Sitoutuminen tarkoittaa mukana olemista jonkinlaisessa projektissa tai joidenkin asioiden ja ihmisten piirissä. Tämä vaatii kiinnostusta kyseistä asiaa tai asioita kohtaan. Kiinnostuksen on oltava sellaista, että se ruokkii koko ajan ajatuksia, toimintaa ja mielikuvitusta. Sitoutuminen voi tarkoittaa esimerkiksi jonkinlaisessa työpaikassa toimimista, opiskelua tai esimerkiksi parisuhdetta. Sitoutuminen vaatii aina jonkinlaista kokonaisen vapauden rajoittamista, sillä sitoutuminen sanansa mukaisesti vie aikaa ihmiseltä johonkin tiettyyn projektiin. Sitoutumista voidaan miettiä myös preferenssiautonomisesti vapauden ja vastuun kautta. Kuitenkin nuo kaksi käsitettä eivät ole suoranaisesti minkäänlaisia binaarisia vastakohtapareja, vaan ne voivat samanaikaisesti sisältää piirteitä molemmista, eli vapaus johonkin voi joskus tarkoittaa myös vastuunottoa jostain ja vastuu jostakin voi tarkoittaa vapautta johonkin. Millaista ihmisen elämä sitten olisi, jos hän ei sitoutuisi mihinkään, vaan korostaisi pelkästään vain sananmukaista ja pintapuolista vapautta. Se voisi antaa ihmisestä vastuuttoman kuvan, vaikka monesti tuollainen elämä onkin joiltain piirteiltään todella mukavaa ja antoisaa ainakin hetkellisesti. Kuitenkin jotta ihminen voisi esimerkiksi luoda toiminnallaan jatkumoita, jotka muodostavat sen mitä kulttuuri tarkoittaa, on silloin sitoutuminen aika lailla välttämätöntä. Sitoutuminen tarkoittaa monesti myönteistä siinä mielessä, jos on tiedossa se, mihin jollain projektilla pyritään ja miten muut osapuolet asiassa ovat taipuvaisia sitoutumaan projektiin. Sitoutumisessa on siis tunnettava pelin säännöt tai muussa tapauksessa sillä ei voi olla suurempaa merkitystä. Sitoutumista voi kuitenkin myös harrastaa samanaikaisesti, vaikka pyrkisikin tavoittelemaan koko ajan myös vapautta. Vastuun ottaminen elämästä tarkoittaa monesti sitä, että on kannettava huolta joidenkin muiden asioiden olemassaolosta, ja esimerkiksi epäsosiaalisuus voi monesti tarkoittaa sitä, ettei ihmisellä ole tehtävää elämässä. Kun on vastuu huolehtia joidenkin asioiden tai elävien olentojen olemassaolosta, tulee silloin ihmisen elämään varmasti jonkinlainen vastuullinen suhdanne, joka voi auttaa sitoutumisessa. Sitoutuminen tarkoittaa siis siteiden muodostamista asioihin ja ihmisiin. Siteellisyys on monesti tärkeää silloin, mikäli siteen aiheeseen ei muodostu liian suurta riippuvaisuutta, sillä silloin ihminen vaatii liian paljon siteen toisilta osapuolilta. Sitoutuminen saattaisikin olla ratkaisu vapauden ja vastuun väliseen suhteeseen, eli siihen, että vaikka samanaikaisesti ihmisillä on vapautta, on aina vastuuta ja toisin päin, ja silloin kun on vapautta ja se lisää vastuuta, on taustalla mahdollisesti esimerkiksi sitoutuminen, jonka ei kuitenkaan tarvitse olla aina vain yksisuuntainen riippuvaisuussuhde ja sitoutumisen ei tarvitse olla samanaikaista tai kaikenaikaista. Sitoutuminen voi siis lisätä samanaikaisesti vastuuta kuin myös vapautta.
Olli von Becker
YTM ja oikeustieteen opiskelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti