Runo

 Valkoiset pantterit heimomekoissaan

Siihen on vaan aina niin totuttu

eikä koskaan suinkaan jouduttu

seuraan tumman eikä neekerin

päänne tarvitsee kohta lääkärin

riipumme Suomessa menneessä

tällaisen turhakkeen näkee joka enteessä

tulee perheestä jossa vanhemmat on "suomalaisia"

eroaako muusta kuin jos olisi vaikka "humalaisia"

onko se niin tärkeää että kannattaa sanoa

ääniä rajoittuneiden vain itselleen anoa

haistaako heimon jopa ulkoa käsin

matkalle nationalismiin hyppäisin

jos olisin vielä hiekkalaatikon tasolla

liikunnassa viimeisenä joukkueiden jaolla

aistimme heimoa kuin koiran pyllyä

on se siinä miltei kuin pelkkää sylkyä

oma heimo on paras ja turvallisin paikka

geenit kuitenkin vähemmän tavoiteltuja vaikka

pelkästään niiden kanssa maistuu saikka

heimon näkee yhteisestä mekosta

sekä housuissa olevasta valkoisesta gekosta

on meillä rajoittavat suuret puheet

olemme ajatuksissamme suuria kuin luteet

ei neekeri koskaan voi suomalainen olla

koska silloin meillä saattaa hajota polla

heimomme ei tietysti saa sortua koskaan

vaikka se on kieltämättä tehnyt sen - joskaan

eivät muut heimoista ja omista porukoista puhele

jotkut jopa muuallakin maailmassa suhailee'

tämä on sitä kun ei muuta - parempaa - keksi

kiihottaa rasismi meitä ehkä kuin seksi

ihmisen ihonvärin on oltava valkoinen siksi

ja oma porukka on parasta - mutta miksi

ei sovi todellakaan meille rotu tuon

vain heimolle omalle ja porukalle laupeuden suon

haluamme vain säädellä ja rajoittaa muita

ettei kukaan sentään näkisi metsää puilta

neekerille annettu laupeus avaa suita

onko tämä olennaista voi kysyä

sama kuin arvostelisi mykyrokan mykyjä

tietävätkö nämä yleensä mikä on vapaus

se ei suinkaan ole velan suomalaisen takaus.

Mietteitä Britannian matkan jälkeen

Olin äsken runsaan viikon matkalla Britanniassa. Lensin Amsterdamin kautta Glasgow'hon missä olin kaksi yötä, Leamington Spassa yhden yön, Oxfordissa yhden yön ja Lontoossa kolme yötä. Lisäksi kävin mm. Shakespearen synnyin- ja kotikaupungissa Stratford-upon-Avonissa. Glasgow'ssa kävin mm. nummilla ja Glasgow Rangersin kotistadionilla Ibrox Parkilla. Leamington Spassa katselin miellyttävää varsin pientä kaupunkia ja kävin syömässä hyvin. Oxfordissa kävin katselemassa mm. Trinity collegea ja ostin kirjoja kirjakaupoista. Lontoossa kävin mm. Natural history museumissa ja Tate Modernissa. Lisäksi ostin mm. Notting Hillissa Portobello roadilla kirjoja ja myös jonkinlaisia antiikkiesineitä. Ostin äskettäin lisäksi turkiksen (tekoturkista) huutokaupasta. Matkat avartavat aina mieltä ja miettiväisenä ihmisenä saan miltei aina jonkinlaisia valaistumia uudenlaisesta ajattelusta. Tällä matkalla tuli mieleeni se, miten olen aikaisemmin suhtautunut ikäisiini ja nuorempiin naisiin. Olen joskus tavannut ajatella, että etenkin nuoret naiset ovat pinnallisia ja yliseksuaalisia ja siten kyvyttömiä korkeampaan ajatteluun ja syvällisyyteen. Mieleeni on kuitenkin tähän liittyen tullut se, että naisiakin on lopulta monenlaisia. Katsellessani ja ollessani tekemisissä naisten kanssa tällä matkalla, tuli mieleeni se, että monesti etenkin suurkaupunkiympäristössä naiset tulevat miehiä paremmin toimeen oman opiskelunsa ja työskentelynsä kautta, vaikkakin naisilla ei monesti ole kanttia edetä johtaviin asemiin jonkinlaisten omaksuttujen piirteiden takia. On varmasti niin, että naiseksi tullaan, kuten Simone de Beauvoir on joskus kirjoittanut. Minä kuitenkin takaisintulomatkallakin Suomeen kirjoitin kännykkäni muistiinpanoihin tämän väitteen, että nainen on tavallisesti yliseksuaalinen ja pinnallinen, eikä sen takia pysty minkäänlaiseen syvällisyyteen. Se on varmaan niin, että saatan kirjoittaa ylös tällaisia asioita, koska itseäni on sanottu intensiiviseksi, syvälliseksi ja tarvittaessa voimakkaita tunteita ilmaisevaksi ja käsitteleväksi. Kissani vaikutti tyytyväiseltä takaisintulooni, vaikka tietysti vaikutti osittain myös jotenkin vaikeasti tavoiteltavalta. Huomaan sen, että ilmeettömyyteni varmasti herättää monissa naisissa hämmennyksen tunteita. Siinä mielessä olen huomannut sen, että olen varmasti syntynyt vanhana, eikä minua kovin helpolla enää ainakaan saa minkäänlaiseen nuorisokulttuuriin, jossa esimerkiksi ilmeily on tärkeä osa kommunikaatiota. Lisäksi ruumiillisuus ja pinnallisuus ovat asiat, jotka eivät varmaan koskaan ole minua miellyttäneet. Siinä mielessä ajateltu nuoruus ei varmaan koskaan ole minua koskettanut. Vielä kun nykyaikanakin ihmiset ajattelevat, että tietyn ikäisten ihmisten tulisi olla tietynlaisia, on tämä aina vaivannut minua. Siinä mielessä olen varmaankin sen verran herkkä ja syvällinen, etten jaksa ihmisten pintapuolisia reaktioita. Runoilijan kohtalo on kokea vahvasti ja olla siinä mielessä vastaan koko tavanomaista maailmaa ja ihmisten pintapuolisia reaktioita. Voimakkaasti kokeminen tulee esiin itsessäni sellaisissa tilanteissa, jotka liittyvät korkea-arvoisiin arvotunteisiin ja tapoihin kokea. Minua liikuttavat monesti etenkin veljeys, rohkeus, itsensä ylittäminen ja uskollisuus. Siinä mielessä olen aina kokenut itseni myös sotilaaksi, jota vaivaavat sellaiset ihmiset, jotka aikuisenakin toimivat pintapuolisesti ja monesti pintapuolista seksuaalisuutta ilmaistaen. Minä en kiihotu huorista, jotka suhtautuvat seksuaalisuuteenkin sillä tavalla kuin se olisi pieni ja merkityksetön asia. Olen aina ollut ulkopuolinen enkä todellakaan kuulu mihinkään niin kuin se olisi asia, joka jollain tavalla minuun vaikuttaisi tai ohjaisia ajattelemaan tai tekemään jotenkin. ”Ukkoina täällä syntyy jo sylilapset, ja nuori mies on hautaan valmis jo”. Minua ei edelleenkään vaivaa minkäänlainen terveyden tila, ja sen takia on sanottava tällä asialla naljailijoiden olevan aika kaukana päiväni todellisuudesta. Minun on kuitenkin kirjoitettava, kirjoitettava koko ajan, että saan jonkinlaisen merkityksen omalle olemassaololleni. Tarvitsisin jonkinlaisen muusan tapaisen naisen, joka voisi olla apuna käsittelemässä näitä joskus vahvojakin tunteitani. Siinä mielessä nuoret ja pinnalliset ihmiset eivät voi ymmärtää todellisuudessa merkityksellisiä tunteita, ja on varmaan niin, että nämä herättävät pinnallisissa ihmisissä vain pilkkaa ja halua satuttaa ja loukata. Siinäkin mielessä minua satuttaa pintapuolisesti ihmissuhteita muodostavien nuorten ihmisten pinnallisuus ja halu toimia pinnallisten asioiden puitteissa. Minulle riittäisi vain yksi nainen, joka voisi olla samalla tasolla älyllisesti, arvollisesti ja maailmankatsomuksen sisällä. Kuitenkin on varmaan niin, etten minä tarvitse ketään vain sen takia että pitäisi vain olla jonkin toisen ihmisen kanssa. Matkalla huomioni kiinnitti edelleen brittiläinen tapakulttuuri, joka on paljon pidemmälle johdettua kuin minkään muun maan tai alueen tapakulttuuri. Skotlannissa pitää olla muistaa sanomatta Englanti, vaikka suurin osa skoteista onkin unionisteja ja siten Englantiin liitteessä. Sattui aika hyvin, kun olin menossa Ibroxille taksilla, että taksikuski oli myös unionisti, protestantti ja Glasgow Rangersin kannattaja. Kävin fanikaupassa, josta ostin huivin ja muutamia muita fanituotteita. Kuitenkin katolisten osuus Glasgow'nkin väestöstä on nousussa sen takia, koska katoliset ovat tavallisesti uskonnollisempia ja tiiviimmässä uskonnollisemmassa liitteessä kuin protestantit, minkä lisäksi tietysti he myös lisääntyvät enemmän ja nopeammin. Saman on voinut havaita myös Pohjois-Irlannissa ja Belfastissa, jossa sielläkin unionistit ja protestantit alkavat olla vähemmistössä katolisiin nähden. Itseäni on aina koskettanut Strongen baronettien kohtalo Pohjois-Irlannissa. IRA sytytti linnansa tuleen ja tappoi sekä iäkkään High Judgena toimineen baronetin ja tämän pojan ja perillisen näiden istuessa kartanonsa kirjastossa televisiota katsomassa. Kuitenkin tämä tapaus ei ole ainoa kategoriassaan. On mielenkiintoista ajatella, että sana ”ira” tarkoittaa latinaksi vihaa. On sanottava, omasta agnostisismistani huolimatta, että profiloidun tällaisissa asioissa hyvin voimakkaasti protestantteihin, koska on sanottava katolilaisuuden tuntuvan suomalaisesta ihmisestä hyvin vieraalta ja kaukaiselta. Kulttuurisesti olen protestanttinen ihminen ja se varmasti näkyy hyvin voimakkaasti omissa mieltymyksisssäni ja valinnoissani. On sanottu Franz Kafkastakin, että hän ei kovinkaan helposti sopeutunut ruumiilliseen yhteyteen naisten kanssa vaikka hetero olikin. Olen itse huomannut itsessäni samaa, ja ruumiillisuus tuntuu siltä kuin siinä alentaisi sekä kumppanin että myös oman itsensä. On varmaan niin, että minussa on syvällisesti kokemus siitä, että ruumiilisuus on todellakin jotain niin alhaista, ettei sen toistumista tarvitse muutaman kokemuksen jälkeen millään tavalla toivoa. Olen varmaan ajatellut aina, että tavanomainen juttelu ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa oleminen tavanomaisten ja banaalien yhteyksien kautta on todellakin turhaa ajan kuluttamista. Siinä mielessä on varmaan niin, että tuollaisissa yhteyksissä eristän itseni muista ihmisistä vain sen takia, etten vaivaisi mieltäni näiden yhteyksien ja pintapuolisten liitteiden takia. Naiset ovat kovia juoruamaan, ja vaikka kulkisi vain läpi terminaalin Vantaalla, herättää se kaikkien kiinnostuneiden naikkosten huomion ja tietoisuuden. Näin varmaankin serkkuni takaisin tullessa Kastrupilla. No, tällaisia sattumia käy monesti, en vaan aina pysty rupeamaan vuorovaikutukseen tuttujen ihmistenkään kanssa, koska monesti kyseenalaistan itseni siitä, onko henkilö todellakin tuntemani ihminen, sillä siinä väärässä oleminen tuntuu minusta tavallisesti liian nololta ja vaivaannuttavalta. Intensiivisyys on mielenkiintoinen piirre, koska sen tavallisesti huomaavat vain toiset ihmiset eikä ollenkaan itse. Huomasin kuitenkin esimerkiksi Shakespearen kotimuseon oppaiden keskittyvän vierailijoista minuun, kun kävin Shakespeareen liittyvissä museoissa ja paikoissa Stratford-upon-Avonissa ja kun he kertoivat jokaisesta huoneesta kaikille vierailijoille, joita tavallisesti yhdessä huoneessa oli noin kymmenkunta. En tiedä, ruumiillisuuteenkin voisi varmasti jotenkin totttua, vaikkei alkaisi kuitenkaan kirjoittamaan siitä opinnäytteitä, kuten nämä monet naispuoliset ”filosofit” tekevät. Olen varmaan aina ollut niin henkisyyteen ja älyllisyyteen tottunut, ettå yleensäkin oleminen ruumiillisena olentona ei ole minua koskaan miellyttänyt, ja monesti senkin takia, koska etenkin nuoret ihmiset tavallisesti mielletään etenkin ruumiillisesti oleviksi. Olen lisäksi lyhyt ja pyöreä ihminen, jonka ulkonäkö on viinan ja psyykenlääkkeiden takia rapistunut vuosi vuodelta. Kuitenkin hammasremontti tulisi saada pian tehtyä, koska olen antanut hampaideni mennä aika rappeutuneeseen kuntoon, ja se varmasti symboloi todellakin vastenmielisyyttä kaikenlaisen ruumiillisuuden ylläpitämiseen. Huomasin matkallani, että kielessä tarkkuuteen pyrkivänä, kovaäänisenä ja suoraan itseä ilmaisevana minuun kiinnitettiin varsin paljon huomiota. Ajattelivat varmaan minun olevan taiteilija, tutkija tai professori eikä totuus ole kovinkaan kaukana näistä. Huomasin etenkin Stratford-upon-Avonissa, että naispuoliset työntekijät osoittivat minua kohtaan korostunutta huomiota. En tiedä, puheääneni on sen verran matala ja kovaääninen, että voi johtua siitäkin se, jos ihmiset kiinnittävät huomiota. Seuraaavat matkat suuntautuvat Berliiniin ja New Yorkiin. Elämän syvyys on paljon tärkeämpi asia kuin sen leveys tai pituus. Olen saanut jo tähän mennessä aikaan enemmän kuin mitä nämä naljailijat ovat saaneet tai tulevat koskaan saamaankaan aikaan. Siinä mielessä minua ei pelota minkäänlainen kuolema, vaikka nämä taivaanlahjat, vartijat ja tee-se-itse-lääkärit ovat sitä minulle epäsuorasti hokemassa. Sori vaan, en olisi koskenut teidänlaisiin ihmisiin pitkällä tikullakaan, ja sen voitte tosiaankin muistaa suhteellisesti leveämmässä elämässänne, ja sen voitte tosiaankin vaikka painaa omiin pintapuolisiin julkaisuihinne. Saisitte silloin enemmän huomiota, kuin mitä tulette itse koko pitkässä ja tylsässä elämässänne kokemaan. No se siitä. On TÄRKEÄMPIÄKIN asioita, joilla mieltänsä vaivata. On se kummallinen juttu, että olenko itse tullut asettuneeksi oman filosofiani alaiseksi, vai onko elämäni itse rakentanut oman filosofiani. No yhtä omaperäistä ja originellia järjestelmää ei tule kukaan teistä koskaan rakentamaan. On sanottava, että haluni tulla filosofiksi alkoi varmaankin jo viimeistään ala-asteen viimeisillä luokilla, koska minulla oli jos silloin paljon enemmän sanottavaa kuin kaikilla muilla samassa koulussa olleilla yhteensä. Voisi varmaan sanoa: kaikista samassa läänissä asuneista enemmän. Tärkeitä minulle varhaisvaiheessa olivat etenkin Schopenhauer, Sartre, Nietzsche ja Wittgenstein, vaikka myöhemmin on tullut tärkeäksi mm. Michel Foucault. Matkalla minua kasvatti etenkin se, että olin käynyt edellisen kerran Britanniassa niinkin kaukana kuin edellisen vuoden kesällä. Minun piti lähteä Britanniaan ja Ranskaan jo kesällä, mutta ajankohta ei sopinut yhteen kovien helteiden kanssa, kun Pariisissakin lämpötila saattoi olla silloin jopa yli neljäkymmentä celsiusastetta. Oli onni, etten lähtenyt silloin matkaan, koska lievän ylipainoni kanssa ulkona liikuskeleminen neljänkymmenen asteen helteessä olisi varmaan tuntunut varsin sietämättömältä. Minua on ärsyttänyt viime aikoina se, miten juoruista, toisten puheista ja kirjoituksista sekä populaarikulttuurista moni nuorempi ihminen on riippuvainen, sillä siinä todellakin lasketaan leikkiä kaikenlaista syvällisyyttä ja tärkeämpiä asioita vastaan. On käsittämätöntä miten tässä maassa jonkinlaisen näkyvyyden niin hyvässä kuin pahassa saavuttaneen ihmisen asiat tuodaa totaalisesti kaikkien ihmisten naureskeltavaksi ja väärin ymmärrettäväksi. Tuossa näkyvät etenkin kliseet ja kaikkien tärkeiden asioiden kohdalle laitettavat stereotyyppiset vertauskuvat. Kyllä minuakin ärsytti kouluaikaan se, että minua ruvettiin kutsumaan Snellmaniksi, mutta olen mielummin kyllä Snellman, kuin joku populaarikulttuurin hahmo kuin Matti Nykänen, joksi monet ymmärtämättömät ja yksinkertaiset ihmiset ovat pilkanteon takia minua olleet rinnastamassa. Minuun ei ole koskaan vaikuttaneet toisten ihmisten harhaiset mielikuvat, koska ensinnäkin en pysty havaitsemaan toisten ihmisten mielipiteitä ja toisaalta en haluakaan niitä mielipiteitä koskaan havaita. Tapani suhtautua asioihin on varmaankin monen mielestä hyvin syvä ja suora. Siinä mielessä eroan kaikista jopa ikäisistäni ihmisistä varsin suurella tavalla. On kuitenkin mainittava esimerkiksi se, että kaksinaamaisuus ei ole kovinkaan miehekäs piirre. Mutta miehekkyyshän nykypäivänä mitataan suoraan pippelin pituudesta! Ei ole kaukana sekään, että väitöskirjan tekemistä varten tarvitsisi kertoa oman pippelinsä pituuden! Ennen tällaisista asioista ei puhuttu, koska ne eivät kuuluneet kenellekään. Mutta nykyaikaisessa rahvaanomaisessa todellisuudessa se tulee tärkeimmäksi asiaksi, koska jotkut yrittävät luoda jopa sosiaalisia hierarkioita tämän asian kannalle. Minä en ole koskaan mitannut arvoani ihmisenä tai minään muunakaan pippelin pituudesta. Tämä on nykypäivän pinnallisen ja nuorisokulttuurista tulevan tavan korostaa seksuaalista valtaa kautta. Minä en ole koskaan verrannut itseäni keneenkään toiseen, koska olen aina kokenut, ettei minun tarvitse verrata itseäni keneenkään. Nämä häntäheikit voivat toki, jos niin haluavat, pitää minua itseään huonompana, mutta minuun ei se millään tavalla vaikuta. Paljonko he itse ovat tuoneet substanssia ajatteluun ja kaiken kaikkiseen henkiseen elämään ja olemassaoloon? Ei tarvitse, jos on kookas sukupuolielin! Tärkeintä ja arvon määräävintä on pippelin tunkeminen emättimeen. On sanottava tämäkin asia eräästä naurettavasta metsämiehestä, joka kuuluu lähisukuun, että hän yritti luoda mielikuvaa minulle naurettavalla tavalla siitä, että hän olisi tavannut jonkun naisen, josta kuvittelee minun olevan kiinnostunut, Outokummussa jonkun blondin naisen kanssa, ja kertoi että halusi blondia, ja tummahiuksinen jäi aivan hänen huomiotaan vaille. Eli pitää pitää kuvitelmaa yllä, että hänellä on tosiaan seksuaalista valtaa, kun ei muuta keksi eikä ymmärrä, ja että hänen mielikuvituksensa jämät olisi jätetty minulle. Siinä jos missä on osoitus metsämiehestä, joka pääsi ylioppilaaksikin kun sukulainen tarjosi poikansa opettajille tekemiään piirakoita yksityistapaamisessa. Tässä jos missä hullunkurisuus, joka liittyy pippelin pituuden mittaamiseen ja sen kautta itseään parempana pitäminen tulee aivan lopulliseen häiriintyneisyyteen ja mielenvikaisuuteen. Mutta ainoasti opillisesta tittelistään ”YO”, hän on korostuneen tärkeä ja katsooo sen merkitsevän vielä jotain ekstraa oman pippelinsä pituuteen ja sen korostamiseen. On sanottava sekin, miten tarkka hän on tästä ”vallastaan”, että kun mainitsin hänelle eräästä miellyttävästä kohtalaisen vanhaan aatelissukuun kuuluvasta naisesta, oli hänen ensimmäinen kommenttinsa aiheesta ”No sehän assuu ihan tuossa Tukialan naapurissa”, että sekin oli hänen tavoiteltavissa ja naapurin tyttöjä! Onhan tämä runsaasti päälle kuusikymppinen mies kertonut minulle käyvänsä vielä ”tyttöreissuilla”, ei osaa kirjoittaa Pehr Evind Svinhufvudia oikein ja ei ymmärrä vaikka perusteellisesti selittäisi tämän jaetun suvun historiaa, mikä on hänen toinen ylemmyyden osoittamisen aihe, edes muutamaa polvea taaksepäin olevien ihmisten nimiä ja tietoja, vaikka ne kuinka moneen kertaan yrittäisi hänen tavoiteltavakseen tuoda. Tärkeintä on, kun on ”AATELINEN” ja kaikki siihen liittyvä on samantekevää ”skitsoamista”. Onhan se mukavaa ja oikein tiivistää minutkin minun mielenterveyteeni. Ja on mainittava kyseisen miehen kakaroista, että siinä jos missä on jälkipolvi perinyt saman idioottimaisuuden ja mulkkuuden. Kun yritin tavan takia avata keskustelua ukin hautajaisissa vuonna 2018 yhden tällaisen tyhmän jolpin kanssa, ja kun kysyin häneltä, kun hän oli jostain syystä lukioon päässyt, että mikä tämän suosikkiaine on koulussa, niin hän rupesi virnuilemaan minulle ja sanoi varmaan ”viiltävän kuitin” ”no, varmaan terveystieto”. Tämäkin Matti Nykäisyyteen epäonnistuneesti pyrkinyt jolppi ei tule saamaan elämässään mitään sellaista aikaan millä olisi merkitystä samalla tavalla kuin miten minun toiminnallani on aina ollut. Tätini Ainon reinari-avopuoliso vittuili minulle ”vainaudesta” jo miltei kymmenen vuotta sitten. Hänkään ei tule saamaan koskaan, vaikka eläisi 120-vuotiaaksi, mitään sellaista minkä olen jo tähän mennessä itse saavuttanut. Etenkin itsenään oleminen ei koskaan saa tavallisilta ihmisiltä kuin pilkan, koska tällaiset ihmiset pelkäävät tällaisia ihmisiä oman pinnallisuutensa kautta. Ja on mainitusta sukulaisesta mainittava sekin, että hän antaa sukutilan päärakennuksen mieluummin äpäräpojalleen, joka on vähemmän sukua itselleen kuin mitä minä olen. Mutta keeping up appearances, tärkeintä on väittää aivan muista poikkeavaa ja puolisisaruksistaan huomattavasti älykkäämpää käenpoikasta omaksi, koska se voisi vähentää oman jortikkansa valtaa ja etenkin muiden ihmisten KÄSITYSTÄ itsestään. Sanoihan tämä sukulainen ensimmäisenä, koska käytin ranskalaista taidehistorioitsijaa Kaavilla ja Juuassa, koska hän on kiinnostunut Adolf von Beckerin historiasta, että ”minkä ikäinen se on”, eli heti oli potentiaalinen nussiminen mielessä, ja kun kerroin Baba Lybeckin olevan Anna Lovisa von Beckerin jälkeläinen useammassa polvessa, sanoi hän, ”että senhän voi joskus sille kertoa”. En usko, että Baba olisi kovinkaan avoin tämän YO:n lähestymisiä kohtana. Eli on sanottava, että tälle miehelle tämä ns. AATELISUUS on vaan lisäväline oman jorttikkansa korkeuden ylistämiselle. Kun kerroin tästä asiasta hänelle, nimittäin siitä, että suomalainen von Becker-suku on saanut aateluutensa vilpillä, niin heti kävi satojen vuosien takaiset asiat itsetunnon päälle ja sain kuunnella kaikenlaista epäpätevää isottelua tämän ja yhden äitini serkun taholta, jonka takia tätä todellista asiaa, nimenomaan sitä, että suomalainen von Becker-suku on saanut aateluutensa virheellisesti ja todelisuuspohjan vastaisesti, niin eihän sitä saanut suoranaisesti kirjoittaa sukuhistoriikkeihin. On kuitenkin nykytietämyksen valossa varmaa, vaikka wikipediassakin tätä on yritetty kaunistella, että Tuusulan ja Sysmän Beckerit eivät olleet mitään sukua ruotsalaisen vuonna 1653 aateloidun von Becker-suvun eikä sen kantaisän Johan von Beckerin kanssa. Esimerkiksi sukua tutkinut äitini täti Lempi Kinnunen ylläpiti vanhentunutta näkemystä siitä, että suomalainen von Becker-suku olisi ruotsalaisen suvun perillisiä, vaikka onkin sanottava, että vilpistä huolimatta suhteellisen vanhan ja edellisessä polvessa vielä ruotsinkielisen aatelissuvun jäsenyys kävi hänen itsetuntonsa päälle. Onhan selvää, että suvun jäsenet ovat päässseet suhteellisesti arvokkaisiin asemiin, saavuttaneet paljon kulttuurin alalla ja olleet isojen tilojen hallitsijoita, minkä lisäksi he ovat luonnollisesti olleet ruotsinkielisiä vielä muutama sukupolvi sitten. Aateluusasema varmaankin toi ainakin osittaisesti heille kaikenlaista arvokkuutta, enkä näe oman sukuni kanssa minkäänlaista eroa toisiin suomalaisiin aatelissukuihin, koska menneet sukupolvet ovat pitkään olleet aatelisia ja ajan myötä etenkin henkinen ja kulttuurinen pääoma ovat kasvaneet samalla tavalla kuin kaikissa muissakin aatelissuvuissa, ja suvun asiaa on käsitelty jo vuonna 1980 ritarihuoneella, missä asia koettiin vähäpätöiseksi ja asetuttiin tukemaan suvun ajallisesti pitkää olemassaoloa ritarihuoneella. Minua muuttavat aina kaikki ulkomailla hankitut kokemukset, koska on varmaankin niin, että minun tapani havainnoida ympäristöjä aktivoituu aina silloin, kun olen ympäristössä, jossa en ole aivan lähikuukausina ollut. Siinä mielessä matka kokemaan kulttuuria ja tutkimaan ympäristöjä on paljon arvokkaampaa kuin minkäänlainen rantaloma, jossa tungetaan vain hiilidioksidia ohentamaan maailman ilmakehää. On mainittaa, että sain matkalla myös mieleeni etenkin oman filosofiani kehittämiseen liittyviä asioita. Olemisen totuus ja olemisen tiede tarkoittavat etenkin yksilöyttä, ja miten yksilöydentutkimuksessa voitaisiin käsitellä etenkin yksilön olemista ja siihen liittyviä erikoispiirteitä. Kommentaariaatti, vaikutteellisuus ja ontokratia eivät etenkään halua antaa ihmisille oikeutta olla yksilöitä eikä antaa heille oikeutta tunnistaa sitä, minkälainen olemisen tulisi antaa olla. Olemisen fysiikka eli ontofysiikka on olemisen tieteen eli ontotieteen osa-alue, ja toiseksi olemisen tieteeksi voidaan mainita myös esimerkiksi olemisen psykologia, eli ontopsykologia. Olemisen tieteelle olennaista on siis yksilöys ja miten se on aina ohjannut ja muuttanut olemisen kokemusta ja kulttuurista ja henkistä pääomaaa. Olemisen kokemus eli ontokokemus on etenkin kokemusta siitä, miten olemisen vapaus vaikuttaa ihmisiin yksilöivästi ja etenkin yksilöyden hyväksyvästi. Oleminen määritellään etenkin se kautta, miten ihmiset alkavat itse harkitsemaan omia arvoja ja arvostuksiaan, ja tässä olennaista on se, ettei olemista ja sen piirteitä vertailla toisten kokemuksiin ja arvoihin, ja näin ollen esimerkiksi poliittisen puolueen piiriin tulevat ihmiset saapuvat samanlaiseen arvohallintaan etenkin yksilöllistä tietä, eikä kaverien tai ”oman porukan” kautta. Yksilöllinen eteneminen on etenkin omien arvojen ja vapaasti valittujen arvojen toteuttamista ja käytäntöön tuomista. Aiemmin mainittu sukulainen on nimittänyt minua ”luuseriksi”, mikä varmaan kertoo tarpeeksi hänen tyhmyydestään ja arvostelukyvyttömyydestään – mitä nyt tällainen maaalaismies mistään kulttuurista tai yhteiskunnast tietää! Toinen asia on se, että hänellä on korostunut käsitys siitä, että jokaisessa tilanteessa on määriteltävä osapuolten valtasuhteet, mikä on omalle tasa-arvoiselle keskustelukulttuurilleni varsin vierasta ja primitiivistä. ”LUULETKO SINÄ OLEVAS MINUA PAREMPI!!!??” Kyllä minä vähän kieltämättä luulen. Ontotiede siis käsittelee olemisen olemusta, periaatteita ja yksilöyden olemusta ja periaatteita. Ontofysiikka ja ontopsykologia ovat ontotieteen alatieteita, jotka keskittyvät nimenomaisesti tutkimaan olemiseen liittyviä psykologisia periaatteita ja olemiseen liittyviä fyysisiä periaatteita. Oleminen määritellään tässä etenkin yksilöyden kautta, jonka kautta voidaan määritellä sekin, että vaikka jalkapallo-otteluissa runkkaamiseleitä pelaajille näyttelevät pojanjolpit eivät todellakaan tuolla tavalla edusta minkäänlaista yksilöyttä eikä myöskään puhdasta ja autenttista olemista. Miksi sitten on tarve määritellä olemista tai sen oikeaa muotoa. Se on sen takia, koska ihmiset luopuessaan arvoistaan ja arvostuksistaan palvelevat kommentaariaattia, ontokratiaa ja niiden ohjailemaa vaikutteellisuutta, joiden pyrkimys on yhdenmukaistaa ihmiset ja yksilöt omien valtapoliittisten pyrkimysten ja hyödyn saamisen takia ja kannalta. Ontokratia eli olemisen valta kieltää ihmisiltä yksilöllisyyden ja yhteiskunnallisen ja uskonnollisen vapauden. Se hakee etenkin yhdenmukaisia ja toisistaan poikkeamattomia arvostuksia, joilla ihmisten vapaus ja yksilöys voidaan viedä pois. Olemisen fysiikka eli ontofysiikka tarkoittaa etenkin olemisen ja ajattelun toimintaa ja miten tuo toiminta vaikuttaa yksilöyteen. Olemisen psykologia taas koskee etenkin olemiseen liittyviä arvoja ja arvostuksia, ja miten ne vertailun sijaan saadaan etenkin itsenäisellä etenemisellä ja kehittymisellä. Minkähän takia jotkut ihmiset eivät voi vastata ystävällisyydellä heihin osoitettuun ystävällisyyteen ja kohteliaisuuteen? Minäkin kysyin vieressä itstuneelta rouvalta Wagner-Seuran pikkujouluissa, että kuinka kauan rouva on ollut seuran jäsen, niin hän alkoi vittuilemaan suoraan: ”13-14 vuotta”. Mitähän pahaa minä olin hänellekin tehnyt. Oleminen määrittyy etenkin yksilöyden kautta, jonka voi katsoa tarkoittavan yhtä aitoa ja ehjää tapaa suhtautua olemiseen. Vaikka jotkut voisivat väittää, että kaikki ihmisistä eivät pysty yksilöyteen, vaan tarvitsevat ohjausta, niin on tässä sanottava, että tämä on kommentaariaatin ja ontokratian kanta, ja varmasti lähes kaikki ihmiset pystyvät olemaan yksilöitä, tai ainakin sen mukaisen kokemisen tulisi ylittää kaikki sellaisett kollektiiviset käsitykset, jotka vain ohjaavat ihmisiä harhaan ja tekevät heistä tyhmempiä verrattuna siihen, miten he voisivat olla, jos heidän ei tarvitsisi matkia toisia ja pitää yllä arvoja ja arvostuksia vain sen takia, koska muut ihmiset näyttävät heille tässä esimerkkiä. Tätä asiaa voidaan lähestyä myös esimerkiksi karisman käsitteen kautta. Johtajat jakaantuvat kahteen ryhmään sen kautta, edustavatko he olemisen vapautta vai olemisen valtaa. Olemisen valtaa edistävät ihmiset toimivat kuvitellun karisman kautta, joka keskittyy esimerkiksi siihen ja sellaisiiin merkityksettömyyksiin, millaiset sukupuolielimet housuista löytyvät, millainen ulkonäkö on ja mihin asioihin tällaiset ihmiset keskittyvät ja pitävät tärkeinä. Aito karisma liittyy sellaisiin hahmoihin, jotka eivät hae toisista ihmisistä tai vallasta omaa etuaan, vaan antavat kaikille ihmisille oikeuden olla aivan sillä tavalla kuin haluavat. Eli toisin sanoen voidaan esimerkiksi poliittisen vasemmiston haluavan yhdenmukaistaa ihmisiä pelkästään heidän huoneensa koon tai valtiolta saamansa rahan kautta. Nimenomaan pelkistäminen johtaa epävapauteen ja olemisen valtaan, koska tällaiset ihmiset mukautuvat liiallisesti kollektiiviin olemaan Sanna Marinien ja Li Anderssonien tahdottomina pelinappuloina. Olemisen vapaus on siis etenkin sellainen asenne, jossa ihmiset eivät määrittele arvojaan etumisrelaatioiden kautta. Onhan naisistakin sanottava, että he pyrkivät sen jälkeen kun jortikkoja on kokeiltu, etenkin hankkimaan itselleen jonkinlaisia raameja ja sitä varten voidaan vaikka antaa pildeä, eli olemisen vapaus ei pyri minkäänlaiseen tahtoon jotain siinä välineinä käyttäen. Eli olemisen ja yksilöyden tulisi olla aina tahdotonta ja ilman päämäärien toteuttamista. Olemisessa ja yksilöydessä arvojen on sallittava etenemään vapaasti sen mukaan miten ja mitä ihminen arvostaa ja kunnioittaa. New depth tarkoittaa tätä asennetta, jossa kunnioitetaan olemisen vapautta ja yksilöyttä. Ihmisten ei suinkaan tarvitse erakoitua toisistaan, mutta tämän filosofian mukaan ihmisten kokoontumisen tulisi tapahtua eri tavalla kuin miten se tapahtuu olemisen vallan mielipiteiden ja ohjaavien arvostusten kautta. Tämähän muuttaa esimerkiksi senkin, miten vallankäyttö ymmärretään, - kukaan ei siis ”vaikuta” keheenkään, koska tämä olisi ohjaamassa yksilöitä omaksumaan valta-arvoja omia periaatteita ajavien olemisen vallan ihmisten itsekkään tahdon mukaisesti. On mainittava tässä jo yksi tärkeä käsite: nimittäin Zweckmässigkeit-terapia, joka pyrkii siihen, että ihmiset saisivat vapautettua omat arvonsa kommentaariaatilta ja voisivat sitä kautta kehittämään itselleen käsitystä omista tärkeimmistä arvoistaan ja niiden mukaisista päämääristä.

Mahtisukujen vaakunat Luhangan kirkkoon (Reeth, Taube, von Becker)

Hyvä kunnanjohtaja/kirkkoherra

Minua lähestyi keväällä eräs Luhangassa kuuluisaksi tulleen Taube-suvun edustaja. Taubet hallinnoivat etenkin 1800-luvulla Vanhoisten kartanoa. Päädyimme sellaiseen ajatukseen, että Luhangan kirkkoon olisi saatava kolmen luhankalaisen suurmiessuvun vaakunat. Ne voitaisiin esimerkiksi ripustaa kirkon seinälle vierekkäin. Tässä kunnioitettaisiin kunnan perustajaa Alexander Reethia ja hänen sukuaan sekä siellä eri tavalla kunnalliseen päätöksentekoon, hyväntekeväisyyteen ja uusia menetelmiä esimerkiksi maatalouteen tuoneisiin, velvollisuudentunnostaan kaikkeen osalllistuneisiin von Beckereiden ja Tauben sukuihin. Kornetti Alexander Reeth perusti Luhankaan seurakunnan, jonka seuraava vaihe oli kunnan perustaminen. Taubet ovat vanha saksalaisperäinen aatelissuku, josta tuli Luhankaan myös paikallisia mahtimiehiä. Oma sukuni von Beckerit on hallinnoinut pitäjässä useita kartanoita ja ollut varmaan merkitykseltään merkittävin aatelissuku pitäjässä. Reeth sai haltuunsa ennen sukuani Luhangan säterin, jonka hallitsijana hän myös kuoli. Von Beckerit saivat myöhemmin säterin itselleen ja maata ja metsää kartanossa oli tuolloin yli kymmenen tuhatta hehtaaria. Toivon, että näkisitte asian merkityksen tavallani ja koko kunta huomioiden.Monessa suomalaisessa kirkossa on paikallisten aatelissukujen vaakunoita. On mietittävä asian kokoon saamisen vaiheita. Olisi siis tuotava asia esille kunnan päätöksentekoelimissä. Sen jälkeen voitaisiin antaa jollekin keraamikolle toimeksianto näiden kolmen suvun vaakunoiden tallentamiseksi ja esillle laittamiseksi. Minulla on mallikuvat satoja vuosia vanhoista sukuvaakunoista. Olen avoin muille esityksille. Ilmoittakaa vaan.

Olli von Becker

Yhteiskuntatieteiden maisteri

Politiikkaan! Minäkö?

Voisin sanoa, että poliitikon tulee olla olematta reaktiivinen, relatiivinen ja negaatioon asettuva, koska tuollainen politiikka voi olla vain hedelmätöntä kiistelyä ja riitelyä. Näillä tavoilla politiikkaa harrastava ihminen paljastaa samalla sen, ettei hänellä ole todellisuudessa omia arvoja eikä minkäänlaista maailmankatsomuksellista horisonttia. Kansanedustajan tulee olla etenkin arvoja ja periaatteita esiin tuova ihminen. Hänellä siis tulee olla omalähtöistä arvoharkintaa, koska muuten kuin arvojen kautta toimivat poliitikot eivät ole edes vapaita, koska hänestä riippumattomat tahot ohjailevat hänen henkilökohtaisen poliittisen vakaumuksen lähdettä. Periaatteita on siis oltava ja niistä on pidettävä koko ajan kiinni. Porvarillisiä ihmisiä on joka ikisessä Suomenkin puolueessa ja heistä voidaan käyttää mielestäni käsitettä ”vallantäyttäjä”; koska he eivät voi käyttää valtaa, koska he tunnistavat vain sen raamit ja pyrkivät siihen, että kaikki muutkin poliitikot vain keskittyisivät relatiiviseen ja reaktiiviseen riitelyyn negaationa, koska silloin he voisivat peittää omassa syömmessään joskus esiin tulleet kateuden ja vähäpätöisyyden tunteet, jotka heissä herättää se silloin kun joku uskaltaa olla myönteisellä tavalla poikkeava. Jos pääsisin eduskuntaan, niin kutsuisin ensimmäisenä päivänä median kokoon ja kertoisin antavani kansanedustajan palkastani ainakin 30-40 prosenttia hyväntekeväisyyteen. Se saisi kaikki muut vaikuttamaan itsekeskeisiltä ja ahneilta. Olen alkanut ajattelemaan, että Kokoomuksen kylmäkiskoisuuden takia minun on asetuttava jonkin toisen puolueen riippumattomaksi ehdokkaaksi. Mieleen tulevia ovat Keskusta, Vihreät, Liike Nyt ja KD. Vaikka on sanottava kantani normatiivisista etiikan järjestelmistä ei saattaisi miellyttää viimeksi mainittua. Myös bioetiikka ei varmasti ole sellainen asia, joka herättäisi heissä kiinnostusta ja tukea. Nyt on sanottava, että mieleeni käyviä puolueita ei Suomessa ole liialti, koska Harkimon liikekin on niin vaatimaton kannatukseltaan, että varsinaisessa vaaliin lähtemisessä ei tulisi mahdollisesti kuin pelkästään turhautumista ja pahaa oloa. Olen aina ollut kiinnostunut politiikasta ja nykymuotoisena sen voi havaita etenkin etiikan esille nostamisena. Vallankäytön tulee tulla tarkastelluksi etenkin etiikan kautta. Mielestäni tärkein käsite omassa politiikassani on vapaus. Vapaus tarkoittaa vapautta toisten ihmisten epäpätevästä vallasta, vapautta epäeettisten vallanhaltijoiden vallalta ja vapautta myös ajatuksia pelkistävältä ja henkistä vapautta vievältä jaetulta henkiseltä intimiteetiltä, koska etenkin viimeksi mainittu on omiaan muuttamaan arvoihin ja periaatteisiin perustavan ryhmittymän ideologista nautintoa saavaksi vuokravälitysfirmaksi. Poliittisista osallistujista, vaikka hänkin lopulta pettyi puoluepolitiikkaan, on mainittava esikuvana etenkin Pentti Linkola, vaikka on samassa yhteydessä sanottava, että en tavallisesti puhu mistään esikuvista. Tulisin ajamaan eduskunnassa etenkin eläinten, mielenterveyskuntoutujien ja nepsyihmisten etuja. Samanaikaisesti se asia, joka erkaannuttaa minut KD:sta on se, että pidän uskonnollisten ihmisten antroposentrista maailmankuvaa täysin virheellisenä ja vanhanaikaisena tapana suhtautua eläimiin ja maailmaan. Poliitikon on ihmisten hyvän lisäksi ajettava maailman ja maailmankaikkeuden hyvää, johon sisältyvät myös muut eläimet kuin ihmiset. Luonnon tuhoaminen ihmisten toiminnan seurauksena on ehkä tärkein asia, josta ihmiskunnan on pystyttävä hankkiutumaan eroon. Lisäksi on korostettava sitä, että kouluihin tulisi saada uudeksi oppiaineeksi arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikki. Tässä kohdin on siis pidettävä huolta siitä, etteivät lapset ja nuoret syrjäydy älyllisen epärehellisyyden tuovien ideologisten järjestelmien kautta. Kuitenkin on sanottava, ettei tämä oppiaine korosta mitään tiettyä aatetta tai ideologiaa, vaan siinä etenkn väitellään ja huomataan, ettei mikään tietty ideologia tai aate riitä siihen, että sitä voitasiiin absoluuttina ajaa ja tyytyä vain siihen. Siinä mielessä tämä oppiaine opettaisi lapsille ja nuorille se, ettei totalitarismeihin tule ajautua. Arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikki siis antaisi tilaa etenkin ajattelulle ja vapaiden arvojen korostamiselle. Kaikki olemme jo nykypäivässäkin havainneet, ettei ehdottomia ja absoluuttisia ideologioita tule tukea, koska ne johtavat sotaan ja useiden ihmisten kärsimykseen. Porvarillinen ihminen on etenkin kauppias, ja politiikassa porvarillisuus tarkoittaa sitä, että poliitikot vaihtavat mielipiteitään pienestä oikusta, jos katsotaan että joku mielipide olisi kaikesta käyttökelpoisin. Se on hyödyttävien mielipiteiden luvatonta käyttöönottoa. Samalla tavalla niin kuin raiskauskin voi olla pian sukupuolielimen luvatonta käyttöönottoa. Poliitikolla on siis oltava arvoja ja ne eivät ole voineet tulla puolueen tai muiden edunvalvontaorganisaatioiden kautta reaktiivisesti ja relatiivisesti. Siinä mielessä on sanottava, että minä kuitenkin olen oikeistolainen ja Kokoomuksen jäsen, vaikka he jostain pikkuasiasta johtuen näyttävät suhtautuvan minun lähestymiseeni nuivasti. Kokoomus on tänä päivänä kuin vuokravälitystoimisto, jonne voi tulla viettämään aikaa. Siinä mielessä on vähän ristiriitaista, että vaikka he hyväksyvät kaiken mitä Orpo sanoo, ja varmaan nuuskivat toistensa takapuolia samanlaisten arvojen tunnistamiseksi, niin se on huomattu, jos kansanedustajan fiinissä keskustaresidenssissä on käynyt joku laskemassa varpusparvia pönttöön. Porvarilliset poliitikot ajattelevat, että kun he ovat saman muilta suljetun talon sisällä ja käyttävät samoja hyyskiä niin heidän tulee myös ottaa vakavemmin toiset porvarilliset poliitkot ennemmin kuin mahdollisesti poliitikkoa hänen arvojensa takia äänestänyttä kansaa. Porvarillisuus poliitikkojen keskuudessa tuli loistavasti esiin Loka Laitisen Naisten saunassa-sarjan kautta, se siis tarkoittaa jaettujen puitteiden johtaneen jaettuun henkiseen intimiteettiin. Viiniä kuluu ja kaikilta puolilta puunatut mielipiteet löytyvät kaikilta samanlaisina. Muistan sellaisenkin, että kun Matti Vanhanen oli mukana presidentinvaaleissa, ja kun häneltä kysyttiin, puolustaisiko Suomi Viroa (ennen Natoon liittymistä) ryssän mahdollisesti sinne hyökättyä. Vanhanen rupesi selostamaan ja jaarittelemaan kaikista mahdollisista poliittisista instituutioista, joiden kanssa asiaa tulisi konsultoida. Uskoisin, että kysymyksellä haluttiin luovan kansalaisille varmuutta siitä, että sukulaiskansaa todella puolustettaisiin, eikä otettaisi vastaan tämän kuivaakin kuivemman miehen selvityksiä siitä, miten hän hyökkäyksen tullessa pystyisi instituutioiden kautta välttämään vastuun asiasta totaalisesti ja täysin. Voi olla niin, että politiikassa kansalaiset etsivät arvojen sijaan enemmän suunnannäyttäjiä. Kuitenkin mielestäni on niin, että vasemmisto on kysymyksien kautta suuremmin väärässä kuin oikeisto. Se on myös kerrottava, että vaikka minä olisinkin kulttuurisesti konservatiivinen niin minä olen kuitenkin sosiaalisesti hyvin liberaali. Mielestäni hyvä periaate on: ”Elä ja anna toistenkin elää”.Perussuomalaisten horinat ja puuttuminen suomalaisten geeniperimään heidän harhaisten kriteeriensä kanssa on yksi suuntaus joka on vähintään yhtä väärin kuin sosialismi. Vaikka Vihreiden Virta on tietysti oppositioasemassaan ollut paljon kritisoimassa esimerkiksi pääministeri Orpoa, vaikka jokseenkin oikeinkin syin, niin mielestäni omaan maailmankatsomukseeni sopii hyvin sekä vihreys että kokoomuslaisuus. Jos pääsisin eduskuntavaaleihin, tulisin tekemään ja kirjoittamaan rankasti mielipiteitäni kaikkiin mahdollisiin median kanaviin ja osallistumaan kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin, joissa saisin tuoda esin omia periaatteitani. Mielestäni mielenterveyskuntoutujia varten tulisi perustaa uusi ministeriö ja ministeri, jotka pyrkisivät auttamaan tämän yhteiskunnan ehkä heikoimman vähemmistön jäsenten luovimista suomalaisessa yhteiskunnasssa. Lisäksi tulisi pitää huolta siitä, etteivät erilaisissa elämäntilanteissa olevat kansalaiset syrjäytyisi. Tähänkään ei tarvita mitään uusia huoltoinstituutioita, vaan pikemminkin tässä asiassa tapahtuvan muutoksen tulisi alkaa etenkin ihmisistä ja virkamiehistä. Olen oppinut ajattelemaan eläinten kohtelun olevan tärkeä asia maailmassa ja en esimerkiksi pysty katsomaan mitään Lomittajat-sarjoja, koska huomaan miten suuri ero eläinten suojelijoiden ja niitä hyödyntävien ihmisten spektrin suhteen on olemassa. Uskonnollisuus tavallisesti muuttaa ihmisten mielipiteitä ajattelemaan ihmisen olevan koko maailman ja maailmankaikkeuden keskus, ja on sanottava, vaikka Kopernikuksesta on paljon aikaa, niin periaatteet eivät suuremmin ole muuttuneet täysin eniten syrjäisten ja pikkupiiristen ihmisten kesken. Kun käy Suomessa pienemmillä paikkakunnilla, on tavallisesti, vaikka ei olisi edes ruokakauppaa, jonkun paikallisen uskomiskeskittymän ajatuksia harhaan johtava lafka ja loosi. Tietysti kaupungeissa tätä ilmenee vähemmin, vaikka siellä ollaankin ajauduttu siihen, että muualta maailmasta tulevien radikaalisuus uskonnon mielessä ohjaa sekulaarien kaupunkilaispoliitikkojen mielipiteitä siihen, että vaikka kristinuskoa ei hyväksytä, niin muualta maailmasta tulevien uskonnot tulee hyväksyä sellaisenaan. Mielestäni protestanttinen kristinusko tuo parhaillaan esiin jokaisen ihmisen elämisen arvoa ja edustavat elämän jatkuvuutta. Siinä mielessä en voi itse sanoa, että olisin ateisti tai uskovainen, koska molemmat kannat perustuvat mielestäni ihmisjärkeen. Joku kysyi minulta joskus ”missä peräkammarissa sinä olet elänyt. Suomi tarvitsee sinua.” Minullla on sukulaisteni joukossa sekä äidin että isän puolella ollut paikallispoliitikkoja. Voin mainita, että sukupuustani löytyy Eva Helena os. Tandefelt serkusavioliiton takia kahteen kertaan, ja hänen sukulaisensa oli ministeri Heikki Ritavuoren ampunut Ernst Tandefelt. Eikös Wille Rydman ole jotain sukua Ritavuorelle? No, vaikka tämä oli vitsi, niin minulle on varmaan veressä tullut huoli ja kiinnostus yhteisten asioiden hoitoon. Etenkin von Beckereiden suvussa vastuuntunto on asia, joka on mielestäni itsellenikin periytynyt. Lisää varsin synkkää historiaa löytyy von der Pahlen-suvun kautta, kun yksi tuosta suvusta oli murhaamassa Paavali I:n. Minun isoisäni isoisän isoisän äiti oli von der Pahlen. Nämä ovat siis vitsejä, on minun sukulaisiani ollut mukana paljon paremmassakin. Olen juurieni kautta oppinut havaitsemaan sen, että suomalaisuus rajoitettuna Suomeen ei johda ihmisiä kovin pitkälle. Jos ei ole periaatteenaa monessa asiassa muuta kuin se, jos on samaa ”heimoa”, tai jos sanotaan ”että siihen on vaan tottunut”, niin ei tämä kansa koskaan pääsisi kaikenlaisten Saarijärven Paavojen ja Sven Tuuvien tasolta etenemään ja olemaan edes eurooppalaisia. Tuossa Sean Ricksin asiaa käsitelleessä ohjelmassa etenkin tuo isompi kaveri, joka etenkin oli paasaamassa ABC:ta omasta yksinkertaisesta maailmankatsomuksestaan, oli todella ylipainoinen, ja, jos en saanut väärää käsitystä, näytti omaavan 25-vuotiaana tekohampaat ja hiusrajakin oli jo alkanut jonkin verran nousemaan ja päälaella kaljua oli myös havaittavissa. Onhan se hyvä, jos on noin yksinkertainen periaate tuollaisilla säännöillä säädellä toisten ihmisten olemiseen liittyviä kantoja, silloin ei tarvitse liiemmin ajatella tai kuvitellakaan heterogeenisyyttä. Ja onhan se hyvä, jos tuokin kaveri oli jostain saanut käsityksen, että hänen geeninsä olisi niin korkeata ja tavoittelemisen arvoista. Suomalaisuus impivaaralaisuuden mielessä ei edusta minkäänlaista kehittynyttä yhteiskunta- ja kulttuurillista näkemystä. Ja tämä ruotsin kielen vastaisuus`Minkä takia nämä kehittymättömät ihmiset keksivät periaatteita sen päälle, sen totuuden päälle, että suurin osa Suomeen tulleesta länsimaalaisuudesta on tullut Suomeen Ruotsin kautta. Ja onhan sekin sanottava, että yläluokka ja sivistyneistö on pitkään ollut perimältään jakaantunut ja ne nen-päätteiset ihmiset, jotka ovat menestyneet, ovat onnellisella tavalla pystyneet omaksumaan niitä hankkeita, jotka jokainen aatelin jäsen voi todistaa. No, onhan selvää, että Suomen entinen aateli ei ole sataan vuoteen ollut kovin homogeeninen ja yhtenäinen ryhmittymä, ja voin sanoa omassa suvussanikin olevan enemmän kulttuuriin kielteisesti suhtautuvia ihmisiä kuin sen varsinaisia edistäjiä. Jos Suomessa ei riitä riittävän laajoja ja avaria maailmankatsomuksen osia, on niitä haettava muista länsimaisista kulttuureista. Siinä mielessä Suomen ja suomalaisten on suuntauduttava länteen ja ohjattava muutenkin suomalaisia omaksumaan kokonaisen Euroopan arvoja ja kulttuurien piirteitä. Ja on mainittava kuriositeettina se, että ensimmäinen pan-Eurooppalaisuutta korostanut kreivi Richard Coudenhove-Kalergi oli äitinsä kautta japanilainen. Eli hänelläkin oli isänsä kautta vankat juuret Euroopassa ja sen yhtenäisyydessä, vaikka on sanottava hänen muistuttaneen enemmän japanilaista kuin eurooppalaista ulkoisesti. Siinä mielessä itsessänikin on säilynyt suuntautuneisuus Eurooppaa kohtaan, vaikka minulla on äitinikin puolella von Beckereiden kanssa lisääntyneitä talonpoikaisnaisia monessa polvessa. Koen, että tärkein asia joka on aatelistaustasta säilynyt, ovat käytöstavat, oikeat prioriteetit ja huomion kohteet, ja se asennoituminen, jossa katsotaan oman eurooppalaisen kulttuuritaustan olevan tärkeämpää kuin mitkään suomalaiset ”heimot” ja ”omat porukat”. Joku on sanonut minusta, että minä olen monikulttuurinen jos kuka oman veren ja siitä tulleiden kiinnostuksen kohteiden ja kielitaitoisuuden kautta. Siinä on sanottava, että tämä monikulttuurisuus liittyy etenkin eurooppalaisiin juuriin ja kulttuuriin. Se on kuitenkin eroava juttu, että jos syntyy eurooppalaisilla juurilla suomalaiseksi, on se eri asia kuin se, jos syntyy Suomessa ”suomalaiseksi”' hyvästi ruskettuneilla juurilla. Kysymys on siinä miten näiden kahden ryhmien tulisi huomioida kulttuuri ja miten keskittyä oikeiden asioiden omaksumiseen ja milllaisia arvoja, asenteita ja arvostelukyvyn piirteitä tulisi oppia omaksumaan ja hankkimaan. Siinä mielessä kannattaisi lukea esimerkiksi Juha Sihvolan Maailmankansalaisen etiikka ja Maailmankansalaisen uskonto. Eli on siis sanottava, että itse olen aina pitänyt omaa geeniperimää ja kulttuuriperimää tärkeämpänä kuin minkään maan kansalaisuutta, koska nationalismi johtaa miltei aina jonkinlaiseen epäoikeudenmukaisuuteen ja kansainvälisyyden ja korkeampien kulttuureiden väheksyntään ja yleiseen välinpitämättömyyteen. Ja tätä Perussuomalaiset ihastelevat ja pitävät pyrkimisen arvoisena. Jos he saisivat päättää, erottaisiin eurosta; Euroopan Unionista ja jopa Natosta. Suomi ei ole yksin ja ilman Eurooppaa mitään. Vaikka en halua korostaa minkäämlaista aatelin merkitystä korostamisen arvoisena, kun en itse ole kuin aatelisen munasolun kautta maailmaan tullut, niin on sanottava tällaisten juurten olevan tärkeää etenkin perityn vastuuntunnon ja velvollisuuden tunteen takia. Vapaimmat ihmiset pystyvät monesti tuottamaan omia rehellisiä arvoja ja periaatteita ja monesssa tapauksessa myös toimimaan autonomisesti niiden kautta. Heitukkuus ei elä niillä, joilla on vankkoja kulttuurisia perustuksia kansojen historiassa. Siitä on mainittava, että olen jo vuosia sitten maininnut yhtenä hankkeena suvulleni kuuluneen vapaaherran arvon palautttamisen Tukholmassa. Se myönnettiin suvulleni vuonna 1720 ja se on saanut jossain vain jäätyä huomioimatta. Joku on sanonut, että porvareiden muodontarkkuuden, pikkumaisuuden ja kliinisyyden takia yläluokka on aina kokenut suurempaa yhteyttä jopa työväenluokkaan kuin hienosteleviin, itseään muita parempina pitäviin porvareihin. Yläluokalla on aina ollut oikeus rikkoa porvareiden muodon tajua palasiksi sen takia, koska aateli ei mukaannu porvareiden ahdasmielisiin periaatteisiin. Kuitenkin kun olen tässä maininnut muutamaan otteeseen termit aateli ja yläluokka, niin haluan korostaa niiden arvoa etenkin kulttuurin ja hyvien periaatteiden saamisen mielessä enkä mitenkään siinä mielessä, että noihin liittyisi itsessään valtaa tai jonkinlaista paremmuutta muihin ihmisiin nähden. Nepsy-ihmisiin minulla on tuntemusta sitä kautta, koska olen itsekin saanut diagnoosin autismin kirjoon kuuluvuudesta. Nepsy-ihmisten oikeuksia haluiaisin korostaa siinä, että he saisivat monesti uudenaikaiset näkemyksensä kuuluviin ja heille annettaisiin enemmän mahdollisuuksia osallistua opiskelu- ja työelämään. On esimerkiksi sanottava, että vaikka omista maisteritason opinnoista on jo yli kymmenen vuotta, niin koin aina hyväksi sen mahdollisuuden että tenttejä sai suorittaa tietokoneelle vastaamalla tenttiakvaariossa. Sen lisäksi, että se mahdollisti helpomman tenttitilanteen, niin se mahdollisti myös nopean etenemisen opinnoissa, koska ei tarvinnut odottaa yleisiä tenttitilaisuuksia ja -aikoja. Voin tässä yhteydessä sanoa sen, että minä tulen edistämään lukemisen tärkeyttä, itsenäistä opiskelua ja etenemistä, mielenterveyskuntoutujia ja nepsyihmisiä- Lisäksi tulisin edistämään hyväntekeväisyyttä kansalaisyhteiskunnan piirissä, ainakin osittaista vegaanisuutta, ja eläinten tähän asti toteutetun hyötykäytön vähentämistä. Lisäksi aikoisin saada aikaan sen, että kaikenlainen eläinten ja niiden käyttäytymisen tutkiminen saisi suurempia apurahoja toimintansa tueksi. Lisäksi kaikenlaista byrokratiaa tulisi pyrkiä vähentämään ja lisäämään avoimempaa päätöksentekoa. Lisäksi tulisi perustaa oma tieteenalansa -

eli yksilöydentutkimus, jonka tulisi paradigmaattisesti yhdistää monia muita tieteenaloja, kuten kullttuurihistoriaa, kulttuurin tutkimusta, filosofiaa, taideaineita, sosiaalipsykologiaa ja 'psykologiaa. Ja on mainittava sekin, että joku on tekoälyä manipuoloimalla yrittänyt saada aikaan käsityksen siitä, että minä en olisi alkuaan keksinyt käsitettä ontofysiikka. Se on minun ja tarkoittaa olemisen fysiikkaa ja toimintaa ja se eroaa ontologiasta siinä että ontologia rajoittuu pelkkään tietoon ja metafysiikasta se poikkeaa sen kautta, koska ontofysiikka kattaa sen miten oleminen ilmenee kaikessa, eikä se tule vasta ajattelun toiminnan jälkeen kuten metafysiikka tulee fysiikan jälkeen (meta-). Siinä mielessäkin tuen itsenäistä sivistyksen hankkimista ja sitä miten sivistyksen hankkimiseen tulisi suuntautua yksilöllisesti ja vapaasti, eikä rajoittua pakotettujen elementaarisuuksien ja muiden älyttömyyksien pakotettuun syöttämiseen. Siinä mielessä yhteiskunnassa tulisi korostaa tiedon hankkimista ja siinäkin etenkin tiedon hankkimista kirjoista eikä wikipediasta tai facebookista. Siinä mielessä kansa tulisi saada taas haluamaan tiedon hankkimista ja tunnustaa sen arvoa. Hyväntekeväisyyttä tulisi korosta enemmän varsinaisen sosiaalihuolloin sijalla. Siinä mielessä kulttuurinen konservatiivisuus tukisi etenkin sitä, miten ihmiset suhtautuisivat siihen polkuun jonka he yhteiskunnassa kulkevat, siis kouluihin, yliopistoihin ja paikkoihin. Siinä olisi merkityksellisyyttä vaikka jonkin instituution sisällä toimiessaan joku ei olisi suuremmin siinä vaiheessa yhteyksiä järjestänyt. Uusi syvällisyys tarkoittaa etenkin sitä, että elämä otetaan vakavasti ja sen vakavasti ottamisen yhteydessä on nähtävä riittävän paljon vaivaa. Uusi syvällisyys tarkoittaa sitä, että kirjat ja arkistot otetaan vakavammin kuin keinoäly ja wikipediasta ja muualta internetistä saatu ja hankittu tieto. On varmasti niin, että tiedon lähde on edelleen niin tärkeä asia, ettei sitä voida syrjäyttää, koska muuten ihmiset oppivat liian helppoon ja vähällä saatavaan tietoon, joka yleistettynä voi tuoda esiin myös yksisuuntaisuutta ja suvaitsemattomuutta. On siis etenkin nähtävä vaivaa – kaikessa opiskelussa ja työskentelyssä, koska muuten ihmiset veltostuvat, tulevat lyhytjännitteisiksi ja eivät lopulta hoidu edes yliopisto-opinnoistaan ilman yleisiä käsityksiä ja tekoälyä, joka pelkistää kaikissa asioissa aika paljon ja laajalti. Tulen lisäksi ajamaan inhimillisyyttä kaikissa sellaisissa tilanteissa, joihin maailma ja epäoikeudenmukaisuus ihmisiä ovat monesti ohjaamassa.

Lähdeluettelo (päivittyy koko ajan)

 

Bibliography for PhD - Olli von Becker

Aristoteles: Nikomakhoksen etiikka, Gaudeamus,(1989)

Aristoteles: Politiikka, Gaudeamus, (1991)

Baggini, Julian: How the world thinks, Granta, (2018)

Chydenius, Antti: Valitut kirjoitukset , Werner Söderström Osakeyhtiö, (1929)

Dewey, J.: Filosofian uudistaminen, Vastapaino (2012)

Dreze, Jean and Sen, Amartya: Vastakohtien Intia, Työväen sivistysliitto, (2017)

Durkheim, E. And Mauss, Marcel: Primitive classification, The university of Chicago press (1963)

Dworkin, R.M: ed: The philosophy of law, Oxford readings in philosophy (1971)

Fitzpatrick, Tony: Applied ethics and social problems, The policy press (2008)

Forsman, Brigitta: Gudlös etik – en befrielse ur religionens tvångströja, Fri tanke, (2011)

Haarscher, Guy: Tunnustuksettomuus, Niin & Näin,

Harris, Sam: Moraalinen maisema: Miten tiede määrittää inhimilliset arvot, Terra cognita, (2010)

Hayek, Friedrich: The road to serfdom, The University of Chicago Press (2007)

Herman, E.S: and Chomsky, Noam: Manufacturing consent - The political economy of the mass media, Vintage Books, (1994)

Holland, S.: Bioethics – A philosophical introduction, Polity, (2003)

Jung, Carl Gustaf: Der Mensch und seine Symbole, Walter-Verlag (1988)

Korkman, S.: Talous ja humanismi, Otava, (2022)

Kuhse, H. And Singer P. Ed: Bioethics An anthology, Blackwell Publishers, (1999)

Lagerborg, R.: La morale publique: Essai d'analyse generale des faits moraux

Levinas, E.: Outside the subject, Continuum, (1987)

Martinich, A.P. And Sosa, David: ed: Analytic Philosophy, Wiley-Blackwell, (2011)

Mauss, Marchel: Lahja, Tutkijaliitto, (1999)

Mcfarland, A.S.: Boycotts and Dixie chicks – Creative political participation at home and abroad, Paradigm publishers (2011)

Micheletti, M. And Mcfarland, A.: Creative participation – Responsibility taking in the political world, Paradigm Publishers(2012)

Nadkarni, M.V.: Ethics for our times – Essays in Gandhian perspective, Oxford, (2011)

Nazarenko, S.: Korruptio Suomessa, Into, (2019)

Nozick, Robert: Anarchy, state, and utopia, Basic books, (1974)

Nussbaum, M.: Creating capabilities – the human development approach, Harvard University Press (2011)

Nussbaum, M.: The fragility of goodness, Cambridge university press, (1986)

Nussbaum, M.: Königreich der Angst – Gedanken zur aktuellen politischen Krise, wbg Theiss, (2018)

Oksanen, Launis, Sajama ed: Etiikan lukemisto, Gaudeamus (2010)

Peterson, Jordan B.: 12 elämänohjetta – käsikirja kaaosta vastaan, WSOY, (2018)

Platon: Valtio, Kustannusosakeyhtiö Otava, (Finnish translation 1933)

Pussy riot: Punkrukous vapauden puolesta, Like, (2013)

Ricoeur, Paul: Le juste 1, Editions de seuil, (2022)

Ricoeur, Paul: Philosophie, ethique et politique – Entretiens et dialogues, Editions de seuil (2017)

Ridley, Matt: Jalouden alkuperä, Art house, (1999)

Rolin. K. And others: Soveltava yhteiskuntatiede ja filosofia, Gaudeamus, (2006)

Sen, Amartya: Identity and violence – The illusion of destiny, Penguine Books (2006)

Siegfried, Tom: John Nash, peliteoria ja luonnon koodi, Terra cognita, (2008)

Singer, P.: Animal liberation, Jonathan Cape, (1990)

Singer, P. ed: Ethics, Oxford University Press (1994)

Singer, P.: Ethics in the real world – 82 brief essays on things that matter, Princeton University Press (2017)

Singer, P.: Paras tapa auttaa, Viisas elämä, (2015)

Singer, p.: Practical ethics, Cambridge University Press (1980)

Singer, P.: En värld nu – globaliseringens etik, Fri tanke,

Tarkiainen, Tuttu: Demokratia – antiikin Ateenan kansanvalta, Werner Söderström osakeyhtiö (1959)

Teays, Wanda: Global bioethics and human rights: contemporary issues, Rowman & Littlefield (2014)

Waal de, Frans: Are we smart enough to know how smart animals are, W.W. Norton Company

(2016)

Westermarck, E.: The origin and development of the moral ideas, Macmillan and Co (1924)

Wittgenstein, Ludwig: Culture and value, The university of Chicago Press (1980)

Voltaire: Suvaitsevaisuudesta, Savukeidas kustannus (2012)

Zeller, Eduard:: Outlines of the history of greek philosophy, Longmans, Green and Co. (1886)

Ansioluettelo - Curriculum vitae (1.10.2026)

 

Curriculum vitae

Personal details

Olli Mikko Petteri von Becker b..2.8.1988

Place of birth: Kuopio Finland

Graduated from high school in Kuopio Lyceum

Education:

Bachelor of social sciences University of Jyväskylä (1.9.2013)

Master of social sciences University of Jyväskylä (1.9.2013)

Studies in Heinrich Heine-Universität Düsseldorf (attending lectures) 2009

Studies in Sorbonne (attending lectures) 2009-2010

Major subject: Philosophy

Minors: Ethics, Ancient cultures, etc.

Separate studies at some universities in Finland

Language Skills

Finnish: native

Swedish: advanced

German: advanced

English: advanced

French: mediocre

Latin: elementary

Old Greek: elementary

Italian, Spanish, Norwegian, Danish, Serbian at less elementary level

Publications

Books and research

Kun valo ilmestyy paikkaan, jossa ei paista : poetry

Biography of Reinhold von Becker (1788-1858) (2024)

Mikä on oikeiston vaiva ja muita kirjoituksia

Tuomiopäivän pasuunan törähdys poliittikkojen, journalistien ja sosiaalieukkojen yllä

Three volumes of von Becker-family history parts I-III

Ne vievät tänään koneen pois ja muita kirjoituksia (2013)

Ensimmäisiä runoja, novelleja ja muita kirjoituksia (2012)

Linnanpellon lukion historia (2006)

Many vast writing operations underway. There's also many dissertations ready but not yet published.

Most recent writings in various papers

All paper articles have not been preserved. This here under represents only part of all these writings.

Second period at Joutsan Seutu

Aina Hellman kutoi ja kutoi (2.8.2026)

Luhangan nimen alkuperästä (29.12.2025)

Luhangan suurkirkon historiaa (2.11.2025)

Taube-suvusta ja Taube-suivusta Luhangan Vanhoisessa (14.9.2025)

Kertomuksia von Becker -suvun historiasta Luhangassa osa III (15.6.2025)

Kertomuksia von Becker -suvun historiasta Luhangassa osa II (3.6.2025)

Kertomuksia von Becker-suvun historiasta Luhangassa osa I (17.5.2025)

Many writings still unpublished but sold

Period at Itä-Häme

Hämeen ja Savon riitaisat rajat on määritelty monta kertaa (6.9.2026)

Suurtilat säteilivät vaikutteita koko kartanopitäjän elämään (3.7.2026)

Maila Talvio uurasti yli 20 vuotta Itä-Hämeen museon hyväksi (7.6.2026)

Luhangan tiloista suurin osa oli 1800-luvulla torppia ¨(17.5.2026)

"Kartanot on kauniit kaikki jylkisessä Jyränkössä" (9.4.2026)

Heinola sai ensimmäisen oikean koulunsa vuonna 1820 – Elias Lönnrot kehui opettajaa (2.3.2026)

Pertunmaalaiset hakivat itselleen kirkon Hartolasta ja saivat sitten oman seurakunnankin (12.2.2026)

Hartolan kartanoita on hallinnut monta aatelissukua (6.1.2026)

Luhangan kappeliseurakunta sai odottaa pitkään kunnon pappia (15.12.2025)

Kirjallisuudella on syvät juuret Itä-​Hämeessä (10.11.2025)

Kirkkoherran poika lähti Hartolasta opintielle, joka johti professoriksi ja poliitikoksi (12.10.2025)

Kornetti Alexander Reeth perusti Luhangan (18.9.2025)

Onneton orpopoika – Axel Becker ja Tandefeltit (9.8.2025)

Uno von Schrowe kasvoi Putkijärven kartanossa ja varttui runoilijaksi ja runouden suomentajaksi (20.7.2025)

Many writings still unpublished but sold

Period at Pitäjänuutiset

Pertunmaan väki puuhasi pitkään omaa seurakuntaa ja kirkkoa – Kirkko haettiin lopulta Hartolasta (20.2.2026)

Period at Kangasniemen lehti

Postmodernista filosofiasta (21.5.2022)

Epäonnistumisen hyväksyminen (20.1.2022)

Filosofit ovat reppanoita (6.5.2021)

Herkkyydestä voimana (11.3.2021)

Trump ei tehnyt Yhdysvaltoja mahtavaksi (19.11.2020)

Haluammeko varmasti näin paljon teknologiaa? (24.9.2020)

Mitä on kulttuuridebatti ja onko sitä Suomessa (16.4.2020)

Tähtimiellykkeestä (8.4.2020)

Esi-isistä (12.3.2020)

Pohja se o miunkin säkissä (5.12.2019)

Korostetusta kollektiivisesta itseluottamuksesta ja uskomuksista (28.11.2019)

Vapaudesta ja vastuusta (10.10.2019)

Älykkäilystä, ajatuksennelmista ja oikeasta älykkyydestä (29.8.2019)

Rohkeasti eurooppalaisia (25.5.2019)

Miehen ja kissan välisestä ystävyydestä (14.4.2019)

Ajattelusta ja sen vaatimuksista (28.2.2019)

Von Beckereiden perintöä jatkamassa (26.1.2019)

Second period at Uutis-Jousi

Pentti Linkolan muistolle (8.4.2020)

Pyrkimys- eikä aikomisyhteiskuntaan (10.10.2019)

Älykkäilystä, ajatuksennelmista ja oikeasta älykkyydestä (22.8.2019)

Kirja kuuluu kaikille (27.6.2019)

Urheilu ei ole tärkeintä (28.3.2019)

Yhteiskunnallisesta ja yksilöllisestä tilasta (29.2.2019)

Etnonationalismia vastaan (24.1.2019)

Suomen kielen ja suomenruotsin rappiosta (28.12.2018)

Paradokseja (13.9.2018)

Politiikka keskellämme (16.8.2018)

Kapitalismi, kulttuuri ja lähikauppa (14.6.2018)

Oikeustietoa nuorille (24.5.2018)

Uudistus kieltenopetukseen (5.4.2018)

Luovuus, luovuus ja luovuus (1.3.2017)

Opetelkaa ruotsia, juntit (22.12.2017)

Kirjailijuuksia (22.11.2017)

Kyse on ihmisten vapaudesta (12.11.2017)

Monet aktiviteetit ovat terapeuttisia (19.10.2017)

Pyrkyryydestä ja elintaso-poliitikkoudesta (28.9.2017)
Demokratiaa ja rauhaa tulee puolustaa (7.9.2017)

Suomalaisesta alkoholipolitiikasta (8.6.2017)

Palveluiden yksityistäminen kuntavaaliteemaksi (30.3.2017)

Kissat ja koirat (2.3.2017)

Lisää metodia ja tieteen etiikkaa (2.2.2017)

Oikealla ilman Trumpia (8.12.2016)

Näkymiä Euroopasta (17.11.2016)

Tasapäistämisen kulttuurista ja oikeimmasta koulutuspolitiikasta (10.10.2016)

Oikeasti oikeistosta (29.9.2016)

Miksi bussikuskia ei enää tervehditä (31.5.2016)

Kouluissa opetetaan liian vähän filosofiaa (28.4.2016)

Yhteiskuntasopimusta ei tarvita (5.3.2016)

Miten opetusjärjestelmää tulisi muokata (18.2.2016)

Lukeminen kannattaa aina (4.2.2016)

Tiedon kuuluvuudesta (28.1.2015)

Töllöttimen sisältö on muuttunut (21.1.2016)

Rahvas ja eliitti (17.12.2015)

Kulttuuri ei ole mikään pikkujuttu (8.10.2015)

Kohti vapaata markkinataloutta (7.7.2015)

Antiikin sivistys ei ole nykyistä Kreikkaa (23.7.2015)

Suomen kielitilanteesta (23.4.2015)

Eteenpäin (16.4.2015)

Vallantäyttäjistä (19.3.2015)

Kuopiolaisten suurkaupunkikiimasta (12.3.2015)

Mielenterveydestä

Äänestämättömyydestä ja nukkuvien puolueesta

Sukututkimus avartaa

Arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikki oppiaineeksi kouluihin

Miksi elämme länsimaisessa yhteiskunnassa!

Uskonto ja Eurooppa

Mitä tehdään Kreikan kanssa?

Ajatuksia perustulosta

Suomalaisesta demokratiasta ja kansanedustajuudesta

Tarkoittaako vastuuntunto enää mitään poliitikoille?

Hyvä omatunto on usein velkaa huonolle muistille

Charlie Hebdo elää!

Tasapäistämisen kulttuurista ja oikeimmasta koulupolitiikasta

Miten vallankäyttäjistä tulee vallantäyttäjiä

Period at Viikkosavo

Miksi nyt on aika litttyä Perussuomalaisten kannattajaksi (12.7.2017) (ironiaa)

Nuorison urheat ritarit

Onko vaalien jälkeen elämää?

Palauttaisiko historian loppuminen muistin?

Terve järki sosiaalisessa todellisuudessa

Ajan ja tilan todellisuus

First period at Uutis-Jousi

Tunnustellaan totuuden perusrakenteita

Isin ja äidin pikku anarkisti

Kateudesta kilpailuun ja Kivisille

Ex ipso fonte – suoraan lähteestä

Viinan valta

Itsenäisyyden merkitys ja juhlallisuuksien kääntöpuolet

Tasapainoista tulevaisuutta ilman ”nuorisovaltuustoja”

Lukemisesta ja kirjoittamisesta

Kuka täällä on onnellisin?

Ahneus

Väliaikainen leiri henkisessä erämaassa (artikkeli filosofiaseminaarista Kuopion Lyseolla)

Opaskirja aikaa etsimättömille (kirja-arvio)

Leif Segerstamin napakymppejä ja huteja (kirja-arvio)

Unohtumattomia hetkiä

”Sukupuolipolitiikkaa”

Matka sukujuurille (artikkeli von Becker-suvusta)

Eurooppalainen kiertomatka (matkaraportaasi)

Valamon viimeinen mohikaani (kirja-arvio)

Ihmisen elämä(t)

Väistämätön vastakkainasettelu

Bluffiretoriikka peittää mielekkyyden apatialla

Vuodet vaihtuvat – elämät jatkavat omilla paikoillaan

Saksalainen sankaritaru Savonlinnassa (artikkeli Wagnerin oopperasta Tannhäuser Savonlinnassa)

Matka alkaa

Miksi aikamme suosii ”erilaisuutta”?

Vastavuorottomuuden oletettu epätoivo (artikkeli Jevgeni Oneginista)

Riuhdotaan Snellmania

Televisiosta voi hyvin luopua

Koulut päättyvät, elämänkoulu jatkuu

Akateemisen opiskelun luonteesta

Muutos ja mahdollisten maailmojen mahdollisuus

Vapaus mahdollisuus ja tasa-arvo

Pelkääkö ihminen itseään?

Vapauden käsitteet

Vaikutteellisuus – huomiollinen regressio ja itsesäälin aikakausi

Onko lukiolla jotain tekemistä sivistyksen kanssa?

Elämän tarkoitusta etsimässä

Vuodenajat

TET-päivä eduskunnassa (kertomus eduskunnassa käymisestä)

Other writings at various papers

Minun Wagnerini – jonkinlaisen filosofin näkökulma, 2026 Wagneriaani

Kirjastoni kokoamisen historiasta, 2021 Bibliofilos

Turussa vaikuttanutta Reinhold von Beckeriä on kuvattu suomalaisen journalismin varsinaiseksi isäksi 2021 Turun Sanomat

Filosofiaa kouluihin vaikka takaoven kautta (4.12.2018) Savon Sanomat

Lähikaupat ja lähiruoka ovat tukemisen arvoisia (28.6.2018) Savon Sanomat

Oppivelvollisuusikää ei saa nostaa (25.4.2018) Savon Sanomat

Tiedon kuuluvuudesta (3.2.2016) Viikkosavo

Äänestäjän on nähtävä kauas (2007) Savon Sanomat

Interviews over myself

Von Beckereiden sukuhistoriikki julkaistiin 3.12.2014 Länsi-Savo

”Aateluus velvoittaa tekoihin”, 2014 Uutis-Jousi

”Laajemmin alaa hengittää”, 2014 Uutis-Jousi

Von Becker – aatelissuvun historia sukukirjaksi Koillis-Savo

Suomen kielen kehittäjän väitöskirja Kuopion Lyseolle 2008

Löppösen lyskasta Linnanpelloksi, 2006 Viikkosavo

Kuin nuori Snellman, 2006, Savon Sanomat

Many various writings have not been preserved or dated

Writings in my blog

There's about two thousand writings in my blog, and the variety of texts is vast and so huge that one cannot list those in this introduction. The address is: ollivonbecker.blogspot.com

Other professional activities

Research at National archive, Finnish pictorial archive, House of nobility's library and archive, Territorial archives, various University archives and libraries

Membership and activities

Finnish Wagner Society

Family association of Vehviläinen-family

Head of Reinhold von Becker's scholarship board at Becker's School Kangasniemi

Member of National Coalition Party

Professional honors, awards and fellowships

Invited lecturer at Lyceum of Kuopio by the proposal of my former Philosophy master

Scholarships at the end of High school

Honorary award over writing on JW Snellman 2006

Invited lecturer on Snellman at Regional Counsel of Northern Savo, 2006 (at 17 of age, other was Rector of the nearest University)

Community service

I am a member and friend of Saparomäki, safe house to animals (especially with Paavo the pig) welfare and donations

I have been spending time with my young cousins in their childhood

I have been donator for the welfare of cats in Ukraine during the war time.

I have made christmas donations to poorer families through Facebook-group which intends to support and increase the awareness of people with manic depressive-disorder

von Becker familys chairman of the board which donates books and money to Beckers School in Kangasniemi

We have been forming Art competition to some Creative Art Schools with name Adolf von Becker's art competition

I have been leader in contemplation to form family association of von Becker-family

I have been leader in assessing Professor Reinhold von Becker's legacy organisation which is about to be founded, most probably in the publishing event of his biography, which I have written

Leisure activities

Playing piano and violin

Family research

Cats and other felines

Literature

Translating literature

Drawing and painting

Joutsalaisia uskomuksia ja taikoja

Erittäin alkuvoiman vallassa sykki elämän suoni Joutsan pitäjässä. Uusi aika oli muuttanut oloja, vaikka muinaisaikojen elämänkatsomuksista ja tavoista säilyi myös pitkälle uuteen aikaan. Suojaa ja vaalimista on taannut kaukainen ja vaikeasti läpäistävä maasto järvineen ja huonoine teineen. Ei ollut kaukana tuolloinkaan se, kun poppamiehet loitsuillaan ja taioillaan suojelivat omaisuuttaan ja varjelivat karjaansa taudeilta. On kyseenalaista ovatko nämä koskaan poistuneet pysyvästi Suonteen rantaseuduilta.

Suurena noitana on pidetty Isoahon Ananiasta, joka piilotti rahansa muurahaiskekojen alle. Myös hän harrasti niiden piilottamista olkikupoihin ja muihin yhtä mielikuvituksellisiin paikkoihin. Naurishalmettaan Ananias varjeli mahtavilla manauksilla. Niillä hän uhosi halvaannuttavansa jokaisen naurisvarkaan maata vasten.

Myntin Kustaa edisti etenkin ihmisten pyrkimyksiin hakea tuttavuutta vastakkaisesta sukupuolesta. Hän edisti avioliittoaikeita. Hänen sanotaan sytyttäneen kylmimmänkin sydämen rakkauden ja kiintymyksen liekkeihin. Siitä, miten naisväki on käyttänyt mainittua palvelua ja kuinka usein he ovat sitä käyttäneet, ei ole tänä päivänä täysin selvää. Yleisessä tiedossa oli kuitenkin kyseisenä aikana joitain varmoja tapauksia.

Vielä 1900-luvun alussa oli pitäjillä kierteleviä eukkoja, jotka hallitsivat karjan kuntoon liittyvät taiat. He osasivat myös tehdä taikapussin, joka sittemmin vietiin naapurin navetan seinälle, ja on kerrottu sen vieneen sieltä karjaonnen.

Suonteen takana oli paikka, eräs kummitustalo, jossa mm. astiat lentelivät kiukaalta minkään luotettavan voiman niihin kajoamattta. Vähässä-Joutsassa on kerrottu sellainenkin tarina, että erään talon navetan karja pääsi aina ulos avoimesta ovesta, vaikka ovi oli suljettu rautakangeilla. Apua asiaan ei ollut löytyny, vaikka pakallinen nimismies oli joskus käynyt asiaa tutkimassa.

Vielä 1900-luvun puolessavälissä harrastettiin ns. ylä- ja alakuun katsomista. Ei ole monen ihmisen mielestä ollut samantekevää minkä kuun vaiheen aikana esimerkiksi lampaat kerittiin. Se on tavallisesti ymmärretty tehtäväksi alakuun aikana. Tämän mukaan myös puut oli kaadettava alakuun aikana, koska liian runsaat nesteet toisessa tapauksessa mädännyttäisivät puut.

Torakoiden ja muiden hyönteisten hävitys onnistuu tämän mukaisesti alakuussa. Myös lapamatojen karkoitus onnistuu parhaiten alakauussa. Suonen iskeminen on kuitenkin suoritettava aina yläkuussa nesteiden paisuttua.

Noin 1860-luvulla eli Joutsassa Jussi Luhankainen-niminen mies. Hän oli erityisen hurskas mies, joka rukouksen voimalla paransi sairaita, jopa kuolemansairaita. Luhankaisesta on säilynyt urbaaneina legendoina ja varmasit tosiasioihinkin perustuvia tarinoita. On kerrottu, että Luhankainen käveli pitkin maita ja mantuja, koska hän ei halunnut mennä sisätiloihin koska ei saanut jumalattomalta eukoltaan minkäänlaista rauhaa.

Kerran kun Luhankainen oli taas harrastamassa ulkoilmaa, istahti hän isolle kivelle ja kaivoi taskuistaan tupakka- ja tulen teko-vehkeet. Samalla hänen eteensä saapui itse paholainen, joka sanoi, että miten sinä uskovaiseksi itseäsi kutsuva mies poltat tupakkaa? Jussi pehmensi otettaan piipustaan ja asetti sen ja tupakkamassinsa kivelle ja totesi: ”Jos nämä ovat sinun, niin ota omasi, mutta elleivät ne ole, niin älä koske.”

Kun hän oli näin ohjeistanut paholaista, jatko hän matkaansa. Seuraavana päivänä hän tuli takaisin kivelle, missä oli istunut, ja näki siellä omat tupakka- ja tulentekovehkeensä samalla paikalla, minne hän oli ne jättänyt.

Iloisena Jussi pomppi kiven luokse ja piippua sytytellessään totesi: ”Ähä, eivätpä ne olleetkaan sinun.” Tarinan mukaan siitä alkaen Jussi sai röyhytellä vapaasti piippuaan ilman paholaisen ilmestymistä paikalle. Hän myös säilytti sitä siitä lähtien aina lähellään.

Joutsassa oli vanhoina aikoina myös ikioma almanakkansa, jonka nimi oli Maria Myllykangas, jonka muistia pidettiin kirkonkirjojakin luotettavampana ja laajempana tietolähteenä.

Jokaisella paikkakunnalla on monesti sellainen ihminen tai useita, joka olisi joutunut huomion kohteeksi jonkinlaisen muista poikkeavan ominaisuutensa takia. Kansan muisti on pitkä. Tällainen huomattava persoona Joutsassa oi Aku Mutane,n, joka tunnettiin nimellä ”Lokotohvi”. Tämä nimitys on luultavasti tarkoittanut lokomotiivia, koska Mutanenkin harrasti paljon paikkakunnalla kävelyä. Silloin kun jollain joutsalaisella miehellä oli salarakas Hirvensalmen puolella, ja kun tällainen halusi toimituttaa kirjeen suoraan mielikille, antoivat he ne Mutasen kuljetettavaksi. Tällaisesta vaivasta hän otti maksun, joka oli 25 penniä.

Kerrotaan ettei valtakunnan postikaan saanut lähetyksiä liikkumaan yhtä vauhdikkaasti kuin Mutanen. Jos postikuski sai postin toimitettua jonnekin ennen Mutasta, oli hänellä tavallisesti tapana pyyhältää jo seuraavalla paikalla postin ohi. Lokotohvi oli luotettava mies, eikä hän ahneuden takia etsinyt toisten varallisuutta. Kuitenkin hänen tajuntansa ei ollut niin laaja, että löydetty tavara on luovutettava oikealle omistajalle. Jos hän raitilta löysi jonkin esineen, laittoi hän sen pysyvästi omaan taskuunsa.

Kaikkialla missä kansa kokoontui yhteen ',kuten häissä, hautajaisissa, juhlissa ja kylänluvulla, siellä nähtiin myös Lokotohvi. Ketään hän ei häirinnyt eikä tehnyt kenellekään mitään pahaa. Työnteista Lokotohvi ei ollut kiinnostuut. Hän vältteli töitä ja mielellään antoi kaikenlaiset työtehtävät toisten suoritettavaksi. Hän totesi näin kun häntä pyydettiin työhän: ”Ei ou aekoo, ei ou aekoo. Moantie on pitkä.” Nuorempana hän kuitenkin teki torpparien veropäiviä. Lisäksi hän otti osaa ensimmäisen maailmansodan aikaisten vallihautojen kaivamiseen.

Kun Joutsassa joku ihminen mainitsi Lokotohvin, kääntyivät ihmisten suut usein hymyyn ja joku kertoi jonkin kymmenestä kaskusta. Vaikka hän ei ollut ilman puutteita, oli hän omalaatuinen ja merkittävä ihminen Joutsan historian tuonaikaisessa vaiheessa.

Olli von Becker

Yhteiskuntatieteiden maisteri