Kollektiivinen narsismi tarkoittaa omalle sisäryhmälle tai ryhmille annettavaa kohtuutonta arvonantoa, joka voi johtaa individuaaliseen narsismiin ja epätasa-arvoisuuteen suhteessa toisiin ryhmiin ja ryhmien edustajiin. Voin sanoa, että olen kokenut tämän ilmiön toisessa toiseen asteen koulussani Kuopion Lyseossa. Siellä ihmiset kuvittelivat selkeästi olevansa toisia parempia ja mm. eräs ruma tyttö tuli kerran käytävässä puhumaan vieressä olleelle ihmiselle ja hehkuttamaan sitä, miten hänen mukaansa Lyseossa opettajat tekivät oppilaille vaikeampia kysymyksiä, ja miten nämä oppilaat olivat sen takia todistetusti toisia lukiolaisia parempia. Kollektiivinen narsismi vallitsee monesti sellaisissa paikoissa, joihin kaikki eivät pääse yhtä helposti, ja sen takia voidaan sanoa, että kollektiivinen narsismi vallitsee etenkin sellaisissa paikoissa, joihin pääsy on vaatinut kanttia, vaikka nämä, esimerkiksi lukiolaiset, eivät menestyisikään esimerkiksi ylioppilaskirjoituksissa yhtä tasaisen korkealla asteella.
Itsestä käsin tulkitseminen tarkoittaa monesti sitä, miten jotkut ihmiset, jotka ovat taipuvaisia sosiaaliseen manipulointiin, tekevät monesti arvioita itsestään esimerkiksi tiiveimmän oman sosiaalisen ympäristönsä kautta. Eli tällaiset ihmiset ovat taipuvaisia asenteeseen: kun raaputat nyt selkääni, niin minä raaputan myöhemmin sinun selkääsi. Tällainen asenne tarkoittaa sitä, että tällaiset ihmiset saavat vapaasti jatkaa esimerkiksi toisiin ihmisiin suuntautuvaa epätasa-arvoista toimintaansa, koska he voivat saada samalla tavalla sosiaaliseen manipulointiin taipuvalla asenteellaan ja toiminnallaan aina samanlaisen vahvistuksen ja hyväksynnän samalla tavalla kapeakatseisilta ja epäoikeudenmukaisilta ihmisiltä.
Monet ihmiset siis haluavat pitää itsellään myönteisen minäkuvan, joka voi johtaa oman ryhmänsä yliarviointiin ja yliarvostuksen. Tämä voi myös johtaa siihen, että ihmiset kokoavat taaksensa ryhmän, jonka kautta hän voi aina todeta olevansa oikeassa, koska tällainen ryhmäkäyttäytyminen perustuu aina oman hyötynsä ja hyvänsä ylläpitämiseen. Sen takia kaikenlainen ryhmäkäyttäytyminen tulisi aina ottaa huomioon siinä, miten ihmiset arvottavat toisia ihmisiä.
Kaikenlainen ihmisten ja ryhmien arvottaminen tulisi aina tehdä riippumattomasti ja vapaasti. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmisten on voitava joskus tajuta se, että he voivat olla väärässä tai että heidän ryhmästänsä heijastuva minäkäsitys voi joskus antaa heille virheellistä informaatiota asioita ja ihmisiä koskien. Inhimillisyys ja hyvyys siis tarkoittavat sitä, että ihmisen on voitava joskus luopua oman sisäryhmänsä näkökannoista asioita koskien ja olemaan riippumattomasti oman sosiaalisen piirinsä kantaa huomioimatta. On voitava siis olla yksilö ja inhimillinen ja tuollainen inhimillisyys vaatii aina sitä, että on voitava asettautua toisen ihmisen näkemykseen asioita ja ihmisiä koskien.
Olli von Becker
YTM ja oikeustieteen opiskelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti