Project Statement for a preliminary plan of Doctoral dissertation to be started in the U.S:

Backgrounds and signification of the study

My proposal grounds itself mostly on the meaning of philosophy. In my view, philosopher must make his own mind regarding what philosophy is and what its should be. One must locate the principles of thought in nominalistical way, after which she can began applying principles to reality. Learning how philosophy with his practical abilities can be applied is vitally important because of pedagogy, press, politics and creativity overall. Applying is important becauuse men should be anxious and informed in the ambiguos relationship between freedom and power – or free being and power being. Applying philosophy or applying ethics is important in planning uses to philosophy: it must deal with problems that are on greengrass-level. Applied ethics or bioethics questions old authorities like catholic church which has tried to mute every conversation and debate over things like euthanasia, for use of their own and public welfare and flourishing., and abortion. Wittgenstein has written that philosophy reminds people of ladder which philosopher must climb to the conception of philosophy after which he can throw the ladder off. In this same kind of view means that philosopher should make ground for his own concept of philosophy. One must climb up using ladder, and when the goal has been reached, the ladder can go. Because all indications are in some way eligible by their truth value, is necessary for philosopher, especially culture philosopher, to take part in thought experiment through which he can ponder with other kind of conceptions about philosophy. The subject matter of this research consists especially freedom, applying philosophy to problems and power that enforces the reasons and values of the people which fill the void at the highest level of power, but especially political power. My view is that people can get personal freedom by critizising power and people that normal persons think to be above of critique and comparison. Philosophers character should not accept every lunatic whim which the people in power would cast his expression. Thought experiments are against of prevalent users of power, because it forces people to think in various new ways. My view is that people should revalue and criticise values that power tries to enforce in guise of societal necessities. My view is also that philosophy can offer people a enlargened view in quality and preserveness of human values, of some power wielding dynasties tries to use as a threatening example of thought in civic society. My intention is to compare freedom and power, as freedom of being and power being, the former broadens view for individuals and the latter enforces necessities because it can not keep people in order if it could not steer individuals, would they probably be interested to take part in thinking. Questioning over values is one of the most usable way in stating the obvious in the space of freedom and free thought. Applying philosophy is a matter itself, and in usual school setting it should mean that teaching should concentrate on solving problemns by means of applying thinking and not to keep content, stay quiet and concentrate on elementary thoughtlessness and other various kind of stupidities. The signification of this research lies in that, that thought experiments that go against status quo are meaningful and its most important part is questioning the values that power enforces as necessities. Amartya Sen has touched teh problem of identities with his study that is included in his book that can be found from bibliography of my study. The most extreme value in this was in that, when he arrived to U.K. To his home, and when a usual police asked him, if he stays with his friend in Oxford. Sen has a view that a person can have many simultanous identities that can have especially as strong meaning for person if other. Sen writes that people from the area of nearby some people influencing mass-institutions try to repress other identities of people because they try to feed people with their values that can be cruel when connected to wielding confiscating power like in some religions with their fanatical fantasies of killing another way thinking folks, for example.

Research problems and questions

The most important problem of this study lies in between freedom and power, especially when applied to question of human values. Human value is at level of power being to solve. Applied philosophy represents the old countership of freesdom and power, but when the power wildening enhances its corrections and blame, is the big blunder of train robbers. Do we give some sort of evaluation to these people that come and say to us what we should do? Power is the most important philosophers stone's accomplishment. It says that alla of the people would find bliss and comparison towards the most common peole that walk through all of our strees.A research problem is that, of where should people to seek their knowledga over things that are societal and not in any case- religional. Juxtaposing problem is that, in what way people can use their evaluating propertions in claiming views nominalistically from realities that they can see more clear way than communities which can repress freedom of thought because they concentrate on restraints on which they implement authoritarian view on power and rights and freedoms of people that try to shape their own realities. The school system in its current condition is rotten and formed to repress freedom of thought and evaluating differences between cardinal values. Do people have right to their own without enforcing created reality and especially value reality. Are persons in some kind of conflict with one another, for example because of some can have authorital personalities, like some kind of watchdogs that try to repress knowledge or differentiate and confine it to some kind of position in society or groups of people. I view the usual societies distinct character in that way that they encourage people to coordinate between their shadows, to be relative, reactive and in negation towards thought that some have improved and extensed beyond watch dogs's level of thinking. Unfree people coordinate between their given shadows and gut feeling. Free people are oriented towards free thinking that doesn't repress their circle of thought. This requires that they are completely independent in their thinking machine. They should not be dependent of most things. The most important problems and questions are: should people be given preference-autonomical rights to think their own way in vast societies. Which is more important, to do what is told, or do what one´s mind dictate and accommodate. Issue is in many ways a study of people's capability to think outside of boxes.

Materials and methods

Material of this investigation is concentrated on philosophy, and especially ethics, applied ethics, bioethics and political philosophy. It is mostly about applied philosophy, which means people indicating own views of philosophy and evaluative power of philosophy, which is stuck mostly with the problem than sucking stuffed elementarities, that old schooling system views as more impertant than attacking the right problems, on which people can have their own saying and utterances. My view concerning materials and methods is that school system restricts students to get on top of the problems because it can not accept ambiguity and reason to that is, that it should mute the most independent people and scholars. They share the bits of information and in way which is mostly against the problem of reality and guards on shared public knowledge, and in condescending way it ridicules those that can not fit to necessities of every teacher that has been raised to ivory tower. Making thought experiments requires mostly philosophers character that is not the way the patronizing teacher wants people to formate – his view is, that elementary stupidities are more important than applying philosophical theories and character. People should apply also because of participating with politics. In this way participation is more natural to free human than influences with what emptyheaded hussies javel around as their new role of influencer. When considering material and methods of htis investigation it should be declared that influences and influencers are entities that philosopher must keep arms lenght at least. Paulo Freire has written about information which the people in higher position deposit to the mind of people who are in more weaken position. That means the monopol of being and knowing. Teacher drops hints in reasonable manner which means repressing individual and individual thought. Because of these theses, the most important matter to this study is the purposeful individuality and critique. Rumpy pumpy is not the intent in this study. Nor is making some kind of impression to someone.

Ethical problems

The most important ethical problem in some way is that does people have right to pronounce their own view and theory on things, or is the freedom of thought just a deviation of enlightenment project and ideal. Do one have to linger in the feet of other people just because they do not have an ability to think and form individual memberships and supporter organizations. The thinking of people's own deviniations and stupidness in the frame of some society is about to lengnthen thinker's den and the destination of that towards people who do not think. On my view, people should have freedom and guts to form their own meanings and compare different meanings and values. Valuehorizont is the concept which I view with deep reverence and admiration. It means that view, with which person takes his peak to reality, and in that most important problem is the identification of personal values. Can a individual be in more reasonable in his view of personal values, or are the personal values in stuck with some kind of position in society viewed in the glasses like Mauss's and Durkeim's primitive classification, in which study they propose the view that all societies formed by humans are in some way devious and in need of greater guidance values comparing to societies that have been born through the thoughts of philosophers. Primitive classification settles itself over gossip and fear. In this way one important source is comparison between the political philosophy of Plato and Aristotle. In my view ethics is the most important sphere of philosophy and in this way treating animals is an important question. Frans de Waal and Peter Singer have published books on animals, and it should be said that treating animals and discarding the from religion become view towards humans as the crown of universe and definitely animal world, that means anthroposentric world view – we should be letting that idea go, because of welfare of all of the animal world. Treating animals is one of the most important of ethical problems in this work. Animals should be a value in itself, and not just a money hole – subsidy of people who cannot realise their real meaning. It is vitally important that ethical problems will be solved and discussed, they tell, the areas which can be risen to the critique of ethics. It shoud be mentioned that awareness of philosophycally enhanced views over values and religion are needed in any kind of situation in society.

Schedule and implementation

The schedule in this study is that, it should be ready with all the things and qualities implemented so the actual writing should be a thing to do in few weeks. I must discuss this theory with other students and philosophers and in that way other views can affect to final mode of this program. Philosophers work is not usually same kind as is other areas of science and restricted thought. Philosophy needs thorough pondering to subject matters.

Funding

I will be applying to get funding from Suomen kulttuurirahasto (Finland's cultural fund). The material to this investigation has been bought with my own money, and only reason for applying for grants especially for the exchange period in U.S: is the sponsoring of the cost of living and other costs of studying in the U.S- Living in some parts of the U.S. Is quite expensive and because of that some kind of grants are beneficial for this project in its fullness.

Research literature

This has been included and implemented in my bibliography of study material that completes itself in coming time.

Mietteitä

Olen joskus miettinyt, että onnellisin olisin jos muuttaisin Britanniaan tai Saksaan. Britit ja saksalaiset jos jotkut osaavat kantaa huolta kulttuurinsa ja kielensä säilymisen päämäärässä. On varmasti niin, että suomalaisten tulisi entistä suuremmassa määrässä suuntauduttava olemaan ainakin enemmän eurooppalaisia kuin pelkästään suomalaisia. Suomessa tulisi suuremmassa määrin myös kouluopetuksessa korostaa aenemmän suomalaisen kulttuurin länsimaisia piirteitä, eikä korostaa tämän kaukaisen maan liitettä esimerkiksi itään. Eurooppalaisen integraation myötä myös muut kansat saavat paremmat mahdollisuudet toimia tässä yhteiskunnassa ja kulttuurissa. En kuitenkaan tarkoita sitä, että perisuomalaista kulttuuria tulisi syrjiä – päinvastoin, sitä pitäisi vaan pyrkiä opettamaan eurooppalaisten kulttuurien opetuksen vierellä. Eurooppalaisuus on kokonaisvaltaisuudessaan sellainen, että sen mukaan pitäisi pyrkiä toimimaan ja saamaan sitä kautta kunnioitusta maallemme. Mielestäni rikkaiden tulisi lisääntyvien verollisten koventeiden sijaan pyrkiä antamaan omastaan hyväntekeväisyyteen. Lisäksi lahjoituksia tulisi arvottaa sen mukaan, kuinka paljon kyseisen ihmisen tuloista lahjoitus kattaa. Eli miljardöörin miljoona ei ole samaa kuin kolmetonnia tienaavan kaksi sataa. Siinä mielessä koko hyväntekeväisyyskäsite tulisi arvioida uudestaan siinä mielessä, että verojen sijaan ihmisiä velvoitettaisiin ottamaan osaa kaikenlaisiin mahdollisiin hyväntekeväisyyshankkeisiin, jotka toimisivat mahdollisesti jopa paremmin kuin tiettyihin asioihin suuntautuva verotus tekisi. Ihmisten on siis opetettava saamaan myötätuntoa itseensä, joka monesti häviää etenkin suuripalkkaisilla ihmisillä oman asemansa ja länttinsä varjelun takia ja tämä läntin varjelu todellakin aiheuttaa sen, että tietyistä ihmisistä tulee vallantäyttäjiä ja tietyt ihmiset äänestävät näitä vallantäyttäjiä eduskuntaan siitä huolimatta vaikka he monessa tapauksessa luopuvat omista esiintuoduista arvoistaan pimeän kollektiivin takia, kollektiiviin vertailun takia ja kollektiivin paineen takia. Arvoissa tulisi päästä siihen tilanteeseen, jossa maksimointiavaruus näyttäisi joidenkin arvojen olevnn hyvää tai erittäin hyvää, ja tilanne voisi heikentyä suuesti silloin, jos huonot ja erittäin huonot arvot saisivat kuulemisen valtaa. Siinä tilanteessa arvot ovat vaikutteellisia, koska paras mahdollisin arvo on ehdottomasti sellainen, joka on vähiten vaikutteellinen ja siten vähemmän kommentaariaatin ja olemisen vallan ohjailun ja mielipiteiden ulottumattomissa. Parasta olisivat sellaisia taiteilijat ja kirjailijat, jotka eivät pystyisi havaitsemaakaan toisten ihmisten mielipiteitä – itselläni on kieltämättä kokemusta siitä. Yksityisyyden käsitteestä on sanottava se, että Suomessa se nähtävästi toimii paljon huonommin, kuin vaikka jossain Alankomaissa tai Britanniassa, koska näissä maisssa perustaudutaan siihen, että mitä ihminen tekee kotonaan ei kuulu kenellekään vieraalle, ja on sanottu esimerkiksi Alankomaista, että ihmiset eivät pidä verhoja ikkunoissaan, koska ohi kulkevia ihmisiä ei kiinnosta toisten ihmisten kotona tekemänsä asiat. Yksin, vaikka suoraryhtisenä, kävelevä tyyppi havaitaan aina, ja pian kaikki ovat vaihtamassa juoruja tällaisesta ihmisestä. Minä en ole koskaan ollut laumaan suuntautumassa. Viimeistään lukio toi sellaisen muutoksen, että halusin nimenomaan löytää jonkinlaisen elämänkeskuksen itselleni. Tämä vaati sitä, että vähempiarvoisista arvoista ja arvotunteista oli luovuttava. Loppujen lopuksi järkikin voidaan määritellä arvotunteeksi. Eli olen siis sitä mieltä, että ihmisen on päästävä maailmankatsomukseensa ohjailemalla ja kokemalla arvotunteita, ja on niin, että inhimillisesti suurimmat ihmmiset ovat aina sellaisia, jotka pyrkivät löytämään Platonin sanoin kullan kuparilta ja messingiltä. Siinä mielessä voidaan sanoa, että minkäänlainen koulumenestys ei itsessään kerro siitä, että tällaisesta ihmisest olisi suurempiin tekoihin. Arvotunteista on tunnistettava etenkin niiden pysyvä arvo ja tukevin liite syväsymboleihin. On siis sanottava kuitenkin, että ns. perinteiset arvot eivät aina ole kovinkaan pysyviä arvoja, koska ne monessa mielessä ne kertovat aina siitä olosuhteesta joka yhteiskunnassa tai yhteiskunnissa vallitsee sillä hetkellä Eli arvoissa on löydettävä pidemmän aikavälin hyvyys ja hyödyllisyys, sekä se, että arvoissa ei voida aiheuttaa sellaista asiantilaa, että nämä koetut arvotunteet ja niistä johdetut arvot suhtautuisivat epämoraalisesti ja arvoja ja oikeuksia vievällä tavalla toisiin ihmisiin. On siis sanottava, että oikeiden ja erittäin hyvien arvojen on aina perustuttava siihen, että ne ilmaisevat kypsyyttä mahdollisimman pitkäjänteisellä tavalla. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettteikö vallankumouksellisten tulisi olla liitttymättä tähän arviointiin. Tarkoitan kuitenkin oikeistolaista vallankumousta, joka veisi valtaa etenkin turtuneilta konservatiiveilta senkin takia, että nuorten ihmisten ääni pääsisi yhteiskunnassa paremmin näkyviin. On varmasti niin, että etenkin maaseuduilla asuvat ihmiset ovat enemmän konservatiivisempia kuin kaupungissa asuvat, vaikka maahanmuuttajat ovatkin edenneet Suomeen muuttamaan liberaalista kaupunkiväestöä ainakin segregoituneessa tavassa käsittää yhteiskunta. Olen huomannut tämänkin monessa ihmisessa, joiden olisin voinut tulkita olemaan ystäväni. En tiedä vaikuttaako jokseenkin eksentrinen luonteeni ja älyni sillä tavalla, että nämä ”ystävät” ovat alkaneet suhtautumaan minuun kierosti ja muiden ihmisten mielipiteet huomioiden. Pikkuporvari ei etenkään puhu kenellekään suoraa, saati että kuuntelisi, vaan hänellä on mielessä valmis rekisteri kaikesta siitä, mitä vain ihmiset ovat sattuneet tällaisesta ihmisestä sanomaan. Joitakin kiinnostaa juorut ja ne todellakin levitetään kaikkien sellaisten näkyvien ihmisten, joista ei ole paljon suoranaista tietoa, päälle, ja näin ollen näilläkin ystäväkseni luulleilla ihmisillä on ollut vain pyrkimys siihen, että nämä ihmikset saisivat korotettua omaa arvoaan minun näkyvään imagoni kautta. En ole tavannut tässä elämässäni tähän mennessä montaakaan aitoa ystävää, kaikilla on ollut tapa pyrkiä näyttämään minut toisille kielteisessä tai vertailullisessa mielessä. Minulla on monesti tapa etenkin puhua, ja kelellisen lahjakkuuteni takia on varmaan niinkin, että puheeni ja aiheet ja tapani puhua herättävät varmasti monissa ihmisissä kateutta, joka purkauttuu kaksinaamaisuudella ja jopa suoranaisella vihamielisyydellä. Nämä ovat siis tyypillisiä ja tavanomaisia miehiä, koiraihmisiä, jotka jatkuvasti joka tilanteessa haluavat olal se yksi ja ainoa seriffi. On minua yksi vanha harppu ja hänen sukulaisensa maalaisukko vihjailleet, että minä olisin jonkin sortin vammainen, eli tässä kin on ollut kyseessä vain omat huonot puoleni – hauskaa on huomata, etät joku voi olla noin kateellinen omista saavutuksistani.. Minä en voi puheäänelleni mitään, mutta on sanottava kuitenkin, että minä en sitä voi huomata – tiedän vaian sen, ettei minua moneen näytelmärooliin välttämättä otettaisi. Kaipaisin sellaista uskollista muusaa, joka voisi olla korvana minun puhelleni ja kirjoitusten aiheiden pohtimselle. On siis varmaan niin, että saatan olla joillekin hyvin rasittava keskustelukumppani, koska autistisella itsekeskeisyydelläni haluan puhelimessakin vain puhua omien projektieni ja kirjoitusten vaiheista ja niiden etenemisestä. Siinä mielessä etenkin äitini on aina korostanut minulle ja kannustanut minua pääsemään itse valikoimiiini tavoitteisin ja päämääriin. Siinä mielessä äitini on hyvin eksistentiaalinen ihminen, samalla kun eräs kaveri ajattelee jo miehen pituudesta, että lyhyet miehet eivät pääse johtoasemiin, eli hän korostaa hyvin kankeita ja realismiin viittaavia periaatteita. Ei hän ottanut kuuleviin korviinsa, kun sanoin esimerikiksi Meksikon entisen presidentin Benito Juarezin olleen alle 140-senttiä pitkä fyysiseltä varreltaan. On mielenkiintoista havaita miten suuresti tavalliset ihmiset, mutta etenkin miehet, ovat innostuneita vertailemaan omia arvojaan ja ominaisuuksia toisiin ja miten monella on tarve päteä, ainakin jonkinlaisissa yhteyksissä. Mikä on nykyään useimmille suomalaisille miehille olennaisn osa? Sitä ei tarvitse mainita, on vaan sanottava, että tämä saunassa munasillaan juokseminen ei ole tyypillistä ja vaikka olisi, eivät nämä ihmiset vertaile killuttimiaan toisten killuttimiin. Seksuaalinen valta ei ole pysyvää valtaa, koska se häviää aina kerrallaan yhden tai kahden kliimaksin jälkeen. Siinä mielessä nimenomaan se tarkoitttaa vertailukohdallista symbolisuutta, jossa aiemmat kulttuurin ja toiminnan mallit eivät paljoa tähän hikoiluun ja verenkietohäiriöön perustuvan puserruksen kautta tavoitu. Seksuaalisuus ja lisääntyminen ovat kaikenlaisten kultturisten päämäärien vastaisuutta, koska se vie ihmisten huomion olennaiselta mikä on ajattelu ja etenkin se miten ajattelu erotetaan sosiaaliseen dominanssiin perustuvasta koordinaatiosta, joka on historiatonta, kulttuuritonta ja yleisesti ottaen relatiivisuuteen, reaktiivisuuteen ja negaatioon perustuvaa. Pitäisi varmaan myös luoda jonkinlainen kvalifikoitu tapa puhua yhteiskunnassa omista arvoistaan ja periaatteistaan, jonka myötä Loka Laitisen Naisten saunassa mainittu tapaa osoittaa yhteisöllisyyttä kansanedustajien ja jopa ministerien välillä voisi vähentyä, koska ei eduskunnan henki ole minkäänlainen siitä määrittyvä seurustelukerho, jossa vaihdettaisiin täti Moonika-tavalla arvoja ja periaatteita toisten kanssa. Siinä mielessä voitaisiin ajatella, että Vain elämää-sarja voitaisin järjestellä niin, että sarjaan otettaisin koko kirjon poliitikkoja. Poliitikot lukisivat toistensa puheita, ja liikuttuisivat sen jälkeen kollektiivisesti porukassa niille. Tämä vertauskuva on aika hauska ja pitävä siinä mielessä, että ihmisten ei tulisi menettää arvojaan kollektiiville kollektiivin tarpeiden takia. On tietysti sanottava, etteivät kaikki ihmiset ole aina edenneet edes arvotunteiden tavoittelun tasolla. Monet ihmiset elävät kehittymättömällä tunneherkällä vaikuttellisuudella, eikä heitä saaa edes sanomaan, että mahdollisimman monen ihmisen tulisi perustavassa mielessä olla kyvyllisiä löytämään edes jonkinlaisen preferenssiautonomian ohjaaman arvopotentiaalin. Olen miettinyt sukuni tilaa. No se kasvaa määrällisesti, mutta on pelkästään tulevaisuudessa näkyvä asia, onko näistä kanttia parantamaan ominaisuuksiaan suhteessa vanhempiinsa. Mikään akateeminen suku ei mieslinjainen suku ole, vaikka naisenlinjaisia voidaan tänä päivänä pitää paljonkin akateemisempana. Olen hakenut muutama vuosi sitten Rikkaat ja rahattomat-sarjaan rahattomaksi. En päässyt, ehkä vika oli tässäkin sukunimessä. Köyhtynyt aateli on mielenkiintoinen juttu, koska monet, etenkin koulutetut köyhtyneiden sukujen jäsenet pystyvät toteuttamaan henkistä ja kulttuurista pääomaansa ilman huolta siitä, että rahan ansaitsemisen mielessä tulisi pyrkiä yhtään suurempaa. Jos pääsisin  Haluatko miljonääriksi- ohjelmaan antaisin ainakin 90 prosenttia voittorahoistani hyväntekeväisyyteen. Olen miettinyt äitini puolen aatelisia esivanhempia: heistä suurin osa oli upseereita, toinen osa virkamiehiä lakitieteen koulutuksella ja loput taiteilijoita, kirjailijoita, tiedemiehä ja maanmittausinsinöörejä (joita tarvittiin etenkin isonjaon aikaan 1800-luvun alussa. Tietysti monet näistä olivat samanaikaisesti tilojen ja kartanon herroja sekä paikkakunnallisia suurmiehiä. Se on kuitenkin kirjoitettava, että varmaan jo nykypäivänä voidaan kirjoittaa, että sukuni sai aatelisarvonsa ilmeisesti ritarihuoneella Tukholmassa tapahtuneen virheen takia. On kuitenkin sanottava, että tämän suhteen epäileviä tuomaita on paljon etenkin suvun piirissä, Kuitenkin mitään varsin pysyvää, jonka mukaan asiasta voitaisiin päästä selkeyteen, ei ole tullut esille siitä, että Sysmän vuonna 1701 syntyneen furiiri Axelin sukulainen olisi ollut kapteeni ja eversti Johan von Becker, joka nostettiin aateliseksi Ruotsissa vuonna 1653; tai hänen poikansa kenraalimajuri vapaaherra Johan Wilhelm von Beckern. Jo ritarihuoneen sivuillakin lukee Johan von Beckerin tulleen aateloiduksi vuonna 1653 ja introdusoiduksi kaksi vuotta myöhemmin. Kuitenkin siinä kerrotaan aikalailla suoraan, että ritarihuonejohtokunta päätti vuonna 1769 merkitä Tuusulassa asuneen Anders Hansson Beckerin jälkeläiset ritarihuoneelle aatelisena sukuna. Tässä on niin monia mutkia, mutta on sanottava nykytiedon valossa, että todennäköisesti molemmat osapuolet erehtyivät tässä asiassa. Eräs sukulainen on sanonut, että Riiassa saattaisi olla sellainen asiakirja, joka varmasti toisi selvyyden tähän asiaan. En jaksa nyt enää tätä. Kannattaa katsoa Kelly Housen nimellä oleva dokumentti, jossa on Ruth Watson.

”Hyvä isä” - aatelisuus ja isäni

En ole koskaan saanut henkistä kontaktia isääni, hän on aina eristänyt itsensä ja myöhemmin erkaannuttanut minua itsestään sanoillaan ja teoillaan. Isäni on aina ajatellut, ettei jälkikasvu voi olla itseään parempaa. Ja jos sitten sattuu olemaan se on sooloilua tai itseään parempana pitämistä ja kuvittelua, vain hänellä on oikeus kuvitella kaikenlaista. Hän on myös aina kilpaillut ja vertaillut minua itseensä ja jopa joskus sanonut, kun minä olen tehnyt jotain tai käynyt jossain, että nyt on hänen vuoro tehdä jotain tai käydä jossain, vaikkei hän etenkään ulkomailla käymisistään ole koskaan sanonut mitään saaneensa. Hän on aina ottanut sukulaisten ja perhetuttavien puolen, jos on syntynyt ristiriitatilanne jossain hetkessä minun ja joidenkin näiden välille. Tästä yksi yksinkertainen ja yhtä matalasti koulutettu perhetuttava innostui, ja kun minä olin maininnut, että minua ei ole koskaan isäni puolesta puolustettu samalla tavalla kuinka tämä tuttava puolusti lastaan jaetulla lomamatkalla Kyproksella vuonna 2000, että se johtui siitä, koska hänen lapsensa on minua parempi! Muistaakseni tämä lapsi imuroi työkseen työmaita, eli kyse on varmasti vähintäänkin mielipide-erosta. Isäni on saattanut vielä aikuisiälläkin, jos olen sanonut ajatukseni suoraan jostain hänen mielistelemästään ihmisestä, esimerkiksi autossa vetämällä jarrun pohjaan ja ärisemällä ”haluatko kävellä!!?”. Hänellä on selkeät periaatteet, joita hän toteuttaa suoralla itseoikeudella, jossa ei paljon toisten mahdollisesti paremmista periaatteista välitetä. Hän tuijottaa tv:tä ja piereskelee, eikä suuremmin pyri kehittämään itseään. Hänelle tärkeää on ”erä”, kalastaminen ja viattomien eläinten tappaminen. Hän viihtyy paremmin metsässä kuin miten on koskaan nauttinut oppimistilanteissa olemisesta.. Hän on korostanut aina, ettei hän mielestään pysty koskaan muuttumaan tai oppimaan jotain esimerkiksi minun takiani. Tällä hän on perustellut epäsosiaalista käytöstään, joka kolahtelee jatkuvasti sellaisten ihmisten kautta, joilla saattaa olla kehittyneempiä periaatteita toiminnassaan. Hän ei todellakaan lue kirjoja, ja kutsuu minun kirjojani ”aapisiksi ja lorukirjoiksi”. Hän on monta kertaa vinoillut akateemisen tittelini lyhenteestä – YTM – yritän olla tekemättä mitään! Hän ei arvosta kuin urheilua ja ruumiillista työtä. Mökillä hän saattaa tulla ruokapöytään yltä päältä hieltä haisevana ja hikisenä. Jo lapsena hän hoki minulle: ”ku minä sanon päevä, niin sinä sanot yö”. Kummastako välien kylmeneminen ja toiseen paikkaan asettaminen sitten onkaan alkanut? Tärkein hänen periaatteensa on aina ollut hänen sanomasti: ”elä tie nii ku minä tien, vuan tie niin ku minä sanon”. Eli eettistä mallia ja esimerkkiä ei hänestä ole saanut etsiä, kuten hän on itsekin täsmentänyt. Kun kerran olin teini-iässä ottamassa lisää patonkia keittiön komerosta, kielsi hän minua ottamasta sitä, ja kun siinä yhteydessä sanoin tajuavani asian ja laittavan sen takia patongin takaisin, sanoi hän: ”Ee vuan sinä laetat sen sinne takasin, koska minä niin sanon!” Hän ei edes ole koskaan tajunnut miten jonkinlaisen huonon vanhemman parodialta hän tuossakin tilanteessa vaikutti. Hän pelotteli minua lapsena ja nuorena: ”Minä lasken sinun kissas ulos!”, minkä takia jouduin monesti ottamaan Arthur-kissan omaan huoneeseeni ja laittamaan oven lukkoon. Kerran hän sanoi minulle, kun kysyin joulusaunassa onko olutta, että: ”tunge se vaekka perseesees!” Lapsuudessa ja nuoruudessa hän rankaisi minua ja huusi ja valitti, vaikka seurassani olisi ollut esimerkiksi serkkuja tai kavereita. Koko lapsuudenkotini oli kulttuurin ja sivistyksen vastainen paikka minun nuoruteeni asti. Seinillä ei ollut tauluja, eikä hyllyissä kirjoja. Yleisin näky kotona oli isäni makaamassa sohvalla katsomassa televisiota. En saanut olla rauhassa huoneessani, kun televisio pauhasi taustalla. Olen aina harrastanut lukemista, ja äitini luki minulle paljon lapsuudessa. Kasvatusvastuu on ollut aina äidilläni. Isäni on valittanut, rankaissut ja tuominnut. Tavallisesti kun isäni oli rähissyt minulle ja menettänyt malttinsa, tuli hän myöhemmin huoneeseeni ja istui kalsareillaan tyynyni päälle ja kerjäsi saada anteeksi. Koska en tuolloinkaan ollut minkäänlainen räyhääjä ja en hyväksynyt sitä, että jonkun piti koko ajan pyydellä anteeksi käytöstään, en tavallisesti suhtautunut tuohon hyvin, lähti hän aina vihaisesti huoneesta. Tämän yksityiskohdan tekee vastenmieliseksi se, että hänen mukaansa perseen pyyhkiminen tuli tehdä yhdellä paperinpalalla, ja kun minä olin kotimme toisessa vessassa, kuunteli television eteen juuttunut isäni paperitelineen rullaa ja saattoi sanoa ”Kylläpä mennöö paperia!”. Kerran hän tuli keittiössä, kun olin onneton autismini kanssa, kysymään ”onks sul kavereita?” Isälläni ei ole koskaan ollut liiemmin kavereita ja vanhemmillani yhdessä vielä vähemmän. Ne harvat suhtautuvat heihin kuten epäsosiaalisin ja arkoihin ihmisiin suhtaudutaan. Olen aatelista taustaa, mutta olen siinäkin mielessä erilainen, että äitini on aatelinen vanhempi, mutta lisäksi myös siitä, että isäni tulee lehtolapsitaustasta, ja että hänellä on aina ollut avoimen vihamielinen asenne minuun, minun harrastuksiini ja minun mielenkiinnonkohteisiini. Kaikki mikä ei kiinnosta häntä, on paskaa ja turhaa hänen mielestään. Hän on korosteisen narsistinen ja itsekeskeinen ihminen, jolla saattaa olla epävakaa persoonallisuushäiriö. Hän ei vastaa puheluihini. Kerran joku aika sitten hän suositteli minulle, että menisin käymään ”Joensuussa tai Kajjaanissa”, mikä varmaan kertoo hänen hänelle sopivista kategorioistaan. Käyn mielummin Lontoossa, Pariisissa tai New Yorkissa. Hän on aina pitänyt minua liian pitkälle menevänä kiinnostuksen kohteitteni tai esim pukeutumiseni kautta, koska hän itse ei ole koskaan yltänyt samalle tasolle. Jos ajattelen kolmea yläkoulun luokkani lahjakkainta itseni lisäksi, voin huomata, että minä olen näistä ainoa, jolla kumpikaan vanhemmista ei ole akateeminen, ja olen sen takia joutunut tekemään paljon enemmän työtä näistä, koska minun on pitänyt itse hakea sivistystä ulkoa, eikä se ole tullut minulle vanhemmilta. Aatelinen ihminen on tavallisesti sellainen, jolla isä on kaikella tavalla esikuva ja arvostettu hahmo. Itse olen tullut aivan erilaiseksi, kuin millainen oma isäni on. Olen toteuttanut sosiaalista mobilisaatiota. Muistan kun tämä ei kovinkaan neurotyypillinen kolmikko, isäni, mummoni ja äitini tuli Lyseolle, minulle tuli suoranaisesti pako-reaktio, koska tiesin millaisia lapsellisuuksia heidän käyttäytymisessään oli. Äitiäni olen aina arvostanut ja arvostan. Kuitenkin esimerkiksi poikansa tavalla epäsosiaalisia periaatteita omaava mummoni oli kivahtanut ja kääntynyt yläkerrassa toiseen suuntaan ”MINÄ EN KAHVISTA MAKSA!”. Tämän takia en luonnollisesti halunnut jäädä heidän seuraansa. On mielestäni niin, että periaatteet eivät ole siinä mielessä kovinkaan hyviä instrumentteja, jos ne aiheutttavat epäsosiaalista käyttäytymistä ja erottavat ihmisiä toisista ihmisistä. Kun valitan mummolleni vähäistä ystävien määrää, sanoo hän aina, pitäen itseään kaikessa esimerkkinä, ”Eehän minullakkaan ou”. On siis sanottava isästäni ja hänen äidistään, että molemmilla on vankat periaatteet, jotka aiheuttavat heissä häiritsevää ja epäsosiaalista käytöstä. On siis sanottava täsmennyksen mielessä, että äitini mahdollinen autismi ei ole todellakaan niin häiritsevällä tasolla kuin mummolla ja isälläni. Mummonikin kokee olevansa aina oikeassa isäni tavalla. Hän antaa neuvoja ja komentelee ilman suuremmin toisen mahdollisesti kehittyneemmän ihmisen kuuntelemista. Hänessä on kummallinen ja ärsyttävä tapa pyrkiä pikkuporvarilliseen kunnollisuuteen, jonka mukaan äitiä ja vaikka huoltomiestä on oltava ottamassa vastaan asunnolla asennossa ja kaiken on näytettävä moittteettomalta. Koska itse olen aina kokenut tärkeäksi syvällisyyden ja syvällisen kommunikaation, on hän aina korostanut ”ensivaikutelman” merkitystä. Hän toistaa reaktioitaan isäni tavalla ja ei katso omien periaatteidensa kaipaavan päivitystä tai kehittämistä. Hän on asunut miltei viisikymmentä vuotta kaupungissa, mutta samanlainen maalaisjuntti hän on edelleen siitä huolimatta. Hän ei ole koskaan käynyt teatterissa, oopperassa, konsertissa tai ravintolassa syömässä. Ulkomaanmatkat rajoittuvat siihen, että hän on entisen työpaikkansa, vammaisten koulun, kanssa käynyt Tallinnassa ja Tukholmassa. Siellä hän ilahtui, kun joku mies oli tullut hytin ovelle ja sanonut: ”täällä vaikuttaa olevan savolaisia”. Isäni on käynyt äitini kanssa matkoilla jokusen kerran ja sanonut aina: ”Ei olis tarvinnu lähteä”. Häntä ei saa sanomaan, että ulkomailta olisi tullut häneen ja mahdollisesti hänen ajatuksiinsa jotakin uutta. Isäni isä siis oli lehtolapsi. Äitini on aina ollut vaikuttunut etenkin isäni keskinkertaisesta pituudesta (180 cm), koska oma isänsä ei ollut pitkä. Äitini on halunnut isästäni nimenomaan käskijän ja periaattteiden hokijan. Kuitenkin keisarilla ei ole vaatteita ja asia on varsin paradoksinen, että isän roolia korostava aatelinen nainen on mennyt avioon lehtolapsen pojan kanssa, jonka uhoaminen ja kovuus on aina ollut kuviteltua, eikä ole perustunut pitkään ja vanhaan isänlinjaan. Sanotaanhan sitä, että lehtolapsius periytyy suvussa pahimmillaan kolmanteen tai neljänteen sukupolveen. Ihmisillä olevien periaatteiden tulee mielestäni olla etenkin sivistykseen ja valistuneisuuteen perustuvia, eivätkä ne voi perustua sivistymättömyyteen tai koulutuksen puutteeseen. Isäni ryysti päälle viisikymppiseksi aina piimämukistaan loput tipat niin että norsun kärsän ääntä muistuttava ääni kuului aina koko muuhun huoneistoon. Samalla tavalla hän niistää aina nenänsä niin että sen todellakin kuulee kaikkialle. Äitini sanoi joskus, että mummo on opettanut isälleni, että koko muki pitää juoda tyhjäksi ja nenä puristaa perusteellisesti räästä. Kirjoittamisen suhteen, sen alkuvaihessa, isäni sanoi joskus minulle, että minun tulisi kirjoittaa kunnan viemäriaukkojen kansien uusimisesta! Minä olen siis aatelinen, joka on täysin paternaalisen vallan vastainen, enkä muistuta isääni millään tavalla. Hän pikemminkin suhtautuu minuun vihamielisesti, näkee minun toiminnassani vain hänestä sanotut asiat, ja varmaankin kokee häpeää näistä asioista, joita hänen mukaansa ei saa sanoa tai kirjoittaa. Kuitenkin luulisin että hän on voinut itse valita käytöksensä, eikä se ole voinut johtua vain toisten ihmisten käytöksestä häntä kohtaan. Kun puhuin jo viisitoistavuotiaana nimen vaihtamisesta, sanoi hän että pitää odottaa siihen asti, kun häntä ei enää olisi. Minkähän takia tällaisella tavalla olisi tullut tehdä? Hän ei ole tehnyt kovinkaan kunnioitettavaa vaikutelmaa. En ole varma siitä, kuinka autonomisena hän omia periaatteitaan ja toimintaansa pitää. Hän kuitenkin aina valittaa joiden toisten toiminnan aiheuttavan oman toimintansa. Muistan sellaisenkin lapsuudesta, että kun olimme mökillä ja isäni rikkoi kahvikuppinsa, rupesi hän välittömästi valittamaan äidilleni, että hän oli antanut tälle rikkinäisen kupin. Samanlaista lapsellista mielivaltaisuutta on ilmennyt lukuisia kertoja: syy pahaan tai väärään on aina muissa, ei itsessä. Isäni on etenkin pikkuporvarillinen ihminen, joka on aina delegoinut oman rankaisuvaltansa tarvittaessa muille ihmisille ja viranomaisille, joita hän on aina tukenut enemmän kuin minua. Yleensä koskaan jos minua on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti tai väärästi, hän olisi ottanut minua tukevan ja kannustavan puolen. Huonot periaatteet ovat etenkin tekijä, joka ei edistä sivistymistä ja uuden tiedon ja toiminnan takeen hankkimista. Jotkut ihmiset kuitenkin pystyvät elämään tuollaisten periaatteiden kautta omaa, monesti hyvin rajoittuvaa elämää. Mummollani on aina kaikki ohjeet toiminnalle ja hän tosiaan pikkuporvarillisesti työntää oman nokkansa kyselemättä toisten ihmisten asioihin. Hän perustaa ajatuksensa alkeisalkeisiin, hyvin elementaariseen tietopohjaan, jotka neuvot kävisivät mahdollisesti vammaisille tai lapsille, mutta tuskin väitöskirjantekijälle. On selvää, että läheisten ihmisten väärät periaatteet kolahtavat monesti sellaisiin periaatteisiin, joita älykkäällä, sivistyneellä ja jatkuvaan kehitykseen pyrkivällä suhteellisen nuorehkolla ihmisellä voi hyvinkin olla. Mummoni kuvittelee, että panttilainaamo-ohjelmassa työntekijät tietävät kaikesta kaiken, eikä ymmärrä sitä, että tilanteet ovat lavastettuja. Hän myös esimerkiksi luulee, että Presidentinlinnanjuhlissa vieraat järjestäytyvät tampuurissa ennalta säädettyyn järjestykseen. Lisäksi hän on ihmetellyt sitä, miten vihreäpaitainen mies osti paljon tavaraa Riistokauppaveivarissa, tajuamatta että mies oli jälleenmyyjä. Tällaisia lapsellisuuksia riittää hänellä, isälläni ei samalla tavalla, koska hän on kuitenkin varmasti äo:ltaan varmasti äitiänsä lahjakkaampi ainakin matemaattisissa ja teknisissä aiheissa. Lisäksi on varmasti poikkeavaa, että isäni isän isä oli jenkki. Lehtolapsius, erilaiset arvostukset, jenkki-isoisoisä, äidiltä peritty suvun nimi ovat varmasti asioita, jotka erottavat minut tavallisen aatelin imagosta. Kuitenkin katson että olen saanut varsin paljon hyviä ominaisuuksia ja saanut niiden kautta kehitettyä paljon parempia mielipiteitä ja periaatteita esimerkiksi isääni ja hänen äitiinsä verrattuna. Olen joskus ajatellut, että olisi ollut parempi, jos kotona olisi lyöty, koska henkisestä väkivallasta on niin paljon vaikeampaa valittaa kenellekään jälkikäteen.

Filosofiani perusteista

Sosiaalinen dominanssi tarkoittaa voimasuhdetta sellaisessa olosuhteessa, jossa vallanhalu koordinoi ihmisten toimintaa, ja jossa ihmiset koordinoivat pintapuolisen vallan puolesta. Kommentaariaatti, ontokratia ja vaikutteellisuus perustuvat siihen, mitä toiset ihmiset asioista ajattelevat ja se siinä mielessä käy aina oikeaa arvostamista ja symboleiden tulkintaa vastaan, koska jälkimmäisessä ihmisten tulee olla ajattelematta toisten ihmisten pintapuolisia ja tahtoliitteisiä mielipiteitä ja etumisrelaatioita. Myöskin vaihto porvareiden mielessä, eli kauppa, tarkoittaa sitä että siinä vaikuttaa sosiaalinen dominanssi, koska vaihtosuhteet ja etumispyrkimykset perustuvat aina pintapuolisiin mielipiteisiin, ja sen takia kulttuurin tulisi aina perustua sellaisiin liitteisiin, jotka palvelevat yksilön pyrkimyksiä yhteiskunnassa ja kultttuurissa. Olemisen vapaus eli ontoeleuteria perustuu siihen, että yksilöille annetaan mahdollisuuksia luovia itsenäisesti kulttuurin parissa ja sen rakentamisen ja ylläpitämisen pyrkimyksissä. Olemisen vapaus perustuu yksilöllisyyteen eli ajatteluun yksilöstä lähtien, kun taas sosiaalisessa todellisuudessa tapahtuva itsekäs toisten ihmisten mielipiteiden toteuttaminen perustuu aina koordinointiin eli subjektiiviseen mielivaltaiseen päätöksentekoon. Koordinointi määrittyy olemisen vallan mukaan siitä, miten kollektiivisia mielipiteitä yhdistetään ihmisten pintapuoliseen hyötymiseen ja sitä kautta se edistää aina valtaa hallussaan pitävien ihmisten ja ryhmittymien mielipidettä ja etumisen pyrkimystä. Ajattelu on ihmisiin suhden persoonatonta, koska se perustuu syvällisesti siihen, miten kulttuuria on luotu pysyvien symbolisuuksien kautta ja niitä arvostaen. Syväsymbolit, eli ne symbolit, jotka ihmisten tulee tavoittaa vapaan arvostamisen kautta, pysyvät aina kaiken kulttuurin teon mukana, ja vain ne ihmiset jotka toimivat syväsymbolien osoittamalla tavalla voivat luoda perustavan laatuista kulttuuria. On siis sanottava, vaikka tämä järjestelmä muistuttaa Platonin ideaoppia, että varmasti on niin, että ajan kulusta riippumatta ihmiskunnan historiassa aina on voitu toteuttaa joko oikeita tai vääriä periaatteita kulttuurin luomisessa. Vertailukohdalliset symbolit taas tarkoittavat kommentaariaatin ja olemisen vallan käyttämiä paperitiikereitä, peilejä, josta näkee kaiken haluttavan kun vain ne asettaa sitä vasten eri kulmista, ne ovat siis vaikutteellisuuden tuloksia, kun ihmiset eivät katso tärkeäksi oikeiden arvojen tavoittelua ja niiden kehittämistä. Vertailukohdallinen symboli, esimerkiksi vaikka palkka, palvelee ihmisten pyrkimyksiä mutta vain pintapuolisella tasolla, koska niiden seuraajat luopuvat totuuden etsimisestä ja tavoittelusta ja lopettavat arvojen kehittämisen ja niiden hienontamisen koko ajan syväsymbolien tavoittelulla ja niiden kanssa tekemisissä olemisella. Syväsymboli kertoo jonkin perustavan asian siitä, miten ihmisten saavuttama todellisuus voi olla, - ne ovat siis ajattomia merkkejä siitä, miten periaatteita ja arvostuksia tulisi toteuttaa. Se on selvää, että jos ihmiset tekevät omista arvoistaan pintapuolisia mielipiteitä, joita vaihdetaan etumispyrkimysten mukaan ideologisen nautinnon tavoittelulla, on se merkki siitä, ettei heillä ole todellisia arvoja, ja mielestäni se kertoo myös sen, ettei tällainen tahdosta, reaktiivisuudesta, relatiivisuudesta ja negaatiosta vaikuttunut ihminen voi millään tavalla ottaa osaa sellaiseen politiikkaan, jossa yhteiskuntaa ohjattaisiin kohti oikeanlaisia periaatteita ja arvojen toteuttamista. Vaikutteellisuus tarkoittaa sitä ihmisen olemismuotoa ja hänen arvojensa olemismuotoa, että arvot ovat liitteessä kommentaariaattin, olemisen valtaan ja lopulta vertailukohdallisiin symboleihin. Siinä ihmisiin ladataan sellaista tietoisuutta, etteivät arvot ole tärkeitä asioita ja niitä tulee vertailla ja jopa vaihtaa silloin, kun voidaan katsoa niiden vertailun sellaista vaativan. Eli filosofiani syvällinen periaate on se, että ihmisten tulee käyttää itsenäistä arvoharkintaa ja pyrkiä sitä kautta sellaisiin arvoihin, joiden kautta hän voi harkita myös yhteisöliitteitä. Pakottamisella ja ihmisten vaikutteelliseksi tekemisellä ei voida pyrkiä siihen, että yhteiskunnassa ja kulttuurissa toimittaisiin sellaisella tavalla, jossa yhteiskunta ja kulttuuri voisivat perustua sellaisiiin periaatteisiin, joiden avulla on päästy sellaiseen tasoon yhteiselämässä, jossa ihmiset voisivat toimia vapaasti ja yksilöllisesti ja sitä kautta tuoda kulttuuriin ja yhteiskuntaan todellisia edistymisen ja kulttuurin korkeuden takaavia piirteitä. Syväsymbolit eivät kuitenkaan ole suoranaisessa mielessä jotain samaa kuin Platonin ideamuodot, vaan ne näyttävät enemmän ihmisille jotain siitä, miten arvoja ja arvostuksia tulisi käsitellä. Arvot ja arvostukset voivat perustua samanaikaisesti objektiivisiin yksilöllisyyden ja vapaan olemisen takaaviin periaatteisiin tai subjektiivisiin mielipiteisiin, jotka huomioivat aina sosiaaliset etumissuhteet ja joidenkin subjektiivisten tahojen hyödyn, joka esitetään ihmisille yleisenä hyötymisen tapana. Kuitenkin on niin, ettei kulttuurin ja yhteiskunnan yhteydessä voida ajatella hyötymistä missään taloudellisessa tai sosiaalisessa mielessä. Kulttuurin ja yhteiskunnan tulee olla itseisarvoista, eikä niiden arvoa voida pelkistää minkäänlaisiin budjetteihin, joita porvarimaiset poliitikot ovat jatkuvasti niille luomassa. Kulttuurin ja yhteiskunnan arvoa ei voida pelkistää minkäänlaiseen summaan tai kategoriaan mikä sille ollaan antamassa, vaan sen tulee perustua aina sellaisiin arvoihin, jotka tulee tavoittaa vapaalla arvoharkinnalla, joka taas perustuu yksilöllisyyden periaatteen hyväksymiseen. Tämän todellisuuden vertauskuvallisia vastakuvia ovat esimerkiksi alennusmyynnit supermarketeissa ja suuret yksilöttömät massat puoluekokouksissa. Tämän filosofiani mukaan esimerkiksi puolueen liittymistä ei tule tehdä jonkin puoluejohtajan vaikutteellisten mielipiteiden tai kollektiivisen mielipidekoneiston kautta. Tämä korostaa sitä, että arvoihin on aina tultava omien arvostuksen kehittymisen aiheiden kautta. Arvon hyvyyttä määrittää se, kuinka kauan ja kuinka perusteellisesti sitä on kehitetty yksin ja yksilöllisesti. Arvon perustavuuden tietää siitä, kun näkee kuinka kauas ontokratia ja kommentaariaatti jäävät sen toteuttamisessa. Kun arvot ovat vapaita ja yksilöllisiä, käy ontokratia ja kommentaariaaatti tavallisesti kauas tällaisesta yksilöstä ja alkaa monesti rakentamaan katkeria mielipiteitä tällaisista ihmisistä. Eli jos tiedät, että jotkut, mahdollisesti korkeassa asemassakin olevat olemisen vallan hallitsijat suhtautuvat sinuun katkerasti ja joskus jopa vihamielisesti, niin tiedät olevasi oikealla tiellä ja menossa oikeaan suuntaan. Kuitenkin sitäkin on varmaan käsiteltävä, miten ihmiset voivat sitten liittyä yhteen osallistumisen mielessä, koska emme kuitenkaan halua, että ihmiset jäisivät yksin omien arvojensa kanssa, joka voisi jopa johtaa ihmisiä jonkinlaiseen solipsistiseen minätodellisuuteen, niin on sanottava osallistumisen perustuvan etenkin arvojen kokemiseen ja niiden kautta niiden osoittamiin päämääriin yhteiskunnassa, ja samalla vaikutteellisuus tarkoittaa sitä, etteivät nämä ihmiset voi toteuttaa omien arvojensa todellisuutta, koska kommentaariaatti kirjoittaa oman selostuksensa näiden ihmisten arvojen marginaaleihin, josta on seurauksena se, etteivät lopulta vaikutteelliset kukaan toteuta omia arvojaan, koska kaikilta vaaditaan niistä luopumista, ja lopulta arvoistaan luopuneita ihmisiä ohjaavat sellaiset pseudoarvojohtajat, jotka ohjailevat kasvotonta massaa subjektiivisten koordinoinnin pyrkimysten kautta, jossa he pyrkivät etenkin omaan hyötyynsä ja oman kuvitellun valtansa validointiin. Kuitenkin omien arvojensa kautta oikeisiin periaatteisiin pystyvät ja syväsymbolien kanssa tekemisiin päässeet ihmiset voivat nähdä sen, että subjektiivisten mielipiteiden johtajat ovat todellakin paperitiikereitä, joilla ei todellisuudessa ole pysyvää valtaa kulttuurissa tai yhteiskunnassa. Onhan tämän sanottava muuttuneen, kun vielä noin sata vuotta sitten suurin osa ministereistä oli professoreita ja tohtoreita, samalla kun tänä päivänä meillä on kaikenlaisia sannamarineita ja riikkapurria. Osallistuminen perustuu etenkin siihen, ettei se vaikuttellisuuden tavalla hae pelkästään valtaa sen takia, että jotkut subjektiiviset ihmiset haluaisivat sitä muiden ihmisten kustannuksella. Eli osallistuminen ja filosofiani ei koskaan tavoittele yksittäisille ihmisille asetettavia valtapositioita, vaan esimerkiksi Chomskyn mielessä päätöksenteko ei voi perustua sellaisiin yksilöihin, jotka eivät ole vapaita, ja jotka voivat esimerkiksi Sanna Marinin suoraan medialle sanoman asian perusteella vain pitävänsä vallasta ja sen takia tavoiteltavan vain omaa vallantunnettaan ja sen muotoilua semi-nuoren naisen oman arkensa mukaiseksi. On varmaa niin, ettei Marin ole riittävän älykäs miksikään ministeriksi, koska hän on vähintäänkin narsistinen ja omaan ”valtaansa” korosteisesti keskittyvä. Osallistuminen on etenkin yhdessä toisten vapaiden ihmisten kanssa toteutettavaa yhteisten periaatteiden rakentamista, samalla kun vaikuttaminen on etenkin epävapaiden ihmisten subjektiivisten mielipiteiden ohjailua oman vallanhalunsa perusteella. Osallistuminen voi siis tapahtua erilaisten solujen kautta, joiden ei tarvitse olla jatkuvasti tekemisissä toisten osallistujien kanssa, eli se perustuu selkeämmin kuin vaikuttaminen etenkin ihmisten omiin arvoihin ja periaatteisiin. Vaikuttaja väittää pystyvänsä näyttämään ihmisille arvoja, joita ”vaikuttaja” väittää voivansa heille antaa tai ainakin ohjata ihmisiä itse ilmaisemiaan arvoja kohtaan. Tämä ei ole mahdollista, koska kaikki arvostaminen alkaa aina yksilön omista arvostuksista ja tavoitetuista arvoista. Tässä mielessä kouluihin olisi otettava uudeksi oppiaineeksi arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikki ja tämä ei tarkoita minkäänlaisen yhden sallitun ideologian edistämistä, vaan se tarkoittaa niiden tapojen kritisoimista, jotka arvojen ja periaatteiden yhteydessä olisivat ajamassa ihmisiä kohti riippuvaisuutta ja saneltuja arvoja ja periaatteita. Tämän opettaminen olisi tärkeää koulussa, koska muuten on varmaan niin kuin on tänä päivänä, että kaikki ihmiset väittävät että he tarvitsisivat Sanna Marinin kaltaisia muotijohtajia, jotka eivät ole tuoneet ihmisten hyvää tavallisesti ajavaan politiikkaan muuta kuin oman muoti-ikonin kuvitelmia ja omaa hyvää ajavia arvojen aihioita. On varmaa, että esimerkiksi Sanna Marinilla ei ole koskaan ollut minkäänlaisia arvoja ja periaatteita yksilöllisen harkinnan mielessä, vaan hänen ”valtansa” on perustunut aina vallanhaluun ja sosiaaliseen dominanssiin pyrkivään koordinointiin, jossa lopulta toiset ihmiset hänen puolueestaan ovat määritelleet sen, mitä mieltä hän on milloinkin asioista ollut. Esimerkiksi Natoon liittyminen tapahtui hänen aikanaan vain Venäjän Ukrainan sodalla aiheuttaman pelon kautta, vain Kokoomus oli aiemmin ajamassa tätä liittymistä sen periaatteen kautta, että Nato voisi jatkuvasti suojella jäsenmaitaan. Sote ja peruskoulun pidentäminen eivät olleet hyviä päätöksiä, vaan se varmasti tapahtui vain kaikenlaisten sosionomidemarien mielipiteiden näyttämästi. Samalla puolueet ajattelevat vain sitä, mitä jollekin poliitikolle on tapahtunut itsestään riippumatta, eikä katsota, että autonominen päättely ja preferenssiautonomia olisivat tärkeimmät asiat ehdokkaaksi asettamisella. Sen takia, jos joku on julkisesti häpäisty, katsotaan, ettei tällainen ihminen voi päästä minkäänlaisiin asemiin, ja jotkut voivat jopa todellisten arvojen kiistämisellä väittää, että joku ihminen voisi todella ansaita jonkinlaisen kollektiivisen häpäisemisen. Välttelemällä häpäistyä ihmistä, nämä luottamushenkilöt vain vahvistavat näiden häpäisijöiden oikeuden omalle teolleen. Mitä tuollainen asia lopulta merkitsee? Se merkitsee vain sitä, mikä on saatu tallennettua. Se ei välttämättä kerro mitään häpäisemisen kohteesta, eikä sitä tulisi sen myötä millään tavalla havaita. En päässyt ulkoministeriön diplomaattikouluunkaan noin kymmenen vuotta sitten, ja voi varmasti havaita sen, että tämä häpäisemisen tapahtuma oli silloinkin suljettujen ovien syynä. Tässäkin nämä häpäisijät toteuttivat vain sosiaalisen dominanssin ja koordinoinnin piirteitä – asia tehtiin sen takia, koska nämä ihmiset havaitsivat siihen olleen opportunistisen mahdollisuuden. Kokoomus nähtävästi ajattelee, että se ei voi ottaa ehdokkaakseen sellaista ihmistä, joka on joutunut tuollaisen opportunismin kohteeksi, naama on tärvelty ja häpäisty. Voidaan kysyä, kuinka kauan tuollaista asiaa pitäisi todella muistella. Mihinkään minun toimintaani ei tuollainen asia ole koskaan vaikuttanut. Ehkä siitä kertoo se, etten ole koskaan muistanut tuosta tapahtumasta mitään. Olen vain saanut viitteitä asian tapahtumisesta tosilta ihmisiltä. Jos asia olisi jollain tavalla vaikuttanut minuun, silloin minun syrjimiseni asian verukkeella voisi ehkä olla jollakin tavalla arvosteluun hyväksyttävä, mutta kun niin ei ole, niin mielestäni asialla ei ole minkäänlaista arvoa arvostelun aiheena. Vai onko aiheena se, että kun en ole ruumiillisesti kovinkaan iso mies, niin tuon hyväksikäyttäminen ja sen todistaminen riittävät siihen, että kun joku alistetaan ruumiillisesti, voi hän joutua vastaanottamaan syrjintää aina. Joku tuttu runoilija kirjoitti minusta, että olen niin kuin kaikki ihmiset tuon asian kautta. Se vain sattui kerran osumaan minuun. Ja on aika naurettavaa, että jotkut ihmiset vain jatkavat jopa seksuaalisen pahoinpitelyn ja ahdistamisen uhkan olemassaoloa jättäytymällä asiassa vähäisemmän tekijän puolelle. Olen kokenut samanlaista seksuaalista pahoinpitelyä myös muilta, mutta näistäkään en muista mitään. Minut on vain haluttu asettaa samanlaiseen asemaan kuin missä nämä ihmiset ovat mielestään nähneet minun olevan. Edelleenkin olen hetero, enkä koe tarvetta yhtyä kenenkään miehen paskaiseen peräreikään tai mihinkään muihin ruumiin aukkoihin. Pikkuporvarit ovat nimenomaan sellaisia henkilöitä, jotka miettivät sitä, miltä jokin asia näyttää, ja tähän voin laskea hyvin etenkin isäni, setäni, sedän vaimo, isän puolen serkkuni sekä veljeni. Nämä ovat nimenomaan sellaisia, että heidän tulee osoittaa mielipiteensä jostain asiasta toisten ihmisten mielipiteiden ja arvostumien takia. Jos nämä olisivat samanlaisia kuin minä, he olisivat asettuneet puolustamaan minua, mutta ei, ei riitä, pitää mieluummin jäädä täysin tuntemattomien ihmisten puolelle todistelemaan heidän mielipitetään minusta ja minun olemisestani. Minusta ei koskaan tule pikkuporvaria, koska minua ei koskaan saa luopumaan sellaisista arvoista, jotka perustuvat yksilön oikeuksiin ja oikeuteen olla samalla tavalla yhteiskunnan ja yksilön puolella, miten kaikki oikeanlaiset ihmiset ovat aina toimineet. Huomasin kerran, kuten nämä toistensa reaktioita toistavat pikkuihmiset lähes aina toimivat, ja myös sen, että on mukavaa ottaa samanlaisten puutteessa puhelu jollekin samanlaiselle ihmiselle, että joku sian näköinen poika puhui Siilinjärvellä linja-autossa minusta jollekin varmasti samalla tavalla sian näköiselle pojalle, että ”hävettää olla SEN kanssa samassa bussissa”. Ja epäilen, että puhelu oli suunnattu keskiälyistä tyhmemmälle narsistiselle kokiksi opiskelleelle samalla luokalla yläkoulussa olleelle kaverille, joka kuulemma kokkikoulussa laitettiin kuorimaan perunoita ja tiskaamaan astioita, koska katsoivat ettei hänestä muuhun ollut. Kokkikoulu jäi häneltä kesken. En ole koskaan ollut väkivaltainen ihminen, koska väkivaltaa ajatellessa minulle tulee aina mieleen se, mitä väkivallan kohteelle kävisi kuin se, mikä on psykopaateille tärkeintä, eli se, miten kohdetta voitaisiin eniten vahingoittaa. Siinä mielessä on kovin alkukantaista ajatella, että jokainen jota on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti haluaisi tehdä jotain väkivaltaista niille ihmisille, jotka kohtelevat tai ovat kohdelleet jotain epäoikeudenmukaisesti. Olen kieltämättä kohdannut epäoikeudenmukaisuutta, mutta siihen ei ole oikea tapa suhtautua, että sitä pitäisi naisten tapaan lyhytjännitteisesti itkeskellä ja sen jälkeen unohtaa se täysin. Sen takia en ole koskaan ymmärtänyt naisten tapaa itkeskellä ja sen jälkeen unohtaa asia. Oikeanlainen suhtautuminen epäoikeudenmukaisuuteen tapahtuu etenkin lain kautta. Ja on kyllä väärin ja pikkuporvarillista ajatella, että joskus jollain tavalla häpäisty ihminen olisi jotenkin itse syyllinen tapahtumaan sillä tavalla, että häntä tulisi vältellä ja muistaa hänestä vain jokin tällainen asia, jolla ei oikeasti ole vuosikausien jälkeen enää minkäänlaista merkitystä. Se on kyllä mainittava, että kertoo tavallisista ihmisistä sen, että kun he mielellään sadismissaan kävivät todistamassa kuvia tuosta tilanteesta eikä kukaan halunnut tehdä asiasta oikeusjuttua ajoissa, on se tosiaankin osoitus siitä, miten kateellisia ja pikkuporvarillisia ihmiset voivat olla. Tämä välinpitämättömyys ja joidenkin ihmisten oman pesän suojaamiseksi ottamat mielipiteet eivät saa minua ajattelemaan niin, että kyseinen asia voitaisiin joillain perusteilla tulkita oikeudenmukaiseksi. Varmasti jotkut alhaiset ihmiset ovat kokeneet asian jopa oikeutetuksi rahvaan kurinpalautukseksi. En voi ymmärtää todellakaan tällaisia ihmisiä, minä en pyytänyt tällaistakaan kohtelua keneltäkään. Ja se, että osallistujissa oli entisiä opettajiani, kertoo vain siitä millaisilla periaatteilla Pohjois-Savossa nykyäänkin opetetaan. On sanottava esimerkiksi Kokoomuksen Pohjois-Savon toiminnanjohtajasta, että hänellä on facebookissa Kokoomuksen puoluekokouksessa yläpuolelta otettu kuva, jossa kymmenien ja kymmenien ihmisten keskellä on varmaan kyseinen nainen. Hän on ollut myös eduskuntavaaleissa Kokoomuksen ehdokkaana. Hän varmaan kokee luonteensa ja persoonansa tulevan selkeimmin esiin tuollaisesta kulmasta otetussa kuvassa, jonka perusteella sen näkijä voi vain arvailla, onko hän halunnut kuvata itsensä vai vain yleiskuvan Kokoomuksen puoluekokouksen kymmenistä osallistujista tuossa kuvan kohteena olevassa salin kohdassa. Ja pikkuporvarillista ihmistä miellytää etenkin se, millaiseen asemaan joku toinen ihminen voidaan toisten ihmisten puolesta saada. Se on sellaisen lämpimän naurun aihe, kun voidaan ajatella, että tämä ihminen oli tällaisessa tilanteessa enkä esimerkiksi minä, vaikka kuka hyvänsä olisi voinut olla samankaltaisessa tilanteessa. Minä en ole tässäkään asiassa minkäänlainen rikollinen. Filosofiani ydin on siis se, että jokaisen tulisi olla yksilö, eikä luopua yksilöllisyydestään minkäänlaisen periaatteen takia. On varmasti niin, että monessa mielessä naiseksi tullaan eikä joku ole nainen vain sukupuolielimiensä perusteella. Siinä mielessä on kuitenkin sanottava, että jotkut naiset luopuvat esimerkiksi parisuhteessa omasta yksilöydestään ja alkavat vain ajatella sitä, miten naisena ollaan miehen kanssa. Arvot ja periaatteet tulee löytää yksin, ja siinä mielessä kehittyminen mutta etenkin henkinen kehittyminen tapahtuu etenkin yksin olon kautta. Nykypäivänä yksin oleminen on tehty etenkin nuorilla ihmisillä lähes mahdottomaksi, koska jostain syystä yhdenmukaiset ja tekoälyllä vahvennetut tiedon hankkimisen menetelmät yhdenmukaistavat nykypäivän ihmisiä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kännykkää räplätään koko ajan kirjan lukemisen sijaan joka paikassa, ja useimmat nykypäivän nuorista eivät varmaankaan edes omista kirjoja. Nehän kuuluvat johonkin vanhaan aikaan – ”Matti Nykäsen” aikaan! Aateli on edelleenkin eksentrisyyden viimeinen suoja keskiluokalta ja pikkuporvareilta ja eksentrisyys tarkoittaa todellakin sitä, että jokaisella on täysi valta olla sillä tavalla kuin miten itse haluaa täydellisesti olla. Nykyaikainen tietoteknologian kehitys yhdenmukaistaa etenkin nuorten ihmisten mahdollisuutta suhtautua asioihin yksilöllisesti, ja koinpa keväällä sellaisenkin tilanteen, jolle en höristänyt korvianikaan, että ala-asteen oppilaiden näköisten poikien porukka kiljui selkäni takana: ”HOMO!”. On sanottava, että on huolestuttavaa, jos tuollaiset ennakkoluulot ovat ohjaamassa tuollaisten pikkupoikien julkista toimintaa, etenkin kun en todellakaan ole homo. Huolestuttavampaa on tietysti se, jos ihmisten ennakkoluuloisten nimeämisten kohdalla käytetään termejä sukupuolivähemmistöjen jäsenistä. Kuitenkin koen, että tuollainenkin asia on täysin yksityisasia, enkä koe tarpeellisiksi olla minkäänlaisten setojen jäsen. Siinä mielessä oli aika hauska erään elokuvan kohta, muistaakseni elokuva oli My fellow Americans, jonka pääosissa olivat mm. Jack Lemmon, jotka esittivät kahta entistä Yhdysvaltain presidenttiä, joita jotkut hallintoon soluttautuneet vallantavoittelijat ajoivat takaa, ja jotka eräässä tilanteessa liittyivät pienessä kaupungissa katutapahtumaan, eivätkä havainneet että tapahtuman banderolleissa luki ”Länsi-Virginian homot”, kuten elokuvan kohta oli tuohon aikaan suomennettu.

Runo

 Valkoiset pantterit heimomekoissaan

Siihen on vaan aina niin totuttu

eikä koskaan suinkaan jouduttu

seuraan tumman eikä neekerin

päänne tarvitsee kohta lääkärin

riipumme Suomessa menneessä

tällaisen turhakkeen näkee joka enteessä

tulee perheestä jossa vanhemmat on "suomalaisia"

eroaako muusta kuin jos olisi vaikka "humalaisia"

onko se niin tärkeää että kannattaa sanoa

ääniä rajoittuneiden vain itselleen anoa

haistaako heimon jopa ulkoa käsin

matkalle nationalismiin hyppäisin

jos olisin vielä hiekkalaatikon tasolla

liikunnassa viimeisenä joukkueiden jaolla

aistimme heimoa kuin koiran pyllyä

on se siinä miltei kuin pelkkää sylkyä

oma heimo on paras ja turvallisin paikka

geenit kuitenkin vähemmän tavoiteltuja vaikka

pelkästään niiden kanssa maistuu saikka

heimon näkee yhteisestä mekosta

sekä housuissa olevasta valkoisesta gekosta

on meillä rajoittavat suuret puheet

olemme ajatuksissamme suuria kuin luteet

ei neekeri koskaan voi suomalainen olla

koska silloin meillä saattaa hajota polla

heimomme ei tietysti saa sortua koskaan

vaikka se on kieltämättä tehnyt sen - joskaan

eivät muut heimoista ja omista porukoista puhele

jotkut jopa muuallakin maailmassa suhailee'

tämä on sitä kun ei muuta - parempaa - keksi

kiihottaa rasismi meitä ehkä kuin seksi

ihmisen ihonvärin on oltava valkoinen siksi

ja oma porukka on parasta - mutta miksi

ei sovi todellakaan meille rotu tuon

vain heimolle omalle ja porukalle laupeuden suon

haluamme vain säädellä ja rajoittaa muita

ettei kukaan sentään näkisi metsää puilta

neekerille annettu laupeus avaa suita

onko tämä olennaista voi kysyä

sama kuin arvostelisi mykyrokan mykyjä

tietävätkö nämä yleensä mikä on vapaus

se ei suinkaan ole velan suomalaisen takaus.

Mietteitä Britannian matkan jälkeen

Olin äsken runsaan viikon matkalla Britanniassa. Lensin Amsterdamin kautta Glasgow'hon missä olin kaksi yötä, Leamington Spassa yhden yön, Oxfordissa yhden yön ja Lontoossa kolme yötä. Lisäksi kävin mm. Shakespearen synnyin- ja kotikaupungissa Stratford-upon-Avonissa. Glasgow'ssa kävin mm. nummilla ja Glasgow Rangersin kotistadionilla Ibrox Parkilla. Leamington Spassa katselin miellyttävää varsin pientä kaupunkia ja kävin syömässä hyvin. Oxfordissa kävin katselemassa mm. Trinity collegea ja ostin kirjoja kirjakaupoista. Lontoossa kävin mm. Natural history museumissa ja Tate Modernissa. Lisäksi ostin mm. Notting Hillissa Portobello roadilla kirjoja ja myös jonkinlaisia antiikkiesineitä. Ostin äskettäin lisäksi turkiksen (tekoturkista) huutokaupasta. Matkat avartavat aina mieltä ja miettiväisenä ihmisenä saan miltei aina jonkinlaisia valaistumia uudenlaisesta ajattelusta. Tällä matkalla tuli mieleeni se, miten olen aikaisemmin suhtautunut ikäisiini ja nuorempiin naisiin. Olen joskus tavannut ajatella, että etenkin nuoret naiset ovat pinnallisia ja yliseksuaalisia ja siten kyvyttömiä korkeampaan ajatteluun ja syvällisyyteen. Mieleeni on kuitenkin tähän liittyen tullut se, että naisiakin on lopulta monenlaisia. Katsellessani ja ollessani tekemisissä naisten kanssa tällä matkalla, tuli mieleeni se, että monesti etenkin suurkaupunkiympäristössä naiset tulevat miehiä paremmin toimeen oman opiskelunsa ja työskentelynsä kautta, vaikkakin naisilla ei monesti ole kanttia edetä johtaviin asemiin jonkinlaisten omaksuttujen piirteiden takia. On varmasti niin, että naiseksi tullaan, kuten Simone de Beauvoir on joskus kirjoittanut. Minä kuitenkin takaisintulomatkallakin Suomeen kirjoitin kännykkäni muistiinpanoihin tämän väitteen, että nainen on tavallisesti yliseksuaalinen ja pinnallinen, eikä sen takia pysty minkäänlaiseen syvällisyyteen. Se on varmaan niin, että saatan kirjoittaa ylös tällaisia asioita, koska itseäni on sanottu intensiiviseksi, syvälliseksi ja tarvittaessa voimakkaita tunteita ilmaisevaksi ja käsitteleväksi. Kissani vaikutti tyytyväiseltä takaisintulooni, vaikka tietysti vaikutti osittain myös jotenkin vaikeasti tavoiteltavalta. Huomaan sen, että ilmeettömyyteni varmasti herättää monissa naisissa hämmennyksen tunteita. Siinä mielessä olen huomannut sen, että olen varmasti syntynyt vanhana, eikä minua kovin helpolla enää ainakaan saa minkäänlaiseen nuorisokulttuuriin, jossa esimerkiksi ilmeily on tärkeä osa kommunikaatiota. Lisäksi ruumiillisuus ja pinnallisuus ovat asiat, jotka eivät varmaan koskaan ole minua miellyttäneet. Siinä mielessä ajateltu nuoruus ei varmaan koskaan ole minua koskettanut. Vielä kun nykyaikanakin ihmiset ajattelevat, että tietyn ikäisten ihmisten tulisi olla tietynlaisia, on tämä aina vaivannut minua. Siinä mielessä olen varmaankin sen verran herkkä ja syvällinen, etten jaksa ihmisten pintapuolisia reaktioita. Runoilijan kohtalo on kokea vahvasti ja olla siinä mielessä vastaan koko tavanomaista maailmaa ja ihmisten pintapuolisia reaktioita. Voimakkaasti kokeminen tulee esiin itsessäni sellaisissa tilanteissa, jotka liittyvät korkea-arvoisiin arvotunteisiin ja tapoihin kokea. Minua liikuttavat monesti etenkin veljeys, rohkeus, itsensä ylittäminen ja uskollisuus. Siinä mielessä olen aina kokenut itseni myös sotilaaksi, jota vaivaavat sellaiset ihmiset, jotka aikuisenakin toimivat pintapuolisesti ja monesti pintapuolista seksuaalisuutta ilmaistaen. Minä en kiihotu huorista, jotka suhtautuvat seksuaalisuuteenkin sillä tavalla kuin se olisi pieni ja merkityksetön asia. Olen aina ollut ulkopuolinen enkä todellakaan kuulu mihinkään niin kuin se olisi asia, joka jollain tavalla minuun vaikuttaisi tai ohjaisia ajattelemaan tai tekemään jotenkin. ”Ukkoina täällä syntyy jo sylilapset, ja nuori mies on hautaan valmis jo”. Minua ei edelleenkään vaivaa minkäänlainen terveyden tila, ja sen takia on sanottava tällä asialla naljailijoiden olevan aika kaukana päiväni todellisuudesta. Minun on kuitenkin kirjoitettava, kirjoitettava koko ajan, että saan jonkinlaisen merkityksen omalle olemassaololleni. Tarvitsisin jonkinlaisen muusan tapaisen naisen, joka voisi olla apuna käsittelemässä näitä joskus vahvojakin tunteitani. Siinä mielessä nuoret ja pinnalliset ihmiset eivät voi ymmärtää todellisuudessa merkityksellisiä tunteita, ja on varmaan niin, että nämä herättävät pinnallisissa ihmisissä vain pilkkaa ja halua satuttaa ja loukata. Siinäkin mielessä minua satuttaa pintapuolisesti ihmissuhteita muodostavien nuorten ihmisten pinnallisuus ja halu toimia pinnallisten asioiden puitteissa. Minulle riittäisi vain yksi nainen, joka voisi olla samalla tasolla älyllisesti, arvollisesti ja maailmankatsomuksen sisällä. Kuitenkin on varmaan niin, etten minä tarvitse ketään vain sen takia että pitäisi vain olla jonkin toisen ihmisen kanssa. Matkalla huomioni kiinnitti edelleen brittiläinen tapakulttuuri, joka on paljon pidemmälle johdettua kuin minkään muun maan tai alueen tapakulttuuri. Skotlannissa pitää olla muistaa sanomatta Englanti, vaikka suurin osa skoteista onkin unionisteja ja siten Englantiin liitteessä. Sattui aika hyvin, kun olin menossa Ibroxille taksilla, että taksikuski oli myös unionisti, protestantti ja Glasgow Rangersin kannattaja. Kävin fanikaupassa, josta ostin huivin ja muutamia muita fanituotteita. Kuitenkin katolisten osuus Glasgow'nkin väestöstä on nousussa sen takia, koska katoliset ovat tavallisesti uskonnollisempia ja tiiviimmässä uskonnollisemmassa liitteessä kuin protestantit, minkä lisäksi tietysti he myös lisääntyvät enemmän ja nopeammin. Saman on voinut havaita myös Pohjois-Irlannissa ja Belfastissa, jossa sielläkin unionistit ja protestantit alkavat olla vähemmistössä katolisiin nähden. Itseäni on aina koskettanut Strongen baronettien kohtalo Pohjois-Irlannissa. IRA sytytti linnansa tuleen ja tappoi sekä iäkkään High Judgena toimineen baronetin ja tämän pojan ja perillisen näiden istuessa kartanonsa kirjastossa televisiota katsomassa. Kuitenkin tämä tapaus ei ole ainoa kategoriassaan. On mielenkiintoista ajatella, että sana ”ira” tarkoittaa latinaksi vihaa. On sanottava, omasta agnostisismistani huolimatta, että profiloidun tällaisissa asioissa hyvin voimakkaasti protestantteihin, koska on sanottava katolilaisuuden tuntuvan suomalaisesta ihmisestä hyvin vieraalta ja kaukaiselta. Kulttuurisesti olen protestanttinen ihminen ja se varmasti näkyy hyvin voimakkaasti omissa mieltymyksisssäni ja valinnoissani. On sanottu Franz Kafkastakin, että hän ei kovinkaan helposti sopeutunut ruumiilliseen yhteyteen naisten kanssa vaikka hetero olikin. Olen itse huomannut itsessäni samaa, ja ruumiillisuus tuntuu siltä kuin siinä alentaisi sekä kumppanin että myös oman itsensä. On varmaan niin, että minussa on syvällisesti kokemus siitä, että ruumiilisuus on todellakin jotain niin alhaista, ettei sen toistumista tarvitse muutaman kokemuksen jälkeen millään tavalla toivoa. Olen varmaan ajatellut aina, että tavanomainen juttelu ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa oleminen tavanomaisten ja banaalien yhteyksien kautta on todellakin turhaa ajan kuluttamista. Siinä mielessä on varmaan niin, että tuollaisissa yhteyksissä eristän itseni muista ihmisistä vain sen takia, etten vaivaisi mieltäni näiden yhteyksien ja pintapuolisten liitteiden takia. Naiset ovat kovia juoruamaan, ja vaikka kulkisi vain läpi terminaalin Vantaalla, herättää se kaikkien kiinnostuneiden naikkosten huomion ja tietoisuuden. Näin varmaankin serkkuni takaisin tullessa Kastrupilla. No, tällaisia sattumia käy monesti, en vaan aina pysty rupeamaan vuorovaikutukseen tuttujen ihmistenkään kanssa, koska monesti kyseenalaistan itseni siitä, onko henkilö todellakin tuntemani ihminen, sillä siinä väärässä oleminen tuntuu minusta tavallisesti liian nololta ja vaivaannuttavalta. Intensiivisyys on mielenkiintoinen piirre, koska sen tavallisesti huomaavat vain toiset ihmiset eikä ollenkaan itse. Huomasin kuitenkin esimerkiksi Shakespearen kotimuseon oppaiden keskittyvän vierailijoista minuun, kun kävin Shakespeareen liittyvissä museoissa ja paikoissa Stratford-upon-Avonissa ja kun he kertoivat jokaisesta huoneesta kaikille vierailijoille, joita tavallisesti yhdessä huoneessa oli noin kymmenkunta. En tiedä, ruumiillisuuteenkin voisi varmasti jotenkin totttua, vaikkei alkaisi kuitenkaan kirjoittamaan siitä opinnäytteitä, kuten nämä monet naispuoliset ”filosofit” tekevät. Olen varmaan aina ollut niin henkisyyteen ja älyllisyyteen tottunut, ettå yleensäkin oleminen ruumiillisena olentona ei ole minua koskaan miellyttänyt, ja monesti senkin takia, koska etenkin nuoret ihmiset tavallisesti mielletään etenkin ruumiillisesti oleviksi. Olen lisäksi lyhyt ja pyöreä ihminen, jonka ulkonäkö on viinan ja psyykenlääkkeiden takia rapistunut vuosi vuodelta. Kuitenkin hammasremontti tulisi saada pian tehtyä, koska olen antanut hampaideni mennä aika rappeutuneeseen kuntoon, ja se varmasti symboloi todellakin vastenmielisyyttä kaikenlaisen ruumiillisuuden ylläpitämiseen. Huomasin matkallani, että kielessä tarkkuuteen pyrkivänä, kovaäänisenä ja suoraan itseä ilmaisevana minuun kiinnitettiin varsin paljon huomiota. Ajattelivat varmaan minun olevan taiteilija, tutkija tai professori eikä totuus ole kovinkaan kaukana näistä. Huomasin etenkin Stratford-upon-Avonissa, että naispuoliset työntekijät osoittivat minua kohtaan korostunutta huomiota. En tiedä, puheääneni on sen verran matala ja kovaääninen, että voi johtua siitäkin se, jos ihmiset kiinnittävät huomiota. Seuraaavat matkat suuntautuvat Berliiniin ja New Yorkiin. Elämän syvyys on paljon tärkeämpi asia kuin sen leveys tai pituus. Olen saanut jo tähän mennessä aikaan enemmän kuin mitä nämä naljailijat ovat saaneet tai tulevat koskaan saamaankaan aikaan. Siinä mielessä minua ei pelota minkäänlainen kuolema, vaikka nämä taivaanlahjat, vartijat ja tee-se-itse-lääkärit ovat sitä minulle epäsuorasti hokemassa. Sori vaan, en olisi koskenut teidänlaisiin ihmisiin pitkällä tikullakaan, ja sen voitte tosiaankin muistaa suhteellisesti leveämmässä elämässänne, ja sen voitte tosiaankin vaikka painaa omiin pintapuolisiin julkaisuihinne. Saisitte silloin enemmän huomiota, kuin mitä tulette itse koko pitkässä ja tylsässä elämässänne kokemaan. No se siitä. On TÄRKEÄMPIÄKIN asioita, joilla mieltänsä vaivata. On se kummallinen juttu, että olenko itse tullut asettuneeksi oman filosofiani alaiseksi, vai onko elämäni itse rakentanut oman filosofiani. No yhtä omaperäistä ja originellia järjestelmää ei tule kukaan teistä koskaan rakentamaan. On sanottava, että haluni tulla filosofiksi alkoi varmaankin jo viimeistään ala-asteen viimeisillä luokilla, koska minulla oli jos silloin paljon enemmän sanottavaa kuin kaikilla muilla samassa koulussa olleilla yhteensä. Voisi varmaan sanoa: kaikista samassa läänissä asuneista enemmän. Tärkeitä minulle varhaisvaiheessa olivat etenkin Schopenhauer, Sartre, Nietzsche ja Wittgenstein, vaikka myöhemmin on tullut tärkeäksi mm. Michel Foucault. Matkalla minua kasvatti etenkin se, että olin käynyt edellisen kerran Britanniassa niinkin kaukana kuin edellisen vuoden kesällä. Minun piti lähteä Britanniaan ja Ranskaan jo kesällä, mutta ajankohta ei sopinut yhteen kovien helteiden kanssa, kun Pariisissakin lämpötila saattoi olla silloin jopa yli neljäkymmentä celsiusastetta. Oli onni, etten lähtenyt silloin matkaan, koska lievän ylipainoni kanssa ulkona liikuskeleminen neljänkymmenen asteen helteessä olisi varmaan tuntunut varsin sietämättömältä. Minua on ärsyttänyt viime aikoina se, miten juoruista, toisten puheista ja kirjoituksista sekä populaarikulttuurista moni nuorempi ihminen on riippuvainen, sillä siinä todellakin lasketaan leikkiä kaikenlaista syvällisyyttä ja tärkeämpiä asioita vastaan. On käsittämätöntä miten tässä maassa jonkinlaisen näkyvyyden niin hyvässä kuin pahassa saavuttaneen ihmisen asiat tuodaa totaalisesti kaikkien ihmisten naureskeltavaksi ja väärin ymmärrettäväksi. Tuossa näkyvät etenkin kliseet ja kaikkien tärkeiden asioiden kohdalle laitettavat stereotyyppiset vertauskuvat. Kyllä minuakin ärsytti kouluaikaan se, että minua ruvettiin kutsumaan Snellmaniksi, mutta olen mielummin kyllä Snellman, kuin joku populaarikulttuurin hahmo kuin Matti Nykänen, joksi monet ymmärtämättömät ja yksinkertaiset ihmiset ovat pilkanteon takia minua olleet rinnastamassa. Minuun ei ole koskaan vaikuttaneet toisten ihmisten harhaiset mielikuvat, koska ensinnäkin en pysty havaitsemaan toisten ihmisten mielipiteitä ja toisaalta en haluakaan niitä mielipiteitä koskaan havaita. Tapani suhtautua asioihin on varmaankin monen mielestä hyvin syvä ja suora. Siinä mielessä eroan kaikista jopa ikäisistäni ihmisistä varsin suurella tavalla. On kuitenkin mainittava esimerkiksi se, että kaksinaamaisuus ei ole kovinkaan miehekäs piirre. Mutta miehekkyyshän nykypäivänä mitataan suoraan pippelin pituudesta! Ei ole kaukana sekään, että väitöskirjan tekemistä varten tarvitsisi kertoa oman pippelinsä pituuden! Ennen tällaisista asioista ei puhuttu, koska ne eivät kuuluneet kenellekään. Mutta nykyaikaisessa rahvaanomaisessa todellisuudessa se tulee tärkeimmäksi asiaksi, koska jotkut yrittävät luoda jopa sosiaalisia hierarkioita tämän asian kannalle. Minä en ole koskaan mitannut arvoani ihmisenä tai minään muunakaan pippelin pituudesta. Tämä on nykypäivän pinnallisen ja nuorisokulttuurista tulevan tavan korostaa seksuaalista valtaa kautta. Minä en ole koskaan verrannut itseäni keneenkään toiseen, koska olen aina kokenut, ettei minun tarvitse verrata itseäni keneenkään. Nämä häntäheikit voivat toki, jos niin haluavat, pitää minua itseään huonompana, mutta minuun ei se millään tavalla vaikuta. Paljonko he itse ovat tuoneet substanssia ajatteluun ja kaiken kaikkiseen henkiseen elämään ja olemassaoloon? Ei tarvitse, jos on kookas sukupuolielin! Tärkeintä ja arvon määräävintä on pippelin tunkeminen emättimeen. On sanottava tämäkin asia eräästä naurettavasta metsämiehestä, joka kuuluu lähisukuun, että hän yritti luoda mielikuvaa minulle naurettavalla tavalla siitä, että hän olisi tavannut jonkun naisen, josta kuvittelee minun olevan kiinnostunut, Outokummussa jonkun blondin naisen kanssa, ja kertoi että halusi blondia, ja tummahiuksinen jäi aivan hänen huomiotaan vaille. Eli pitää pitää kuvitelmaa yllä, että hänellä on tosiaan seksuaalista valtaa, kun ei muuta keksi eikä ymmärrä, ja että hänen mielikuvituksensa jämät olisi jätetty minulle. Siinä jos missä on osoitus metsämiehestä, joka pääsi ylioppilaaksikin kun sukulainen tarjosi poikansa opettajille tekemiään piirakoita yksityistapaamisessa. Tässä jos missä hullunkurisuus, joka liittyy pippelin pituuden mittaamiseen ja sen kautta itseään parempana pitäminen tulee aivan lopulliseen häiriintyneisyyteen ja mielenvikaisuuteen. Mutta ainoasti opillisesta tittelistään ”YO”, hän on korostuneen tärkeä ja katsooo sen merkitsevän vielä jotain ekstraa oman pippelinsä pituuteen ja sen korostamiseen. On sanottava sekin, miten tarkka hän on tästä ”vallastaan”, että kun mainitsin hänelle eräästä miellyttävästä kohtalaisen vanhaan aatelissukuun kuuluvasta naisesta, oli hänen ensimmäinen kommenttinsa aiheesta ”No sehän assuu ihan tuossa Tukialan naapurissa”, että sekin oli hänen tavoiteltavissa ja naapurin tyttöjä! Onhan tämä runsaasti päälle kuusikymppinen mies kertonut minulle käyvänsä vielä ”tyttöreissuilla”, ei osaa kirjoittaa Pehr Evind Svinhufvudia oikein ja ei ymmärrä vaikka perusteellisesti selittäisi tämän jaetun suvun historiaa, mikä on hänen toinen ylemmyyden osoittamisen aihe, edes muutamaa polvea taaksepäin olevien ihmisten nimiä ja tietoja, vaikka ne kuinka moneen kertaan yrittäisi hänen tavoiteltavakseen tuoda. Tärkeintä on, kun on ”AATELINEN” ja kaikki siihen liittyvä on samantekevää ”skitsoamista”. Onhan se mukavaa ja oikein tiivistää minutkin minun mielenterveyteeni. Ja on mainittava kyseisen miehen kakaroista, että siinä jos missä on jälkipolvi perinyt saman idioottimaisuuden ja mulkkuuden. Kun yritin tavan takia avata keskustelua ukin hautajaisissa vuonna 2018 yhden tällaisen tyhmän jolpin kanssa, ja kun kysyin häneltä, kun hän oli jostain syystä lukioon päässyt, että mikä tämän suosikkiaine on koulussa, niin hän rupesi virnuilemaan minulle ja sanoi varmaan ”viiltävän kuitin” ”no, varmaan terveystieto”. Tämäkin Matti Nykäisyyteen epäonnistuneesti pyrkinyt jolppi ei tule saamaan elämässään mitään sellaista aikaan millä olisi merkitystä samalla tavalla kuin miten minun toiminnallani on aina ollut. Tätini Ainon reinari-avopuoliso vittuili minulle ”vainaudesta” jo miltei kymmenen vuotta sitten. Hänkään ei tule saamaan koskaan, vaikka eläisi 120-vuotiaaksi, mitään sellaista minkä olen jo tähän mennessä itse saavuttanut. Etenkin itsenään oleminen ei koskaan saa tavallisilta ihmisiltä kuin pilkan, koska tällaiset ihmiset pelkäävät tällaisia ihmisiä oman pinnallisuutensa kautta. Ja on mainitusta sukulaisesta mainittava sekin, että hän antaa sukutilan päärakennuksen mieluummin äpäräpojalleen, joka on vähemmän sukua itselleen kuin mitä minä olen. Mutta keeping up appearances, tärkeintä on väittää aivan muista poikkeavaa ja puolisisaruksistaan huomattavasti älykkäämpää käenpoikasta omaksi, koska se voisi vähentää oman jortikkansa valtaa ja etenkin muiden ihmisten KÄSITYSTÄ itsestään. Sanoihan tämä sukulainen ensimmäisenä, koska käytin ranskalaista taidehistorioitsijaa Kaavilla ja Juuassa, koska hän on kiinnostunut Adolf von Beckerin historiasta, että ”minkä ikäinen se on”, eli heti oli potentiaalinen nussiminen mielessä, ja kun kerroin Baba Lybeckin olevan Anna Lovisa von Beckerin jälkeläinen useammassa polvessa, sanoi hän, ”että senhän voi joskus sille kertoa”. En usko, että Baba olisi kovinkaan avoin tämän YO:n lähestymisiä kohtana. Eli on sanottava, että tälle miehelle tämä ns. AATELISUUS on vaan lisäväline oman jorttikkansa korkeuden ylistämiselle. Kun kerroin tästä asiasta hänelle, nimittäin siitä, että suomalainen von Becker-suku on saanut aateluutensa vilpillä, niin heti kävi satojen vuosien takaiset asiat itsetunnon päälle ja sain kuunnella kaikenlaista epäpätevää isottelua tämän ja yhden äitini serkun taholta, jonka takia tätä todellista asiaa, nimenomaan sitä, että suomalainen von Becker-suku on saanut aateluutensa virheellisesti ja todelisuuspohjan vastaisesti, niin eihän sitä saanut suoranaisesti kirjoittaa sukuhistoriikkeihin. On kuitenkin nykytietämyksen valossa varmaa, vaikka wikipediassakin tätä on yritetty kaunistella, että Tuusulan ja Sysmän Beckerit eivät olleet mitään sukua ruotsalaisen vuonna 1653 aateloidun von Becker-suvun eikä sen kantaisän Johan von Beckerin kanssa. Esimerkiksi sukua tutkinut äitini täti Lempi Kinnunen ylläpiti vanhentunutta näkemystä siitä, että suomalainen von Becker-suku olisi ruotsalaisen suvun perillisiä, vaikka onkin sanottava, että vilpistä huolimatta suhteellisen vanhan ja edellisessä polvessa vielä ruotsinkielisen aatelissuvun jäsenyys kävi hänen itsetuntonsa päälle. Onhan selvää, että suvun jäsenet ovat päässseet suhteellisesti arvokkaisiin asemiin, saavuttaneet paljon kulttuurin alalla ja olleet isojen tilojen hallitsijoita, minkä lisäksi he ovat luonnollisesti olleet ruotsinkielisiä vielä muutama sukupolvi sitten. Aateluusasema varmaankin toi ainakin osittaisesti heille kaikenlaista arvokkuutta, enkä näe oman sukuni kanssa minkäänlaista eroa toisiin suomalaisiin aatelissukuihin, koska menneet sukupolvet ovat pitkään olleet aatelisia ja ajan myötä etenkin henkinen ja kulttuurinen pääoma ovat kasvaneet samalla tavalla kuin kaikissa muissakin aatelissuvuissa, ja suvun asiaa on käsitelty jo vuonna 1980 ritarihuoneella, missä asia koettiin vähäpätöiseksi ja asetuttiin tukemaan suvun ajallisesti pitkää olemassaoloa ritarihuoneella. Minua muuttavat aina kaikki ulkomailla hankitut kokemukset, koska on varmaankin niin, että minun tapani havainnoida ympäristöjä aktivoituu aina silloin, kun olen ympäristössä, jossa en ole aivan lähikuukausina ollut. Siinä mielessä matka kokemaan kulttuuria ja tutkimaan ympäristöjä on paljon arvokkaampaa kuin minkäänlainen rantaloma, jossa tungetaan vain hiilidioksidia ohentamaan maailman ilmakehää. On mainittaa, että sain matkalla myös mieleeni etenkin oman filosofiani kehittämiseen liittyviä asioita. Olemisen totuus ja olemisen tiede tarkoittavat etenkin yksilöyttä, ja miten yksilöydentutkimuksessa voitaisiin käsitellä etenkin yksilön olemista ja siihen liittyviä erikoispiirteitä. Kommentaariaatti, vaikutteellisuus ja ontokratia eivät etenkään halua antaa ihmisille oikeutta olla yksilöitä eikä antaa heille oikeutta tunnistaa sitä, minkälainen olemisen tulisi antaa olla. Olemisen fysiikka eli ontofysiikka on olemisen tieteen eli ontotieteen osa-alue, ja toiseksi olemisen tieteeksi voidaan mainita myös esimerkiksi olemisen psykologia, eli ontopsykologia. Olemisen tieteelle olennaista on siis yksilöys ja miten se on aina ohjannut ja muuttanut olemisen kokemusta ja kulttuurista ja henkistä pääomaaa. Olemisen kokemus eli ontokokemus on etenkin kokemusta siitä, miten olemisen vapaus vaikuttaa ihmisiin yksilöivästi ja etenkin yksilöyden hyväksyvästi. Oleminen määritellään etenkin se kautta, miten ihmiset alkavat itse harkitsemaan omia arvoja ja arvostuksiaan, ja tässä olennaista on se, ettei olemista ja sen piirteitä vertailla toisten kokemuksiin ja arvoihin, ja näin ollen esimerkiksi poliittisen puolueen piiriin tulevat ihmiset saapuvat samanlaiseen arvohallintaan etenkin yksilöllistä tietä, eikä kaverien tai ”oman porukan” kautta. Yksilöllinen eteneminen on etenkin omien arvojen ja vapaasti valittujen arvojen toteuttamista ja käytäntöön tuomista. Aiemmin mainittu sukulainen on nimittänyt minua ”luuseriksi”, mikä varmaan kertoo tarpeeksi hänen tyhmyydestään ja arvostelukyvyttömyydestään – mitä nyt tällainen maaalaismies mistään kulttuurista tai yhteiskunnast tietää! Toinen asia on se, että hänellä on korostunut käsitys siitä, että jokaisessa tilanteessa on määriteltävä osapuolten valtasuhteet, mikä on omalle tasa-arvoiselle keskustelukulttuurilleni varsin vierasta ja primitiivistä. ”LUULETKO SINÄ OLEVAS MINUA PAREMPI!!!??” Kyllä minä vähän kieltämättä luulen. Ontotiede siis käsittelee olemisen olemusta, periaatteita ja yksilöyden olemusta ja periaatteita. Ontofysiikka ja ontopsykologia ovat ontotieteen alatieteita, jotka keskittyvät nimenomaisesti tutkimaan olemiseen liittyviä psykologisia periaatteita ja olemiseen liittyviä fyysisiä periaatteita. Oleminen määritellään tässä etenkin yksilöyden kautta, jonka kautta voidaan määritellä sekin, että vaikka jalkapallo-otteluissa runkkaamiseleitä pelaajille näyttelevät pojanjolpit eivät todellakaan tuolla tavalla edusta minkäänlaista yksilöyttä eikä myöskään puhdasta ja autenttista olemista. Miksi sitten on tarve määritellä olemista tai sen oikeaa muotoa. Se on sen takia, koska ihmiset luopuessaan arvoistaan ja arvostuksistaan palvelevat kommentaariaattia, ontokratiaa ja niiden ohjailemaa vaikutteellisuutta, joiden pyrkimys on yhdenmukaistaa ihmiset ja yksilöt omien valtapoliittisten pyrkimysten ja hyödyn saamisen takia ja kannalta. Ontokratia eli olemisen valta kieltää ihmisiltä yksilöllisyyden ja yhteiskunnallisen ja uskonnollisen vapauden. Se hakee etenkin yhdenmukaisia ja toisistaan poikkeamattomia arvostuksia, joilla ihmisten vapaus ja yksilöys voidaan viedä pois. Olemisen fysiikka eli ontofysiikka tarkoittaa etenkin olemisen ja ajattelun toimintaa ja miten tuo toiminta vaikuttaa yksilöyteen. Olemisen psykologia taas koskee etenkin olemiseen liittyviä arvoja ja arvostuksia, ja miten ne vertailun sijaan saadaan etenkin itsenäisellä etenemisellä ja kehittymisellä. Minkähän takia jotkut ihmiset eivät voi vastata ystävällisyydellä heihin osoitettuun ystävällisyyteen ja kohteliaisuuteen? Minäkin kysyin vieressä itstuneelta rouvalta Wagner-Seuran pikkujouluissa, että kuinka kauan rouva on ollut seuran jäsen, niin hän alkoi vittuilemaan suoraan: ”13-14 vuotta”. Mitähän pahaa minä olin hänellekin tehnyt. Oleminen määrittyy etenkin yksilöyden kautta, jonka voi katsoa tarkoittavan yhtä aitoa ja ehjää tapaa suhtautua olemiseen. Vaikka jotkut voisivat väittää, että kaikki ihmisistä eivät pysty yksilöyteen, vaan tarvitsevat ohjausta, niin on tässä sanottava, että tämä on kommentaariaatin ja ontokratian kanta, ja varmasti lähes kaikki ihmiset pystyvät olemaan yksilöitä, tai ainakin sen mukaisen kokemisen tulisi ylittää kaikki sellaisett kollektiiviset käsitykset, jotka vain ohjaavat ihmisiä harhaan ja tekevät heistä tyhmempiä verrattuna siihen, miten he voisivat olla, jos heidän ei tarvitsisi matkia toisia ja pitää yllä arvoja ja arvostuksia vain sen takia, koska muut ihmiset näyttävät heille tässä esimerkkiä. Tätä asiaa voidaan lähestyä myös esimerkiksi karisman käsitteen kautta. Johtajat jakaantuvat kahteen ryhmään sen kautta, edustavatko he olemisen vapautta vai olemisen valtaa. Olemisen valtaa edistävät ihmiset toimivat kuvitellun karisman kautta, joka keskittyy esimerkiksi siihen ja sellaisiiin merkityksettömyyksiin, millaiset sukupuolielimet housuista löytyvät, millainen ulkonäkö on ja mihin asioihin tällaiset ihmiset keskittyvät ja pitävät tärkeinä. Aito karisma liittyy sellaisiin hahmoihin, jotka eivät hae toisista ihmisistä tai vallasta omaa etuaan, vaan antavat kaikille ihmisille oikeuden olla aivan sillä tavalla kuin haluavat. Eli toisin sanoen voidaan esimerkiksi poliittisen vasemmiston haluavan yhdenmukaistaa ihmisiä pelkästään heidän huoneensa koon tai valtiolta saamansa rahan kautta. Nimenomaan pelkistäminen johtaa epävapauteen ja olemisen valtaan, koska tällaiset ihmiset mukautuvat liiallisesti kollektiiviin olemaan Sanna Marinien ja Li Anderssonien tahdottomina pelinappuloina. Olemisen vapaus on siis etenkin sellainen asenne, jossa ihmiset eivät määrittele arvojaan etumisrelaatioiden kautta. Onhan naisistakin sanottava, että he pyrkivät sen jälkeen kun jortikkoja on kokeiltu, etenkin hankkimaan itselleen jonkinlaisia raameja ja sitä varten voidaan vaikka antaa pildeä, eli olemisen vapaus ei pyri minkäänlaiseen tahtoon jotain siinä välineinä käyttäen. Eli olemisen ja yksilöyden tulisi olla aina tahdotonta ja ilman päämäärien toteuttamista. Olemisessa ja yksilöydessä arvojen on sallittava etenemään vapaasti sen mukaan miten ja mitä ihminen arvostaa ja kunnioittaa. New depth tarkoittaa tätä asennetta, jossa kunnioitetaan olemisen vapautta ja yksilöyttä. Ihmisten ei suinkaan tarvitse erakoitua toisistaan, mutta tämän filosofian mukaan ihmisten kokoontumisen tulisi tapahtua eri tavalla kuin miten se tapahtuu olemisen vallan mielipiteiden ja ohjaavien arvostusten kautta. Tämähän muuttaa esimerkiksi senkin, miten vallankäyttö ymmärretään, - kukaan ei siis ”vaikuta” keheenkään, koska tämä olisi ohjaamassa yksilöitä omaksumaan valta-arvoja omia periaatteita ajavien olemisen vallan ihmisten itsekkään tahdon mukaisesti. On mainittava tässä jo yksi tärkeä käsite: nimittäin Zweckmässigkeit-terapia, joka pyrkii siihen, että ihmiset saisivat vapautettua omat arvonsa kommentaariaatilta ja voisivat sitä kautta kehittämään itselleen käsitystä omista tärkeimmistä arvoistaan ja niiden mukaisista päämääristä.

Mahtisukujen vaakunat Luhangan kirkkoon (Reeth, Taube, von Becker)

Hyvä kunnanjohtaja/kirkkoherra

Minua lähestyi keväällä eräs Luhangassa kuuluisaksi tulleen Taube-suvun edustaja. Taubet hallinnoivat etenkin 1800-luvulla Vanhoisten kartanoa. Päädyimme sellaiseen ajatukseen, että Luhangan kirkkoon olisi saatava kolmen luhankalaisen suurmiessuvun vaakunat. Ne voitaisiin esimerkiksi ripustaa kirkon seinälle vierekkäin. Tässä kunnioitettaisiin kunnan perustajaa Alexander Reethia ja hänen sukuaan sekä siellä eri tavalla kunnalliseen päätöksentekoon, hyväntekeväisyyteen ja uusia menetelmiä esimerkiksi maatalouteen tuoneisiin, velvollisuudentunnostaan kaikkeen osalllistuneisiin von Beckereiden ja Tauben sukuihin. Kornetti Alexander Reeth perusti Luhankaan seurakunnan, jonka seuraava vaihe oli kunnan perustaminen. Taubet ovat vanha saksalaisperäinen aatelissuku, josta tuli Luhankaan myös paikallisia mahtimiehiä. Oma sukuni von Beckerit on hallinnoinut pitäjässä useita kartanoita ja ollut varmaan merkitykseltään merkittävin aatelissuku pitäjässä. Reeth sai haltuunsa ennen sukuani Luhangan säterin, jonka hallitsijana hän myös kuoli. Von Beckerit saivat myöhemmin säterin itselleen ja maata ja metsää kartanossa oli tuolloin yli kymmenen tuhatta hehtaaria. Toivon, että näkisitte asian merkityksen tavallani ja koko kunta huomioiden.Monessa suomalaisessa kirkossa on paikallisten aatelissukujen vaakunoita. On mietittävä asian kokoon saamisen vaiheita. Olisi siis tuotava asia esille kunnan päätöksentekoelimissä. Sen jälkeen voitaisiin antaa jollekin keraamikolle toimeksianto näiden kolmen suvun vaakunoiden tallentamiseksi ja esillle laittamiseksi. Minulla on mallikuvat satoja vuosia vanhoista sukuvaakunoista. Olen avoin muille esityksille. Ilmoittakaa vaan.

Olli von Becker

Yhteiskuntatieteiden maisteri