Oikeasta ajattelusta ja uudesta syvällisyydestä syntyy eettisiä yksilöitä ja eettinen yhteiskunta

Oikea ajattelu on pitkäjänteistä, historiatajuista ja kauasnäköistä ajattelua. Se perustuu etenkin altruismiin, pyyteettömyyteen ja haluun auttaa. Koordinointi on sitä pseudoajattelua, joka perustaa itsensä joukon paineeseen, jaettuihin elämäntapoihin ja arvostuksiin, itsekeskeisyyteen ja egoismiin. Peliteorian mukainen tapa toimia, jossa ei oteta huomioon etiikkaa ja yleistä hyvää ja pyritään vain omakohtaiseen egoistiseen etuun. Vaikka monessa tapauksessa jälkimmäinen tapa on saanut aikaan maailmassa myös paljon hyvää. Kuitenkin nykyaikaisessa luontokadossa ja maahanmuuton seurauksena esiin tulleiden ongelmien myötä, tulisi ajatella myös kauaskatseista yhteistä hyvää. Pentti Linkola edusti ehdottomimpana kaikista oikeata ajattelua. Kuitenkin on sanottava, että mielestäni yhteiskunnassa, jossa toteutetaan oikeanlaista ajattelua ja edellytyksiä uudelle syvällisyydelle, on kapitalismi ainakin rajoitetussa mielessään täysin hyvä talousjärjestelmä, ainakin jos sitä verrataan vaikka sosialismiin. Peter Singer on käsitellyt myös peliteoriaa kirjoissaan, ja yhdessä How are we to live-kirjassaan hän ottaa kantaa siihen mikä voisi olla egoistisen omanedunpyrkeen vastakohta. Hän tuli siihen tulokseen, että kun pelitilanteessa toinen toimii toiseen luottaen, tulisi silloin myös vastata luottamuksella. Tässä hän tarkoittaa peliteorian osateoriaa tit for tat, joka siis tarkoittaa sitä, että luottamukseen on vastattava luottamuksella ja kostoon kostolla. Koordinointi siis tavoittelee kaikissa tilanteissa vain omaa hyötyään selittäen sitä pääasiassa sillä, että koska kaikki tekevät niin, niin silloin on oikeus myös itsellä tehdä niin. Olen tullut siihen tulokseen, että mottoni on: ”Uskalla tehdä poikkeus”, ja voidaan tämän kertovan jotain siitä, mitä tarkoitan ajattelulla ja uudella syvällisyydellä. Oikea ajattelu ei tartu pintaan eikä elementaarisuuksiin, vaan se pyrkii etenkin resurssien soveltamiseen ja itsenäiseen päätöksentekoon. Voidaan ajatella, että koordinointi on etenkin sitä, että siinä rajoitetaan tietoa, monopolisoidaan sitä ja ripotellaan sitä koulun ja yliopistoportaiden kohdalle noukittavaksi. Koulun ja yliopiston tulisi lopettaa tapansa monopolisoida ja rajoittaa tietoa. Ensisijaisesti sellaisten, jotka pääsevät yliopistoon, tulisi katsoa totuutta kokonaisena avaruutena. Se vaatii etenkin varhaista perusteiden opiskelua ja sen jälkeen niiden soveltamista käytännölliseen todellisuuteen. Olen joskus yliopistoaikana sanonut, että opiskelijoita tulisi asua ympäri yliopistokaupunkia muiden ihmisten keskelle. Eli olin ainakin silloin sitä mieltä, että opiskelijoita ei tulisi sijoittaa yhteen paikkaan asumaan, koska se pitää heitä ainakin henkisesti poissa esimerkiksi vanhemmista ihmisistä. Ontotieteellä tutkitaan olemisen todellisuutta ja ontofysiikka näyttää sen, miten ontokratian ja ontoeleuterian tulisi suhtautua toisiinsa. Ontodike eli näiden olemisen vallan ja olemisen vapauden lisänä olemisen oikeus tarkistaa ontokratian ja ontoeleuterian välisiä olosuhteita. Ontofysiikka siis mittaa olemisen fysiikkaa ja olemisen toteutumista, se määrittää sitä, miten olemisen todellisuuden tulisi olla. Oleminen ja sen suhde valtaan on ollut jo pitkään vältelty puheenaihe akateemisen filosofian keskuudessa. Olemisen valtaa ei voida oikeuttaa muulla kuin sillä, jos se tuottaa yhteiskuntaan olemisen vapautta. Olemisen vapautta rajoittava olemisen valta ei toimi kaikkien ihmisten hyvän perusteella. Kun olemisen valta rajoittaa olemisen vapautta, on silloin valta kaikilla mahdollisilla turhilla julkkiksilla ja omaa minäänsä pukeutumisen ja ulkonäön kautta rakentavilla ihmisillä. Uusi syvällisyys tarkoittaa perehtymistä filosofiaan, tieteeseen, taiteeseen, yhteiskuntaan, uskonnolliseen mietiskelyyn uudella tavalla, jossa nämä asiat saavuttavat koko ajan merkitystä yhteiskunnassa ja politiikassa. Sivistyksen käsitteen kautta tulisi suhtautua ihmisten kasvatukseen etenkin, ja vasta sen kautta opettaa älyttömyyksiä, joita kaikki eivät tarvitse ja jossa menee vain aikaa oikeanlaiselta etenemiseltä sivistyksen alueella. Kouluilla tulisi olla sama sivistysihanne, vaikka mielestäni ainakin lukiot tulisi erikoistaa opettamaan erilaisia tiedon ja sivistyksen alueita, aivan kuten on ollut aikaisemminkin: luovien alojen kouluja, kieliä painottavia kouluja, reaaliaineita korostavia kouluja ja luonnontieteitä korostavia kouluja. Arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikkiä tulisi opettaa kouluissa ja näyttää alkeellisten arvostusten alkeellisuus ja älyttömyys. Soveltava etiikka tarkoittaa sitä, että filosofisen etiikan teorioita käytetään käytännöllisen elämän ongelmien ratkaisussa ja määrittämisessä. Soveltavassa etiikassa soveltaminen on tärkeämpää kuin perusteet, jotka voidaan tarvittaessa opettaa jo pienille naskaleille. On selvää, että koulupolku on liian pitkä, koska Suomen tätimoonika-opettajat vähättelevät nuorten lapsien kykyä ymmärtää perustavimpia olemassaolon kysymyksiä ja aiheita. On selvää, että etenkin nuori mieli on avoin kaikenlaiselle älylliselle fantasioinnille, koska heitä ei ole vielä lannistettu pakotetulla opintopolulla, elementaarisuuksien pänttäämisellä ja monopolin kautta ripoteltujen tiedonhitusten saamiseen. On selvää, että esimerkiksi lukiossa tulisi poistaa tavanomaiset nykyiset luokkatilanteet koska oppilaille tulisi antaa mahdollisuus edetä aina jonkin tietyn oppiaineen opinnoissa omaa vauhtiaan, ja parhaimman mahdollisuuden mukaan lukioihin tulisi rakentaa tenttiakvaarioita, jossa opiskelijat voisivat käydä suorittamassa opintojaan omien aikataulujensa mukaan. Koordinoinnin kautta tehden mitään ei oteta vakavasti ja kaikessa on mukana egoismi, jossa tietyt porukat muodostavat omat sääntönsä toimintaansa varten, oli se sitten kuinka epäegoistista muiden ihmisten, eläinten ja luonnon kannalta. Monesti liharuokaakin syödään vaan sen takia, koska siihen on muotoutunut ihmisten tottumus. Isoäitinikin on sanonut, varsinaisesti oikein julmistunut vegaaniksi ryhtymisestäni ja mölissyt lihaa tarvittavan ruokavalioon. Hän on uskonnollinen ihminen, joka uskoo Luojaan ja kertoo koko ajan antroposentrisesti, että miten hyvä se ”Luoja” on ollut kun on rakentanut tänne maailmaan ihmisille suuntäytettä. Tuo vanhakantainen uskonnollisuus joka hyväksyy banaalin pahan tekemisen on siis mielestäni yksi pahimmista esteistä siinä, jos oikeanlaista ajattelua ja uutta syvällisyyttä pitäisi yrittää levittää koko ajan kaikkialle yhteiskuntaan. Koordinointi on siis etenkin tavanomaista oikeuttamista ja tavan omaksumista yhteiskunnassa, jossa pitäisi ottaa huomioon koko maailma, eikä väheksyttävä yhteisvastuun määrää. Olen joskus tehnyt huvikseni poliittisen puolueen puolueohjelman ja puolueen nimi on Kansallisliberalistinen Oikeisto (KIO). Siinä mielessä tarkoitetaan sitä, että tällaisen yhteiskunnan tulisi suojella rajojaan, mutta sisällä yhteiskunnassa tulisi asioihin suhtautua liberalismin periaatteiden mukaisesti, ja kyllä, kannatan Euroopan Unionia ja Natoa. Kuitenkin kaikkien kansojen tulisi voida ja saada säilyttää ominaispiirteitään ja tässä systeemissä etenkin maahanmuuttajat pyritään liberalismin periaatteiden mukaisesti saamaan yhteiskunnan arvojen sisälle ja mukaisiksi. Varmaan läheisin poliitikko tässä olisi Jörg Haider ja se yksi hammaslääkäri, joka joutui jättämään puolueen jonkinlaisen naiskohun takia. Helsingistä ei tarvitse tulla Istanbulia. Suvivirsi eikä Muezzini. Minä olen miettinyt sitä, että pitäisikö minun alkaa ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin ja minkä puolueen kautta. Tietysti riippumattomana voisi varmaan alkaa minkä hyvänsä puolueen listoille ainakin kun demarit ja vasemmistoliitto jätetään näiden arvioiden ulkopuolelle. Kun pääsisin eduskuntaan kansanedustajaksi, kutsuisin ensimmäisenä päivänä median paikalle, ja kertoisin antavani kuukausikorvauksestani ainakin 30-40 prosenttia hyväntekeväisyyteen, joka saisi kaikki muut kansanedustajat näyttämään ahneilta ja itsekeskeisiltä. Olen myös vilkuillut Nelosen sivuja sitä varten, että kun Haluatko Miljonääriksi kilpailuun otetaan uusia osallistuja niin hakisin, ja kun voittaisin miljoona euroa, antaisin ainakin 90 prosenttia voitosta hyväntekeväisyyteen, jonka julistaisin kilpailun päätyttyä. Olen tullut monessa mielessä ajattelemaan, että hyväntekeväisyys on yksi tärkeimmistä yhteiskuntaelämän muodoista, samalla kun tietyt perinteiset osallistumisen väylät ovat vanhentuneita ja niissä ei ole kunnollista toimintavarmuutta. Luova osallistuminen ja filosofia osallistumisena tarkoittaa etenkin sitä, että kehitetään uusia tapoja ottaa osaa poliittiseen elämään ja erilaisiin makro- ja mikro-tason ongelmiin ja ratkaisuja niiden kehittämiseksi. Esimerkiksi köyhyys on asia, jota voidaan käsitellään niin mikro- kuin makrotasolla. Tässä tarkoitetaan siis absoluuttista köyhyyttä, koska suhteellinen köyhyys on mielestäni varsin samantekevä asia, koska ihmisten toimeentulo ei eroa kuin vaatimattomalla suhteellisella tasolla. Köyhyys oli ongelma, jota aiemmin aioin käyttää väitöskirjassa, mutta tulin toisiin aatoksiin, koska ei absoluuttista köyhyyttä voida hoitaa makrotasolla, vaan näihin asioihin saatavat muutokset täytyy käsitellä myös paikallisella mikrotasolla. Koordinointi tarkoittaa etenkin epävapaiden ihmisten tapoja muodostaa toiminnan käytänteitä. Epävapaiksi he ovat tulleet kommentaariaatin, vaikutteellisuuden ja merkitysvallan kautta. Kun ontokratia yrittää jalkauttaa kommentaariaattia tekemään pikkumielisiä lopullisia lausuntojaan asioista, tulisi tuon vaikutteellisuudella altistetun merkitysvallan takia asettua merkitysasemiin puolustamaan perustavampaa ja todellisempaa yhteiskuntajärjestystä, jonka havainnoiminen perustuu etenkin oikeanalaiseen ajatteluun. Singer on korostanut sitä, että jo yhden yhteiskunnan sisällä tapahtuva kriittisen massan luominen ja muotoutuminen olisi suurempi edistysaskel kuin mikään hallituksen vaihto missään. Filosofian tarkoitus on siis keskittyä olemisen ja vallan välisiin ristiriitoihin ja silloin parhaimman vaihtoehdon mukaan taata ihmisille samanaikaisesti riittävän paljon vapautta ja riittävän paljon vastuuta, jotka asiat todentuvat binaarisuudessa olemisen vallan ja olemisen vapauden välillä. Olemisen valtakin kuitenkin silloin, kun yhteiskunnassa on riittävästi vapautta, voi määrittää sitä, millaista vastuuta yhteiskunnan jäsenien tulisi kantaa omissa elämissään. On kuitenkin sanottava, että jo vapauden ja vastuun käsitteet sisältävät osia molemmista vastinpareista. Kukaan ei siis voi työn kautta koko ajan toteuttamassa vapautta tai vastuuta. Objektiivisia arvoista tulee etenkin silloin, kun yksilö omaksuu omaan maailmankatsomukselliseen horisonttiin joitain arvotunteista kehiteltyjä arvoja ja mahdollistaa samalla sen, että kun monet muutkin ovat määrittäneet arvojaan, voidaan objektiiviseksi arvot tehdä etenkin adaptiivisella tulkinnalla ja joukkopriorisoinnilla. Adaptiivinen tulkinta sopeuttaa koetut arvot oikeassa muodossa yhteisöelämään. Joukkopriorisointi taas tarkoittaa sitä, missä järjestyksessä arvojen katsotaan olevan ja mitkä niistä voidaan kokea joitain muita arvoja tärkeämmiksi. Objektiivinen arvo on silloin, kun se on saanut vahvistuksen maksimointiavaruudesta, jossa siis arvon katsotaan olevan joko erittäin hyvää, hyvää, pahaa tai erittäin pahaa. Siinä siis tuodaan esiin se, mitkä arvot ovat erittäin hyvää ja mahdollisesti myös hyvää, koska sekin on parempi vaihtoehto kuin pahat ja erittäin pahat arvot. Väitöskirjani otsikko on Ajattelun periaatteet: tutkielma soveltavasta filosofiasta. Ajattelun periaatteet siis ovat sääntöjä, jotka määrittävät etenkin olemisen ja vallan käsitteitä ja yhteiskunnallista tasapainoa. Siinä mielessä, koska olemisen ja vallan toteutumiseen vaaditaan myös institutionaalisia olosuhteita ja malliesimerkki-instituutioita, joiden kautta voidaan mahdollistaa se, että samoja ajatuksia omaksutaan myös yhteisöllisiin käytäntösuhteisiin. Eli ajatuksia tulee pitää yllä sekä yksilön ajatustoiminnan kautta, mutta myös niiden mukaan määriteltyihin instituutioihin. On selvää, että se, jos ihmiset saavat olla vapaita ja elää vapauden periaatteiden mukaisesti, tarvitsevat tietyt instituutiot välittömästi uudelleen järjestämistä ja reformointia. Näistä ensimmäisenä tulee mieleen koululaitos ja yliopisto. Näistä olen jo kirjoittanut tämän kirjoituksen yhteydessä. Uskonnollista pohtimista voidaan myös käyttää yhtenä periaatteena ajattelulle. Ihmisen on siis mahdollisuuksien mukaan käytävä läpi oma käsityksensä uskonnosta ja valittava siinä mielessä oma puolensa. Yksi ajattelun periaate, joka voidaan kääntää suoraan päinvastoin, eli luovuus ja miten ihmisten luovuutta voitaisiin tukea ja edistää, on yksi ajattelun periaate. Sen jälkeen tulee etenkin vastuullisuus luontoa ja muita eläimiä kohtaan, joka on sisällytetty syvällisellä tasolla jo ajattelun käsitteeseen. Kaikkien ihmisten tulisi voida kantaa osansa eläinten kautta tulevasta huolesta. Olen huomannut sen, miten moni ihminen on hyvin vastuullinen omien kissojensa ja koiriensa kautta. On sympaattista, miten kissojen omistajat pitävät kissojaan kuin omina lapsinaan. Kissat ovat varmasti säilyneet evoluutiossa etenkin sen takia, koska ne ovat niin suloisia, pörröisiä ja pehmeitä, ja kissan ihmispalvelijalla on sen takia hyvää syytä toteuttaa kissansa tai kissojensa toiveet. Kuitenkin samanaikaisesti tulisi opettaa ja levittää käsitystä luonnossa olevien eläinten hyvän kannalta. Minua on aina viehättänyt se, jos nainen on eläinrakas ja etenkin jos nainen pystyy kantamaan tarvittaessa huolta myös luonnoneläimistä. Itse saattaisin alkaa eläinlääkäriksi, ellei siihen menisi vähintään neljä tai viisi vuotta. Eläimet ja luonto ovat siis yksi ajattelun periaate. Kaikissa näissä periaatteissa, joista olen tässä maininnut vain osan, on olennaisen tärkeää, että asioihin otetaan kantaa ja pyritään luovan osallistumisen, soveltavan etiikan ja oikeanlaisen ajattelun kautta kehittämään niitä koko ajan ja muodostamaan kaikissa hetkissä mahdollisuuksien mukaan aina parhain, käytännöllisin ja uudenmukaisin version kaikesta. Yksi ajattelun periaatteista on etenkin historian tuntemisen laajuus ja sen jatkuva edistäminen ja kehittyminen. On tärkeää, että historian tunneilla opetettaisiin myös historianfilosofiaa, koska historian yhteydessä yksi asia on ajasta saatava käsitys. Tässä tärkeitä teoreetikkoja Oswald Spenglerin lisäksi ovat etenkin Arnold Toynbee ja Samuel Huntington. Aika ja siitä jatkuvasti saatava tieto ja vaihtelevat käsitykset sen laskemisessa ovat tärkeitä. Ajan historia on yksi kirja, joka minulla on ja olen mielestäni sen jo lukenut muutamaankin kertaan. Yksi ajattelun periaate on kielitaidon kehittäminen ja siinä niin pitkälle eteneminen ettei tarvitsisi Suomessakaan enää ajatella, että henkilö joka osaa seitsemää tai kahdeksaa kieltä, olisi jotenkin poikkeavaa. Ajattelu on siis monipuolista asioiden harkintaa, jossa ovat aina mukana ajattelun periaatteet. Periaate kertoo siitä, minkä päällä jokin asia on perustavalla tasolla. Ajattelun periaatteet ovat siis varsinaisen ajattelun lisäksi sellaiset yhteiskunnalliset instituutiot, jotka mahdollistavat tietynlaisen ajattelun yhteiskunnassa. Esimerkiksi idea pan-Euroopasta on pysynyt koossa sen takia, koska aika lailla kaikki Euroopan Unionin jäsenmaat toteuttavat samanlaista hallinnon ja päätöksenteon ydintä. Samalla tavalla suurin osa yhteiskunnan tasolla toteutuvista ajatuksista perustuvat instituutioihin. Ajattelusta on mainittava sekin, että symboleita on olemassa vaihtoehtoja, joko vertailukohdallisia symboleita, joita kommentaariaatti rakentaa johtaakseen ihmisiä harhaan ja syväsymboleita, jotka luovat yhteiskuntaan yhteyttä etenkin yksilölähtöiseen oikeanlaiseen ajatteluun. Koordinoinnissa kaikki on suhteellista ja sitä kautta arvotunteiden manipuloinnilla kommentaariaatti pyrkii saamaan valtaa vertailukohdallisille symboleille, jotka taasen liittyvä ideologiseen nautintoon, jonka kautta todelliset ajattelijat johdetaan relatiivisuuteen ja kilpailuun vertailukohdallisista symboleista eli nautinnoista ja vähäpätöisistä tyytyväisyyden tunteista. Syväsymbolit vaativat etenkin oikeanlaista ajattelua, sillä niihin on tallennettuna olemisen ja vallan välinen side. Tuota sidettä tulisi ajattelussa lähestyä ja yleistää sitä. Vertailukohdallisuus voi tarkoittaa vaikka autonmerkkiä, palkan suuruutta, nautintojen halua ja töiden vertailua. Kun vertailukohdallisuus on voimassa on kaikki tärkeämpikin suhteellista, koska filosofeista ja poliitikoista tulee silloin, kun jonkinlainen riistokauppaveivarin mukaisia kamasaksoja, jotka kiistelevät eri asioiden hinnoista ja sitä kautta niiden arvokkuudesta. Kuitenkin korostan vielä kapitalismin paremmuutta sosialismiin nähden sen takia, koska kaikista joulupiloista huolimatta kapitalismi johtaa innovaatioon ja esimerkiksi siihen, että kaupassa on valittavana useampia tuotemerkkejä, joka taas lisää valinnanvapautta alemmilla tunnustushierarkia asteilla. Tunnustushierarkia tarkoittaa sitä, miten instituutiot parhaimmassa tapauksessa järjestyvät. Se muodostaa asetelman pyyteettömyyden kautta eli vapaimmat instituutiot ovat toisia korkeammalla. Kuitenkin tunnustushierarkian kautta vain hahmotetaan instituutioiden järjestystä, eikä sen ole tarkoitus hyökätä minnekään edistämään pyrkimyksiään siinä muodossa. Kommentaariaatti taas pyrkii siihen, että se luo arvo- ja tuki-instituutioiden kautta yhteiskuntaan ja instituutioihin anarkiaa, missä instituutiot alkavat kiistellä toisiaan vastaan ja kilpailemaan niiden alasta tunnustushierarkiassa. Instituutioiden ansaitsema kunnioitus ja rauha ovat siis ilmeisesti hyvinkin syvällä ajatuksissani. Ajattelun pitää tukea instituutioita, samalla kun instituutioiden tulee voida antaa rauhaa yksilöiden ajatteluun. Huonomman takia ei tule muuttaa ajatuksiaan eikä instituutioiden järjestystä, vaan kaikessa uudistamisessa on nähtävä paremmuus. Orpon ja Purran hallitus on nostamassa kirjojen myynnin arvolisäeroa, joka on jo tällä hetkellä liian paljon. He varmaan ajattelevat, etteivät ihmiset lue kirjoja, eikä ainakaan tule antaa köyhempien kansalaisten niitä ostaa. Koordinointi on siis sitä, että siinä kilpaillaan relatiivisesti vertailukohdallisista symboleista, joiden kautta ei pelkästään johdeta itseä harhaan, vaan annetaan kuitenkin myös toisille ihmisille malli, jonka mukaan ei tarvitse missään nimessä pitää itseään paljonkaan kummallisempana tai hienompana kuin muut. Skotlannissa käytäviä paikkoja ovat etenkin Drummuir Castle, Balcarres House, Balgonie Castle, Aldie Castle ja Great Fulford, sekä muutamia muita, joissa neljässä ensimmäisessä on hallinnut myös tiettyyn aikaan minunkin esivanhempiani. Lisäksi ajattelin mahdollisesti käyväni Chatsworthissa Derbyshiressä. Tapaan myös ainakin yhden haastateltavien listalla olevan henkilön, mahdollisesti kolmekin, jos ennätän matkan aikaan kaikkialla paikoissa käydä. Blenheimissähän olen todellakin jo aikaisemmin käynyt. Englannin keskustaksi mainostetussa Leamington Spassa aion todennäköisesti käydä. Lontoossa käyn etenkin Tate Modernissa. Lisäksi kirjakauppoja ja -antikvariaatteja tulee todennäköisesti käytyä. Väitöskirjalle tulisi saada ohjaajat, ja aion ensi viikolla tiedustella muutamalta professorilta suostumusta tähän. On selvää, että esimerkiksi tieteiden periaatteita on opiskeltava jatkuvasti, eikä voida olettaa, että koulussa opetetut asiat riittäisivät koko elämän ajaksi. Ja naurettavia ovat nämä,. jotka aikamiehinä muistelevat sitä, miten jotkut menestyivät koulussa ja pitävät tällaista asiaa jotenkin validina argumenttina eteen, että saa näyttää jotain toista paremmalta. Ihmisten arvostamat asiat ja arvot syntyvät arvotunteista, vaikkei ne ole minkäänlaisia tunteita sinänsä, vaan arvotunteen käsitteeseen liittyy myös järjenkäyttöä, ja vaikka Kant saattoi olla eri mieltä, on niin ettei puhdasta järkeä ole, vaan siinä on aina myös tunteita. Arvotunne oikein vastaanotettuna määrittää arvojen sisällön sen mukaan, mikä arvossa on arvokasta. Arvio voi olla määrällinen tai laadullinen, ja on sanottava edellisen johtavan useimmiten ihmisiä harhaan kommentaariaatin, merkitysvallan ja vaikutteellisuuden suuntaan.

Maalaisritari (Leo Virrantalon muistolle 1929-2018)

Sinä kannoit sitä sinne asti

minne muut eivät enää yllä

meidän juuremme, puissa tummissa

kiharat ja tummat uurtemme

kaukaa kaikkialta ovat tulleet

kaipaan Skotlannin nummille

missä ritarimme taistelivat 

vanhan Alban puolesta

ja myöhemmin kokonaisen 

Britannian ja Englannin takia

sinä jaksoit vielä tähän asti

kun suurin osa on herennyt

nyt voimme vain mittailla

ei meissä ole enää sitä voimaa

jonka sinä ollessasi sait

renkien kanssa nautittu paloviina

isäsi tiukan ylähuulen alla

englantilaisittain naamaa ei väännelty

eikä hörötetty älyvapaille vitseille

kaikkialla olit ylintä

mitä meistä on jäljellä

seuraava polvi on

jo häntäheikkejä ja impostuureja

arvo jota sinä saatoit

ei kaikkia voi tavoittaa

istuin lapsena sylissäsi

ja tiesin: minun on seurattava sinua

vaikka veri ylhäinen

olisi jo haalistunut ja helakoitunut

meillä on sukua ympäri maailmaa

mutta sinä sait kaiken ilman tuntemusta

sinä olit vain itsesi – kuin maalaisritari

Helsinkiä ei kaivattu – siellä oli jo sukua

ollut jo 1500-luvulta alkaen

se kaikki sieltä oli jo tuntemaasi

sinä sovit maaseudun

juurevaan savolaiseen väkeen

ja mummo tuki sinua niin kuin pystyi

teidän siteenne muistuu ikuisesti

mutta sinä – maalaisritari

olit itse itsessäsi vahvana

nuoruuden jälkeen et kaivannut

ritarihuonetta – tätä veren museota

mutta ylevyytesi, jaloutesi

oli kaikkialla aistittavana

aikaisempana aikana olisit ollut hovimies

sellainen, joka ei tuhertele

naurettavia kokemuksiaan

paperille minun tavoin

Virrantalo säilyy muistoissamme

siellä eli se mikä on vielä

parasta aatelissamme

ja se on suvun keskiö ja tärkeys

se ei enää koskaan voi elää

samalla tavalla kuin ennen

silloin kun sinä maalaisritarina johdit meitä

Kaikenlaista

Väitöskirjassani esiin tuotava käsiterakennelma ja filosofinen maailmankatsomus ovat etenkin ajatuskokeita. Tässä tarkoitus on siis kuvata yhteiskuntaa ja ihmistä niin tarkasti kuin mahdollista, jolloin esiin tulee se, miten eksakteja nämä käsitteet ovat. Käsitteen määrittely tarkoittaa sitä, että se ei voi ulottua kaikkialle, vaikka kuitenkin tulisi pyrittävä siihen, että selittäviä käsitteitä ei ole kovinkaan montaa. Käsitteen toimivuuden paljastaa se, miten niillä voidaan kuvata ilmiöitä, jotka koskettavat nominalistisesti tietynlaista todellisuutta. Monesti on varmaan niin, että käsitteet syntyvät siitä, kun ei toimita liedassa toisten ohjattavana. Omaperäinen käsitteistö on tarpeen, kun yritetään kuvata ilmiöitä. Toisten käsitteisiin ei voida tukeutua, koska käsitteet ovat nominalistisia, eivät realistisia. Filosofin tehtävä on luoda oma filosofinen maailmankatsomuskensa, ja parhaimmassa tapauksessa filosofien tulisi myös kehittää omat käsitteensä. Käsite määritellään itsessään eikä esimerkiksi jonkinlaisen reaktiivisen tai relatiivisen asennoitumisen kautta. Filosofia ja oman käsitteistön luominen vaativat etenkin kielellistä lahjakkuutta. Kuitenkin on voitava yhdistää käsitteen määritelmä mahdollisimman tarkasti ilmiötä ja kohdetta vastaavaksi. Hempelin peittävän lain malli on tässä esikuvana. Ajatuskoe tarkoittaa sitä, kun verrataa teoriaa varsinaiseen maailmaan. Teorian parhaimmuuden kertoo se, miten tarkasti teoria pystyy kuvaamaan ihmistä ja maailmaa. Tämän tutkimuksen tarkoitus on saada filosofialle yleishyödyllinen merkitys ja kertoa se, mikä on olemisen ja vallan välinen suhde ja millaisia käsitteitä tämän suhteen käsittelemisellä voidaan saada maailmaan. Tämän tutkimuksen keskeisimmät ongelmat ovat vallan, olemisen ja vapauden käsitteiden yhteisen kietoutuneisuuden selvittäminen. Lähdekirjallisuudesta on mainittava Birgitta Forsmanin kirja Gudlös etik, joka korostaa sitä, että ihmisten tulisi vapautua uskonnon pakkopaidasta ja luotava sellainen eettinen järjestelmä, joka ei perusta itseään ihmistä korkeampiin olentoihin. Silloin ihminen voi itse ottaa vastuun elämästään, koska sitä ei tarvitse liittää mihinkään itseään korkeampaan voimaan. Amartya Sen kirjoittaa kirjassaan Identity and violence siitä, miten tärkeää nykypäivän maailmassamme on tunnustaa se, että ihmisillä voi olla useita samanaikaisia identiteettejä, ja näistä ideniteeteistä yhdenkään ei tulisi olla absoluuttisessa asemassa toisiin nähden. Siinä hän ottaa kantaa etenkin kiihkouskovaisuuteen, koska jos ihmiset kieltävät itseltään kaikki muut identiteetit ja suuntautuvat vain absoluuttiseen uskonnolliseen identiteettiin, jää silloin näiden ihmisten elämästä paljon pois ja yleinen radikalismi voi yleistyä tietyissä yhteiskunnissa. Eli se, että identiteettejä voi olla samanaikaisesti monta, on Senin asia tässä kirjassa. Omiin ajatuksiini vastasi kuin nyrkki silmään John Deweyn kirja Filosofinen uudistaminen, jossa hänkin kirjoittaa siitä, miten filosofian käsittelemien aiheiden määrää tulisi lisätä ja ei pitää filosofiaa vain ongelmina, joita pieni joukko naavapartaisia tutkijoita käsittelee. Etenkin etiikan käsittelemisellä tulisi ymmärtää se, ettei se voi jäädä vain filosofian laitosten sisään, vaan sen on voitava käsittää kaikki ajattelevat ihmiset. McFarlandin ja Michelettin kirjat kertovat osallistumisesta vastakohtana vaikuttamiselle. Osallistuvat ihmiset pyrkivät luomaan tapoja, joilla voitaisiin edistää yhteisiä asioita, ja siinä jollain tavalla pitää myös kääntää ja tuhota itsekeskeiset pyrkimykset yhteiskunnan edistämiseksi. Olin kerran parikymppisenä Blenheimin palatsissa Woodstockin lähellä Oxfordshiressa. Kuljeskelin yksin vieraiden puolella, kunnes tulin sitting roomiin, jossa oli ryhmä eläkeläisiä ja lapsenkin tietämän historian aikakauden vaiheista kertova opas. Kun puhahdin, kysyi kyseinen nainen ”Would you like to pass us, sir”, sanoin kyllä ja oli hauskaa miten vanhatkin papparaiset siirtyivät varsin vauhdikkaasti pois tieltä, epäilen, että ne saattoivat pitää minua perheen jäsenenä tai jonkun perheen jäsenen vieraana. Samassa paikassa kävi niin, että kun olin kartanon kaupassa, yritin maksaa kortilla, mutta kone ei hyväksynyt korttia, ja kassalla ollut musta tyttö katsoi minua kauhistuneella ilmeellä ja pahoitteli pariin kertaan, että laitteessa täysyy olla joku vika. Tässä asiassa voidaan havaita brittien kulttuurikansalaisuus, asiakas on aina oikeassa. Jossain Suomessa joku koppava kaupankassa olisi voinut todeta pilkallisesti: ”Eipä näytä olevan katetta kortilla”: Blenheimissä kirjoitin vieraskirjaan, että meidän suvun kartanot Savossa ja Hämeenssä ovat paljon suurempia ja hienompia kuin tämä Winston Churchillin syntypaikka. Skyfallin Silvalla oli elokuvassa selkeästi jonkinlainen äitikompleksi tai sitten hän ei ollut saanut varhaisella iällä riittävästi rakkautta ja tukea omalta ädiltään. Siellä Skyfallin kappelissakin hän piti pistoolia otsallaan ja M:tä sinä vieressä ja pyysi häntä vapauttamaan molemmat. Sanoisin, että Silva on yksi erikoisimmista ja sympaattisimmista pahiksista koko elokuvasarjassa. Pussy riotia koskevaa kirjallisuutta olen lukenut jonkin verran, ja on tietysti selvää, että totalitaarisen vallan kriitikkoina nämä naiset ovat olleet oikeassa paikassa. Se on sanottava, että järjestelmän kriiitikkoina Pussy riot on harvinainen, koska siihen kuuluvat ovat naisia. Peter Singer käsittelee kirjassaan Paras tapa auttaa yksityisten ja valistuneiden ihmisten tapauksia, joissa he ovat saattaneet pienistä tuloistaankin antaa rahaa hyväntekeväisyyteen ja useat olivat perustaneet etenkin Britanniassa omia auttamisen organisaatioita. Singer käsittelee kirjassaan käsitteen Efektiivinen altruismi, joka tarkoittaa nimenomaan sitä, ettei yksikään ihminen ole sellainen, ettei hän voisi auttaa esimerkiksi nälänhädästä kertovia ihmisiä. Olen jossain kirjoituksessa aiemmin käsitellyt sellaista ideaa, että kehitysmaihin lähetettäisiin jonkinlaisia kehitysapuvirkamiehiä, jotka työskentelisivät vähintään parlamentin tai hallituksen neuvonantajina. Tämä voisi varmaan joidenkin mielestä puuttuvan itsenäisten valtioiden autonomiaan, mutta minun mielestäni koko kehitysavulle tulisi antaa vaatimukseksi se, että länsimaat voisivat valvoa paremmin näiden varojen käyttöä. Ajattelin joskus, että olisi hienoa jos itsenäisyyspäivänä voisi ensin mennä hyppimään presidentin linnanjuhliin vieraita kuljettavien autojen päälle ja sen jälkeen ritarihuoneelle tanssiaisiin. Sittemmin olen tajunnut, ettei minusta olisi tuollaiseen anarkiaan, ja ritarihuoneen tanssiaisiin pääsen vain naispuolisen aatelisen kanssa tai mahdollisesti tuuraajana äitini saamalle kutsulle. Kutsusta tulee mieleen se, miten kutsun hutsutaksiksi sitä kutsutaksia, jolla aina isotätinikin käy viikoittain Suonenjoen keskustassa. Mummoni on sanonut että hänen mielestään tällainen ilmaisu on täysin ok ja kertoo vitsikkyydestä. Singer antaisi köyhemmille vaikka paitansa päältään. Väitöskirjan nimi on Ajattelun periaatteet: tutkielma soveltavasta filosofiasta. Soveltamisesta tässä on nimenomaan kysymys, sillä tässä tutkitaan sitä, millaisista ajatusjärjestelmistä voisi olla hyötyä olemisen, vapauden ja vallan käsittelemiseksi. Wittgenstein hyvin kuvannut filosofisten teorioiden rakentamisesta, että ne ovat kuin tikapuut, joilla kiipeämisen jälkeen ne voi heittää pois. Samanlainen ajatuskoe on minun filosofinen maailmankatsomukseni. Ontofysiikka eli olemisen fysiikka kuvaa sitä, miten yhteiskunnallisia ilmiöitä käsitellään ja se on se teoria, jolla tätä asiaa voidaan kuvata ajatuskokeena. Ontotiede on sellainen tieteellinen järjestelmä, joka käsittelee ontofysiikan ilmaisemia totuuksia. Ontofysiikka on keskiväli ontokratian ja ontoeleuterian välillä ja se tarkoittaa samalla myös tasapainopistettä näiden ääripäiden välillä. Silloin kun ontofysiikka ei voi ylläpitää tasasuhdetta olemisen vallan ja olemisen vapauden välillä, täytyy silloin ontotieteen puuttua asiaan, koska voidaan ajatella, että ontotieteen alaisuuteen voidaan laskea muitakin olemista, vapautta ja valtaa tutkivia ontotieteen aloja. Ontofysiikan on siis määriteltävän merkityksensä kautta oltava aina tasapainopisteessä, ja ontotieteen tulee ylempänä kategoriana puuttua asiaan silloin, kun ontofysiikka ei voi tapainottaa tilaa näiden käsitteiden välillä. Miksi ontotieteellä sitten on niin paljon vaikutusvaltaa? Se liittyy siihen, että ihmisten jumalaan ja muihin olentoihin suuntaamat vallan siirtämiset siirtyvät tässä ontotieteeseen, koska tällainen yhteiskunta on täysin tunnukseton ja uskovaisuus on enemmänkin yksityinen asia, jota ei tarvitse mainostaa ja yrittää käännyttää ihmisiä. Ontotiede siis saa olemisen vapaudesta nauttivassa yhteiskunnassa sellainen toivon määritelmä, että ontotieteelä voidaan kerätä yhteen ne voimavarat, jotka eivät luonnistu ontofysiikan määritelmän kautta. Ontotiede ja ontofysiikka ovat siis kuvailevia määreitä ympäröivästä yhteiskunnassa. Ontokratia on se mitä tulee vastustaa sen takia, koska ontokratian vallitessa vain tietyt enemmän kuin toiset demokratiaa mukanaan kantavat ihmiset saavat muotoiltua manipuloivia arvoja, arvostuksia ja käsitteitä, joiden takia kaikille ihmisille ei anneta mahdollisuutta ajattelemaan ja arvojen määrittelemisiin. Olemisen valta tarkoittaa sitä, että tietyt ihmiset syrjäytetään arvoistaan, koska valtaa pitävät määrittelevät itseään negaation, relatiivisuuden ja reaktiivisuuden kautta. Annetaan siis mahdollisuus käyttää vain tietynlaisia käsitteitä, ja ei anneta mahdollisuutta olla ilman kommentointia, aivan kuten kommentaariaatti, merkitysvalta ja vaikutteellisuus kykenevät politiikan kautta muuttamaan kokonaisuudessaan vaikka nimitysten, arvojen ja asenteiden merkityksen muuntelemisella. Suurimman valta-aseman merkityksessään saanut arvojen johdin muodostaa itsestään instituution, joista ensimmäinen on arvoinstituutio ja toinen tuki-instituutio. Eli kun käsitteitä ja arvoja valitaan, tapahtuu se täysin pyyteettömästi eli minkäänlainen tahto ei voi siinä olla olemassa ja sen on toimittava puhtaan arvostelukyvyn kautta. Merkitysvallassa, vaikutteellisuudessa ja kommentaariaatissa on kyse etenkin arvoista ja miten niitä tunnustetaan. Kommentaariaatti piirtää johonkin arvoon marginaaliin oman kantansa merkityksestä, tämä siis tapahtuu merkitysvallan kautta ja tämä edellyttää sen, että arvotunteet on saatu vaikutteellisuuden alle siinä vaiheessa, kun arvotunteista ei ole vielä kehittynyt arvoja. On varmasti niin, että ihmiset haluavat puolustaa ainakin perusteellisemmin tuntemiaan arvoja, mutta jos ympäristö ei tarjoa mahdollisuutta arvotunteista arvoihin muuttamiselle, on silloin mahdollista, että olemisen vapautta vievä olemisen valta kommentaariaatti apunaan muuttaa oman merkityksensä niiden ihmisten omaksumiin arvoihin, jotka eivät ole vielä todellistuneet. Arvojen autonomian vieminen aiheuttaa sen, ettei ihminen ole linjassa muihin ihmisiin, itseensä ja ympäristöön nähden. He kuitenkin harvoin havaitsevat tätä itse. Voidaan sanoa, että esimerkiksi miehissä korostuu miesten keskinäinen hierarkia, jossa näiden apinaisuuksien tasolla korostetaan jotakin yksilöä, jos heidän pelko/kunnioitus- on riittävän korkealla tasolla. Oli esimerkiksi joidenkin jääkendon pelaajien keskuudessa ajateltu, että ”mörkö” on sitä ja sitä, ”lentokone ei lähtenyt vaikka ”mörkö” kävi näin vaatimassa. Tässä on siis tosiasia se, että pelko ja kunnioitus kulkevat primitiivisillä ihmisillä käsi kädessä. Pippelin pituuden määritteleminen tjs. Kertoo näille ihmisille keillä on valtaa ja mahdollisuus tehdä niin kuin haluaa. Minä poikkean muista miehistä siten, että minä olen onnellisempi, jos minua joskus katsellut nainen menettää kiinnostuksensa ja muuttuu kylmäksi, silloin koen olevani todellisemmalla tavalla vapaa. Olen eristänyt itseni niin perusteellisesti muista ihmisistä, että pitäisin varsin epätodennäköisenä sitä, jos alkaisin styylaamaan jonkun naisen kanssa. Yhteyksiä ei ole, joten luonnollista vuorovaikutuksen pohjaakaan ei ole. Olen iloinen siitä, etten enää herätä naisten huomiota pelkästään ulkonäöllä. Minusta ei koskaan olisi ollut sellaiseksi klubeilla käyväksi mallinukeksi, johon jotkut ihmiset olivat minua tunkemassa. Sen lisäksi niissä on sellainen melu ja kaikki tuolit varattuja – että niin epämiellyttävää. Olen aina harrastanut kapakoissa käymistä päiväaikaan, milloin siellä voi lukea tai kirjoittaa. Baariporukoihin en ole koskaan mennyt, koska olen huomannut Tampereellakin sen, millaista porukkaa niillä voi monesti oleskella. Yksi baarimikko sanoi lähialueen kapakassa, että loppukuusta siellä on hiljaista kuin huopatossutehtaalla, koska asiakkatt ovat juoneet oman palkkansa/eläkkeensä/rahansa jo viimeistään kuun puoleenväliin mennessä. Olen täysin sinut oman seksuaalisuuteni kanssa, ei ole naista, mutta eipä toisaalta ole esimerkiksi halua ruveta nussimaankaan. Olen aina arvostanut brittiläisten itseironista asennetta ja elokuvan nimeä: ”No sex please, we're British”. Vaikka on sielläkin tehty tuohon poikkeus huomioiden sen miten maan väkiluku on puskenut itsepäisesti vain eteenpäin. Kirjallisuttta tulisi opettaa nykyistä enemmän kouluissa. Esimerkiksi romaanitaiteen kautta voitaisiin edistää lasten kykyä hallita laajoja kokonaisuuksia ja käsitellä kerronnan narratiiveja. Itse täytyy sanoa, että luen paljon enemmän tietokirjallisuutta ja lyriikkaa kuin varsinaista kaunokirjallisuutta. Kuitenkin luovuutta ja mielikuvitusta romaanien lukeminen varmasti lapsissa ja nuorissa nostaisi. Minä tein yläkoulussa esitelmän Eino Leinosta. Kolme luokan älykästä oppilasta itseni lisäksi tekivät esitelmänsä Veikko Huovisesta, Väinö Linnasta ja Aapelista (oliko se Simo Puupponen). Yhteiskunnassa vallitsee siis valikoiva demokratia, joka antaa pintapuolisten identiteettien mukaan lasketuille ryhmille epätasaisesti vapautta ja mahdollisuutta määritellä elämää omin käsittein ja arvostuksin. Tämähän on siis tasa-arvon vastaista, sillä jotkut ryhmät ja yksilöt saavat olemisen valtaa sosiaalisella dominanssilla, mielipiteiden levittämisellä ja kaikella muulla vastaavalla epä-älyllisyydellä. Tässä on tarkasti esillä identiteettipolitiikan käsite, koska sekin Senin kertoman mukaan pelkistää ihmiset yhteen ja mahdollisesti pintapuoliseen identiteettiin, joka hallitsee kaikkia muita identiteettejä. On sitä paitsi rahvaanomaista toitottaa oma seksuaalista identiteettiään kokoontumisisa ja paraateissa. Seksuaalisuus on yksityisasia, eikä niillä jotka jollain tavalla poikkeavat muista näissä asioissa ole yhtään sen vähempää oikeuksia ja sananvaltaa kuin kenellä muullakaan. Omassa suvussani oli 1800-luvulla vähintään kaksi homoseksuaalia, eivätkä he kulkeneet tai halunneet kulkea minkäänlaisissa kulkueissa heiluttelemassa lippuja ja banderolleja. Olen miettinyt ottaa yhteyttä Greta Thunbergiin, jonka kanssa voisi keskittyä suunnittelemaan jonkinlaista yhteiskunnallisesti progressiivista hanketta tai hankkeita. Olen lähdössä lähiaikoina käymään etenkin Skotlannin nummilla ja sielä on tarkoitus nähdä sukulaisille kuuluneita kartanoita ja linnoja. Monet naiset ovat tavallisesti epätasa-arvoisia toisiinsa nähden, näytteleviä ja teeskenteleväisiä. Itse koen, että olen aina ollut tasa-arvoinen muita ihmisiä kohtaan. Esimerkiksi kun eräs Virrantalo oli käymässä kotonani, ja kun pelasimme championship manageria, otti hän aina managerinimekseen ylpeydestä hytkyvänä ”von Becker”. Minä en ajattellut, että siinä olisi mitään itseäni parempaa eikä tosin huonompaakaan. Se oli kyllä aika hauska juttu, kun en näistäkään mitään tuohon aikaan ymmärtänyt. Minulla ei siis ole koskaan ollut heteronormatiivisuuteen kuuluvaa varjellun miehisyyden pidikettä, joka kyllä sekin voi olla haitta itseilmaisulle ja luovuudelle. Naiset ovat monesti avoimempia puhumaan, kun taas miesten järjestelmä pakottaa jokaisen olemaan jollain ennalta määritellyllä tavalla. Yksi mieleen jäänyt tapahtuma oli, kun olin ensimmäistä kertaa Pariisin metrossa 18-vuotiaana keväällä 2007, edessäni oli kaksi hyväpeppuista seireeniä ja olin kieltämättä tungoksen takia aika lähellä näitä lyylejä. Kaksi noin kaksikymmentä vuotiasta paikallista kaveria istui lähellä, ja kun he huomasivat minun kuumottavan huomioni, osoitti toinen kaveri takapuolia ja selkeästi aistin heidän kärsiväisestä ja banaalisesta reaktiostaan, että olin nähnyt Pariisin metrossa vähemmän hyvätakapuolisia naisia kuin nämä pojat. Kissat ovat jänniä ja miellyttäviä, koska ne ovat niin itsenäisiä, etteivät he todellakaan tunnista minkäänlaisia sosiaalisia hierarkioita, ja on toisaalta kirjoitettava, etteivät kissat sellaisia koskaan muodostakaan. Koirat ja apinalajit ovat hierarkioiden mukaan olemistaan järjestäviä. Minun pitäisi saada valmiiksi näitä käsikirjoituksia, mutta etenkin näytelmiä, libretto ja pari elokuvakäsikirjoitusta. Tämä väitöskirjahaku uuvuttaa, ainoa asia mitä hakemuksessa ei kysytä on varmaan pippelin pituu. Pariisin metrosta on sanottava sellainen kasku, että kun Antonin Artaudia pidettiin mysteerisenä hahmona, jota ei oikeastaan kukaan tuntenut töidensä ulkopuolella, oli Luis Bunuel nähnyt ja hän arvioi sen niin kalliiksi tilanteeksi, että kirjasi sen ylös omaelämänkertaansa, Artaudin Pariisin metrossa 1930-luvulla. Artaud oli puhunut itsekseen ja heiluttanut käsiään, minkä takia Bunuel kertoi olleen parhaimmaksi hänen jättämisen omiin oloihinsa. Identiteettien moneus on tosiasia, vaikka esimerkiksi monet nuoret naiset voivat tulkita oman naiseutensa siten, että kaikki etenkin miehiltä tuleva huomio palautuu siihen. Tämä on aika yleistä. Mies on avoin älylliselle keskustelulle oli osapuoli nainen tai mies, mutta nainen ajattelee miehen kiinnostuksen olevan hameen alla, varsin yleisesti ja kyselemättömästi. Isä Mitro oli monta vuotta sitten ongelmissa, kun useat naiset kertoivat EU-parlamentisssa Mitron kosketelleen heitä. Mummoni puolusti Mitroa ja sanoi, ettei Mitro ollut heitä varmaan hameen alta kosketellut! Tästä tulee mieleeni ukkini lausahdus, kun jossain haisi epämääräiseltä, että ”tuoksahtaa alushameen napilta”. Teen parhaillaan selvitystä sukumme linkeistä eri Euroopan maihin. Etenkin Britannia on nyt siinä esillä selkeästi. Enemmän kuin englantilaisia, meillä on esivanhemmissa paljon enemmän skotteja, ja minun onkin jo pitkän aikaa tehnyt mieli palata ylämaan nummille. Minun pitäisi sen lisäksi, että Reinhold menee painoon, kirjoittaa Uno von Schrowen ja Adolf von Beckerin elämänkertoja. Lisäksi on ollut mielessä kauan esillä olleen Adolf von Beckerin taidekilpailun perustaminen johonkin suomalaiseen kuvataidelukioon, kuten Savonlinnaan, Lapinlahdelle ja Helsingin Kallioo. Lisäksi Yhdysvalloissa tehtävä valokuvanäyttely on ollut mielessä ja se pitäisi saada pystyyn mahdollisimman pian. Minulle tulee lähiaikoina muutama matka, joilla toivon selvittäväni muutamia epäselviä asioita. Ennen aikaan ei todellakaan tarvinnut suunnitella jo hakuvaiheessa väitöskirjaa siihen asti, että pippelin pituus olisi ollut seuraava kysymys, jos he olisivat vain halunneet vieläkin laajentaa hakemuspapereita. Olemisen oikeus määrittää nitä rajoja, mihin asti olemisen valta pystyy ylettämään omaa manipulaatiotaan. Olemisen oikeus on sama kaikille kuten olemisen vapaus sellaisile, jotka ovat valmiita ottamaan sen vastaan kaikkine vastuineen. Olemisen valta tuo jatkuvan kritiikin pommituksen, että se lannistaa suurimman osan ihmisistä, kun olemisen vapaus antaa mahdollisuuden esimerkiksi omille havainnoille todellisuudesta ja yhteiskunnasta. Tämän tutkimuksen pääasiallisin tehtävä on siis kertoa miten vapaus ja valta suhtautuvat toisiinsa ja miten se vaikuttaa olemiseen, koska olemisen, vapauden ja vallan välistä yhteyttä ei ole aikaisemmin kunnollsiella tavalla käsitelty ja rekisteröity. Ajattelun periaatteilla tarkoitan ettenkin sitä, miten filosofialla voitaisiin ohjailla perustavimpia instituutioita, joilla voidaan edistää vapaan ajattelun etenemistä. Ajattelu tapahtuu monessa mielessä myös instituutioiden yhteydessä. Soveltava filosofia ja etiikka voivat edistää näiden instituutioiden löytämistä. Instituutio on vapaa, jos siinä toimivat, omia arvojaan edustavat ihmiset ovat vapaita.

Filosofi (samasta aiheesta tulossa myös näytelmä)

Tiesin jo silloin,

etten tiedä mitään

en ole mitään

en tiedä mitään

ja se on minun etuni

kun tietää hiiren

olevan täysin samanarvoinen

on hyvä aloittaa filosofia

uutta on luotava

käsitteitä kehitettävä

ja oltava

kuin muuri kaikille muille

sinun on oltava yksin

jos todella haluat

ajattelijaksi – filosofiksi

mutta ajattelu

on filosofiutta tärkeämpää

en ole norsunluutornissa

kuten kaikki muut

ei tule olla kaiken keskus

koska kuka tahansa

voisi olla filosofi

mutta ajattelijaksi

ei kaikista ole

ajatus on etenkin

mielen sulkeminen vaikutteilta

olen filosofina nähty

mutta kuitenkin olen ajattelija

en halua olla filosofi

en halua tulla merkityksi

mihinkään yhteisön konformisuuteen

ajattelun on oltava itsessään

itsensä puolesta ja muita vastaan

riittää kun loogisuus riittää

ja loppuu kun taju

menetetään merkitsemisellä muihin

ajattelija on vapaa

ja siksi maailmassa ei ole tarpeeksi.

Terästehtaan (Azovstal) miehille

Häviö ei ole häviö sittenkään

jos ei hävitä suurin millekään

Ettekä te hävinneet vaikka hävisitte

ryssiä paljon laulukuoroon lähetitte

mitä nyt näemmekään edessämme

sen minkä kohtalonviiva näyttää käsissämme

miehet, nuoret, raajattomat – vaivaiset

monen mielessä ehkä mietteet taivaiset

mutta se joka kaikesta tästä säästyi

tiesi että jokin suuri tästä samalla kääntyi

Toverionni vahvistuu paikoissa ikävissä

ei kysytä enää vaikka kuin mikä missä

kannoitte ylpeästi hyvän takia itsenne

eivät unohda teitä omat ja muiden lapsenne

kotona teitä odottavat tyttöystävät ja vaimot

ei hävitä heitä teiltä vain pahan ryssän vainot

Azovin voitto teitä nostaa kaikesta huolimatta

ei kukaan voi nyt enää olla sitä uskomatta

Azov on komea nimi ja se tullaan muistamaan

Ja vielä ryssän paha ukko pois palliltaan suistamaan

Te taistelitte läpi kaupungin ryssä selässänne

vaikka ei se kuitenkaan pysynyt perässänne

lähetitte monta vanjaa aikaistettuun hautaan

lopulta jouduitte vain tukeutumaan rautaan

Terästehtaan seinät olivat viimeinen linnake

ei oleillut siellä edes Mamajevin kurgaanin harjanne

Te taistelitte kauan, urheasti ja jaksoitte

uskoa hyvän voittavaan voimaan tahdoitte

Hyvät ihmiset ja muut kuin ryssät

muistavat taistelussanne myös muuta kuin pyssyt

Ukrainan voitto on kaiken huolen saava

ja vielä teille avautuu Azovinmeren laaja

vaikka ei kautta voittajan eikä pelastajan

teidän muistonne kantaa läpi ajan!

Ironiasta, itseironiasta ja satiirista elämäntapana

Kun kirjoittaa otsikon mukaisista aiheista, pitäisi valita, tulisiko kirjoituksenkin olla pelkästään ironiaa, itseironiaa ja satiiria. Koska suurin osa ihmisistä ei näitä asioita ymmärrä teen poikkeuksen tässä ja pyrin suoraan ilmaisuun. Onhan ironian ja itseironian kohdalla asia niin, ettei ironia ja itseironia eikä itse asiassa satiirikaan ole sellaista, että niitä kerrottaisiin samalla tavalla esiintymislavalta tavallisen kansan ymmärtämien rahvaanomaisten ja yksilöitä pilkkaavien slapstick-vitsien tavalla. On niin, että liian tärkätyt ihmiset kuten esimerkiksi poliitikot herättävät ilmaisutavallaan tarpeen ironiaan, itseironiaan ja satiiriin. Olen kirjoittanut tästä aiemminkin, että monesti sardonisen ironinen kommentti lamaa keskustelun, koska sen kautta ihmiset havaitsevat oman yksinkertaisuutensa ja pölhön vakavuuden. Eli tästä voidaan hyvin nähdä sen, että ironialla ja satiirilla arvostellaan esimerkiksi poliitikkoja, ainakin siinä tapauksessa jos he ovat tavanomaisen poliitikon tyyppiä. On selvää, että ironia ja itseironia yhdistetään Suomessa suomenruotsalaisiin ja kansainvälisesti englantilaisiin. Onkin varmaan niin, että ihmistä, joka on hyvin ironinen, ei ymmärretä kovinkaan paljon jossain raamattupiirissä tai Peräpohjolan keskustalaisten vuosikokouksessa. Monesti ironinen asenne syntyy siitä, jos ollaan jollain tavalla saavutettu oman ryhmän jonkinlainen degeneroitunut alamäki (mutta vain enemmistö tulkitsee sen näin), jossa yhteydessä ironia toimii vanhemman kulttuurin oikeudella, koska samanaikaisesti tiedostetaan, että omassa piirissä on vielä valtaa ja hyviä ominaisuuksia. Samalla tavalla kuin miten tavallinen yksikielinen suomalainen suhtautuu suomenruotsalaisiin, niin samanaikaisesti muut Euroopan kansat näkevät englantilaiset itseriittoisina, ylpeinä ja autonomiaan pyrkivinä. Mielestäni on täysin selvää, että niin suomenruotsalaisissa kuten englantilaisssa on laitaryhmiinsä nähden paljon parempia ominaisuuksia, jos tarkasteltaisiin vaikka suomenkielisten suomalaisten koko ryhmää omassa kapeassa henkisessä horisontissaan, kapeassa maailmankatsomuksessaan ja pikkuporvarillisuudessa. Ironia liittyy monesti myös siihen, että sillä voidaan puolustautua kapeakatseisia ja suvaitsemattomia ihmisiä vastaan, ja tällaista asennetta voidaan tunnistaa etenkin englantilaisissa ja ainakin korkeamman tulotason ruotsinkielisissä suomalaisissa. On mainittava sekin, että ruotsinkielisten suomalaisten ja englantilaisten keskuudessa ironiaa ymmärretään omaan lähiryhmään kuuluvien ihmisten piirissä, samalla kun ironinen kommentti, vaikka siinä ei olisi minkäänlaista omanvoitonpyydettä tai pätemisen halua, voidaan tulkita Impivaaralaisten piirissä itsekeskeydeksi ja ilkeydeksi. Mustavalkoinen suhtautuminen ja kilpaurheilun korostaminen monesti johtaa siihen, että ollaan suoria kuin ekumeenisessa piispantarkastuksessa. Nimenomaan hirmuhallitsijat ja kirkolliset piirit eivät ymmärrä ironiaa, tai ainakin heillä se on tahatonta, sellaista, jonka jotkut tulkitsevat ironisena, vaikka tarkoitusta ei siinä olisikaan. Satiiri on taitavaa asennoitumista ja sanankäyttöä vaativa huumorin laji, joka samalla tavalla niin kuin ironia tai itseironia ei ole tavallisten suomalaisten piirissä ymmärrettävä huumorin laji. Monesti se miksi suomalaiset eivät ymmärrä ja arvosta ironiaa, johtuu siitä, että kansakunnan suomenkielinen historia on niin nuori, ihmiset ovat kuin Saarijärven Paavoja ja matelevat sellaisten ihmisten edessä, joilla he kuvittelevat olevansa itseensä nähden enemmän valtaa. Eli tavanomaiset ihmiset ensin itse nostavat jonkun jalustalle ja sen jälkeen uskovat siihen, että jalustalle nostettu on itse nostanut itsensä jalustalle. Voidaan siis sanoa, että demokratian ja sananvapauden kunnioittamisen ja arvostamisen mielessä englantilaiset ovat suomenruotsalaisten ihmisten ohella kehittyneempiä etenkin tietynkaltaisten puheen sävyjen erottamisessa. Eikä välttämättä siihen tarvita edes ruotsinkielisyyttä, jo se jos on älykäs etenkin kielellisesti sekä se, jos on älykäs ja tulee historian omaavasta kulttuurisuvusta, on silloin ironia, itseironian ja satiirin ymmärtäminen helpompaa. Nimenomaan älykkyys on se piirre, joka määrittää monesti sen, pystyykö yksilö ymmärtämään ironiaa, käyttämään sitä ja arvostamaan sitä. Toisin kuin sarkasmi, mitä kaikenlaiset hempukat ymmärtävät ja arvostavat etenkin miehessä sitä, on ironian kohdalla kysymys asioihin, ilmiöihin ja reaktioihin suuntautumisesta, eikä yksilöön kohdistuvasta vinoilusta, mitä sarkasmi tyhjentävästi sanottuna on, ja miksi kaikenlaiset hempukat ylistävät ja korostavat sitä, Ironia kertoo totuuksista, samalla kun sarkasmi on yksilöön kohdistuvaa vinoilua ja nenäkästä suhtautumista. Ironia vaatii siis kulttuurin ja kielen tuntemusta, se voi myös joskus johtaa kyyniseen asenteeseen, vaikka on sanottava, että etenkin englantilaiset kokevat sen merkittävästi kulttuurinsa osaksi. Eli ironian ei tarvitse aina tarkoittaa kyynisyyttä, vaan se voi myös opettaa ihmisille jotain. Tärkein asia ironiassa on se, ettei sitä harrastava ihminen ota todellisuutta liian vakavasti: ”it may never happen” ja ”it could be worse”. Myös todellisuutta perustavasti ymmärtävä herrasmies sanoo, kun Eiffeltorni sortuu, että sitä sopi odottaa – tässä poliittisessa tilanteessa. Voidaan siis sanoa, että naisten liioittelu, pintapuolinen emotionaalisuus ja yleinen herkkänahkaisuus ei tavallisesti ylläpidä ironista asennetta. Kaikki on heidän mielestään niin TOTTA. Sanoisin myös, että yksityisyyden taju ja rajan pitäminen toisin ihmisiin kunnioituksen takia viljelee joskus ironista asennetta. Englantilaisten lisäksi alankomaalaisista sanotaan, että kaupungeissa ei pidetä verhoja ikkunoissa (enkä tarkoita huoria), koska ketään ei kiinnosta yksityisyydentajun kunnioittamisen takia toisten ihmisten asiat.

Olli von Becker

Yhteiskuntatieteiden maisteri

Beckereiden ja Molanderien välisestä yhteydestä

 10. tammikuuta vuonna 1754 Pappilan tilalla Mäntsälässä syntynyt Per Adolf Molander oli ammatiltaan upseeri ja arvoltaan kapteeni. Hän kuului Anjalan liittokirjan allekirjoittajiin. Per Adolfin äiti oli os. Boisman ja tuosta Boismanien linjasta löytyy muutaman polven päässä Reinhold Tönnisson Boisman, joka oli syntynyt 1570 Revalissa ja kuoli tammikuussa 1655 Viipurissa. Boisman oli mm. Viipurin kaupungin pormestari. Tässä mielessä on havaittavaa, että Reinhold Tönnisson Boisman löytyy myös mummoni Sallin esivanhemmista. Per Adolfin ja vaimonsa Boismanin poika oli mm. Per Henrik Molander, joka oli syntynyt 31. joulukuuta 1793 Kuulialassa Pälkäneellä ja kuoli kolmas päivä 1862 Mikkelissä.  Per Henrikin von Becker-sukuinen rouva oli Eva Margareta von Becker, joka oli syntynyt 18. heinäkuuta vuonna 1805 Viipurissa. Eva Margaretan vanhemmat olivat kapteeni ja kartanoiden omistaja Abraham Gideon von Becker ja Margaretha Catharina Järnefelt. Eva Margareta  Molander kuoli 8. huhtikuuta 1895 Helsingissä. Per Henrikin ja Eva Margaretan poika oli Johan Gideon Molander, joka oli syntynyt 20. päivä maaliskuuta vuonna 1836 Ristiinassa ja kuoli 18. päivä syyskuuta vuonna 1888 Mikkelissä. Johan Gideon meni avioon Rosa von Beckerin kanssa, joka oli syntynyt 21. toukokuuta vuonna 1847 Luhangassa, jonka vanhemmat olivat Otto Reinhold von Becker ja Johanna Fredrika von Schrowe ja kuoli 16. elokuuta 1923 Mikkelissä. Johan Gideon Molanderin ja Rosa Molanderin poika oli Karl Johan Molander, joka oli syntynyt 17. helmikuuta 1883 Mikkelissä ja kuoli 11. päivä syyskuuta 1960. Karl Johan Molanderin vaimo oli Eira Emilia Sevón, joka oli syntynyt 4. toukokuuta vuonna 1888 Oulussa. Eira Emilian äiti oli Elin Leocadie Sevón, joka oli omaa sukua von Becker. Isä oli Oskar August Sevón. Esimerkiksi sukukokouksessa olleella Leo Molanderilla on siis von Becker-sukuinen (vaikka tässä kohtaa von Becker-sukuisen äidin kautta) äiti, von Becker-sukuinen isän äiti ja von Becker-sukuinen isänisän äiti. Tarkistin asian isäni sukukokouksessa kuvaamalta filmiltä, ja siinä Leo Molander kertoo olevansa kaksinkertaisesti von Becker. Tosi asiassa hän oli kolmenkertaisesti von Becker, kun äitinsä von Becker-sukuisen naisen tyttärenä lasketaan yhteen. Eva Margareta oli poikansa vaimon Rosan isän ensimmäinen serkku ja Rosa poikansa vaimon Eira Emilian äidin pikkuserkku. Esimerkiksi Heikki Koskenkylä ja Pentti Säre ovat/olivat Rosan ja Johan Gideon Molanderin tyttären nuoremman Rosan (avioliiton kautta Linsen) perillisiä ja näin ollen Abraham Gideonista ja Axel von Beckeristä alkuneiden sukuhaarojen jälkeläisiä ja "kaksinkertaisesti von Beckereitä". Kuitenkin näistä kolmesta erillisestä sukuhaarasta: Axelista, Abraham Gideonista ja Andersista samanaikaisesti alkaneen Molandereihin siirtyneen sukuhaaran jälkeläisiä on edelleen olemassa. 

On mainittava kuriositeettina, että Eva Margaretan ja Per Henrikin poika oli myös Evert Teodor Molander, jonka tytär Olga meni avioon Eino Leinon isoveljen Oskarin kanssa.