Vastaus kysymykseen oikeudenmukaisuuskäsityksistä

Ajatuksellinen sielu voidaan ymmärtää tietyn käsitteen ajatuksellisessa käytössä aina toistuvaksi ominaisuudeksi, joka voidaan havaita ja tuoda esiin samalla tavalla. - Määrittäminen tarkoittaa siis ominaisuutta tai ominaisuuksien joukkoa, joka on aina samalla tavalla käsitteellistetyn termin yhteydessä läsnä.

Teksti alkaa kirjoittajan pohdinnalla siitä, onko oikeudenmukaisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden käsitteisiin kytkeytyvän moraalisen tunteen taustalla sellaista toistuvasti ilmenevää ominaisuutta tai ominaisuuksien joukkoa, jolla voitaisiin selittää toistuvasti noiden käsitteiden yhteydessä ilmenevä, erityisen luonteen ja voiman omaava tunne. Toisena vaihtoehtona pidetään tunteen selittämättömyyttä ja sen oletettua alkuperää luonnon erityisenä lahjana.

Kirjoittaja etsii yhteisiä ominaisuuksia erilaisista asioista tarkastelemalla niitä niiden konkreettisissa ilmenemismuodoissa; toimintatavoissa ja ihmiselämän järjestelyissä, joille on ominaista niiden yleinen näkeminen oikeudenmukaisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden viitekehyksessä. Kirjoittaja näkee oikeudenmukaisuuden moraalisena ominaisuutena, jota voidaan tarkastella sen vastakohdan epäoikeudenmukaisuuden avulla.

Kirjoittaja erottelee tekstissään toisistaan viisi epäoikeudenmukaisuuden muotoa, joita tarkastelemalla voimme päästä lähemmäksi oikeudenmukaisuuden adekvaattia. Epäoikeudenmukaisena pidetään sitä, jos henkilölle kuuluvia laillisia oikeuksia loukataan. Toiseksi epäoikeudenmukaisuuden muodoksi mainitaan ihmiselle kuuluvan moraalisen oikeuden ottamista pois. Kirjoittaja tarkoittaa moraalisella oikeudella sellaista oikeudenmukaisuuteen perustuvaa moraalista näkemystä, jonka mukaan säädetty laki voi rikkoa henkilölle kuuluvia oikeuksia ja aiheuttaa näin ollen samanlaisen epäoikeudenmukaisuuden kannalta tuomittavan tilanteen, jos ihminen rikkoisi lakia ja puuttuisi näin ollen jonkun toisen oikeuksiin. Käsityksen moraalisen oilkeuden poisviemisestä voidaan katsoa perustuvan ajatukseen laista jonkinlaisena itsenäisenä oliona. Se, että ihmisellä pystytään havaitsemaan moraalinen oikeus johonkin, perustuu ajatukseen jonka mukaan hän kykenee näkemään laissa epätarkoituksenmukaista tai epäoikeudenmukaista eikä näe lakia ehdotonta seurausta vaativana ohjenuorana. Oikeudenmukaista on siis tässä kohdassa se, että ihminen saa säilyttää sen mihin hänellä on moraalinen oikeus.

Kolmas epäoikeudenmukaisuuden muoto on kirjoittajan mielestä se, jos henkilö saa enemmän kuin mikä hänelle kuuluu tai joutuu kärsimään sellaista mitä ei ansaitse. Ansion käsite muodostuu ajatuksesta jonka mukaan hyvin toiminut ansaitsee hyvää ja vastaavasti huonosti menetellyt huonoa. Oikeudenmukaista on siis se, että ihminen saa mitä ansaitsee.

Neljänneksi epäoikeudenmukaisuuden muodoksi mainitaan toisen ihmisen luottamuksen pettäminen, jos ihminen luo omalla toiminnallaan odotuksia joihin ei kykene lopulta vastaamaan. Oikeudenmukaisena tässä kohdassa pidetään siis sitä, jos ihminen täyttää itse itselleen aiheuttamansa odotukset, eikä lankea heikkoluonteisuuden liukkaille kulkuväylille.

Viidentenä epäoikeudenmukaisuuden muotona mainitaan puolueellisesti toimiminen, joka määritellään oikeudenmukaisuuden velvoitteena siksi, että kussakin tapauksessa kiinnitetään huomiota vain asiaankuuluviin seikkoihin. Esimerkiksi työntekijää haettaessa palkataan mielummin pitkän työkokemuksen omaava, hyvin koulutettu henkilö kuin sukulainen jolla ei ole työkokemusta. Oikeudenmukaista tässä on siis arvioida ja tehdä valintoja oikeiden asiakohtien perusteella. Nähdä niin kuin kuuluisi nähdä ts. olla objektiivinen.

Käsiteltyään sitä millaisissa yhteyksissä sitä oikeudenmukaisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden käsitteiden mukana kulkevaa moraalista tunnetta ilmenee, kirjoittaja myöntää itsekin että selittäminen on hankalaa. Hän näkee kuitenkin oikeudenmukaisuuden idée mèren alkuperäisen idean lainmukaisuudessa. Sen lain seuraamisessa, jota juutalaiset pitivät Jumalalta tulleena ja jota kreikkalaiset näkivät säätelevänsä. Nähtiin yleisesti myös sellaisia lakeja, joiden piti olla voimassa.

Oikeudenmukaisuuden muodoiksi määriteltyjen ihmisen itselleen näkemän moraalisen oikeuden säilyttämisen, ihmiselle kuuluvien laillisten oikeuksien säilyttämisen, ansiottensa tunnustamisen, asettamiensa odotuksien täyttämisen ja objektiivisen arvioinnin perusteella oikeudenmukaisuuden ajatuksellisiksi siteiksi muotoutuvat käsitykset oikeasta ja väärästä ja niiden kulkeminen eri paikoissa. Ihminen haluaa säilyttää moraalisen oikeuden nähdä myös lakeja epäoikeudenmukaisina ja epätarkoituksenmukaisina – hän muodostaa käsityksensä oikeasta ja väärästä itse. Kun hän odottaa saavansa sen mitä lailliset oikeudet takaavat, hän näkee laissa käsoityksensä oikeasta ja väärästä. Ansioitaan odottaessa hän olettaa muiden jakavan käsityksensä oikeasta ja väärästä. Täyttäessään hänelle luotuja odotuksia, hän toimii niin kuin näkee muiden käsityksien käskevän ja tehdessään objektiivisia päätöksiä, hän toimii sen mukaan minkä kokee oikeaksi ja minkä vääräksi.