Novelli

Tilanteita osa 2: serkukset

Miksi sinä Juuso teit silloin sen? Me kaikki hämmästyimme siitä niin suuresti, luulimme, että olit kokonaan menettänyt mielenterveytesi ja tasapainosi. Se kun repäisit opettajien kuvat seinältä oli monille oppilaille samaa kuin olisi halventanut jumalia, mutta sinä et näemmä silloin ajatellut siitä niin. -Minä en Eero tiedä sitä mitä se silloin sinulle merkitsi. Minä tiesin vain silloin, että minun tuli lähteä lyseosta, se oli tietysti viimeisin kommellus ennen sen viimeisen pisteen toteutumista. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen koulutukseen, minkä sain yhteiskoulusta lyseosta lähtemisen jälkeen. Ja en minä tiedä minkä vuoksi niin moni piti sitä tilannetta niin odottamattomana ja kummana. Oli kuitenkin ilmennyt jo aiemmin suurta vastustusta opettajien uudelleenjärjestelyn jälkeen. Kukaan ei olisi sietänyt kauaa ainakaan Ohukaista matematiikan opettajana. Se oli niin outo ja epäselvä ja sekava ettei kenenkään matematiikan opiskelusta olisi voinut tulla mitään pitkällä aikatähtäimellä. Ja mitä mieltä sitten olit Bergistä ruotsin opettajana? Se on asunut niin kauan Ruotsissa ettei sen ruotsi ole enää suomalaiselle suomenruotsin piirissä puhuvalle ihmiselle ymmärrettävää tai ollenkaan reilua. Berg ja Ohukainen tietysti olivat vain jäävuorenhuippu siinä uudessa järjestyksessä, jonka ne olivat aikoneet pistää voimaan. Nehän olisivat vaatineet täysin uudentasoista suoritusastetta kaikilta opiskelijoilta kaikissa aineissa läpipääsyn kriteereinä. Vain yksi numero alle seiskan olisi hyväksytty opiskelijoilta, jotta ne olisivat päässeet jatkoon seuraaville luokille. Minun täytyy hyvä serkkuseni ihmetellä suuresti sitä kärsivällisyyttä ja kestävyyttä mikä sai sinut jatkamaan lyseossa kaikkien näiden muutosten jälkeen. Miten sinä Eero oikein pystyit kovettamaan itsesi näiden ihmisten häikäilemättömyyden edessä, nuori mies kysyi tummapiirteiseltä keskustelukumppaniltaan ja kaatoi vaaleata lageria pöydällä olleesta lasista kurkkuunsa. -No minä katsoin, että lyseon lippua tulisi pitää yllä opiskelijoiden puolesta, vaikka opettajat olisivatkin lopettaneet yhteishengen ylläpitämisen koulun sisällä. Se tuntui toki aluksi jonkinkaltaiselta tuomiolta ja meitä ylemmän oikeuden ylläpitämiseltä, mies sanoi ja heilautti olkapäitään taaksepäin. Ja mitä tulee Bergiin ja Ohukaiseen, oppivat suurin osa meistä olemaan ottamatta niin suuresti huomioon. Kyllä jokainen keskimääräistä lahjakkaampi oppilas pystyy oppimaan itsekin, jos opettajat pettävät ja jättävät heille kuuluvan oppilaiden auttamisen väliin. Tietysti meistä välillä tuntui ikään kuin meitä olisi rankaistu pelkästään siitä, että olimme juuri lyseolaisia, emmekä jonkin toisen lukion oppilaita, nuorukainen sanoi ja kaatoi omasta lasistaan siideriä suuhunsa. Mies nikotteli hieman ja hieroi samalla kurkkuaan ennen kuin jatkoi: -Mielestäni se sinun performanssisi oli kuitenkin siihen aikaan ajatellen hieman enemmän kuin mihin olisin itse ryhtynyt. Juuso, sinä teit ehkä epäkunnioittavimman teon opettajia kohtaan kuin mitä on koskaan lyseon historiassa nähty. Oliko se sittenkään aivan täysin välttämätöntä? -Eero kuule: kyllä se oli. Ja kyllähän moni muukin seurasi minun esimerkkiäni lähtemällä koulusta. Samovaaran Juhani pääsi ilman valintakokeita kaikkiin filosofian laitoksiin Suomessa, vaikka se lähtikin opiskelemaan Oxfordiin ja Nivasen Mikko pääsi suoraan Helsingin Yliopistoon matematiikan osastoon ilman valintakokeita, ja nämä ovat vain muutamia esimerkkejä monista. -Tarkoitatko että sinä ja muut lähtijät edustatte jonkinlaista eliittiä kaikkiin lyseoon jääneiden nähden? - No ainakin ne jotka halusivat vahvasti jonkinlaista suoraa uraa kohden osasivat tehdä murroksen aikaan itselleen oikean valinnan lähtemällä lyseosta. Ne joille muutoksista ei koitunut haittaa, ainakaan omasta mielestään, jäivät, kuten sinä jäit, ja ne jotka halusivat lähteä lähtivät. Yksinkertaista, vai eikö sinusta hyvä serkkuni? - Mutta olisiko siitä pitänyt tosiaan nostattaa niin suurta melua, vaikka ehkä ajattelenkin tässä sitä tilannetta mikä lyseoon jäi kun te ”kapinalliset” lähditte, mies sanoi ja kaatoi lasista siideriä kurkkuunsa. -Ei se olisi onnistunut millään muulla tavallakaan, juovan tuli olla tarpeeksi selkeä ja sellainen mikä jäi niiden mieleen, ei niitä olisi minun mielestäni saanut jättää ilman tätä ”huomionosoitusta”. Ja mielestäni se hirveä haloo, mikä siitä syntyi oli mielestäni vanhoillisimpien opettajien aikaansaannosta. Ne kuvittelivat, että ne olisivat voineet aina olla jotenkin symbolisestikin koskemattomia pyhimyksiä ja lainnäyttäjiä. -Siinä olet oikeassa Juuso. Ehkä kaiken täytyy joskus olla valmiina olemaan jotain muuta eri tavalla.