Miten voitaisiin suhtautua instituutioihin siten, että niiden ei tarvitsisi olla rajoittamassa ihmiseen ja yksilöön liittyvää potentiaalia, ja miten ne voisivat samanaikaisesti olla tukemassa kaikenlaista ja monipuolista ajattelua ja henkistä työskentelyä? Instituutioiden tulisi mielestäni muodostaa samanaikainen ja yhtäaikainen kokonaisuus, jossa ei saisi olla ristiriitaista heittelehtimistä, eli kaikkien instituutioiden tulisi olla luonteeltaan sellaisia, että ne tukisivat yhtenäistä ja rajoiltaan selvää ihmisyksilöä yhteiskunnassa.
Olisi siis sovittava siitä, millainen on yhteiskunnan sisällä olevan yksilön valta ja olemus, jota instituutioiden tulisi samanaikaisesti tukea. On siis selvää, että yksilöä tulisi lähestyä etenkin vapauden ja itsen kehittämisen näkökulmasta. Yhteiskunnan ei tulisi instituutioidensa kautta olla pakottamassa yksilöitä vapautensa menettämiseen, koska vapaus on ristiriidattomin, pyyteettömin ja yleisin periaate.
Esimerkiksi kaikenlaiset feministiset pakottamisjärjestelmät, joista vanhin löytyy antiikin Kreikan komediakirjailijan Aristofaneen näytelmästä Lysistrate, jossa naiset kehittivät menetelmän miestensä hallitsemiseen, tulisi lopettaa. Myös on sanottava, että työntekijäjärjestöjen valta tulisi suomalaisessa yhteiskunnassa lopettaa, koska on selvää, etteivät minoriteettisosialistit edusta kansakunnasta niin suurta osaa, että he voisivat suoranaisesti olla sanelemassa kaikesta siitä, mitä yhteiskunnassa tehdään ja miten siinä toimitaan. Ajattelulle olisi annettava näkyvämpi rooli kaikenlaisten ay-liitteiden sijasta. Loppujen lopuksi kaikenlaiset liitteet rajoittavat ajattelua.
Myös on selvää, että tämän porukan sanelema valta, jota edustavat luottamusmiehet, nämä Sovietin aikaiset politrukit, eivät edusta kaikkien työntekijöiden mielipidettä siitä, miten esimerkiksi työaika tulisi suomalaisessa yhteiskunnassa muodostaa. Mielestäni kahdeksan tunnin työpäivä on suurimmassa osassa aloista täysin inhimillinen, eikä työpäivä voi muodostua vain makoilusta ja kahvin juomisesta.
Olisi kehitettävä jonkinlaiset periaatteet, joiden ympärille yhteiskunta ja sen perusta eli yksilö tulisi muodostaa. Yksilö ja yksilönvapaus ovat tärkeimmät periaatteet. Yksilöille on annettava mahdollisuus työskennellä ja sitä myöten kehittää itseään sekä muodostaa itselleen parempaa tulevaisuutta. Sosialistit ovat aina olleet piikki yhteiskunnan lihassa, sen takiakin, että ne ovat voineet hallita ay-liikettä Suomessa. Ay-liikkeiden valtaa tulisi vähentää ja lisätä paikallista sopimista.
Yksilöiden kehittämistä ei tulisi missään tilanteessa Suomessa väheksyä. Jotta kaikki instituutiot voivat palvella tätä päämäärää, ja jotta yhteiskunta voi toimia yhteen suuntaan ei voida ajatella, että vähemmistössä olevat tahot voisivat ohjailla yhteiskuntaa ja pysäyttää se esimerkiksi lakkoilun avulla. Kaikki inhimillinen oleminen perustuu työhön, joko henkiseen tai fyysiseen työhön. Työtä ei tulisi väheksyä, sillä emme voi ruveta viettämään pelkästään vapaa-aikaa. Enemmänkin tulisi valvoa ja antaa ohjeita, miten vapaa-aika tulisi parhaimmillaan viettää. Itsensä kehittäminen voi edistyä etenkin vapaa-aikana, jolloin voisi kehittää itselleen myös parempaa työtä.
Olli von Becker
YTM ja oikeustieteen opiskelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti