Rajauksien ja rajojen merkityksellisyydestä ja merkityksettömyydestä

Maailmamme ja elämämme sisältää useita erilaisia rajoja ja rajauksia. On esimerkiksi yhteiskunnallisia, sosiaalisia, ihmisten välisiä, ironisia, valtakunnallisia, omia, lopullisia ja toisten ihmisten keskeisiä rajoja. Raja sisältää siis aina jonkinlaisen erottelun kahden toisistaan poikkeavan alueen välillä. Raja on tehtävä, jotta asioita voidaan vertailla toisiinsa nähden. Kuitenkin rajojen olemassaolon aikana näiden kahden alueen eroamisen merkityksellisyys voi kasvaa samalla aikaa, kun se voi toisaalta myös tulla merkityksettömämmäksi. Raja jakaa myös monesti kaksi eri todellisuutta, jonka myötä esimerkiksi Suomessa on pelätty ja halveksittu ”ryssää”, samalla kun esimerkiksi Saksassa on halveksittu idän slaaveja.                          

Esimerkiksi vuosina 1989–1990, kun Itä-Eurooppa alkoi luopua kommunismista ja Saksat yhdistyivät toi Britanniassa Konservatiivipuolueen lobbausryhmänä tunnettu rajun oikeistolainen Conservative Monday Club esiin ajatusta, jonka mukaan yhdistyneen Saksan rajat olisi tullut laajentaa olemaan siinä muodossa kuin ne olivat vuoden 1939 elokuussa, eli esimerkiksi Szczecin (Stettin), Poznan (Posen) ja Wroclaw (Breslau) olisi tullut palauttaa uudelleen yhdistyneelle Saksalle. Myös Suomessa on ollut puhetta siitä, että Suomen olisi tullut Neuvostoliiton hajottua saada ottaa itselleen runsaasti nykyistä suuremman alan maata, josta suurin osa olisi tullut Venäjältä. Tällaisiin asioihin ovat liittyneet ihmisten käsitykset rajan käsitteestä viimeisen päälle sadan vuoden ajan ensimmäisestä maailmansodasta alkaen.                          

Yhteiskunnalliset rajat tarkoittavat monesti sitä, miten politiikka määrittelee ihmisten paikkaa, ja miten ihmiset määrittelevät politiikkaa. Esimerkiksi kokoomuslaisten ja sosiaalidemokraattien sekä vasemmistoliittolaisten välissä on Suomessa varmasti jonkinlainen raja, kuten on kyse myös esimerkiksi vaikkapa Vihreiden ja Perussuomalaisten välillä. Näitä eroja on tavallisesti Suomessa pyritty pienentämään esimerkiksi konsensukseen perustuvan politiikan avulla. Kuitenkin on kyseenalaista, miten yhteiskunnallisia rajoja voitaisiin lopullisesti estää ilmenemästä, koska ihmisten poliittisen ajattelun välillä on kuitenkin niin selkeitä eroja. Kuitenkin esimerkiksi sellaisella tavalla, jossa kokoomuslaiset laitettaisiin järjestämään sosiaalihuolto, ja vasemmistolaisille annettaisiin vapaan markkinatalouden säädäntä, voisi varmasti olla omiaan tuottamaan myönteisiä muutoksia yhteiskuntaan, vaikka en olekaan suoranaisesti varma miten tuollainen järjestely voisi olla mahdollista. Kuitenkin kokoomuslaiset pitäisivät huolta, ettei tukiloukkoja tulisi ja että sosiaalihuolto olisi luonteeltaan vieroittavaa, samalla kun vasemmistolaiset pitäisivät huolen siitä, ettei tietty pieni osa väestöstä hyötyisi kohtuuttomasti vapaan markkinatalouden yksilöille tuomasta hyödystä.                                                                                                        

  Sosiaaliset rajat tarkoittavat sitä, miten jonkinlaiset erot ihmisten toimintakyvykkyyden välillä aiheuttavat heidän väliinsä eroja yhteiskunnan ja sosiaalisten klikkien sisällä. Tällaisia eroja ovat esimerkiksi erot ulkonäön, varallisuuden, kaveripiirin, sosioekonomisen aseman ja syntyperän välillä. Esimerkiksi itse kuulun toisen vanhempani kautta muinaiseen suomenruotsalaiseen ylimystöön ja se ehdottomasti määrittelee jollain tavalla omaa sosiaalista rajaani ja rajauksiani. Kuitenkin suurin osa kavereistani ja sosiaalista piiriäni on tavallisia keskiluokkaisia suomenkielisiä suomalaisia, vaikka joukossa onkin suuri määrä korkeasti koulutettuja ihmisiä. Sukuni on siis sen verran keskiluokkaistunut ja suomenkielistynyt, ettei eroa tämän asian mielessä ole enää pitkään aikaan tarvinnut tehdä. Kuitenkin esimerkiksi nykyään sukulaiseni kuten serkkuni ovat alkaneet antamaan lapsilleen ulkomaisen kuuloiselta vaikuttavia nimiä, joka varmaan on tulkittavissa jonkinlaisen eroamisen pyrkimykseksi, joka on kuitenkin vaivaannuttavaa sen kannalta, koska suurin osa nykyisistä suomalaisista vanhemmista antaa tänä päivänä lapsilleen ulkomaisen kuuloisia nimiä. Kuitenkin voi varmaan sanoa, että esimerkiksi aatelissukuun kuuluva tapa erottautua toisista ihmisistä liittyy nykypäivän keskiluokan karkeudessa etenkin käytöksellä ja henkisillä ominaisuuksilla toisista erottautumista, vaikka aateli on erottuvana luokkana Suomessa jo kauan aikaa antiikkiseksi elänyt.                                                                                                                                         

Ihmisten väliset erot eivät taas tavallisesti liity sosiaalisiin ryhmiin kuten jonkinlainen yhteiskuntaluokka, vaan erot ovat tässä etenkin ihmisten ominaisuuksiin liittyviä. Esimerkiksi voidaan sanoa, kuten on tietyissä sosiaalipsykologisissa testauksissa todettu, että kun ihmiset järjestetään ryhmiin vaikkapa vartalon pituuden välityksellä, on havaittu, että pidempien ihmisten ryhmä on alkanut ryhmänä saada itselleen merkittävämpää asemaa, kuin lyhyiden ihmisten ryhmä. On siis mahdollista erotella ihmisiä ryhmiin esimerkiksi heidän ruumiiseensa tai vaikkapa persoonallisiin ominaisuuksiin rajautuvalla tavalla. Esimerkiksi älykkyys on yksi ominaisuus, joka perustuu ihmisten välisen rajan havaitsemiseen. Kuitenkin ihmisten välisiissä rajoissa on monesti tekeminen etenkin ihmisten toisista ihmisistä saamien kuvien kanssa. Eli kun ihmiset näkevät jonkin asian korkeasti ihailtavana tai toisaalta esimerkiksi halventavana, tehdään silloin rajaus ihmisten välillä. Tässäkin voitaisiin rajauksista päästä pois esimerkiksi tavalla, kun ihmiset pyrkisivät olemaan inhimillisiä ihmisiä, jolloin voitaisiin suuntautua kaikessa myös omiin ominaisuuksiin, eikä kaikkea katsottaisi aina ulkopuolelle. Ihmisten välisiä rajauksia voitaisiin siis purkaa siinä, kun ihmiset tunnustaisivat enemmän hyvää ja huonoa myös itsestään, ettei kaikkea tarvitsisi projektoida ulkoiseen, vaikka se onkin ehdottomasti ihmisten tavallisin tapa tunnustaa eroja. Eli tulisi olla enemmän inhimillisempi niin itselle kuin toisille ihmisillekin. Monesti kuitenkin ihmisten väliset rajat ovat sellaisia, että niiden suhteen vallitsee jonkinlainen äänetön konsensus, jota ei voi hevillä murtaa. Kuitenkin mielestäni etiketin rikkominen on aina jossain mielessä viehättävää, koska se monesti kertoo ihmisluonteesta, jota ei käyttäytymissäännöillä, jotka ovat monesti äänettömiä, voida murtaa.                                                                             

  Ironiset rajat liittyvät etenkin siihen, miten ihmiset tunnustavat ja tunnistavat yhteisöelämässä harjoitettavaa ironiaa. Ironiaa on esimerkiksi sellainen toiminta ja ajatustoiminta, jossa peitetään omalaatuinen tapa havainnoida jotain todellista ulkoisesta. Ironiassa siis sanat ja merkitys vaihtavat monesti paikkaansa, ja ironian rajat määrittävät sitä, miten ulkoisen havainnoinnissa voidaan sallia ironista ilmaisia. Ironiaa on esimerkiksi se, jos perisivistynyt englantilainen aatelisherra sanoo huonosti autoa ajavasta kuskista, että hän ei aja autoa täysin täydellisesti. Tai ranskalaisherran englannista, että hän ei puhu englantia aivan täydellisesti. Ironiassa siis myös ei pyritä suoraan sanomaan vakavia asioita toisten ihmisten kyvyistä tai maailmanlaajuisista asioidentiloista. Ranskalainen herrasmies voisi sanoa, kun hänelle kerrotaan, että Eiffel-torni räjähti savuna ilmaan, että se on aivan tyypillistä tässä poliittisessa tilanteessa. Mielestäni sivistyneen yhteiskunnan on sallittava jossain määrin ironiaa ja itseironiaa, koska se pitää sivistyksen yllä yhteiskunnassa ja ei johda meitä ajattelemaan, sanomaan ja tekemään, kuten nuo sivistymättömät ja karkeat uudisraivaajapuritaanit – amerikkalaiset – tekevät.                                                                  

Valtakunnalliset rajat tarkoittavat etenkin valtioiden välisiä rajoja, jotka on merkitty karttaan. Niitä valvovat nykyisin esimerkiksi sellaiset yhdistykset kuten Nato ja Yhdistyneet kansakunnat. Kuitenkin nykypäivänä ne eivät tarkoita samanlaista estettä kuin miten ne tarkoittivat vielä esimerkiksi joskus viisikymmentä vuotta sitten. Nykypäivänä rajat voidaan ylittää sen länsimaisen hyväntahtoisuuden takia, joka antaa ihmisille oikeuden ylittää näitä rajoja, vaikka esimerkiksi kansallisuus olisi aiemmin ollut estämässä tätä. Nykypäivänä pakolaiset ja maahanmuuttajat voivat ylittää pysyvästi maiden rajoja, samalla kun Euroopan Unioni on avannut valtiollisia rajoja myös turisteille, jotka voivat Schengen-alueella liikkua ilman passien tarkastusta. Mielestäni tämä on hyvä asia, ja on sanottava, että vaikka ensimmäinen asia joka useimmille tulisi mieleen käsitteestä raja liittyy etenkin valtioiden rajoihin, niin mielestäni ja monen muun ihmisen mielestä valtiolliset rajat eivät ole ensimmäinen käsitteestä raja aikaansaatu pohdinta. Valtiollisia rajoja on häivytetty ja vain sellaiset valtiot, joita ei voi kutsua kovin suvaitsevaiseksi on jatkanut rajoillaan toisista erottautumista, josta esimerkki tulee mieleen vaikkapa Yhdysvaltojen ja Meksikon välillä. Kuitenkin jotkut itsenäiset valtiotkaan eivät kunnioita valtiollisia rajoja, josta esimerkki tulee Venäjän toiminnasta Itä-Ukrainassa.                                                                                                      

Omat rajat ovat mielenkiintoisia. Ne määrittyvät suuressa määrin persoonallisuudesta ja perityistä ominaisuuksista, vaikka voidaan varmasti sanoa, että niillä on jotain tekemistä myös saadun kasvatuksen kanssa. Omat rajat tavallisesti määrittelevät sitä, mihin ihminen ryhtyy, miten hän ajattelee ja toimii. Ihmisen skaala ajattelussa ja suhteissa toisiin ihmisiin riippuu suuressa määrin siitä, millaiset rajat ihmisellä on itsensä suhteen. Omia rajoja voi laajentaa ja niiden merkitystä voi kaventaa, jonka myötä ihminen voi nähdä itsensä laajemmalla tavalla ja voi sallia itselleen suuremman vapauden ajattelun ja toiminnan suhteen. Omat rajat voivat saada yksilön esimerkiksi ruoskimaan itseänsä turhaan mahdollisten ja kuviteltujen epäonnistumisten suhteen. Esimerkiksi tällaiseen kirjoituskilpailuun osallistuminen on osoitus siitä, että ihminen voi ylittää omat rajansa. Ja on varmaan niin, että rajojen ylitys ei ole missään muussa kategoriassa tarpeellisempaa kuin omien rajojensa suhteen. Voidaan esimerkiksi sanoa, että raja on se tekijä, joka voi monissa tapauksissa estää sen, että ihminen saisi jotain aikaan ja voisi saavuttaa jotain uutta. Eli on pyrittävä murtamaan rajat, jotka rajoittavat toimintaa ja monissa tapauksissa jopa estävät sen. On siis laajakatseisen ihmisen tehtävänä, että hänen on pyrittävä häivyttämään rajat oman toimintansa tieltä.

Toisten ihmisten keskeiset rajat voivat liittyä siihen, kuinka ihminen havainnoi toisten ihmisten toimintaa ja kuinka suuresti hän itse sallii rajojen olemassaolon esimerkiksi ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Esimerkiksi muodottomalle ja välittömälle ihmiselle ihmisten keskeiset rajat voivat olla esimerkiksi liian tiukkaa ja jäykkää etikettiä, joka voi esimerkiksi kieltää nuorelta ihmiseltä kokeneemman ja menestyneemmän ihmisen lähestymisen suoralta kädeltä. Eli silloin, kun kyseessä on etenkin toisten ihmisten rajat, tulisi tuollaista säännösjoukkoa voida kritisoida omalta kädeltä, mutta toisaalta myös muistaa se, että tällaisilla ihmisillä voi olla jonkinlainen keskinen sopimus omille rajoilleen, jolloin tällaista toimintaa tulisi voida jossain mielessä ainakin muodollisesti kunnioittaa, vaikka kuitenkin samanaikaisesti haluaisi repiä tällaisen pidättyvyyden kappaleiksi.

Lopullinen raja tarkoittaa ihmisen kuolemantuntua, joka voi joissain äärimmäisissä tilanteissa tulla esiin. Se on aina etenkin äärimmäisyydestä esiin tuleva raja, joka on ihmiselämässä vaarallisin, koska se voi pahimmassa tapauksessa viedä ihmiseltä hengen. Voi myös sanoa, että esimerkiksi sodassa sotilailla tämä lopullinen raja on koko ajan läsnä, koska he laittavat oman henkensä likoon päämäärän edessä ja näkevät omia kumppaneitaan kaatuvan ja katoavan koko ajan vierellään. Lopullisen rajan läsnäolosta eli itsemurhan mahdollisuudesta voi kuitenkin olla ihmisille hyötyä, sillä siinä säilyy se lopullinen totuus siitä, että loppujen lopuksi ihmisyksilö on itse vastuussa omasta olemisestaan ja mitä siinä tahtoo tehdä. Haluaako hän kenties joskus painaa delete-nappia lopullisesti siten, ettei muista rajoista tarvitsisi enää myöhemmin huolehtia. Lopullisen rajan ylittäminen siis vie ihmiseltä sellaiset velvoitteet, että hänen tulisi huolehtia muista rajoista, ja sen takia lopullinen raja on ylivoimaisesti merkittävin raja kaikista, niin valtiollisista rasistisista rajoista kuin myös pikkusieluisten ihmisten klikkejä ylläpitävästä sosiaalisesta rajasta.

Mielestäni rajojen olemassaolo monessa mielessä ”rajoittaa” eli ehkäisee ihmisten toimintaa ja sitä perusmuodossaan olevaa ihmisten välistä välittömyyttä, jota vastaan kaikenlaiset rajat on pystytetty. Onhan niin, että tänä päivänä, kun esimerkiksi valtakunnalliset ja sosioekonomiset rajat ovat hälventyneet, ihmiset voivat olla vapaampia suhteessa toisiinsa ja olla välittömämmin tekemisissä toisten, itsestään jollain tavalla poikkeavien ihmisten kanssa. Tämä tekemisissä oleminen, joka on tehnyt esimerkiksi alankomaalaisista ja englantilaisista suvaitsevaisia ihmisiä, liittyy etenkin yhdessä harrastettavaan liiketoimintaan, josta molemmat osapuolet hyötyvät.

Raja on kuitenkin hyvä asia esimerkiksi kasvatuksessa, koska ihmisten ja etenkin nuorten ihmisten on nähtävä ensi vaivaa, ennen kuin he voivat olla täysin vapaasti, eli sillä tavalla, että he voivat alkaa kyseenalaistamaan omat rajansa ja ihmisten keskiset rajat, jotka rajoittavat heitä. Lapset kokevat loppujen lopuksi itsensä turvallisemmin rakastetuiksi silloin, kun heillä on rajat. Tällä ei siis ole mitään tekemistä aikuiselämässä tulevien rajojen ja niiden ylittämisen kanssa.

                          Toisaalta ihmisten elämän tulee varmasti ikuisesti olemaan tekemisissä oloa erilaisten rajojen kanssa. Kuitenkin esimerkiksi se, kun ihmisten rantautuminen Mars-planeetan päälle lähenee, tulevat ihmiset varmasti saamaan sellaista uutta tietoa maailmankaikkeuden rakenteesta, että siinäkin mielessä rajat koko galaksiin tulevat vähenemään, ja voidaan jopa olettaa, että kun tietämys lisääntyy suhteessa muihin maailmankaikkeutemme mahdollisiin jäseniin, tulee ihmisten tietämys ja sivistys lisääntymään ja nousemaan. Bulgarialainen mystikko Baba Vanga väitti siinä tilanteessa, kun ihmiset pääsevät tekemisiin maapallon ulkoisen elämän kanssa, tulevan esiin jotain todella ”hirveätä”. Voimme toivoa, että tuo tieto ja tiedon lisääntyminen voisi olla sellainen silta, joka vähentäisi nykyisten arvojemme pohjalle muodostuneiden rajojen merkitystä. Yksi tv-ohjelma, joka spekuloi Vangan ennustuksilla päätteli ”hirveän” tiedon olevan esimerkiksi siihen liittyvää, että ihmisten elämä maan päällä ja itse asiassa koko ihmisen historia olisi ennalta skriptattua eli ennalta ohjelmoitua ja käsikirjoitettua. Tämähän näyttäisi ihmisille sen, että esimerkiksi sosiaaliset ja ihmisten väliset rajat olisivat pelkästään keinotekoisia ja meille pakotetusti annettuja. On varmasti niin, että ihmisten rajojen merkitys suhteessa toisiinsa tulee vähenemään, kun ihmisten on valmistauduttava ottamaan vastaan se tieto, joka vielä tällä hetkellä lepää varsin tuntemattomana Mars-planeetan pinnalla ja pinnan alla.

                          Rajat ja niiden hälventyminen ovat aina liittyneet arvoihin, joiden kuitenkin tulisi olla pluralistisia arvoja. Rajoja tulee varmaan aina olemaan, mutta tekemällä arvoistamme enemmän moniarvoisen mallin mukaisia, voimme mahdollistaa sen ettemme ”rajoita” toisiamme liikaa.