Arvotunteet tarkoittavat konkreettisten arvojen ja arvostusasenteiden alkukohtia ihmisen hermostossa. Arvotunne määräytyy ponnekkuutensa ja painavuutensa kautta, mutta ennen kaikkea arvokkuutta ilmaisevasti tyylillisesti ambivalentilla tavalla, jossa arvotunteet saavat merkitystä myös muiden kuin voimakkuutensa kautta, ne ilmenevät etenkin arvollisesti poikkeavalla tavalla. Merkitystä ilmaisevia asioita ihmisen hermostossa ovat etenkin voimakkuus mitallisuuden mielessä, mutta toisaalta myös arvollisuus ja arvokkuus laadullisuuden mielessä. Voidaan esimerkiksi sanoa, että tietyt subjektiiviset arvotunteet ja arvostusasenteet ovat voimakkuudeltaan suurempia kuin objektiiviset, yleiset ja pyyteettömät arvot. Voidaankin sanoa, että pyyteellisyys aiheuttaa arvotunteissa sen, että ne ilmenevät voimallisesti suuremmalla tavalla kuin pyyteettömät arvot, sen takia pyyteettömät arvotunteet vaativat lujempaa ja tarkempaa arviointia ja tunnistamista. Koska pyyteelliset ja subjektiiviset arvotunteet ovat voimallisesti suurempia aiheutuu siitä se, että ne ovat myös alttiimpia kommentaariaatin vaikutteellisuudelle ja merkitysvallalle. Arvorealisaatio tapahtuu siis siinä, kun vielä tunnistamattomassa merkitysalueessa olevat arvot johdetaan adaptiiviseen tulkintaan, joka vahvistaa sen, onko arvo objektiivinen ja pyyteetön vai subjektiivinen ja pyyteellinen. Arvorealisaatioon kuuluu myös se, että ontokratian johtama kommentaariaatti pyrkii vaikutteellistamaan nämä arvotunteet ennen kuin niistä tulee todellisia arvoja. Objektiivisiksi arvoiksi etenevät arvotunteet ovat tärkeämpiä kuin subjektiivisina pysyvät arvotunteet, koska niitä voidaan niiden pyyteettömyyden takia pitää todellisina arvotuksen aiheina, tunnustushierarkiassa ja sen sisältämien instituutioiden keskellä. Arvotunteiden pohdinta vaatii siis etenkin laadullisuuden pohdintaa, koska ihmisillä on valmis taipumus tunnistaa arvotunteet niiden voimakkuuden kautta ja sen takia suurin osa ihmisistä on taipuvainen kommentaariaatin ohjaamaan vaikutteellisuuteen. Ontokratia on se ihmisryhmä, joka pitää nimensä mukaisesti hallussaan olemisen valtaa, eli se voi sen myötä keskittyä manipuloimaan toisia ihmisryhmiä oman asemansa paremmuuden takia. Kommentaariaatti on se ihmisryhmä, joka on riippuvainen ontokratiasta ja se toimii eräänlaisessa kaposuhteessa toisiin ihmisiin, jotka eivät aina ole yhtä epävapaita. Kommentaariaatti ylläpitää ontokratian kautta ideologista nautintoa, jossa se antamalla massoille omia subjektiivisia arvojaan, säilyttää ainoana ideologian totuuden poliittisessa prosessissa. Näillä subjektiivisilla arvoilla ja itse tavoitetulla ideologiallaan kommentaariaatti pyrkii vaikutteellistamaan vapaita ihmisiä, ja muodostamaan heille oman merkitysvaltansa mukaisia käsitteitä. Kommentaariaatti siis pyrkii etenkin manipuloimaan ihmisiä tunnistamaan subjektiivisia arvoja, jotta heistäkin tulisi pyyteellisiä ja ahneita, ja jotta he tämän takia olisivat avoimempia kommentaariaatin ja ontokratian subjektiivisille arvoille. On siis tärkeää, että objektiivisuuteen pystyvät ihmiset voisivat olla tietoisia omien arvojensa paremmuudesta ja objektiivisuudesta, ja sen takia heidän tulisi etenkin pysyä avoimena ja tietoisena omista arvoistaan, joista ei voida ruveta pitämään kauppatarvikkeina tai oman pyyteellisen etunsa tavoittelemisen välineinä. Mitä siis on tämä laadullisuus? Laadullisuus tarkoittaa sitä, että objektiiviset ja pyyteettömät arvot ovat niin sanotusti tehty erilaisesta fabriikista kuin subjektiiviset ja pyyteelliset arvot. Ne ovat siis hermollisesti erilaatuista ainetta. Onhan ihmisellä hermostossa taipuvaisuus erotella erilaisia voimakkuuksia, joista arvojen laatu voi motivoitua. Arvo on siis etenkin jonkinlainen asenne toimimiseen jossain suhteessa, mutta toisin kuin tavalliset asenteet, jotka ovat joskus este ajattelun ja etenkin syvemmän tietoisuuden tiellä, ovat nämä asenteet sellaisia, jossa ne eivät syyllisty kapeakatseiseen oman edun ajamiseen ja nepotismiin. Arvojen johdannaiset ovat etenkin sellaisia entiteettejä, joissa kommentaariaatti on kehittänyt subjektiivisista arvotunteista omia vertailukohdallisia symboleitaan, joiden ympärille on tarkoitus liittää uusia subjektiivisia arvotunteita. Syväsymboli on taas sellainen symboli, joka perustuu objektiivisuudelle, ja ne tulevat esiin etenkin sen myötä kun adaptiivinen tulkinta tavoittaa arvojen objektiivisuuden. Vertailukohdallisuus tarkoittaa sitä, että tuollainen symboli on ominainen asettamaan itselleen vastinparin, jonka toiminnasta se reaktiivisesti motivoituu. Syväsymboli on entiteetti itsessään ja itselleen, koska se ei ole asetettu jonkin vastakkaisen olion tai asian olemassaolosta. Symbolisuus on siis etenkin sitä, että sillä on merkitysarvo ihmisen hermostossa eikä vain sattumanvaraisesti muodostuvassa kollektiivisessa tietoisuudessa. Syväsymbolit siis ovat motivoituneet etenkin objektiivisista arvoista ja asenteista, eivätkä ne pyyteellisesti hae hyötyä itselleen subjektiivisista arvoista. Arvojen johdannaisia tulisi siis tarkastella tarkemmin, koska ne eivät ole pyyteettömiä ja ne pyrkivät kehittämään entistä enemmän teitä vaikutteellistamiseen ja merkitysvallan hakemiseen objektiivisten ja pyyteettömien arvojen kustannuksella. Adaptiivinen tulkinta on siis etenkin tulkinnallista ja merkityksellistä sopeuttamista, esimerkiksi jonkinlaiset arvot kuten vapaus eivät ole vielä valmiita omimpaan merkitykseen ennen kuin ne ovat yleistettynä adaptiivisen tulkinnan kautta objektiiviseksi ja joukkopriorisoinnin kautta yleiseksi. Adaptiivisessa tulkinnassa tarkistetaan maksimointiavaruuden kautta se, onko arvo erittäin hyvä, hyvä, huono tai erittäin huono. Sillä tarkistetaan se, onko arvo sopiva tulemaan yleiseksi ja pyyteettömäksi, onko sillä potentiaalia olla ristiriidaton siten, että se voisi olla kaikille ihmisille yhtä hyvä. Joukkopriorisoinnissa arvot yleistetään riittävän yleisiin ja objektiivisiin muotoihin, jotta niitä voitaisiin käyttää yleisessä yhteiskuntaelämässä. Arvotunne on siis hermostollinen impulssi, joka on tunnistettava määrällisyydessä ja laadullisuudessa. Adaptiivinen tulkinta määrittää sen maksimointiavaruuden kautta, onko käsite ja arvo ristiriidaton, yleinen, objektiivinen ja pyyteetön. Joukkopriorisointi yleistää samanmerkityksiset käsitteet yhdeksi ja yleistää ne yhteiskuntaelämään. Arvojen johdannaisia kuten vertailukohdallisia symboleita tulisi varoa, koska ne ovat omiaan yleistämässä arvojen tulkintaa subjektiivisiin ja määrällisesti voimakkaampiin arvoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti