Nykypäivän naamioleikit

Nykypäivän yhteiskunnassamme on paljon kaksinaismoralismia, teeskentelyä ja tyhjällä pätemistä. Monet ihmiset perustavat heitä kanssakäymisessä ohjaavat säännöt hatariin ja ailahteleviin arvoarvostelmiin. Eroavat mielipiteet erottavat ihmisiä eri klikkeihin, kun todellisuudessa ihmisten tulisi olla eniten tekemisissä ja keskustella juuri erilaisia mielipiteitä omaavien ihmisten kanssa. 

 Kanssakäymisestä tulisi poistaa yksityinen trivia, joka ei todella kiinnosta ketään, ja suuntauduttava kohti totuutta. Ongelma tässä on se, että suurin osa ihmisistä ei ajattele omaa napaansa pidemmälle ja suurin osa heistä pyrkii elämässään vain omaan tyytyväisyyteen ja yksityiseen tarpeen tyydytykseen. Koska ihminen on tarkoitettu tässä maailmassa etsimään, viettävät nuo ihmiset, jotka eivät etsi, todellisuudessa pelkästään jonkinlaista ulkoiselämää, jossa heidän minuutensa keskikohta sijaitsee muualla kuin mihin kulttuurimme tasolla tavallisesti on pyritty. Ulkoiselämä perustuu kulisseihin ja lavasteisiin, joiden keskellä tuon kaltaiset ihmiset ovat. He eivät lopulta ole muuta kuin naamioidensa kokoelma. 

 Mielestäni turhanpäiväiseen ajanviettoon kavereiden parissa tulisi asettaa jonkinlainen epäsosiaalisuusvero, jonka myötä eniten paskaa jauhavat ihmiset saisivat maksaa tuosta ihmisen ainutlaatuisuuden unohtavan aktiviteetin harrastamisesta. Sublimaatio on aina hyvästä, se ohjaa ihmistä käyttämään henkistä energiaansa oikein. Lisäksi arvostelmien tekoon ihmisten parissa pitäisi sijoittaa jonkinlainen eksentrisyyspykälä, jonka myötä ihmisten erilaisuudelle annettaisiin mahdollisuus ilmetä ja se otettaisiin aina ensimmäisenä huomioon kun arvostellaan ihmistä hänen ominaisuuksistaan. 

 Miten ihmiset tavallisesti elävät? He monesti rauhoittelevat itseään keksityllä tai perityllä identiteetillä, joka heidän mukaansa osoittaa heille heidän paikkansa maailmassa. Monet julkisuutta nauttivat ihmiset ovat jopa brändänneet itsensä. Tämä kertoo siitä, miten ennen yksityiseen harkintaan ja mielipiteeseen perustuneet asiat ovat markkina-arvollistuneet ja ihmisten välisistä suhteista on tullut yhtä kankean arvotusjärjestelmän kuin raha, mukaisia.

 Jokainenhan haluaa kokea jonkinlaista mielihyvää sosiaalisissa suhteissa, ja sen takia monet kehittävät imagonsa eniten hyötyä kerryttäväksi. Esimerkkinä erääseen lehteen kirjoittava aikuispissis, joka kertoi haastattelussa olevansa ”aito”. Nauroin kauan tuon kohdan lukemisen jälkeen.Ihminen tekee siis väärin, kun hän rajaa itsensä kuviteltujen aitojen sisälle. Nykymaailmassa kuka hyvänsä voi olla lähes kuka hyvänsä. On kuitenkin naurettavaa, jos aikuispissis sanoo olevansa aito. 

Nykypäivän ihmiset antavat liian suuren arvon sellaisille elämän periaatteille, jotka muuttuvat ajan myötä, eli heillä on entistä vähemmän käsitystä ikuisuusongelmista. Kuitenkin siinäkin voidaan antaa jonkinlaisia arvoarvostelmia siitä, miten noiden muuttuvien asioiden tulisi ihmisen arvojärjestelmässä järjestyä. Ihmisten väliseen kanssakäymiseen on epäilemättä viime aikoina tullut uudenlainen ulottuvuus, aiemmin mainittu sosiaalisten suhteiden markkina-arvostelullisuus, jossa kaikki suhtautuvat kaikkiin ihmisiin samalla tavalla. Nämä ihmiset myös tavallisesti pelkistävät ihmiset todella kapeisiin kategorioihin. Journalistitkaan eivät enää koe tehtäväkseen autenttisen tiedon välittämistä, vaan kirjoittavat vain siitä, mistä saavat ideologista nautintoa.

Populaaristettu suvaitsevaisuus

"kulttuurin viimeinen akti, sen itsensä kieltäminen, tuo vielä kerran esiin sen koko olemassaolon alkusymbolin." -Spengler

Suvaitsevaisuudella yleiskäsitteen merkityksessä tarkoitetaan sitä asennetta, jonka mukaan poikkeavuutta voidaan jossain muodossa hyväksyä. Siinä siis hyväksytään se, että erilaisilla ihmisilläkin on oikeus jonkinlaiseen omaan tilaan yhteisön sisällä, siinä siis kaikkia yhteiskunnallisia tiloja ei valvota siten, että pakotettaisiin kaikki ihmiset saman muotin mukaiseksi. Oikeanlainen suvaitsevaisuus katsoo, ettei joidenkin ihmisryhmien itsellinen toiminta yhteiskunnan sisällä ei saa haitata toisten ryhmien funktioitumista, kun taas tämä uusi ihmisten heimo, feministit, ovat valmiita uhraamaan itsensä tulijoiden edessä. Mielestäni suvaitsevainen asenne voidaan jakaa pakkonaisesti välilliseen ja välittömään suvaitsevaisuuteen. Välillinen suvaitsevaisuus on sen kaltaista hyväksyvää ja ihmisiä rohkaisevaa asennetta, jonka välittäminen tapahtuu pääasiassa instituutioiden kautta. Siinä siis erilaisia käytänteitä toteuttamalla ja niitä jatkuvasti kehittämällä luodaan ympäristöön asennetta, jonka mukaan välillinen suvaitsevaisuus voi kehittyä välittömäksi suvaitsevaisuudeksi. Se, mikä ongelma tässä on liittyy siihen, etteivät norsunluutorneissaan majailevat poliitikot ja korkeat virkamiehet välttämättä tajua sitä, mikä on suotavaa suvaitsevaisuutta ja milloin se ylittää suvaitsevaisuuden paradoksin rajat. Tämä paradoksi siis tarkoittaa lähinnä sitä, että suvaitessaan kaiken päättäjät lopulta vaikeuttavat omaa ja heidän jälkeensä tulevien ihmisten asemaa, koska radikalismi leviää yhteiskunnissa juuri liiallisen suvaitsevaisuuden ja rasistiksi vinkumisen myötä. Välittömässä suvaitsevaisuudessa, joka on peräisin instituutioista toteutetaan muiden sanelemaa ideologista käyttäytymismuotoa. Kuitenkin välittömällä suvaitsevaisuudella on myös toinen muoto, joka liittyy jonkinlaiseen henkilökohtaiseen henkiseen valaistumiseen ja itsenäiseen järjenkäyttöön. Välittömän suvaitsevaisuuden huonompi ja konsistenssiltaan heikompi muoto voi johtaa monesti passiivisuuteen yhteiskunnan sisällä. Populaaristaminen tarkoittaa sitä, kun jokin asia tehdään yleisesti hahmotettavaksi. Suvaitsevaisuuden yhteydessä se pyrkii antamaan mahdollisimman monelle ihmiselle syitä siihen, minkä takia tulisi olla suvaitsevainen, eli se siis suoranaisesti rajoittaa ihmisten vapautta ja loukkaa heidän moraalista integriteettiään. Mutta tämä on nykyisin totta monissa, etenkin kulttuuriväsymyksestä kärsivissä länsimaissa, kuten Isossa Britanniassa Blairin kaudella ja Ruotsissa tätänykyään ja kaikkien puolueiden hyväksynnällä. Siinä siis kulttuuri tappaa itseään, koska se menettää jatkuvasti oman kansansa potentiaalia tukeakseen kulttuurille vieraita ihmisiä, jotka eivät useimmin voi suuresti kontribuoida länsimaisen kulttuurin kehittymisen hyväksi. Suvaitsevaisuuden populaaristamisen vastakohdaksi voidaan tulkita sellainen suvaitsevaisuus, jossa ei pyritä indoktrinoimaan ihmisiä tietynlaisen aatemuodon alaiseksi. Mielestäni koulutuksella on aina roolinsa siinä, kun ihmisiä saadaan hyväksymään erilaisia ihmisiä, mutta koulusta tulevalla viisaudella saadaan myös tietää jotain järjenkäytöstä. Näin ollen tämän avulla voidaan ehkäistä ihmisiä olemasta ylisuvaitsevaisia, joita ovat eniten ensimmäisen polven yliopistossa koulutetut piereskelevät feministiharput, ja voidaan myös ehkäistä muukalaisvihan leviämistä väestön keskuuteen. Mielestäni populaaristamisen vaihtoehtona voisi olla etenkin perustavimpaan lainsäädäntöön perustuva asenne, jonka avulla taattaisiin se, että vähemmistöt saavat tilaa siinä missä muutkin yhteiskunnassa elävät ihmiset. Tässä mallissa ihmiset voisivat myös itse vaikuttaa siihen, millaisessa tilassa he voivat elää, koska rodullinen syrjintä diskriminoitaisiin ainakin siihen asti, kun vähemmistöt eivät aiheuta yhteiskunnassa anarkiaa. Tässä siis suvaitsevaisuutta haetaan etenkin instituutioiden välityksellä. Tämä suvaitsevaisuuden muoto ei myöskään suvaitse minkäänlaista erikoiskohtelua taustan perusteella. Tämän perusteella siis ajatellaan että ihmisiä voidaan tietyssä mielessä ohjailla välillisesti. Miten tämä ohjailu vaikuttaa ajatuksiin ja toimintaan erikseen on omanlaatuisensa kysymys ja sitä onkin parasta miettiä. Tässä näkemyksessä perustavimpana ajatuksena on se, että vähemmistöistä on hyötyä ja he voivat jossain mitassa auttaa kansantaloutta. Kuitenkin on mielestäni niin, että taloudelle hyödyttömät maahanmuuttajat tulisi lähettää välittömästi takaisin kotimaihinsa (kuten myös rikoksiin syyllistyneet maahanmuuttajat), vaikka pakolla. Kuitenkin populaaristetussa suvaitsevaisuudessa on sellainen hyötypuoli, että siitä on apua esimerkiksi ulkomailla ollessa ja tietysti aina myös kaikenlaisten eri tavalla käyttäytyvien kanssa tekemisissä ollessa. On mielestäni varsin kyseenalaista ajatella, että voitaisiin puhua yleisessä mielessä kovinkaan usein ”vähemmistöstä”, vaikka onkin tietysti tapoja erotella ihmisiä joidenkin ulkonäöllisten piirteiden kautta, niin mielestäni kategoriaan asettamisen tulisi tapahtua etenkin henkisiä liitteitä ajattelemalla ja arvostamalla. Suvaitsevaisuuden populaaristaminen tarkoittaa sitä, kun vallanpitäjät tuovat abstraktioitaan maan tasolle. Siinä levitetään huomioimatta ollenkaan asian kumpaakaan osapuolta, asenteita, joihin ihmisten suuri enemmistö pakotetaan mukautumaan. Sen takia ihmiset eivät siis saa olla vapaita, koska nämä ihmiset ajattelevat että ihmiset eivät pystyisi ilman indoktrinaatiota olemaan suvaitsevaisia. Populaaristettu suvaitsevaisuus siis kehottaa ihmisiä omaksumaan tietynlaisia asenteita, kuten sen, että autossa paikka on aina annettava vähemmistön edustajalle, se voi mennä aina ensin ovesta ja kassajonossa sen paikka on aina ensimmäisenä oli jono takana kuinka pitkä hyvänsä. Tämä järjestelmä joka on yksi kommentaariaatin megainstituution alaisista instituutioista, siinä on siis arvollinen sekä tuellinen osa, joiden avulla se pyrkii mukauttamaan ihmisiä kaikilla yhteiskunnan aloilla pakotettuun muka-ajatteluun, pyrkii siis siihen, että ihmiset antaisivat kulttuurinsa pois ja antaisivat kulttuurille vieraille aineksille omia kansalaisia enemmän oikeuksia. On hyvä tarkastella myös suvaitsevaisuuden vastakohtaa antisuvaitsevaisuutta, jota ei totisesti ole tänä päivänä liian paljon. Joku voisi varmaan sanoa, että suvaitsevaisuuden populaaristamisesta voi tulla myös antisuvaitsevaisuutta, koska ihmiset ennen pitkää alkaisivat vastarintaan omia päättäjiään kohtaan. Antisuvaitsevaisuus on etenkin sen kaltaisen aatteen levittämistä, jonka mukaan kulttuuri on tietyssä vaiheessa liian hauras siihen, että siihen voitaisiin tuoda paljon kulttuurille vieraita elementtejä. Antisuvaitsevaisuus on myös vasta-asenne siihen nähden kun korkeimmat vallanpitäjöt kuvittelevat voivansa ohjailla kansalaisten syvimpiä tuntoja. Suomi on liian nuori ja kehittymätön kulttuuri, että se kestäisi invaasion muista maanosista. Rakennetaan siis Suomea rauhassa yhdessä, oman porukan kesken.