lauantai 21. marraskuuta 2020

Minä olen hyvä siinä ja siinä!

On naurettavaa ja epätodellista, miten jotkut ”nuoret ammattilaiset” pyrkivät omaa itseään mainostamaan. Curriculum Vitae ja kaikenlaiset omien nettisivujen ylistävät lauseet ovat tyypillisiä ihmisille, jotka ovat päässeet vain tekemisiin itseään vaikutusvaltaisempien ihmisten kanssa. Esimerkkinä vaikka: ”Ulosantini ja kirjoittamiseni on sellaista ja sellaista hyvää”. Olisi muistettava se tosiasia, että monet nosteessakin olevat yksilöt menettäisivät oman vaikutusvaltansa, jos ihmiset päättäisivät muuttaa omia mieltymyksiään. On naurettavaa ajatella, että kaikki mahdollinen tekemiseen ja ajattelemiseen liittyvä hyvä liittyisi aina etenkin jonkinlaisiin ihmisiin, esimerkiksi sellaisiin, jotka ovat saaneet ylitettyä kustannuskynnyksen julkaisumaailmassa.

Mielestäni kaikkiin ihmisiin liittyy tietynlainen potentiaali, joka kokemuksella ja työn teolla voi muuttua paremmaksi tai huonommaksi. Kuitenkin voidaan sanoa, että joka ikisessä ihmisessä on jotain hyvää mutta toisaalta myös jotain huonoa. Onkin niin että itsen kehumiset tai vaihtoehtoisesti listan rakentaminen tilauksesta itseä kehuvista ihmisistä ja heidän harakanvarpaistaan, on tarkoitettu pelkästään luomaan sen kaltainen kuvitelma, että tällainen ihminen olisi korvaamaton ja hän olisi itse rakentanut oman menestyksensä.

On selvää, että tässäkin maassa työpaikat ja opiskelupaikat jaetaan sen mukaan, kuka on kategorisesti omassa alassaan keskimääräistä parempi. Tässä voi kuitenkin vaikuttaa se, missä tilanteessa ihminen on ja miten hän on nepotistien mielestä toiminut aikaisemmissa yhteyksissä. Tämähän on aivan kuin pillunsaanti. Luonnollinen valitsija valitsee kumppanin, joka on hänen mielestään paras. Kuitenkin tämä parhauden kokemus ei liity muuhun kuin luonnollisen valitsijan hormonitoimintaan. Aivan samalla tavalla itsen kehuminen perustuu siihen, jos on päässyt johonkin kategoriaan sisälle, eli monissa tapauksista siitä, että vanhemmat ja kokeneemmat alan ihmiset ovat kehuneet tai katsoneet tällaisen ihmisen jonkin tarpeen mukaan poikkeukselliseksi.

Auktoriteeteilta arvostuksen saaminenkin jää tietyn kapean kategorian sijaiseksi. Ei voida sanoa, että jos on päässyt johonkin piireihin, että oma status ja menestys johtuisi siitä. Kuitenkin on valitettavan totta, että jatkuva ja sinnikäs itsen kehuminen ja joksikin nimittäminen johtaa siihen, että tällaisesta asiasta tulee estämättä totuus ainakin joidenkin ihmisten silmissä.

Mielestäni keinotekoisesti rakennettu status on suuri ongelma yhteiskunnassamme. Tällaiset ihmiset voivat sanoa uskovansa, vaikka ”oikeudenmukaisuuteen” tai ”tasa-arvoon” mutta kuitenkin he haluavat kehua itseänsä ja esittää itseään erityiskohtelun ansaitsevana. Monestihan tällainen menestyminen vaatii sitä, että on oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja on osannut verkostoitua. Kuitenkaan riippumattomuutta ja itsepyrkimystä ajattelussa ja toiminnassa tämänkaltaisella itsensä edistämisellä ei tavallisesti saa.

Olli von Becker

YTM ja oikeustieteen opiskelija

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti