En ole mikään taivastelija
olen enemmän naimastelija
panen röökin korvan taa
en pane merkille miten se saa
tökkään ulokkeella
viehin runokkeella
nousee veri kohti päätä
parempaa naimisen säätä
en odota sitä miten
vaikka tekisin kuinka siten
laukkaa Pegasos pitkin kenttiä
ilman sitä ylimääräistä tenttiä
löytäisinkö aikaa itselleni
hattivatille, omalle tötsälleni
voisin itseni sinulle antaa
kutitella kohti kaaresi rantaa
pitkin puuta pitämyksen
mieleni aatteiden itämyksen
voisin sanoa ja saada
en kuitenkaan itseäni raada
nousee tötsä lopulta ylös
kesäisen metsän sulon kyrös
kun yö on rauhainen tasa
eikä pelkkä emootioiden kasa
tämä on mieleni piteytymä
ajatusteni kirkkaan kiteytymä
ruumiini nuoren siteytymä
voisin silloin itse voittaa
voiton sulon säveltä soittaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti