Siivet jotka sinulta silloin sain
eivät sitten kuitenkaan kanna aina main
ne olivat heikot ja liian harvat
kuin ohuet abessinialaisen kisun karvat
yritin aina lentää ja liitää
kun samalla kaikki aika kiitää
yritin aina luoksesi pyrkiä
kohtaloa synkkää eteenpäin tyrkkiä
olit minulle kuin kuni kaiken
täydellisyys muodossa naisen
et antanut minulle mahdollisuutta
et ainakaan ilman tahdollisuutta
kaikki oli liian laimeaa ja tummaa
kantoi kaikki karmean toteuden summaa
oli luonani aina aiheesi aave
kaiken olleen aiheen pitkittynyt saade
nyt yritän luontoani pitkittää
omaa heikkoa ja arkaani sitkistää
joutuisinko vielä eteesi käymään
kaiken paitsi vielä kuitenkin näkymään
voisinko vielä edessäsi kunnolla olla
ilman että olisin samoin kuten nyt, hunningolla
on viina ja lääkkeet minut pitkälle vienyt
kaiken kivun ja tuskan kuitenkin sietänyt
olisiko minulla kuitenkin vielä tilaisuus
kuin kaikella kunnon kullalla annettu pinnan silaisuus
siipeni vielä kantavat hetken verran
ainakin vielä tämän yhden kunnon kerran
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti