Mahtisukujen vaakunat Luhangan kirkkoon (Reeth, Taube, von Becker)

Hyvä kunnanjohtaja/kirkkoherra

Minua lähestyi keväällä eräs Luhangassa kuuluisaksi tulleen Taube-suvun edustaja. Taubet hallinnoivat etenkin 1800-luvulla Vanhoisten kartanoa. Päädyimme sellaiseen ajatukseen, että Luhangan kirkkoon olisi saatava kolmen luhankalaisen suurmiessuvun vaakunat. Ne voitaisiin esimerkiksi ripustaa kirkon seinälle vierekkäin. Tässä kunnioitettaisiin kunnan perustajaa Alexander Reethia ja hänen sukuaan sekä siellä eri tavalla kunnalliseen päätöksentekoon, hyväntekeväisyyteen ja uusia menetelmiä esimerkiksi maatalouteen tuoneisiin, velvollisuudentunnostaan kaikkeen osalllistuneisiin von Beckereiden ja Tauben sukuihin. Kornetti Alexander Reeth perusti Luhankaan seurakunnan, jonka seuraava vaihe oli kunnan perustaminen. Taubet ovat vanha saksalaisperäinen aatelissuku, josta tuli Luhankaan myös paikallisia mahtimiehiä. Oma sukuni von Beckerit on hallinnoinut pitäjässä useita kartanoita ja ollut varmaan merkitykseltään merkittävin aatelissuku pitäjässä. Reeth sai haltuunsa ennen sukuani Luhangan säterin, jonka hallitsijana hän myös kuoli. Von Beckerit saivat myöhemmin säterin itselleen ja maata ja metsää kartanossa oli tuolloin yli kymmenen tuhatta hehtaaria. Toivon, että näkisitte asian merkityksen tavallani ja koko kunta huomioiden.Monessa suomalaisessa kirkossa on paikallisten aatelissukujen vaakunoita. On mietittävä asian kokoon saamisen vaiheita. Olisi siis tuotava asia esille kunnan päätöksentekoelimissä. Sen jälkeen voitaisiin antaa jollekin keraamikolle toimeksianto näiden kolmen suvun vaakunoiden tallentamiseksi ja esillle laittamiseksi. Minulla on mallikuvat satoja vuosia vanhoista sukuvaakunoista. Olen avoin muille esityksille. Ilmoittakaa vaan.

Olli von Becker

Yhteiskuntatieteiden maisteri

Politiikkaan! Minäkö?

Voisin sanoa, että poliitikon tulee olla olematta reaktiivinen, relatiivinen ja negaatioon asettuva, koska tuollainen politiikka voi olla vain hedelmätöntä kiistelyä ja riitelyä. Näillä tavoilla politiikkaa harrastava ihminen paljastaa samalla sen, ettei hänellä ole todellisuudessa omia arvoja eikä minkäänlaista maailmankatsomuksellista horisonttia. Kansanedustajan tulee olla etenkin arvoja ja periaatteita esiin tuova ihminen. Hänellä siis tulee olla omalähtöistä arvoharkintaa, koska muuten kuin arvojen kautta toimivat poliitikot eivät ole edes vapaita, koska hänestä riippumattomat tahot ohjailevat hänen henkilökohtaisen poliittisen vakaumuksen lähdettä. Periaatteita on siis oltava ja niistä on pidettävä koko ajan kiinni. Porvarillisiä ihmisiä on joka ikisessä Suomenkin puolueessa ja heistä voidaan käyttää mielestäni käsitettä ”vallantäyttäjä”; koska he eivät voi käyttää valtaa, koska he tunnistavat vain sen raamit ja pyrkivät siihen, että kaikki muutkin poliitikot vain keskittyisivät relatiiviseen ja reaktiiviseen riitelyyn negaationa, koska silloin he voisivat peittää omassa syömmessään joskus esiin tulleet kateuden ja vähäpätöisyyden tunteet, jotka heissä herättää se silloin kun joku uskaltaa olla myönteisellä tavalla poikkeava. Jos pääsisin eduskuntaan, niin kutsuisin ensimmäisenä päivänä median kokoon ja kertoisin antavani kansanedustajan palkastani ainakin 30-40 prosenttia hyväntekeväisyyteen. Se saisi kaikki muut vaikuttamaan itsekeskeisiltä ja ahneilta. Olen alkanut ajattelemaan, että Kokoomuksen kylmäkiskoisuuden takia minun on asetuttava jonkin toisen puolueen riippumattomaksi ehdokkaaksi. Mieleen tulevia ovat Keskusta, Vihreät, Liike Nyt ja KD. Vaikka on sanottava kantani normatiivisista etiikan järjestelmistä ei saattaisi miellyttää viimeksi mainittua. Myös bioetiikka ei varmasti ole sellainen asia, joka herättäisi heissä kiinnostusta ja tukea. Nyt on sanottava, että mieleeni käyviä puolueita ei Suomessa ole liialti, koska Harkimon liikekin on niin vaatimaton kannatukseltaan, että varsinaisessa vaaliin lähtemisessä ei tulisi mahdollisesti kuin pelkästään turhautumista ja pahaa oloa. Olen aina ollut kiinnostunut politiikasta ja nykymuotoisena sen voi havaita etenkin etiikan esille nostamisena. Vallankäytön tulee tulla tarkastelluksi etenkin etiikan kautta. Mielestäni tärkein käsite omassa politiikassani on vapaus. Vapaus tarkoittaa vapautta toisten ihmisten epäpätevästä vallasta, vapautta epäeettisten vallanhaltijoiden vallalta ja vapautta myös ajatuksia pelkistävältä ja henkistä vapautta vievältä jaetulta henkiseltä intimiteetiltä, koska etenkin viimeksi mainittu on omiaan muuttamaan arvoihin ja periaatteisiin perustavan ryhmittymän ideologista nautintoa saavaksi vuokravälitysfirmaksi. Poliittisista osallistujista, vaikka hänkin lopulta pettyi puoluepolitiikkaan, on mainittava esikuvana etenkin Pentti Linkola, vaikka on samassa yhteydessä sanottava, että en tavallisesti puhu mistään esikuvista. Tulisin ajamaan eduskunnassa etenkin eläinten, mielenterveyskuntoutujien ja nepsyihmisten etuja. Samanaikaisesti se asia, joka erkaannuttaa minut KD:sta on se, että pidän uskonnollisten ihmisten antroposentrista maailmankuvaa täysin virheellisenä ja vanhanaikaisena tapana suhtautua eläimiin ja maailmaan. Poliitikon on ihmisten hyvän lisäksi ajettava maailman ja maailmankaikkeuden hyvää, johon sisältyvät myös muut eläimet kuin ihmiset. Luonnon tuhoaminen ihmisten toiminnan seurauksena on ehkä tärkein asia, josta ihmiskunnan on pystyttävä hankkiutumaan eroon. Lisäksi on korostettava sitä, että kouluihin tulisi saada uudeksi oppiaineeksi arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikki. Tässä kohdin on siis pidettävä huolta siitä, etteivät lapset ja nuoret syrjäydy älyllisen epärehellisyyden tuovien ideologisten järjestelmien kautta. Kuitenkin on sanottava, ettei tämä oppiaine korosta mitään tiettyä aatetta tai ideologiaa, vaan siinä etenkn väitellään ja huomataan, ettei mikään tietty ideologia tai aate riitä siihen, että sitä voitasiiin absoluuttina ajaa ja tyytyä vain siihen. Siinä mielessä tämä oppiaine opettaisi lapsille ja nuorille se, ettei totalitarismeihin tule ajautua. Arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikki siis antaisi tilaa etenkin ajattelulle ja vapaiden arvojen korostamiselle. Kaikki olemme jo nykypäivässäkin havainneet, ettei ehdottomia ja absoluuttisia ideologioita tule tukea, koska ne johtavat sotaan ja useiden ihmisten kärsimykseen. Porvarillinen ihminen on etenkin kauppias, ja politiikassa porvarillisuus tarkoittaa sitä, että poliitikot vaihtavat mielipiteitään pienestä oikusta, jos katsotaan että joku mielipide olisi kaikesta käyttökelpoisin. Se on hyödyttävien mielipiteiden luvatonta käyttöönottoa. Samalla tavalla niin kuin raiskauskin voi olla pian sukupuolielimen luvatonta käyttöönottoa. Poliitikolla on siis oltava arvoja ja ne eivät ole voineet tulla puolueen tai muiden edunvalvontaorganisaatioiden kautta reaktiivisesti ja relatiivisesti. Siinä mielessä on sanottava, että minä kuitenkin olen oikeistolainen ja Kokoomuksen jäsen, vaikka he jostain pikkuasiasta johtuen näyttävät suhtautuvan minun lähestymiseeni nuivasti. Kokoomus on tänä päivänä kuin vuokravälitystoimisto, jonne voi tulla viettämään aikaa. Siinä mielessä on vähän ristiriitaista, että vaikka he hyväksyvät kaiken mitä Orpo sanoo, ja varmaan nuuskivat toistensa takapuolia samanlaisten arvojen tunnistamiseksi, niin se on huomattu, jos kansanedustajan fiinissä keskustaresidenssissä on käynyt joku laskemassa varpusparvia pönttöön. Porvarilliset poliitikot ajattelevat, että kun he ovat saman muilta suljetun talon sisällä ja käyttävät samoja hyyskiä niin heidän tulee myös ottaa vakavemmin toiset porvarilliset poliitkot ennemmin kuin mahdollisesti poliitikkoa hänen arvojensa takia äänestänyttä kansaa. Porvarillisuus poliitikkojen keskuudessa tuli loistavasti esiin Loka Laitisen Naisten saunassa-sarjan kautta, se siis tarkoittaa jaettujen puitteiden johtaneen jaettuun henkiseen intimiteettiin. Viiniä kuluu ja kaikilta puolilta puunatut mielipiteet löytyvät kaikilta samanlaisina. Muistan sellaisenkin, että kun Matti Vanhanen oli mukana presidentinvaaleissa, ja kun häneltä kysyttiin, puolustaisiko Suomi Viroa (ennen Natoon liittymistä) ryssän mahdollisesti sinne hyökättyä. Vanhanen rupesi selostamaan ja jaarittelemaan kaikista mahdollisista poliittisista instituutioista, joiden kanssa asiaa tulisi konsultoida. Uskoisin, että kysymyksellä haluttiin luovan kansalaisille varmuutta siitä, että sukulaiskansaa todella puolustettaisiin, eikä otettaisi vastaan tämän kuivaakin kuivemman miehen selvityksiä siitä, miten hän hyökkäyksen tullessa pystyisi instituutioiden kautta välttämään vastuun asiasta totaalisesti ja täysin. Voi olla niin, että politiikassa kansalaiset etsivät arvojen sijaan enemmän suunnannäyttäjiä. Kuitenkin mielestäni on niin, että vasemmisto on kysymyksien kautta suuremmin väärässä kuin oikeisto. Se on myös kerrottava, että vaikka minä olisinkin kulttuurisesti konservatiivinen niin minä olen kuitenkin sosiaalisesti hyvin liberaali. Mielestäni hyvä periaate on: ”Elä ja anna toistenkin elää”.Perussuomalaisten horinat ja puuttuminen suomalaisten geeniperimään heidän harhaisten kriteeriensä kanssa on yksi suuntaus joka on vähintään yhtä väärin kuin sosialismi. Vaikka Vihreiden Virta on tietysti oppositioasemassaan ollut paljon kritisoimassa esimerkiksi pääministeri Orpoa, vaikka jokseenkin oikeinkin syin, niin mielestäni omaan maailmankatsomukseeni sopii hyvin sekä vihreys että kokoomuslaisuus. Jos pääsisin eduskuntavaaleihin, tulisin tekemään ja kirjoittamaan rankasti mielipiteitäni kaikkiin mahdollisiin median kanaviin ja osallistumaan kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin, joissa saisin tuoda esin omia periaatteitani. Mielestäni mielenterveyskuntoutujia varten tulisi perustaa uusi ministeriö ja ministeri, jotka pyrkisivät auttamaan tämän yhteiskunnan ehkä heikoimman vähemmistön jäsenten luovimista suomalaisessa yhteiskunnasssa. Lisäksi tulisi pitää huolta siitä, etteivät erilaisissa elämäntilanteissa olevat kansalaiset syrjäytyisi. Tähänkään ei tarvita mitään uusia huoltoinstituutioita, vaan pikemminkin tässä asiassa tapahtuvan muutoksen tulisi alkaa etenkin ihmisistä ja virkamiehistä. Olen oppinut ajattelemaan eläinten kohtelun olevan tärkeä asia maailmassa ja en esimerkiksi pysty katsomaan mitään Lomittajat-sarjoja, koska huomaan miten suuri ero eläinten suojelijoiden ja niitä hyödyntävien ihmisten spektrin suhteen on olemassa. Uskonnollisuus tavallisesti muuttaa ihmisten mielipiteitä ajattelemaan ihmisen olevan koko maailman ja maailmankaikkeuden keskus, ja on sanottava, vaikka Kopernikuksesta on paljon aikaa, niin periaatteet eivät suuremmin ole muuttuneet täysin eniten syrjäisten ja pikkupiiristen ihmisten kesken. Kun käy Suomessa pienemmillä paikkakunnilla, on tavallisesti, vaikka ei olisi edes ruokakauppaa, jonkun paikallisen uskomiskeskittymän ajatuksia harhaan johtava lafka ja loosi. Tietysti kaupungeissa tätä ilmenee vähemmin, vaikka siellä ollaankin ajauduttu siihen, että muualta maailmasta tulevien radikaalisuus uskonnon mielessä ohjaa sekulaarien kaupunkilaispoliitikkojen mielipiteitä siihen, että vaikka kristinuskoa ei hyväksytä, niin muualta maailmasta tulevien uskonnot tulee hyväksyä sellaisenaan. Mielestäni protestanttinen kristinusko tuo parhaillaan esiin jokaisen ihmisen elämisen arvoa ja edustavat elämän jatkuvuutta. Siinä mielessä en voi itse sanoa, että olisin ateisti tai uskovainen, koska molemmat kannat perustuvat mielestäni ihmisjärkeen. Joku kysyi minulta joskus ”missä peräkammarissa sinä olet elänyt. Suomi tarvitsee sinua.” Minullla on sukulaisteni joukossa sekä äidin että isän puolella ollut paikallispoliitikkoja. Voin mainita, että sukupuustani löytyy Eva Helena os. Tandefelt serkusavioliiton takia kahteen kertaan, ja hänen sukulaisensa oli ministeri Heikki Ritavuoren ampunut Ernst Tandefelt. Eikös Wille Rydman ole jotain sukua Ritavuorelle? No, vaikka tämä oli vitsi, niin minulle on varmaan veressä tullut huoli ja kiinnostus yhteisten asioiden hoitoon. Etenkin von Beckereiden suvussa vastuuntunto on asia, joka on mielestäni itsellenikin periytynyt. Lisää varsin synkkää historiaa löytyy von der Pahlen-suvun kautta, kun yksi tuosta suvusta oli murhaamassa Paavali I:n. Minun isoisäni isoisän isoisän äiti oli von der Pahlen. Nämä ovat siis vitsejä, on minun sukulaisiani ollut mukana paljon paremmassakin. Olen juurieni kautta oppinut havaitsemaan sen, että suomalaisuus rajoitettuna Suomeen ei johda ihmisiä kovin pitkälle. Jos ei ole periaatteenaa monessa asiassa muuta kuin se, jos on samaa ”heimoa”, tai jos sanotaan ”että siihen on vaan tottunut”, niin ei tämä kansa koskaan pääsisi kaikenlaisten Saarijärven Paavojen ja Sven Tuuvien tasolta etenemään ja olemaan edes eurooppalaisia. Tuossa Sean Ricksin asiaa käsitelleessä ohjelmassa etenkin tuo isompi kaveri, joka etenkin oli paasaamassa ABC:ta omasta yksinkertaisesta maailmankatsomuksestaan, oli todella ylipainoinen, ja, jos en saanut väärää käsitystä, näytti omaavan 25-vuotiaana tekohampaat ja hiusrajakin oli jo alkanut jonkin verran nousemaan ja päälaella kaljua oli myös havaittavissa. Onhan se hyvä, jos on noin yksinkertainen periaate tuollaisilla säännöillä säädellä toisten ihmisten olemiseen liittyviä kantoja, silloin ei tarvitse liiemmin ajatella tai kuvitellakaan heterogeenisyyttä. Ja onhan se hyvä, jos tuokin kaveri oli jostain saanut käsityksen, että hänen geeninsä olisi niin korkeata ja tavoittelemisen arvoista. Suomalaisuus impivaaralaisuuden mielessä ei edusta minkäänlaista kehittynyttä yhteiskunta- ja kulttuurillista näkemystä. Ja tämä ruotsin kielen vastaisuus`Minkä takia nämä kehittymättömät ihmiset keksivät periaatteita sen päälle, sen totuuden päälle, että suurin osa Suomeen tulleesta länsimaalaisuudesta on tullut Suomeen Ruotsin kautta. Ja onhan sekin sanottava, että yläluokka ja sivistyneistö on pitkään ollut perimältään jakaantunut ja ne nen-päätteiset ihmiset, jotka ovat menestyneet, ovat onnellisella tavalla pystyneet omaksumaan niitä hankkeita, jotka jokainen aatelin jäsen voi todistaa. No, onhan selvää, että Suomen entinen aateli ei ole sataan vuoteen ollut kovin homogeeninen ja yhtenäinen ryhmittymä, ja voin sanoa omassa suvussanikin olevan enemmän kulttuuriin kielteisesti suhtautuvia ihmisiä kuin sen varsinaisia edistäjiä. Jos Suomessa ei riitä riittävän laajoja ja avaria maailmankatsomuksen osia, on niitä haettava muista länsimaisista kulttuureista. Siinä mielessä Suomen ja suomalaisten on suuntauduttava länteen ja ohjattava muutenkin suomalaisia omaksumaan kokonaisen Euroopan arvoja ja kulttuurien piirteitä. Ja on mainittava kuriositeettina se, että ensimmäinen pan-Eurooppalaisuutta korostanut kreivi Richard Coudenhove-Kalergi oli äitinsä kautta japanilainen. Eli hänelläkin oli isänsä kautta vankat juuret Euroopassa ja sen yhtenäisyydessä, vaikka on sanottava hänen muistuttaneen enemmän japanilaista kuin eurooppalaista ulkoisesti. Siinä mielessä itsessänikin on säilynyt suuntautuneisuus Eurooppaa kohtaan, vaikka minulla on äitinikin puolella von Beckereiden kanssa lisääntyneitä talonpoikaisnaisia monessa polvessa. Koen, että tärkein asia joka on aatelistaustasta säilynyt, ovat käytöstavat, oikeat prioriteetit ja huomion kohteet, ja se asennoituminen, jossa katsotaan oman eurooppalaisen kulttuuritaustan olevan tärkeämpää kuin mitkään suomalaiset ”heimot” ja ”omat porukat”. Joku on sanonut minusta, että minä olen monikulttuurinen jos kuka oman veren ja siitä tulleiden kiinnostuksen kohteiden ja kielitaitoisuuden kautta. Siinä on sanottava, että tämä monikulttuurisuus liittyy etenkin eurooppalaisiin juuriin ja kulttuuriin. Se on kuitenkin eroava juttu, että jos syntyy eurooppalaisilla juurilla suomalaiseksi, on se eri asia kuin se, jos syntyy Suomessa ”suomalaiseksi”' hottentotti-juurilla. Kysymys on siinä miten näiden kahden ryhmien tulisi huomioida kulttuuri ja miten keskittyä oikeiden asioiden omaksumiseen ja milllaisia arvoja, asenteita ja arvostelukyvyn piirteitä tulisi oppia omaksumaan ja hankkimaan. Siinä mielessä kannattaisi lukea esimerkiksi Juha Sihvolan Maailmankansalaisen etiikka ja Maailmankansalaisen uskonto. Eli on siis sanottava, että itse olen aina pitänyt omaa geeniperimää ja kulttuuriperimää tärkeämpänä kuin minkään maan kansalaisuutta, koska nationalismi johtaa miltei aina jonkinlaiseen epäoikeudenmukaisuuteen ja kansainvälisyyden ja korkeampien kulttuureiden väheksyntään ja yleiseen välinpitämättömyyteen. Ja tätä Perussuomalaiset ihastelevat ja pitävät pyrkimisen arvoisena. Jos he saisivat päättää, erottaisiin eurosta; Euroopan Unionista ja jopa Natosta. Suomi ei ole yksin ja ilman Eurooppaa mitään. Vaikka en halua korostaa minkäämlaista aatelin merkitystä korostamisen arvoisena, kun en itse ole kuin aatelisen munasolun kautta maailmaan tullut, niin on sanottava tällaisten juurten olevan tärkeää etenkin perityn vastuuntunnon ja velvollisuuden tunteen takia. Vapaimmat ihmiset pystyvät monesti tuottamaan omia rehellisiä arvoja ja periaatteita ja monesssa tapauksessa myös toimimaan autonomisesti niiden kautta. Heitukkuus ei elä niillä, joilla on vankkoja kulttuurisia perustuksia kansojen historiassa. Siitä on mainittava, että olen jo vuosia sitten maininnut yhtenä hankkeena suvulleni kuuluneen vapaaherran arvon palautttamisen Tukholmassa. Se myönnettiin suvulleni vuonna 1720 ja se on saanut jossain vain jäätyä huomioimatta. Joku on sanonut, että porvareiden muodontarkkuuden, pikkumaisuuden ja kliinisyyden takia yläluokka on aina kokenut suurempaa yhteyttä jopa työväenluokkaan kuin hienosteleviin, itseään muita parempina pitäviin porvareihin. Yläluokalla on aina ollut oikeus rikkoa porvareiden muodon tajua palasiksi sen takia, koska aateli ei mukaannu porvareiden ahdasmielisiin periaatteisiin. Kuitenkin kun olen tässä maininnut muutamaan otteeseen termit aateli ja yläluokka, niin haluan korostaa niiden arvoa etenkin kulttuurin ja hyvien periaatteiden saamisen mielessä enkä mitenkään siinä mielessä, että noihin liittyisi itsessään valtaa tai jonkinlaista paremmuutta muihin ihmisiin nähden. Nepsy-ihmisiin minulla on tuntemusta sitä kautta, koska olen itsekin saanut diagnoosin autismin kirjoon kuuluvuudesta. Nepsy-ihmisten oikeuksia haluiaisin korostaa siinä, että he saisivat monesti uudenaikaiset näkemyksensä kuuluviin ja heille annettaisiin enemmän mahdollisuuksia osallistua opiskelu- ja työelämään. On esimerkiksi sanottava, että vaikka omista maisteritason opinnoista on jo yli kymmenen vuotta, niin koin aina hyväksi sen mahdollisuuden että tenttejä sai suorittaa tietokoneelle vastaamalla tenttiakvaariossa. Sen lisäksi, että se mahdollisti helpomman tenttitilanteen, niin se mahdollisti myös nopean etenemisen opinnoissa, koska ei tarvinnut odottaa yleisiä tenttitilaisuuksia ja -aikoja. Voin tässä yhteydessä sanoa sen, että minä tulen edistämään lukemisen tärkeyttä, itsenäistä opiskelua ja etenemistä, mielenterveyskuntoutujia ja nepsyihmisiä- Lisäksi tulisin edistämään hyväntekeväisyyttä kansalaisyhteiskunnan piirissä, ainakin osittaista vegaanisuutta, ja eläinten tähän asti toteutetun hyötykäytön vähentämistä. Lisäksi aikoisin saada aikaan sen, että kaikenlainen eläinten ja niiden käyttäytymisen tutkiminen saisi suurempia apurahoja toimintansa tueksi. Lisäksi kaikenlaista byrokratiaa tulisi pyrkiä vähentämään ja lisäämään avoimempaa päätöksentekoa. Lisäksi tulisi perustaa oma tieteenalansa -

eli yksilöydentutkimus, jonka tulisi paradigmaattisesti yhdistää monia muita tieteenaloja, kuten kullttuurihistoriaa, kulttuurin tutkimusta, filosofiaa, taideaineita, sosiaalipsykologiaa ja 'psykologiaa. Ja on mainittava sekin, että joku on tekoälyä manipuoloimalla yrittänyt saada aikaan käsityksen siitä, että minä en olisi alkuaan keksinyt käsitettä ontofysiikka. Se on minun ja tarkoittaa olemisen fysiikkaa ja toimintaa ja se eroaa ontologiasta siinä että ontologia rajoittuu pelkkään tietoon ja metafysiikasta se poikkeaa sen kautta, koska ontofysiikka kattaa sen miten oleminen ilmenee kaikessa, eikä se tule vasta ajattelun toiminnan jälkeen kuten metafysiikka tulee fysiikan jälkeen (meta-). Siinä mielessäkin tuen itsenäistä sivistyksen hankkimista ja sitä miten sivistyksen hankkimiseen tulisi suuntautua yksilöllisesti ja vapaasti, eikä rajoittua pakotettujen elementaarisuuksien ja muiden älyttömyyksien pakotettuun syöttämiseen. Siinä mielessä yhteiskunnassa tulisi korostaa tiedon hankkimista ja siinäkin etenkin tiedon hankkimista kirjoista eikä wikipediasta tai facebookista. Siinä mielessä kansa tulisi saada taas haluamaan tiedon hankkimista ja tunnustaa sen arvoa. Hyväntekeväisyyttä tulisi korosta enemmän varsinaisen sosiaalihuolloin sijalla. Siinä mielessä kulttuurinen konservatiivisuus tukisi etenkin sitä, miten ihmiset suhtautuisivat siihen polkuun jonka he yhteiskunnassa kulkevat, siis kouluihin, yliopistoihin ja paikkoihin. Siinä olisi merkityksellisyyttä vaikka jonkin instituution sisällä toimiessaan joku ei olisi suuremmin siinä vaiheessa yhteyksiä järjestänyt. Uusi syvällisyys tarkoittaa etenkin sitä, että elämä otetaan vakavasti ja sen vakavasti ottamisen yhteydessä on nähtävä riittävän paljon vaivaa. Uusi syvällisyys tarkoittaa sitä, että kirjat ja arkistot otetaan vakavammin kuin keinoäly ja wikipediasta ja muualta internetistä saatu ja hankittu tieto. On varmasti niin, että tiedon lähde on edelleen niin tärkeä asia, ettei sitä voida syrjäyttää, koska muuten ihmiset oppivat liian helppoon ja vähällä saatavaan tietoon, joka yleistettynä voi tuoda esiin myös yksisuuntaisuutta ja suvaitsemattomuutta. On siis etenkin nähtävä vaivaa – kaikessa opiskelussa ja työskentelyssä, koska muuten ihmiset veltostuvat, tulevat lyhytjännitteisiksi ja eivät lopulta hoidu edes yliopisto-opinnoistaan ilman yleisiä käsityksiä ja tekoälyä, joka pelkistää kaikissa asioissa aika paljon ja laajalti. Tulen lisäksi ajamaan inhimillisyyttä kaikissa sellaisissa tilanteissa, joihin maailma ja epäoikeudenmukaisuus ihmisiä ovat monesti ohjaamassa.

Lähdeluettelo (päivittyy koko ajan)

 

Bibliography for PhD - Olli von Becker

Aristoteles: Nikomakhoksen etiikka, Gaudeamus,(1989)

Aristoteles: Politiikka, Gaudeamus, (1991)

Baggini, Julian: How the world thinks, Granta, (2018)

Chydenius, Antti: Valitut kirjoitukset , Werner Söderström Osakeyhtiö, (1929)

Dewey, J.: Filosofian uudistaminen, Vastapaino (2012)

Dreze, Jean and Sen, Amartya: Vastakohtien Intia, Työväen sivistysliitto, (2017)

Durkheim, E. And Mauss, Marcel: Primitive classification, The university of Chicago press (1963)

Dworkin, R.M: ed: The philosophy of law, Oxford readings in philosophy (1971)

Fitzpatrick, Tony: Applied ethics and social problems, The policy press (2008)

Forsman, Brigitta: Gudlös etik – en befrielse ur religionens tvångströja, Fri tanke, (2011)

Haarscher, Guy: Tunnustuksettomuus, Niin & Näin,

Harris, Sam: Moraalinen maisema: Miten tiede määrittää inhimilliset arvot, Terra cognita, (2010)

Hayek, Friedrich: The road to serfdom, The University of Chicago Press (2007)

Herman, E.S: and Chomsky, Noam: Manufacturing consent - The political economy of the mass media, Vintage Books, (1994)

Holland, S.: Bioethics – A philosophical introduction, Polity, (2003)

Jung, Carl Gustaf: Der Mensch und seine Symbole, Walter-Verlag (1988)

Korkman, S.: Talous ja humanismi, Otava, (2022)

Kuhse, H. And Singer P. Ed: Bioethics An anthology, Blackwell Publishers, (1999)

Lagerborg, R.: La morale publique: Essai d'analyse generale des faits moraux

Levinas, E.: Outside the subject, Continuum, (1987)

Martinich, A.P. And Sosa, David: ed: Analytic Philosophy, Wiley-Blackwell, (2011)

Mauss, Marchel: Lahja, Tutkijaliitto, (1999)

Mcfarland, A.S.: Boycotts and Dixie chicks – Creative political participation at home and abroad, Paradigm publishers (2011)

Micheletti, M. And Mcfarland, A.: Creative participation – Responsibility taking in the political world, Paradigm Publishers(2012)

Nadkarni, M.V.: Ethics for our times – Essays in Gandhian perspective, Oxford, (2011)

Nazarenko, S.: Korruptio Suomessa, Into, (2019)

Nozick, Robert: Anarchy, state, and utopia, Basic books, (1974)

Nussbaum, M.: Creating capabilities – the human development approach, Harvard University Press (2011)

Nussbaum, M.: The fragility of goodness, Cambridge university press, (1986)

Nussbaum, M.: Königreich der Angst – Gedanken zur aktuellen politischen Krise, wbg Theiss, (2018)

Oksanen, Launis, Sajama ed: Etiikan lukemisto, Gaudeamus (2010)

Peterson, Jordan B.: 12 elämänohjetta – käsikirja kaaosta vastaan, WSOY, (2018)

Platon: Valtio, Kustannusosakeyhtiö Otava, (Finnish translation 1933)

Pussy riot: Punkrukous vapauden puolesta, Like, (2013)

Ricoeur, Paul: Le juste 1, Editions de seuil, (2022)

Ricoeur, Paul: Philosophie, ethique et politique – Entretiens et dialogues, Editions de seuil (2017)

Ridley, Matt: Jalouden alkuperä, Art house, (1999)

Rolin. K. And others: Soveltava yhteiskuntatiede ja filosofia, Gaudeamus, (2006)

Sen, Amartya: Identity and violence – The illusion of destiny, Penguine Books (2006)

Siegfried, Tom: John Nash, peliteoria ja luonnon koodi, Terra cognita, (2008)

Singer, P.: Animal liberation, Jonathan Cape, (1990)

Singer, P. ed: Ethics, Oxford University Press (1994)

Singer, P.: Ethics in the real world – 82 brief essays on things that matter, Princeton University Press (2017)

Singer, P.: Paras tapa auttaa, Viisas elämä, (2015)

Singer, p.: Practical ethics, Cambridge University Press (1980)

Singer, P.: En värld nu – globaliseringens etik, Fri tanke,

Tarkiainen, Tuttu: Demokratia – antiikin Ateenan kansanvalta, Werner Söderström osakeyhtiö (1959)

Teays, Wanda: Global bioethics and human rights: contemporary issues, Rowman & Littlefield (2014)

Waal de, Frans: Are we smart enough to know how smart animals are, W.W. Norton Company

(2016)

Westermarck, E.: The origin and development of the moral ideas, Macmillan and Co (1924)

Wittgenstein, Ludwig: Culture and value, The university of Chicago Press (1980)

Voltaire: Suvaitsevaisuudesta, Savukeidas kustannus (2012)

Zeller, Eduard:: Outlines of the history of greek philosophy, Longmans, Green and Co. (1886)

Ansioluettelo - Curriculum vitae (1.10.2026)

 

Curriculum vitae

Personal details

Olli Mikko Petteri von Becker b..2.8.1988

Place of birth: Kuopio Finland

Graduated from high school in Kuopio Lyceum

Education:

Bachelor of social sciences University of Jyväskylä (1.9.2013)

Master of social sciences University of Jyväskylä (1.9.2013)

Studies in Heinrich Heine-Universität Düsseldorf (attending lectures) 2009

Studies in Sorbonne (attending lectures) 2009-2010

Major subject: Philosophy

Minors: Ethics, Ancient cultures, etc.

Separate studies at some universities in Finland

Language Skills

Finnish: native

Swedish: advanced

German: advanced

English: advanced

French: mediocre

Latin: elementary

Old Greek: elementary

Italian, Spanish, Norwegian, Danish, Serbian at less elementary level

Publications

Books and research

Kun valo ilmestyy paikkaan, jossa ei paista : poetry

Biography of Reinhold von Becker (1788-1858) (2024)

Mikä on oikeiston vaiva ja muita kirjoituksia

Tuomiopäivän pasuunan törähdys poliittikkojen, journalistien ja sosiaalieukkojen yllä

Three volumes of von Becker-family history parts I-III

Ne vievät tänään koneen pois ja muita kirjoituksia (2013)

Ensimmäisiä runoja, novelleja ja muita kirjoituksia (2012)

Linnanpellon lukion historia (2006)

Many vast writing operations underway. There's also many dissertations ready but not yet published.

Most recent writings in various papers

All paper articles have not been preserved. This here under represents only part of all these writings.

Second period at Joutsan Seutu

Aina Hellman kutoi ja kutoi (2.8.2026)

Luhangan nimen alkuperästä (29.12.2025)

Luhangan suurkirkon historiaa (2.11.2025)

Taube-suvusta ja Taube-suivusta Luhangan Vanhoisessa (14.9.2025)

Kertomuksia von Becker -suvun historiasta Luhangassa osa III (15.6.2025)

Kertomuksia von Becker -suvun historiasta Luhangassa osa II (3.6.2025)

Kertomuksia von Becker-suvun historiasta Luhangassa osa I (17.5.2025)

Many writings still unpublished but sold

Period at Itä-Häme

Hämeen ja Savon riitaisat rajat on määritelty monta kertaa (6.9.2026)

Suurtilat säteilivät vaikutteita koko kartanopitäjän elämään (3.7.2026)

Maila Talvio uurasti yli 20 vuotta Itä-Hämeen museon hyväksi (7.6.2026)

Luhangan tiloista suurin osa oli 1800-luvulla torppia ¨(17.5.2026)

"Kartanot on kauniit kaikki jylkisessä Jyränkössä" (9.4.2026)

Heinola sai ensimmäisen oikean koulunsa vuonna 1820 – Elias Lönnrot kehui opettajaa (2.3.2026)

Pertunmaalaiset hakivat itselleen kirkon Hartolasta ja saivat sitten oman seurakunnankin (12.2.2026)

Hartolan kartanoita on hallinnut monta aatelissukua (6.1.2026)

Luhangan kappeliseurakunta sai odottaa pitkään kunnon pappia (15.12.2025)

Kirjallisuudella on syvät juuret Itä-​Hämeessä (10.11.2025)

Kirkkoherran poika lähti Hartolasta opintielle, joka johti professoriksi ja poliitikoksi (12.10.2025)

Kornetti Alexander Reeth perusti Luhangan (18.9.2025)

Onneton orpopoika – Axel Becker ja Tandefeltit (9.8.2025)

Uno von Schrowe kasvoi Putkijärven kartanossa ja varttui runoilijaksi ja runouden suomentajaksi (20.7.2025)

Many writings still unpublished but sold

Period at Pitäjänuutiset

Pertunmaan väki puuhasi pitkään omaa seurakuntaa ja kirkkoa – Kirkko haettiin lopulta Hartolasta (20.2.2026)

Period at Kangasniemen lehti

Postmodernista filosofiasta (21.5.2022)

Epäonnistumisen hyväksyminen (20.1.2022)

Filosofit ovat reppanoita (6.5.2021)

Herkkyydestä voimana (11.3.2021)

Trump ei tehnyt Yhdysvaltoja mahtavaksi (19.11.2020)

Haluammeko varmasti näin paljon teknologiaa? (24.9.2020)

Mitä on kulttuuridebatti ja onko sitä Suomessa (16.4.2020)

Tähtimiellykkeestä (8.4.2020)

Esi-isistä (12.3.2020)

Pohja se o miunkin säkissä (5.12.2019)

Korostetusta kollektiivisesta itseluottamuksesta ja uskomuksista (28.11.2019)

Vapaudesta ja vastuusta (10.10.2019)

Älykkäilystä, ajatuksennelmista ja oikeasta älykkyydestä (29.8.2019)

Rohkeasti eurooppalaisia (25.5.2019)

Miehen ja kissan välisestä ystävyydestä (14.4.2019)

Ajattelusta ja sen vaatimuksista (28.2.2019)

Von Beckereiden perintöä jatkamassa (26.1.2019)

Second period at Uutis-Jousi

Pentti Linkolan muistolle (8.4.2020)

Pyrkimys- eikä aikomisyhteiskuntaan (10.10.2019)

Älykkäilystä, ajatuksennelmista ja oikeasta älykkyydestä (22.8.2019)

Kirja kuuluu kaikille (27.6.2019)

Urheilu ei ole tärkeintä (28.3.2019)

Yhteiskunnallisesta ja yksilöllisestä tilasta (29.2.2019)

Etnonationalismia vastaan (24.1.2019)

Suomen kielen ja suomenruotsin rappiosta (28.12.2018)

Paradokseja (13.9.2018)

Politiikka keskellämme (16.8.2018)

Kapitalismi, kulttuuri ja lähikauppa (14.6.2018)

Oikeustietoa nuorille (24.5.2018)

Uudistus kieltenopetukseen (5.4.2018)

Luovuus, luovuus ja luovuus (1.3.2017)

Opetelkaa ruotsia, juntit (22.12.2017)

Kirjailijuuksia (22.11.2017)

Kyse on ihmisten vapaudesta (12.11.2017)

Monet aktiviteetit ovat terapeuttisia (19.10.2017)

Pyrkyryydestä ja elintaso-poliitikkoudesta (28.9.2017)
Demokratiaa ja rauhaa tulee puolustaa (7.9.2017)

Suomalaisesta alkoholipolitiikasta (8.6.2017)

Palveluiden yksityistäminen kuntavaaliteemaksi (30.3.2017)

Kissat ja koirat (2.3.2017)

Lisää metodia ja tieteen etiikkaa (2.2.2017)

Oikealla ilman Trumpia (8.12.2016)

Näkymiä Euroopasta (17.11.2016)

Tasapäistämisen kulttuurista ja oikeimmasta koulutuspolitiikasta (10.10.2016)

Oikeasti oikeistosta (29.9.2016)

Miksi bussikuskia ei enää tervehditä (31.5.2016)

Kouluissa opetetaan liian vähän filosofiaa (28.4.2016)

Yhteiskuntasopimusta ei tarvita (5.3.2016)

Miten opetusjärjestelmää tulisi muokata (18.2.2016)

Lukeminen kannattaa aina (4.2.2016)

Tiedon kuuluvuudesta (28.1.2015)

Töllöttimen sisältö on muuttunut (21.1.2016)

Rahvas ja eliitti (17.12.2015)

Kulttuuri ei ole mikään pikkujuttu (8.10.2015)

Kohti vapaata markkinataloutta (7.7.2015)

Antiikin sivistys ei ole nykyistä Kreikkaa (23.7.2015)

Suomen kielitilanteesta (23.4.2015)

Eteenpäin (16.4.2015)

Vallantäyttäjistä (19.3.2015)

Kuopiolaisten suurkaupunkikiimasta (12.3.2015)

Mielenterveydestä

Äänestämättömyydestä ja nukkuvien puolueesta

Sukututkimus avartaa

Arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikki oppiaineeksi kouluihin

Miksi elämme länsimaisessa yhteiskunnassa!

Uskonto ja Eurooppa

Mitä tehdään Kreikan kanssa?

Ajatuksia perustulosta

Suomalaisesta demokratiasta ja kansanedustajuudesta

Tarkoittaako vastuuntunto enää mitään poliitikoille?

Hyvä omatunto on usein velkaa huonolle muistille

Charlie Hebdo elää!

Tasapäistämisen kulttuurista ja oikeimmasta koulupolitiikasta

Miten vallankäyttäjistä tulee vallantäyttäjiä

Period at Viikkosavo

Miksi nyt on aika litttyä Perussuomalaisten kannattajaksi (12.7.2017) (ironiaa)

Nuorison urheat ritarit

Onko vaalien jälkeen elämää?

Palauttaisiko historian loppuminen muistin?

Terve järki sosiaalisessa todellisuudessa

Ajan ja tilan todellisuus

First period at Uutis-Jousi

Tunnustellaan totuuden perusrakenteita

Isin ja äidin pikku anarkisti

Kateudesta kilpailuun ja Kivisille

Ex ipso fonte – suoraan lähteestä

Viinan valta

Itsenäisyyden merkitys ja juhlallisuuksien kääntöpuolet

Tasapainoista tulevaisuutta ilman ”nuorisovaltuustoja”

Lukemisesta ja kirjoittamisesta

Kuka täällä on onnellisin?

Ahneus

Väliaikainen leiri henkisessä erämaassa (artikkeli filosofiaseminaarista Kuopion Lyseolla)

Opaskirja aikaa etsimättömille (kirja-arvio)

Leif Segerstamin napakymppejä ja huteja (kirja-arvio)

Unohtumattomia hetkiä

”Sukupuolipolitiikkaa”

Matka sukujuurille (artikkeli von Becker-suvusta)

Eurooppalainen kiertomatka (matkaraportaasi)

Valamon viimeinen mohikaani (kirja-arvio)

Ihmisen elämä(t)

Väistämätön vastakkainasettelu

Bluffiretoriikka peittää mielekkyyden apatialla

Vuodet vaihtuvat – elämät jatkavat omilla paikoillaan

Saksalainen sankaritaru Savonlinnassa (artikkeli Wagnerin oopperasta Tannhäuser Savonlinnassa)

Matka alkaa

Miksi aikamme suosii ”erilaisuutta”?

Vastavuorottomuuden oletettu epätoivo (artikkeli Jevgeni Oneginista)

Riuhdotaan Snellmania

Televisiosta voi hyvin luopua

Koulut päättyvät, elämänkoulu jatkuu

Akateemisen opiskelun luonteesta

Muutos ja mahdollisten maailmojen mahdollisuus

Vapaus mahdollisuus ja tasa-arvo

Pelkääkö ihminen itseään?

Vapauden käsitteet

Vaikutteellisuus – huomiollinen regressio ja itsesäälin aikakausi

Onko lukiolla jotain tekemistä sivistyksen kanssa?

Elämän tarkoitusta etsimässä

Vuodenajat

TET-päivä eduskunnassa (kertomus eduskunnassa käymisestä)

Other writings at various papers

Minun Wagnerini – jonkinlaisen filosofin näkökulma, 2026 Wagneriaani

Kirjastoni kokoamisen historiasta, 2021 Bibliofilos

Turussa vaikuttanutta Reinhold von Beckeriä on kuvattu suomalaisen journalismin varsinaiseksi isäksi 2021 Turun Sanomat

Filosofiaa kouluihin vaikka takaoven kautta (4.12.2018) Savon Sanomat

Lähikaupat ja lähiruoka ovat tukemisen arvoisia (28.6.2018) Savon Sanomat

Oppivelvollisuusikää ei saa nostaa (25.4.2018) Savon Sanomat

Tiedon kuuluvuudesta (3.2.2016) Viikkosavo

Äänestäjän on nähtävä kauas (2007) Savon Sanomat

Interviews over myself

Von Beckereiden sukuhistoriikki julkaistiin 3.12.2014 Länsi-Savo

”Aateluus velvoittaa tekoihin”, 2014 Uutis-Jousi

”Laajemmin alaa hengittää”, 2014 Uutis-Jousi

Von Becker – aatelissuvun historia sukukirjaksi Koillis-Savo

Suomen kielen kehittäjän väitöskirja Kuopion Lyseolle 2008

Löppösen lyskasta Linnanpelloksi, 2006 Viikkosavo

Kuin nuori Snellman, 2006, Savon Sanomat

Many various writings have not been preserved or dated

Writings in my blog

There's about two thousand writings in my blog, and the variety of texts is vast and so huge that one cannot list those in this introduction. The address is: ollivonbecker.blogspot.com

Other professional activities

Research at National archive, Finnish pictorial archive, House of nobility's library and archive, Territorial archives, various University archives and libraries

Membership and activities

Finnish Wagner Society

Family association of Vehviläinen-family

Head of Reinhold von Becker's scholarship board at Becker's School Kangasniemi

Member of National Coalition Party

Professional honors, awards and fellowships

Invited lecturer at Lyceum of Kuopio by the proposal of my former Philosophy master

Scholarships at the end of High school

Honorary award over writing on JW Snellman 2006

Invited lecturer on Snellman at Regional Counsel of Northern Savo, 2006 (at 17 of age, other was Rector of the nearest University)

Community service

I am a member and friend of Saparomäki, safe house to animals (especially with Paavo the pig) welfare and donations

I have been spending time with my young cousins in their childhood

I have been donator for the welfare of cats in Ukraine during the war time.

I have made christmas donations to poorer families through Facebook-group which intends to support and increase the awareness of people with manic depressive-disorder

von Becker familys chairman of the board which donates books and money to Beckers School in Kangasniemi

We have been forming Art competition to some Creative Art Schools with name Adolf von Becker's art competition

I have been leader in contemplation to form family association of von Becker-family

I have been leader in assessing Professor Reinhold von Becker's legacy organisation which is about to be founded, most probably in the publishing event of his biography, which I have written

Leisure activities

Playing piano and violin

Family research

Cats and other felines

Literature

Translating literature

Drawing and painting

Joutsalaisia uskomuksia ja taikoja

Erittäin alkuvoiman vallassa sykki elämän suoni Joutsan pitäjässä. Uusi aika oli muuttanut oloja, vaikka muinaisaikojen elämänkatsomuksista ja tavoista säilyi myös pitkälle uuteen aikaan. Suojaa ja vaalimista on taannut kaukainen ja vaikeasti läpäistävä maasto järvineen ja huonoine teineen. Ei ollut kaukana tuolloinkaan se, kun poppamiehet loitsuillaan ja taioillaan suojelivat omaisuuttaan ja varjelivat karjaansa taudeilta. On kyseenalaista ovatko nämä koskaan poistuneet pysyvästi Suonteen rantaseuduilta.

Suurena noitana on pidetty Isoahon Ananiasta, joka piilotti rahansa muurahaiskekojen alle. Myös hän harrasti niiden piilottamista olkikupoihin ja muihin yhtä mielikuvituksellisiin paikkoihin. Naurishalmettaan Ananias varjeli mahtavilla manauksilla. Niillä hän uhosi halvaannuttavansa jokaisen naurisvarkaan maata vasten.

Myntin Kustaa edisti etenkin ihmisten pyrkimyksiin hakea tuttavuutta vastakkaisesta sukupuolesta. Hän edisti avioliittoaikeita. Hänen sanotaan sytyttäneen kylmimmänkin sydämen rakkauden ja kiintymyksen liekkeihin. Siitä, miten naisväki on käyttänyt mainittua palvelua ja kuinka usein he ovat sitä käyttäneet, ei ole tänä päivänä täysin selvää. Yleisessä tiedossa oli kuitenkin kyseisenä aikana joitain varmoja tapauksia.

Vielä 1900-luvun alussa oli pitäjillä kierteleviä eukkoja, jotka hallitsivat karjan kuntoon liittyvät taiat. He osasivat myös tehdä taikapussin, joka sittemmin vietiin naapurin navetan seinälle, ja on kerrottu sen vieneen sieltä karjaonnen.

Suonteen takana oli paikka, eräs kummitustalo, jossa mm. astiat lentelivät kiukaalta minkään luotettavan voiman niihin kajoamattta. Vähässä-Joutsassa on kerrottu sellainenkin tarina, että erään talon navetan karja pääsi aina ulos avoimesta ovesta, vaikka ovi oli suljettu rautakangeilla. Apua asiaan ei ollut löytyny, vaikka pakallinen nimismies oli joskus käynyt asiaa tutkimassa.

Vielä 1900-luvun puolessavälissä harrastettiin ns. ylä- ja alakuun katsomista. Ei ole monen ihmisen mielestä ollut samantekevää minkä kuun vaiheen aikana esimerkiksi lampaat kerittiin. Se on tavallisesti ymmärretty tehtäväksi alakuun aikana. Tämän mukaan myös puut oli kaadettava alakuun aikana, koska liian runsaat nesteet toisessa tapauksessa mädännyttäisivät puut.

Torakoiden ja muiden hyönteisten hävitys onnistuu tämän mukaisesti alakuussa. Myös lapamatojen karkoitus onnistuu parhaiten alakauussa. Suonen iskeminen on kuitenkin suoritettava aina yläkuussa nesteiden paisuttua.

Noin 1860-luvulla eli Joutsassa Jussi Luhankainen-niminen mies. Hän oli erityisen hurskas mies, joka rukouksen voimalla paransi sairaita, jopa kuolemansairaita. Luhankaisesta on säilynyt urbaaneina legendoina ja varmasit tosiasioihinkin perustuvia tarinoita. On kerrottu, että Luhankainen käveli pitkin maita ja mantuja, koska hän ei halunnut mennä sisätiloihin koska ei saanut jumalattomalta eukoltaan minkäänlaista rauhaa.

Kerran kun Luhankainen oli taas harrastamassa ulkoilmaa, istahti hän isolle kivelle ja kaivoi taskuistaan tupakka- ja tulen teko-vehkeet. Samalla hänen eteensä saapui itse paholainen, joka sanoi, että miten sinä uskovaiseksi itseäsi kutsuva mies poltat tupakkaa? Jussi pehmensi otettaan piipustaan ja asetti sen ja tupakkamassinsa kivelle ja totesi: ”Jos nämä ovat sinun, niin ota omasi, mutta elleivät ne ole, niin älä koske.”

Kun hän oli näin ohjeistanut paholaista, jatko hän matkaansa. Seuraavana päivänä hän tuli takaisin kivelle, missä oli istunut, ja näki siellä omat tupakka- ja tulentekovehkeensä samalla paikalla, minne hän oli ne jättänyt.

Iloisena Jussi pomppi kiven luokse ja piippua sytytellessään totesi: ”Ähä, eivätpä ne olleetkaan sinun.” Tarinan mukaan siitä alkaen Jussi sai röyhytellä vapaasti piippuaan ilman paholaisen ilmestymistä paikalle. Hän myös säilytti sitä siitä lähtien aina lähellään.

Joutsassa oli vanhoina aikoina myös ikioma almanakkansa, jonka nimi oli Maria Myllykangas, jonka muistia pidettiin kirkonkirjojakin luotettavampana ja laajempana tietolähteenä.

Jokaisella paikkakunnalla on monesti sellainen ihminen tai useita, joka olisi joutunut huomion kohteeksi jonkinlaisen muista poikkeavan ominaisuutensa takia. Kansan muisti on pitkä. Tällainen huomattava persoona Joutsassa oi Aku Mutane,n, joka tunnettiin nimellä ”Lokotohvi”. Tämä nimitys on luultavasti tarkoittanut lokomotiivia, koska Mutanenkin harrasti paljon paikkakunnalla kävelyä. Silloin kun jollain joutsalaisella miehellä oli salarakas Hirvensalmen puolella, ja kun tällainen halusi toimituttaa kirjeen suoraan mielikille, antoivat he ne Mutasen kuljetettavaksi. Tällaisesta vaivasta hän otti maksun, joka oli 25 penniä.

Kerrotaan ettei valtakunnan postikaan saanut lähetyksiä liikkumaan yhtä vauhdikkaasti kuin Mutanen. Jos postikuski sai postin toimitettua jonnekin ennen Mutasta, oli hänellä tavallisesti tapana pyyhältää jo seuraavalla paikalla postin ohi. Lokotohvi oli luotettava mies, eikä hän ahneuden takia etsinyt toisten varallisuutta. Kuitenkin hänen tajuntansa ei ollut niin laaja, että löydetty tavara on luovutettava oikealle omistajalle. Jos hän raitilta löysi jonkin esineen, laittoi hän sen pysyvästi omaan taskuunsa.

Kaikkialla missä kansa kokoontui yhteen ',kuten häissä, hautajaisissa, juhlissa ja kylänluvulla, siellä nähtiin myös Lokotohvi. Ketään hän ei häirinnyt eikä tehnyt kenellekään mitään pahaa. Työnteista Lokotohvi ei ollut kiinnostuut. Hän vältteli töitä ja mielellään antoi kaikenlaiset työtehtävät toisten suoritettavaksi. Hän totesi näin kun häntä pyydettiin työhän: ”Ei ou aekoo, ei ou aekoo. Moantie on pitkä.” Nuorempana hän kuitenkin teki torpparien veropäiviä. Lisäksi hän otti osaa ensimmäisen maailmansodan aikaisten vallihautojen kaivamiseen.

Kun Joutsassa joku ihminen mainitsi Lokotohvin, kääntyivät ihmisten suut usein hymyyn ja joku kertoi jonkin kymmenestä kaskusta. Vaikka hän ei ollut ilman puutteita, oli hän omalaatuinen ja merkittävä ihminen Joutsan historian tuonaikaisessa vaiheessa.

Olli von Becker

Yhteiskuntatieteiden maisteri

Suomalaisen von Becker-suvun brittiläisistä esivanhemmista (Päivitän ja täydennän tätä vielä myöhemmin)

Nils Vilhem Torwigge, joka on miespuolisia esivanhempiani ja sukuhaarassa myöhemmin tapahtuneen serkusavioliiton seurauksena hänetkin löytää suvun sukupuusta kahteen kertaan, oli everstiluutnantti ja oli aviossa Sofia Margareta von Anderssonin kanssa, joka oli Balgonien lordin aateloidun eversti Alexander Leslien avioton tytär ja aateluuden korostamisen takia hänenkin sukunimensä eteen laitettiin aatelisesta alkuperästä kertova prepositio ”von”. Torwiggen isä oli myös upseeri ja sotilasarvoltaan majuri ja tämän vaimo oli Georg Magnus Sprengtportenin sukulainen Anna Maria Sprengtport. Vaimon suku oli kotoisin Saksasta. 

Leslien isä oli Alexander Leslie, joka aateloitin Levenin jaarlin nimellä ja hän omisti Balgonien Linnan Skotlannissa. Lesliesta tuli Ruotsin armeijassa palvellessaan kenttämarsalkka. Nykyään Balgonien linnan omistaa Stuart Morris, joka ei todellakaan ole minkään sortin aatelinen. Vanhemman Leslien isä oli George Leslie Balgonien lordi, joka on ollut ”Captain of the castle Blair”. Myöhemmin Blair Castle on kuulunut ja kuuluu edelleen Athollin herttuoille. George Lesliella oli samanniminen isä joka oli ensimmäinen Drummuirin jaarli, josta tulee siis yhteys Drummuirin Linnaan. George Leslien vaimoa ei tunneta, tai sitä ei ole haluttu merkitä, ja hänet tunnettiin termeillä: "A Wench in Rannoch”. Tästä linjasta tulee yhteys esimerkiksi Lindsay-sukuun ja Crawfordin jaarleihin. Tuo yhteys muodostuu etenkin Dunbarin jaarlien kautta. Tähän sukuun liittyy heidän lähellä Skotlannin rajaa oleva Balcarres House. Crawfordien jaarlien suku on yksi pitkäaikaisimmista brittiläisistä aatelissuvuista. Balcarres House on edelleen Lindsayn suvun hallussa. 

Eversti Leslie oli aviossa Margaret Leslien kanssa, jonka isä oli yksi varhaisimmista Rothesin Jaarleista. Margaret Leslien äiti oli Anne Erskine, jonka isä oli seitsemäs Erskinen jaarli ja 19. Le Marin jaarli Sir John Erskine. Myöhempi 23. Le Marin jaarli oli myöskin John Erskine, joka oli jakobiittien suuria miehiä ja häntä on kutsuttu myös termillä ”Regent of Scotland”.. Myös Sir Johnin isää kutsuttiin termillä Regent of Scotland. Tämän Erskinen puoliso tuli Campbell-suvusta, joka tunnetaan nykyisin herttuasukuna, ja  oli tuohon aikaan vielä Argyllin jaarli.  Tämän Campbell-sukuisen naisen äiti oli nykyisen Lennoxin herttuasuvun varhaisvaiheiden ihmisiä, ja suku tunnettiin tuolloin myös jaarlisukuna. Tämän miehen nimi oli John Lennox kymmenes Lennoxin jaarli. Tämän Lennoxin jaarlin äiti kuului Montgomery/Montgomerie-sukuun. Tästä linjasta löytyy myös Kilmarnockin jaarleja. 

 Esivanhempiini lukeutuu eversti Göran (George) Scott Pistolekors, ja Pistolekorsien suku liittyy Baltiassa aateloituun skotlantilaisalkuperäiseen sukuun, jonka alkuperäksi on katsottu Scottien klaania, tarkemmin sanoen Scott of Craighall. Tähän sukulinjaan suorina esivanhempina kuuluu etenkin Bucchleuchn herttuasuku Scott. Tietysti Scottien klaani on paljon laajempi. Yksi Pistolekors pelasti kolmikymmenvuotisen sodan aikaan Saksassa Stuhmin taistelussa Kustaa II Aadolfin hengen ja hänet nostettiin arvonimettömään aateliin, minkä lisäksi hän sai paljon maa-alueiden läänityksiä etenkin Säämingissä ja Sulkavalla. On oletettavaa että GS syntyi Skotlannissa ja tuli sotien myötä Ruotsiin ja Suomeen. Saksassa tämä suku elää nykyään nimellä von Pistholkors. Suvun nimi tarkoittaa sen vaakunan näyttämällä tavalla ristikkäin olevia pistooleja, jolla tavalla suvun kantaisä kuulemma piteli pistooleita ampuessaan niillä. On sanottava, ettei sitä, miten Göran Scott pelasti kuninkaan eksaktisesti tiedetä, ja on ainakin sanottava, kun hän eli vielä sodan jälkeen, että todennäköisesti hän ei ole antanut hevostaan kuninkaalle, koska tuohon aikaan tuollainen teko olisi tarkoittanut itsemurhaa ilman muita vaihtoehtoja. Von Becker-suvun läheisin Pistolekors oli Gertrud Elisabet Pistolekors, joka oli aviossa Odert Reinhold von Essenin kanssa ja heidän poikansa oli Georg Reinhold von Essen, joka taas oli aviossa Sofia Gertrud Torwiggeb kanssa. Samalla tavalla useat näistä brittiläisistä esivanhemmista on samalla tavalla muokkaantunut avioliittojen ja jälkeläisten kautta baltiansaksalaisiin ja ruotsalaisiin esivanhempiin. 

Yksi skotlantilaisalkuperäisestä suvusta tullut esi-isä kuuluu Belfragen sukuun, joka oli tullut Ruotsiin ja kuului jo Skotlannissa maataomistavaan yläluokkaan eli englanniksi sanoen landed gentryyn. Ensimmäinen sukupuussa ilmenevä Belfrage oli John Belfrage, joka oli aviossa Elisabeth Wallmanin kanssa ja tällä vaimolla on myös alkuperänsä Britanniassa. John Belfragen isä oli Penningtonin herra Henry Belfrage ja äiti Janetta Balram, jonka vanhemmat olivat Balramin paroni Jacob Balram ja äiti Elisabeth Stuart. Henryn isä oli Jacob James Belfrage, joka oli myös Penningtonin herroja. John Belfrage toimi pormestarina, kauppiaana ja raatimiehenä  Ruotsissa. Tähän linjaan liittyy etenkin Aldien linna Kinrosshiressa Skotlannissa. Sain tietoa linnan omistajasta, joka kuoli äskettäin, ja hänen vaimostaan, joka saattaa omistaa linnan nykyisin, hän on lääketieteen tohtori ja mahdollisesti professori, varmaankin Lontoossa. Hänkään ei ole aatelinen. Tähän Aldien linjaan liittyy myös Murrayn suku, joka pitää nykyään hallussa myös Athollin herttuan titteliä. Murraydien sukunimi oli noina aikoina Moravia de Tullibardine, joka viittaa heidän junior-titteliinsä tänä päivänä. 

Yksi myöskin skotlantilaisalkuperäinen esisuku on Petre ja ensimmäinen miespuolinen esivanhempi suvussamme on Wilhelm Robert Petre, joka siirtyi Skotlannista Ruotsiin ja toimi Arbogassa kauppiaana ja kaivoksen johtajana ja omistajana. Anna Christina Petre oli Ruotissa aviossa  hollantilaistaustaisen Adolf Standaertin kanssa, joka toimi Ruotsin hovin viininhankkijana. Wilhelm Robert Petren isä oli Robert Petre, joka syntyi Skotlannissa ja toimi Anguksessa Montrosen pormestarina. Petren suvusta on kirjoitettu suvun sivuilla netissä:

”In Sweden, the living Petré family has no documented connection to Baron Petré, who lives in the United Kingdom. The Swedish Petré family, descended from Regina Edmonstone, also has no documented connection to Baron Edmonstone in the United Kingdom. Simply put, there’s no further connection than to Georg Petré and Regina Edmonstone. Despite this, it’s worth noting that the names Robert and William frequently appear among male members of Baron Petré in the United Kingdom. This could possibly indicate some form of kinship between the two families, but concrete evidence for this is lacking! ”

Petreistä on myös kerrottu, että he harrastivat meijeritoimintaa Ruotsissa ja ovat tulleet tunnetuiksi etenkin kermakauppiaina. George Petren vaimo oli Regina Edmondstone, joka oli myös skotlantilaista landed gentryä ja tähän sukulinjaan liittyy etenkin Duntreath Castle, joka on ilmeisesti nykyään siirtynyt monille eri suvuille. Edmondstonen isä oli William Edmondstone, joka mainitaan termillä Baron of Writtle Essexissä Englannissa. 

Voidaan kirjoittaa, että von Becker-suku Suomessa jakaa yhteisiä esivanhempia ainakin viiden nykyisen herttuasuvun kanssa. Lisäksi pienempiä aatelisia, kuten jaarleja, paroneja, lordeja ja vain herroja löytyy vaikka kuinka paljon. Suvun miespuoliset jäsenet ovat olleet etenkin omia maitaan Skotlannissa hallinneita ja omilla maillaaan pysyneitä sotilaita/ritareita, joista varmasti suuri osa on tukenut Skotlannin omaa olemassaoloa ilman muuta Britanniaa.  

Yhteen näistä sukulinjoista liittyy myös sellainen Belfrage-suvusta alkava linja, jossa on High Steward of Scotlandin tittelillä toimineita jäseniä ja Stewart-suvun jäseniä. Sieltä löytyy myös Robert the Bruce, Crawfordien linjasta skotlantilaisten vapaustaisteilija ja soturi William Wallace. Lisäksi löytyy muinaisen Alban kuninkaita ja englantilaisista William the Conqueror, Henry the first ja aikaisempia anglosaksien kuninkaita. Myös Charlemagne eli Kaarle Suuri löytyy tästä Belfrage-sukuisten linjasta ja paljon kaikenlaisia muita ylhäisaatelisia ja kuninkaallisia. Myös nämä ovat tulleet Britanniaan mannermaisesta Euroopasta. On myös selvää, että muistaakseni Winston Churchillin isoäidin äidin kautta olemme sukua myös hänelle. Tämäkin yhteys tulee Stewart-suvun kautta. 

Tällä suvulla riittää siis linkkejä sekä itään että länteen!

Plantagenet-yhteyttä en nyt jaksa ruveta esittelemään, mutta siellä se on, uskokaa tai älkää.

Kaipaan jo takaisin nummille!

(Seuraava kuuluisa laulu kunnioittaa Robert the Brucen voittoa Bannockburnin taistelussa Edward II:a vastaan)

”O flower of scotland

When will we see

Your like again,

That fought and died for

Your wee bit hill and glen

And stood against him

Proud edward's army,

And sent him homeward

Tae think again.

The hills are bare now

And autumn leaves lie thick and still

O'er land that is lost now

Which those so dearly held

That stood against him

Proud edward's army

And sent him homeward

Tae think again.

Those days are past now

And in the past they must remain

But we can still rise now

And be the nation again

That stood against him

Proud edward's army

And sent him homeward,

Tae think again.

0 flower of scotland

When will we see

Your like again,

That fought and died for

Your wee bit hill and glen

And stood against him

Proud edward's army,

And sent him homeward

Tae think again. ”

Liitteenä ruotsalaisen kirjoittajan selvitys Petre-suvusta:

Släkten Petres skotska ursprung

Av Alf Åberg

Robert Petré, the progenitor of the Swedish Petré family from Arboga and the Hofors hospitality farm, was, as inscribed on his epitaph in Arboga town church, of Scottish descent and born on November 1, 1614, in the diminutive town of Montrose on the North Sea coast, situated between Aberdeen and Edinburgh. The epitaph further details that Petré received a literary education and, driven by his aptitude for the merchant trade, embarked on a journey to Sweden in 1629. Through his diverse practical experience, he established himself in Arboga, where he was widely recognized as a prominent figure and lived a life of distinction, passing away peacefully on March 29, 1690, at the age of seventy-five.

A printed funeral sermon over Robert Petré, conducted by the bishop of Västerås, Carl Carlsson, is accompanied by eight personal pages. Among other details, the following is recorded: Robert Petré was born on November 9, 1614, in the renowned City of Montrois in Scotland. He was born to honorable parents: Mr. Georg Petré, the former Mayor of Montrois and head of the Petré family, and Mrs. Regina Edmonston. Tragically, he lost his beloved father and several relatives in 1627. However, his father’s love for his young son endured until his death, as he ordered his eldest brother, Mr. Georg Petré, who was planning to travel to Sweden, to take Robert with him to his brother, Mr. Wilhelm Petré, who was then residing in Sweden and Stockholm. Mr. Wilhelm, deeply moved by his father’s decree and brotherly love, welcomed Robert with open arms and treated him as his own child. In 1638, Robert embarked on his own trade, which he continued until 1644, when he decided to settle in Arboga and pursue a career as a bursar.

According to the tradition cultivated within the Swedish Petré family, as narrated by L.M.V. ÖRNBERG1, Robert Petré was a member of the noble Petré family, renowned in English history. Originating from Devonshire in southwest England, the family’s most prominent figure was William Petré, who served as Secretary of State to Henry VIII and later became Chancellor of the Order of the Garter during Queen Elizabeth’s reign. Throughout the Reformation era, the Petré family maintained its Catholic faith. However, it is said that one of its members converted to Protestantism during the 16th century and sought refuge in another country. This tradition refers to the mayor of Montrose in Scotland.

In contrast, the preserved genealogical records concerning the English Petré family do not support the Swedish family tradition. According to these records, William Petré, the second Lord Petré of Writtle (1575-1637), had eight sons in his marriage to Edward Somerset’s second daughter, Katherine (as mentioned in ÖRNBERG). Among them were Robert, who later became the third Lord Petré, and George, the youngest of the sons. George Petré was born in West Horndon on August 15, 1613, and married Anne, the daughter of Henry Fox of Lehurse. Even if one disregards the age information on the Arboga epitaph, it is not feasible to demonstrate any closer relationship between George Petré and the ancestor of the Swedish Petré family. George Petré passed away on the Wexford estate in England on September 26, 1647, without any apparent involvement with Montrose.

It is worth noting that there was a Scottish branch of the noble Petré family, but it was situated in the cities of Glasgow, Aberdeen, and Edinburgh and did not emerge until the 1660s. Within this Scottish branch, there are no individuals bearing the names George or Robert.3

There are alternative avenues to explore the Scottish origins of the Petré family, specifically through the Scottish church register material. The Scottish National Archives in Edinburgh houses a special archive building, New Register House, where the birth, marriage, and death registers of Protestant congregations are preserved. These registers, dating back to the 17th century and partially in poor condition, are available for research in one of the designated rooms in New Register House. Genealogical research can be conducted by following a printed list arranged by parish, which contains information on the submitted documents to the National Archives. A one-shilling fee is charged for each volume requested, but a one-off fee of one pound is waived for more extensive research.

The oldest church register for Montrose is a birth register, commencing in 1615, the year following Robert Petré’s birth in the town, as indicated by his epitaph4. The register reveals that at that time, several individuals residing in Montrose bore the surname Petré (Petri). A Master Alexander Petri is mentioned as a schoolmaster in the town at that time. Three of his sons, William, Alexander, and George, are recorded in the register of births during the years 1621, 1623, and 1632.

The birth register does not include the mother’s name, and the father’s name is sometimes omitted without a title, which poses a challenge in identification. Within the church register, under the 1620 ceiling, two sailors, George Petri and Andrew Petri, appear. At each instance, they are mentioned as fathers of children. In addition to these three family heads with the surname Petré (Petri), one frequently encounters a merchant named George Petri the elder in the densely written pages of the church register.

The first occurrence of George Petri the elder in the church register is on March 4, 1623, where he is annotated by his son, George. This is followed, with caution for the potential misidentification, by George younger in 1624, George Robert in 1625, Elsbet in 1626, Patrick in 1627, Robert in 1630, George in 1632, Robert in 1638, Barbara in 1642, and John in 1652. At this juncture, new family heads with the surname Petri are mentioned: the miller John Petri, George Petri the younger, David, and Walter Petri.

It is challenging to discern the intricate relationships among the various Petri gentlemen listed in the Montrose birth register. However, it is noteworthy that the surname Petri is prevalent, and the first names George and Robert are frequently encountered in birth records dating back to the 1620s. The literary education mentioned in the epitaph may have been acquired from “master” Alexander Petri, while the inclination for the merchant profession could have been instilled by George Petri the elder or another prominent citizen of Montrose. Consequently, it is plausible that the Petres family’s origins can be traced back to a bourgeois Scottish merchant family from Montrose, rather than to any English nobility.

During the era of great power, Sweden maintained robust connections with Scottish North Sea cities. Not only were military personnel drawn to the Swedish Baltic Sea kingdom, but also merchants sought to establish their fortunes. A notable testament to these connections lies in the Aberdeen city archives, which house four volumes of court decisions pertaining to the heirs of relatives who emigrated from Aberdeen5. These volumes, spanning the years 1637-1777, provide a wealth of detailed information about the emigrants, their parents, and their fates after emigration. Many of these Scots settled in Germany and Poland, but several others sought out Sweden and became permanent residents there.

Robert Petré was not the first Montrose resident to emigrate to Sweden. Approximately 1614, the merchant Walther Guhtrie and his family departed from the town and established residence in Stockholm, where he became the progenitor of the esteemed Guthrie family. Even after Robert Petré’s departure, young individuals from Montrose nurtured aspirations for their future in the Baltic region. At the dawn of the 19th century, two brothers from Montrose made their way to Gothenburg. Like Robert Petré, they exhibited a “disposition for the merchant trade” and, like him, they would attain prominence in their newfound hometown. Their names were Robert and James Dickson.

Annammeko kielemme lakastua?

Suomalainen kulttuuri on tänä päivänä Amerikasta tulevien vaikutteiden ohjattavissa. Tämä näkyy niin pienissä lapsissa kuin myös korkeimman poliittisen seurueen toiminnassa Samalla Donald Trump käy entistä arvaamattomaksi. Kielen hidas kato näkyy esimerkiksi etenkin nuorten ihmisten piirissä esimerkiksi seuraavanlaisen keskustelun ja kommunikaation kautta: ”sikasöpö” ja jopa tässä: ”sikaepävarma fiilis”- Kuvittelevat että sikoja voi repiä vaikka minkälaisiin ilmauksellisiiin yhtymiin: ”sikapaha, sikahyvä”. Kokeeko tämä porukka poikkeavan jotenkin myönteisesti muusta, etenkin nuorten ihmisten populaatiosta Suomessa? Itse en voi jo vanhempana setänä, joka ei myöskään ole aivan äsken Helsingissä asunut, sanoa, etteikö tuollaiset irrationaalisuudet ja epäpuhtaudet olisi omiaan johtamassa etenkin vaikutteellisille ajatuksille. Nämä saavat taipumusta ajaa alttiita nuoria ihmisiä omaksumaan pintapuolisesti amerikkalaisten muotokieltä. ”Oli plotstwist” ”awkward soitto tulossa”: Minä en ymmärrä minkä takia amerikanenglantia tulisi sotkea puhekielen kokonaisuuteen. Johtuuko se siitä, että nämä jolpit ja eukot kuvittelevat, että englannin kieli olisi jotenkin parempaa kuin suomen kieli? Pahempaa nimittäin on se, että jos näiden anglismien muoto on vahvempana näissä sälleissä ja heidän aivoissa kuin suomen kielen sanat ja vastineet vaikuttavat muodikkaammailta kuin mitä olisi tässä suomen kielen ilmaisuvoima ja monipuolisuus, myös jonkinlainen monien merkitysten jakaminen on kyseessä.”Tällä tarkoitetaan etenkin sitä, että samalla kun nämä puppelipojat ja teinin tasolla olevat viihdetaiteilijat eivät tiedä enää suomenkielen sanoja ja täyttävät kieltään karkealla ja ennalta arvattavalla jenkinkielellä, niin olisi korostettava etenkin suomenkielen rikkautta ja pyrittävä luovaan kielen oppimiseen ja uudenlaiseen kielelliseen luovuteen oma-aloitteisuutta ja kielen arvostamista. Suomen ja ruotsin kieltä tulisi etenkin opettaa saman opintokokonaisuuden alla. Lisäksi erilaisia muita kieliä tulisi opettaa yhtenäisten ja erillisten kielisukujen ja kulttuurin mukaan määrittyvien kielikokonaisuuksien sisällä. Suomen koulujärjestelmä ei vaadi oppilailta suuria vaivoja. Suomen yhteiskunnassa ei olla vielä tajuttu sitä, että koulujärjestelmän tulisi jakaa lapset ja nuoret erilaisiin ryhmiin heidän älyllisen potentiaalisuuden kautta. Itse koin etenkin alakoulussa, että opettajat tuhlasivat aikaani, koska minä olisin voinut samanlaisella tavalla päästä etenemään aikaisemmin kuin miten on toimittu etenkin anglosaksisissa maissa kuten Britanniassa, (Ranskassa), Saksassa ja Yhdysvalloissa. Reinhold von Becker kirjoitti sen kehityksen, jossa suomalaiset omaksuisivat jonkinlaisen erilaisen dialektin, aksentin tai yleisesti kielen ennen omaa kieltään. Ja kun minä nyt satun olemaan tämän Reinholdin elämänkerran kirjoittanut saman suvun jäsen, niin voin sanoa hänen olleen todella intohimoinen suhteessa yhden suomalaisen kielen valmistelemiseksi ja edelleen sitä hyödyntämällä yhteisen suomalaisen kansan luomisessa Snellman oli Schildtin, Runebergin ja Lönnrotin ohessa hänen oppilaansa ja jatkoi Reinholdin työtä.. Kielen ei tulisi olla pinnallinen muoti-ilmiö, vaikka jotkut voisivat tietysti väittää että Suomessakin kartanoissa ja upseerien parissa puhuttiin myös muuta kuin ruotsia ja suomea: kieli oli ranska. Samalla tavalla silloin, vaikka ranskan kieli on omalla vaativuudeltaan ja hienostuneesti paljon enemmän kuin jenkkien engelska, voidaan kuitenkin sanoa, että 1700-luvulla suomalaiset aateliset puhuivat ranskaa, vaikka eivät olisi kuin muutaman helpomman bon motin kautta kieltä oppineet. Samaa voi sanoa myös näistä teineistä, jotka eivät ymmärrä mitä ovat tekemässä. Heillä ei ole useinkaan syvällistä ja kielen moneuden tunnustavia tapoja. Äidinkieltä tulisi siis Suomessa edistää paljon nykyistä kunnianhimoisemmalla tavalla.

Olli von Becker

Yhteiskuntatieteiden maisteri