”Hyvä isä” - aatelisuus ja isäni

En ole koskaan saanut henkistä kontaktia isääni, hän on aina eristänyt itsensä ja myöhemmin erkaannuttanut minua itsestään sanoillaan ja teoillaan. Isäni on aina ajatellut, ettei jälkikasvu voi olla itseään parempaa. Ja jos sitten sattuu olemaan se on sooloilua tai itseään parempana pitämistä ja kuvittelua, vain hänellä on oikeus kuvitella kaikenlaista. Hän on myös aina kilpaillut ja vertaillut minua itseensä ja jopa joskus sanonut, kun minä olen tehnyt jotain tai käynyt jossain, että nyt on hänen vuoro tehdä jotain tai käydä jossain, vaikkei hän etenkään ulkomailla käymisistään ole koskaan sanonut mitään saaneensa. Hän on aina ottanut sukulaisten ja perhetuttavien puolen, jos on syntynyt ristiriitatilanne jossain hetkessä minun ja joidenkin näiden välille. Tästä yksi yksinkertainen ja yhtä matalasti koulutettu perhetuttava innostui, ja kun minä olin maininnut, että minua ei ole koskaan isäni puolesta puolustettu samalla tavalla kuinka tämä tuttava puolusti lastaan jaetulla lomamatkalla Kyproksella vuonna 2000, että se johtui siitä, koska hänen lapsensa on minua parempi! Muistaakseni tämä lapsi imuroi työkseen työmaita, eli kyse on varmasti vähintäänkin mielipide-erosta. Isäni on saattanut vielä aikuisiälläkin, jos olen sanonut ajatukseni suoraan jostain hänen mielistelemästään ihmisestä, esimerkiksi autossa vetämällä jarrun pohjaan ja ärisemällä ”haluatko kävellä!!?”. Hänellä on selkeät periaatteet, joita hän toteuttaa suoralla itseoikeudella, jossa ei paljon toisten mahdollisesti paremmista periaatteista välitetä. Hän tuijottaa tv:tä ja piereskelee, eikä suuremmin pyri kehittämään itseään. Hänelle tärkeää on ”erä”, kalastaminen ja viattomien eläinten tappaminen. Hän viihtyy paremmin metsässä kuin miten on koskaan nauttinut oppimistilanteissa olemisesta.. Hän on korostanut aina, ettei hän mielestään pysty koskaan muuttumaan tai oppimaan jotain esimerkiksi minun takiani. Tällä hän on perustellut epäsosiaalista käytöstään, joka kolahtelee jatkuvasti sellaisten ihmisten kautta, joilla saattaa olla kehittyneempiä periaatteita toiminnassaan. Hän ei todellakaan lue kirjoja, ja kutsuu minun kirjojani ”aapisiksi ja lorukirjoiksi”. Hän on monta kertaa vinoillut akateemisen tittelini lyhenteestä – YTM – yritän olla tekemättä mitään! Hän ei arvosta kuin urheilua ja ruumiillista työtä. Mökillä hän saattaa tulla ruokapöytään yltä päältä hieltä haisevana ja hikisenä. Jo lapsena hän hoki minulle: ”ku minä sanon päevä, niin sinä sanot yö”. Kummastako välien kylmeneminen ja toiseen paikkaan asettaminen sitten onkaan alkanut? Tärkein hänen periaatteensa on aina ollut hänen sanomasti: ”elä tie nii ku minä tien, vuan tie niin ku minä sanon”. Eli eettistä mallia ja esimerkkiä ei hänestä ole saanut etsiä, kuten hän on itsekin täsmentänyt. Kun kerran olin teini-iässä ottamassa lisää patonkia keittiön komerosta, kielsi hän minua ottamasta sitä, ja kun siinä yhteydessä sanoin tajuavani asian ja laittavan sen takia patongin takaisin, sanoi hän: ”Ee vuan sinä laetat sen sinne takasin, koska minä niin sanon!” Hän ei edes ole koskaan tajunnut miten jonkinlaisen huonon vanhemman parodialta hän tuossakin tilanteessa vaikutti. Hän pelotteli minua lapsena ja nuorena: ”Minä lasken sinun kissas ulos!”, minkä takia jouduin monesti ottamaan Arthur-kissan omaan huoneeseeni ja laittamaan oven lukkoon. Kerran hän sanoi minulle, kun kysyin joulusaunassa onko olutta, että: ”tunge se vaekka perseesees!” Lapsuudessa ja nuoruudessa hän rankaisi minua ja huusi ja valitti, vaikka seurassani olisi ollut esimerkiksi serkkuja tai kavereita. Koko lapsuudenkotini oli kulttuurin ja sivistyksen vastainen paikka minun nuoruteeni asti. Seinillä ei ollut tauluja, eikä hyllyissä kirjoja. Yleisin näky kotona oli isäni makaamassa sohvalla katsomassa televisiota. En saanut olla rauhassa huoneessani, kun televisio pauhasi taustalla. Olen aina harrastanut lukemista, ja äitini luki minulle paljon lapsuudessa. Kasvatusvastuu on ollut aina äidilläni. Isäni on valittanut, rankaissut ja tuominnut. Tavallisesti kun isäni oli rähissyt minulle ja menettänyt malttinsa, tuli hän myöhemmin huoneeseeni ja istui kalsareillaan tyynyni päälle ja kerjäsi saada anteeksi. Koska en tuolloinkaan ollut minkäänlainen räyhääjä ja en hyväksynyt sitä, että jonkun piti koko ajan pyydellä anteeksi käytöstään, en tavallisesti suhtautunut tuohon hyvin, lähti hän aina vihaisesti huoneesta. Tämän yksityiskohdan tekee vastenmieliseksi se, että hänen mukaansa perseen pyyhkiminen tuli tehdä yhdellä paperinpalalla, ja kun minä olin kotimme toisessa vessassa, kuunteli television eteen juuttunut isäni paperitelineen rullaa ja saattoi sanoa ”Kylläpä mennöö paperia!”. Kerran hän tuli keittiössä, kun olin onneton autismini kanssa, kysymään ”onks sul kavereita?” Isälläni ei ole koskaan ollut liiemmin kavereita ja vanhemmillani yhdessä vielä vähemmän. Ne harvat suhtautuvat heihin kuten epäsosiaalisin ja arkoihin ihmisiin suhtaudutaan. Olen aatelista taustaa, mutta olen siinäkin mielessä erilainen, että äitini on aatelinen vanhempi, mutta lisäksi myös siitä, että isäni tulee lehtolapsitaustasta, ja että hänellä on aina ollut avoimen vihamielinen asenne minuun, minun harrastuksiini ja minun mielenkiinnonkohteisiini. Kaikki mikä ei kiinnosta häntä, on paskaa ja turhaa hänen mielestään. Hän on korosteisen narsistinen ja itsekeskeinen ihminen, jolla saattaa olla epävakaa persoonallisuushäiriö. Hän ei vastaa puheluihini. Kerran joku aika sitten hän suositteli minulle, että menisin käymään ”Joensuussa tai Kajjaanissa”, mikä varmaan kertoo hänen hänelle sopivista kategorioistaan. Käyn mielummin Lontoossa, Pariisissa tai New Yorkissa. Hän on aina pitänyt minua liian pitkälle menevänä kiinnostuksen kohteitteni tai esim pukeutumiseni kautta, koska hän itse ei ole koskaan yltänyt samalle tasolle. Jos ajattelen kolmea yläkoulun luokkani lahjakkainta itseni lisäksi, voin huomata, että minä olen näistä ainoa, jolla kumpikaan vanhemmista ei ole akateeminen, ja olen sen takia joutunut tekemään paljon enemmän työtä näistä, koska minun on pitänyt itse hakea sivistystä ulkoa, eikä se ole tullut minulle vanhemmilta. Aatelinen ihminen on tavallisesti sellainen, jolla isä on kaikella tavalla esikuva ja arvostettu hahmo. Itse olen tullut aivan erilaiseksi, kuin millainen oma isäni on. Olen toteuttanut sosiaalista mobilisaatiota. Muistan kun tämä ei kovinkaan neurotyypillinen kolmikko, isäni, mummoni ja äitini tuli Lyseolle, minulle tuli suoranaisesti pako-reaktio, koska tiesin millaisia lapsellisuuksia heidän käyttäytymisessään oli. Äitiäni olen aina arvostanut ja arvostan. Kuitenkin esimerkiksi poikansa tavalla epäsosiaalisia periaatteita omaava mummoni oli kivahtanut ja kääntynyt yläkerrassa toiseen suuntaan ”MINÄ EN KAHVISTA MAKSA!”. Tämän takia en luonnollisesti halunnut jäädä heidän seuraansa. On mielestäni niin, että periaatteet eivät ole siinä mielessä kovinkaan hyviä instrumentteja, jos ne aiheutttavat epäsosiaalista käyttäytymistä ja erottavat ihmisiä toisista ihmisistä. Kun valitan mummolleni vähäistä ystävien määrää, sanoo hän aina, pitäen itseään kaikessa esimerkkinä, ”Eehän minullakkaan ou”. On siis sanottava isästäni ja hänen äidistään, että molemmilla on vankat periaatteet, jotka aiheuttavat heissä häiritsevää ja epäsosiaalista käytöstä. On siis sanottava täsmennyksen mielessä, että äitini mahdollinen autismi ei ole todellakaan niin häiritsevällä tasolla kuin mummolla ja isälläni. Mummonikin kokee olevansa aina oikeassa isäni tavalla. Hän antaa neuvoja ja komentelee ilman suuremmin toisen mahdollisesti kehittyneemmän ihmisen kuuntelemista. Hänessä on kummallinen ja ärsyttävä tapa pyrkiä pikkuporvarilliseen kunnollisuuteen, jonka mukaan äitiä ja vaikka huoltomiestä on oltava ottamassa vastaan asunnolla asennossa ja kaiken on näytettävä moittteettomalta. Koska itse olen aina kokenut tärkeäksi syvällisyyden ja syvällisen kommunikaation, on hän aina korostanut ”ensivaikutelman” merkitystä. Hän toistaa reaktioitaan isäni tavalla ja ei katso omien periaatteidensa kaipaavan päivitystä tai kehittämistä. Hän on asunut miltei viisikymmentä vuotta kaupungissa, mutta samanlainen maalaisjuntti hän on edelleen siitä huolimatta. Hän ei ole koskaan käynyt teatterissa, oopperassa, konsertissa tai ravintolassa syömässä. Ulkomaanmatkat rajoittuvat siihen, että hän on entisen työpaikkansa, vammaisten koulun, kanssa käynyt Tallinnassa ja Tukholmassa. Siellä hän ilahtui, kun joku mies oli tullut hytin ovelle ja sanonut: ”täällä vaikuttaa olevan savolaisia”. Isäni on käynyt äitini kanssa matkoilla jokusen kerran ja sanonut aina: ”Ei olis tarvinnu lähteä”. Häntä ei saa sanomaan, että ulkomailta olisi tullut häneen ja mahdollisesti hänen ajatuksiinsa jotakin uutta. Isäni isä siis oli lehtolapsi. Äitini on aina ollut vaikuttunut etenkin isäni keskinkertaisesta pituudesta (180 cm), koska oma isänsä ei ollut pitkä. Äitini on halunnut isästäni nimenomaan käskijän ja periaattteiden hokijan. Kuitenkin keisarilla ei ole vaatteita ja asia on varsin paradoksinen, että isän roolia korostava aatelinen nainen on mennyt avioon lehtolapsen pojan kanssa, jonka uhoaminen ja kovuus on aina ollut kuviteltua, eikä ole perustunut pitkään ja vanhaan isänlinjaan. Sanotaanhan sitä, että lehtolapsius periytyy suvussa pahimmillaan kolmanteen tai neljänteen sukupolveen. Ihmisillä olevien periaatteiden tulee mielestäni olla etenkin sivistykseen ja valistuneisuuteen perustuvia, eivätkä ne voi perustua sivistymättömyyteen tai koulutuksen puutteeseen. Isäni ryysti päälle viisikymppiseksi aina piimämukistaan loput tipat niin että norsun kärsän ääntä muistuttava ääni kuului aina koko muuhun huoneistoon. Samalla tavalla hän niistää aina nenänsä niin että sen todellakin kuulee kaikkialle. Äitini sanoi joskus, että mummo on opettanut isälleni, että koko muki pitää juoda tyhjäksi ja nenä puristaa perusteellisesti räästä. Kirjoittamisen suhteen, sen alkuvaihessa, isäni sanoi joskus minulle, että minun tulisi kirjoittaa kunnan viemäriaukkojen kansien uusimisesta! Minä olen siis aatelinen, joka on täysin paternaalisen vallan vastainen, enkä muistuta isääni millään tavalla. Hän pikemminkin suhtautuu minuun vihamielisesti, näkee minun toiminnassani vain hänestä sanotut asiat, ja varmaankin kokee häpeää näistä asioista, joita hänen mukaansa ei saa sanoa tai kirjoittaa. Kuitenkin luulisin että hän on voinut itse valita käytöksensä, eikä se ole voinut johtua vain toisten ihmisten käytöksestä häntä kohtaan. Kun puhuin jo viisitoistavuotiaana nimen vaihtamisesta, sanoi hän että pitää odottaa siihen asti, kun häntä ei enää olisi. Minkähän takia tällaisella tavalla olisi tullut tehdä? Hän ei ole tehnyt kovinkaan kunnioitettavaa vaikutelmaa. En ole varma siitä, kuinka autonomisena hän omia periaatteitaan ja toimintaansa pitää. Hän kuitenkin aina valittaa joiden toisten toiminnan aiheuttavan oman toimintansa. Muistan sellaisenkin lapsuudesta, että kun olimme mökillä ja isäni rikkoi kahvikuppinsa, rupesi hän välittömästi valittamaan äidilleni, että hän oli antanut tälle rikkinäisen kupin. Samanlaista lapsellista mielivaltaisuutta on ilmennyt lukuisia kertoja: syy pahaan tai väärään on aina muissa, ei itsessä. Isäni on etenkin pikkuporvarillinen ihminen, joka on aina delegoinut oman rankaisuvaltansa tarvittaessa muille ihmisille ja viranomaisille, joita hän on aina tukenut enemmän kuin minua. Yleensä koskaan jos minua on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti tai väärästi, hän olisi ottanut minua tukevan ja kannustavan puolen. Huonot periaatteet ovat etenkin tekijä, joka ei edistä sivistymistä ja uuden tiedon ja toiminnan takeen hankkimista. Jotkut ihmiset kuitenkin pystyvät elämään tuollaisten periaatteiden kautta omaa, monesti hyvin rajoittuvaa elämää. Mummollani on aina kaikki ohjeet toiminnalle ja hän tosiaan pikkuporvarillisesti työntää oman nokkansa kyselemättä toisten ihmisten asioihin. Hän perustaa ajatuksensa alkeisalkeisiin, hyvin elementaariseen tietopohjaan, jotka neuvot kävisivät mahdollisesti vammaisille tai lapsille, mutta tuskin väitöskirjantekijälle. On selvää, että läheisten ihmisten väärät periaatteet kolahtavat monesti sellaisiin periaatteisiin, joita älykkäällä, sivistyneellä ja jatkuvaan kehitykseen pyrkivällä suhteellisen nuorehkolla ihmisellä voi hyvinkin olla. Mummoni kuvittelee, että panttilainaamo-ohjelmassa työntekijät tietävät kaikesta kaiken, eikä ymmärrä sitä, että tilanteet ovat lavastettuja. Hän myös esimerkiksi luulee, että Presidentinlinnanjuhlissa vieraat järjestäytyvät tampuurissa ennalta säädettyyn järjestykseen. Lisäksi hän on ihmetellyt sitä, miten vihreäpaitainen mies osti paljon tavaraa Riistokauppaveivarissa, tajuamatta että mies oli jälleenmyyjä. Tällaisia lapsellisuuksia riittää hänellä, isälläni ei samalla tavalla, koska hän on kuitenkin varmasti äo:ltaan varmasti äitiänsä lahjakkaampi ainakin matemaattisissa ja teknisissä aiheissa. Lisäksi on varmasti poikkeavaa, että isäni isän isä oli jenkki. Lehtolapsius, erilaiset arvostukset, jenkki-isoisoisä, äidiltä peritty suvun nimi ovat varmasti asioita, jotka erottavat minut tavallisen aatelin imagosta. Kuitenkin katson että olen saanut varsin paljon hyviä ominaisuuksia ja saanut niiden kautta kehitettyä paljon parempia mielipiteitä ja periaatteita esimerkiksi isääni ja hänen äitiinsä verrattuna. Olen joskus ajatellut, että olisi ollut parempi, jos kotona olisi lyöty, koska henkisestä väkivallasta on niin paljon vaikeampaa valittaa kenellekään jälkikäteen.

Filosofiani perusteista

Sosiaalinen dominanssi tarkoittaa voimasuhdetta sellaisessa olosuhteessa, jossa vallanhalu koordinoi ihmisten toimintaa, ja jossa ihmiset koordinoivat pintapuolisen vallan puolesta. Kommentaariaatti, ontokratia ja vaikutteellisuus perustuvat siihen, mitä toiset ihmiset asioista ajattelevat ja se siinä mielessä käy aina oikeaa arvostamista ja symboleiden tulkintaa vastaan, koska jälkimmäisessä ihmisten tulee olla ajattelematta toisten ihmisten pintapuolisia ja tahtoliitteisiä mielipiteitä ja etumisrelaatioita. Myöskin vaihto porvareiden mielessä, eli kauppa, tarkoittaa sitä että siinä vaikuttaa sosiaalinen dominanssi, koska vaihtosuhteet ja etumispyrkimykset perustuvat aina pintapuolisiin mielipiteisiin, ja sen takia kulttuurin tulisi aina perustua sellaisiin liitteisiin, jotka palvelevat yksilön pyrkimyksiä yhteiskunnassa ja kultttuurissa. Olemisen vapaus eli ontoeleuteria perustuu siihen, että yksilöille annetaan mahdollisuuksia luovia itsenäisesti kulttuurin parissa ja sen rakentamisen ja ylläpitämisen pyrkimyksissä. Olemisen vapaus perustuu yksilöllisyyteen eli ajatteluun yksilöstä lähtien, kun taas sosiaalisessa todellisuudessa tapahtuva itsekäs toisten ihmisten mielipiteiden toteuttaminen perustuu aina koordinointiin eli subjektiiviseen mielivaltaiseen päätöksentekoon. Koordinointi määrittyy olemisen vallan mukaan siitä, miten kollektiivisia mielipiteitä yhdistetään ihmisten pintapuoliseen hyötymiseen ja sitä kautta se edistää aina valtaa hallussaan pitävien ihmisten ja ryhmittymien mielipidettä ja etumisen pyrkimystä. Ajattelu on ihmisiin suhden persoonatonta, koska se perustuu syvällisesti siihen, miten kulttuuria on luotu pysyvien symbolisuuksien kautta ja niitä arvostaen. Syväsymbolit, eli ne symbolit, jotka ihmisten tulee tavoittaa vapaan arvostamisen kautta, pysyvät aina kaiken kulttuurin teon mukana, ja vain ne ihmiset jotka toimivat syväsymbolien osoittamalla tavalla voivat luoda perustavan laatuista kulttuuria. On siis sanottava, vaikka tämä järjestelmä muistuttaa Platonin ideaoppia, että varmasti on niin, että ajan kulusta riippumatta ihmiskunnan historiassa aina on voitu toteuttaa joko oikeita tai vääriä periaatteita kulttuurin luomisessa. Vertailukohdalliset symbolit taas tarkoittavat kommentaariaatin ja olemisen vallan käyttämiä paperitiikereitä, peilejä, josta näkee kaiken haluttavan kun vain ne asettaa sitä vasten eri kulmista, ne ovat siis vaikutteellisuuden tuloksia, kun ihmiset eivät katso tärkeäksi oikeiden arvojen tavoittelua ja niiden kehittämistä. Vertailukohdallinen symboli, esimerkiksi vaikka palkka, palvelee ihmisten pyrkimyksiä mutta vain pintapuolisella tasolla, koska niiden seuraajat luopuvat totuuden etsimisestä ja tavoittelusta ja lopettavat arvojen kehittämisen ja niiden hienontamisen koko ajan syväsymbolien tavoittelulla ja niiden kanssa tekemisissä olemisella. Syväsymboli kertoo jonkin perustavan asian siitä, miten ihmisten saavuttama todellisuus voi olla, - ne ovat siis ajattomia merkkejä siitä, miten periaatteita ja arvostuksia tulisi toteuttaa. Se on selvää, että jos ihmiset tekevät omista arvoistaan pintapuolisia mielipiteitä, joita vaihdetaan etumispyrkimysten mukaan ideologisen nautinnon tavoittelulla, on se merkki siitä, ettei heillä ole todellisia arvoja, ja mielestäni se kertoo myös sen, ettei tällainen tahdosta, reaktiivisuudesta, relatiivisuudesta ja negaatiosta vaikuttunut ihminen voi millään tavalla ottaa osaa sellaiseen politiikkaan, jossa yhteiskuntaa ohjattaisiin kohti oikeanlaisia periaatteita ja arvojen toteuttamista. Vaikutteellisuus tarkoittaa sitä ihmisen olemismuotoa ja hänen arvojensa olemismuotoa, että arvot ovat liitteessä kommentaariaattin, olemisen valtaan ja lopulta vertailukohdallisiin symboleihin. Siinä ihmisiin ladataan sellaista tietoisuutta, etteivät arvot ole tärkeitä asioita ja niitä tulee vertailla ja jopa vaihtaa silloin, kun voidaan katsoa niiden vertailun sellaista vaativan. Eli filosofiani syvällinen periaate on se, että ihmisten tulee käyttää itsenäistä arvoharkintaa ja pyrkiä sitä kautta sellaisiin arvoihin, joiden kautta hän voi harkita myös yhteisöliitteitä. Pakottamisella ja ihmisten vaikutteelliseksi tekemisellä ei voida pyrkiä siihen, että yhteiskunnassa ja kulttuurissa toimittaisiin sellaisella tavalla, jossa yhteiskunta ja kulttuuri voisivat perustua sellaisiiin periaatteisiin, joiden avulla on päästy sellaiseen tasoon yhteiselämässä, jossa ihmiset voisivat toimia vapaasti ja yksilöllisesti ja sitä kautta tuoda kulttuuriin ja yhteiskuntaan todellisia edistymisen ja kulttuurin korkeuden takaavia piirteitä. Syväsymbolit eivät kuitenkaan ole suoranaisessa mielessä jotain samaa kuin Platonin ideamuodot, vaan ne näyttävät enemmän ihmisille jotain siitä, miten arvoja ja arvostuksia tulisi käsitellä. Arvot ja arvostukset voivat perustua samanaikaisesti objektiivisiin yksilöllisyyden ja vapaan olemisen takaaviin periaatteisiin tai subjektiivisiin mielipiteisiin, jotka huomioivat aina sosiaaliset etumissuhteet ja joidenkin subjektiivisten tahojen hyödyn, joka esitetään ihmisille yleisenä hyötymisen tapana. Kuitenkin on niin, ettei kulttuurin ja yhteiskunnan yhteydessä voida ajatella hyötymistä missään taloudellisessa tai sosiaalisessa mielessä. Kulttuurin ja yhteiskunnan tulee olla itseisarvoista, eikä niiden arvoa voida pelkistää minkäänlaisiin budjetteihin, joita porvarimaiset poliitikot ovat jatkuvasti niille luomassa. Kulttuurin ja yhteiskunnan arvoa ei voida pelkistää minkäänlaiseen summaan tai kategoriaan mikä sille ollaan antamassa, vaan sen tulee perustua aina sellaisiin arvoihin, jotka tulee tavoittaa vapaalla arvoharkinnalla, joka taas perustuu yksilöllisyyden periaatteen hyväksymiseen. Tämän todellisuuden vertauskuvallisia vastakuvia ovat esimerkiksi alennusmyynnit supermarketeissa ja suuret yksilöttömät massat puoluekokouksissa. Tämän filosofiani mukaan esimerkiksi puolueen liittymistä ei tule tehdä jonkin puoluejohtajan vaikutteellisten mielipiteiden tai kollektiivisen mielipidekoneiston kautta. Tämä korostaa sitä, että arvoihin on aina tultava omien arvostuksen kehittymisen aiheiden kautta. Arvon hyvyyttä määrittää se, kuinka kauan ja kuinka perusteellisesti sitä on kehitetty yksin ja yksilöllisesti. Arvon perustavuuden tietää siitä, kun näkee kuinka kauas ontokratia ja kommentaariaatti jäävät sen toteuttamisessa. Kun arvot ovat vapaita ja yksilöllisiä, käy ontokratia ja kommentaariaaatti tavallisesti kauas tällaisesta yksilöstä ja alkaa monesti rakentamaan katkeria mielipiteitä tällaisista ihmisistä. Eli jos tiedät, että jotkut, mahdollisesti korkeassa asemassakin olevat olemisen vallan hallitsijat suhtautuvat sinuun katkerasti ja joskus jopa vihamielisesti, niin tiedät olevasi oikealla tiellä ja menossa oikeaan suuntaan. Kuitenkin sitäkin on varmaan käsiteltävä, miten ihmiset voivat sitten liittyä yhteen osallistumisen mielessä, koska emme kuitenkaan halua, että ihmiset jäisivät yksin omien arvojensa kanssa, joka voisi jopa johtaa ihmisiä jonkinlaiseen solipsistiseen minätodellisuuteen, niin on sanottava osallistumisen perustuvan etenkin arvojen kokemiseen ja niiden kautta niiden osoittamiin päämääriin yhteiskunnassa, ja samalla vaikutteellisuus tarkoittaa sitä, etteivät nämä ihmiset voi toteuttaa omien arvojensa todellisuutta, koska kommentaariaatti kirjoittaa oman selostuksensa näiden ihmisten arvojen marginaaleihin, josta on seurauksena se, etteivät lopulta vaikutteelliset kukaan toteuta omia arvojaan, koska kaikilta vaaditaan niistä luopumista, ja lopulta arvoistaan luopuneita ihmisiä ohjaavat sellaiset pseudoarvojohtajat, jotka ohjailevat kasvotonta massaa subjektiivisten koordinoinnin pyrkimysten kautta, jossa he pyrkivät etenkin omaan hyötyynsä ja oman kuvitellun valtansa validointiin. Kuitenkin omien arvojensa kautta oikeisiin periaatteisiin pystyvät ja syväsymbolien kanssa tekemisiin päässeet ihmiset voivat nähdä sen, että subjektiivisten mielipiteiden johtajat ovat todellakin paperitiikereitä, joilla ei todellisuudessa ole pysyvää valtaa kulttuurissa tai yhteiskunnassa. Onhan tämän sanottava muuttuneen, kun vielä noin sata vuotta sitten suurin osa ministereistä oli professoreita ja tohtoreita, samalla kun tänä päivänä meillä on kaikenlaisia sannamarineita ja riikkapurria. Osallistuminen perustuu etenkin siihen, ettei se vaikuttellisuuden tavalla hae pelkästään valtaa sen takia, että jotkut subjektiiviset ihmiset haluaisivat sitä muiden ihmisten kustannuksella. Eli osallistuminen ja filosofiani ei koskaan tavoittele yksittäisille ihmisille asetettavia valtapositioita, vaan esimerkiksi Chomskyn mielessä päätöksenteko ei voi perustua sellaisiin yksilöihin, jotka eivät ole vapaita, ja jotka voivat esimerkiksi Sanna Marinin suoraan medialle sanoman asian perusteella vain pitävänsä vallasta ja sen takia tavoiteltavan vain omaa vallantunnettaan ja sen muotoilua semi-nuoren naisen oman arkensa mukaiseksi. On varmaa niin, ettei Marin ole riittävän älykäs miksikään ministeriksi, koska hän on vähintäänkin narsistinen ja omaan ”valtaansa” korosteisesti keskittyvä. Osallistuminen on etenkin yhdessä toisten vapaiden ihmisten kanssa toteutettavaa yhteisten periaatteiden rakentamista, samalla kun vaikuttaminen on etenkin epävapaiden ihmisten subjektiivisten mielipiteiden ohjailua oman vallanhalunsa perusteella. Osallistuminen voi siis tapahtua erilaisten solujen kautta, joiden ei tarvitse olla jatkuvasti tekemisissä toisten osallistujien kanssa, eli se perustuu selkeämmin kuin vaikuttaminen etenkin ihmisten omiin arvoihin ja periaatteisiin. Vaikuttaja väittää pystyvänsä näyttämään ihmisille arvoja, joita ”vaikuttaja” väittää voivansa heille antaa tai ainakin ohjata ihmisiä itse ilmaisemiaan arvoja kohtaan. Tämä ei ole mahdollista, koska kaikki arvostaminen alkaa aina yksilön omista arvostuksista ja tavoitetuista arvoista. Tässä mielessä kouluihin olisi otettava uudeksi oppiaineeksi arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikki ja tämä ei tarkoita minkäänlaisen yhden sallitun ideologian edistämistä, vaan se tarkoittaa niiden tapojen kritisoimista, jotka arvojen ja periaatteiden yhteydessä olisivat ajamassa ihmisiä kohti riippuvaisuutta ja saneltuja arvoja ja periaatteita. Tämän opettaminen olisi tärkeää koulussa, koska muuten on varmaan niin kuin on tänä päivänä, että kaikki ihmiset väittävät että he tarvitsisivat Sanna Marinin kaltaisia muotijohtajia, jotka eivät ole tuoneet ihmisten hyvää tavallisesti ajavaan politiikkaan muuta kuin oman muoti-ikonin kuvitelmia ja omaa hyvää ajavia arvojen aihioita. On varmaa, että esimerkiksi Sanna Marinilla ei ole koskaan ollut minkäänlaisia arvoja ja periaatteita yksilöllisen harkinnan mielessä, vaan hänen ”valtansa” on perustunut aina vallanhaluun ja sosiaaliseen dominanssiin pyrkivään koordinointiin, jossa lopulta toiset ihmiset hänen puolueestaan ovat määritelleet sen, mitä mieltä hän on milloinkin asioista ollut. Esimerkiksi Natoon liittyminen tapahtui hänen aikanaan vain Venäjän Ukrainan sodalla aiheuttaman pelon kautta, vain Kokoomus oli aiemmin ajamassa tätä liittymistä sen periaatteen kautta, että Nato voisi jatkuvasti suojella jäsenmaitaan. Sote ja peruskoulun pidentäminen eivät olleet hyviä päätöksiä, vaan se varmasti tapahtui vain kaikenlaisten sosionomidemarien mielipiteiden näyttämästi. Samalla puolueet ajattelevat vain sitä, mitä jollekin poliitikolle on tapahtunut itsestään riippumatta, eikä katsota, että autonominen päättely ja preferenssiautonomia olisivat tärkeimmät asiat ehdokkaaksi asettamisella. Sen takia, jos joku on julkisesti häpäisty, katsotaan, ettei tällainen ihminen voi päästä minkäänlaisiin asemiin, ja jotkut voivat jopa todellisten arvojen kiistämisellä väittää, että joku ihminen voisi todella ansaita jonkinlaisen kollektiivisen häpäisemisen. Välttelemällä häpäistyä ihmistä, nämä luottamushenkilöt vain vahvistavat näiden häpäisijöiden oikeuden omalle teolleen. Mitä tuollainen asia lopulta merkitsee? Se merkitsee vain sitä, mikä on saatu tallennettua. Se ei välttämättä kerro mitään häpäisemisen kohteesta, eikä sitä tulisi sen myötä millään tavalla havaita. En päässyt ulkoministeriön diplomaattikouluunkaan noin kymmenen vuotta sitten, ja voi varmasti havaita sen, että tämä häpäisemisen tapahtuma oli silloinkin suljettujen ovien syynä. Tässäkin nämä häpäisijät toteuttivat vain sosiaalisen dominanssin ja koordinoinnin piirteitä – asia tehtiin sen takia, koska nämä ihmiset havaitsivat siihen olleen opportunistisen mahdollisuuden. Kokoomus nähtävästi ajattelee, että se ei voi ottaa ehdokkaakseen sellaista ihmistä, joka on joutunut tuollaisen opportunismin kohteeksi, naama on tärvelty ja häpäisty. Voidaan kysyä, kuinka kauan tuollaista asiaa pitäisi todella muistella. Mihinkään minun toimintaani ei tuollainen asia ole koskaan vaikuttanut. Ehkä siitä kertoo se, etten ole koskaan muistanut tuosta tapahtumasta mitään. Olen vain saanut viitteitä asian tapahtumisesta tosilta ihmisiltä. Jos asia olisi jollain tavalla vaikuttanut minuun, silloin minun syrjimiseni asian verukkeella voisi ehkä olla jollakin tavalla arvosteluun hyväksyttävä, mutta kun niin ei ole, niin mielestäni asialla ei ole minkäänlaista arvoa arvostelun aiheena. Vai onko aiheena se, että kun en ole ruumiillisesti kovinkaan iso mies, niin tuon hyväksikäyttäminen ja sen todistaminen riittävät siihen, että kun joku alistetaan ruumiillisesti, voi hän joutua vastaanottamaan syrjintää aina. Joku tuttu runoilija kirjoitti minusta, että olen niin kuin kaikki ihmiset tuon asian kautta. Se vain sattui kerran osumaan minuun. Ja on aika naurettavaa, että jotkut ihmiset vain jatkavat jopa seksuaalisen pahoinpitelyn ja ahdistamisen uhkan olemassaoloa jättäytymällä asiassa vähäisemmän tekijän puolelle. Olen kokenut samanlaista seksuaalista pahoinpitelyä myös muilta, mutta näistäkään en muista mitään. Minut on vain haluttu asettaa samanlaiseen asemaan kuin missä nämä ihmiset ovat mielestään nähneet minun olevan. Edelleenkin olen hetero, enkä koe tarvetta yhtyä kenenkään miehen paskaiseen peräreikään tai mihinkään muihin ruumiin aukkoihin. Pikkuporvarit ovat nimenomaan sellaisia henkilöitä, jotka miettivät sitä, miltä jokin asia näyttää, ja tähän voin laskea hyvin etenkin isäni, setäni, sedän vaimo, isän puolen serkkuni sekä veljeni. Nämä ovat nimenomaan sellaisia, että heidän tulee osoittaa mielipiteensä jostain asiasta toisten ihmisten mielipiteiden ja arvostumien takia. Jos nämä olisivat samanlaisia kuin minä, he olisivat asettuneet puolustamaan minua, mutta ei, ei riitä, pitää mieluummin jäädä täysin tuntemattomien ihmisten puolelle todistelemaan heidän mielipitetään minusta ja minun olemisestani. Minusta ei koskaan tule pikkuporvaria, koska minua ei koskaan saa luopumaan sellaisista arvoista, jotka perustuvat yksilön oikeuksiin ja oikeuteen olla samalla tavalla yhteiskunnan ja yksilön puolella, miten kaikki oikeanlaiset ihmiset ovat aina toimineet. Huomasin kerran, kuten nämä toistensa reaktioita toistavat pikkuihmiset lähes aina toimivat, ja myös sen, että on mukavaa ottaa samanlaisten puutteessa puhelu jollekin samanlaiselle ihmiselle, että joku sian näköinen poika puhui Siilinjärvellä linja-autossa minusta jollekin varmasti samalla tavalla sian näköiselle pojalle, että ”hävettää olla SEN kanssa samassa bussissa”. Ja epäilen, että puhelu oli suunnattu keskiälyistä tyhmemmälle narsistiselle kokiksi opiskelleelle samalla luokalla yläkoulussa olleelle kaverille, joka kuulemma kokkikoulussa laitettiin kuorimaan perunoita ja tiskaamaan astioita, koska katsoivat ettei hänestä muuhun ollut. Kokkikoulu jäi häneltä kesken. En ole koskaan ollut väkivaltainen ihminen, koska väkivaltaa ajatellessa minulle tulee aina mieleen se, mitä väkivallan kohteelle kävisi kuin se, mikä on psykopaateille tärkeintä, eli se, miten kohdetta voitaisiin eniten vahingoittaa. Siinä mielessä on kovin alkukantaista ajatella, että jokainen jota on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti haluaisi tehdä jotain väkivaltaista niille ihmisille, jotka kohtelevat tai ovat kohdelleet jotain epäoikeudenmukaisesti. Olen kieltämättä kohdannut epäoikeudenmukaisuutta, mutta siihen ei ole oikea tapa suhtautua, että sitä pitäisi naisten tapaan lyhytjännitteisesti itkeskellä ja sen jälkeen unohtaa se täysin. Sen takia en ole koskaan ymmärtänyt naisten tapaa itkeskellä ja sen jälkeen unohtaa asia. Oikeanlainen suhtautuminen epäoikeudenmukaisuuteen tapahtuu etenkin lain kautta. Ja on kyllä väärin ja pikkuporvarillista ajatella, että joskus jollain tavalla häpäisty ihminen olisi jotenkin itse syyllinen tapahtumaan sillä tavalla, että häntä tulisi vältellä ja muistaa hänestä vain jokin tällainen asia, jolla ei oikeasti ole vuosikausien jälkeen enää minkäänlaista merkitystä. Se on kyllä mainittava, että kertoo tavallisista ihmisistä sen, että kun he mielellään sadismissaan kävivät todistamassa kuvia tuosta tilanteesta eikä kukaan halunnut tehdä asiasta oikeusjuttua ajoissa, on se tosiaankin osoitus siitä, miten kateellisia ja pikkuporvarillisia ihmiset voivat olla. Tämä välinpitämättömyys ja joidenkin ihmisten oman pesän suojaamiseksi ottamat mielipiteet eivät saa minua ajattelemaan niin, että kyseinen asia voitaisiin joillain perusteilla tulkita oikeudenmukaiseksi. Varmasti jotkut alhaiset ihmiset ovat kokeneet asian jopa oikeutetuksi rahvaan kurinpalautukseksi. En voi ymmärtää todellakaan tällaisia ihmisiä, minä en pyytänyt tällaistakaan kohtelua keneltäkään. Ja se, että osallistujissa oli entisiä opettajiani, kertoo vain siitä millaisilla periaatteilla Pohjois-Savossa nykyäänkin opetetaan. On sanottava esimerkiksi Kokoomuksen Pohjois-Savon toiminnanjohtajasta, että hänellä on facebookissa Kokoomuksen puoluekokouksessa yläpuolelta otettu kuva, jossa kymmenien ja kymmenien ihmisten keskellä on varmaan kyseinen nainen. Hän on ollut myös eduskuntavaaleissa Kokoomuksen ehdokkaana. Hän varmaan kokee luonteensa ja persoonansa tulevan selkeimmin esiin tuollaisesta kulmasta otetussa kuvassa, jonka perusteella sen näkijä voi vain arvailla, onko hän halunnut kuvata itsensä vai vain yleiskuvan Kokoomuksen puoluekokouksen kymmenistä osallistujista tuossa kuvan kohteena olevassa salin kohdassa. Ja pikkuporvarillista ihmistä miellytää etenkin se, millaiseen asemaan joku toinen ihminen voidaan toisten ihmisten puolesta saada. Se on sellaisen lämpimän naurun aihe, kun voidaan ajatella, että tämä ihminen oli tällaisessa tilanteessa enkä esimerkiksi minä, vaikka kuka hyvänsä olisi voinut olla samankaltaisessa tilanteessa. Minä en ole tässäkään asiassa minkäänlainen rikollinen. Filosofiani ydin on siis se, että jokaisen tulisi olla yksilö, eikä luopua yksilöllisyydestään minkäänlaisen periaatteen takia. On varmasti niin, että monessa mielessä naiseksi tullaan eikä joku ole nainen vain sukupuolielimiensä perusteella. Siinä mielessä on kuitenkin sanottava, että jotkut naiset luopuvat esimerkiksi parisuhteessa omasta yksilöydestään ja alkavat vain ajatella sitä, miten naisena ollaan miehen kanssa. Arvot ja periaatteet tulee löytää yksin, ja siinä mielessä kehittyminen mutta etenkin henkinen kehittyminen tapahtuu etenkin yksin olon kautta. Nykypäivänä yksin oleminen on tehty etenkin nuorilla ihmisillä lähes mahdottomaksi, koska jostain syystä yhdenmukaiset ja tekoälyllä vahvennetut tiedon hankkimisen menetelmät yhdenmukaistavat nykypäivän ihmisiä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kännykkää räplätään koko ajan kirjan lukemisen sijaan joka paikassa, ja useimmat nykypäivän nuorista eivät varmaankaan edes omista kirjoja. Nehän kuuluvat johonkin vanhaan aikaan – ”Matti Nykäsen” aikaan! Aateli on edelleenkin eksentrisyyden viimeinen suoja keskiluokalta ja pikkuporvareilta ja eksentrisyys tarkoittaa todellakin sitä, että jokaisella on täysi valta olla sillä tavalla kuin miten itse haluaa täydellisesti olla. Nykyaikainen tietoteknologian kehitys yhdenmukaistaa etenkin nuorten ihmisten mahdollisuutta suhtautua asioihin yksilöllisesti, ja koinpa keväällä sellaisenkin tilanteen, jolle en höristänyt korvianikaan, että ala-asteen oppilaiden näköisten poikien porukka kiljui selkäni takana: ”HOMO!”. On sanottava, että on huolestuttavaa, jos tuollaiset ennakkoluulot ovat ohjaamassa tuollaisten pikkupoikien julkista toimintaa, etenkin kun en todellakaan ole homo. Huolestuttavampaa on tietysti se, jos ihmisten ennakkoluuloisten nimeämisten kohdalla käytetään termejä sukupuolivähemmistöjen jäsenistä. Kuitenkin koen, että tuollainenkin asia on täysin yksityisasia, enkä koe tarpeellisiksi olla minkäänlaisten setojen jäsen. Siinä mielessä oli aika hauska erään elokuvan kohta, muistaakseni elokuva oli My fellow Americans, jonka pääosissa olivat mm. Jack Lemmon, jotka esittivät kahta entistä Yhdysvaltain presidenttiä, joita jotkut hallintoon soluttautuneet vallantavoittelijat ajoivat takaa, ja jotka eräässä tilanteessa liittyivät pienessä kaupungissa katutapahtumaan, eivätkä havainneet että tapahtuman banderolleissa luki ”Länsi-Virginian homot”, kuten elokuvan kohta oli tuohon aikaan suomennettu.

Runo

 Valkoiset pantterit heimomekoissaan

Siihen on vaan aina niin totuttu

eikä koskaan suinkaan jouduttu

seuraan tumman eikä neekerin

päänne tarvitsee kohta lääkärin

riipumme Suomessa menneessä

tällaisen turhakkeen näkee joka enteessä

tulee perheestä jossa vanhemmat on "suomalaisia"

eroaako muusta kuin jos olisi vaikka "humalaisia"

onko se niin tärkeää että kannattaa sanoa

ääniä rajoittuneiden vain itselleen anoa

haistaako heimon jopa ulkoa käsin

matkalle nationalismiin hyppäisin

jos olisin vielä hiekkalaatikon tasolla

liikunnassa viimeisenä joukkueiden jaolla

aistimme heimoa kuin koiran pyllyä

on se siinä miltei kuin pelkkää sylkyä

oma heimo on paras ja turvallisin paikka

geenit kuitenkin vähemmän tavoiteltuja vaikka

pelkästään niiden kanssa maistuu saikka

heimon näkee yhteisestä mekosta

sekä housuissa olevasta valkoisesta gekosta

on meillä rajoittavat suuret puheet

olemme ajatuksissamme suuria kuin luteet

ei neekeri koskaan voi suomalainen olla

koska silloin meillä saattaa hajota polla

heimomme ei tietysti saa sortua koskaan

vaikka se on kieltämättä tehnyt sen - joskaan

eivät muut heimoista ja omista porukoista puhele

jotkut jopa muuallakin maailmassa suhailee'

tämä on sitä kun ei muuta - parempaa - keksi

kiihottaa rasismi meitä ehkä kuin seksi

ihmisen ihonvärin on oltava valkoinen siksi

ja oma porukka on parasta - mutta miksi

ei sovi todellakaan meille rotu tuon

vain heimolle omalle ja porukalle laupeuden suon

haluamme vain säädellä ja rajoittaa muita

ettei kukaan sentään näkisi metsää puilta

neekerille annettu laupeus avaa suita

onko tämä olennaista voi kysyä

sama kuin arvostelisi mykyrokan mykyjä

tietävätkö nämä yleensä mikä on vapaus

se ei suinkaan ole velan suomalaisen takaus.

Mietteitä Britannian matkan jälkeen

Olin äsken runsaan viikon matkalla Britanniassa. Lensin Amsterdamin kautta Glasgow'hon missä olin kaksi yötä, Leamington Spassa yhden yön, Oxfordissa yhden yön ja Lontoossa kolme yötä. Lisäksi kävin mm. Shakespearen synnyin- ja kotikaupungissa Stratford-upon-Avonissa. Glasgow'ssa kävin mm. nummilla ja Glasgow Rangersin kotistadionilla Ibrox Parkilla. Leamington Spassa katselin miellyttävää varsin pientä kaupunkia ja kävin syömässä hyvin. Oxfordissa kävin katselemassa mm. Trinity collegea ja ostin kirjoja kirjakaupoista. Lontoossa kävin mm. Natural history museumissa ja Tate Modernissa. Lisäksi ostin mm. Notting Hillissa Portobello roadilla kirjoja ja myös jonkinlaisia antiikkiesineitä. Ostin äskettäin lisäksi turkiksen (tekoturkista) huutokaupasta. Matkat avartavat aina mieltä ja miettiväisenä ihmisenä saan miltei aina jonkinlaisia valaistumia uudenlaisesta ajattelusta. Tällä matkalla tuli mieleeni se, miten olen aikaisemmin suhtautunut ikäisiini ja nuorempiin naisiin. Olen joskus tavannut ajatella, että etenkin nuoret naiset ovat pinnallisia ja yliseksuaalisia ja siten kyvyttömiä korkeampaan ajatteluun ja syvällisyyteen. Mieleeni on kuitenkin tähän liittyen tullut se, että naisiakin on lopulta monenlaisia. Katsellessani ja ollessani tekemisissä naisten kanssa tällä matkalla, tuli mieleeni se, että monesti etenkin suurkaupunkiympäristössä naiset tulevat miehiä paremmin toimeen oman opiskelunsa ja työskentelynsä kautta, vaikkakin naisilla ei monesti ole kanttia edetä johtaviin asemiin jonkinlaisten omaksuttujen piirteiden takia. On varmasti niin, että naiseksi tullaan, kuten Simone de Beauvoir on joskus kirjoittanut. Minä kuitenkin takaisintulomatkallakin Suomeen kirjoitin kännykkäni muistiinpanoihin tämän väitteen, että nainen on tavallisesti yliseksuaalinen ja pinnallinen, eikä sen takia pysty minkäänlaiseen syvällisyyteen. Se on varmaan niin, että saatan kirjoittaa ylös tällaisia asioita, koska itseäni on sanottu intensiiviseksi, syvälliseksi ja tarvittaessa voimakkaita tunteita ilmaisevaksi ja käsitteleväksi. Kissani vaikutti tyytyväiseltä takaisintulooni, vaikka tietysti vaikutti osittain myös jotenkin vaikeasti tavoiteltavalta. Huomaan sen, että ilmeettömyyteni varmasti herättää monissa naisissa hämmennyksen tunteita. Siinä mielessä olen huomannut sen, että olen varmasti syntynyt vanhana, eikä minua kovin helpolla enää ainakaan saa minkäänlaiseen nuorisokulttuuriin, jossa esimerkiksi ilmeily on tärkeä osa kommunikaatiota. Lisäksi ruumiillisuus ja pinnallisuus ovat asiat, jotka eivät varmaan koskaan ole minua miellyttäneet. Siinä mielessä ajateltu nuoruus ei varmaan koskaan ole minua koskettanut. Vielä kun nykyaikanakin ihmiset ajattelevat, että tietyn ikäisten ihmisten tulisi olla tietynlaisia, on tämä aina vaivannut minua. Siinä mielessä olen varmaankin sen verran herkkä ja syvällinen, etten jaksa ihmisten pintapuolisia reaktioita. Runoilijan kohtalo on kokea vahvasti ja olla siinä mielessä vastaan koko tavanomaista maailmaa ja ihmisten pintapuolisia reaktioita. Voimakkaasti kokeminen tulee esiin itsessäni sellaisissa tilanteissa, jotka liittyvät korkea-arvoisiin arvotunteisiin ja tapoihin kokea. Minua liikuttavat monesti etenkin veljeys, rohkeus, itsensä ylittäminen ja uskollisuus. Siinä mielessä olen aina kokenut itseni myös sotilaaksi, jota vaivaavat sellaiset ihmiset, jotka aikuisenakin toimivat pintapuolisesti ja monesti pintapuolista seksuaalisuutta ilmaistaen. Minä en kiihotu huorista, jotka suhtautuvat seksuaalisuuteenkin sillä tavalla kuin se olisi pieni ja merkityksetön asia. Olen aina ollut ulkopuolinen enkä todellakaan kuulu mihinkään niin kuin se olisi asia, joka jollain tavalla minuun vaikuttaisi tai ohjaisia ajattelemaan tai tekemään jotenkin. ”Ukkoina täällä syntyy jo sylilapset, ja nuori mies on hautaan valmis jo”. Minua ei edelleenkään vaivaa minkäänlainen terveyden tila, ja sen takia on sanottava tällä asialla naljailijoiden olevan aika kaukana päiväni todellisuudesta. Minun on kuitenkin kirjoitettava, kirjoitettava koko ajan, että saan jonkinlaisen merkityksen omalle olemassaololleni. Tarvitsisin jonkinlaisen muusan tapaisen naisen, joka voisi olla apuna käsittelemässä näitä joskus vahvojakin tunteitani. Siinä mielessä nuoret ja pinnalliset ihmiset eivät voi ymmärtää todellisuudessa merkityksellisiä tunteita, ja on varmaan niin, että nämä herättävät pinnallisissa ihmisissä vain pilkkaa ja halua satuttaa ja loukata. Siinäkin mielessä minua satuttaa pintapuolisesti ihmissuhteita muodostavien nuorten ihmisten pinnallisuus ja halu toimia pinnallisten asioiden puitteissa. Minulle riittäisi vain yksi nainen, joka voisi olla samalla tasolla älyllisesti, arvollisesti ja maailmankatsomuksen sisällä. Kuitenkin on varmaan niin, etten minä tarvitse ketään vain sen takia että pitäisi vain olla jonkin toisen ihmisen kanssa. Matkalla huomioni kiinnitti edelleen brittiläinen tapakulttuuri, joka on paljon pidemmälle johdettua kuin minkään muun maan tai alueen tapakulttuuri. Skotlannissa pitää olla muistaa sanomatta Englanti, vaikka suurin osa skoteista onkin unionisteja ja siten Englantiin liitteessä. Sattui aika hyvin, kun olin menossa Ibroxille taksilla, että taksikuski oli myös unionisti, protestantti ja Glasgow Rangersin kannattaja. Kävin fanikaupassa, josta ostin huivin ja muutamia muita fanituotteita. Kuitenkin katolisten osuus Glasgow'nkin väestöstä on nousussa sen takia, koska katoliset ovat tavallisesti uskonnollisempia ja tiiviimmässä uskonnollisemmassa liitteessä kuin protestantit, minkä lisäksi tietysti he myös lisääntyvät enemmän ja nopeammin. Saman on voinut havaita myös Pohjois-Irlannissa ja Belfastissa, jossa sielläkin unionistit ja protestantit alkavat olla vähemmistössä katolisiin nähden. Itseäni on aina koskettanut Strongen baronettien kohtalo Pohjois-Irlannissa. IRA sytytti linnansa tuleen ja tappoi sekä iäkkään High Judgena toimineen baronetin ja tämän pojan ja perillisen näiden istuessa kartanonsa kirjastossa televisiota katsomassa. Kuitenkin tämä tapaus ei ole ainoa kategoriassaan. On mielenkiintoista ajatella, että sana ”ira” tarkoittaa latinaksi vihaa. On sanottava, omasta agnostisismistani huolimatta, että profiloidun tällaisissa asioissa hyvin voimakkaasti protestantteihin, koska on sanottava katolilaisuuden tuntuvan suomalaisesta ihmisestä hyvin vieraalta ja kaukaiselta. Kulttuurisesti olen protestanttinen ihminen ja se varmasti näkyy hyvin voimakkaasti omissa mieltymyksisssäni ja valinnoissani. On sanottu Franz Kafkastakin, että hän ei kovinkaan helposti sopeutunut ruumiilliseen yhteyteen naisten kanssa vaikka hetero olikin. Olen itse huomannut itsessäni samaa, ja ruumiillisuus tuntuu siltä kuin siinä alentaisi sekä kumppanin että myös oman itsensä. On varmaan niin, että minussa on syvällisesti kokemus siitä, että ruumiilisuus on todellakin jotain niin alhaista, ettei sen toistumista tarvitse muutaman kokemuksen jälkeen millään tavalla toivoa. Olen varmaan ajatellut aina, että tavanomainen juttelu ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa oleminen tavanomaisten ja banaalien yhteyksien kautta on todellakin turhaa ajan kuluttamista. Siinä mielessä on varmaan niin, että tuollaisissa yhteyksissä eristän itseni muista ihmisistä vain sen takia, etten vaivaisi mieltäni näiden yhteyksien ja pintapuolisten liitteiden takia. Naiset ovat kovia juoruamaan, ja vaikka kulkisi vain läpi terminaalin Vantaalla, herättää se kaikkien kiinnostuneiden naikkosten huomion ja tietoisuuden. Näin varmaankin serkkuni takaisin tullessa Kastrupilla. No, tällaisia sattumia käy monesti, en vaan aina pysty rupeamaan vuorovaikutukseen tuttujen ihmistenkään kanssa, koska monesti kyseenalaistan itseni siitä, onko henkilö todellakin tuntemani ihminen, sillä siinä väärässä oleminen tuntuu minusta tavallisesti liian nololta ja vaivaannuttavalta. Intensiivisyys on mielenkiintoinen piirre, koska sen tavallisesti huomaavat vain toiset ihmiset eikä ollenkaan itse. Huomasin kuitenkin esimerkiksi Shakespearen kotimuseon oppaiden keskittyvän vierailijoista minuun, kun kävin Shakespeareen liittyvissä museoissa ja paikoissa Stratford-upon-Avonissa ja kun he kertoivat jokaisesta huoneesta kaikille vierailijoille, joita tavallisesti yhdessä huoneessa oli noin kymmenkunta. En tiedä, ruumiillisuuteenkin voisi varmasti jotenkin totttua, vaikkei alkaisi kuitenkaan kirjoittamaan siitä opinnäytteitä, kuten nämä monet naispuoliset ”filosofit” tekevät. Olen varmaan aina ollut niin henkisyyteen ja älyllisyyteen tottunut, ettå yleensäkin oleminen ruumiillisena olentona ei ole minua koskaan miellyttänyt, ja monesti senkin takia, koska etenkin nuoret ihmiset tavallisesti mielletään etenkin ruumiillisesti oleviksi. Olen lisäksi lyhyt ja pyöreä ihminen, jonka ulkonäkö on viinan ja psyykenlääkkeiden takia rapistunut vuosi vuodelta. Kuitenkin hammasremontti tulisi saada pian tehtyä, koska olen antanut hampaideni mennä aika rappeutuneeseen kuntoon, ja se varmasti symboloi todellakin vastenmielisyyttä kaikenlaisen ruumiillisuuden ylläpitämiseen. Huomasin matkallani, että kielessä tarkkuuteen pyrkivänä, kovaäänisenä ja suoraan itseä ilmaisevana minuun kiinnitettiin varsin paljon huomiota. Ajattelivat varmaan minun olevan taiteilija, tutkija tai professori eikä totuus ole kovinkaan kaukana näistä. Huomasin etenkin Stratford-upon-Avonissa, että naispuoliset työntekijät osoittivat minua kohtaan korostunutta huomiota. En tiedä, puheääneni on sen verran matala ja kovaääninen, että voi johtua siitäkin se, jos ihmiset kiinnittävät huomiota. Seuraaavat matkat suuntautuvat Berliiniin ja New Yorkiin. Elämän syvyys on paljon tärkeämpi asia kuin sen leveys tai pituus. Olen saanut jo tähän mennessä aikaan enemmän kuin mitä nämä naljailijat ovat saaneet tai tulevat koskaan saamaankaan aikaan. Siinä mielessä minua ei pelota minkäänlainen kuolema, vaikka nämä taivaanlahjat, vartijat ja tee-se-itse-lääkärit ovat sitä minulle epäsuorasti hokemassa. Sori vaan, en olisi koskenut teidänlaisiin ihmisiin pitkällä tikullakaan, ja sen voitte tosiaankin muistaa suhteellisesti leveämmässä elämässänne, ja sen voitte tosiaankin vaikka painaa omiin pintapuolisiin julkaisuihinne. Saisitte silloin enemmän huomiota, kuin mitä tulette itse koko pitkässä ja tylsässä elämässänne kokemaan. No se siitä. On TÄRKEÄMPIÄKIN asioita, joilla mieltänsä vaivata. On se kummallinen juttu, että olenko itse tullut asettuneeksi oman filosofiani alaiseksi, vai onko elämäni itse rakentanut oman filosofiani. No yhtä omaperäistä ja originellia järjestelmää ei tule kukaan teistä koskaan rakentamaan. On sanottava, että haluni tulla filosofiksi alkoi varmaankin jo viimeistään ala-asteen viimeisillä luokilla, koska minulla oli jos silloin paljon enemmän sanottavaa kuin kaikilla muilla samassa koulussa olleilla yhteensä. Voisi varmaan sanoa: kaikista samassa läänissä asuneista enemmän. Tärkeitä minulle varhaisvaiheessa olivat etenkin Schopenhauer, Sartre, Nietzsche ja Wittgenstein, vaikka myöhemmin on tullut tärkeäksi mm. Michel Foucault. Matkalla minua kasvatti etenkin se, että olin käynyt edellisen kerran Britanniassa niinkin kaukana kuin edellisen vuoden kesällä. Minun piti lähteä Britanniaan ja Ranskaan jo kesällä, mutta ajankohta ei sopinut yhteen kovien helteiden kanssa, kun Pariisissakin lämpötila saattoi olla silloin jopa yli neljäkymmentä celsiusastetta. Oli onni, etten lähtenyt silloin matkaan, koska lievän ylipainoni kanssa ulkona liikuskeleminen neljänkymmenen asteen helteessä olisi varmaan tuntunut varsin sietämättömältä. Minua on ärsyttänyt viime aikoina se, miten juoruista, toisten puheista ja kirjoituksista sekä populaarikulttuurista moni nuorempi ihminen on riippuvainen, sillä siinä todellakin lasketaan leikkiä kaikenlaista syvällisyyttä ja tärkeämpiä asioita vastaan. On käsittämätöntä miten tässä maassa jonkinlaisen näkyvyyden niin hyvässä kuin pahassa saavuttaneen ihmisen asiat tuodaa totaalisesti kaikkien ihmisten naureskeltavaksi ja väärin ymmärrettäväksi. Tuossa näkyvät etenkin kliseet ja kaikkien tärkeiden asioiden kohdalle laitettavat stereotyyppiset vertauskuvat. Kyllä minuakin ärsytti kouluaikaan se, että minua ruvettiin kutsumaan Snellmaniksi, mutta olen mielummin kyllä Snellman, kuin joku populaarikulttuurin hahmo kuin Matti Nykänen, joksi monet ymmärtämättömät ja yksinkertaiset ihmiset ovat pilkanteon takia minua olleet rinnastamassa. Minuun ei ole koskaan vaikuttaneet toisten ihmisten harhaiset mielikuvat, koska ensinnäkin en pysty havaitsemaan toisten ihmisten mielipiteitä ja toisaalta en haluakaan niitä mielipiteitä koskaan havaita. Tapani suhtautua asioihin on varmaankin monen mielestä hyvin syvä ja suora. Siinä mielessä eroan kaikista jopa ikäisistäni ihmisistä varsin suurella tavalla. On kuitenkin mainittava esimerkiksi se, että kaksinaamaisuus ei ole kovinkaan miehekäs piirre. Mutta miehekkyyshän nykypäivänä mitataan suoraan pippelin pituudesta! Ei ole kaukana sekään, että väitöskirjan tekemistä varten tarvitsisi kertoa oman pippelinsä pituuden! Ennen tällaisista asioista ei puhuttu, koska ne eivät kuuluneet kenellekään. Mutta nykyaikaisessa rahvaanomaisessa todellisuudessa se tulee tärkeimmäksi asiaksi, koska jotkut yrittävät luoda jopa sosiaalisia hierarkioita tämän asian kannalle. Minä en ole koskaan mitannut arvoani ihmisenä tai minään muunakaan pippelin pituudesta. Tämä on nykypäivän pinnallisen ja nuorisokulttuurista tulevan tavan korostaa seksuaalista valtaa kautta. Minä en ole koskaan verrannut itseäni keneenkään toiseen, koska olen aina kokenut, ettei minun tarvitse verrata itseäni keneenkään. Nämä häntäheikit voivat toki, jos niin haluavat, pitää minua itseään huonompana, mutta minuun ei se millään tavalla vaikuta. Paljonko he itse ovat tuoneet substanssia ajatteluun ja kaiken kaikkiseen henkiseen elämään ja olemassaoloon? Ei tarvitse, jos on kookas sukupuolielin! Tärkeintä ja arvon määräävintä on pippelin tunkeminen emättimeen. On sanottava tämäkin asia eräästä naurettavasta metsämiehestä, joka kuuluu lähisukuun, että hän yritti luoda mielikuvaa minulle naurettavalla tavalla siitä, että hän olisi tavannut jonkun naisen, josta kuvittelee minun olevan kiinnostunut, Outokummussa jonkun blondin naisen kanssa, ja kertoi että halusi blondia, ja tummahiuksinen jäi aivan hänen huomiotaan vaille. Eli pitää pitää kuvitelmaa yllä, että hänellä on tosiaan seksuaalista valtaa, kun ei muuta keksi eikä ymmärrä, ja että hänen mielikuvituksensa jämät olisi jätetty minulle. Siinä jos missä on osoitus metsämiehestä, joka pääsi ylioppilaaksikin kun sukulainen tarjosi poikansa opettajille tekemiään piirakoita yksityistapaamisessa. Tässä jos missä hullunkurisuus, joka liittyy pippelin pituuden mittaamiseen ja sen kautta itseään parempana pitäminen tulee aivan lopulliseen häiriintyneisyyteen ja mielenvikaisuuteen. Mutta ainoasti opillisesta tittelistään ”YO”, hän on korostuneen tärkeä ja katsooo sen merkitsevän vielä jotain ekstraa oman pippelinsä pituuteen ja sen korostamiseen. On sanottava sekin, miten tarkka hän on tästä ”vallastaan”, että kun mainitsin hänelle eräästä miellyttävästä kohtalaisen vanhaan aatelissukuun kuuluvasta naisesta, oli hänen ensimmäinen kommenttinsa aiheesta ”No sehän assuu ihan tuossa Tukialan naapurissa”, että sekin oli hänen tavoiteltavissa ja naapurin tyttöjä! Onhan tämä runsaasti päälle kuusikymppinen mies kertonut minulle käyvänsä vielä ”tyttöreissuilla”, ei osaa kirjoittaa Pehr Evind Svinhufvudia oikein ja ei ymmärrä vaikka perusteellisesti selittäisi tämän jaetun suvun historiaa, mikä on hänen toinen ylemmyyden osoittamisen aihe, edes muutamaa polvea taaksepäin olevien ihmisten nimiä ja tietoja, vaikka ne kuinka moneen kertaan yrittäisi hänen tavoiteltavakseen tuoda. Tärkeintä on, kun on ”AATELINEN” ja kaikki siihen liittyvä on samantekevää ”skitsoamista”. Onhan se mukavaa ja oikein tiivistää minutkin minun mielenterveyteeni. Ja on mainittava kyseisen miehen kakaroista, että siinä jos missä on jälkipolvi perinyt saman idioottimaisuuden ja mulkkuuden. Kun yritin tavan takia avata keskustelua ukin hautajaisissa vuonna 2018 yhden tällaisen tyhmän jolpin kanssa, ja kun kysyin häneltä, kun hän oli jostain syystä lukioon päässyt, että mikä tämän suosikkiaine on koulussa, niin hän rupesi virnuilemaan minulle ja sanoi varmaan ”viiltävän kuitin” ”no, varmaan terveystieto”. Tämäkin Matti Nykäisyyteen epäonnistuneesti pyrkinyt jolppi ei tule saamaan elämässään mitään sellaista aikaan millä olisi merkitystä samalla tavalla kuin miten minun toiminnallani on aina ollut. Tätini Ainon reinari-avopuoliso vittuili minulle ”vainaudesta” jo miltei kymmenen vuotta sitten. Hänkään ei tule saamaan koskaan, vaikka eläisi 120-vuotiaaksi, mitään sellaista minkä olen jo tähän mennessä itse saavuttanut. Etenkin itsenään oleminen ei koskaan saa tavallisilta ihmisiltä kuin pilkan, koska tällaiset ihmiset pelkäävät tällaisia ihmisiä oman pinnallisuutensa kautta. Ja on mainitusta sukulaisesta mainittava sekin, että hän antaa sukutilan päärakennuksen mieluummin äpäräpojalleen, joka on vähemmän sukua itselleen kuin mitä minä olen. Mutta keeping up appearances, tärkeintä on väittää aivan muista poikkeavaa ja puolisisaruksistaan huomattavasti älykkäämpää käenpoikasta omaksi, koska se voisi vähentää oman jortikkansa valtaa ja etenkin muiden ihmisten KÄSITYSTÄ itsestään. Sanoihan tämä sukulainen ensimmäisenä, koska käytin ranskalaista taidehistorioitsijaa Kaavilla ja Juuassa, koska hän on kiinnostunut Adolf von Beckerin historiasta, että ”minkä ikäinen se on”, eli heti oli potentiaalinen nussiminen mielessä, ja kun kerroin Baba Lybeckin olevan Anna Lovisa von Beckerin jälkeläinen useammassa polvessa, sanoi hän, ”että senhän voi joskus sille kertoa”. En usko, että Baba olisi kovinkaan avoin tämän YO:n lähestymisiä kohtana. Eli on sanottava, että tälle miehelle tämä ns. AATELISUUS on vaan lisäväline oman jorttikkansa korkeuden ylistämiselle. Kun kerroin tästä asiasta hänelle, nimittäin siitä, että suomalainen von Becker-suku on saanut aateluutensa vilpillä, niin heti kävi satojen vuosien takaiset asiat itsetunnon päälle ja sain kuunnella kaikenlaista epäpätevää isottelua tämän ja yhden äitini serkun taholta, jonka takia tätä todellista asiaa, nimenomaan sitä, että suomalainen von Becker-suku on saanut aateluutensa virheellisesti ja todelisuuspohjan vastaisesti, niin eihän sitä saanut suoranaisesti kirjoittaa sukuhistoriikkeihin. On kuitenkin nykytietämyksen valossa varmaa, vaikka wikipediassakin tätä on yritetty kaunistella, että Tuusulan ja Sysmän Beckerit eivät olleet mitään sukua ruotsalaisen vuonna 1653 aateloidun von Becker-suvun eikä sen kantaisän Johan von Beckerin kanssa. Esimerkiksi sukua tutkinut äitini täti Lempi Kinnunen ylläpiti vanhentunutta näkemystä siitä, että suomalainen von Becker-suku olisi ruotsalaisen suvun perillisiä, vaikka onkin sanottava, että vilpistä huolimatta suhteellisen vanhan ja edellisessä polvessa vielä ruotsinkielisen aatelissuvun jäsenyys kävi hänen itsetuntonsa päälle. Onhan selvää, että suvun jäsenet ovat päässseet suhteellisesti arvokkaisiin asemiin, saavuttaneet paljon kulttuurin alalla ja olleet isojen tilojen hallitsijoita, minkä lisäksi he ovat luonnollisesti olleet ruotsinkielisiä vielä muutama sukupolvi sitten. Aateluusasema varmaankin toi ainakin osittaisesti heille kaikenlaista arvokkuutta, enkä näe oman sukuni kanssa minkäänlaista eroa toisiin suomalaisiin aatelissukuihin, koska menneet sukupolvet ovat pitkään olleet aatelisia ja ajan myötä etenkin henkinen ja kulttuurinen pääoma ovat kasvaneet samalla tavalla kuin kaikissa muissakin aatelissuvuissa, ja suvun asiaa on käsitelty jo vuonna 1980 ritarihuoneella, missä asia koettiin vähäpätöiseksi ja asetuttiin tukemaan suvun ajallisesti pitkää olemassaoloa ritarihuoneella. Minua muuttavat aina kaikki ulkomailla hankitut kokemukset, koska on varmaankin niin, että minun tapani havainnoida ympäristöjä aktivoituu aina silloin, kun olen ympäristössä, jossa en ole aivan lähikuukausina ollut. Siinä mielessä matka kokemaan kulttuuria ja tutkimaan ympäristöjä on paljon arvokkaampaa kuin minkäänlainen rantaloma, jossa tungetaan vain hiilidioksidia ohentamaan maailman ilmakehää. On mainittaa, että sain matkalla myös mieleeni etenkin oman filosofiani kehittämiseen liittyviä asioita. Olemisen totuus ja olemisen tiede tarkoittavat etenkin yksilöyttä, ja miten yksilöydentutkimuksessa voitaisiin käsitellä etenkin yksilön olemista ja siihen liittyviä erikoispiirteitä. Kommentaariaatti, vaikutteellisuus ja ontokratia eivät etenkään halua antaa ihmisille oikeutta olla yksilöitä eikä antaa heille oikeutta tunnistaa sitä, minkälainen olemisen tulisi antaa olla. Olemisen fysiikka eli ontofysiikka on olemisen tieteen eli ontotieteen osa-alue, ja toiseksi olemisen tieteeksi voidaan mainita myös esimerkiksi olemisen psykologia, eli ontopsykologia. Olemisen tieteelle olennaista on siis yksilöys ja miten se on aina ohjannut ja muuttanut olemisen kokemusta ja kulttuurista ja henkistä pääomaaa. Olemisen kokemus eli ontokokemus on etenkin kokemusta siitä, miten olemisen vapaus vaikuttaa ihmisiin yksilöivästi ja etenkin yksilöyden hyväksyvästi. Oleminen määritellään etenkin se kautta, miten ihmiset alkavat itse harkitsemaan omia arvoja ja arvostuksiaan, ja tässä olennaista on se, ettei olemista ja sen piirteitä vertailla toisten kokemuksiin ja arvoihin, ja näin ollen esimerkiksi poliittisen puolueen piiriin tulevat ihmiset saapuvat samanlaiseen arvohallintaan etenkin yksilöllistä tietä, eikä kaverien tai ”oman porukan” kautta. Yksilöllinen eteneminen on etenkin omien arvojen ja vapaasti valittujen arvojen toteuttamista ja käytäntöön tuomista. Aiemmin mainittu sukulainen on nimittänyt minua ”luuseriksi”, mikä varmaan kertoo tarpeeksi hänen tyhmyydestään ja arvostelukyvyttömyydestään – mitä nyt tällainen maaalaismies mistään kulttuurista tai yhteiskunnast tietää! Toinen asia on se, että hänellä on korostunut käsitys siitä, että jokaisessa tilanteessa on määriteltävä osapuolten valtasuhteet, mikä on omalle tasa-arvoiselle keskustelukulttuurilleni varsin vierasta ja primitiivistä. ”LUULETKO SINÄ OLEVAS MINUA PAREMPI!!!??” Kyllä minä vähän kieltämättä luulen. Ontotiede siis käsittelee olemisen olemusta, periaatteita ja yksilöyden olemusta ja periaatteita. Ontofysiikka ja ontopsykologia ovat ontotieteen alatieteita, jotka keskittyvät nimenomaisesti tutkimaan olemiseen liittyviä psykologisia periaatteita ja olemiseen liittyviä fyysisiä periaatteita. Oleminen määritellään tässä etenkin yksilöyden kautta, jonka kautta voidaan määritellä sekin, että vaikka jalkapallo-otteluissa runkkaamiseleitä pelaajille näyttelevät pojanjolpit eivät todellakaan tuolla tavalla edusta minkäänlaista yksilöyttä eikä myöskään puhdasta ja autenttista olemista. Miksi sitten on tarve määritellä olemista tai sen oikeaa muotoa. Se on sen takia, koska ihmiset luopuessaan arvoistaan ja arvostuksistaan palvelevat kommentaariaattia, ontokratiaa ja niiden ohjailemaa vaikutteellisuutta, joiden pyrkimys on yhdenmukaistaa ihmiset ja yksilöt omien valtapoliittisten pyrkimysten ja hyödyn saamisen takia ja kannalta. Ontokratia eli olemisen valta kieltää ihmisiltä yksilöllisyyden ja yhteiskunnallisen ja uskonnollisen vapauden. Se hakee etenkin yhdenmukaisia ja toisistaan poikkeamattomia arvostuksia, joilla ihmisten vapaus ja yksilöys voidaan viedä pois. Olemisen fysiikka eli ontofysiikka tarkoittaa etenkin olemisen ja ajattelun toimintaa ja miten tuo toiminta vaikuttaa yksilöyteen. Olemisen psykologia taas koskee etenkin olemiseen liittyviä arvoja ja arvostuksia, ja miten ne vertailun sijaan saadaan etenkin itsenäisellä etenemisellä ja kehittymisellä. Minkähän takia jotkut ihmiset eivät voi vastata ystävällisyydellä heihin osoitettuun ystävällisyyteen ja kohteliaisuuteen? Minäkin kysyin vieressä itstuneelta rouvalta Wagner-Seuran pikkujouluissa, että kuinka kauan rouva on ollut seuran jäsen, niin hän alkoi vittuilemaan suoraan: ”13-14 vuotta”. Mitähän pahaa minä olin hänellekin tehnyt. Oleminen määrittyy etenkin yksilöyden kautta, jonka voi katsoa tarkoittavan yhtä aitoa ja ehjää tapaa suhtautua olemiseen. Vaikka jotkut voisivat väittää, että kaikki ihmisistä eivät pysty yksilöyteen, vaan tarvitsevat ohjausta, niin on tässä sanottava, että tämä on kommentaariaatin ja ontokratian kanta, ja varmasti lähes kaikki ihmiset pystyvät olemaan yksilöitä, tai ainakin sen mukaisen kokemisen tulisi ylittää kaikki sellaisett kollektiiviset käsitykset, jotka vain ohjaavat ihmisiä harhaan ja tekevät heistä tyhmempiä verrattuna siihen, miten he voisivat olla, jos heidän ei tarvitsisi matkia toisia ja pitää yllä arvoja ja arvostuksia vain sen takia, koska muut ihmiset näyttävät heille tässä esimerkkiä. Tätä asiaa voidaan lähestyä myös esimerkiksi karisman käsitteen kautta. Johtajat jakaantuvat kahteen ryhmään sen kautta, edustavatko he olemisen vapautta vai olemisen valtaa. Olemisen valtaa edistävät ihmiset toimivat kuvitellun karisman kautta, joka keskittyy esimerkiksi siihen ja sellaisiiin merkityksettömyyksiin, millaiset sukupuolielimet housuista löytyvät, millainen ulkonäkö on ja mihin asioihin tällaiset ihmiset keskittyvät ja pitävät tärkeinä. Aito karisma liittyy sellaisiin hahmoihin, jotka eivät hae toisista ihmisistä tai vallasta omaa etuaan, vaan antavat kaikille ihmisille oikeuden olla aivan sillä tavalla kuin haluavat. Eli toisin sanoen voidaan esimerkiksi poliittisen vasemmiston haluavan yhdenmukaistaa ihmisiä pelkästään heidän huoneensa koon tai valtiolta saamansa rahan kautta. Nimenomaan pelkistäminen johtaa epävapauteen ja olemisen valtaan, koska tällaiset ihmiset mukautuvat liiallisesti kollektiiviin olemaan Sanna Marinien ja Li Anderssonien tahdottomina pelinappuloina. Olemisen vapaus on siis etenkin sellainen asenne, jossa ihmiset eivät määrittele arvojaan etumisrelaatioiden kautta. Onhan naisistakin sanottava, että he pyrkivät sen jälkeen kun jortikkoja on kokeiltu, etenkin hankkimaan itselleen jonkinlaisia raameja ja sitä varten voidaan vaikka antaa pildeä, eli olemisen vapaus ei pyri minkäänlaiseen tahtoon jotain siinä välineinä käyttäen. Eli olemisen ja yksilöyden tulisi olla aina tahdotonta ja ilman päämäärien toteuttamista. Olemisessa ja yksilöydessä arvojen on sallittava etenemään vapaasti sen mukaan miten ja mitä ihminen arvostaa ja kunnioittaa. New depth tarkoittaa tätä asennetta, jossa kunnioitetaan olemisen vapautta ja yksilöyttä. Ihmisten ei suinkaan tarvitse erakoitua toisistaan, mutta tämän filosofian mukaan ihmisten kokoontumisen tulisi tapahtua eri tavalla kuin miten se tapahtuu olemisen vallan mielipiteiden ja ohjaavien arvostusten kautta. Tämähän muuttaa esimerkiksi senkin, miten vallankäyttö ymmärretään, - kukaan ei siis ”vaikuta” keheenkään, koska tämä olisi ohjaamassa yksilöitä omaksumaan valta-arvoja omia periaatteita ajavien olemisen vallan ihmisten itsekkään tahdon mukaisesti. On mainittava tässä jo yksi tärkeä käsite: nimittäin Zweckmässigkeit-terapia, joka pyrkii siihen, että ihmiset saisivat vapautettua omat arvonsa kommentaariaatilta ja voisivat sitä kautta kehittämään itselleen käsitystä omista tärkeimmistä arvoistaan ja niiden mukaisista päämääristä.

Mahtisukujen vaakunat Luhangan kirkkoon (Reeth, Taube, von Becker)

Hyvä kunnanjohtaja/kirkkoherra

Minua lähestyi keväällä eräs Luhangassa kuuluisaksi tulleen Taube-suvun edustaja. Taubet hallinnoivat etenkin 1800-luvulla Vanhoisten kartanoa. Päädyimme sellaiseen ajatukseen, että Luhangan kirkkoon olisi saatava kolmen luhankalaisen suurmiessuvun vaakunat. Ne voitaisiin esimerkiksi ripustaa kirkon seinälle vierekkäin. Tässä kunnioitettaisiin kunnan perustajaa Alexander Reethia ja hänen sukuaan sekä siellä eri tavalla kunnalliseen päätöksentekoon, hyväntekeväisyyteen ja uusia menetelmiä esimerkiksi maatalouteen tuoneisiin, velvollisuudentunnostaan kaikkeen osalllistuneisiin von Beckereiden ja Tauben sukuihin. Kornetti Alexander Reeth perusti Luhankaan seurakunnan, jonka seuraava vaihe oli kunnan perustaminen. Taubet ovat vanha saksalaisperäinen aatelissuku, josta tuli Luhankaan myös paikallisia mahtimiehiä. Oma sukuni von Beckerit on hallinnoinut pitäjässä useita kartanoita ja ollut varmaan merkitykseltään merkittävin aatelissuku pitäjässä. Reeth sai haltuunsa ennen sukuani Luhangan säterin, jonka hallitsijana hän myös kuoli. Von Beckerit saivat myöhemmin säterin itselleen ja maata ja metsää kartanossa oli tuolloin yli kymmenen tuhatta hehtaaria. Toivon, että näkisitte asian merkityksen tavallani ja koko kunta huomioiden.Monessa suomalaisessa kirkossa on paikallisten aatelissukujen vaakunoita. On mietittävä asian kokoon saamisen vaiheita. Olisi siis tuotava asia esille kunnan päätöksentekoelimissä. Sen jälkeen voitaisiin antaa jollekin keraamikolle toimeksianto näiden kolmen suvun vaakunoiden tallentamiseksi ja esillle laittamiseksi. Minulla on mallikuvat satoja vuosia vanhoista sukuvaakunoista. Olen avoin muille esityksille. Ilmoittakaa vaan.

Olli von Becker

Yhteiskuntatieteiden maisteri

Politiikkaan! Minäkö?

Voisin sanoa, että poliitikon tulee olla olematta reaktiivinen, relatiivinen ja negaatioon asettuva, koska tuollainen politiikka voi olla vain hedelmätöntä kiistelyä ja riitelyä. Näillä tavoilla politiikkaa harrastava ihminen paljastaa samalla sen, ettei hänellä ole todellisuudessa omia arvoja eikä minkäänlaista maailmankatsomuksellista horisonttia. Kansanedustajan tulee olla etenkin arvoja ja periaatteita esiin tuova ihminen. Hänellä siis tulee olla omalähtöistä arvoharkintaa, koska muuten kuin arvojen kautta toimivat poliitikot eivät ole edes vapaita, koska hänestä riippumattomat tahot ohjailevat hänen henkilökohtaisen poliittisen vakaumuksen lähdettä. Periaatteita on siis oltava ja niistä on pidettävä koko ajan kiinni. Porvarillisiä ihmisiä on joka ikisessä Suomenkin puolueessa ja heistä voidaan käyttää mielestäni käsitettä ”vallantäyttäjä”; koska he eivät voi käyttää valtaa, koska he tunnistavat vain sen raamit ja pyrkivät siihen, että kaikki muutkin poliitikot vain keskittyisivät relatiiviseen ja reaktiiviseen riitelyyn negaationa, koska silloin he voisivat peittää omassa syömmessään joskus esiin tulleet kateuden ja vähäpätöisyyden tunteet, jotka heissä herättää se silloin kun joku uskaltaa olla myönteisellä tavalla poikkeava. Jos pääsisin eduskuntaan, niin kutsuisin ensimmäisenä päivänä median kokoon ja kertoisin antavani kansanedustajan palkastani ainakin 30-40 prosenttia hyväntekeväisyyteen. Se saisi kaikki muut vaikuttamaan itsekeskeisiltä ja ahneilta. Olen alkanut ajattelemaan, että Kokoomuksen kylmäkiskoisuuden takia minun on asetuttava jonkin toisen puolueen riippumattomaksi ehdokkaaksi. Mieleen tulevia ovat Keskusta, Vihreät, Liike Nyt ja KD. Vaikka on sanottava kantani normatiivisista etiikan järjestelmistä ei saattaisi miellyttää viimeksi mainittua. Myös bioetiikka ei varmasti ole sellainen asia, joka herättäisi heissä kiinnostusta ja tukea. Nyt on sanottava, että mieleeni käyviä puolueita ei Suomessa ole liialti, koska Harkimon liikekin on niin vaatimaton kannatukseltaan, että varsinaisessa vaaliin lähtemisessä ei tulisi mahdollisesti kuin pelkästään turhautumista ja pahaa oloa. Olen aina ollut kiinnostunut politiikasta ja nykymuotoisena sen voi havaita etenkin etiikan esille nostamisena. Vallankäytön tulee tulla tarkastelluksi etenkin etiikan kautta. Mielestäni tärkein käsite omassa politiikassani on vapaus. Vapaus tarkoittaa vapautta toisten ihmisten epäpätevästä vallasta, vapautta epäeettisten vallanhaltijoiden vallalta ja vapautta myös ajatuksia pelkistävältä ja henkistä vapautta vievältä jaetulta henkiseltä intimiteetiltä, koska etenkin viimeksi mainittu on omiaan muuttamaan arvoihin ja periaatteisiin perustavan ryhmittymän ideologista nautintoa saavaksi vuokravälitysfirmaksi. Poliittisista osallistujista, vaikka hänkin lopulta pettyi puoluepolitiikkaan, on mainittava esikuvana etenkin Pentti Linkola, vaikka on samassa yhteydessä sanottava, että en tavallisesti puhu mistään esikuvista. Tulisin ajamaan eduskunnassa etenkin eläinten, mielenterveyskuntoutujien ja nepsyihmisten etuja. Samanaikaisesti se asia, joka erkaannuttaa minut KD:sta on se, että pidän uskonnollisten ihmisten antroposentrista maailmankuvaa täysin virheellisenä ja vanhanaikaisena tapana suhtautua eläimiin ja maailmaan. Poliitikon on ihmisten hyvän lisäksi ajettava maailman ja maailmankaikkeuden hyvää, johon sisältyvät myös muut eläimet kuin ihmiset. Luonnon tuhoaminen ihmisten toiminnan seurauksena on ehkä tärkein asia, josta ihmiskunnan on pystyttävä hankkiutumaan eroon. Lisäksi on korostettava sitä, että kouluihin tulisi saada uudeksi oppiaineeksi arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikki. Tässä kohdin on siis pidettävä huolta siitä, etteivät lapset ja nuoret syrjäydy älyllisen epärehellisyyden tuovien ideologisten järjestelmien kautta. Kuitenkin on sanottava, ettei tämä oppiaine korosta mitään tiettyä aatetta tai ideologiaa, vaan siinä etenkn väitellään ja huomataan, ettei mikään tietty ideologia tai aate riitä siihen, että sitä voitasiiin absoluuttina ajaa ja tyytyä vain siihen. Siinä mielessä tämä oppiaine opettaisi lapsille ja nuorille se, ettei totalitarismeihin tule ajautua. Arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikki siis antaisi tilaa etenkin ajattelulle ja vapaiden arvojen korostamiselle. Kaikki olemme jo nykypäivässäkin havainneet, ettei ehdottomia ja absoluuttisia ideologioita tule tukea, koska ne johtavat sotaan ja useiden ihmisten kärsimykseen. Porvarillinen ihminen on etenkin kauppias, ja politiikassa porvarillisuus tarkoittaa sitä, että poliitikot vaihtavat mielipiteitään pienestä oikusta, jos katsotaan että joku mielipide olisi kaikesta käyttökelpoisin. Se on hyödyttävien mielipiteiden luvatonta käyttöönottoa. Samalla tavalla niin kuin raiskauskin voi olla pian sukupuolielimen luvatonta käyttöönottoa. Poliitikolla on siis oltava arvoja ja ne eivät ole voineet tulla puolueen tai muiden edunvalvontaorganisaatioiden kautta reaktiivisesti ja relatiivisesti. Siinä mielessä on sanottava, että minä kuitenkin olen oikeistolainen ja Kokoomuksen jäsen, vaikka he jostain pikkuasiasta johtuen näyttävät suhtautuvan minun lähestymiseeni nuivasti. Kokoomus on tänä päivänä kuin vuokravälitystoimisto, jonne voi tulla viettämään aikaa. Siinä mielessä on vähän ristiriitaista, että vaikka he hyväksyvät kaiken mitä Orpo sanoo, ja varmaan nuuskivat toistensa takapuolia samanlaisten arvojen tunnistamiseksi, niin se on huomattu, jos kansanedustajan fiinissä keskustaresidenssissä on käynyt joku laskemassa varpusparvia pönttöön. Porvarilliset poliitikot ajattelevat, että kun he ovat saman muilta suljetun talon sisällä ja käyttävät samoja hyyskiä niin heidän tulee myös ottaa vakavemmin toiset porvarilliset poliitkot ennemmin kuin mahdollisesti poliitikkoa hänen arvojensa takia äänestänyttä kansaa. Porvarillisuus poliitikkojen keskuudessa tuli loistavasti esiin Loka Laitisen Naisten saunassa-sarjan kautta, se siis tarkoittaa jaettujen puitteiden johtaneen jaettuun henkiseen intimiteettiin. Viiniä kuluu ja kaikilta puolilta puunatut mielipiteet löytyvät kaikilta samanlaisina. Muistan sellaisenkin, että kun Matti Vanhanen oli mukana presidentinvaaleissa, ja kun häneltä kysyttiin, puolustaisiko Suomi Viroa (ennen Natoon liittymistä) ryssän mahdollisesti sinne hyökättyä. Vanhanen rupesi selostamaan ja jaarittelemaan kaikista mahdollisista poliittisista instituutioista, joiden kanssa asiaa tulisi konsultoida. Uskoisin, että kysymyksellä haluttiin luovan kansalaisille varmuutta siitä, että sukulaiskansaa todella puolustettaisiin, eikä otettaisi vastaan tämän kuivaakin kuivemman miehen selvityksiä siitä, miten hän hyökkäyksen tullessa pystyisi instituutioiden kautta välttämään vastuun asiasta totaalisesti ja täysin. Voi olla niin, että politiikassa kansalaiset etsivät arvojen sijaan enemmän suunnannäyttäjiä. Kuitenkin mielestäni on niin, että vasemmisto on kysymyksien kautta suuremmin väärässä kuin oikeisto. Se on myös kerrottava, että vaikka minä olisinkin kulttuurisesti konservatiivinen niin minä olen kuitenkin sosiaalisesti hyvin liberaali. Mielestäni hyvä periaate on: ”Elä ja anna toistenkin elää”.Perussuomalaisten horinat ja puuttuminen suomalaisten geeniperimään heidän harhaisten kriteeriensä kanssa on yksi suuntaus joka on vähintään yhtä väärin kuin sosialismi. Vaikka Vihreiden Virta on tietysti oppositioasemassaan ollut paljon kritisoimassa esimerkiksi pääministeri Orpoa, vaikka jokseenkin oikeinkin syin, niin mielestäni omaan maailmankatsomukseeni sopii hyvin sekä vihreys että kokoomuslaisuus. Jos pääsisin eduskuntavaaleihin, tulisin tekemään ja kirjoittamaan rankasti mielipiteitäni kaikkiin mahdollisiin median kanaviin ja osallistumaan kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin, joissa saisin tuoda esin omia periaatteitani. Mielestäni mielenterveyskuntoutujia varten tulisi perustaa uusi ministeriö ja ministeri, jotka pyrkisivät auttamaan tämän yhteiskunnan ehkä heikoimman vähemmistön jäsenten luovimista suomalaisessa yhteiskunnasssa. Lisäksi tulisi pitää huolta siitä, etteivät erilaisissa elämäntilanteissa olevat kansalaiset syrjäytyisi. Tähänkään ei tarvita mitään uusia huoltoinstituutioita, vaan pikemminkin tässä asiassa tapahtuvan muutoksen tulisi alkaa etenkin ihmisistä ja virkamiehistä. Olen oppinut ajattelemaan eläinten kohtelun olevan tärkeä asia maailmassa ja en esimerkiksi pysty katsomaan mitään Lomittajat-sarjoja, koska huomaan miten suuri ero eläinten suojelijoiden ja niitä hyödyntävien ihmisten spektrin suhteen on olemassa. Uskonnollisuus tavallisesti muuttaa ihmisten mielipiteitä ajattelemaan ihmisen olevan koko maailman ja maailmankaikkeuden keskus, ja on sanottava, vaikka Kopernikuksesta on paljon aikaa, niin periaatteet eivät suuremmin ole muuttuneet täysin eniten syrjäisten ja pikkupiiristen ihmisten kesken. Kun käy Suomessa pienemmillä paikkakunnilla, on tavallisesti, vaikka ei olisi edes ruokakauppaa, jonkun paikallisen uskomiskeskittymän ajatuksia harhaan johtava lafka ja loosi. Tietysti kaupungeissa tätä ilmenee vähemmin, vaikka siellä ollaankin ajauduttu siihen, että muualta maailmasta tulevien radikaalisuus uskonnon mielessä ohjaa sekulaarien kaupunkilaispoliitikkojen mielipiteitä siihen, että vaikka kristinuskoa ei hyväksytä, niin muualta maailmasta tulevien uskonnot tulee hyväksyä sellaisenaan. Mielestäni protestanttinen kristinusko tuo parhaillaan esiin jokaisen ihmisen elämisen arvoa ja edustavat elämän jatkuvuutta. Siinä mielessä en voi itse sanoa, että olisin ateisti tai uskovainen, koska molemmat kannat perustuvat mielestäni ihmisjärkeen. Joku kysyi minulta joskus ”missä peräkammarissa sinä olet elänyt. Suomi tarvitsee sinua.” Minullla on sukulaisteni joukossa sekä äidin että isän puolella ollut paikallispoliitikkoja. Voin mainita, että sukupuustani löytyy Eva Helena os. Tandefelt serkusavioliiton takia kahteen kertaan, ja hänen sukulaisensa oli ministeri Heikki Ritavuoren ampunut Ernst Tandefelt. Eikös Wille Rydman ole jotain sukua Ritavuorelle? No, vaikka tämä oli vitsi, niin minulle on varmaan veressä tullut huoli ja kiinnostus yhteisten asioiden hoitoon. Etenkin von Beckereiden suvussa vastuuntunto on asia, joka on mielestäni itsellenikin periytynyt. Lisää varsin synkkää historiaa löytyy von der Pahlen-suvun kautta, kun yksi tuosta suvusta oli murhaamassa Paavali I:n. Minun isoisäni isoisän isoisän äiti oli von der Pahlen. Nämä ovat siis vitsejä, on minun sukulaisiani ollut mukana paljon paremmassakin. Olen juurieni kautta oppinut havaitsemaan sen, että suomalaisuus rajoitettuna Suomeen ei johda ihmisiä kovin pitkälle. Jos ei ole periaatteenaa monessa asiassa muuta kuin se, jos on samaa ”heimoa”, tai jos sanotaan ”että siihen on vaan tottunut”, niin ei tämä kansa koskaan pääsisi kaikenlaisten Saarijärven Paavojen ja Sven Tuuvien tasolta etenemään ja olemaan edes eurooppalaisia. Tuossa Sean Ricksin asiaa käsitelleessä ohjelmassa etenkin tuo isompi kaveri, joka etenkin oli paasaamassa ABC:ta omasta yksinkertaisesta maailmankatsomuksestaan, oli todella ylipainoinen, ja, jos en saanut väärää käsitystä, näytti omaavan 25-vuotiaana tekohampaat ja hiusrajakin oli jo alkanut jonkin verran nousemaan ja päälaella kaljua oli myös havaittavissa. Onhan se hyvä, jos on noin yksinkertainen periaate tuollaisilla säännöillä säädellä toisten ihmisten olemiseen liittyviä kantoja, silloin ei tarvitse liiemmin ajatella tai kuvitellakaan heterogeenisyyttä. Ja onhan se hyvä, jos tuokin kaveri oli jostain saanut käsityksen, että hänen geeninsä olisi niin korkeata ja tavoittelemisen arvoista. Suomalaisuus impivaaralaisuuden mielessä ei edusta minkäänlaista kehittynyttä yhteiskunta- ja kulttuurillista näkemystä. Ja tämä ruotsin kielen vastaisuus`Minkä takia nämä kehittymättömät ihmiset keksivät periaatteita sen päälle, sen totuuden päälle, että suurin osa Suomeen tulleesta länsimaalaisuudesta on tullut Suomeen Ruotsin kautta. Ja onhan sekin sanottava, että yläluokka ja sivistyneistö on pitkään ollut perimältään jakaantunut ja ne nen-päätteiset ihmiset, jotka ovat menestyneet, ovat onnellisella tavalla pystyneet omaksumaan niitä hankkeita, jotka jokainen aatelin jäsen voi todistaa. No, onhan selvää, että Suomen entinen aateli ei ole sataan vuoteen ollut kovin homogeeninen ja yhtenäinen ryhmittymä, ja voin sanoa omassa suvussanikin olevan enemmän kulttuuriin kielteisesti suhtautuvia ihmisiä kuin sen varsinaisia edistäjiä. Jos Suomessa ei riitä riittävän laajoja ja avaria maailmankatsomuksen osia, on niitä haettava muista länsimaisista kulttuureista. Siinä mielessä Suomen ja suomalaisten on suuntauduttava länteen ja ohjattava muutenkin suomalaisia omaksumaan kokonaisen Euroopan arvoja ja kulttuurien piirteitä. Ja on mainittava kuriositeettina se, että ensimmäinen pan-Eurooppalaisuutta korostanut kreivi Richard Coudenhove-Kalergi oli äitinsä kautta japanilainen. Eli hänelläkin oli isänsä kautta vankat juuret Euroopassa ja sen yhtenäisyydessä, vaikka on sanottava hänen muistuttaneen enemmän japanilaista kuin eurooppalaista ulkoisesti. Siinä mielessä itsessänikin on säilynyt suuntautuneisuus Eurooppaa kohtaan, vaikka minulla on äitinikin puolella von Beckereiden kanssa lisääntyneitä talonpoikaisnaisia monessa polvessa. Koen, että tärkein asia joka on aatelistaustasta säilynyt, ovat käytöstavat, oikeat prioriteetit ja huomion kohteet, ja se asennoituminen, jossa katsotaan oman eurooppalaisen kulttuuritaustan olevan tärkeämpää kuin mitkään suomalaiset ”heimot” ja ”omat porukat”. Joku on sanonut minusta, että minä olen monikulttuurinen jos kuka oman veren ja siitä tulleiden kiinnostuksen kohteiden ja kielitaitoisuuden kautta. Siinä on sanottava, että tämä monikulttuurisuus liittyy etenkin eurooppalaisiin juuriin ja kulttuuriin. Se on kuitenkin eroava juttu, että jos syntyy eurooppalaisilla juurilla suomalaiseksi, on se eri asia kuin se, jos syntyy Suomessa ”suomalaiseksi”' hyvästi ruskettuneilla juurilla. Kysymys on siinä miten näiden kahden ryhmien tulisi huomioida kulttuuri ja miten keskittyä oikeiden asioiden omaksumiseen ja milllaisia arvoja, asenteita ja arvostelukyvyn piirteitä tulisi oppia omaksumaan ja hankkimaan. Siinä mielessä kannattaisi lukea esimerkiksi Juha Sihvolan Maailmankansalaisen etiikka ja Maailmankansalaisen uskonto. Eli on siis sanottava, että itse olen aina pitänyt omaa geeniperimää ja kulttuuriperimää tärkeämpänä kuin minkään maan kansalaisuutta, koska nationalismi johtaa miltei aina jonkinlaiseen epäoikeudenmukaisuuteen ja kansainvälisyyden ja korkeampien kulttuureiden väheksyntään ja yleiseen välinpitämättömyyteen. Ja tätä Perussuomalaiset ihastelevat ja pitävät pyrkimisen arvoisena. Jos he saisivat päättää, erottaisiin eurosta; Euroopan Unionista ja jopa Natosta. Suomi ei ole yksin ja ilman Eurooppaa mitään. Vaikka en halua korostaa minkäämlaista aatelin merkitystä korostamisen arvoisena, kun en itse ole kuin aatelisen munasolun kautta maailmaan tullut, niin on sanottava tällaisten juurten olevan tärkeää etenkin perityn vastuuntunnon ja velvollisuuden tunteen takia. Vapaimmat ihmiset pystyvät monesti tuottamaan omia rehellisiä arvoja ja periaatteita ja monesssa tapauksessa myös toimimaan autonomisesti niiden kautta. Heitukkuus ei elä niillä, joilla on vankkoja kulttuurisia perustuksia kansojen historiassa. Siitä on mainittava, että olen jo vuosia sitten maininnut yhtenä hankkeena suvulleni kuuluneen vapaaherran arvon palautttamisen Tukholmassa. Se myönnettiin suvulleni vuonna 1720 ja se on saanut jossain vain jäätyä huomioimatta. Joku on sanonut, että porvareiden muodontarkkuuden, pikkumaisuuden ja kliinisyyden takia yläluokka on aina kokenut suurempaa yhteyttä jopa työväenluokkaan kuin hienosteleviin, itseään muita parempina pitäviin porvareihin. Yläluokalla on aina ollut oikeus rikkoa porvareiden muodon tajua palasiksi sen takia, koska aateli ei mukaannu porvareiden ahdasmielisiin periaatteisiin. Kuitenkin kun olen tässä maininnut muutamaan otteeseen termit aateli ja yläluokka, niin haluan korostaa niiden arvoa etenkin kulttuurin ja hyvien periaatteiden saamisen mielessä enkä mitenkään siinä mielessä, että noihin liittyisi itsessään valtaa tai jonkinlaista paremmuutta muihin ihmisiin nähden. Nepsy-ihmisiin minulla on tuntemusta sitä kautta, koska olen itsekin saanut diagnoosin autismin kirjoon kuuluvuudesta. Nepsy-ihmisten oikeuksia haluiaisin korostaa siinä, että he saisivat monesti uudenaikaiset näkemyksensä kuuluviin ja heille annettaisiin enemmän mahdollisuuksia osallistua opiskelu- ja työelämään. On esimerkiksi sanottava, että vaikka omista maisteritason opinnoista on jo yli kymmenen vuotta, niin koin aina hyväksi sen mahdollisuuden että tenttejä sai suorittaa tietokoneelle vastaamalla tenttiakvaariossa. Sen lisäksi, että se mahdollisti helpomman tenttitilanteen, niin se mahdollisti myös nopean etenemisen opinnoissa, koska ei tarvinnut odottaa yleisiä tenttitilaisuuksia ja -aikoja. Voin tässä yhteydessä sanoa sen, että minä tulen edistämään lukemisen tärkeyttä, itsenäistä opiskelua ja etenemistä, mielenterveyskuntoutujia ja nepsyihmisiä- Lisäksi tulisin edistämään hyväntekeväisyyttä kansalaisyhteiskunnan piirissä, ainakin osittaista vegaanisuutta, ja eläinten tähän asti toteutetun hyötykäytön vähentämistä. Lisäksi aikoisin saada aikaan sen, että kaikenlainen eläinten ja niiden käyttäytymisen tutkiminen saisi suurempia apurahoja toimintansa tueksi. Lisäksi kaikenlaista byrokratiaa tulisi pyrkiä vähentämään ja lisäämään avoimempaa päätöksentekoa. Lisäksi tulisi perustaa oma tieteenalansa -

eli yksilöydentutkimus, jonka tulisi paradigmaattisesti yhdistää monia muita tieteenaloja, kuten kullttuurihistoriaa, kulttuurin tutkimusta, filosofiaa, taideaineita, sosiaalipsykologiaa ja 'psykologiaa. Ja on mainittava sekin, että joku on tekoälyä manipuoloimalla yrittänyt saada aikaan käsityksen siitä, että minä en olisi alkuaan keksinyt käsitettä ontofysiikka. Se on minun ja tarkoittaa olemisen fysiikkaa ja toimintaa ja se eroaa ontologiasta siinä että ontologia rajoittuu pelkkään tietoon ja metafysiikasta se poikkeaa sen kautta, koska ontofysiikka kattaa sen miten oleminen ilmenee kaikessa, eikä se tule vasta ajattelun toiminnan jälkeen kuten metafysiikka tulee fysiikan jälkeen (meta-). Siinä mielessäkin tuen itsenäistä sivistyksen hankkimista ja sitä miten sivistyksen hankkimiseen tulisi suuntautua yksilöllisesti ja vapaasti, eikä rajoittua pakotettujen elementaarisuuksien ja muiden älyttömyyksien pakotettuun syöttämiseen. Siinä mielessä yhteiskunnassa tulisi korostaa tiedon hankkimista ja siinäkin etenkin tiedon hankkimista kirjoista eikä wikipediasta tai facebookista. Siinä mielessä kansa tulisi saada taas haluamaan tiedon hankkimista ja tunnustaa sen arvoa. Hyväntekeväisyyttä tulisi korosta enemmän varsinaisen sosiaalihuolloin sijalla. Siinä mielessä kulttuurinen konservatiivisuus tukisi etenkin sitä, miten ihmiset suhtautuisivat siihen polkuun jonka he yhteiskunnassa kulkevat, siis kouluihin, yliopistoihin ja paikkoihin. Siinä olisi merkityksellisyyttä vaikka jonkin instituution sisällä toimiessaan joku ei olisi suuremmin siinä vaiheessa yhteyksiä järjestänyt. Uusi syvällisyys tarkoittaa etenkin sitä, että elämä otetaan vakavasti ja sen vakavasti ottamisen yhteydessä on nähtävä riittävän paljon vaivaa. Uusi syvällisyys tarkoittaa sitä, että kirjat ja arkistot otetaan vakavammin kuin keinoäly ja wikipediasta ja muualta internetistä saatu ja hankittu tieto. On varmasti niin, että tiedon lähde on edelleen niin tärkeä asia, ettei sitä voida syrjäyttää, koska muuten ihmiset oppivat liian helppoon ja vähällä saatavaan tietoon, joka yleistettynä voi tuoda esiin myös yksisuuntaisuutta ja suvaitsemattomuutta. On siis etenkin nähtävä vaivaa – kaikessa opiskelussa ja työskentelyssä, koska muuten ihmiset veltostuvat, tulevat lyhytjännitteisiksi ja eivät lopulta hoidu edes yliopisto-opinnoistaan ilman yleisiä käsityksiä ja tekoälyä, joka pelkistää kaikissa asioissa aika paljon ja laajalti. Tulen lisäksi ajamaan inhimillisyyttä kaikissa sellaisissa tilanteissa, joihin maailma ja epäoikeudenmukaisuus ihmisiä ovat monesti ohjaamassa.

Lähdeluettelo (päivittyy koko ajan)

 

Bibliography for PhD - Olli von Becker

Aristoteles: Nikomakhoksen etiikka, Gaudeamus,(1989)

Aristoteles: Politiikka, Gaudeamus, (1991)

Baggini, Julian: How the world thinks, Granta, (2018)

Chydenius, Antti: Valitut kirjoitukset , Werner Söderström Osakeyhtiö, (1929)

Dewey, J.: Filosofian uudistaminen, Vastapaino (2012)

Dreze, Jean and Sen, Amartya: Vastakohtien Intia, Työväen sivistysliitto, (2017)

Durkheim, E. And Mauss, Marcel: Primitive classification, The university of Chicago press (1963)

Dworkin, R.M: ed: The philosophy of law, Oxford readings in philosophy (1971)

Fitzpatrick, Tony: Applied ethics and social problems, The policy press (2008)

Forsman, Brigitta: Gudlös etik – en befrielse ur religionens tvångströja, Fri tanke, (2011)

Haarscher, Guy: Tunnustuksettomuus, Niin & Näin,

Harris, Sam: Moraalinen maisema: Miten tiede määrittää inhimilliset arvot, Terra cognita, (2010)

Hayek, Friedrich: The road to serfdom, The University of Chicago Press (2007)

Herman, E.S: and Chomsky, Noam: Manufacturing consent - The political economy of the mass media, Vintage Books, (1994)

Holland, S.: Bioethics – A philosophical introduction, Polity, (2003)

Jung, Carl Gustaf: Der Mensch und seine Symbole, Walter-Verlag (1988)

Korkman, S.: Talous ja humanismi, Otava, (2022)

Kuhse, H. And Singer P. Ed: Bioethics An anthology, Blackwell Publishers, (1999)

Lagerborg, R.: La morale publique: Essai d'analyse generale des faits moraux

Levinas, E.: Outside the subject, Continuum, (1987)

Martinich, A.P. And Sosa, David: ed: Analytic Philosophy, Wiley-Blackwell, (2011)

Mauss, Marchel: Lahja, Tutkijaliitto, (1999)

Mcfarland, A.S.: Boycotts and Dixie chicks – Creative political participation at home and abroad, Paradigm publishers (2011)

Micheletti, M. And Mcfarland, A.: Creative participation – Responsibility taking in the political world, Paradigm Publishers(2012)

Nadkarni, M.V.: Ethics for our times – Essays in Gandhian perspective, Oxford, (2011)

Nazarenko, S.: Korruptio Suomessa, Into, (2019)

Nozick, Robert: Anarchy, state, and utopia, Basic books, (1974)

Nussbaum, M.: Creating capabilities – the human development approach, Harvard University Press (2011)

Nussbaum, M.: The fragility of goodness, Cambridge university press, (1986)

Nussbaum, M.: Königreich der Angst – Gedanken zur aktuellen politischen Krise, wbg Theiss, (2018)

Oksanen, Launis, Sajama ed: Etiikan lukemisto, Gaudeamus (2010)

Peterson, Jordan B.: 12 elämänohjetta – käsikirja kaaosta vastaan, WSOY, (2018)

Platon: Valtio, Kustannusosakeyhtiö Otava, (Finnish translation 1933)

Pussy riot: Punkrukous vapauden puolesta, Like, (2013)

Ricoeur, Paul: Le juste 1, Editions de seuil, (2022)

Ricoeur, Paul: Philosophie, ethique et politique – Entretiens et dialogues, Editions de seuil (2017)

Ridley, Matt: Jalouden alkuperä, Art house, (1999)

Rolin. K. And others: Soveltava yhteiskuntatiede ja filosofia, Gaudeamus, (2006)

Sen, Amartya: Identity and violence – The illusion of destiny, Penguine Books (2006)

Siegfried, Tom: John Nash, peliteoria ja luonnon koodi, Terra cognita, (2008)

Singer, P.: Animal liberation, Jonathan Cape, (1990)

Singer, P. ed: Ethics, Oxford University Press (1994)

Singer, P.: Ethics in the real world – 82 brief essays on things that matter, Princeton University Press (2017)

Singer, P.: Paras tapa auttaa, Viisas elämä, (2015)

Singer, p.: Practical ethics, Cambridge University Press (1980)

Singer, P.: En värld nu – globaliseringens etik, Fri tanke,

Tarkiainen, Tuttu: Demokratia – antiikin Ateenan kansanvalta, Werner Söderström osakeyhtiö (1959)

Teays, Wanda: Global bioethics and human rights: contemporary issues, Rowman & Littlefield (2014)

Waal de, Frans: Are we smart enough to know how smart animals are, W.W. Norton Company

(2016)

Westermarck, E.: The origin and development of the moral ideas, Macmillan and Co (1924)

Wittgenstein, Ludwig: Culture and value, The university of Chicago Press (1980)

Voltaire: Suvaitsevaisuudesta, Savukeidas kustannus (2012)

Zeller, Eduard:: Outlines of the history of greek philosophy, Longmans, Green and Co. (1886)