Kokoomuksella oli kesällä 2014 vain yksi toivo – Jan Vapaavuori, ja puolueen keveämmän linjan edustajat tekivät virheen ja jättivät hänet valitsematta puolueen puheenjohtajaksi. Puolueen oikeistosiipi ei ole sitten Raimo Ilaskiven tai Tuure Junnilan tuottanut yhtä katu-uskottavaa poliitikkoa puolueelle kuin mikä on ollut Jan Vapaavuoren merkitys sille. Hän on myös nähnyt vaivaa puolueorganisaatiossa nousemisensa eteen ja kantanut vastuun esimerkiksi nuoruudenaikaisista törttöilyistään ja selvinnyt kaikesta lokaamisesta kuin mies ikään. Lisäksi hän on saanut mielestäni kannettavakseen vaikeampia pestejä puolueen ja hallituksen sisällä kuin monet muut. Tässä puolueessa on aina tarvittu karismaa ja pärjäämisen kykyä, jota ei hevin ole tullut esiin samassa määrin kenessäkään muussa kuin Jan Vapaavuoressa. Myös puolueen poliittisesti keveät tahot ovat pyrkineet mahdollisuuksiensa mukaan estämään Vapaavuoren etenemisen puolueorganisaatiossa, mutta hän on voittanut nuo haasteet ja osoittanut merkittävän älykkyytensä ja huomattavan pärjäävyytensä. Petteri Orpo on jättäytynyt oppositiossa olemisesta huolimatta ensimmäisen oppositiopuolueen sijan ainakin gallupeissa Perussuomalaisille, joka on naurettava rasistisakki, ja kertoo paljon, ettei Orpo pysty moderaatilla ja liberaalilla oikeistopolitiikalla päihittämään edes näitä poliittisia muumioita ja menneeseen ja Kekkosen lämpöisälle 70-luvulle haikailijoita. Orpon Kokoomus ei tule voittamaan kuntavaaleja, ja monella paikkakunnalla kunnallinen hallitusrooli vaatii sopimuksia vaalit todennäköisesti voittavien perussuomalaisten rasistien kanssa. Orpolla ei ole myöskään potentiaalia johdattaa puoluetta voittoon eduskuntavaaleissa ja itse saada sen myötä pääministerin paikkaa. Orpo ei ole ottanut kantaa oikeistolaisten arvojen puolesta, ja on sallinut puolueessa kaveeraamisen EU:ta, Natoa ja yhteisvaluutta euroa vastustavien perussuomalaisten kanssa, josta on kaikessa hullunkurisuudessa tullut ehkä ainoa tapa, jolla Orpon Kokoomus voisi päästä hallitukseen ensi vaalien jälkeisissä hallitusneuvotteluissa. Puolueen oikeistosiipi on valtavassa masennustilassa, vaikka Orpo ei ole Kataisen tavalla eristänyt sen jäseniä merkityksettömiin rooleihin puolueen sisällä, vaikka kuitenkin näyttää siltä, että oikeistosiipi on itse maastoutunut - ja syvälle. Kuitenkin näillä muutamilla oikeistosiiven toivekkeilla on ollut omat syynsä siihen, etteivät ole Orpoa vielä haastaneet. Kuitenkin esimerkiksi Antti Häkkästä suostuteltiin jo viime vuonna monen tahon toimesta haastamaan Orpo, mutta hän jätti mahdollisuuden käyttämättä. Elina Valtonen ja mainittu Antti Häkkänen ovat epäröimistaipumuksessaan osoittaneet olevansa matelevia kokotteja, jotka kuitenkin Orpon vastustamisen sijaan vain keikistelevät ja kiemurtelevat hänen omina narreinaan. Tarvitsemme Jan Vapaavuoren takaisin valtakunnanpolitiikkaan. Tämä ei ole pelkästään oma mielipiteeni, vaan monen muun kokoomuslaisen, ja useimmat kokoomuslaiset palvovat häntä.
Olli von Becker
YTM ja oikeustieteen opiskelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti