Vielä puissa olevat lehdet
vavisevat kun tuuli suo niille suunnan
oksat heiluvat
kun usea oravaa leikkivä lapsi antaa niille painonsa
Katson tätä näytelmää sisältä
täällä on lämmintä, mukavaa
vaikka viereisessä huoneessa
on käynnissä mielen sisäinen kamppailu
se ei anna Emmentalin juonen kadota itsestään
katson televisiota niin
kuin katsoisin rieskaa pöntössään
en voi sietää kurkkuaan karauttelevia
ne ihmiset eivät osaa puhua
niin kuin miten se lentelee näillä riveillä
ja siellä missä koin jotain vavahduttavaa
ilman sitä että se olisi saanut minut tolaltani
Puhe suuntautuu parhaimmillaan universaaleihin,
Platonin ideoihin joita ei lopulta ole olemassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti