Populaarikulttuuri on joskus hyväksi

Tänään uutisoitiin, että aasialaisten kielten suosion on kasvanut Suomessa populaarikulttuurin ansiosta. Olen kulttuurin arvostuksestani huolimatta sitä mieltä, että populaarikulttuuri voi etenkin nuorelle ihmiselle olla kasvattavaa. Se voi antaa oikeanlaisia virikkeitä myöhempään sivistymiseen. Populaarikulttuuri tarkoittaa nimensä mukaisesti kansankulttuuria. Sen on siis voitava olla helposti omaksuttavaa ja käsin kosketeltavaa. Populaarikulttuuri onkin tavan mukaan Suomessa suositumpaa kuin korkeakulttuuri. Minkäs takia Pekat ja Pätkät ovat niin suosittuja? Mielestäni populaarikulttuurissa voidaan ilmaista hyvin etenkin kuvailtavaa tunnetta. Tunteen kuvaaminen on populaarikulttuurissa tyypillistä ja piirteellistä, jonka takia se herättää pinnallisia tunteita. Ihmiset myös saavat helpommin tunnereaktioita populaarikulttuurista kuin korkeakulttuurista. Esimerkiksi Bachin fuuga tai Munchin ”Huuto” ei herätä kaikissa sen olennaisiin piirteisiin suuntautuvaa mielenkiintoa, koska niiden ymmärtäminen on vaikeampaa ja ehkä hienosyisempää. Populaarikulttuuri onkin sen takia suosittua etenkin nuorten ihmisten keskuudessa. Ja sen takia se on hyvä väline hyvän maun pariin pyrkimisessä.

Pianisti David Helfgottista kertova elokuva ”Loisto” oli yksi tekijä, joka nuorempana teini-ikäisenä ollessani johdatti minut pianonsoiton pariin. Koivusalon elokuva Sibelius antoi vihiä siitä, millaista taide-elämä ja kehittynyt taiteilijan temperamentti ja vapaus voivat olla. Dokumentit Sartresta ja Nietzschestä kertoivat siitä, miten filosofoiminen voi syntyä pienistä asioista ja tavallisen elämän ja arjen täyttävistä yksityiskohdista – suuret asiat ja kysymykset ovat koko ajan kaikessa läsnä! Wittgensteinista kertonut elämäkerrallinen kirja kertoi siitä suuresta intohimosta, joka voi johdattaa filosofin ongelmiensa pariin ja niiden läpi – karkea ihminen kuten Ludwig W:kin saattoi kosketella totuutta! Nykyään olen filosofi, väitöskirjan tekijä, varsin taitava pianonsoittaja ja paljon nuoresta iästäni huolimatta julkaissut kirjailija ja taiteilija. Ja mitä hienointa, katson toisinaan vieläkin Loistoa, Sibeliusta, dokumentteja ja elämäkerrallista kirjaa Wittgensteinista. Niitä hienoja alkukohtia, jotka johdattivat minua keskenkasvuisena kohti taidetta ja filosofiaa ja sitä intohimoa, joka voi nostattaa ihmisen yksinkertaisista asioista kohti vaikeampaa.  Kouluttautumisen ei tarvitse tarkoittaa sitä, etteikö voisi katsoa joskus vaikka vain helppouden takia Spede Pasasen elokuvia. Kritiikki on väärässä, jos se haluaa verrata korkeakulttuuria ja populaarikulttuuria toisiinsa.

Olli von Becker

YTM ja oikeustieteen opiskelija