Maksimointiavaruus tarkoittaa sellaista abstraktia aika-avaruuden muotoa, jossa voidaan arvioida arvojen hyvyyttä ja huonoutta. Koska korkeimmat kulttuurit ovat myös eniten universaalisia kulttuureita, tulee korkeimpien arvojen, joita voidaan kutsua arvoiksi eikä pelkiksi subjektiivisiksi mielipiteiksi, olla universaalisesti päteviä siten, että niitä voidaan yleistää käytettäviksi kaikilla puolin maailmaa erilaisten ihmisten keskuudessa. Maksimointiavaruuden ulottuvuudet määrittävät sen, onko arvo erittäin hyvä, hyvä, huono tai erittäin huono. Vain erittäin hyviä ja hyviä arvoja voidaan päästää adaptiivisen tulkinnan ja joukkopriorisoinnin kautta vapaiden ihmisten yhteiskunnassa käytettäviksi. Erittäin hyvä on pätevä kaikilta osiltaan, ja sitä yleisesti käyttävät vain riippumattomat vapaat ihmiset, jotka useimmiten ovat myös sellaisissa ammateissa, joiden kautta he voivat pysyä tietoisina niistä arvoista, joita he omaksuvat käytettäviksi toiminnan perustana. Hyvät arvot käyvät hyvin riippumattomille ihmisille, jotka eivät kuitenkaan ole täysin vapaita, mutta pystyvät auttavasti ajattelemaan itsenäisesti. Huonot arvot ovat kommentaariaatin ja ontokratian manipuloimien ihmisten arvorepertuaariin ja monessa tapauksessa ne ovat ainakin osittain pelkkiä subjektiivisia mielipiteitä. Erittäin huonot arvot ovat etenkin partikulaarisia, kohdittaisia, subjektiivisia ja pyyteellisiä, ja niitä pyrkii vapaiden ja riippumattomien ihmisten piiriin tuomaan ontokratia ja sen ohjailema kommentaariaatti. Huonot ja erittäin huonot arvot ovat siis pelkästään mielipiteitä ja sen takia ne ovat ristiriidassa kaikkien muiden subjektiivisista mielipiteistä elävien ihmisten mielipiteiden kanssa. Maksimointiavaruudessa arvo siis venytetään ja levitetään äärimmilleen, minkä jälkeen voidaan havaita yleisellä tasolla se, mitä jokin arvoksi tuleva määrittyy silloin, kun siitä tehdään universaalista. Preferenssiautonomia tarkoittaa siis sellaista instrumenttia, jossa määrittyvät se vapaus ja vastuu, jotka ovat yhteiskunnallisten oikeuksien ja periaatteellisesti vapauksien kaksi puolta. Vapaudessakin, joka on peustavin arvo, on sellaisia piirteitä, joiden kautta se voidaan avata näiksi kahdeksi puoleksi, eli vapaudeksi ja vastuuksi, ja ne ovat siis esimerkiksi Isaiah Berlinin käyttämän negatiivinen vapaus-positiivinen-vapaus-jaottelun mukaisia vastapooleja. Oikeanlaisen arvon tullessaan määritellyksi vapauden ja vastuun kautta tulee löytää tasapainopisteensä, jotta se voisi olla yleistettävissä adaptiiviseen tulkintaan ja joukkopriorisointiin. Objektiivisten arvojen ristiriidattomuus tarkoittaa sitä, että tällaisen arvon tulisi voida olla yleistettävissä kaikkiin tilanteisiin ja alueisiin. Sen takia siis arvojen tulee olla yleisiä eli ne eivät voi asettaa ristiriitaa suhteessa toisiin vapaasti arvoja hahmottaviin ihmisiin, eli toisin sanoen tiettyjen arvojen mukaisen käytöksen, toiminnan ja ajattelemisen on voitava antaa mahdollisuus toisille ihmisille toimia samanlaisten ja samojen periaatteiden näyttämällä tavalla. Esimerkiksi sosialismi ei ole ristiriidaton ja objektiivinen aate, koska se ei tunnusta sitä, että joillakin ihmisillä on ominaisuuksia, jotka eivät ole sopusoinnussa sen periaatteiden kanssa, kun taas samalla aikaa markkinatalouden tuoma vapaus ja lopulta henkinen vapaus, on sopivaa kaikille, koska kaikille annetaan samanlainen alkutilanne yhteiskunnassa toimimiseen. Arvoja voidaan myös tulkita tietynlaisen helppousindeksin kautta, jossa mitataan sitä, miten arvoja tulisi ohjata ja muokata, jotta yhteiskunnallinen toiminta ja esimerkiksi yrittäjänä toimiminen voi yhteiskunnassa olla helppoa. Arvo on siis objektiivinen, kun sen yleistäminen kaikille ihmisille ei tuota ihmisten keskuuteen epäsopua, eli toisin sanoen vapaus on voitava hyväksyä kaiken yhteiskunnallisen toiminnan pohjalle, koska se on täysin ylivoimainen aate, jonkinlaista ”tasa-arvoa” korostavien sosialistien aatteeseen nähden, joiden edustama tasa-arvo ei edes ole mitään tasa-arvoa, koska se aiheuttaa esimerkiksi lakkojen kautta yhteiskunnan keskuuteen epäsopua ja anarkiaa. Objektiiviset arvot ovat siis niin yleisiä, että ne voivat mahdollistaa sen, että yhteiskunta toimii ja sen keskelle ei synny anarkiaa. Mielestäni esimerkiksi Saksassa tämänkaltainen vapaus ja kapitalismi ovat taanneet varsin toimivan ja yhdessä sopivan yhteiskuntamallin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti