Lineaarisesta transepookkiharhasta

Lineaarinen transepookkiharha tarkoittaa sitä väärentynyttä käsitystä, jonka mukaan ihmiset voitaisiin palauttaa tiettyyn kulttuuriseen epookkiin tai aikakauteen. Epookkeja määrittää aina etenkin henkinen kulttuuri, kuten taide, tiede ja filosofia. Kuitenkin välineellinen järki ja teknologia ei ole se asia, joka määrittäisi kokonaisuudessaan palautettavasti jotakin aikakautta. Ei voida sanoa, että koska sata vuotta sitten ei ollut tietokoneita eikä internetiä, että meidän aikamme olisi ehdottomasti parempi kuin aika esimerkiksi sata vuotta sitten. Kuitenkin tieteen ja teknologian kehitystä voidaan kuvata varmaankin jonkinlaisella helppousindeksillä, joka kuvaisi sitä, miten tietyt tieteen tutkimat asiat ovat parantaneet elinolosuhteita ja esimerkiksi keskimääräinen elinikäkin on ainakin länsimaissa noussut.

Kuitenkaan kovat tieteet eivät määrittele sitä, mikä on jonkun ajan henki tai tiettyä epookkia määrittävä kulttuurinen tuuli. Helppousindeksi on asia sinänsä, johon voidaan metrittää tietyt elämän helppoutta määrittävät tekijät. On mielestäni niin, että teknologia ja välineellinen järki voivat passivoida ihmisiä viihtymään omassa ala-arvoisessa viihdekulttuurikuplassaan. On siis luotava kirjallisuutta ja taidetta ja filosofiaa, joka voisi antaa tietylle aikakaudelle nimen ja sisällön.

Vaikka teknologia ei kuljeta ihmistä koko ajan parempaan päin, voimme kuitenkin ottaa oppia aikaisemmista kulttuurikausista sen mukaan minkälainen eetos niillä on omiin päiviimme nähden ollut. Oswald Spengler, ehkä aikamme tunnetuin kulttuurifilosofi, nimitti antiikin Kreikan kulttuurin eetosta apolloniseksi, arabialaisen korkeakulttuurin eetosta maagiseksi ja länsimaisen korkeakulttuurin eetosta faustiseksi. On varmaan niin, että länsimaisestakin korkeakulttuurista voidaan yleisesti puhua epookkina, jonka pohjasäikeet luotiin antiikissa ja jonka periaatteet renessanssi palautti Eurooppaan. Kuitenkin nykypäivänä esimerkiksi Suomen tapauksessa, erilaiset kieli- ja kulttuuripiirit Euroopan sisällä laativat myös esimerkiksi suomenkielistä kirjallisuutta.

Eurooppalainen korkeakulttuuri on lannistanut niin kommunismin kuten kansallissosialismin, joista kommunistit olisivat samaistaneet eurooppalaiset ihmiset märehtiväksi kantturalaumaksi, ja kansallissosialistit olisivat Mannerheimin sanoin tehneet muista Euroopan kansoista ”valkoisia neekereitä” Saksan palvelukseen. Euroopan Unionin on ylläpidettävä eurooppalaista ja länsimaista kulttuuriperinnettä estämällä sodan ja tukemalla sitä, että kaikki pienetkin kansat saavat oman vuoronsa eurooppalaisista arvoista keskusteltaessa.

Eli kaikki mikä on todellista kulttuuria, kirjallisuutta, filosofiaa ja taidetta, kantaa merkkiä omasta ajastaan samalla kun se tunnustaa yhteistä antiikista alkanutta länsimaista kulttuuriperintöä. Eli laulakaa, juokaa, luokaa ja naikaa. Pyrkikää erottamaan erityinen ja yleinen. Löytäkää oma äänenne ja omin tapanne julkaista havaintoja ja tulkita samalla aikaa. Välineellinen järki voi olla estäväkin tekijä kulttuurin luomisessa, mutta toisaalta esimerkiksi käsikirjoituksen tekeminen on tänä päivänä helpompaa kuin sata vuotta sitten.

Olli von Becker

YTM ja oikeustieteen opiskelija