Perheidylli

Täällä ei juuri kysellä kuulumisia I eikä rohkaista, kannusteta tai vahvenneta I tämä on dysfunktionaalinen perhe I perhe jossa kaikessa on jotain vikaa I yksi kuin jääkaappi I ja toinen täysin raivohullu I ruokaa ei tullut lapsena kuin kysymällä I sitä piti suorastaan vaatia I ja monesti oli pureskeltava ruisleivän känttyä I kun emäntä ei jaksanut tehdä ruokaa I kuin juhlapyhinä ja vieraiden aikaan I äitini on aina arvostanut I enemmän omia sukulaisiaan I kuin omaa poikaansa I molempien olisi tullut ohittaa lisääntyminen I ja tämä järki- ja traumauttamissyistä I olen sosiaalisesti ja emotionaalisesti vammautettu I eivätkä ne nykyään muuta väitäkään I autismin kirjolla molemmat I ja toisen tapaauksessa narsismia I toinen on frigidi pakkasihminen I koskaan ei ole oltu kiinnostunut I omista mielenkiinnon kohteistani I "me ei voida muuttua!" - I ja se on kyllä havaittu I Isäni on jo tullut ehdottamaan I että porukoilla olevista antiikkikirjoista I voisi luopua: haisevia vanhoja kirjoja! I Lähipiiri pysyy samana I vaikka joku nousisi pitkin Parnassovuorta I rohkeana yksilönä . sotilaana I Minä suan tehdä teille ihan mitä haluan I ei vaan sinä teet niin kuin minä sanon I niin minullekin tehtiin I en minäkään suanu I älä tee niin kuin minä teen I vuan tie niin ku minä sanon I Meijän koiralla olj yhtä punaiset korvat I tuo ruuat mukanas kun tulet laosuudenkotiin I ei saa erottua joukosta I ja jne. jne. jne. I Olen jäänyt jumiini vanhempiin I toisen mielestä tärkein ominaisuus on tottelevaisuus I sokea ja vastaansanomaton totteliaisuus I äitini - hiirihaukka - ei ole vastannut lapsensa tarpeisiin I vieläkin lastaa ruokapöydässä linnun annoksen I kun et ole samanlainen, ei sinua ole I tämä mies pysyy samanlaisena junttina I vaikka ympäristö ja osallistuminen mahdollistaisivat I jonkinlaisen ohessa tapahtuvan sivistymisen I ei kuulu meille - herrat hoitaa I ja veljeni - selkäänpuukottaja I kristillisessä tarinaperinteessä I voin sanoa, ei tule ikävä ketään näistä kolmesta! I

Runo

Kävelin taannoin pitkin Prenzlauer-bergiä I mieleni oli ylhäällä I mutta en kuvitellut housujeni muuttuvan teltaksi I kun tulin nuorten lasten päiväkoulun viereen I ja näin, kuinka uhkeat ja kiinteät I ihannerotua edustavat naiset I hakivat jälkikasvuaan kotiin I ja nämä naiset, niin täynnä I fertiliteettiä ja toteutunutta seksiä I niin suvullisesti kypsiä ja ihania I nämä vaaleat germaanit ja isot tissit I Nämä seireeniäidit ovat vainonneet minua I en ollut koskaan kokenut I yhtä suurta kiihottumisen I tunnetta keskellä katua I kuin pitkin Prenzlauer-Bergiä I

Inhimillisyys, ironia ja itseironia

Inhimillisyys tarkoittaa sitä, että mikään ihmiseen ja ihmisyyteen liittyvä ei ole vierasta. Tavallisesti tämä käsitys on liitetty humanistisiin tieteisiin ja ihmistieteisiin. Ihmisenä oleminen ja siihen liittyvät piirteet ovat kaikki humanistin kiinnostuksen alla. Siinä mielessä eräs pikkutyttö, joka oli samoihin aikoihin samassa koulussa, on todennut valtiotieteelliseen vaihtonsa yhteydessä olevansa ”entinen humanisti” mikä ilmaus naurattaa minua kovin. Entinen humanisti on varmaan tarkoittanut sitä, että aiemmin ei ole ollut pikkuporvari, mutta muiden piirteiden kautta on muuttanut mielensä ja humanismi on jäänyt häneltä taakse. No niin. Humanismi ja inhimillisyys tarkoittaa etenkin kaiken ihmisperäisen ymmärtämistä ja sen tuntemisen kultivointia. On sanottava esimerkiksi tämä, että joskus vuosikaudet sitten pieraisin lähes täydessä elokuvateatterissa kovaäänisen kaksiosaisen pierun juuri sillä hetkellä kun mainokset olivat alkamassa ja salin valot hämärtyneet. Monet nauroivat, vaikka eivät välttämättä paikantaneet päästäjää. Nauru tuollaisessa tilanteessa liittyy juuri inhimillisyyden tunnistamiseen. Suuri sosiaalinen faux pas näyttää ihmisille sen, että kaikki ovat ruumiittensa kautta osallisia tällaisesta groteskista toimintaperästä. Julkinen pieru kertoo siis siitä, että me kaikki olemme lopultakin samanlaisia ihmisiä ainakin sen kautta että kaikilla on pyllynsilmä. Inhimillisyyden takia harrastetaan myös huumoria, joka ei kuitenkaan ole amerikkalaistyylistä slapstickiä, jossa pyrkimys on nolata jokin taho tai joku ihminen. Ironia tarkoittaa epäsuoraa vitsailua eri asioiden kustannuksella. Siinä mielessä ironia ei tarkoita samaa kuin sarkasmi, koska sarkasmilla on oma yhteytensä slapstick-huumoriin. Ironiassa pyritään tuomaan esiin kaksi ilmaisun tarkoitusperää, joista vain ironiaa ymmärtävät tajuavat sen mitä kullakin ilmaisulla haetaan. On monesti sanottu, että etenkin maaseudulla asuvat ja kaikkialla asuvatt uskovaiset eivät monestikaan ymmärrä ironiaa, ja varmasti koko väestöstä merkittävästi sofistikoitunrita ironia harrastajua ja ymmärtäjiä on korkeintaan kymmenen prosenttia. Rahvas ei etenkään suosi politiikan ironisoimista tai poliittisissa asemissa olevien ironisoimista. Esimerkiksi Englannissa on ollut tapana, että politikkaan tuodaan keveyttä sen kautta, kun esimerkiksi poliitikkojen provinsiaalisia tavoitteita ironisoidaan. On sanottava esimerkiksi sellainen tilanne, jossa ilmeni ironiaa, oli kun joissain aiemmissa vaaleissa käytiin läpi ulkomaalaistaustaisia ehdokkaita, oli tiivistys yhdestä italialaisesta ja hänen politiikastaan, kun mies oli tuiterissa ohjelmissa ja sanoi sammaltaen ”Viinit ruokakauppaan”. On sanottava englantilaisista huumorin lähteistä esimerkiksi Spitten Image.ohjelma, jossa pyritään ironisoimaan poliitikkoja ja heidän toisistaan eroavia yksilönpiirteitä. Esimerkiksi 1990-luvulla terveysministeriniä toiminut Kenneth Clarke kuvattiin jatkuvasti kännissä olevana punkerona. Itseironia tarkoittaa etenkin kaikkinaisen inhimillisyyden tunnustamista, ja siinä pyritään relaamaan ihmisiä rennommiksi, jotka kaikki voivat itseironian kautta tunnustaa olevansa vain toisiaan paljon muistuttavia ihmisiä. Itseironia on tarkoitettu suojelemaan myös ihmisten omia luonteenpiirteitä ja omia kiinnostuksen kohteitaan kuten harrastuksia ja ammattia. Itseen suunnattu ironia on tarkoitettu etenkin lunkiuden ja rentouden edistämiseen. Siinä ei etenkään oteta itseä vakavasti, ja sillä voidana hyvinkin kieltäytyä esimerkiksi tyypillisempien eläimisten toimintamallien harrastamisesta. Itseironia on vieläki vaikeampaa kuin ironia saati sarkasmi, koska siinä kyseenalaistetaan omaa minää, joka ei ole tyypillistä etenkään diktaattorin tavalla toimivien ihmisten keskuudessa. Itseironian harrastamisella etenkin britit jakavat omaa henkistä intimiteettiään ja kohteliaisuuttaan sen takia, että kaikki voisivat kokea olevansa samaa yhteisöä, joka on saanut aikaan myös sen, että etenkin intialaiset maahanmuuttajat monesti hallitsevat englantilaisilta tulleen huumorin muodon. Se on sanottava, että Suomessa itseironiaa ei harrasteta, koska kaikki jonkinlaisessa itse kokemassaan asemassa olevat ihmiset ovat tarkkoja siitä, etteivät näytä inhimillistä puoltaan. Itseironia tulkitaan siis etenkin nuorten naisten keskuudessa heikkoudeksi, joka lopettaa kiinnostuksen itseironiaa harrastavaan mieheen. Mielestäni kuitenkin, kuten ihmisiä voidaan arvostella sivistyksen tasostaan, voidaan myös tiettyjä kulttuureita pitää pidemmän historian ja kehittyneemmän sisällön omaavina kulttuureina. Itseironia, ironia ja satiiri litityvät etenkin brittiläiseen kulttuuriin, ja koska vain harvoilla Suomessa asuvilla ihmisillä on kanttia sitä käyttää tai edes ymmärtää, kertoo se mielestäni siitä, ettei suomalainen yhteiskunta ole niin kehittynyt ja pitkähistoriainen kuten vaikkapa Yhdistynyt Kuningaskunta. Satiiri taas on myös Spitten Image-ohjelmaan liittyvä huumorin ja elämänasenteen tapa, jossa pyritään tuomaan groteskilla ja burleskilla tavalla esiin niitä ihmisiä, jotka meitä esimerkiksi monien maiden parlamenteissa edustavat. Suomen televisiosta satiirisina ohjelmina voidaan pitää etenkin Iltalypsyä, Presidentin kansliaa ja Itse Valtiaat-ohjelmaa. Poliittisen satiirin kirjoittainen onnistuu monesti etenkin sellaisilta älykkäiltä ihmisiltä, jotka ovat aiemmin toimineet jonkinlaisessa poliittisessa asemassa, vaikka on sanottava, että Suomen eduskuntakin on vielä nykyisin niin kehittymätön 200 ihmisen yhteisö, ettei sielläkään enemmistö ymmärrä etenkään satiiria tai myöskään ironiaa tai itseironiaa. Ollaan suvaitsevaisia ja välittömiä – nämä tavoitteet tulevat toteen silloin, kun asioita voidaan ilmaista myös valtakriittistä ironiaa. Ironian, satiiriin ja itseironian tarkoitus on kyseenalaistaa valtaa pitävät ihmiset ja opettaa heidät nauramaan itselleen, vaikkakaan suurin osa näistä ei varmastikaan osaa ottaa näitä ilmaisun tapoja vastaan. Britanniassa kansalaisilla on aina ollut enemmän yksilön vapauksia ja oikeuksia kuin manner-Euroopassa, ja voidaankin sanoa, että Britanniassa valtio ja kruunu palvelee kansalaisia, kun taas monessa muussa maassa kansalaiset on tarkoitettu palvelemaan valtiota ja kruunua. Tämä voimakas yksilöydentuntu, joka on levinnyt kaikkialle brittiläiseen yhteiskuntaan, on mahdollistanut sen, ettei poliitikkoja koeta vallankäyttäjiksi, vaan äänestäjiensä ja muun kansan palvelijoiksi. Palvelusvirka on nimittäin sellainen, että siinä kiitetään niitä tahoja, jotka ovat mahdollistaneet asemassa olemisen. Tuleehan englanninkielestä ja Englannista ilmaus ”How can I serve you”, Britanniaa sanotaan eksentrisyyden keskuspaikaksi maailmassa ja sehän tarkoittaa vapaata ja omiin asioihinsa keskittynyttä yksilöä. Etenkin englantilaiset pystyvät eksentrisyydestään luomaan huumoria, jonka tarkoitus on myös tuoda esiin uudenlaisia periaatteita ja ja tapoja elämän elämiseen. Eksentrisyydessä kunnioitetaan yksilön käsitettä ja oikeutta olla kiinnostunut sellaisista asioista kuin itse haluaa. Vahva yksilön käsite on antanut briteille oikeuden kyseenalaistaan vallan pitäjiä ja ottaa heihin suoraa yhteyttä, jos joku kansalainen kokee. Satiiri on siis ihmisten pyrkimysten kyseenalaistamista sellaisissa tilanteissa, joissa niitä etenkään ei voisi olla. Satiirissa myös monesti kuvataan kohteena olevan henkilön ominaisuuksia äärimmäisessä ja korostuvassa merkityksessä. Itseironia tarkoittaa sitä, että omaa roolia ja asemaa ei korosteta, vaan annetaan ihmisten olla avoimia ja ottamaan vastaan palautetta aivan keneltä tahansa ihmiseltä ja ihmisiltä. Itseironia on siis itsen vähättelyä, jonka etenkin Suomessa jotkut nuoret naiset kokevat heikkoutena ja huonona itsetuntona, vaikka totuus on usein aivan päinvastainen. Itseironiaa harrastavan ei tarvitse korostaa itseään, teeskennellä ja tulkita ympäristöjen valtatasapainoa. Itseironia on siis mielestäni etenkin avoimuutta maailmaa ja muita ihmisiä kohtaan. On varmaa niin, että koska nykyinen suomalainen yhteiskunta ja kulttuuri on niin nuori, että täällä ei vielä saa ottaa lunkisti etenkään poliittisissa viroissa. Ironia siis tarkoittaa joidenkin mielestä ”epäsuoraa ivaa”, mutta mielestäni se tarkoittaa etenkin olemassaolon ja ihmisten toisiaa muistuttavien ominaisuuksien tunnustamista, ja siinä voidaan ajatella tuotavan esiin sen, että ihmisten ei tulisi olla turhan tärkättyjä, vaan ihmisten pitäisi pitää jonkinlainen keveys toisten kanssa harrastettavassa kommunikaatiossa. Ironia siis hyväksyy sen, että ihmisillä on heikkouksia ja niitäkään ei tuoda esiin sellaisella tavalla, jossa ne jonkun yksilön kohdalla voimakkaasti tuomittaisiin, Siinä mielessä ironia on myös liberaalilla tavalla ajattelevien harraste. Ironia on siis etenkin sitä, että siinä ei korosteta vastakkainasetteluja pintapuolisten syiden takia ja annetaa tiettyjen asioiden olla. Tietysti ironian ja itseironian harrastamista varten tarvitaan myös ihmisiö, jotka voivat todistetun ironian havaita. Jos suuri osa ihmisistä kokee ironian ja asioiden korostamisen ja kääntämisen heikkoutena tai suoranaisena hulluutena, ei ymmärrystö voida varmaankan kovin helpolla tavoitella. Olen monesti manipuloinut mediaa ironialla. Esimerkiksi muistan sen, kun ensimmäistä kertaa Düsseldorfissa asuessani vuonna 2009 laitoin Savon Sanomiin tietyn vitsin eräästä tapaamisesta junassa. Uskon ihmisten reaktioista, että he pitivät minua tyhmänä ja tyyppinä, joka ei vain ymmärrä asioita. Olin minä tosiaankin kovin ihastunut siihen tyttöön, kuka hän sitten olikin. Sanaa kuuleva ihminen ymmärtää kaiken suoraan ja rehellisesti. Yksi poliitikan piiriin liittyvä mainio satiirinen tv-sarja on ollut 1980-luvulla Britanniassa tehty Yes Minister ja sen spin-off Yes Prime Minister, joista ensimmäinen alkaa, kun Konservatiivien Jim Hacker voittaa parlamenttivaaleissa paikan parlamenttin ja josta tehdään sen jälkeen ministeri pieneen ja varsin merkityksettömään ministeriöön. Näissä kahdessa sarjassa hauskin on kuitenkin ministeriön virkamiehistön pomo Sir Humphrey Appleby, jolta tuollaisen roolin näytteleminen, jossa viljellään ironiaa ja itseironiaa vaikka samalla myös virkamiehistö pysyttäytyy välimatkan päässä ministeriön kunkin aikaisesta ministeristä. Nöyryys ja ylperys ovat varmaan perusteellisimmat englantilaisen ihmisen ominaisuudet. Yhdistyneen Kuningaskunnan mottokin on Dieu et mon Droit, eli Jumala ja minun oikeuteni. Mielestäni poliittinen korrektiivisuus on monasti alemmasta keskiluokasta tulevien poliitikkojen ja toimittajan planttujen harraste, ja siinäkään ei todella pyritä minkäänlaiseen keveyteen ja rentouteen, pikemminkin se haluaa poistaa kevytmielisen leikinlaskun yhteiskunnasta. On sanottava että tämän ironian vastaisen suuntauksen edistäjinä ovat etenkin naiset ja sosialistit – sellaiset ihmiset, jotka eivät tajua suvaitsevaisuuden oikeata muotoa, vaan ottavat senkin vakavasti ja sanoja tuijottaen. Myös hyvin vakavamielisesti ja suu verta valuen olevat ihmiset tekevät monesti työtään ja suhtautuvat arkeensa liian vakavasti. En ole esimerkiksi koskaan ymmärtänyt näitä jopa ikäisiänikin ihmisiä, jotka ovat suunnitelleet paperilla valmiiksi sen, millaisesta virasta he aikovat jäädä eläkkeelle ja missä asemissa he silloin ovat. Ironia ja itseironia ovat etenkin ihmisen inhimillisen heikkouden ja peiteltyjen huonojen ominaisuuksien ja asenteiden laittamista kokonaiskuvaan inhimillisestä ja humaanista ihmisluonteesta. Monesti suvaitsevaisuus ja inhimillisyys liittyvät etenkin herkkiin ihmisiin, vaikken tarkoita tässä ihmisiä (pääasiassa naisia), jotka itkeskelevät pienistä asioista toistuvasti. Mielestäni esimerkiksi facebookin itkusilmä-emoji tulisi poistaa kokonaan, koska loppujen lopuksi, ketä se palvelee ja mitä edistää, jos sdat tai tuhannet ihmiset (pääasiassa naiset) toistavat surullisen tilanteen yhteydessä kollektiivista nyyhkimistä. Empatiaa voi kokea myös järjellisesti, jolloin se on kehittyneemmässä muodossaan. Ei sisällä tunteiden sisään jäämistä ja omien tunteiden paapomista. Mielestäni sääli ja suru etenkin kun siihen liittyy itkeskeleminen on jotain mitä minä en siedä. Toisaalta en siedä toisia kumoavia miehisiä luonteita, jotka eivät välitä paskan vertaa mistään asiasta. Molemmissa on omat hyvät puolensa. Mielestäni pitää olla altis ja empaattinen, mutta itkseksellä ei saa. Välinpitämättömyys ja kovuus, jotka yhdistetään etenkin tavallisesti miehiin, ei ole itkeskelyä vähemmän ärsyttävää. Totisuus ja suora ilmaisu voi olla joidenkin maaseudun ihmisten kohdalla ärsyttävää. On mainittava esimerkki, kun minä kirjoitin jokunen vuosi sitten mielipidekirjoituksen lehteen siitä, miten hyvä oli että Halla-aho valittiin Persujen puheenjohtajaksi, ja miten olisi pikaisesti ryhdyttävä liittymään persuihin. Kun joku vastasi kommenttiin seuraavassa lehdessä ja käytti ironiaa kuvatakseen sitä, miten Halla-aho on äärioikeistolainen (kirjoittajan mielestä), oli mummoni heti lähettämässä minulle lehteä, koska hän kuvitteli suoranaisella ymmärryksellään, että kommentin tekijä olisi kannustanut ja tukenut ironian valossa tekemääni kirjoituksen pätkää. Monesti on niin, että näkyvässä asemassa olevan ihmisen on vaikeaa korostaa Suomessa itseironiaa tai inhimillisyyttä, koska johtajien oletetaan olevan vahvoja ja heidän oletetaan ansaitsevan erikoiskohtelua ja heidän annetaan ympäröidä itsensä kovaa valtaa korostavilla symboleilla ja viittauksilla. Mielestäni vähiten epäitsekkäitä ihmisiä tulisi ottaa poliittiisin virkoihin ja jatkuvan itsekritiikin ja korruption tarkkailun kautta varmistettava se, että he myös pysyisivät epäitsekkäinä. Kaikki sellaiset tekijät ja symbolisuudet pitäisi esimerkiksi kansanedustajan asemasta poistaa ja katsoa sitten ketkä näistä kokevat lakien säätämisen yhä tärkeäksi asiaksi omassa elämässään. Millään tavalla heidän olemuksena ja liikkumisensa ei tulisi olla suuri ihme nykypäivän maailmassa, jonka pyrkimyksen kehittäjinä ovat etenkin Britannian politiikka ja Ruotsin tapa inen keskusteleva ja kuunteleva demokratia. Vapaus on tärkein asia politiikassa ja siihen tarvitaan yksilöitä, eikä toisten perässä laahaavia epäyksilöitä, jotka eivät osaa olla mitään mieltä mistään, vaikka se koskettaisi heitä pienen verran. Alexander von Schönburgin kirja Tyylikkään köyhäilyn taito on oiva esimerkki siitä, että miten saksalainen kreivi voi olla rehellinen omasta muuttuneesta rahatilanteestaan ja antaa saman harrastamiseen liittyneille ihmisille hienostuneita huomioita kulttuurielämästä ja etenkin sen siteestä rahaan ja tienaamiseen. Schönburgin kreivit menettivät Saksan jaossa viimeiset kartanonsa Itä-Saksan puolelle. Kuitenkin Schönburg kirjoittaa kirjassaan että hänen sukunsa köyhtyminen alkoi jo useita satoja vuosia sitten, jonka jälkeen on ollut yhtä taloudellista alamäkeä – vaikka aatelille tyypilliseen tapaan tätä ei olla arkipäivän elämässä huomattukaan. Kuitenkin Alexander von Schönburgistakin oli tullut ns. Etage Adelia eli kerrostalossa asuvaa aatelia. Kuitenkin Schönburg otti kirjassa kuvatun lamasta johtuvan irtisanomisensa lunkisti ja keveillä mielin. Se oli minulle kirjassa yllätys, kun kirjoittaja kertoi, että tosiasiassa shamppanja valmistetaan huonommista rypäleistä jotka erotetaan toisista rypäleistä, joista tehdään viiniä. Koska Schönburgin vaimo, joka nimittäin oli ruhtinassuvun prinsessa, saivat he joskus kutsuja Britannian kuninkaallisilta, koska vaimo oli kohtalaisen lähes sukulainen prinssi Philipin kanssa. Kuitenkin rahvaan käsitys aatelista, se että kaikki ovat olleet satojen vuosien ajan aina hyvin rikkaita on klisee ja mielikuva, joka ei ole totta. Epäilen esimerkiksi suomalaisista nuorista aatelissukujen edustajista, että suurin osa heistä asuu kerrostalossa ja joskus mahdollisesti vanhoissa ja rumissa kerrostaloissa. Mieleni tekisi kirjoittaa enemmän runoja ja lauluja, koska häijyyteni huumorissa on alkanut viime aikoina taas kukkia varsin ptikästä aikaa. Aion toimittaa kustantajille Reinholdin lisäksi yhden runokokoelman ja yhden essee/artikkeli-kokoelman. Mielestäni kehä on monessa mielessä kierretty yhteen kun voidaan sanoa, ettei tueta minkäänlaista kateutta muita ihmisiä ja heidän asioitaan kohtaan. Aion kirjoittaa kaikkien muiden aiemmin ilmaistujen hankkeiden lisäksi tutkielman ja mahdollisesti kirjan monen linjan kautta sukulaisiini kuuluvasta Britannian ensimmäisestä normannikuninkaasta William the Conquerorista. Noin vuosi sitten tuli dokumentti televisiosta Suomessa, jossa kerrottiin normannivalloitusta kuvaavaasta ns. Bayeuxin seinövaatteesta. On ymmärtettävää että noin 950 vuotta sitten tapahtuneista asioista on varsin vähän lähdetietoja tai ainakaan varsinaisia kuvauksia asioista. Olen nähnyt Bayeuxin seinävaatteen myös henkilökohtaisesti tuossa muutama vuosi takaperin, Olen myös muutamaan otteeseen miettinyt brittien Ateenan Parthenonista varastamia friisin koristeluja, jotka brittiläinen aatelismies Elgin toiimitti Britanniaan missä ne ovat edelleen British Museumin kokoelmissa. Tuota voidaan varmasti pitää 1800-luvun brittien johtaman imperialismin ääri-ilmenemänä. Ovatha italialaisetkin palauttaneet Abessinian sodassa varastamansa obeliskin Etiopiaan. Mielestäni itseironian käyttäjät ja ymmärtävät ihmiset ovat paljon kehittyneempiä, kun jatkuvasti sosiaaliseen dominanssiin pyrkimistä, jossa pitää koko ajan vahdata sitä, miltä vaikuttaa ja millaisen kuvan ja käsityksen antaa muille ihmisille, jonka pitää olla etenkin kuva vahvuudesta ja dominansissta. Ironia ja itseironia kertovat kehittyneistä kielellisistä ja kulttuurisista ominaisuuksista. Niillä voidaan etenkin vältellä tappelemista ja nujakointia – toisin sanoen: merkityksettömiä mikrotason tapahtumia.

Vahvalta näyttämisestä ja banaalista pahasta

Etenkin joillain miehillä lähes kulttuurista riippumatta on elämässä yksi tavoite, joka on se, että jokaisessa tilanteessa tulee näyttää vahvalta. Tämä johtuu siitä miten miehiä kasvatetaan ja millaisia malleja heille annetaan elämään toisten ihmisten toimesta. On tyypillistä sanoa esimerkiksi: ole mies, älä ole mikään akka. Siinäkin mielessä on ristiriitaista, että kun esimerkiksi nykypäivän Suomessa niin sanotut feministinaiset pitävät vieläkin yllä mielikuvaa siitä, miten miesten tulee pysyä karkeasti määritellyssä roolissaan, mutta naiset saavat nykypäivänä olla mitä tahansa. Suurimmat feministit ottavat puolisoikseen miehiä, jotka vastaavat täydellisesti alkuaikojen macho-käsitystä. Toisin sanoen nämä feministit haluavat itselleen vapautta sen muodossa, että he samalla voivat riistää vapautta toisilta. On esimerkiksi merkittävää ja ikävää, että kouluissa olevat pojat menestyvät tyttöjä huonommin koulussa esimerkiksi sellaisen asian takia, koska nykypäivänä esimerkiksi median antama käsitys naisista välittää näille tiedon, että etenkin tytöt, naiset ja ruskean väriset ihmiset voivat tulla nykypäivänä presidenteiksi ja pääjohtajiksi, ts. kaikki on heille petattuna, kun taas pojat ja miehet saavat hikoilla ja urheilla. Myös esimerkiksi poikien kohtaama koulukiusaaminen on asia, joka jää monesti ilman huomiota ja rankaisua. Muistan esimerkiksi ala-asteelta samalta luokalta erään yksinkertaisen tyypin, joka pilkkasi kolme vuotta vanhempaa veljeäni täysin nenäni alla, mikä oli varmasti hänen tarkoituksenaan. Kuitenkin minulla ei ole koskaan ollut tarvetta provosoitua toisten huonosta käytöksestä. Toisaalta vahvalta näyttämisen tarve on saanut aikaan lähipiirissäni myös sen, että veljeni, jota kiusattiin koulussa paljon enemmän kuin minua, ei ole koskaan halunnut puhua kiusaamisestaan, koska hän varmaan ajattelee sen näyttävän heikolta. Kuitenkin tällaiset asiat säilyvät ihmisten muistissa mitä törkeämpi vaan kiusaamisen tilanne on. Kerrankin kun olin menossa Gatwickiltä keskustaan taksilla, oli elintarvikekauppa/huoltoaseman tiskillä minun jälkeen jonossa päälle pari metriä pitkä eräs suosikkikirjailijani, joka yritti alatyylisesti provosoida minua suuttumaan. On naurettavaa, että tuollaiset honkkelit eivät haasta riitaa itsensä kokoisten ihmisten kanssa, vaan pitää opportunistisesti valita itseään pienempi ihminen vittuilun kohteeksi. Kiitos W.S.! Vahvalta näyttäminen liittyy aina sosiaalisen dominanssin hallintaan, johon lahjakkaammat ihmiset eivät osallistu. On sanottava esimerkiksi se, että tällaiset ihmiset eivät muunasteisen kyvyttömyytensä takia yleensä saavuta merkittäviä akateemisia tuloksia, vaan monesti keskenkasvuisten keskuudessa sosiaalisen dominanssin syyksi riittää esimerkiksi isokokoisuus. Nykypäivänä on tyypillistä, että ihmiset saavat taistella koko ajan erilaisten perusteiden kautta elämässä, on vain kysymyksenalaista minkä takia kilpailusta on kysymys. Tyhmät nuoret ihmiset ajattelevat monesti, että paras mies on se, joka nussii parhaiten tai mahdollisimman monen naisen kanssa. On itsestäni sanottava, että niin harva ikäiseni nainen yltää minun kanssani yhtä korkealle henkisen ja älyllisen toiminnan tasolle, ja koska minulla ei ole tarvetta muodostaa vähäpätöisiä ihmissuhteita etenkään naisten kanssa, että minulla ei ole koskaan ollut tarvetta hankkia panoja. Tiedostan sen, että ihmiset voivat itse valita sen, minkälaisten arvojen kautta he elämää harjoittavat, mutta karkeiden nykyajan karkeuden mukaan arvottajien tulisi ymmärtää, että joillain standardit ja arvostukset voivat olla hyvinkin erilaisia heihin verrattuna. Pitäisi olla valmis puhumaan sellaisistakin asioista, jotka voivat joillekin ihmisille tuottaa jonkinlaisia pintapuolisen häpeän tunteita. Olen aina korostanut tärkeänä arvona asiallisuutta, joka tarkoittaa sitä, että siinä ei voida erotella ihmisiä muiden kuin asiallisten periaatteiden kautta ja että ei ruveta muodostamaan hierarkia-asetelmia muiden kuin asiallisten perusteiden kautta. Olen kirjoittanut joskus suomalaisen yhteiskunnan korruptiosta, joka näkyy kaikkialla, myös nuorten ja lasten keskuudessa, että sillä kenellä katsotaan lokerossa olevan eniten valtaa, on myös suurin oikeus arvostella muita, ja mitä enemmän hierarkia-asetelmia korostetaan sitä asiattomammaksi ja törkeämmäksi joidenkin arvostelu ja kiusaaminen voi edetä. Lapset ja nuoretkin ajattelevat monesti sen kautta, kenellä nähdään olevan eniten valtaa, ja etenkin urheilua ja hikoilemista korostavissa maaseutukouluissa. On sanottava esimerkiksi yksi tilanne, joka on jäänyt muistiini aika hyvin: liikunnan opettaja laittoi varhaisnuoret istumaan kahteen eri ryppääseen sen mukaan, kuka oli saanut vedetyksi leukoja. Voidaan ajatella kuinka suuret vallan tunteet näillä, jotka saivat vedettyä leukoja, oli tuon tilanteen jälkeen. Lapset ja nuoret pitäisi laittaa sellaisiin kouluihin, jotka korostavat heidän vahvuuksiaan – minä en välttämättä olisi halunnut olla pönkittämässä urheilijanuorukaisten paisunutta päätä epäurheilijamaisuudellani, vaan olisin halunnut opetusta aiheissa, joista olen myöhemmin ollut kiinnostunut ja joista olen myöhemmin luonut oman urani. Vahvalta näyttäminen tarkoittaa useimmiten urheilun ja hikoilun harrastamista ja fyysistä voimaa. Mielestäni ajatukset ovat paljon universaalisempia ja laajemmalle vaikutukseltaan yltäviä kuin se, nujertaako jonkun provinsiaalisesti tappelussa ja/tai painissa tai kuinka useaan revaan oman tavaransa saa. Nämä asiat ovat täysin provinsiaalisia, eikä vaikutus ulotu muualle kuin korkeintaan osapuolille ja mateleville pelon takia kunnioitusta osoittaville ameeboille. Minä en ole koskaan ollut kiinnostunut ja voi olla niin, etten pysty edes havaitsemaan sitä, mitä ihmiset minusta ajattelevat, ja en toisaalta katso, että asiallisissa julkisen elämän tilanteissa tulisi salliakaan toisten ihmisten monesti rahvaanomainen ja korostunut juoruaminen. Minä koen olevani yksityishenkilö, jolla on täysin samanlaiset oikeudet ja vapaudet kuin kaikilla muillakin Suomen kansalaisilla, olen vain varmaankin niistä suhteellisesti enemmän tietoinen kuin keskiverto kansalainen Suomessa. Minua ei nauru, vittuilu, uhkailu tai pahanilkisyys ei tee minkäänlaista vaikutusta, nämä ihmiset sitä harrastaessaan näyttävät oman paikkansa hierarkiassa, minkä he niin helposti ovat kaikkiin asioihin ulottamassa. Vahvalta näyttäminen liittyy etenkin vallan symboleihin, joita pidetään yllä vain ns. puskurivaikutuksen takia. On sanottava esimerkiksi sellainen juttu, kun olin eräänä kesänä äitini vanhempien luona Luikonlahdessa, enollani, jonka hyviä ominaisuuksia kunnioitan suuresti, oli luonaan nainen, ja kun eräs hänen lapsistaan oli flunssassa, haki enoni mummon luota tulehduskipulääkettä, piti hänen varmaan tarkoituksella näyttämisen takia ajaa parin sadan metrin etäisyys isolla mönkijällään. Varmaan tarkoitus oli näyttää etenkin ko. Naiselle, että meiltä löytyy pelit ja vehkeet joka tarkoitukseen. Tuo tilanne voidaan varmasti helposti tulkita vahvalta ja maksukykyiseltä näyttämisen pyrkimykseksi. Olen havainnut samaa piirrettä molempien sukujeni puolilla, vaikka korostuneemmin se on varmasti tullut esiin Virrantaloissa/von Beckereissä. Kun joku saadaan nujakassa/tappelussa lannistettua tuottaa se näille ihmisille suurinta mahdollista nautintoa, koska nämä ihmiset eivät muusta ymmärrä. On esimerkiksi sanottava erään tätini miehestä, että hänkin on tietysti varustettu tavanomaisella perinteisen miehen kilpailija-asenteella. Hän tuli mummoni hautajaisissakin haastamaan riitaa kanssani, koska kuvitteli minun rupeavan taistelemaan hänen kanssaan provokatiivisesti ilmaistusta riidan haastamisesta. Minuun tuollainen ei tee minkäänlaista vaikutusta, minä en harrasta mielipiteideni, arvojen ja asenteiden pakottamista muille ns. enforcementia. Minulle on saman tekevää mitä maalaismiehet ajattelevat, mutta on sanottava, että tämä mies kutsui minua vainajaksi vuonna 2017, jonka jälkeen olen saanut aikaan moninkertaisesti enemmän merkittävyyttä kuin mitä tämä maalaisukko tulee saamaan aikaan koko elämässään. Tunnistan riidan haastamisen ja provosoinnin nykyään aika helposti ja osaan olla siihen reagoimatta. Minä olen täysin neutraali ihmisten omille käsityksille, mutta etenkin sille, miten muut ihmiset nkevät omat käsitykseni. Minulle on täysin samantekevää näkevätkö ihmiset minut vahvana vai heikkona. On sanottava kuitenkin, että raudan pumppaaminen pullistelijalihasten saavuttamiseksi ei vaadi kovin suurta neroutta. Tavanomaiset miehet siis kiistelevät siitä, kuka näyttää kaikkein voimakkaimmilta, ja monet näistä ihmisistä ratkaisevat omat arvonsa ja arvostuksen kohteensa sen mukaan, kuinka paljon primitiivistä valtaa näillä ihmisillä on. Sanotaan esimerkiksi, että antiikissa seksuaalisuuteen suhtauduttiin pidättyvyyden kautta, johon nähden nykypäivän barbaria vaikuttaa täysin päinvastaiselta. Monesti on niin, että herkemmät ihmiset eivät tee yhtä paljon lapsia kuin muniansa kaikkialla uittavat aggressiiviset, mölyävät ja rahvaanomaiset ihmiset. Kuitenkin voidaan varmasti luoda sellainen hypoteesi asiasta, että mitä vähemmän lapsia perheessä on, sitä enemmän huomiota tuollaiset lapset saavat ja heille voidaan siirtää perustavampia periaatteita ja arvoja, kuin niiden tapauksessa, jotka tekevät kakaroita pelkästään oman pintapuolisuutensa ja välinpitämättömyytensä takia. Vahvalta näyttäminen siis laajentaa ihmisten keskuuteen etenkin banaalin eli arkipäiväisen pahan leviämistä. Vahvalta näyttämisen uhrit pakotetaan olemaan hiljaa esimerkiksi kiusaamisesta, koska jotkut ihmiset sanovat, että ainahan kiusausta on ja siitä ei pidä valittaa vaan jotkut voivat kokea tällaiset takia häpeän tunteita, joka johtaa siihen että asiasta ei puhuta eikä siitä kannusteta milloinkaan puhumaan. Miehelle on peniksen korvike etenkin auto, jonka pitää olla iso ja kaikilla herkuilla varustettu. Voidaan sanoa, että suuri osa vähittäiskaupasta kertoo suoraan ihmisten halusta ympäröidä itsensä symboleilla, jotka välittävät muille ihmisille sellaista viestiä itsestään, joka halutaan välttämättä tuoda julki ja toisten ihmisten keskuuteen ihailtavaksi. Minun mielestäni esimerkiksi poliittisen vallan käytöstä tulisi vähentää merkittävämpiä symbolisuuksia, samalla kun esimerkiksi televisiossa tuli alkaa näyttämään nykyistä enemmän rumia ihmisiä, koska loppujen lopuksi lukioikäinen finninaama ei tule koskaan muuttumaan ulkonäöltään ainakaan yhtään parempaan suuntaan. Tulisi inhimillistää vallan käyttöä ja korostaa vallan hallinnassa siihen, ettei rahvas ala muodostamaan sädekehää yhdenkään poliitikon ympärille. On sanottava esimerkiksi se, että Jyrki Katainen on facebookissa rajoittanut kaveriensä määrää tiettyyn lukuun, ja hän varmasti huomaa sen, että on totuutta vääristävää, jos poliitikko kokoaaa itselleen tuhansia facebook- ja satojatuhansia instagram-seuraajia. Olen miettinyt monesti sitä, että mitä tällaiset satojatuhansia seuraajia saavat politiikot ja ”vaikuttajat” ajattelisivat siitä, jos kaikki heidän aiemmat seuraajansa ja kaverinsa lopettaisivat kiinnostuneena olemisen heidän asioistaan. Tavallinen pikkuihminen ajattelee, että jossain ”asemassa” oleva ihminen on tärkeämpi kuin kaikki muut. Mielestäni poliittisia virkoja tulisi tehdä entistä vähemmän riippuvaiseksi yksittäisistä persoonista. Nykyäänhän näkyvän henkilön facebookiin kirjoittama kommentti esim. ”kävin kakalla” saa paljon tykkäyksiä ja arvostavia kommentteja: ”onpa hienoa!”. Jotkut ihmiset ajattelevat vieläkin symboleiden kautta. Yksi yleinen tapa tehdä arvioita ihmisistä on se, mitä muut ihmiset tästä ajattelevat. On sanottava yhdestä vastenmielisestä ja yksinkertaisesta serkustani, että hän näköjään kuvittelee minun ärsyyntyvän siitä, että hän harrastaa persuja ja riidan haastamista muiden ihmisten kanssa, jotka eivät hyväksy persujen aatteita, että mikäs siinä – maailmaan mahtuu kaikenlaista kulkijaa. On sanottava siitäkinm, että hän näköjään katsoo persuihin kuulumisen olevan jotenkin rohkeata ja poikkeavaa, minä sanon vaan, mikä siinä, kukin tavallaan. Banaali paha on etenkin yhteiskunnan ja ihmisten yhteisöjen rakenteissa piilevä arjenmukaista pahaa. Mielestäni tämä liittyy usein sellaisiin tilanteisiin, jossa ihmisen yksinkertaisuus alkaa muodostamaan vaikka koulussa valta-asetelmia ja hierarkioita, mikä johtuu pelkästään siitä, että tällaiset alkukantaiset valtasuhteet tulevat esille missä hyvänsä yhteisössä kun siinä vain alkaa kilpailu sosiaalisesta dominanssista. On sanottava esimerkiksi tällainen esimerkki, johon ei liity minkäänlaista henkilökohtaista liitettä, että eräs lukiossa ollut minua noin kaksi vuotta nuorempi tyttö, aivan suloinen ja normaali tyttö on ottanut puolisokseen yhden ala-asteen suurimmista riidanhaastajista ja sosiaalisen dominanssin tavoittelijoista. En tiedä näkikö kyseinen tyttönen minussa samanlaisia ominaiuuksia, kun hän oli minusta kiinnostunut, mutta jos näin, voin sanoa hänen erehtyneen. Mukavaa jatkoa hänelle. Emile Durkheim kirjoitti toteemietiikan ihmisistä, jossa tietynlaiset merkit muodostivat jatkumon sille, minkälaisia asioita ja kehen liittyviä asioita ihmiset etenkin kunnioittivat. Olen ollut jäsen facebookin Kaksisuuntainen mielialahäiriö-ryhmässä, jossa on enemmän naisia kuin miehiä. Sitä kautta olen alkanut enemmän kunnioittamaan naista, koska he monesti tarvittaessa puhuvat omista ja muiden ongelmista ilman että pitäisi miettiä minkäänlaisia fasaadeja. Itse arvostan suuresti keskustelemista, ja mielestäni itselleni sopivan naisen tulisi olla etenkin kielellisesti lahjakas. On kuitenkin sanottava, että koska itselläni on kovat standardit läheisemmän seuran suhteen, olen jossain mielessä ylisivistänyt itseni parisuhdetta ajatellen. Mielestäni kuitenkin Mensa olisi itselleni sopivampi seuranhakukanava kuin vaikkapa Tinder. Mikä siis on vallan näyttelemistä – se tarkoittaa etenkin toimimista pintapuolisimman rahvaan periaatteiden mukaisesti. Vanhan rahan ja pitkän historian suvuissa etenkin naiset ovat fleksiibelejä ja herttaisia etenkin siinä tapauksessa, jos suku ei ole enää yhtä varakas kuin mitä se on aiempina aikoina ollut. On mainittava esimerkiksi tämä seuraava dokumentti, joka kertoo Cornwallissa sijaitsevasta Kelly Housesta, jonka mukaan koko viereinen kylä on nimetty, ja nykyinen kartanon haltiija on järjestyksessään kolmaskymmenesensimmäinen (https://www.youtube.com/watch?v=bpc2bZ5VNaY&t=1156s). . Minun sukuni on köyhtynyt selkeästi ja voi sanoa suvun kuuluvan nykyään ns. pauvre honteuxiin, vaikka suvussa on kuitenkin etenkin naislinjaisesti akateemisia ja varakkaitakin ihmisiä, kuitenkaan yhtenäinen mieslinjainen Becker-suku, johon esimerkiksi minä en kuulu, ei sisällä kuin muutaman akateemisesti koulutetun ihmisen. Mielestäni minä ole täysin välinpitämätön rahan suhteen, koska olen tähän ikään mennessä hallinnut toisinaan isojakin summia samanaikaisesti. Minuun raha ei tee minkäänlaista vaikutusta, eikä etenkään nousukkaiden uusi raha, joka on monesti hankittu kamasaksoille tyypillisellä tavalla. Erään vähäpätöisen ihmisen kohdalta on sanottava, että hän hankkiutti ”ystäviltään” rahat omien ”runojensa” julkaisemiseen, jonka jälkeen hän istui ”julkaisutilanteessa” pöydässä ja otti rahat irti jokaisesta kirjasta ennen kuin sitä pääsi edes vilkaisemaan. Ja en usko, että hän on jakanut rahat omien ”ystäviensä” kanssa, Tämä ihminen arvostelee ja pilkkaa muita ihmisiä esimerkiksi veneiden tai autojen kautta. On varmasti kova homma, jos kaikessa täytyy näyttää näiden ontokratian korruptoituneen hierararkian mukaisesti kaikessa paremmalta kuin muut. Minä voin kertoa, että me aristokraatit emme välitä siitä, miltä automme, veneemme, vaatteemme, talomme tai kesäasuntomme nousukasvertailijoiden mielestä näyttävät. Pippelin pituuden vertaileminen menee saman asian alle. Jos ihminen on tyytyväinen ei hänen mielestään tarvitse mitään vertailla. Opportunistit ja voittohakuiset ihmiset ryhmittyvät aina sen puolelle, joka näyttää paremmalta tai maksukykyisemmältä. Nämä nousukkaat eivät tunnista yksilöllisyyden tai uniikkisuuden periaatteita, vaan heidän mielestään kaikkea pitää vertailla etenkin rahan, tehokkuuden ja kilpailuasenteiden kautta. Voin sanoa tälle ihmiselle, etten ole koskaan harkinnutkaan hänen kanssaan mihinkään syvempään ryhtymistä. Aatelilla ei tavallisesti ole koskaan kilpailun tarvetta missään mielessä, koska itsetuntonsa on niin hyvä, ettei vertailuja tarvitse tehdä. Myös on sanottava aatelisten maatiloista ja kartanoista, että aatelilla ei ole myöskään tapana miettiä kuinka monta huonetta omassa talossa on. On kuitenkin sanottava, että lapsena sekä Virrantalossa että Virranportissa oli paljon mahdollisuuksia piilosen leikkimiseen, koska piilopaikkoja oli aina suhteellisen runsaasti. Koko lapsuus ja nuoruus kului vahvan sukuyhteisön ja tukiverkon sisällä tuudittuen. En voi kuvitella, että olisin kenenkään muun ihmisen paikalla voinut elää yhtä onnellisen lapsuuden isovanhempien maatilalla. Kutsuimme äitini isää etenkin traktoriukiksi, kun taas isäni isä oli hirviukki, koska hän oli tunnettu hirvien kaataja. Lueskelin mummon luona ukkini kirjoja, suosikit oli sotakirjat ja Kari Suomalaisen pilapiirroksia sisältävät albumit. Kun ihminen pääsee tekemisiin oman inhimillisyytensä kanssa toisin sanoen ei ole kohtuuton toisia ihmisiä ja itseään kohtaan alkaa siitä hänelle merkittävämpi tie esimerkiksi menneisyyden ihmisten, kulttuurien ja arvojärjestelmien tuntemiseen. Inhimillisyys on asia, jota vaaditaan esimerkiksi toisten ihmisten kanssa solmittujen avoimien ja aitojen suhteiden säilyttämiseksi. Vahvalta näyttämisen tarve liittyy varmasti etenkin vaikutuksen tekemiseen suhteessa naisiin ja naiseen. Sillä halutaan myös päteä toisille ihmisille. Rahvas lyö aina vyön alle, ja se on mielestäni aika hyvin tiivistetty. Eduskuntaa ja Suomen poliittista järjestelmää tulisi uudistaa totaalisella tasolla. Tulisi poistaa ”vallan” tuomia eksklusiteetteja ja esimerkiksi pienentää poliitikkojen palkkaa, jossa voitaisiin ajatella, että oikeastaan heidän tulisi saada vain kulukorvaukset tietyistä elämiseen liittyvistä asioista – olivathan esimerkiks Rooman imperiumin aikaiset aatelissukuiset konsulitkin hommassaan ilman minkäänlaista korvausta pelkän hyvän tekemisen ja hyvätahtoisuuden takia. Elintasoestetiikka tarkoittaa nimensä mukaisesti sitä, että ihmiset alkavat yhdistämään kohonneen elintasonsa kauneuden esteettiseen käsitykseen, jonka myötä yleensä tehdään arvosteluja toisista ihmisistä heidän ekonomiansa ja ulkoisen näyttävyyden kautta. Ei se ole ihmekään että pseudosyytingillä miesten kustannuksella elävien hepsankeikkojen määrä on varmasti noussut viimeaikaisen pinnallisuuden tultua suosituksi asenteeksi ihmisten keskuudessa. Kuitenkin asian ydin on tässä: nainen voi olla mitä tahansa, mutta miehen tulee olla se, joka miellyttää naisia.

”Honkalan hullut”

Eräs vähäpätöinen taho oli todennut jossain yhteydessä mummonsa sanoneen otsikon julistuksen. Vaikka muutama sukulainen oli maininnut ja kysynyt minulta, olisiko aihetta viedä ko. Ihminen käräjille sanomastaan, etenkin kun sama mies oli väittänyt samassa yhteydessä , että von Becker-suku ei ole todellisuudessa aatelinen. Sanoin luettuani koko mainitun tekstipätkän, että mies on vähäpätöinen maalaismies, josta ei jaksaisi nähdä niin suurta huolta vaikka asia käräjille menisi. On kuitenkin mielestäni vähän pohdittava sitä, miksi maaseudun väestön jumalinen osa on saattanut tuollaista ilmausta sukulaisistani käyttää. Ensinnäkin Honkala viittaa yhteen sukuni kartanoista Luhangassa, joka oli itse asiassa yksi suurimmista pisimpään suvullani Luhangassa olleista kartanoista. Isoisäni isoisän isoisä ja isä etenkin tuhlasivat materiaalista hyvinvointiaan, ja on sanottava etenkin hänen isästään Otto Reinhold von Beckeristä, että hänen kuoltuaan suku oli jo menettänyt suurimman osan omasta maa- ja kartano-omaisuudestaan. Jos tähän vielä lisätää isoisäni isoisän vanhin veli majuri Odert Otto Alfred von Becker, joka haastoi koko ajan riitaa ja käräjöi alueen virkamiesten ja vähäpätöisempien ihmisten kanssa. Korkeimmalle asteelle hän on vienyt valituksiaan ja kanteluitaan Senaattiin asti. Otto Reinhold joutui noin viisikymmentävuotiaana vaimonsa ja vaimonsa veljenpojan Johan Henrik von Schrowen huostan alle, ja olen tulkinnut asian johtuneen uhkapelin, juopottelun ja mielenterveysongelmien triviumista. Jos ajatellaan poikkeavuuksia sukulaisteni ja maaseudun jumalisen kansanosan kanssa, niin on sanottava sukuhaarassa ilmenneen esimerkiksi mielisairautta, muissakin kuin vain Otto Reinholdin tapauksessa. Otto Reinholdin isä luutnantti Axel von Becker meni avioon seitsemäntöistavuotiaan Anna Lovisa von Essenin kanssa, ja mies oli silloin 63-vuotias. Kun Axel muutamaa vuotta myöhemmin kuoli, meni nuori leski avioon tehtaanjohtaja Anders Nohströmin kanssa, ja tuossa yhteydessä varsinaisesta Luhangan säteristä, joka käsitti miltei koko nykyisen Luhangan kunnan pinta-alan, lohkottiin Anna Lovisalle oma kartano, jota on kutsuttu Ånäksi tai Oneiseksi. Otto Reinhold kasvoi täydellisesti ilman isän vaikutusta, ja syy siihen, miksi hänestä tuli jonkinlainen tuhlaajapoika liittyy varmasti siihen ja siihen, että hän oli sukuhaarassa ainoa poika omassa tasossaan. Ida Josefina von Beckeriä, joka oli Reinhold Octaviuksen ja majurin sisar, kuvataan muutamassa sukumatrikkelissa termillä ”sinnesrubbad”, joka käsittääkseni merkitsee sameaa kuin mieleltään häiriytynyt. Ida Josefina ei mennyt avioon, mutta hänellä oli avioton tytär tuntemattoman miehen kanssa ja tämä oli tytär Matilda Idasdotter, jolle ei edes annettu äitinsä suvun nimeä. Voidaan varmaan sanoa, että tuossa linjassa etenkin mielenterveysongelmat periytyivät joihinkin jälkeläisiin. On esimerkiksi sanottava yhdestä Matildan jälkeläisestä, joka oli sairaanhoitaja ja aviossa Yhdysvalloissa jonkun lääkärin kanssa, joka asui elämänsä aikana Yhdysvaltojen lisäksi Englannissa, että hänen kerrotaan Luhankaan palattuaan ajaneen kylän raitilla polkupyörällä tissit paljaana ja nännien ympärykset räikeän punaisella huulipunalla värjättynä. Sanotaan, että hän oli harjoittanut lääkkeisiin pääsynsä yhteydessä ns. itselääkintää, mutta monet ovat kuvanneet häntä hulluksi, vaikka on sanottava, että hänen kuolemastaan on varmaankin korkeintaan viisitoista vuotta. Aateluus on varmasti tekijä, joka on aina ja kaikkialla maailmassa antanut sen jäsenille oikeuden sellaiseen vapauteen mutta etenkin omantunnonvapauteen, joka ei ole miellyttänyt omaan mataluuteensa sidottua rahvasta, jota vielä lisäksi on tykitetty uskonnolla. Jossakin kirjassa todettiin, että monissa tapauksissa etenkin 1800-luvulla aateliset eivät suuremmin kannustaneet alustalaisiaan jne. torppareita käymään yhtään aktiivisemmin kirkossa. Reinhold Octaviuksen ja majurin keskimmäinen veli Berndt Theodor oli poikamies kuollessaan säterin alaisena ”itsellisenä” vuonna 1898. Kuitenkin olen myöhemmin ottanut selvää, ja yksi tästä linjasta polveutuva kirjailija ja runoilija on ollut minuun yhteydessä tästä, että Berndt Theodor teetätti omalle taloudenhoitajalleen liudan omia aviottomia lapsiaan. Asia mikä minussa eniten kiinnitti huomiota asiaan oli se, kun sain selville kyseisen piian nimen, että hänen yhteydessään mainittiin häent yli viiden isättömän lapsen äitinä, joilla kaikilla lapsilla oli samoja etunimiä, mitä oli käytetty von Becker-suvussa ennen häntä. Kyseinen Helle-niminen kirjailija pitää asiaa varmana. Voidaan katsoa, että aatelin suurempi valta ajattelussa ja toiminnassa voidaan ottaa paralleelisena myös suhteessa miehiin ja naisiin. Miehet ovat tavallisesti vapaita ja rentoja ja päästävät päästönsä yhteiseen ilmaan julkisesti ja häpeilemättä, kun taas naiset yrittävät ainakin jonkin aikaa pitää yllä itsestään jonkinlaista ihannekuvaa, joka liittyy nykyään etenkin seksuaaliseen houkuttavuuteen. Kuitenkin tuolloin aatelin ja rahvaan aikaan aateliset kokivat olevansa ylimmän säätyaseman kautta vapaampia kuin muut, mutta rahvas joutui pidättelemään itseään ja pitämään yllä ihannekuvaa itsestään – ainoa poikkeus naisiin liittyy siihen, että tuolloin haluttiin pyhittää ja olla jumalisia sen takia, koska rahvas odotti taivasta maanpäällistä maailmaa enemmän arvokkaana paikkana. Tiedän sukuni Kangasniemen haarasta ainakin yhden everstin, joka tappoi itsensä hirttämällä. Toisen Kangasniemen haaras kapteeni Frans von Becker kuoli pietarilaisessa mielisairaalassa. Olen saanut haltuuni isoisäni isoisän kirjeitä, joissa etenkin vävyilleen lähettämistä kirjeistä löytyy arveluksia siitä, kuka antaisi hänelle lainaa ja miten hän on jatkuvasti veloissa pankkeihin ja toisille ihmisille. Hän oli jo tuolloin ns. syytingillä ja varmasti hänet on elätetty Virrantalossa myös ainoan poikansa haltijuuden aikana hyvin ja perusteellisesti. Hänen ainoa aikuisiälle elänyt poikansa Frans Edvard oli tiukka taloudenpitäjä ja varakas mies, jolta isänsä yritti saada monissa yhteyksissä lainaa esimerkiksi erästä vävyään bulvaaninaan pitäen. Voi ajatella, että ainoat asiat, joihin isoisän isoisä on voinut tarvita rahaa (vaikka on sanottava, että urhoollisesta vastarinnastaan sortokauden aikana hän sai palkinnokseen vain puolikkaan eläkkeen) ovat varmasti suvun monille miehille tyypillisesti olleet uhkapeli ja viina. On sanottava asia, joka varmasti monen itkeskelevän rahvaan edustajan mielestä vaikuttaisi oudolta, on se, että eräs äitini vanhempi Saksassa asuva serkku on kertonut, että edellisenä iltana kun isoisänsä Frans Edvard oli kuollut, oli hän antanut kellonsa ja sukusormuksensa vaimolleen Hildalle ja mennyt nukkumaan, ja aamulla hänet löydettiin rauhallisesti kuolleena oman kammarinsa sänkyyn Virrantalossa. Myös majurilta tiedetään ainakin yksi avioton poika Konstantin Vuorinen, joka sai sukunimensä piikana toimineelta äidiltään. Majuri oli aviossa venäläisen laivastoamiraalin tyttären kanssa, joka liitto kuitenkin oli lapseton. Vaimo ei nauttinut olostaan Luhangan maaseudulla, vaan hän monesti lähti juhlimaan ja viettämään aikaa toisten säätysisarten kanssa Mikkeliin. Äitni täti on sittemmin ollut yhteydessä Vuorisen Anni-nimisen tyttären kanssa, vaikka tämä ei päässyt kumpaankaan sukukokoukseen, jotka järjestettiin vuosina 1990 ja 1994. Minun linjassani neljä edeltäjääni von Beckereiden linjassa ovat avioituneet porvarillisten/talonpoikaisten sukujen naisten kanssa. Isoisäni isoisä, isoisäni isä, isoisäni ja äitini. Tavallisesti on väitetty, että porvarillinen ja talonpoikainen veri joskus vahvistaa ja vankentaa aatelista verta, joka ei pysy kymmeniä sukupolvia samanlaisten ihmisten kanssa pariutumista. Olen kuullut muutamalta pikkuserkultani että muutamassa perheessä jopa kaikilla lapsilla on voinut olla mielenterveyden ongelmia, ja onhan sanottava sen tulevan monesti jonkinlaisen taiteiljuuden tai esimerkiksi musikaalisuuden kautta. Isoisäni oli hyvin musikaalinen ja lauloi ja soitti monta eri instrumenttia. Minä olen käsittääkseni omassa perheessäni ainoa musikaalinen ihminen, joka voi tietysti liittyä osittain ainakin omiin ongelmiini mielenterveyden saralla. Suvussa on puhuttu suomea, ruotsia, ranskaa, venäjää ja saksaa. Nykyisin mieslinjainen von Becker-suku on täysin suomenkielinen, vaikka esimerkiksi itseltänikin löytyy ruotsin kielen taitoa, jota en ole oppinut pelkästään koulussa vaan myös omassa koti- ja sukupiirissä. On myös niin, että suvaitsevaisuus kaikenlaista poikkeavuutta kohtaan on tullut äitini suvusta ja suvussa on ollut tiedettävästi paljon poikkeavuutta esimerkiksi sukupuoliroolien ja seksuaalisen kiinnostuksen alueella,

Runo

Mitä on tämä aateli? I henkistä velttoutta ja tyhjää pullistelijan ilmettä I ahkeraa persoutta viinalle I matalakatseista ja -mielistä luonnetta I "voitan sinut fyysisellä voimalla, I koska minulla ei ole muutakaan" I salille en kuitenkaan näiden idioottien takia mene! I aatelilla on paljon vehkeitä I jokaiseen asiaan on mekaaninen ja värisevä laite I kuin tarpeelliset tarvekalut neukuissa I "aatelinen" osaa käyttää kaikkia näitä mm. kartanovolvoa! I jos aatelin ainoa ansio on uusien "aatelisten" tuotossa I kun sikafarmilta on lopultakin päästy! I tekevät mutiaiset samaa ja samanarvoista tulosta I outous johtaa joukosta sulkemiseen I mutta outo ei itse päätä kohtaloaan I se on aina määrällisen enemmistön tehtävä I älykkyyteni kuitenkin kattaa monta näistä yhtenä numerosarjana I Isätön mies johtaa isällistä yhteisöä kuin Parsifal I toisia ei viitsitä paljon edes mainita. I

Runo

Minä, I ainoana jonka I syliin ei I sukujuhlissa anneta I pieniä lapsia.

Suoraa puhetta naisista

Eräs filosofian tutkija käytti äskettäin termiä naistoisinajattelija, joka herätti itsessäni suurenmoisen määrän huvitusta. Nietzsche on aikaisemmin todennut, että jos nainen pystyy suuntautumaan ensisijaisesti tietoon ja itseisarvoiseen oppimiseen, on hänessä silloin jotain todella suuresti poikkeavaa toisiin naisiin nähden. Ja niinhän se todellakin on: Nainen voi olla toisinajattelijanainen tai naistoisinajattelija etenkin sen kautta, että hänen seksuaalisessa elämässään on jotain poikkeavaa suhteessa toisiin naisiin. Naisissa poikkeavuus ja samanlaisuus liittyy lähes aina jaettuun naisiseen seksuaalisuuteen, jota sannamarinit ja suomalaiset sosialistinaiset ovat jo vuosikymmeniä lietsoneet etenkin alakantalehdistön osalla. Nainen käsitetään tällä feminismin aikakaudella suurimmassa määrin seksuaaliseksi ja ruumiilliseksi olennoksi kuin mitä on nähty maailmanhistoriassa tähän mennessä. Etenkin nuori nainen on korosteisesti ruumiillinen ja seksiä haluava olento, jos verrataan häntä tyypillisimpään filosofin luonteen omaaviin miehiin, jotka ohjautuvat korkeampien periaatteiden kautta. Nainen on subjektiivinen ja objektiivisuuden vastainen olento, joka pääsee hieman vapaaksi seksuaalisuudestaan vaihdevuosien jälkeen. Vain iäkäs nainen ja toisaalta naispuolinen lapsi voivat tehdä järkeen ja älyyn liittyviä ratkaisuja. Nuoret naiset voisivat treenata alapäätään sen puolesta, että ei aina pitäisi olla puolentoista kilon meetvurstia. Nuorelle tavanomaiselle epä-älylliselle ja tietoon suuntautumattomalle naiselle on tärkeämpää se, mikä menee alempana heidän sisäänsä kuin se, mitä tulisi ulos heidän yläpäästään ja aivoistaan. Sen lisäksi, ettei naisista ole toisinajattelijaksi, ei ole ainoa puute – he eivät myöskään pysty olemaan yksilöitä esimerkiksi siinä valinnassa minkä he tekevät miesten suhteen. Minä olen jo pitkään ajatellut, että älykkyys on ensimmäinen piirre naisessa, jota nykyään katson, mutta nämä samat naiset ovat tarvittaessa juoksemassa kaikenlaisten rikollisten perässä, eli älykkyyden ja älyllisten harrasteiden määrästä huolimatta naisella on aina suurempi tyypillisyys arvioida miehiä sen perusteella, miten muut tämän miehen näkevät – ts. ratkaisua ei tehdä oman valinnan perusteella. Lisäksi vaikka naisia väitetään monogaamisiksi, on nykyaikana tyypillistä, että joskus etsitään ”seikkailua” vain oman nykyaikaisen naiseutensa perustelemalla tavalla. Minä en ole koskaan kuunnellut naisten avautumista ja tarjottua vihjailua näiden entisistä panoista, joka muuten on yhteys, joka voimakkaammin saa naisen muistamaan kenen tahansa miehen. Hyvä pano muistetaan, ja se on itse asiassa se tekijä, joka saa naisen ylistämään miestä kaikilla korkeimpien ihmisyyden mallien tavalla, vaikka ainoa osa, joka on tehnyt vaikutuksen on mulkku. Naiset muistavat hyvät panot, mutta muut ominaisuudet ovat triviaaleja muistamisen merkityksessä. Jos ryhtyisin parisuhteeseen naisen kanssa, en kuuntelisi vähääkään kertomuksia edellisistä heiloista, joita on parinkymmenen vuoden kokeiluiässä pantu hetaka nitisten, voi olla, että hyvästä perheestä tuleva 18-vuotias neitsyt voisi olla hyvä vaihtoehto. Kyllä sitä sen jälkeen, kun on nussittu rikollisten kanssa, tullaan päälle kolmikymppisenä pillu vertyneenä kuvittelemaan, että koska minä en halua edes vaikuttaa rikolliselta, että minä olisin joku ”kiltti mies”, joka huolehtisi heidän entisten heilojensa tekemistä kakaroista – voin sanoa vaan – hasta la vista. Naisten luoma kulttuuri alkaa vastaanottamisesta, joka on heidän seksuaalisuutensa totaalisuuden takia varsin suora analogia siitä, minkä he tavanomaisesti myös ottavat vastaan. Nainen on altis rakastumaan, jossa hän kuvittelee olevansa kokonaisempi, ja siinäkin syy on siinä, etteivät he tule toimeen yksin, eikä heidän luonteensa eroa mitenkään toisista – eivät ole yksilöitä – toistensa replikaatioita. Koska paneminen on työväenluokan mielestä tärkein asia, on nykyään alettu arvostaa sitä, jos miehellä on virtahevon into nussintaan. Varmasti haluan niin, että naisella, jonka kanssa menisin avioon, ei saisi olla yhden yhtä entistä miestä, ja älyllisen tason ja älyllisyyden tulisi olla sellaisella tasolla, että syrjähypyt eivät kiinnostaisi. Naisen tulee olla uskollinen – panopatjoja en koskaan ole hyväksynyt, enkä hyväksy. Nainen tekee valintansa toisten ihmisten ja etenkin toisten naisten mielipiteen perusteella. Minä en ole koskaan halunnut nussia ilman henkistä ja älyllistä yhteyttä. Lisäksi olisi varmaan aika mahdotonta, että minä tekisin syrjähyppyjä, koska minulla on niin voimakkaat ymmärrykseen liittyvät piirteet seksuaalisen kiinnostuksen ehtona, että minuun ei tee vaikutusta pelkästään isot tissit tai näytiksi nostettu tussura. Naiset eivät siis monessa mielessä ole yksilöitä, ainakin jos heitä verrataan naisiin. Mielestäni toisinajattelijuus taas tarkoittaa sitä, että joku ihminen pystyy muodostamaan maailmankatsomusjärjestelmiä ja kriittistä ajattelua ympäristön mielipiteistä huolimatta. Ja voidaanko kuvitella naista, jolla olisi kanttia ajatella eri tavalla kuin kaverit tai hyvän panon lähteet. Minä olen miltei kokonaisuudessaan henkinen ja älyllinen olento, vaikka tietysti munat minulta miehenä löytyvät, mutta en ole koskaan antanut niiden ohjata toimintaani ensisijaisesti. Naisille on tärkeää yhteen kokoontuminen viiteryhmien ja täysin älyllisesti ja objektiivisesti tyhjien kannustusten ja rohkaisemisten kautta. Minua ei ole koskaan rohkaistu tai kannustettu jatkamaan sellaisia harrasteitani eteenpäin, joista olen nykyisin luonut oman ammattini. Jos jätän vanhempien luokse vanhaa kirjallisuutta, niin joudun aina toivomaan sen yhteydessä sitä, ettei provinsiaalinen isäni heitä niitä uuniin. Siinäkin mielessä isäni on kieltäytynyt tulemasta vastaan ja olemaan edes pienen määrän verran ymmärtäväinen minuun eteenpäin viemääni älyllisyyteen ja totuuden etsintään. Isäni isä, Arvi-ukki, oli rento, karismaattinen, leikkisä, kirjallisesti lahjakas ja mies, joka kantoi aina vastuunsa. Isäni onkin tullut enemmän äitiinsä. Minä taas koen muistuttavani isovanhemmistani vähiten isänin äitiä, joka on nykyään viimeisenä heistä hengissä. Voidaan taas miettiä vähän entisen tiivistämistä ja voidaan sanoa, että koska seksuaalisuus laittaa aikuisen naisen etsimään samanlaista miehen mallia, joka tulee toisten mielipiteistä, ja näin ollen koska itsenäiseen ajatteluun vaaditaan tiedostamattomuutta toisten ihmisten ajatuksista ja mielipiteistä, niin on mahdollista todeta heidän olevan seksuaalisesti samanlaisia ja koska seksuaalisuus hallitsee heitä, tekevät he päätökset asioista kuten miehistäkin, toisten ihmisten perusteella. Voidaan varmaan yksinkertaisesti todeta, että naiset ovat monesti ihmiskeskeisiä, mistä aiheuttuu heidän subjektiivisuutensa – naisille on tärkeämpää kuka sanoo kuin mitä sanotaan, mikä tekee heistä muuten aika hyvin kaikenlaisten epäoikeudenmukaisten valtajärjestelmien palvovaksi vasalliksi. Jos katsoo vaikka Nürnbergissä järjestettyä natsien puoluekokousta vuonna 1934, voi nähdä, että Hitlerin nähneet naiset vaikuttavat euforisilta ja heidän silmänsä pyörivät päässä. Yksi yksinkertainen tyttö oli kirjoittanut maisterintutkielmansa empatiaetiikasta, koska hän ajatteli moraalisen ajattelun perustuvan joihinkin ”empatian” tunteisiin. Naisen empatia on suhteellista ja provinsiaalista, ja tässä mielessä voidaan havaita sekin, että naisista ei ole etenkään moraalifilosofeiksi, koska he lähestyvät asiaa ihmisten kautta, jossa yhteydessä muodostuu heidän empatian tunteensa. Varmaan Eva Braun koki empatiaa Hitleriä kohtaan, mutta oliko se moraalista ja eettistä on aivan eri asia. Naiset eivät pysty käsittämään vaikka hyvän elämän tai totuuden käsitteitä, koska he näkevät kaiken liitteessä joihinkin auktoriteetteihin ja ihmisten muodostamiin tahoihin. On sanottava, että pillun perusteella naisten perässä juoksevat miehet tunnistavat jollain primaalilla tasolla naisten periaatteet ja osaavat hyvin manipuloida niitä oman etunsa edistämiseksi.Samalla aikaa kuitenkin veljeys katoaa miesten keskuudesta, koska nykyajan sosiaalinen maailma on valtaisa kaikkien ihmisten vastainen ja universaalinen kilpailu panemiseen pyrkimisestä ja kaikkien alkukantaisten viettien esiintuomisesta. Naisen seksuaalisuus on se, mikä on korkein periaate maailmassa tänä päivänä. Ja naiset antavat vain tietylle osalle miehistä sellaista arvonantoa, että heillä olisi oikeutta käsittää oma seksuaalisuutensa miehen seksuaalisuudeksi. Naiset peittävät itsensä ulos mennessään meikillä ja jos mahdollista: merkkivaatteilla. Samaan aikaan tällaisen naisen profiili ihmisenä vähenee – ja monet haluavat etenkin sitä, että heidät havaitaan tärkeiden accessoriesin kautta. Heillä ei ole mielipiteitä, maailmankatsomusjärjestelmiä tai itsenäistä ajattelua. Nämä naiset eivät lue kirjoja (ainakaan vaikemapia) ja eivät suuremmin käy oopperassa tai teatterissa, mutta muutenkin vain näyttäytymistarkoituksessa. Naiset kehuvat itseään herkiksi, mutta kun miehinen vallankäyttö tulee paikalle ja kertoo tytöille sen, miten asiat ovat – eivät he muista asiaa enää koskaan. Toisin sanoen niin kuin taiteilijoiden ja groupieiden yhteydessä nainen, vaikkakin voi itkeskellä, tajuaa miesten mielipiteen tulon hellan ja nyrkin väliin asettamisena, josta ei ainakaan tässä mielessä vastusteta. Toisin sanoen koska nainen ei osaa edes mainostetun hienotunteellisuutensa kautta vaikuttaa miesten toimintaan, koska he unohtavat sen nopeasti, ja järjenkäyttö ei toimi miesten tavalla, näyttävät he varsin vallattomilta ts. heillä ei ole valtaa eivätkä he osaisi sellaista pitää vastuullisesti hallussa. Ajattelussa tulee mielestäni pyrkiä omaäänisyyteen ja minän tajuamiseen, jonka takia ei ole ihmeellistä, etten ole vielä elinkumppania löytänyt. Kuitenkin voin sanoa, etten voisi koskaan sietää sellaista naista, joka on kuin märkä rätti, jota sen takia tulisi raahata eteenpäin. Myöskin naisella tulisi olla riittävän laaja älykkyys ja keskustelukyky, hänellä pitäisi olla itsenäistä innostusta tietoa ja totuutta kohtaan. Isoäitni, joka on työskennellyt kehitysvammaisten parissa, on uskomattoman tunneherkkä ts. itkeskelee koko ajan pienimmästäkin vastoinkäymisestä, on turvallisuushakuinen, on kaikissa tapaamisissa puolta tuntia etukäteen ja voisi sanoa myös nipottajaksi. Itse olen pitkään tiennyt, että isovanhemmistani muistutan eniten isäni isää ja äitini äitiä. Ukki oli rento ja ei työntänyt nenäänsä toisten asioihin. Ukki jakoi kiinnostuksensa kirjoihin äitini kanssa, ja äiti onkin kertonut, että ukki antoi hänelle aina lahjaksi syntymäpäivinä ja jouluina isoja paksuja kirjoja. Vallaton nainen on siis tunnerherkkä mutta häpeää myöhemmin tunteitaan, koska loppujen lopuksi naisen mieli unohtaa esimerkiksi moraalisen kysymyksen sitä myötä, kun muut ihmiset eivät kiinnitä siihen huomiota. Naiset eivät ole tutkijatyyppejä kuin korkeintaan vanhoina mummoina, vaikka he silloinkin ovat vaikutteellisempia kuin miehet, ja monesti eivät pysty tekemään kovinkaan kekseliäitä ja luovia hypoteeseja ja konkluusioita. On siis tyypillistä että naistutkijat arvostavat ja kunnioittavat miespuolisia tutkijoita ja saattavatpa joskus harrastaa haureutta näiden kanssa. Maailman historiassa on varmaankin ollut vain yksi naispuolinen toisinajattelija ja se on ollut Marie Curie, vaikka myöhemmin onkin tuotu esiin kysymyksiä siitä, mikä merkitys Curien puolisolla Pierre Curiella oli vaimonsa työhön. Toisinajattelijuus ja mullistavien ajatusten tuottaminen vaatii aina tiedon ja totuuden arvostamista itseisarvoina. Naisella on aina välineellinen pyrkimys tiedon kanssa, valmistuminen koulusta hyvin arvosanoin, ylioppilaslakki, teekkarilakki, maisterin arvo, karonkka, haureuteen pääseminen jne. Naiset varmaankin pitävät miehiä paremmin huolta yhteisöjen ja maisemien kronikoimisesta ja siinä he lukevat toisten kirjoja ja vaihtavat mielipiteitä niistä. Oma kirjallinen työ ei vie naiskirjailijoilta koko aikaa, vaan siinä yhteydessä voidaan kurlata toisten kirjailjoiden kanssa sampanjaa ja käydä porukalla syömässä freesiltä näyttävissä paikoissa. Porvarillinen ja epäpoliittinen kirjailija tulee miltei aina tilanteeseen, jossa mitään omaa sanottavaa ei ole eikä sitä ole koskaan ollutkaan,, jolloin on sopivaa tehdä pastisseja ja kaveerata itse koetun viiteryhmän kanssa. Kirjailijaestablismenttiin pääsee etenkin liittämällä itsensä viiiteryhmään. Mielestäni ajattelu ei voi olla vaikutteellista, mutta nämäpä yhdistyskirjailijat suostuvat siihen, koska he pääsevät sen avulla oman lähiyhteisönsä kapoksi. Ja kapoistahan tiedetään se, että kun heitä tuhoamis- ja keskitysleireillä oli, olivat he tavallisesti julmempia ja raaempia muita vankeja kohtaaan kuin mitä itse vankienvartijat olivat. Schopenhauerilaisittain voitaisiin sanoa, että porvarilliset kirjailijat ja filosofit tekevät työtään etenkin tahdollisten päämäärien takia ja ei siten, että he katsoisivat kirjoittamisella tai ajattelulla olevan itsenäistä merkitystä. Tärkeintä on, että ollaan lokerossa, jota lokeron hierarkiapolussa nousseet auktoriteetit määrittelevät ja antava palautetta. Mielestäni kaikessa toiminnassa pitäisi pyrkiä entistä vaikuttavamman syyperusteen löytämiseen, sillä porvarillinen rustaaminen ja samppanjan ryystäminen toisten lokeroon laitettujen kanssa, ei pidä yllä herpaantumatonta totuuden ja tiedon etsintään, sillä tuollainen yhdistystason homma aiheuttaa sen, että heikkoluonteiset ihmiset alkavat entistä enemmän muistuttamaan viiteryhmänsä jäseniä, jolloin uutta ajattelua ja uusia näkökulmia ei tule esiin. Yhteisöt on voitava kyseenalaistaa innovatiivisella ja rohkealla ajattelulla. Kun ihminen liittyy yhteisöön, ei hän ole enää ihminen vaan yhteisönsä jäsen. Naiset ovat monessa mielessä edelleen 1930-luvun Saksan tasolla: heiltä luonnistuu etenkin kotitalouden uusintaminen ja lasten hoitaminen. Vasemmistolaisuus on Suomessakin antanut naisille oikeuden olla totaalisia seksiyhteiskunnan haltijattaria, jossa yhteydessä miesten tehtävä on vain tarjota meetvurstia ja odottaa naikkosen arviointia omasta suorituksestaan. Nainen initioi heikkoluonteisten miesten panemisen haluja, jolloin jotkut häntäheikit voivat harrastaa asiaa niin paljon kuin haluavat. Parsifal tuleee mieleen. Kundry oli kirottu nainen, joka oli yrittänyt viedä Graalin ritariveljeskunnan ritareita riippuvaisuuteen naisesta. Kuitenkin Parsifal ylittää Kundryn ja Kundry kuolee lopussa anteeksiannettuna. Tämä 1800-luvulla tehty ooppera on paralleelinen asian kanssa, josta olen nyt noin kolme liuskaa kirjoittanut. Miehet ova parhaimmassa tapauksessa veljiä ja nainen on äärimmäisessä muodossaan Kundry, nainen joka oli nauranut nähdessään Jeesuksen ristillä. Protestanttisen kirkon vastustaminen ja kirkkoon suhtautuminen vanhanaikaisena ilmiönä kuuluu tähän ja punavihreä asennoituminen, jonka myötä entistä enemmän koulua käyvistä lapsista opiskelee koulussa uskontoa. Naisella niin suuresti omaa päättelykoneistoa ohjaa seksuaaliset tunteet – he eivät ole aina selväjärkisiä. Olen huomannut tämänkin, että joskus naiset ovat kuvitelleet minua kovin panemisenhaluiseksi, vaikka olen aina ollut asiallinen ja en voisi kuvitellakaan itseäni polygamistiksi ja tunteminen tulee ennen seksiä, ovat he selvästi vaikuttaneet vaivautuneilta, kun ovat kuulleet mielipiteitä naisilta, joille olen saattanut yhden virkkeen jossain välissä sanoa. Toisin sanoen, minun kohdalla täytyy tehdä päätös seksuaalisesti ja sen jälkeen koko oma rooli on nähty. Etenkään nuoret naiset eivät pysty olemaan miehen kanssa asiallisella tasolla, - aina on muna mielessä. Ja on sanomattakin selvää, ettei naisista ole ystäviksi eikä edes kavereiksi, koska suoraluontoinen mies on heidän mielestään kovassa tarpeessa naisen panemiseksi. Nainen ei voi ajatella tietoa ja totuutta itsenään. Kun nuoren naisen kanssa avaa keskustelua älyllisestä aiheesta, kuvittelee tämä, että mies on vain vaon perässä. Tässäkin tulee esiin se, että naiset näkevät kaikkien nuorten miesten pyrkimykset ja mielenkiinnonkohteet samanlaisina. Ja mielestäni tuo on etenkin se tekijä, että poikkeavaa yksilöä ei voida käsitellä kaverillisesti, joka johtaa siihen, että omaan piiriin lasketaan vain yhteisten periaatteiden mukaan toimivia ihmisiä. Naiset tekevät kaiken lähipiirinsä liittyvät päätelmät tunteen kautta, ja jos mies ei ole niin valheellinen tuntemaan näitä naisten ”tunteita, katsotaan ettei tällaisen kanssa voi olla edes ystävä.

Runo

Lapsella ei ole mitään arvoa, mutta eri syistä: koska isä on ja koska isää ei ole!

Tür zur Vergangenheit

Pitäisi saada aikaan tutkimussuunnitelma väitöskirjaa varten, että voisi saada yliopistokontaktin ja apurahan sitä varten. Noin kymmenen vuoden takaisessa suunnitelmassa otin vaatimattomaksi tavoitteeksi kertoa sen, miten köyhyys mutta etenkin absoluuttinen köyhyys poistettaisiin maailmasta. Tavoite oli kuitenkin hyvä, ja mielestäni suurisuuntaisia visioita tärkeiden asioiden yhteydessä ei tulisi koskaan väheksyä aina pelkästään sen takia, jos ne alkuun vaikuttavat grandiöösiltä tai suurenmoisilta. Mielestäni maailman väkiluvun kontrolloiminen, absoluuttisen köyhyyden poistaminen ja järkevät yhteiskunnalliset direktiivit maailman luonnon pelastamiseksi ovat suurimpia mahdollisia edistettäviä universaalisen tason asioita nykymaailmassamme. Koulutustason vankentaminen ja absoluuttisen köyhyyden poistaminen liittyvät selkeästi siihen, että saataisiin maailman ihmisten liikakasvua hallittua. Lopulta voidaan sanoa että väestönkasvun hillitseminen on asia, joka on merkittävin kansainvälisistä aikamme ongelmista. Siinä mielessä esimerkiksi Afrikassa tulisi opettaa ihmisille ehkäisyn käyttöä ja korostaaa sellaista yhteiskunnallista ympäröintirakennetta, jonka mukaan ihmisten ei tulisi lisääntyä liikaa ainakaan sen takia, jos perhe on niin köyhä, että lapsia tulisi hankkia pelkän rahan ansaitsemisen takia. Siinä mielessä ehkäisyn korostamista tulisi tuoda maihin, jotka ovat nytkin liiallisen väestönkasvun kärjessä. Mielestäni ainakin pitäisi näitä asioita koettaa järjestää ja selvittää ihmisten syntymämaissa, eikä enää laskea väestönkasvun takia ihmisiä elämään sosiaaliloisina Eurooppaan. Kuitenkaan Välimeren yli tulevia veneitä ei tarvitse kaataa, vaan ihmiset tulisi ohjata takaisin lähtömaahansa ja tarvittaessa tehdä pakottamistarkoituksella tehdystä muuttoyrityksestä rikoslailla rankaistavan omassa lähtömaassaan. Eurooppaan ja muihin länsimaihin voidaan toki rajoitetusti ottaa koulutettua ja työintoista väkeä muualta, mutta esimerkiksi koulutustason hankkiminen tulisi toteuttaa omassa kotimaassaan. Mielestäni kehitysavun lisääminen ja tietynlaisten kehitysapuvirkamiesten asettaminen voisivat mahdollistaa sitä, että yleiset ja länsimaissa käytössä olevat hygienia- ja terveysstandardit voitaisiin saada voimaan myös köyhissä maissa. Mielestäni rahan tunkemisen sijaan kehittyvissä maissa tulisi toteuttaa etenkin Amartya Senin ja Martha C. Nussbaumin korostamaa kehittyvien toimintamahdollisuuksien teoriaa. Siinä mielessä ihmisiä kehitysmaissa yritetään voimaannuttaa antamalla heille mahdollisuuksia työn tekoon ja asemansa parantamiseen ja siihen, että he itse tajuaisivat, ettei ihminen voi olla vain sosiaaliapujen kohde, vaan hänen itsensä on oikeissa olosuhteissa tehtävä jotain oman ja perheensä hyvinvoinnin eteen. Esimerkiksi Friedrich von Hayekin kirjaa Road to serfdom tulisi opettaa kaikkialla maailmoissa ihmisille jo peruskoulun sisällä, koska mielestäni eettinen kapitalismi on ainoa mahdollinen talousjärjestelmä, jonka sisällä ihmiset voisivat toimia aktiivisesti ja saada toiminnallaan itselleen realististen standardien kautta syntyvää hyötyä. Kirkon ulkomaanavun päälinjoja tulisi muuttaa, koska sen periaatteet perustuvat vielä nykyäänkin sääliin ja vinkumiseen huonommin toimeen tulevien puolesta. Mielestäni suru ja viha ovat maailman suurimmat negatiiviset tunnealat. Eli voidaan helposti katsoa, että jonkun vihaaminen tai jonkun sureminen ovat kielteisiä tunteita, joille ei tulisi antaa valtaa. Tulisi korostaa järkeä ja pragmaattisuutta, vaikka mielestäni kaksi tärkeintä ihmiseen liittyvää myönteistä asenteellisuutta ovat suvaitsevaisuus ja välittömyys, jotka antavat muille ihmisille enemmän tilaa tehdä niin kuin he itse haluavat tehtävän. Kuitenkin kaikessa tulisi noudattaa sitä tärkeää libertariaaniperiaatetta, jonka mukaan toiminta on siihden asti oikeutettavissa kun se ei aiheuta haittaa toisten ihmisten toiminnalle. Toisaalta oikeistolainen ajattelutapa korostaa liian suuresti toimintaa, koska yksinkertaiset rahan perässä olevat kamasaksakauppiaat eivät tajua kuin toiminnan ja mahdollisesti oman ja toisten toiminnan merkityksen, sillä tärkeää olisi myös pohtia sitä, millaiset ajatustavat ovat yhteiskunnassa tuettavia, ja mitkä ovat haitallisia ainakin joillekin yhteiskunnan ryhmille. Pitäisi korostaa etenkin välittömyyttä ja suvaitsevaisuutta, koska ne antavat mahdollisuuden uuden ajattelun esiin tulemiselle. Kaikenlaiselle innovatiiviselle ajattelulle tulee antaa oikeus niin kauan kun ne eivät asetu kieltämään toisenlaista ajattelua. Mielestäni kaikenlaisten ajatteluperinteiden alkuperäinen mega-arvo on vapaus, sillä jos se menetetään jossain, johtaa se monesti diktatuuriin ja välinpitämättömyyteen suhteessa yhteiskunnassa heikommin pätjääviin ihmisiin. Nykyaikainen suomalainen ontokratia, taho jolla on eniten olemisen valtaa, on etenkin sellainen poliittinen suuntaus, joka ei kuuntele perusteellisinta yhteiskunnan muuttamista, mikä liittyy esimerkiksi Suomessa mielestäni ns. hyvinvointiyhteiskuntaan. Sosialistit ajattelevat, että vaikka he olisivat oppositiossa, tulisi oikeistonkin hallitusvallassa ollessaan totella aikaisempina vuosikymmeninä muodostunutta valtavaa hyysäysmolookkia, vaikka se on muodostettu silloin, kun oikeistolla ei ollut pääsyä hallitusvaltaan, mistä lähes koko Kekkosen aikakausi presidenttinä koostui. Ideologinen nautinto tarkoittaa etenkin sellaista päätöksentekoa, joka ei edistä minkäänlaista muutosta yhteiskunnassa – se on siis etenkin jonkinlaista omaan ideologiaan liittyvää kieltämistä sen perusteella, että muutoksissa ei tohdita mennä tosiasiallisiin muutoksiin ja niiden järjestämiseen vaan ideologinen nautinto muodostuu etenkin muutoksen kuvittelusta. Tämä on totta Suomessa niin kauan kun ns. hyvinvointiyhteiskunta pysyy voimassa ja kun ay-keisarit määräävät tuhannet työläiset lakkoon pelkästään sen takia, jos jotkut ”solidaarisuutta” toisiinsa koskevat toverit ts. itse asiassa heidän ammattiyhdistyspolitrukkinsa katsovat jonkin olevan väärin, ja tässäkin on havaittava, että ay-keisarit eivätkä todelliseen muutokseen pyrkivät työläiset ovat tämän lakkoilun taustalla. Vaikka jonkin poliittisen puolueen kannattajat haluaisivat ja olisivat valmiita tuomaan yhteiskuntaan muutosta, on kaukaisten politrukkien ja toisaalta toistuvasti sosialistien toimesta lamaantuvien porvaripuolueiden johtajat vastuussa siitä, miksi he tyytyvät ideologiseen nautintoon, eivätkä saa aikaan todellista muutosta. Mielestäni tietynkaltaisista poliittisista puolueista koostuvien ihmisten tulisi itse määrätä ne aiheet, joista yhteiskunnassa ja eduskunnassa tietyllä hallituskaudella keskustellaan. Niin sanottu neekerikeskustelu oli esimerkki asiasta, jossa oikeistohallitus pakotettiin lannistumaan näiden vasemmistolaisten hepsankeikkojen syytösten alla, josta ei seurannut muuta kuin ideologista nautintoa. On naurettavaa kuvitella vasemmistolaisen tavan tietynkaltaisen retoriikan käytösstä määrittää sitä, miten politiikkaa tehdään ja millä tavalla erinäisiä asioita voidaan yhteiskunnassa ja vaikka sitten eduskunnassa kommentoida. Voi ajatella, kuvitteleeko edes Li Andersson, että suomalaisesta yhteiskunnasta poistettaisiin kokonaan rasismi sen kautta, kun vasemmistolaisten kuullen ei käytetä tätä ns. n-sanaa. Niin sanottu poliittinen korrektisuus on niin naurettava ilmiö jo itsessään, josta tulisi päästä eroon sen pyrkimyksen edistämiseksi, että asioista voitaisiin lopultakin puhua ja keskustella oikeiden periaatteiden ja nimitysten kautta. Vasemmistolaisten into rasismista syyttämisessä yltää jopa siihen, millainen solmio jollain kansanedustajalla tai ministerillä olla. Kaikki välittäiset juonteet ja sanattomat merkit on arvattu sen eteen, että voidaan syyttää etenkin ”rasismista”. Loppujen lopuksi kaikilla kulttuureilla on alkuperästään ja kulttuurinsa vanhuudesta suuresti merkittyvä pyrkimys säilyttää oma kulttuuri, vaikka mielestäni tämä etnonationalistien tapa nimittää suomalaisia ”omaksi porukaksi” ja sen takia muista erottuvaksi joukoksi on niin naurettavaa, etten oikein tiedä mitä tästä voisi järkevien termistöjen sisällä mainita. Teidän ”porukkanne” ei todellakaan määritä minun porukkaani. Minulla on etenkin äidin puolelta monikansallinen sukutausta, joka tulee esiin esimerkiksi tästä (https://ollivonbecker.blogspot.com/2017/05/reinholdoctavius-von-beckerin.html), jonka kautta todellakin olen oppinut kokemaan omaksi porukaksi kaikki ihmiset joiden kanssa pystyy muodostamaan yhteyden muillakin kielillä kuin persurajoitteisella suomen murteella. Kuitenkin on tietysti myönnettävä, että kommunikaation onnistumisessa vaikuttava asia on se, miten osaa jakaa tietyt asiat toisen osapuolen kanssa, joten monesti yhteisymmärrykseen vaaditaan monesti jonkinlainen kosmopoliittisuus ja kansainvälisyys, minkä lisäksi on olennaista se, että kielitaitoa hankitaan ja sitä pidetään yllä. Vaikka jonkinlaisessa elämässä voidaan sanoa, että ihmisen stressitaso pysyy tavallisesti parhaiten yllä ympäristössä, josssa ihmiset muistuttavat jotenkin toisiaan, niin voi sanoa, että esimerkiksi omasta mielestäni monesti etenkin britit ja saksalaiset ovat ihmisiä, joiden kanssa itse tulen toimeen parhaiten. Mikään lähellä tapahtuva ei muuta minun periaatteitani sen suuntaiseksi, että esimerkiksi samalla alueella asuvien ihmisten tulisi muistuttaa toisiaan ja etenkin pyrkiä toisten muistuttamiseen. Loppujen lopuksi esimerkiksi suomalainen ja suomenkielinen kulttuuri on perustunut jo pitkään esimerkiksi ruotsalaiseen kulttuuriin, minkä llisäksi maassa on ollut aina paljon muihin eurooppalaisiin kulttuureihin johtavia virikkeitä, että olisi aika turhaa muuttua Sven Tuuviksi ja Saarijärven Paavoiksi vain sen takia, koska ympärillä olevat ihmiset vaikuttavat sitä muistuttavan ja sitä haluavan. Minun perustavimpia periaatteitani on se, ettei vähemmän kehittyneen ja lyhythistoriaisen kulttuurin tule liittoutua keskenään muista eroon vain jonkinlaisen nationalismin kuvitelman takia, vaan kehittyneemmistä ja sofistikoituneemmista kulttuureista tulisi koko ajan ottaa mallia, kehittää monipuolista kielitaitoa ja olla ja toimia tällaisten kulttuurien vaikutuspiirissä. Impivaaralaisuus on asia, jonka Suomessa toteuttaminen ei ole lähelläkään esimerkiksi ruotsalaisen, saksalaisen, ranskalaisen ja brittiläisen kulttuurin kanssa. Suomessa jo liian pitkälle mennyt helppousteknologian kehittyminen ja amerikkalaisen kulttuurin korostaminen kaikenlaisilla mahdollisilla välittömillä ja välillisillä vaikutteilla on johtanut siihen, että suomalainen kantaväestö osaa entistä vähemmän suurten kulttuureiden kieliä: saksaa, ranskaa, ruotsia ja englannin englantia, ja on tietysti selvää, että samassa paralleelisessa suhteessa kielitaidon kanssa on vähentynyt kulttuurintuntemus ja nuorten ihmisten kyky nähdä toisissa kulttuureissa jotakin parempaa kuin omassa amerikkasuomen sekasotkussa. Kun olin Kuopion Lyseossa abivuoden, panin merkille, että koska koulussa oli myös ib-koululaisia, pitivät he jonkinlaisen ylpeyden aiheena, kun osasivat omaa amerikanmurrettaan ja jo silloin muiden kielten oppimista väheksyttiin. Tietysti samanlainen keskiluokan lasten oppimispaikka se oli, jossa koettiin ylpeyttä ”eliittilukiolaisuudesta”, ja olen havainnut myöhemmin, että hyvinkin Lyseossa menestyneet lapset passivoituivat heti opetuksen piiristä lähdettyään ja ovat kuvitelleet koko elämän ajalle riittävän sen kun Lyseossa parin vuoden ajan vähän ”opiskeltiin”. Minulle naurettiin, kun kysyin ruotsinkielen luokassa sivua millä oltiin menossa – olin nimittäin lukemassa Albert Camus'n L'etranger-romaania – ja voin olla aika varma siitä, että nykyään aika harva samoista lapsistá osaa yhtä hyvää ruotsin kieltä kuin minä nykypäivänä. Lyseossa korostui etenkin keskiluokan oppimisalttiiden tyhjäpäiden ulkoatoistaminen, jossa ei paljoa itsenäistä ajattelua ilmennyt. Olen kirjoittanut tästä jo useasti aiemmin, että ainakin lukiolaisille tulisi opettaa kokonaisvaltaisempia aiheita, kannustaa ottamaan perusteiden kautta selvää kompleksisimmista asioista, ja yleensäkin korostaa omaa asioista selvän ottamista. Lyseossa oli hyvin yläkoulussa menestyneitä lapsia, jotka kuvittelivat olevansa kovin lahjakkaita opettajien typeryyksien uudestaan ja uudestaan toistamisen takia. Mielestäni viimeistään lukiossa tulisi pyrkiä siihen, että oppilaat alkaisivat muodostaa omaa tiedosta seuraavaa maailmankatsomustaan ja ottamaan itse aktiivisesti asioista selvää. Koulutuksen hierarkiapolku perustuu typerien perusteiden oppimiseen ja aina tyydytyksen saamiseen siitä, kun jokin itsessään merkityksetön asia tuodaan oppilaiden tietoisuuteen seuraavalla kursilla, vaikka he pystyisivät tiettyjen käsitteellisten välineiden avulla edetä itse tiedossaan ja sitä kautta mahdollisesti laajenevan ja tarkentuvan maailmankatsomuksensa kautta. Lyseossa oli suosikkioppilaita. Sain filosofiasta laudaturin täysillä pisteillä, mikä oli tietyille idiooteille ihmetyksen aihe. Tämä olikin hauskaa: Linnanpellossa minua pidettiin älyllisenä snobina, joka poikkesi muista – Lyseossa, koska he olivat keskenään päättäneet voivansa päteä omalla kognitiivisella kyvyllään minuun nähden – olin kehitysvammainen tai tyhmä. Miten onkaan asia tänä päivänä? Onkohan jonkun muun kirjoituksista ja kirjallisista saavutuksista puhuttu yhtä paljon kansallisella tasolla?Se siitä. En ole kuullut yhdenkään Lyseossa olleen saavuttaneen mitään merkittävän suurta itseni lisäksi. Opettajille mielistelyn ja heidän heijastamisen he tietysti osaavat paremmin – minulla kun luonteeni puolesta ole koskaan ollut alttiutta pyrkiä tuollaiseen epä-älylliseen ja epäitsenäiseen päämäärään. Sami Pihlström yritti jo ensimmäisenä filosofian opiskelun syksynä työntää minulle Peirce-William James-suuntaustaan, joka ei ole amerikkalaisuudessaan minua koskaan kiinnostanut. Olen toisaalta kuitenkin lukenut William Jamesin Esseitä- ja Suuria miehiä-teokset. Ehkä ainoa aidosti jollain tavalla tavallista lahjakkaampi filosofian professori oli yliopistoaikanani Jussi Kotkavirta, joka kuoli lopputalvesta 2022. Yrjönsuuri on arka ja ujo, Pihlström keskittynyt omiin projekteihinsa ja Moisio provinsiaalisesti suhtatunut aiheiltaan. Myöhemmin Jyväskylään tullut Heinämaa on vakiintunut naisasianainen, joka ajattelee filosofian olevan tarkoitettu ”naiseuden” ja”ruumiillisuuden” mutta etenkin ”naisen ruumiillisuuden” tutkintaan. Yhden yhdestäkään samaan aikaan laitoksella filosofian opiskelijana olleista tyypeistä en ole filosofian yhteydessä myöhemmin kuullut. Eräs ensimmäisen polven yliopistossa koulutettu piereskelevä feministiharppu on päässyt vasemmistolaisuuden analyyseillaan jonkinlaisen postdoktoraatio-statuksen tutkijaksi, joka kertoo jo tarpeeksi Jyväskylän yliopiston filosofian opetuksen ja tutkimuksen tasosta. En tiedä, väitöskirjan minä aion kuitenkin tehdä, ja vaikka olen kuinka paljon yrittänyt kiinnostuttaa itseäni teoreettisen filosofian aiheisiin, tulee keskimmäisenä taustajuonteena siinä olemaan todennäköisesti yhteiskunnallinen filosofia ja moraalifilosofia. Olen aina ollut kiinnostunut politiikasta ja filosofian kautta politiikan ja filosofian yhdistämisestä. Tulen asettumaan ehdokkaaksi seuraavissa eduskuntavaaleissa. Liityn lähiaikoina puolueeseen, jonka ehdokkaaksi aion myöhemmin päästä. Mielestäni pitäisi jollain tavalla legitimoida jonkinlainen parapolitiikan käsite, joka tarkoittaa etnekin parlamentaarisen osallistumisen ulkopuolella olevia poliittisia tahoja. Parapolitiikan tulisi tulla esille, etenkin luovan osallistumisen periaatteita toteuttavien ihmisten ryhmien kautta, ja sen pitäisi itsessään tuoda käytännöllisiä esimerkkejä ja käytäntöön tuotujen periaatteiden piirteitä eduskunnan sisällä tehtävään politiikkaan. Eduskunnan sisällä tehtävän politiikan tulisi siis jossain määrin perustua sellaisiin aiheisiin ja aiheissa toteutettaviin toimintatapoihin, joita parapolitiikassa voitaisiin edistää. On selvää, että esimerkiksi jo kriittisessä kouluopetuksessa tulisi pyrkiä siihen, että annettaisiin oppilaille mahdollista keskustella asioista, jotka heitä koskettavat ja pyrkiä sen jälkeen siihen, että näitä asioita vietäisiin parapolitiikalla eteenpäin. On täysin selvää, että yksilöllinen initiatiivi ja samoista aiheista yhteyden löytäneiden yksittäisten kansalaisten esimerkkiä olisi korostettava ja tuotava rohkeammin esiin. Mätäparlamentarismi on sellaista naurettavaa yksisuuntaista ja yksiäänistä eduskunnassa pönöttämistä, jota tulisi määrätietoisesti parlamentin ulkopuolelta käsin tasapainottaa tavallisten kansalaisten mielipiteillä ja toiminnan alkamiseen pyrkivillä initiatiiveilla. Esimerkiksi brittiläisen yhteiskunnan kehittyneisyyden ja suomalaisen kulttuurin sitä tasapainottavan ennakoitavan vaikutuksen takia esimerkiksi Presidentti Stubbin vaimon kansallisuus tulisi muistaa ja tällainen asia voisi olla yksi esimerkki siitä, millaisin tavoin parapoliittista osallistumista voitaisiin yhteiskunnassa toteuttaa. Minulle läheisimpiä filosofeja ovat varmaan Platon ja Aristoteles, vaikka olen tietysti kokenut varhaisnuorena nietzscheläisyyden ja schopenhauerilaisuuden vaiheet. Lisäksi esillä ovat olleet etenkin Sartre, Foucault ja Wittgenstein, mutta katsoisin kuitenkin että omaperäisimmät ja aikaa kestäneet yhteiskunnalliset mielipiteet esittivät jo aikanaan Platon ja Aristoteles. He jo itse asiassa sanoivat monista asioista sellaiset kannanotot, jotka tulivat jo heidän kauttaan todetuiksi, ja jotka ovat kestäneet aikaa tuhansia vuosia.

Erään projektini alku

Dear First Lady of Finland, Suzanne Innes-Stubb I would be obliged if you would give few minutes to my lowly letter. My intention is to create a inter-cultural association for promoting British culture in Finland and Finnish culture in Britain. I have been an anglophile from my earliest toddler-days. From my mothers side I have also ancestors in England and Scotland. I have cultivated an historically full ideal about British culture, and I have always thought in a way that younger cultures should be aiming to bring princicples and older cultural habitus from older and more sophisticated cultures like UK. In cultures which do not have so long and prestigious history like the larger countries in Central- and Western Europe, can bring principles for older cultures, because in young cultures there is freshness and happy go lucky athmosphere because cultural norms are not in so deep and periculous in younger cultures compared with older and bigger cultures like Germans, British and French. Your englishness is a matter which should not be undermined especially in intercultural relations and charities. I have studied philosophy and my academic title is Master of Social Sciences, but my doctoral dissertation is on its way nearing completion. From British cultural sphere I am at the moment interested to study about Conservative Party and it's former pressure group Conservative Monday Club. Especially I have always admired former Enoch Powell. I have the great honour to ask you to come to found Suzanne Innes-Stubb's Anglo Fennica Association. I have Finnish contacts in Britain and British contacts in Finland. For example I have been in contact with a lady who is responsible about ”Suomi-koulu” in Britain. I am confident about the economical side and deepening and widening the contacts with British companies in Finland and Finnish companies in Britain. With your generous concern and notion of the project would bring more Finnish people to understand and admire British culture and its long genteelness in a way we have not seen earlier in Finnish history.. The influx is not intendend to be one sided, and because of that British people should be encouraged to get more information of Finland and Finnish people. This project would be non-profital in total. Charity and deepening contacts between our two cultures is the general aim of this project. For the running of things, we should gain members from both sides, Finnish people living in Britain and British people living in Finland. I am the initiator of this project, and I have not informed about the intricacies of this project with anyone until now. Lager and football is not the whole story. I have honour to be With highest consideration Your humble servant Olli von Becker

Rahvaan pelosta

”Tämän huonosti koulutetun, epäterveellisesti syövän, homoja ja muukalaisia vihaavan, kulttuuria inhoavan ja omasta pseudo- ja kiihkoisänmaallisuudestaan jäykistyvän kansanosan suurin pelko on tämä: mikä tahansa maahan saapuva ihmisryhmä ohittaa heidät hetkessä sosiaalisessa hierarkiassa ja jättää heidät edelleen alimmaiseksi.” Kirjailija Jari Tervo kirjoitti näin vuonna 2015, ja mielestäni hän oli tässä asiassa täysin oikeassa. Muukalaisviha perustuu lähes aina siihen, että uuden kansanryhmän katsotaan vievän kansanosalta sen oikeudet ja hyväkkeet. Mielestäni välinpitämättömyys maahanmuuttoa kohtaan perustuu aina siihen, että tällainen ihminen pystyy tajuamaan sen, ettei uusi kansanryhmä tule viemään heiltä heidän omia etujaan. Eri asia on tietysti rikollisuus, joka liittyy joskus myös maahanmuuttajiin, vaikka siinäkin on tiedostettava se, että muukalaisvastaiset ihmiset pyrkivät tekemään siitäkin keppihevosen itselleen, jota he voivat joka yhteydessä käyttää maahanmuuttajia vastaan, vaikka on selvää, ettei jokainen maahanmuuttaja ole rikollinen tai rikoksenuusija. Pelko ja oman kulttuurisen itsetunnon heikkous ja siihen liittyvä kulttuurinen arkuus on monesti se tekijä, joka johtaa maahanmuuttajien vihaamiseen ja heidän demonisointiin. Muukalaisvihamieliset ihmiset ovat useimmissa tapauksissa pelon alaisena siitä, että maahanmuuttajat veisivät heiltä jotain, jonka he katsovat kuuluvan itsellensä. Ja monesti kun tällainen ihminen ei ole älykäs, ei pysty arvostamaan tai käsittämään korkeakulttuuria, ja on monesti köyhä, voi tämä johtaa siihen, että muukalaisvihamielisyydestä tulee heille fiksaation aihe – he pitävät siitä kuin hullu puurosta. Yksikieliset suomalaiset vastustavat tavallisesti myös ruotsalaisia mutta etenkin suomenruotsalaisia, koska he tiedostavat sen, että ruotsalaiset viikingit toivat tosi asiassa jonkinlaisen kulttuurin Suomeen. Samanlaisena vähemmistönä kuin suomenruotsalaiset, voidaan mainita etenkin baltiansaksalaiset, minkä takia Viro ja Latvia ovat olleet satoja vuosia kehittyneempi ja korkeampia arvoja toteuttava kulttuuri Suomeen verrattuna. Baltiansaksalaiset ovat tuoneet esimerkiksi Tallinnaan ja Riikaan niiden keskieurooppalaiset keskustojen osat, kuten vanhan kaupungin Tallinnassa. Tietysti baltiansaksalaisten aikakausi päättyi toisen maailmansodan alussa, kun tapahtui ns. Umsiedlung – Heim ins Reich - Hitler kutsui baltiansaksalaiset takaisin ”kotiin”. Sen jälkeen Neuvostoliiton hajoamisen ansiosta muutama tuhat heistä ja heidän jälkeläisistään on palannut Baltiaan, ja joitain joillekin suvuille kuuluneita kartanoita on palannut entisten omistajiensa suvuille. On sanottava, että suomenruotsalaisten tavoin, monet baltiansaksalaisista kokivat olevansa saksalaisuuden sijasta nimenomaan baltiansaksalaisia, olivathan jotkut suvut olleet Baltiassa yli 700 vuotta. Kuitenkin suuri osa yliopiston käyneistä baltiansaksalaisista kävivät yliopistonsa tai ainakin olivat vaihdossa yliopiston aikaan – Saksassa. Perussuomalaisuus perustuu monessa mielessä suomalaisen työmiehen turhautuneisuuteen, kun porvarit ja suomenruotsalaiset vievät heiltä monia eri hyötyjä, on tyydyttävää purkaa turhautumistaan uusiin yhteiskunnan jäseniin, joita vastaan on taisteltava koko ajan ja kaikkialla, etteivät hekin saa painettua heitä alemmaksi yhteiskunnan sisäisessä hierarkiassa. Mielestäni on täysin samantekevää kieltää neekeri-sana sen takia, että sen poistamisen avulla rasismi loppuisi Suomessa. Mielestäni vaikka hottentottikin on samantekevää siinä mielessä, koska yhteiskunnassa aina kehitetään jonkinlaisia sivuilmaisuja pienemmille kansanryhmille. On kuitenkin niin, että ei maahanmuuttajia tarvitse kuitenkaan kutsua minkäänlaisiksi priima- tai esiarvoihmisiksi. Kuitenkin suomalaisen persuja äänestävän proletaarin pelko on selvää ja helposti havaittavissa, he eivät halua enää uutta kansanryhmää näyttämään heille omaa oman heikon kulttuurisen itsetunnon näyttämää paikkaansa, minkä porvarit ja suomenruotsalaiset ovat heille jo aiemmin näyttäneet.

Hyönteisten höynimistä klassisen musiikin tahtiin (!)

https://www.youtube.com/watch?v=VPGKiIM3FX8

Musta tuntuu että joku mies seuraa. Se on seurannut koko päivän. Poliisi: Mitäs tämä mies on tehnyt? Tuijottaa ja sitten se osti jäätelön.Toinen poliisi: Teillekkö? :)

5:10-> https://areena.yle.fi/1-4261986

"Ilman turvaköyttä ei katolle mennä!"

32:50-> https://areena.yle.fi/1-733896

Lakkojen vaikutukset?

Lakat on hyviä marjoja, sisältävät paljon vitamiineja!

Anglo-Fennica Association (tai Society)

Tämä olisi mielestäni hyvä nimi järjestölle. Pitää ruveta miettimään sisältöä!

Lausunto sellaisille ihmisille, joita en tunne:

Minun asioideni kyttääminen epäeettisellä ja herpaantumattomalla tavalla on suurempaa hulluutta kuin mitä minuun tulee.

https://www.vauva.fi/keskustelu/4440777/ketju/mista_tulee_vanhojen_ihmisten_tapa_sanoa_a_kun_tarkoittaa_keksia

Mun mummu <3 r.i.p. kysyi aina kahvipöydässä, että kuka haluaisi seksiä :)

Alma kiipeilee

Varsin hieno laulu (toisinaan jopa syvääkin tunnetta tässä)

https://www.youtube.com/watch?v=fIl_-091IwI

Taas täyttyi muistiinpanokirja

Vastaus

En ole "onnen onkija", koska minulla on onni jo valmiiksi ja ollut jo pitkään. Toisaalta en tunnista jotakin tahoa toista paremmaksi, tai niin että jossain olisi korostetusti enemmän onnea kuin muillakaan.

Adolf von Beckerin kuolinilmoitus kirkonkirjoissa vuonna 1909 Nizzassa. Haudattu Nizzaan venäläiselle hautuumaalle

Augusta de Beckerin testamentti vuodelta 1910, käännös ranskankielestä

Augusta von Becker 1837-1923 (Ranskassa ja Sveitsissä asuessaan de Becker)

IIIhttps://konkordia-liitto.com/wp-content/uploads/2022/03/Naiset_valistuksen_virittajina.pdf

Adam Curtisin kolmiosainen dokumentti

https://www.youtube.com/watch?v=fbQcqJh52U8&t=1778s https://www.youtube.com/watch?v=miXeWdrWK-s&t=128s https://www.youtube.com/watch?v=m25q3it0rDs&t=207s

Siinä on totuus (myöskin tämä Vauva-lehden korkeakulttuuriselta palstalta)

Kaikkein inhottavinta on jos puoliso kaasuttaa ilman sakeeksi ja ihoakin alkaa kirveltää peiton alla.

Kiva lainaus Vauva-lehden palstalta

..ja tunge pilluusi vaikka seiväs mutta onko se pakko julistaa muille? Ketä sen tulee kiinnostaa se sinun seksielämäsi muovikeppien kanssa???? Usko pois, se on oksettava kuvitelma, naikkoset lätty levällään pumppaamassa horviaan hurisevat patukat sisällään ja silmänvalkuaiset pyörimässä päässä. Hyi helvetti. PItäkää ne omana tietonanne.

Pohdittuja

Reinhold von Beckerin elämänkerta on kuluttanut voimavarojani sen verran, että Päätalon sanoin: mieluiten itkun pullauttaisi, jos ei olisi mies. Minä olen mielestäni tehnyt tämän hyvin, joten kyllä siitä pitää kustantajalta tulla kohtalainen rahallinen palkkio, valitsen kustantajan tarjouksen suuruuden perusteella. Mitä minun pitää vielä tähän lisätä tänä iltana, ennen kuin se varmasti lähtee lopultakin kustantajille, ovat esimerkiksi tiedot Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perustamisesta ja Reinholdin roolista sen perustajajäsenenä. Lisäksi lisää tietoa pitää käsikirjoitukseen lisätä oloista Kangasniemellä silloin, kun Reinhold oli siellä nuorena poikana kahdessa isänsä kartanossa Hännilässä ja Paappalassa, joista ensimmäinen on aina ollut suurempi kuin jälkimmäinen. Lisäksi pitää kirjoittaa Kangasniemen ruotsinkielisistä säätyläisistä, joista varmaan Tigerstedt-suku on Beckereiden jälkeen toiseksi tärkein. Lisäksi on tehtävä muutamaan muuhunkin lukuun tiettyjä perustietoja lisäävää korvausta. Olen niin täynnä tätä Reinholdia, jota olen varmaan vajaat kaksi vuotta kirjoittanut. Aion ehdottaa, että julkaisutilaisuus pidettäisiin Ritarihuoneella ritarisalissa. Seuraava iso hanke on pääasiassa väitöskirja, johon olen saanut hyvää palautetta ja neuvoja usealtakin professorilta. Aion käsitellä peliteoriaa, soveltavaa etiikkaa ja luovaa osallistumusta suhteessa uudenlaiseen elintapaan, jossa otettaisiin talouden yhteydessä huomioon myös etiikka eli hyvän elämän periaatteet. Vaikka tämä aihe on ollut varmasti esillä monilla muillakin, olisi tässä hankkeessa metodit esimerkiksi absoluuttisen köyhyyden poistamisessa mahdollsiimman universaaleja, koska aion kuitenkin käyttää perushypoteesinani kapitalismin hyvyyttä ainakin silloin, kun sitä tarkistetaan etiikalla ja kun sitä pyritään mukauttamaan mahdollisuuksien mukaan erilaisiin ympäristöihin, joissa käytännöt ja rahalle annettu arvo ovat erilaisia. Minun pitäisi lisäksi kirjoittaa mahdollisimman innovatiivinen juttu valuutan ja rahan käsitteistä. On sanottava, että aion käyttää apuna uuden tutkimussuunnitelman teossa entistä noin kymmenen vuoden takaista tutkimussuunnitelmaa, jossa kuvasin vaatimattomasti pyrkimykseni olevan köyhyyden poistamisen maailmasta, vaikka tarkoitin tuolla tietenkine etenkin absoluuttista köyhyyttä – sellaista, jossa ihmisillä ei ole käytännössä mitään ja jossa he eivät pysty itse pääsemään omasta huonosta asemastaan pois. Eettinen kapitalismi tarkoittaa etenkin oikeudenmukaisuuden lisäämistä etenkin tuottajien ja kuluttajien alueella. Lisäksi rahaan on suhtauduttava uudella tavalla, jossa esimerkiksi tulojen käytössä tulisi ihmisiä rohkaista (eikä kaikessa suinkaan pakottaa) käyttämään rahansa sellaisella tavalla, joka voisi lisätä yleisen oikeudenmukaisuuden ja kapitalismiin liittyvän oikeudenmukaisuuden mahdollisuuksia toteutua. Esimerkiksi tässä parodisessa Rikkaat ja rahattomat sarjasssa yhdessä jaksossa oli tervehenkisesti tuloihin liittyviä rahoja määritelty siinä mielessä, että osa meni hyväntekeväisyyteen, jollakin saatettiin tehdä tiettyjä järkeviä ostoja, eli kaikki eivät suinkaan menneet turhuuteen silläkään perheellä, joka joutui toimimaan noiden ihmisten säännöillä viikon ajan,. Muistaakseni pieni varallisuuden lisäämiseen pyrkivä teko oli rikkaammilla köyhien rahoilla eläessä ostettu hopeinen muistomitali. Jalometallien hankkiminen onkin järkevä ja monessa tilanteessa arvoaan säilyttävä tapa tehdä pienempiä omaisuuden hankkimiseen tähtääviä toimia. En tiedä mitä joku muu kokoomuslainen voisi tästä sanoa, mutta jos innovoidaan villisti rahankäyttöä yhteiskunnassa, voitaisiin määritellä sellaiset väljät suuntimat, miten etenkin korkeatuloisten ihmisten tulisi rahansa suunnata, ja en todellakaan tarkoita tässä sosialismia ja nykyajan mukaista tulonsiirtojärjestelmää. Voitaisiin esimerkiksi ajatella etenkin hyväntekeväisyyttä, jonka kohteena tulisi olla koko maailma yhtenä kokonaisuutena. Hyväntekeväisyyttä ja kehitysapua tukemaan tulisi kehitysmaihin perustaa kehitysapuvirkamiesten toimia. On siis mielestäni olennaisempaa hoitaa heikommin pärjäävien oikeuksia omissa kotimaissaan kuin että nämä ihmiset tulisivat Eurooppaan elämään sosiaaliavulla. Koska etiikassa ei voida olla provinsiaalisia kuitenkaan muussa kuin soveltavan etiikan tapauksessa, tulisi hyvään pyrkiviä periaatteita levittää mahdollisimman laajalle. On sanottava, että esimerkiksi Afrikassa ei tarvita niin paljon leipää kuin kortsuja, koska liian suuri väestönkasvu on aivan eri tasolla sijaitseva ongelma kuin ruuan saanti, mikä voidaan taata kaikille ihmisille varsin helppojen toimintojen välityksellä. Mitä sitten tarkoittaa kapitalismi, jossa otetaan huomioon etiikka. Se tarkoittaa etenkin sitä, etteivät ihmiset saa tienata huimaavia ominaisuuksia kuluttajien kustannuksella, ja esimerkiksi pääomaverotusta tulisi lisätä paljon nykyaikaiseen nähden. On katsottava esimerkiksi, että aivan tyypillisimmät ihmisten olemassaoloon perustuvien tapojen ja kulutttamisen ei tulisi tapahtua niin suuressa määrin yrittäjän voitolla. Yrittäjyys on tietysti tuettava ja loistava asia, mutta heillekin tulisi määritellä ne tavat, jolla yleensäkin nykymuotoista kapitalismia voitaisiin jatkossakin pitää yllä. Monet välikädet tuotteiden yhteydessä aiheuttavat uhkan työllisyydelle ja ihmisten olemassaololle. Kamasaksat ja rahanvaihtajat ovat ihmisiä, joiden toimintatavoilla ei tulisi olla minkäänlaista sijaa eettisesti kapitalismia toteuttavassa yhteiskunnassa. Ontokratia tarkoittaa sitä ryhmittymää, jolla on eniten olemisen valtaa yhteiskunnassa, ts. he ovat elintasoesteetikkoja, jotka pyrkivät mukauttamaan muut ihmiset omiin tapoihinsa olla ja elää. Tämä toteutuu etenkin sen kautta, kun joistakin ihmisistä tehdään julkkiksia turhuuden ja huonojen ominaisuuksien korostamisen ja esiinnostavuuden kautta. Olen siinä mielessä kapitalisti että mielestäni ihmisiä ei tulisi pakottaa ottamaan muita enemmän osuutta eettiseen kapitalismiin, vaan sitä voitaisin esimerkiksi opettaa lapsille koulussa. Etiikan opetuksen yhteydessä tulisi aina korostaa periaatteiden sijaan koko ajan liitteessä käytäntöön ja tästä tulee mm. Singerin korostama käytännöllinen etiikka, jonka jotkut tuntevat nimellä soveltava etiikka ja molemmat tarkoittavat siinä yhteydessä etiikan soveltamista todellisuuteen, käytäntöihin, julkiseen ja yksityiseen elämään. On siis selvää, että rahan kiskominen on väärin, ja monessa mielessä tavallisen romunkin kauppaajat ovat koronkiskojia, jotka maksavat vähän myyjille ja tinkaavat kaiken mahdollisen ostajilta. Kun peliteoria tai bayesilainen ekonomiikka tuodaan etiikan yhteyteen, tulisi siinä miettiä sellaisia tilanteita, joissa ihmisillä on mahdollisuus ja halu toimia etiikan näyttämällä tavalla. Etiikka tarkoittaa lähes aina ko-operaatiota, joko suoraan tai välillisesti. Siinä ihmiset pyrkivät samoihin päämääriin. Eri asiasta sanoakseni, kuten esimerkiksi Pentti Linkola on sanonut, että on aivan hullua että oppilaiden päähän pusketaaan perusteita, kun he voisivat oikeanlaisella motivaatiolla ja tuella valmistumaan esimerkiksi yliopistoon paljon aikaisemmin kuin nykyään. Tämä taas vaatii sitä, että oppilaita, lapsia ja nuoria ei väheksytä ja aliarvioida. Luovempi ja älylle olennaisempi tapa opettaa perusteita ei ole kuivakka vaan se liittyy etenkin periaatteiden soveltamiseen. Kun teorioita ja ongelmia sovelletaan, aiheuttaa se lapselle tai nuorelle huomattavan suuren edun eteenpäin pyrkimisessä, eli toisin sanoen mielestäni jatkuva ja nykyisin täysi-ikäisyyteen asti johtava kouluaika väheksyy sitä, miten hyvin oppilaat voisivat itse hankkia tietoa ja oppia myös perusteita sen mukaan kun heidän yksityinen motivaationsa ja kunniahimonsa ohjaisi heitä jatkuvasti eteenpäin. Opettajien ei tulisi koulussa olla kuin päiväkodinopettajia ja oppilaille tulisi antaa mahdollisuuksia edetä esimerkiksi yliopistoon paljon aiemmin kuten lähihistoriassa on ollut tapana. Ammattikouluun menevät ja muut vähemmän lahjakkaat ihmiset olisivat sopivia häiriköimään ja kiistelemään opettajien kanssa pidempään, mutta lahjakkaille tulisi järjestää enemmän omia polkuja kuljettavaksi. Koulut ovat nykyään monessa mielessään kuin jonkinlaisia nuorisovaltuustoja, joissa ihmiset saavat näytellä vähän priimusta, joita tulee kuitenkin esiin joka vuosi samoissakin kouluissa. Eli vaikka sanonkin, että tärkeätä antaa lahjakkaille mahdollisuus edetä nopeammin kuin heikkolahjaiset, tulisi heillekin tarjota koulussa tarkempaa huomiota ja tapja nostaa omaa tasoaan, jonka jälkeen heistä voisi hyvinkin olla vaikka ammattikouluun tai jääkiekkoilijaksi. Luova osallistuminen tarkoittaa suoranaisesti sitä, mitä Singer tarkoittaa kriittistä massaa, eli sitä, että ihmiset voivat solumaisessa yhteistoiminnassa lisätä tietoisuutta yhteiskunnassa esimerkiksi sosiaalisten ongelmien hoidosta, jossa yhteydessä saataisiin yhteiskuntaan sopeutettua eettisiä tapoja sijoittaa saamiaaan tuloja. Luova osallistuminen tarkoittaa esimerkiksi sellaista yhteisöllistä hanketta, jossa voidaan esimerkiksi lisätä ihmisten tietoisuutta roskaamisesta tai vaikka tuoda esille Ranskassa käytettyä laicite-periaatetta, joka siis korostaa yhteiskunnallista uskonnon vapautta. Singer esittelee eräässä kirjassaan peliteoriaan liittyvän periaatteen joka korostaa niin sanottua sotaista etiikkaa, ja hän käyttää siitä nimitystä tit-for-tat, joka tarkoittaa sellaista periaatetta, että jos ns. pelaaja näyttää toimivan luottavaisesti ja eettisesti tulisi siihen aina vastata luottamuksella ja eettisyydellä. Kuitenkin on totta, että kun luodaan luottamus johonkin tahoon tai henkilöön voi johtaa väärinkäytöksiin, vaikka kuitenkin Singer korostaa eetikkona sitä, että yhteisymmärykseen ja sen edellytyksiin tulisi pelaajien vastata samalla tavalla. Kirjoitin jossain kirjoituksessani siitä miten moniarvoisessa yhteiskunnassa tulisi etiikan ohella korostaa sitä soveltavuuteen liittyvää periaatetta, jonka mukaan ihmisille on annettava oikeus sopeutua haluaminsa pelien sääntöihin ja tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yhtenäiskulttuuria ja ihmisten samojen käytäntöön liittyvien periaatteiden olemassaololle ei kaikessa realistisuudessa voi olla mahdollisuutta. Moniarvoisuudessa ihmisille annetaan oikeus toimia toimia itseään ohjaamien periaatteiden näyttämällä tavalla siihen asti, kunhan se noudattaa myös oikeuden- ja lainmukaisuutta. Luovassa osallistumisessa on siis kysymys siitä, mitä ihmiset tahtonsa mukaisesti haluavat, eikä siitä, että ihmisiä voitaisiin pakottaa toimimaan esimerkiksii vaikka moniarvoisuuden kriteerien näyttämällä tavalla. Kuitenkin ihmisten ja yhteiskunnan vapautta on korostettava, mutta sen juhlallisuudet ja vallan symbolit eivät kuulu kaikkien ihmisten pakollisiin tehtäviin, josta voi mainita esimerkiksi presidentinvaihdon juhlatilaisuuden katsomista televisiosta. Kuitenkin siihen asti kun tietyt käytännöt eivät pakota ihmisiä mihinkään, voidaan jo vapaaehtoisuuden valossa toimivaa eettisyyttä ja osallistumista levittää laveamman mielenrungon omaavien ihmisten toiveesta, jolloin vähitellen tietoisuutta levittäen voitaisiin saada ihmisiä toimimaan eettisellä tavalla. Mielestäni pääperiaatteen on oltava sellainen, jonka mukaan ihnisiä ei voida pakottaa eettisyyteen eikä osallistumiseen eikä oikeudenmukaisuuteen, mutta näiden asioiden huomioonottamisella ja mallin näyttämisellä kapitalismi voisi olla itsessään kapitalismi, eikä siihen tarvita tällaisia tämänhetkiseen tilanteeseen tilapäisesti liittyvää eettisen kapitalismin käsitettä. David Hume kirjoitti kausaliteetin reaalittomuuden lisäksi siitä, miten olemassaolevista asioista ei voida johtaa sitä, miten asioiden tulisi olla. Eli mielestäni voidaan tämänkin mielessä havaita, että esimerkiksi hyvinvointiyhteiskuntaa tai naisten ”tasa-arvoisuutta” voida millään lailla perustella sen takia, että tarvittaisiin aikamoinen lakiviidakko etenkin ensin mainitun oleosuhteen poistamisessa suomalaisesta yhteiskunnasta. Eli politiikan ja siihen liittyvien periaatteiden mukaisesti siihen ei tulisi tuoda minkäänlaista perustetta, joka voisi esimerkiksi kuulua ”tällä hetkellä kaikki on hyvin”. Eli siinäkin mielessä esimerkiksi rikkauden eettiseen sijoittamiseen voidaan pyrkiä luovan osallistumisen tavalla siitä huolimatta, vaikka ihmiset haluaisivat porskuttaa kaikissa tilanteissa oman rahatilanteensa turvin. Rahalla ei pitäisi milloinkaan ensisijaisesti päteä, vaan rahalla tulisi pyrkiä auttamaan muita ihmisiä ja auttaa heitä nousemaan sellaiseen tilanteeseen, jossa kuka hyvänsä voisi rikastua eettisiä periaatteita samalla noudattaen milloin hyvänsä. Todellinen raha eli vanha raha ei tavallisesti näy, koska oman hyvän hankkimiseen on kyllästytty ja sen takia nähty se, että kaikkiin rahoihin ei liity sellaista piirrettä, että joku olisi sen enemmin muita jotenkin omalla toiminnallan sellaiset itselleen hankkineet. Edelleenkään en ajattele sosialismin olevan minkäänlainen vaihtoehto kapitalismille. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kukaan ihminen ei tarvtise miljardia, sata miljoonaa tai edes kymmentä miljoonaa euroa ainakaan sillä, jos hän säilyttää hyödyttömästu sitä vain omalla tilillään, ja johtaisin tämän periaatteen superrikkaisiin ja näihin, jotka ovat rikastuneet ilman minkäänlaista omaa panosta, kuten nyt vaikka osakkeet suuria pääomatuloja nostavilla superrikkailla, lotto tai muut uhkapelit. On sanottava, että esimerkiksi vaikkapa Herlinin suku on laittanut rahaa etenkin kulttuurisiin tarkoituksiin kuten esimerkiksi sukuun kuuluva Antti Herlinin tytär Hanna Nurminen. Kulttuuri on etenkin sellainen kohde, johon itse haluaisin sijoittaa ja pyrkiä siinä etenkin avaraan kulttuuriin, joka sietää erilaisia ihmisiä, mielipiteitä ja ajatuksia. Monessa mielessä raha on kulttuurin vastainen käsitys, koska kulttuuria on vaikeampaa puolustaa kuin rahaa, joka valitettavasti avaa ovet vieläkin miltei kaikkiin mahdollisiin piireihin. Olisi mietittävä sitä ajatusta, että ihmisiä yhteiskunnassa vaikka välillisesti pallkittaisiin paljon enemmän heidän ominaisuuksiinsa. Esimerkiksi Kulttuurirahaston jakamia määrärahoja tulisi lisätä etenkin yksityisille tutkijoille vähintään puolet enemmän, mitä tapahtuu tällä hetkellä. Lukion opettajan roolit tulisi merkitä niin, että aineet kattaisivat laajempia kokonaisuuksia ja enemmän valinnanalaisuutta kuten yliopistossa, lisäksi heille tulisi antaa kahteen osaan jaottuva aikataulu, jossa he välillä opettaisivat ja välillä tutkisivat itsenäisesti omaa tieteen alaansa tai filosofiaa. Voidaan lisäksi sanoa, että esimerkiksi instrumentin soittaminen voisi kehittää jo lapsia soveltamisessa ja omien lahjojen kehityksessä. Huvittavaa tässä mielessä omaana alakouluaikana oli se, että siellä ei suinkaan soiteltu viulua tai pianoa, vaan jokaisella tuli olla oma kannel! Alakoulu- ja yläkouluaikoinani ei korostettu kansainvälisyyttä ja monikansallisuutta juuri millään tavalla. Mielestäni laaja monikansallinen kasvatus ja opetus sopisivat monille lapsille ja nuorille paljon paremmin kuin nykyaikainen hikitehdas. Englannissa käytetään esimerkiksi Etonin ja Harrown poikakoulujen oppilaiden oton yhteydessä termiä exceptional, joka tarkoittaa sitä, että jokaisella ainakin grammar schoolista ja julkisista kouluista tulleilla oppilailla tulee jo päälle kymmenvuotiaana olla jokin osa-alue jonka kautta hän poikkeaa ja voi koulussa määräaikaisella opetuksella ja itsenäisellä toiminnalla edistämään omaa lahjakkuuttaan etenkin siinä mielessä, että he voivat myöhemmin tehdä siitä itselleen uran. Huomasin itse koulussa, että oman tiensä valinneita, jos urheilijoita ei oteta laskuun, ei ollut kovinkaan paljon. Mielestäni oppilaan tulisi koulussa valita oma erikoisalansa etenkin sen perusteella, miten hän voi kasvaa ja miten hänen maailmankatsomuutensa voi kasvaa ja avartua erikoiskiinnostuksen mukaisesti. Suomessa väheksytään edelleen lahjakkuutta, koska sosialistit ovat saaneet määritellä sen muodon selkeänä jatkeena omalle illuusiolleen hyvinvointiyhteiskunnasta.Pitäisi järjestää paikallista sopimista ja etenemiskanavia etenkin sellaisille oppilaille, jotka he jonkin perusteen takia sellaisia tarvitsevat. Itse olen aina tullut tekemisiin itseäni vanhempien ihmisten kanssa, ja uskon heistäkin monen arvostaneen ja arvostaman omaa varhaiskypsyyttäni (ja ”viisautta”, kuten jotkut ovat rohkaistuneet sanomaan). Koen sellaiset nuoret ihmiset, jotka ovat tekemisissä vain samanikäisten tai jopa nuorempien ihmisten kanssa, aika lailla syyntakeettomina tyyppeinä. Silloin nussitaan, juhlitaan, uhotaan ja rohkeillaan. Se on totta, että vaikka etenkin monet miehet säilyvät ikuisina teinein ja keskenkasvuisina (olen sentään asunut tyhmyyteni takia muutaman vuoden Siilinjärvelläkin), mutta yleisesti teinit ja jälkiteinit ovat eläimillisimpiä ja toistensa parissa villiintyviä alakantaisuuksia. Sen takia on sanottava, etten mielellään alkaisi lukion opettajaksi saati varhaiskasvatukseen, mutta se on tietysti totta että korkeamman tason nuorisoa sisältävät lukiotkin ovat aivan toista kuin jotkut Linnanpellon lukiot, vaikka en saanutkaan kuin eximian paperit yo-kirjoituksista. Mielestäni olen ollut samanlainen – yhtä kiltti – aivan poikasiästä alkaen, ja koen ettei minun tarvitse hakea pois tuollaista nimitystä itsestäni. Mieluummin kiltti kuin narsisti tai psykopaatti. On monessa mielessä niin, että jos mies on viisas, on hän tavallisesti sitä koko elämänsä, mutta naiset tulevat viisaiksi etenkin iän myötä, vaikka on varmasti niin, että jo 42-vuotiaatkin naiset voivat olla jo perustavalla tavalla viisaita. Viisaus on kuitenkin eri asiaa tarkoittava termi kuin älykkyys. Maailmaan mahtuu paljon hulluutta, koska suuri enemmistö monesti päättää sen mikä on oikein ja mikä on väärin ja tässä mielessä ns. kansan syvistä riveistä nousema moraalisuus on aivan eri käsitys verrattuna filosofiseen etiikkaan ja teorioiden muotoiluun. Uno von Schrowen ja Adolf von Beckerin elämäkerrat ovat seuraaavat elämänkertahankkeeni, väitöskirja ja sukuhistoriikin täydennysosa ovat toisia, ja esimerkiksi Muistio koulutusministerille, kulttuuriministerille. Lisäksi on työn alla uuden brittien ja suomalaisten väliä rakentavan yhdistyksen perustaminen. Von Becker-suvun kartanot ja maatilat. Sukuyhdistyksen perustaminen, Reinhold von Beckerin perinneyhdistyksen perustaminen, Plakaatti Adolfille Pariisiin, vapaaherran arvo suomalaiselle Becker-suvulle, Luikonlahdentie Virrantalontieksi ja Johan von Beckerin muotokuva Suomeen. Nuoruuden muistelmat ja satoja muita hankkeita.