Tutkimussuunnitelma Uno von Schrowen elämänkertatyötä varten

Työn tausta liittyy jossain määrin etenkin sukulaisuussuhteeseen Uno von Schrowen kanssa. Schrowe siis oli isoisäni isoisän äiti. Mielestäni joitain piirteitä Schroweilta on tullut meillekin. Olen keskustellut aiheesta myös Hellevi von Schrowen kanssa, jonka isoisän veli Uno von Schrowe oli. Hellevi von Schrowe on kuvannut tätä alussa olevaa työtä todella tärkeäksi myös hänen oman sukunsa kirjalliseksi dokumentiksi.

Kuitenkin hankkeella on myös selkeä paikalinen ja Itä-Hämettä koskeva merkityksensä mutta myös yleinen kansamme kirjallisuushistoriaa koskettava merkitys. Tilasin Schrowen yli sata vuotta sitten postuumisti julkaistun runoteoksen itselleni jo noin viisitoista vuotta sitten. Schrowe on ollut merkitttävä runoilija omana aikanaan. Hänet on myös jollain tavalla unohdettu, eikä hänestä kertovaa materiaalia ole helposti saatavilla. Tätä varten tulee harrastaa perusteellista lähteiden etsimistä sekä tietysti lähdekritiikkiä. Ritarihuoneen Schrowe-suvun kansioissa saattaa aika varmasti olla jonkinlaisia lähteitä aiheeseen liittyen. Myös tiettyjen hänelle läheisten ihmisten kirjeitä, mm. Kansallisarkistossa voidaan hyödyntää tältä osin. Olen ottanut selvää lähteistä ympäri Suomea ja ulkomailta. Tämä saavutettu tieto mahdollistaa sen, että Schrowesta voidaan saada aikaiseksi elämänkerta. Schrowea on kutsuttu Itä-Hämeen ensimmäiseksi nimeltä tunnetuksi taiderunoilijaksi ja sen takia olen valinnut maakuntarahastoista Päijät-Hämeen rahaston. Olen saanut suosittelijoiksi historian emeritusprofessori Ohto Mannisen, mainitun Hellevi von Schrowen ja Itä-Hämeen museonhoitaja Vesa Järvisen. Näistä Järvinen on pitänyt Koskipään kartanossa olevassa Itä-Hämeen museossa näyttelyn Uno von Schrowen vaiheista. Siinä mielessä kaikki kolme ovat tietoisia siitä, että kyseessä on merkittävä, hieman unhoon jäänyt kulttuurihenkilö 1800-luvulta. Olen myös keskustellut aiheesta myös esimerkiksi emeritusprofessori Yrjö Varpion kanssa. Manninen kertoo lausunnossaan lukeneen kirjoittamaani Reinhold von Beckerin elämänkertaa ja kokee sen takia minun olevan kompetentti kirjoittamaan myös Uno von Schrowen vaiheista. Olen aina halunnut kirjoittaa hänestä elämänkerran, ja tällä hetkellä hänen vaiheensa kirjoittamisen kohteena on koittanut. Schrowen elämänkerta on myös kunnianosoitus sammuvalle von Schrowen-suvulle ja sen historialle, ja Uno von Schrowe on varmasti oman sukunsa eniten yleistä merkittävyyttä kantava yksilö. Tämä siitä huolimatta vaikka hän meni kuolemaan varsin varhaisemmin kuin ihmisen taival tavallisesti jopa tuona akana on nähty ja tulkittu. Hain hankkeelle apurahaa jo pari vuotta sitten, mutten sitä saanut, ja sen jälkeen hanke on ollut väliajoin telakalla ja väliajoin työn alla. Nyt aion kuitenkin saada elämänkerran valmiiksi tämän vuoden aikana. Schrowen elämä liittyy moniin aikansa kulttuurihenkilöihin, runoilijoihin ja kirjailijoihin. Tållaisia ovat esimerkiksi Paavo Cajander, Oskar Uotila, Arvi Jännes, Isa Asp, Julius Krohn ja Kaarlo Kramsu. Tutkimuksessa on myös tarkoitus vertailla Schrowen tuotantoa mainittujen aikalaisrunoiljoiden suomenkieliseen tuotantoon. On siis tarkoitus miettiä sitä, millä tavalla kulttuurielämä oli tuohon aikaan muotoutunut ja millainen rooli Uno von Schrowella siihen oli. Minuun Uno von Schrowe liittyy siten, että isoisäni isoisän äiti oli Johanna Fredrika von Schrowe, jonka veljenpojan poika Uno oli. Olen siis ollut tietoinen Uno von Schrowesta jo viimeistään teini-ikäisestä alkaen. On valitettavaa miten vähän tästä mestarillisesta runoilijasta on tähän mennessä tiedetty. Siinä mielessä olisi tärkeää saada elämänkerta valmiiksi ja sitten laittaa se kustantajille. Schrowen elämäkerralle on tarve siinäkin mielessä, että saadaan hahmotettua sitä, millaisessa kulttuuripiirissä hän luovuuttaan toteutti ja miten hänen elämänsä on osunut yhteen muiden esim. aiemmin mainittujen runoilijoiden ja kirjailijoiden luovan työn kanssa. Schrowella on siis merkittävä rooli suomenkielisen lyriikan ja etenkin Päijät-Hämeen mutta myös koko Suomen laajuisen lyriikan edustajana, ja hänestä ei olla aiemmin tehty yhtä mittavaa tutkimusta.

Itä-Hämeen alue saisi tästä työstä boostia oman kulttuuri- ja kirjallisuushistoriansa tutkimiselle ja pönkittämiselle. Tässähän kronikoidaan Uno von Schrowen vaiheiden lisäksi myös Itä-Hämeessä olevia virikkeitä kirjallisuudelle ja runoudelle. Schrowe on paikallisestikin niin merkittävä kirjallisuushistoriamme hahmo, että hänestä on hyvä aika saada tehtyä elämänkerta. En tunne yhtään elävää tutkijaa, joka olisi koskaan keskittynyt Schrowen merkityksen ja elämänvaiheiden kuvaukseen. Siinä mielessä hänet on merkityksestään huolimatta unohdettu varsin täysin. On mielestäni väärin ajatella niin, että jos joku hahmo on unohtunut menneeseen, eikä hänestä ole julkaistu juuri mitään, että tällaisesta hahmosta kirjoitettu tutkimus olisi tarpeeton tai että se ei kiinnostaisi ketään. Samalla tavalla kuin Reinhold von Beckerin elämäkerta, on Uno von Schrowen elämänkertakin merkittävä pioneerinen hanke saada ajassaan tunnettua ihmistä näkyville nykypäivässä.

Uno von Schrowen vaiheet ovat tärkeitä kuvattaviksi, koska hän kuvasi merkittävällä tavalla runoissaan myös aikaansa ja oloja täällä sekä muualla. Hän oli innostunut Unkarin pyrkimyksistä erottautua emämaastaan Itävallasta, ja on lisäksi miainittava yksi tietty runo, nimittäin Pieni mierolainen, joka kuvaa olosuhteita nälkävuosien aikaan Suomen maaperällä. Lisäksi hän sai virikkeitä lähiympäristöstään Hartolan Putkijärveltä ja myöhemmin perheen muutettua Joutsan Puttolasta, joka sijaitsee Joutsansalmen rannalla. Kotiseudulla ja lähiympäristöllä oli siis merkittävä rooli hänen lyriikassaan ja etenkin sen luontokuvauksissa.

Tutkimuksen tavoitteena on esitellä Uno von Schrowen elämän vaiheita, ja niiden kautta liittää hänet oman aikansa suomalaiseen kulttuurielämään. Myös voi olla tarpeellista ajatella hänen taustaansa, koska tuohon aikaan ei Suomessa ollut tyypillistä, että aatelissuvusta tuleva mies alkaisi hieman epämääräiselle ja paheksuttavalle runoilijan ja kirjailijan uralle. Tässä mielessä merkittävä tekijä Uno von Schrowen kirjailijanuralle antautumiseen oli hänen äitinsä Charlotta os. Sjöholm, joka ei ollut aatelinen ennen kuin avioitui Johan Henrik von Schrowen kanssa.

Tutkimuksen tavoite on siis se, että hahmotettaisiin Schrowen elämän tärkeimmät kohdat ja tuodaan esiin hänen merkitystään tuonaikaiseen varsin lapsenkengissä olleesseen suomenkieliseen lyriikkaan. On olennaista määrittää ne kontekstit, joiden yhteydessä ja joihin liitteessä Schrowe toimi aikanaan. Myös on tarkoitus miettiä sitä, miten Schrowen vaikutus on näkynyt hänen jälkeensä tulleisiin suomenkielisiin runoilijoihin. Pääasiallinen tarkoite on siis myös se, että hahmotettaisiin tuon ajan kulttuurielämää ja minkälaiset ominaisuudet vallitsivat siihen aikaan tärkeinä. Olisi myös mielenkiintoista pohtia nuorena kuolleen Schrowen imagea tuon ajan runoilijana ja yleisesti jonkinlaisena bard-tyyppinä. Paljon romantiikkaa liittyy myös Schrowen perintöön etenkin kiivaan ja lyhyen elämänsä takia, jota voidaan pitää aikalaisen tyypillisenä runoilijan elämänä.

Tutkimuksen merkitys on etenkin se, että tässä saadaan tuotua esille periaatteessa täysin unohdetun Uno von Schrowen vaiheita, hänen merkitystään ja hänen elämänsä pääasiallisia kohtia. Tarkoitus on purkaa kaikki saatavilla oleva lähdemateriaali tähän kirjaan, koska minkäänlaista elämänkerrallista kokonaisuutta, edes minkäänlaista puhetta tai esseetä, ei ole Schrowesta aikaisemmin kirjoitettu.

Schrowen vaiheiden esiin saaminen ja niiden vertailu muihin aikansa runoilijoihin on tärkeää, koska sitä kautta voidaan saada esiin erilaisia vaikutussuhteita samana aikana eläneiden runoilijoiden ja kirjailijoiden välillä. Tutkimuksen merkitys on myös siinä, että hahmotetaan myös ns. sivuhenkilöiden vaiheita tuona aikana, ja millaiset suhteet Schrowella oli omiin aikalaisiinsa. Mieslinjaisia Schroweja on nykyään elossa neljä tai viisi, ja on ollut mielenkiintoista kuulla myös heidän mielipiteitään asiasta. Merkitystä tällä työllä on siis etenkin sen takia, että saadaan liitettyä Uno von Schrowe ja hänen työnsä muiden paremmin tunnettujen aikalaistensa yhteiseen kontekstiin ja kuvaan. Olisi lisäksi pohdittava sitä, miten lahjakkaita Unon ja hänen aikalaistensa runot ovat huomioiden suomen kielen suhteellisen kehittymättömyyden tuossa ajassa kirjakielenä. Minkälaisia runot ovat genreltään ja minkälaisia kielikuvia ja ilmauksia niissä on käytetty ja hyödynnetty.

Suoritan työn kotonani, mahdollisesti on käytävä Kansallisarkistossa ja Helsingin Yliopistolla. On käytävä Itä-Hämeen museossa Koskipään kartanossa Hartolassa.. Lisäksi on ehdottomasti käytävä entisessä Görbersdorffissa, joka on nykyään Sokolowsko Puolan rajojen sisällä. Siellä sijaitsee Uno von Schrowen hauta, ja on mahdollista että paikkakunnan arkistoista voisi löytyä jotain kiinnostavaa Unoon ja hänen oleskeluunsa paikkakunnan kylpylässä liittyen. On hankittava lisää lähdemateriaalia kaikkialta, ja matkustaa tarvitsee etenkin Suomessa. Myös on mahdollisesti käydä Saksassa, missä on pieni kylä, josta Uno von Schrowen suku on saanut nimensä yli viisisataa vuotta sitten. Lisäksi on vierailtava ainakin Hartolassa, Joutsassa ja Heinolassa. Mahdollisesti myös Jyväskylässä ja Porvosssa, missä hän opetti Borgå Gymnasietissa.

Tutkimuksen tämänhetkisestä vaiheesta voin kertoa sen, että olen kirjoittanut työtä jo jonkin verran, ja olen kirjoittanut alkuun tietoja hänen alkuperästään, kasvuympäristöstään, sukulaisistaan ja esivanhemmistaan. Alkuun tutkimuksessa käydään läpi biografisia vaiheita ja muu, lyriikka ja sen vertailu aikalaisten tuotantoon, tulee myöhemmin kirjan valmistamisessa.

On siis tärkeää vertailla Schrowen tuotantoa aikalaisten tuotantoon ja tämän takia olen ostanut kirjallisuutta mm. Uotilalta, Cajanderilta, Jännekseltä, Aspilta ja Kramsulta. Olen siis hankkinut jo suurimman osan saatavilla olevasta lähdemateriaalista, joiden pohjalta voin valmistaa tämän elämäkerran. Muuten tavoite saaada työ valmiiksi on tämän vuoden puolella. Minulla on kokemusta elämäkertojen kirjoittamista sen kautta,, että minulla on käytännössä valmis Reinhold von Beckerin elämäkerta käsissäni sekämyös elämänkerta, joka käsittelee Reinholdin poikaa taiteilija ja akateemikko Adolf von Beckeriä. Toteutuksen kuvauksesta voi mainita sen, että ensin on perehdyttävä lähdemateriaaliin huomioiden tietyt toistuvuudet ja pysyvydet lähdemateriaalissa. Eli on löydettävä jonkinlaisia yleisiä invariantteja, jotka voisivat kertoa siitä mitkä asiat näissä asioissa ovat todella merkityksellisiä. On siis luotava mahdollisimman tarkka kuvaus Uno von Schrowen elämänvaiheista, jossa mitään ei saa jättää kirjoittamatta. On siis muotoiltava kirjallisesti se polku, jota kautta Schrowe kulki Hartolan Putkijärven hovista kuolemaansa Sleesian Görbersdorffissa. On kirjattava kaikki mahdollinen tieto ylös ja täydennettävä sillä kuvaa, jonka hänen elämänkertansa on saava. On myös perehdyttävä kaikkeen hänen kirjoittamaansa materiaalin, mm. Dillingin Jutelmia-kirjaan, jonka hän käänsi, Syntymäpäiväkirjaan, Kaikuja Hämeestä-albumeihin kirjoittamiinsa runoihin sekä lehdissä ja postuumisti julkaistussa Runoja-kirjassa olleisiin runoihin, joista osa on käännettyjä ja osa omin pikku kätösin kirjoitettuja. Myös on tarpeen ottaa huomioon esimerkiksi hänen innostuksensa fennougristiikkaan, kun hän oli tekemisissä varhaisen heimotyön kautta mm. virolaisten aktiivien kanssa. Hän lisäksi käänsi mm. unkarilaista runoutta, kuten Petöfiä. Lisäksi on tiedossa, että hän osasi myös esimerkiksi kroatiaa ja tsekin kieltä. On oletettava, että hän sai tietämyksensä epätavallisemmista ja epäyleisistä kielistä täysin itseopiskelulla, vaikka nyt luentoja yliopistolla toisinaan kuuntelikin. Kansallisarkistosta olisi myös mahdollsita saada selville, millaisia hänen arvosanansa olivat kokeissa Jyväskylän Lyseossa, vaikka tiedetäänkin se, että hän valmistui ylioppilaaksi laudaturin yleisarvosanalla hypättyään ensin yhden luokka-asteen yli varmaan lahjakkuutensa ja opinhalunsa takia. Olihan hän toisaalta syntynyt tammikuussa. On otettava selvää, millä tavoin hän menestyi kielissä, olihan hänen kotikielensä kuitenkin ruotsi. Missä hän on suomen kielen oppinut ja minkä takia. Reinhold von Beckeristä on sanottu, että hän oppi suomen kielen leikittyään talonpoikien lasten kanssa, ja voi olla niin, että jo Uno von Schrowen isä Johan Henrik von Schrowe oli vähintäänkin kaksikielinen ja hallitsi suomenkin hyvin. Johan Henrik von Schrowe oli ammatiltaan nimismies, joten on selvää, että hänen on täytynyt hallita suomen kieli toimiessaan virassaan Hartolan syrjäseudulla.

On mielenkiintoista ajatella, että hän kirjoitti tuotantonsa suomeksi, aikana jolloin suomenkielen yleinen käyttö ei ollut aatelin piirissä tavallisesti yleistä. Hän on lisäksi edustanut sukuaan säätyvaltiopäivillä, minkä takia on käytävä ritarihuoneella lukemassa kyseisten valtiopäivien lokia. On myös mainittava, että hänen nuorempi veljensä, Hellevi von Schrowen isoisä, Johan Gerhard (Jussi) von Schrowe oli kahden muun ensimmäisen miehen joukossa puhumassa suomen kieltä ritaristossa säätyvaltiopäivillä. Kaksi muuta miestä olivat Pehr Evind Svinhufvud ja Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen. On ilmeistä, että Schrowe on ollut tekemisissä mm. runoilija ja kirjailija Lydia Koidulan kanssa oleskellessaan Tallinnassa. Myös ensimmäiset laulujuhlat kuuluvat Schrowen osittaisansioon. On todennäköistä, että Schrowe on ollut tekemisissä myös muiden itämerensuomalaisten vähemmistöheimojen, kuten Kuurinmaan Liivinrannassa eläneiden liiviläisten kanssa.

Hän siis omasta baltiansaksalaisesta alkuperästään huolimatta oli Eestissä hoitamassa ja edistämässä vironkielisten asemaa, vaikka hänen olisi voinut nimestään, aatelisuudestaan ja alkuperästään johtuen ollut tuolloin hallitsevassa asemassa olleiden baltiansaksalaisten puolella Baltiassa. Varmasti jonkinlainen kansallisuusaate on ollut Schrowella hallitseva ja siihen nähden voidaan katsoa yksinkertaisesti tuon edellyttävän myös suomen kielen, Suomen valtakielen hallitsemista. Voi olla että aikalaisensa Snellman on voinut vaikuttaa Schrrowen kielen valintaan ja kansallisiin aattteisiin. Eihän baltiansaksalaiset olleet mikään valtaryhmittymä, vaan he olivat omasta mielestään herrakansaa, ja siksi parempia. Schrowella oli siis syvällinen tietämys itämerensuomalaisten kansojen ja kielten vaiheista, vaikka hän kuitenkin julkaisi myös käännöksiä ruotsista ja norjasta. Tässä mielessä olisi järkevää käydä tutkimassa lähdemateriaalia myös Tallinnassa ja Tartossa. Tämä sen takia, koska kun Schrowe-suku tuli aateloiduksi vuonna 1650 Tukholmassa, niin on tulkittu, että suku oli aateloitu jo jossain muualla, koska sen aateloitu kantaisä Gerhard von Schrowe käytti prepositiota von jo ennen Ruotsissa tapahtunutta itsensä ja sukunsa aateloimista. On todennäköistä, että suku on aateloitu ennen Ruotsin aateloimista joko Saksassa tai saksalaisessa Baltiassa.

Olisi myös mielenkiintoista pohtia tuohon aikaan niin yleistä keuhkotautiakin, joka lopulta vei Uno von Schrowenkin hengen. Lisäksi olisi otettava selvää entisessä Görbersdorffissa sijainneesta kylpylästä, ja miten siellä keuhkotuberkuloosin saaneita yritettiin hoitaa parempaan kuntoon. Siinäkin mielessä paikkakunnalla on käytävä. Lisäksi on otettava selvää Uno von Schrowen tekemistä matkoista Euroopassa: onhan hänen kuvattu olleen levoton ihminen runoilijalle ominaisella tavalla. Siinä mielessä Schrowen vaiheet muistuttavat tyypillistä runoilijan elämää, vaikka ei ole tiedossa, onko hapan hänelle maistunut ja jos niin, kuinka usein ja kuinka paljon.

On lisäksi hankittava kaikki mahdolliset valokuvat ja tiedossa olevat muotokuvat Schrowesta omaan haltuun. Tällä hetkellä hänestä on tiedossa kolme tai neljä ylävartalonkuvaa

Schrowen alkuperää on myös tutkittava perusteellisesti, että saataisiin selville mistä hänen runoilijan ja taiteilijan geeninsä ovat peräisin. Niin isän eikä äidin puolella ei hänellä ole varsinaisesti ollut vereen liittyviä esimerkkejä, ehkä äiti lukuunottamatta, koska tämä harrasti kuulemma luovia aloja, kuten näyttelemistä ja laulamista. Julius Krohn otti Unon siipiensä alle, ja olisi tältäkin osin tarpeellista selviittä, kuinka läheinen näiden kahden yhteys oli. On kerrottu, että Scherowe asuikin tietyssä vaiheessa alivuokralaisena Julius Krohnin kanssa. Viljo Tarkiainen kirjoitti esipuheen postuumisti julkaistuun Runoja–teokseen ja Tarkiaisen papereista voitaisiin varmasti löytää jonkinlaista julkaisemattonta materiaalia Unoon liittyen.

On myös käytävä perusteellisesti läpi Unon esipolvet ja katsottava millaisia miehiä ja naisia sieltä löytyy. Tätä olen jo jonkin verran ennättänyt harrastaa. Myöhemmin tulleista luovista ihmisistä Schrowe-suvusta voidaan mainita Viivi von Schrowe-Kallio, joka oli taidemaalari, eikä hänen sukulaisuussuhteensa Uno von Schroween ollut edes kovin kaukainen. Pääosa suvusta on ollut sotilaita, ja Kari Uusikyläkin on kirjassaan Lahjakkaiden kasvatus maininnut, ettei sotilaan ja runoilijan uta ole ihan niin erilainen kuin luulisi. Runoilija voi syntyä upseeriperheeseen samalla kun luovaa ilmaisua korostavasta suvusta tai perheestä voi tulla ammattisotilas.

Schrowen runot ovat merkitsevällä tavalla henkilökohtaisia ja hän hallitsi runouden genreistä etenkin balladit, josita on mainittava esimerkiksi runo Morsian, joka kertoo hänen vanhemman siskonsa epäonnesta rakkaudessa. Lisäksi on mainittava hänen loistelias tapa kuvata luontoa ja etenkin Päijät-Hämeen ja Itä-Hämeen luontoa. Monissa runoissa sihde paikkaan on jopa obsessiivisen tarkka ja omistautunut. Hän on lisäksi kirjoittanut joitain ns. taistelulauluja kuten Oi terve, Magyar, joka liittyy siis Unkarin kansannousuun ja itsenäisyyden tavoitteluun.

Kääntäjänä Schrowea on kutsuttu yhdeksi parhaimmista, ja hän käänsi mm. mainittua Petöfiä, Tegneriä; Goethea ja Schilleriä. On sanottu, että hän oli enemmän parhaimmillaan käännöstöissä kuin omissa runoissaan, jotka ovat nykypäivän näkökulmasta vanhentuneita sanastoltaan.

Uno von Schrowe on unodettu, mutta tämän häntä koskevan työn jälkeen hän ei enää ole sitä. Samalla kun Schrowe-hanke on kunnianosoitus sammuvalle von Schrowe-suvulle, on se myös kartoitus, jossa saadaan lähemmäksi kuva Schrowen aikakaudesta, tovereista ja aikansa kulttuurielämästä. Minulla ei ole tiedossa, puhuiko Schrowe esimerkiksi Helsingissä suomenkieltä kuten Yrjö-Koskinen, vai oliko hänen suomen kielen harrasteensa vain ammatillista, joka voidaan liittää yhteen Reinhold von Beckerin suomenkielisen lehden ja suomen kielen kieliopin kanssa. Voidaan katsoa että sellainenkin merkitys Unosta löytyy, että hän oli mukana aloittamassa suomalaisen aateliston osittaista suomenkielistymistä, ja nykyään aatelisista ihmistä Suomessa noin 45 prosenttia on enssijaisesti suomen kielisiä, kuten myös jäljellä olevat mieslinjaisen Schrowe-suvun viimeiset jäsenet.

Liitteessä Hartolaan ja Joutsaan tulee tietysti perehtyä paikallishistoriaan ja alueiden maantietoon, mitä olen jo harrastanut lehtien minulta ostamissa paikallishistoria-jutuissa.. On myös otettava selvää, onko olemassa valokuvia Hartolan Putkijärvestä ja Joutsan Puttolasta, ja tässä mielessä varmasti Museoviraston kuva-arkisto olisi asiaan sopiva paikka, mistä lähteitä voisi hyvinkin löytyä. Mutta yksi tärkeä asia on etenkin se, että on otettava selvää, millaisia puheenvuoroja hän on käyttänyt edustaessaan sukuaan Ritairhuoneelle ritariston säätyvaltiopäivillä. Ilmeisesti tästä päätellen hän kuitenkin koki itsensä aateliseksi ja oli varmaan ylpeäkin omasta alkuperästään. Schrowea voidaan kutsua kameleontiksi, koska hänen alkuperänsä, minänsä ja harrastuksensa poikkesivat toisistaan ja hän edusti itsessään monta roolia samanaikaisesti.

Suunniteltu sisällysluettelo (päivittyy)

1. Esipuhe

2. Johdanto

3. Schrowe-suvun tausta ja yhteydet

3.1 Millaisia miehiä ja naisia

3.2 Miehet menevät sotaan

4. Vanhemmat ja perhe

4.1 Isä

4.1.1 Suvun ensimmäinen siviilivirkamies

4.1.2 Otto Reinhold von Beckerin huoltaja (!)

4.2 Äiti

4.2.1 Tuliko taiteellisuus täältä vai tädeiltä

5. Nuori aatelismies oppimassa porvariksi

5.1 Miksi olisi menetetty potentiaalia

6. Paluu Jyväskylään oppimaan

6.1 Iloa tiedosta

7. Riemuylioppilas

7.1 Potentiaalia löytyy

7.1.1 Kirjalliset harrasteet ylioppilaana

8. Harhailua luovuuden ja teologian välillä

8.1 Murros

8.2 Luopuminen teologiasta

9. Uusi vakaumus: töihin

10. Runojen kirjoittelua leikillä ja vakavasti

10.1 Missä runoja on ollut

10.2 Ketkä ovat ottaneet

10.3 Laaja kielitaito ja sen hankkiminen

11. Aateluuden ja saksalaisuuden paino

11.1 Säätyvaltiopäivillä

11.1.1 Pikakirjoittajana

11.1.2 Sukunsa edustajana

11.2 Vanha ja arvokas suku

11.3 Schrowe-suvun alkuperä

12. Valmistuminen yliopistosta

12.1 Mitä hyötyä opinnoista oli Unolle

13. Nostalgiset tunnot kotiseudusta

13.1 Hartolan Putkijärvi

13.1.1 Putkijärven historiaa

13.2 Joutsan Puttola

13.2.1 Maisemat

14. Rahan takia tehtävää työtä

14.1 Runoilijan osa

15. Vertailukohdat ajan runotaiteessa

15.1 Cajander

15.1.1 Kirjailijana

15.1.2. Kääntäjänä

15.2 Kramsu

15.2.1 Viinan kauhistus

15.2.2 Synkkyys

15.3 Uotila

15.3.1 Ehkä lahjakkain aikalaisista

15.3.2. Yhteys Schroween

15.4. Asp

15.4.1 Nuorena kuolleiden runoilijoiden osa

15.5. Jännes

15.5.1. Tieteellinen työ

15.5.2. Runoilijana

15.5.3 Yhteys Schroween

15.6. Erkko

16. Yhteyksiä Krohniin ja muihin aikalaisiin

16.1 Heimotyö Eestissä

17. Aatelismies jolle ruotsi ei ollut tärkeää

17.1 Schrowe-suku ensimmäisten suomalaistuneiden aatelissukujen piirissä

18. Hengen vienyt hullutus

18.1. Jaegerilaisuus

19. Mies lepää saksalaisuuden seudulla

1. Sleesia ja sen kulttuuriyhteydet

   20. Liitteet

21. Lähdeluettelo

Kirjallisuusluettelo, joka päivittyy koko ajan

Aateliskalenteri, Finska ridderskapets och adelns kalenderm useita vuosia

Anrep, G.: Svenska släktboken

Dilling, Lars,; Jutelmia, suomenkielinen käännös 1885

Ellilä, E.J.: Itähämäläisiä kirjailijoita, 1966

Heikinheimo, I.: Suomen elämäkerrasto, s. 670, 1955

Hyytinen, E.: Isa Asp, Elämä ja valitut runot, 1983

Juvelius, E.: Sysmän pitäjän historia

Jännes, A.: Muistoja ja toiveita, 1918

Kaikuja Hämeestä: Hämäläisen osakunnan albumi, 1874-1883

Kallio, O.A.: Uudempi suomalainen kirjallisuus I-II, 1928

Korhonen, A.: Hakkapeliittain historia, 1928

Kramsu, K.: Runoelmia

Kramsu, K.:Valikoima runoja

Markkanen, E. Toim.: Hartolan kirja, 1968

Musikka, M.: Joutsan kirja, 1976

Niemi, J.: Paavo Cajander, Suomentajan ja runoilijan muotokuva, 2007

Niinistö, M.: Kaarlo Kramsu

Ramsay, J.: Frälsesläkter i Finland intill stora ofreden, 1909

Schrowe, M.: Sukukirja – von Schrowe, 1950

Schrowe, U.: Runoja, 1913

Schrowe, U.: Syntymäpäiväkirja – värssy kullekin vuoden päivälle, 1885

Stjernvall-Järvi, B.: Kartanoelämää Itä-Hämeessä, 2009

Suomalainen Parnasso: Varhaisrunous II, 1958

Suomi, V.: Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan, 1954

Suvijuhla: Itä-Hämeen kansanopiston 20-vuotisjulkaisu juhannuksena 1928

Talvio, M.: Itä-Hämeestä ollaan, 1928

Uotila, P. Toim.: Oskar Uotilan kootut runoteokset, 1911

Wasastjerna ', O.: Ättartaflor öfver den på Finlands riddarhus introducerade adeln

Wilmi, J.: Heinolan pitäjän historia 1860-luvulle, 1988

Vuorinen, A.: Itä-Hämeen kirja, 1959

Kirjoitetun median lähteet:

Suomen kuvalehti

Virallinen lehti

Hälläpyörä

Uusi Suometar

Turun ylioppilaslehti

Kirjallinen kuukausilehti

Kaikuja Hämeestä Hämäläisen osakunnan albumi

Muut:

Ritarihuoneen arkisto, Schrowe-suvun kansio

Valtiopäivien protokolla ritarihuoneella

Ylioppilasmatrikkeli 1853-1899

Kansallisarkiston kokoelmat

Helsingin yliopiston kokoelmat

Kissoista ja niiden ihmisistä

Olen miettinyt viime aikoina mm. kissojen ja koirien ja kissaihmisten ja koiraihmisten välisiä eroja. On selvää, että ihmisluonne kuvastaa myös ihmisen makua kissojen ja koirien suhteen, sekä myös kissojen ja koirien luonne niiden makua ihmisten suhteen. Olen itse aina ollut korostetusti kissaihminen. Luonteeni on aina sopinut yhteen kissojen kanssa. Kissaihmiset ovat koiraihmisiin nähden avoimempia uudelle, introvertimpiä, liberaalimpia, neuroottisempia ja älykkäämpiä. Koira on yleisesti omistajalleen kuin oma lapsi, joiden kanssa pitää koko ajan harrastaa ja tehdä jotain. Kissa vaatii paljon vähemmän: sen voi jättää muutamaksi päiväksi yksinäänkin kotiin kunhan vain ruokaa on riittävästi ja hiekkalaatikko putsattu, samalla kun koiraa ei voi tavallisesti jättää yksin edes puoleksi vuorokaudeksi, koska se menettää pasmansa ja kusee ja paskoo alleen. Minä olen aina vetänyt puoleeni muita kissaihmisiä, niin mies- kuin naispuolisia. On selvää, että kissoista pitävä ihminen voi myös olla kissansa tavoin yksin pidempiä aikoja, vaikka sitten palautuisikin välillä ihmisten ilmoille ylläpitämään merkittäviä ihmissuhteita. Mielestäni voidaan sanoa etenkin pinnallisuuden ja syvällisyyden erottavan kissaihmisiä ja koiraihmisiä. Koiraihmiset pitävät merkityksettömistä yhdessä olon kokemuksista, joissa ei mennä ajattelussa tai kokemisessa liian pitkälle. Kissat ovat syvällisiä, intensiivisiä ja hakevat merkityksellisyyttä kaikesta. Koirat ovat resupekkoja, jotka touhottavat ympäriinsä ja hakevat kontaktia toisiin koiriiin ja ihmisiin. Kaikki muut kissaeläimet leijonia lukuunottamatta ovat yksineläjiä, jotka välttelevät toisia kissoja ja ajautuvat tekemisiin toistensa kanssa vain parittelun merkeissä. Kissalla on tarve viettää aikaa yksin, vaikka se hakeutuukin välillä lempeästi isäntänsä/emäntänsä pariin. Kissan on annettava elää sen omilla ehdoilla ja standardeilla, eikä sitä voida oikeastaan edes opettaa tekemään mitään mitä se ei halua. Koiraomistajat muokkaavat koiraansa/koiriansa, ja niiden on tultava ihmisten käskyjen kaltaisiksi – koiralla ei siis tavallisesti ole henkistä integriteettiä niin kuin kissalla. Tavallisemmat ihmiset pitävät koirista. Älykkäät ja herkät taiteilijaluonteet ovat aina ihailleet kissan mystisyyttä ja salaperäisyyttä, ja voidaan varmasti sanoa, että mies joka haluaa olla hellä myös naiselleen arvostaa samoja ominaisuuksia myös kissassa. Koiraihmisillä sukupuolinen vuorovaikutus on etenkin nopea ja valmistamaton sukupuoliyhdyntä, kun taas kissaihmisillä sitä edeltää paljon herkkää ja hellää koskettelua ja toiseen ihmiseen perehtymistä. Kissa on paljon koiraa aistikkaampi ja arvokkaampi eläin, joka tuntee arvonsa. On kuitenkin sanottava, että koiranaisilta irtoaa helpommin, vaikka ei se miehellekään, ainakaan minun kaltaiselleni miehelle, ole mikään arvo sinänsä. Kissalla on vaikeampi luonne, ja joku voisi sanoa sen oikuttelevan, vaikka syvällisemmällä logiikalla se toteuttaa selkeitä elämänarvoja, vaikka kehittyneisyytensä takia sitä ei ihmisten piirissä arvosteta. Jos minut olisi lapsuudesta alkaen sosiaalistettu koiraihmiseksi, en ymmärtäisi kissan sulokkuutta, rauhaa ja arvokkuutta, koska kissan ymmärtäminen vaatii syvällisempää elävien olioiden sielunmaailman ymmärtämistä. Jos kaikki osaisivat ottaa yhtä rennosti kuin kissat, ei maailmassa silloin olisi minkäänlaista ahdistusta, stressiä ja depressiota. Kuten sanoin: olen aina vetänyt puoleeni kissaihmisiä ja on samoin sanottava, että minä olen aina hakeutunut kissaihmisten pariin, silloinkin kun en ole tiennyt heilläkin olevan kissoja! Kissaihmiset hakevat merkityksellisiä ihmissuhteita ja tulevat tapaamaan heille läheisiä ihmisiä vaikka tuhansien kilometrien päähän (sic...). Kissaihmiset erottaa todellakin suuressa määrin koiraihmisistä etenkin se, että kissaihmiset hakevat syvällisempää käsitystä elämästä, samalla kun koiraihmiset hakevat elämään leveyttä ja yleisesti tunnustettavampia elämän kohtia, he ovat siis suuressa määrin konservatiivisempia kuin kissaihmiset. Kissaa on palvottu temppelieläimenä ja yliluonnollisena olentona monissa eri kulttuureissa etenkin menneinä aikoina, etenkin Aasiassa ja esimerkiksi muinaisessa Egyptissä tämä oli hyvinkin tyypillistä.

Motivaatiokirje Teatterikorkeakouluun pyrkimiselle

Haluan Teatterikorkeakouluun opiskelemaan etenkin näytelmän kirjoittamista sen takia, koska tiedän olevani hyvin kirjallisesti luova ihminen.

Olen jo ennen tätä hakua kirjoittanut useita näytelmiä ja saanut niiden kautta jonkinlaista kirjallista tunnustusta. Olen kirjoittanut paljon lehtiin ja julkaissut omia kirjojakin. Omassa blogissani, jonka löytää netistä, on miltei kaksituhatta kirjoitusta. Tiedän kirjoittaneeni paljon jo tähän ikään mennessä.

Olen suorittanut jo yli kymmenen vuotta sitten yhteiskuntatieteen maisterin tutkinnon Jyväskylän Yliopistossa. Siellä pääaineeni oli filosofia ja pitkät sivuaineet olivat elämänkatsomustieto ja antiikin kulttuuri. Filosofian valitsin pääaineekseni juuri nimenomiasesti sen vapauden ja luovan luonteen takia. Olen perehtynyt syvällisesti antiikin kulttuurin historiaan ja myös ensimmäisiin näytelmäkirjailijoihin sekä antiikin Kreikan ja antiikin Rooman alueilla.

Olen aina halunnut kuvailla ajatuksiani ja ideoitani kirjoittamisen kautta. Jos pääsisin opiskelemaan näytelmän kirjoittamista ja dramaturgiaa Teatterikorkeakouluun, kokisin suuresti luovuuttani imponoivana senkin, kun pääsisin tekemisiin myös näyttelijäopiskelijoiden kanssa. Itse olen sen verran kivikasvo, etten voi kuvitella itseäni näyttelijän roolissa, mutta olen jo tähän mennessä kulttuuripiireissä ollessani huomannut sen, että näyttelijät ovat monesti hyvin luovia ja inspiroivia ihmisiä, ainakin parhaimmat heistä. Ja näyttelijöillehän näitä näytelmiä on tarkoitus kirjoittaa ja ohjata.

Olen kiinnostunut dramaturgiaan liittyvästä tilanteiden asetteluista, koska se antaa strukturoidulle mielelle mahdollisuuden toteuttaa omia luovia suunnitelmiaan käytännössä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että voisin mahdollisesti sopia näyttelijän rooliin joissakin äärimmäistä luonnenäyttelijyyttä vaativissa rooleissa. Kuitenkin nyt pyrin pääsemään opiskelemaan etenkin näytelmän kirjoittamista ja dramaturgiaa.

Olen lukenut paljon näytelmiä, lyriikkaa ja kaunokirjallisuutta. Voin sanoa minulla olevan varsin laaja kielitaito ja osaan hyvin etenkin ruotsia, saksaa, ranskaa ja englantia, ja muutamia muita kieliä enemmän påassiivisemmalla tasolla. Pystyn työskentelemään kaikilla noilla neljällä kielellä tietysti äidinkieleni suomen lisäksi.

Inspiroiviksi esikuviksi tällä alueella miellän etenkin Kalle Holmbergin, Jouko Turkan, Kristian Smedsin ja Bergbomin. Minulla on tiettyjä persoonallisuuden piirteitä, jotka toistuvat monesti luovassa työskentelyssäni, minkä katson olevan pelkästään hyvän asian sen kannalta, koska se on lisännyt työhöni omaleimaisuutta. Olen elokuvien tekijöiden joukosta arvostanut aina etenkin Aki Kaurismäkeä ja Luchino Viscontia. Yksi merkittävä kirja, jonka olen viime aikoina lukenut on Tomasi di Lampedusan Tiikerikissa ja siihen liittyen aion kirjoittaa lähiaikoina näytelmän Maalaisritarillisuus, joka kertoo äitini suvun von Beckerien sisäisestä murroksesta parin edellisen sukupolven aikana. Näytelmän maalaisritari tulee tietysti olemaan tarinan mukainen viimeinen maalaisritari eli isoisäni Leo Virrantalo.

Olen myös miettinyt syvällisempää runoilijan ja filosofin identiteettien pohdintaa näytelmän keinoin. Varmasti äitini suku on inspiroinut minua kirjoittamaan ja tutkimaan historiaa ja en uskoisi kaukana olevan sellainenkaan hanke, jossa kronikoitaisiin näytelmän tai elokuvan keinoin pidemmän ajan osalta von Beckereiden ja sukuun liittyneiden sukujen historiaa.

Olen miettinyt esimerkiksi Carl Mestertonin Hovimäki-sarjaa ja olen sitä mieltä, että jos sarja olisi tehty ruotsinkielisenä, olisi se menestynyt aluksi Ruotsissa ja sen jälkeen se olisi menestynyt Keski- ja Länsi-Euroopassa. Ingmar Bergman on myös ollut suosikkejani näytelmän kirjoittamisessa.

Koen olevani varsin taiteellinen luonne minkä lisäksi olen tunustetusti myös taiteellisesti lahjakas luonne. Minulta sujuu luova työskentely etenkin sen suhteen, että minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja myös jonkinlaista painottumista nepsyihmisiin on joskus myös epäilty ja huomattu.Näidem pohdinta taiteen keinoin on tietysti kuulunut jo toimiini ja voi kuulua toimiini jatkossa.

Olen iäkkäämpi kuin tavallinen kouluunne pyrkijä, mutta maisterin tutkintoni ja oman luovuuteni kehittymisen myötä olen sitä mieltä, että paljon mielenkiintoisia juttuja voisi kulttuurielämäämme Suomessa tulla, jos päätätte ottaa minut opiskelemaan näytelmän kirjoittamista ja dramaturgiaa oppilaitokseenne tämän vuoden haussa. Olen kypsempi ja valmiimpi kuin suuri osa muista hakijoista. Lisäksi voin aloittaa opinnot maisteritasolta, joten voisin ottaa koulunne opit vastaan nopeammin kuin suurin osa muista hakijoista.

Näytelmä

 

Runoilija vai filosofi vai kenties jotain aivan muuta?

1. Kohtaus

(NUORI MIES kieriskelee Weltschmerzissään saatuaan ylioppilaskirjoituksensa valmiiksi. ISÄPUOLI VANHASTO katsoo televisiosta dokumenttia talon rakennuksesta ja ÄITI os. UUDESTO lukee nuoren miehen hänelle lainaamaa kirjaa. NUORI MIES nostaa kysymyksen pöydälle)

NUORI MIES

Mitä minun pitäisi tehdä nyt lukion jälkeen? Pitäisikö minun alkaa filosofiksi vai runoilijaksi? Kummassako ihminen saa vapaammin sanoa jotain olennaista? Sisimmässäni kiehuu ja haluaisin sanoa sanottavani! Maailma on yhtä kuin minä ja sen takia minua huolestuttaa prosessi joka on käynnissä sisälläni! Te kaikki suuret ajattelijat ja runoilijat menneinä aikoina! Minä haluan olla minä kaikkeuden, maailman, filosofian, ajatusten ja säkenöivyyden mielessä! Minä olen liskokuningas! Haluan olla kuin Jim Morrison ja Pentti Saarikoski. Myös viina on alkanut minulle jo maistua, kuten olette, isäpuoleni Vanhasto ja äitini Uudesto saanut huomata. Minä haluan olla tässä maailmassa isolla tavalla. Minä haluan tulla yhtä tunnetuksi kuin Donovan ja Dylan!

ISÄPUOLI VANHASTO

Luuletko todellakin saavasi jotain omaperäistä sanottua? Ei siihen jokainen ihminen pysty. Ja muutenkin uuden ja omaperäisen luominen on niin kyseenalaista ja vaarallista, etten sitä sinulle suosittelisi. Runoilijat ovat höperöjä kaunosieluja ja filosofit kynäilijöitä ja pienen näpertelijöitä. Jos kaikki ihmiset olisivat kuin he, eläisimme edelleen kivikaudella eikä ihmiset olisi toistensa kanssa tekemisissä alkuunkaan. Sinun tulee sivistyä ja vasta sitten miettiä omia luomisen pyrkimyksiä. Voisit kuitenkin keskittyä tuohon vanteeseen vyötärösi ympärillä. Mitä enemmän keskityt hengen asioihin, et koskaan tule normaalipainoiseksi. Onko tuollainen olemattomuudessa lelliminen mitään todellista olemista. Sitä paitsi kaikki on jo sanottu! Maailma on jo valmis! Mitä hyötyä tuollaisesta on tässä MEIDÄN VALMIISSA MAAILMASSAMME?! Minä en kuule sinuna paljoa mihinkään filosofioihin ja säkeistöihin luottaisi.

NUORI MIES

Mutta eiväthän kaikki ole opetelleet edes länsimaiden filosofian historiaa sanoakseen jotain omaperäistä. Eikö sellainen ajattelu, joka ei ole vaikutteellista, ole kaikista parhainta ajattelua juuri sen puhtauden ja originaalisuuden takia? Eikö sellainen ihminen ole kaikkein luovin, joka ei muistele toisten länsimaiden filosofian historiaan sattumalta jääneiden taatojen ajatuksia. Siellä ei loppujen lopulta ole PALJON mitään.

ÄITI os. UUDESTO

Kyllä sinä voit varmasti pyrkiä sanomaan ajatuksiasi, koska siinä sinulla varmasti on lahjoja, toisin kuin meidän sukulaiset ihmiset nykyisin. Serkkuni Jalovärssy esimerkiksi sanoo, että meidän on mahdollista julkaista enemmän ajatuksiamme, koska meidän sukumme historia ulottuu niin pitkälle, ja koska meidän sukulaiset ovat olleet kulttuuriestablismentin piirissä niin kauan aikaa. Saihan Jalovärssy oman runoteoksensa kustantajalle, ja onhan hän mainostanut filosofiaansakin aivan netissä asti.

NUORI MIES

Minun mielestäni Jalovärssy on teeskentelijä. Ja se haisee kuselta. Ei varmaan pyyhi pippelinsä kärkeä pissillä käynnin jälkeen. Ja ei se kuitenkaan ole edes paljoa yli neljänkymmenen, varmaan se on alkanut kalkkeentumaan jo etuajassa, ei lähelläkään vanhan miehen ikää. Muutenkin mies on jäänyt ajastaan jälkeen. Minun on kuitenkin varmaan keskusteltava myös hänen kanssaan uravalinnastani. Minä en ole lukenut yhtään Shakespearen näytelmää, vaikka olen kirjoittanut itsekin jo näytelmiä. Ja siitä huolimatta jotkut pitävät Shakespearea suurimpana poeettana. Onhan se samanniminen runoilijafilosofi ollut tv:ssäkin, eikös sen nimi ollut Ludwig Shakespeare. Itse asiassa hänen haastattelunsa tuleekin juuri nyt televisiosta. Emmekö katsoisi sen?

2. kohtaus

(LUDWIG SHAKESPEAREN monologista koostuva keskusteluohjelma television surkeimmalla teeskentelykanavalla)

LUDWIG

Tervetuloa taas kulttuurin ja filosofian korkeimpien ajatusten pariin! Teidän juontajanne taas kulttuurin moniottelija, kuivunut käpyrauhanen, suomalaisen filosofian ja runouden päävisiiri ja tuulen huuhtoma perse Kirjallisuuden ja Filosofian Emeritusprofessori Humanististen tieteiden tohtori ja filosofian tohtori Ludwig Shakespeare. Kuten tiedätte filosofia on maailman ylintä tietoa silloin kun sen välittää oikeanlainen tulkitsija ja vääryyden vastainen pelsepuubi. Samalla runous on kuin enkelten helisevää vaskea ja symbaalia oikeanlaisen sanataiteen suloisessa vikerryksessä. Filosofia on viisauden rakastamista ja samalla eniten filosofian mukaiset ihmiset ovat myös viisauden rakastamia, jotka saavat ainoina tuotua jotain omaperäistä tähän maailman tympeään jäljittelyyn ja mitättömään toistamiseen, jossa ei ole minkäänlaista henkeä ja luonnetta. Tiedämmehän sen, että jokaisen tulisi pyrkiä ajatukseen ja mitä se ajatus todella on. Se on jonkin asian toteamista siinä muodossa kuin se on itsessään (LUDWIG SHAKESPEARE hirnahtaa välillä nauramaan TODELLA hullun kuuloisesti ja katsahtaa sen jälkeen sivulleen). Mikään mikä ei ole itsessään ei todella voi olla millään tavalla niin, että se kiinnostaisi meitä filosofeja, jotka osaamme tunnustaa kaiken olennaisen maailmasta. TINGELTANGELTINGELTANGELDIIPADAAPADIIPADAAPA Ei sitä voi tämän tarkemmin, hienommin ja osuvammin sanoa! Samalla kun me filosofit tunnemme maailman ja osaamme sanoa mikä on maailmaa ja mikä ei, sanovat runoilijat sen, mikä täytyy sanoa. Filosofi siis tunnistaa sen mikä on olennaista ja runous sanoo sen kaunotaiteen muodossa. Kun ihminen on filosofi ja runoilija samanaikaisesti, DIIPADAAPADIIPADAAPATITITITYY tietää hän sen minkä on oltava ja sen mitä täytyy olemisen takia sanoa.

LUDWIG
Ja nyt otamme lähetyksen päätteeksi vastaan muutaman puhelun, ensimmäisenä meille soittaa näköjään Nuori Mies, otamme nyt hänen puhelunsa vastaan:

NUORI MIES

Hyvä korkeasti oppinut filosofi/runoilija/pelsepuubi Ludwig Shakespeare, toivottavasti en vaivaa teitä kysymyksilläni! Siitä huolimatta kehtaaan kysyä teiltä asiaa, joka koskettaa minua syvällisellä tavalla tällä hetkellä. Olen miettinyt sitä, pitäisikö minun alkaa filosofiksi, koska oleminen itsessään kiinnostaa minua, vaikka sen sanominen ei suuremmin, olen muuten melkein mykkä, mutta jaloasteisten ajatuksien pyöritteleminen päässäni kiinnostaa minua suuresti. Kehen minun pitäisi vedota?

LUDWIG

On aivan selvää, ettei joidenkin tarvitse sanoa ajatuksiaan ja silloin on parempi alkaa mykäksi filosofiksi, mitä jos keskustelisitte Käytännöllisen filosofian professori Tietoviisaan kanssa. Hän on saanut minussakin aikaan paljon nyrkkien kihinää ja väkivaltaisten ajatusten muodostumista.

NUORI MIES

Hyvä korkeasti oppinut tietäjä ja taiteen ja ajattelun suurvisiiri, kiitän teitä neuvoistanne ja ehkä minun täytyy jutella Tietoviisaan kanssa, vaikka minusta hän on joskus vaikuttanut ajattelultaan liian intuitiota korostavana, eikä hänellä aina ole aina kaikki tarvittava tieto hallussa. Olen muuten aina pitänyt ohjelmastanne. Siinä on aina niin sujuvaa ja toisia kuuntelevaa dialogia ja niin keveää ja ironista tekstiä!

LUDWIG

Nuori mies, sitähän minäkin.

3. Kohtaus

(NUORI MIES lähestyy korkeaa ja korkeasti oppinutta akateemisesti pätevöitynyttä, ironisesti julkisuudessakin näkynyttä isokokoista filosofian professori TIETOVIISASTA tämän työhuoneella Metsätalossa. NUORI MIES näkee TIETOVIISAAN työhuoneessaan, jota hän lähestyy. TIETOVIISAS kirjoittaa maanisesti koneellaan, ja NUORI MIES voi havaita, kuinka alfat, beetat ja omeegat kuin nousevat näkyviin hänen päänsä yläpuolella kun antiikin filosofia saa taas uutta tulkintaansa. NUORI MIES koputtaa oveen.)

TIETOVIISAS

Kukas siellä on? Sisään ja äkkiä!

(NUORI MIES astuu työhuoneeseen)

NUORI MIES

Professori, korkeasti oppinut filosofian arkkiatri ja kouluhallituksen ylisuperjohtaja Tietoviisas, saanko ottaa tuolin?

(TIETOVIISAS ihmettelee NUOREN MIEHEN lihavuutta ja letkauttaa)

TIETOVIISAS

Kernaasti, ottakaa kaksi, kun näette niitä tarvitsevan.

(NUORI MIES ei hätkähdä, vaan istuu yhdelle tuolille)

NUORI MIES

Voitteko korkeasti oppinut Tietoviisas kertoa minulle, pitäisikö minun alkaa filosofin uralle ja pyrkiä teidän kaltaiseenne asemaan, olettehan varmaan tietoinen, että olen jo itse aika paljon kirjoitellut ja kulttuuriepistoloitani on jo käsitelty Helsingin Sanomissa. Pitäisikö minun alkaa filosofiksi, toinen vaihtoehto on runoilijan ura. Keskustelin aiheesta jo Ludwig Shakespearen kanssa, joka ohjasi minut teidän luoksenne. Kertokaa minulle kernaasti työnne luonnetta. Olisiko minusta kenties samaan, kuin mihin ajattelijoiden korkein akatemia ja Pantheon on teitä tuohon tilanteeseen ohjannut? Onko teillä jotain ohjeita? Kuinka te estätte pyllynsilmän ympäryksen kutinan jatkuvalla ohjeella?

TIETOVIISAS

No, on sanottava, että suurin osa omasta ajastani menee tallukoiden opiskelijoiden tekstien arviointiin, kun niissä pitäisi voida jotain hyvääkin nähdä, siinä mielessä menetän ajoittain toivoni asian suhteen. Ei filosofia kuulu maamme ilmastoon ja maamme kansalaisten kansanluonteeseen, ei ole mitään tekemistä sen todellisen piirin kanssa, jonka sisällä me täällä elelemme. Ja miten tyhmiä nämä opiskelijat todella ovat – jotkut ovat pasifismia ja sosialismia tukevia ituhippejä, joille olennaista on tehdä mitä hyväänsä sellaista, jota ei voida soveltaa millään tavalla käytäntöön tai minkäänlaiseen työuraan. Minä opetan käytännöllistä filosofiaa ja se tarkoittaa sitä, että sen tulisi jollain tavalla voivan näkyä. Mutta nämä idunsyöjät korostavat vain heideggeriläistä mantra- ja loitsufilosofiaa. Tiedättekö muuten, että Ludwig Shakespeare on sukua sekä Wittgensteinille ja Williamille ja on sen takia saanut mielestäni hyvät ominaisuudet kummallekin uralle. Mutta ei kaikista ole minkäänlaiseen filosofiaan, ja voisin mahdollisesti jo nyt arvata, ettei teidänkään kannata tällaiselle uralle pyrkiä. Miksi ette tekisi jotain muuta?

NUORI MIES

Mutta eikö halu nähdä jotain korkeampaa jo itsessään mahdollista sen, että tällaisessa ihmisessä voisi olla jotain ajattelijaa ja poeettaa? Eikö halu erottaa olennainen epäolennaisesta jo itsessään kerro siitä, että tällainen ihminen haluaa tunnistaa tärkeän ja epätärkeän?

TIETOVIISAS

Olen aika varma siitä, että edes tästä lafkasta valmistuvista ei ole minkäänlaiseen olennaisen ja epäolennaisen tai tärkeän ja epätärkeän erottamiseen, näistä ei yksinkertaisesti vain ole tähän. Eikä minkäänlainen kaunomielisyys auta tässä asiassa mihinkään, tässä asiassa on tärkeintä vain se, että tietää asiansa ja miten asiat tulee tehdä. Ja nämä ovat käytännöllisesti määrittyviä asioita, joihin näistä siviilipalvelusmiehistä ei koskaan tule riittävästi olemaan. Ja jos ajatellaan sitä, kuinka harvat ovat niitä, joista tulee professoreita, se ei todellakaan edusta mitään suurehkoa prosentuaalista osuutta, ja tässä merkitsevät vain ja pelkästään prosentit. Ei kukaan pääse tähän kouluunkaan elleivät prosentit ja pisteet ole ojennuksessa. Vain prosenteilla ja pisteillä voimme arvioida opiskelijoiden pätevyyttä ja kyvykkyyttä! Kuten myös epäpätevyyttä ja epäkyvykkyyyttä. Prosenttien ja pisteiden taiturit ovat niitä, joista voi tulla jotain suurta! Ei kenestäkään muista tule mitään, koskaan.

NUORI MIES

4. Kohtaus

(NUORI MIES on matkannut maalle tapaamaan äitinsä sukulaista 14. baronetti ja kunniavarakreivi JALOVÄRSSYÄ. JALOVÄRSSY on myös suvun uusi pappiskuningas, joka on asettunut kartanoonsa, jonka voivat nähdä vain riittävän jalosta alkuperästä ja taustasta tulevat ihmiset ja heidän jalosukuiset jälkeläisensä. JALOVÄRSSY on suhtautunut aina suopeasti sukulaiseensa ja valistaa tälle sukutaustan tärkeyttä, ja miksi tämän tulisi kokea, että olemme vähän muita parempia ja silleen. Löytyy arvonimet ja vanha vaakuna, joka roikkuu useammankin kirkon ja kappelin sisällä paikallisten kappalaisten ihailtavana)

NUORI MIES

Hyvä Jalovärssy, olette äitini sukulainen, en tosin muista mitä sukua olette hänelle ja minulle, mutta ei sillä kai ole väliä niin suuremmin, kuitenkin olette aina kuvannut ja äitini on aina kuvannut minule teidän olevan korkeasta tyylistä, peri hypsous, kuten joku vanha kreikkalainen on asiaa kuvannut, oliko se Longinus vai joku muu. Olen ajautunut äidin isäpuolen, Ludwig Shakespearen ja Professori Tietoviisaan kautta tänne pohtimaan, minkälainen ura minulle parhaiten sopisi. Äiti ja Ludwig Shakespearekin puhuivat minulle tukevia sanoja, samalla kun Isäpuoli ja Tietoviisas panettelivat ja laskeskelivat prosentteja. Onko minulla niin sanottuna sukulaismiehenä mahdollista saada tietää, mitä sinä Jalovärssy asiasta ajattelet? Olet minun käsittääkseni saanut sellaisen kasvatuksen, joka on parhain mahdollinen kaltaisellesi aatelismiehelle.

JALOVÄRSSY

Hyvä sukulaispoika, en muista mitä sukua olemme keskinämme, mutta kai se on jotenkin merkityksellistä, kun olet itsekin tänne hakeutunut. Minä olen niin täydellinen kuin aatelismies voi olla, mulkkunikin on aatelista tasoa. Hyvä sukulaispoika, kun tiedät kuuluvasi ylimystöön, tiedät olevasi kaikkien raajojesi kautta todellista eliittiä. Eliitillä on aina eliitin ajatukset ja runot, ja ne pätevät vaikka kukaan ei niitä huomaisi tai tunnistaisi tai tunnustaisi. Nöyrtyy, luopuu tai suostuu ja silloin Kauhavan rauta ruostuu. Voi hyvä vapahtaja, kyllä jossakin on raja. Olet käsittänyt asian väärin, jos luulet, että meidän aatelisten tulisi ilmaista totuus, joka olisi soveltuvaa kaikille ihmisille.

NUORI MIES

Mutta....

JALOVÄRSSY

Anna minä jatkan! Nuorten nulikoiden kuten sinun tulisi etenkin osata pitää naamansa kiinni minun kaltaisteni jalojen aatelismiesten keskuudessa, sanon vain sinulle, että meidän värssyjemme ja ajatusten tulee etenkin korostaa meidän omaa säätyasemaamme, eikä siinä saa olla mitää melankolista tai muuhun luuseriuuteen viittaavaa höpötystä. Minä opin kirjoittamaan runon niin kuin se meille on, eli itsen tai omien esivanhempien ylistystä alusta loppuun asti. Omien armeijavaiheiden, naisjuttujen tai muiden suku-urhoollisuuksien korostamista sen olla pitää! Mitään heikkouteen viittaavaa et runoilijana voi itsestäsi paljastaa tai olet samanlainen nancyboy kuin mikä se, se, oliko se Morrissey, ilmeisesti kaikkien voikumistensa perusteella on.

NUORI MIES

Minä pidän Morrisseysta ja The Smithsista!

JALOVÄRSSY

Se siitä. Ajatuksien tulee olla oikeanlaisia ilmaistaviksi ja sanottaviksi. Mitään sellaista et saa sanoa, joka saa sinut tai sukusi näyttämään heikolta tai kehnolta missään mielessä. TÄRKEINTÄ ON NÄYTTÄÄ VAHVALTA JA VOIMAKKAALTA. Ja etenkin sen takia, että naaraat pysyvyät kiinnostuneina tämän takia. Millään totuudella tai lennokkuudella ei ole pienintäkään väliä, tärkeintä on oma totuus ja itsen lennokkuus. Tällä tavalla minua on opetettu sekä runottarien että filosofian parissa. Jos pätevyyttä ja kyvykkyyttä ei enää ole, eikä huomiota saa kuin oman häntänsä tietoisella nostamisella, on se tehtävä, ja suuntauduttava vain ja pelkästään siihen. Muut asiat kuten yleinen merkittävyys tai vaikuttavuus on täysi sivuseikka ja ei mitenkään olennaisen tärkeää tai merkityksellistä.

NUORI MIES

Mutta minä miltei aikaisemmin luulin, että sinäkin olisit täyttänyt joitakin suurempia vaatimuksia. Onko se oma jyvä ja sen jyvittäminen aina niin tärkeä asia, että kaikki ilmaisun ja ajattelun kriteeritkin taipuvat sen edessä? Oletko todellakin unohtanut opintojesi päämäärät, sinähän olet kuitenkin opiskellut humanistisiakin aineita?

JALOVÄRSSY

Minun värssyni ovat jaloja sen takia, koska minä itsekin olen jalo, ja sen kanssa ei ole värssyillä mitään tekemistä. Mutta sinähän tuletkin suvustamme vain äidin puolelta, joten et ole tarpeellisesti oppinut näitä asioita, vaikka isäpuolesi Vanhasto on varmasti yrittänyt painaa niitä päähäsi minunkin puolestani. Kuule sukulaispoika, loppujen lopuksi tärkeätä on vain se oma tilkku ja sen vahtaaminen herkeämättömällä tavalla. Ja sinäkin tietäisit sen, jos et olisi antanut omaa tilkkuasi pois tuollaisten yleislaatuisten pyrkimysten osoittamalla tavalla! Nyt minun täytyy mennä kuselle, kirvelee jo niin penteleen kovasti.

NUORI MIES

Olen varsin hämmästynyt. Äiti on kehunut sinua niin paljon, ja ainakin omasta mielestään aiheesta. Nyt en voi uskoa, että sinun mielestäsi ei ole mahdollisuutta tavoitella yleistä totuutta ja tuottaa ja prosessoida sitä uudelleen kaikkien ihmisten ja runottarien näyttämällä tavalla. Olen pettynyt.

(Nuori mies poistuu pappiskuninkaan kartanosta)

5. Kohtaus

(Nuori mies on muuttanut opiskelija-asuntoon toiselle paikkakunnalle. Hänellä on uusi tyttöystävä HELLINEN, jonka paras ystävä on kulttuurihistorioitsija VALMISMAAILMA. He istuvat iltaa Nuoren miehen asunnolla ja HELLINEN on huolissaan nuoren miehen pakkomielteistä, likaisuudesta ja arvaamattomasta käyttäytymisestä ja yrittää kohdella tätä kuin pientä kyltymätöntä lasta ja hellii ja halailee tätä. VALMISMAAILMA taas pilkallisesti yrittää hillitä nuoren miehen poeetan luontoa ja saamaan tämän käsittämään kaiken suhteellisuuden ja sen, että kaikki on sanottu tässä maailmassa jo aikaisemmin.)

NUORI MIES

(kyllästyneenä tyttöystävälleeen HELLISELLE) Älä roiku minun niskassani koko aikaa. En pysty muotoilemaan omia ajatuksiani, kun sinä olet koko ajan minussa kiinni. Etkö tajua, että tämä minun halailuni ja paapominen ei millään tavalla auta niihin ongelmiin, joita minulla tälläkin hetkellä on!

HELLINEN

Ei väkisin! Kyllä minä tulen paremmin toimeen VALMISMAAILMAN kanssa, hän onkin kertonut minulle paljon historiasta ja siitä, miten runouden tuhat vuotta on ollut pelkkää antiikin maailman runouden toistamista, kuten esimerkiksi Terentiuksen ja Plautuksen.

VALMISMAAILMA

Niin on. Shakespeare sai kaiken sisältönsä puhumattakaan muodosta, näytelmiinsä aikaisemmista esimerkeistä. Ei olisi pystynyt koskaan tuottamaan mitään uutta minkäänlaiseen runokieleen. Ja Eino Leinokin oli pelkkä Suomen kansan wanhan runouden toistaja. Hänkään ei ollut millään tavalla omaperäinen tai yksilöllinen.

NUORI MIES

Tuo nyt on...PASKAA! Shakespeare ja Leino loivat aivan oman runokielensä näissä kahdessa eri kielessä. Minä muutenkin ihmettelen sitä, miten sinä luulet, ettei kukaan voisi tuottaa tähän maailmaan mitään uutta tai omaperäistä!

HELLINEN

Kuule! VALMISMAAILMA on tässä oikeassa, meidän tulee vain hyväillä toisiamme ja saamme sitä kautta esiin kansamme muinaisuuden ja kansojen kohtaloa ohjanneet kansojen isät ja ajatusten Tonavat. Et sinäkään ole mielestäni pystynyt koskaan sanomaan mitään kummemmin omaperäistä. Sinä etsit sitä sinistä ajatusta, vaikka kuvittelet koko ajan kaiken sanomasi olevan jotain kovinkin uutta. Kulttuuri on pitkä prosessi, ja sinä et ole sitä prosessia itsesi kanssa perustanut.

NUORI MIES

Mutta eivätkö esimerkiksi Elegia, Nocturne ja Lapin kesä jo itsessään kerro siitä, että Leino oli käsittänyt jotain mikä oli jäänyt muilta käsittämättä? Nehän ovat niin täynnä luontotunnetta, etteivät Suomen kansan menneen ajan taatat paloviinahumalassaan koskaan tulleet lähellekään tällaisten säkeiden kirjoittamista saati niiden ulospuhumista! Ja hymyilevä Apollo kertoo jo sellaisesta inhimillisyydestä, jota menneen ajan raakalaiset eivät koskaan olisi olleet kyvyllisiä käsittämään. Viipurin vartio ja Karjalan kannas kertovat sellaisesta itsenäisyydentunteesta ja kansanrakkaudesta, jota menneen aikojen heimoihmiset eivät olisi koskaan osanneet kuvitella.

VALMISMAAILMA

Mutta Leino sai ideansa runoihin lähinnä Koskenniemeltä, vaikka se olikin häntä nuorempi...

NUORI MIES

Koskenniemeltä, siltä pieneltä sinimustalta professorilta?

HELLINEN

(Hyppää Valmismaailman kaulaan) Paremmin sinimusta, kuin mustavalkoinen, kuten sinä! Get a life and get over it!

6. Kohtaus

(NUORI MIES haluaa tietää, olisiko runoudesta hänelle työura ja voisiko joku todellakin sanoa jotain sellaista, mikä olisi uutta ja omaperäistä. Aikaisemmat kokemukset ovat tehneet hänen nahkansa paksummaksi, eikä hän enää ole varma omasta urastaan. Hän on ajautunut tapaamaan taiteilijaökapakassa istuvaa monesti julkaissutta runoilijaa KUUNVALOSONETTIA. KUUNVALOSONETTI istuu iltaa vakiopöydässään humaltuneena ja NUORI MIES tulee paikalle.)

NUORI MIES

Herra Kuunvalosonetti! Olen runotaiteenne suurin ihailija ja olen lukenut kaikki kokoelmanne! Sallitteko minun istua alas, vaikka tällaisen kulttuurialhaison jäsenen seura voi jollain tavalla haitata teidän magnifiittisen suuruutenne esiin tuloa ja saamaansa tunnustusta. Saanko tarjota seuraavan kierroksen

(KUUNVALOSONETTI nostaa päätään. Ilmeisesti hän on jo paljon enemmän kännissä kuin mitä NUORI MIES oli odottanut. Hän kuitenkin heilauttaa kättään ja laskee NUOREN MIEHEN pöytäänsä)

KUUNVALOSONETTI

Olen varmaan juonut jo aika paljon. Paljonko kello on?

NUORI MIES

Se alkaa tulla puoli kaksi. Täällä on jo puolityhjää.

KUUNVALOSONETTI

Hyvä on. Mitä nuori mies haluaa?

NUORI MIES
Olen jo vedonnut niin moneen läheiseltä tuntuneeseen ihmiseen elämäntehtäväni suhteen ja saanut kuitenkin osakseni vain itsetietoista ja itsekeskeistä kerskailua ja oman minän korostamista. Voisitteko te Finlandia-palkinnon voittaneena runoilijana kertoa minulle, onko mahdollisuutta saada aikaan jotain uutta runotaiteen ja filosofian alalla, jota ei vielä aikaisemmin olisi ollut sanottu? Olisiko minun elämälläni merkitystä, jos alkaisin kulkea tietä runottarien ja suurten ajattelijoiden näyttämällä tavalla? Olisiko minun mahdollista sanoa jotain merkittävää, jota kukaan vielä aikaisemmin ei olisi sanonut? Voisiko minulla olla jokin tarkoite elämässä?

KUUNVALOSONETTI

Tarjoaisiko nuori mies minulle alkuun yhden paukun. Olen kuluttanut jo rahani. Viina on nykyään kovin kallista Suomessa.

NUORI MIES

Tietysti. Mitä suuri poeetta haluaa juoda.

KUUNVALOSONETTI

Emmekö ottaisi absinttia, näin alkuun!

(NUORI MIES käy hakemassa baaritiskiltä juomat ja palaa pöytään runoilijan seuraan)

NUORI MIES

Ettekö nyt voisi vastata minulle? Näytätte olevan jo aikalailla kännissä.

KUUNVALOSONETTI

Mitä mies halusikaan tietää? En monesti pidä siitä, jos minua häiritään kun olen keskittymässä luomistyöhöni.

NUORI MIES

Mutta ettehän ole julkaissut mitään ainakaan kahdeksaan vuoteen!

KUUNVALOSONETTI

Se on sivuseikka. Nuori mies, hakekaa minulle lisää juotavaa!

NUORI MIES menee taas baaritiskille hakemaan juomaa ja palaa lasien kanssa pöytään, missä suuri runoilija KUUNVALOSONETTI on torkahtelemassa.)

NUORI MIES

Voisimmeko palata asiaan?

KUUNVALOSONETTI

Mihin ihmeeseen? Tämä Moonlight speakeasy on menossa kiinni. Sanokaa konstaapeleille että haluan putkaan ainakin vähemmän likaisen patjan. Nyt hyvää yötä!

(Samalla KUUNVALOSONETTI nuukahtaa istualleen, ja keskustelu on päättynyt. NUORI MIES odottaa poliisit, ohjeistaa heidät KUUNVALOSONETIN kertomalla tavalla ja lähtee yöhön, kuunvaloon. Hän on pettynyt ja tämä pettymys on ollut varmaan suurin kaikista hänen kokemistaan pettymyksistä).

NUORI MIES

7. Kohtaus

(NUORI MIES on menettänyt kaiken toiveensa omiin periaatteisiinsa ja omaan tiehensä. Taiteilijakapakassa hänelle on varmistunut se, ettei mikään mitä hän on arvostanut enää ollut mitenkään tärkeätä tai arvokasta. Jyrkässä nousuhumalassa hän ajautuu aluueelle jossa asuu ja vetäytyy lähiökapakkaan, missä kalja on halvempaa kuin taiteilijakapakassa, no väki on erilaista, mutta hän haluaakin tässä kuulla ja nähdä jotain sellaista, joka ei ole aikaisemmin ollut hänelle tyypillistä. Taiteilijakapakkaan hän ei voi enää muutenkaan mennä, koska hän ei enää voi pitää itseään minkäänlaisena filosofina tai runoilijana saati taiteilijana. Nämä kokemukset ovat murtaneet hänet täysin. Mitatessaan baaritiskillä viidennentoista tuopin pohjaa, hän näkee pöydässä fyysisen työn tekijä SIKANISKAN ja asettuu pöytään)

SIKANISKA

MÖÖÖÖÖÖÖÖ. Kuka sie olet?

NUORI MIES

Olen henkisen työn harrastaja, joka on huomannut tulleensa harhaanjohdetuksi.

SIKANISKA
Mie oun ojankaivaja. Mittee sie halluusit tietee?

NUORI MIES

Haluan tehdä täydellisen muutoksen ja alkaa tekemään jotain sellaista, jolla on merkitystä. Henkisten ja kulttuuristen parafraasien kuvittelu ja niiden pyörittely on lopulta yhtä valheellista kuin teologian opiskeleminen ja papiksi ryhtyminen. Voisitteko te opettaa minulle ojankaivamista. Se kuulostaa minusta hyvin mielenkiintoiselta ja antoiselta aiheelta.

SIKANISKA

Sie näätät aevan joltai herraspoijalta. Ee sellaset meeijän ammatissa pärjee.

NUORI MIES

Mutta voisin muuttua. Olen saanut vakiintuneen käsityksen siitä, että se on paljon merkityksellisempää kuin totuuden ja todellisuuden pohtiminen, saati sitten omien säkeiden muotoilua runomuotoon. Olen hyvin intrigued teidän elämänasenteeseenne.

SIKANISKA

Sinun pittee ensin ruveta käämään salilla. Ei tuollainen pullukka outolempi muuten meijän ammatissa pärjee. Onko sulla ees minkäänlaesta tietoo miten lapioota pietään käessä?

NUORI MIES
Sen opettelu kuulostaa minun mielestäni niin mielenkiintoiselta ja suurelta, että olen valmis oppimaan. Sen takia haluan että otatte minut oppiinne. Minä haluan ryhtyä ojankaivajaksi. Se tuntuu minusta nyt siltä, mitä haluan loppuelämäni tehdä. Haluan sittenkin olla jotain aivan muuta!

LOPPU