Preferenssiautonomia tarkoittaa preferenssien itsenäistä hahmottumista ja hahmottamista. Preferenssi voi suuntautua joko vapauteen tai vastuuseen tai esimerkiksi prosentuaalisesti osaan kummastakin. Voidaan mielestäni sanoa, että sekä yhteisö että yksilöt voivat seurata tässä preferenssien valinnassa tietynlaista tasapainopistettä, joka määrittää sekä yhteisön että yksilöiden koostumusta ja muotoa. Tasapainopiste tarkoittaa sitä vapauden ja vastuun määrää, joka yhteisössä on oltava, jotta sen toiminta ja olemassaolo voisi säilyä, ja jotta se ei milloinkaan ajautuisi varsinaiseen anarkiaan, missä preferenssiautonominen valinta ei enää olisi mahdollista. Voidaan sanoa, että se, jos ihmiset päättäisivät aina valita toimintansa käyttäen vapautta, eivät yhteisöön liittyvät vastuut kuten esimerkiksi työn tekeminen tai verojen maksaminen enää toteutuisi yhtä voimakkaalla tavalla, joka voisi ylläpitää yhteisön toimintaa ja olemassaoloa. Toisaalta jos yhteisössä yksilöt päättäisivät valita aina vastuun, voisivat tietynlaiset velvollisuuteen ja itsensä kieltämiseen liittyvät asiat lisääntyä, jolloin esimerkiksi voitaisiin katsoa, että tällainen yhteisö voisi ajautua ristiriitaan toisien yhteisöjen kanssa, josta voisi syntyä esimerkiksi, vaikka sotatila useampien valtioiden ja yhteisöjen välille. Tasapainopiste tulisi määrittää aina yksilön kokemusrekisteristä käsin, koska sen määritteleminen yhteisöstä käsin voisi olla rikkomassa esimerkiksi yksilönvapauden periaatteen mukaista yksilön käsitettä yhteisössä. Koska yksilö on yhteisön keskeinen elementti, ei voida sanoa, että yksilö voitaisiin yhtenäistää yhteisön periaatteisiin ja tarkasti määriteltyihin tarpeisiin. Ei voida esimerkiksi sanoa, että yksilöiden tulisi määräytyä yhteisöstä siinä määrin, kun määritellään sitä, millaisia vapauden ja vastuun tarpeita yhteisö tarvitsee, yksilön tarpeiden on aina oltava korkeammalla sijalla. Esimerkiksi yksilön oikeus valita vapauden ja vastuun väliltä esimerkiksi elämäntilanteen tai elämänasenteen tapauksessa on tärkeää, koska onhan selvää, ettei yhteisön sisällä voida muotoilla sitä, millaisia elämänvalintoja yksilöt valitsevat ja millaisia elämänasenteita ja -aatteita heillä on. Kuitenkin tasapainopiste on tärkeä myös yksilön kannalta, koska ihmisellä on binaarinen taipumus valita toimintansa suuntaa vapauden ja vastuun kautta. Tämä taipumus perustuu Isaiah Berlinin määrittelemän binaarisuuden negatiivinen vapaus ja positiivinen vapaus, kautta. Ihmisillä on taipumus haluta vapautta johonkin ja vapautta jostakin. Vapaus johonkin on todellista vapautta ja vapaus jostakin on loppujen lopuksi aina vapautta jostakin. Yksilön tulee kuitenkin korostaa molempia vapauksien puolia, koska nämä vapaudet määrittelevät suuressa määrin sitä, kuinka paljon yhteisössä tehdään työtä ja millä tavalla tämä työnteko on määrittelemässä ihmisten oikeutta työntekonsa laadun määrittelyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti