Kaikenlaista

Väitöskirjassani esiin tuotava käsiterakennelma ja filosofinen maailmankatsomus ovat etenkin ajatuskokeita. Tässä tarkoitus on siis kuvata yhteiskuntaa ja ihmistä niin tarkasti kuin mahdollista, jolloin esiin tulee se, miten eksakteja nämä käsitteet ovat. Käsitteen määrittely tarkoittaa sitä, että se ei voi ulottua kaikkialle, vaikka kuitenkin tulisi pyrittävä siihen, että selittäviä käsitteitä ei ole kovinkaan montaa. Käsitteen toimivuuden paljastaa se, miten niillä voidaan kuvata ilmiöitä, jotka koskettavat nominalistisesti tietynlaista todellisuutta. Monesti on varmaan niin, että käsitteet syntyvät siitä, kun ei toimita liedassa toisten ohjattavana. Omaperäinen käsitteistö on tarpeen, kun yritetään kuvata ilmiöitä. Toisten käsitteisiin ei voida tukeutua, koska käsitteet ovat nominalistisia, eivät realistisia. Filosofin tehtävä on luoda oma filosofinen maailmankatsomuskensa, ja parhaimmassa tapauksessa filosofien tulisi myös kehittää omat käsitteensä. Käsite määritellään itsessään eikä esimerkiksi jonkinlaisen reaktiivisen tai relatiivisen asennoitumisen kautta. Filosofia ja oman käsitteistön luominen vaativat etenkin kielellistä lahjakkuutta. Kuitenkin on voitava yhdistää käsitteen määritelmä mahdollisimman tarkasti ilmiötä ja kohdetta vastaavaksi. Hempelin peittävän lain malli on tässä esikuvana. Ajatuskoe tarkoittaa sitä, kun verrataa teoriaa varsinaiseen maailmaan. Teorian parhaimmuuden kertoo se, miten tarkasti teoria pystyy kuvaamaan ihmistä ja maailmaa. Tämän tutkimuksen tarkoitus on saada filosofialle yleishyödyllinen merkitys ja kertoa se, mikä on olemisen ja vallan välinen suhde ja millaisia käsitteitä tämän suhteen käsittelemisellä voidaan saada maailmaan. Tämän tutkimuksen keskeisimmät ongelmat ovat vallan, olemisen ja vapauden käsitteiden yhteisen kietoutuneisuuden selvittäminen. Lähdekirjallisuudesta on mainittava Birgitta Forsmanin kirja Gudlös etik, joka korostaa sitä, että ihmisten tulisi vapautua uskonnon pakkopaidasta ja luotava sellainen eettinen järjestelmä, joka ei perusta itseään ihmistä korkeampiin olentoihin. Silloin ihminen voi itse ottaa vastuun elämästään, koska sitä ei tarvitse liittää mihinkään itseään korkeampaan voimaan. Amartya Sen kirjoittaa kirjassaan Identity and violence siitä, miten tärkeää nykypäivän maailmassamme on tunnustaa se, että ihmisillä voi olla useita samanaikaisia identiteettejä, ja näistä ideniteeteistä yhdenkään ei tulisi olla absoluuttisessa asemassa toisiin nähden. Siinä hän ottaa kantaa etenkin kiihkouskovaisuuteen, koska jos ihmiset kieltävät itseltään kaikki muut identiteetit ja suuntautuvat vain absoluuttiseen uskonnolliseen identiteettiin, jää silloin näiden ihmisten elämästä paljon pois ja yleinen radikalismi voi yleistyä tietyissä yhteiskunnissa. Eli se, että identiteettejä voi olla samanaikaisesti monta, on Senin asia tässä kirjassa. Omiin ajatuksiini vastasi kuin nyrkki silmään John Deweyn kirja Filosofinen uudistaminen, jossa hänkin kirjoittaa siitä, miten filosofian käsittelemien aiheiden määrää tulisi lisätä ja ei pitää filosofiaa vain ongelmina, joita pieni joukko naavapartaisia tutkijoita käsittelee. Etenkin etiikan käsittelemisellä tulisi ymmärtää se, ettei se voi jäädä vain filosofian laitosten sisään, vaan sen on voitava käsittää kaikki ajattelevat ihmiset. McFarlandin ja Michelettin kirjat kertovat osallistumisesta vastakohtana vaikuttamiselle. Osallistuvat ihmiset pyrkivät luomaan tapoja, joilla voitaisiin edistää yhteisiä asioita, ja siinä jollain tavalla pitää myös kääntää ja tuhota itsekeskeiset pyrkimykset yhteiskunnan edistämiseksi. Olin kerran parikymppisenä Blenheimin palatsissa Woodstockin lähellä Oxfordshiressa. Kuljeskelin yksin vieraiden puolella, kunnes tulin sitting roomiin, jossa oli ryhmä eläkeläisiä ja lapsenkin tietämän historian aikakauden vaiheista kertova opas. Kun puhahdin, kysyi kyseinen nainen ”Would you like to pass us, sir”, sanoin kyllä ja oli hauskaa miten vanhatkin papparaiset siirtyivät varsin vauhdikkaasti pois tieltä, epäilen, että ne saattoivat pitää minua perheen jäsenenä tai jonkun perheen jäsenen vieraana. Samassa paikassa kävi niin, että kun olin kartanon kaupassa, yritin maksaa kortilla, mutta kone ei hyväksynyt korttia, ja kassalla ollut musta tyttö katsoi minua kauhistuneella ilmeellä ja pahoitteli pariin kertaan, että laitteessa täysyy olla joku vika. Tässä asiassa voidaan havaita brittien kulttuurikansalaisuus, asiakas on aina oikeassa. Jossain Suomessa joku koppava kaupankassa olisi voinut todeta pilkallisesti: ”Eipä näytä olevan katetta kortilla”: Blenheimissä kirjoitin vieraskirjaan, että meidän suvun kartanot Savossa ja Hämeenssä ovat paljon suurempia ja hienompia kuin tämä Winston Churchillin syntypaikka. Skyfallin Silvalla oli elokuvassa selkeästi jonkinlainen äitikompleksi tai sitten hän ei ollut saanut varhaisella iällä riittävästi rakkautta ja tukea omalta ädiltään. Siellä Skyfallin kappelissakin hän piti pistoolia otsallaan ja M:tä sinä vieressä ja pyysi häntä vapauttamaan molemmat. Sanoisin, että Silva on yksi erikoisimmista ja sympaattisimmista pahiksista koko elokuvasarjassa. Pussy riotia koskevaa kirjallisuutta olen lukenut jonkin verran, ja on tietysti selvää, että totalitaarisen vallan kriitikkoina nämä naiset ovat olleet oikeassa paikassa. Se on sanottava, että järjestelmän kriiitikkoina Pussy riot on harvinainen, koska siihen kuuluvat ovat naisia. Peter Singer käsittelee kirjassaan Paras tapa auttaa yksityisten ja valistuneiden ihmisten tapauksia, joissa he ovat saattaneet pienistä tuloistaankin antaa rahaa hyväntekeväisyyteen ja useat olivat perustaneet etenkin Britanniassa omia auttamisen organisaatioita. Singer käsittelee kirjassaan käsitteen Efektiivinen altruismi, joka tarkoittaa nimenomaan sitä, ettei yksikään ihminen ole sellainen, ettei hän voisi auttaa esimerkiksi nälänhädästä kertovia ihmisiä. Olen jossain kirjoituksessa aiemmin käsitellyt sellaista ideaa, että kehitysmaihin lähetettäisiin jonkinlaisia kehitysapuvirkamiehiä, jotka työskentelisivät vähintään parlamentin tai hallituksen neuvonantajina. Tämä voisi varmaan joidenkin mielestä puuttuvan itsenäisten valtioiden autonomiaan, mutta minun mielestäni koko kehitysavulle tulisi antaa vaatimukseksi se, että länsimaat voisivat valvoa paremmin näiden varojen käyttöä. Ajattelin joskus, että olisi hienoa jos itsenäisyyspäivänä voisi ensin mennä hyppimään presidentin linnanjuhliin vieraita kuljettavien autojen päälle ja sen jälkeen ritarihuoneelle tanssiaisiin. Sittemmin olen tajunnut, ettei minusta olisi tuollaiseen anarkiaan, ja ritarihuoneen tanssiaisiin pääsen vain naispuolisen aatelisen kanssa tai mahdollisesti tuuraajana äitini saamalle kutsulle. Kutsusta tulee mieleen se, miten kutsun hutsutaksiksi sitä kutsutaksia, jolla aina isotätinikin käy viikoittain Suonenjoen keskustassa. Mummoni on sanonut että hänen mielestään tällainen ilmaisu on täysin ok ja kertoo vitsikkyydestä. Singer antaisi köyhemmille vaikka paitansa päältään. Väitöskirjan nimi on Ajattelun periaatteet: tutkielma soveltavasta filosofiasta. Soveltamisesta tässä on nimenomaan kysymys, sillä tässä tutkitaan sitä, millaisista ajatusjärjestelmistä voisi olla hyötyä olemisen, vapauden ja vallan käsittelemiseksi. Wittgenstein hyvin kuvannut filosofisten teorioiden rakentamisesta, että ne ovat kuin tikapuut, joilla kiipeämisen jälkeen ne voi heittää pois. Samanlainen ajatuskoe on minun filosofinen maailmankatsomukseni. Ontofysiikka eli olemisen fysiikka kuvaa sitä, miten yhteiskunnallisia ilmiöitä käsitellään ja se on se teoria, jolla tätä asiaa voidaan kuvata ajatuskokeena. Ontotiede on sellainen tieteellinen järjestelmä, joka käsittelee ontofysiikan ilmaisemia totuuksia. Ontofysiikka on keskiväli ontokratian ja ontoeleuterian välillä ja se tarkoittaa samalla myös tasapainopistettä näiden ääripäiden välillä. Silloin kun ontofysiikka ei voi ylläpitää tasasuhdetta olemisen vallan ja olemisen vapauden välillä, täytyy silloin ontotieteen puuttua asiaan, koska voidaan ajatella, että ontotieteen alaisuuteen voidaan laskea muitakin olemista, vapautta ja valtaa tutkivia ontotieteen aloja. Ontofysiikan on siis määriteltävän merkityksensä kautta oltava aina tasapainopisteessä, ja ontotieteen tulee ylempänä kategoriana puuttua asiaan silloin, kun ontofysiikka ei voi tapainottaa tilaa näiden käsitteiden välillä. Miksi ontotieteellä sitten on niin paljon vaikutusvaltaa? Se liittyy siihen, että ihmisten jumalaan ja muihin olentoihin suuntaamat vallan siirtämiset siirtyvät tässä ontotieteeseen, koska tällainen yhteiskunta on täysin tunnukseton ja uskovaisuus on enemmänkin yksityinen asia, jota ei tarvitse mainostaa ja yrittää käännyttää ihmisiä. Ontotiede siis saa olemisen vapaudesta nauttivassa yhteiskunnassa sellainen toivon määritelmä, että ontotieteelä voidaan kerätä yhteen ne voimavarat, jotka eivät luonnistu ontofysiikan määritelmän kautta. Ontotiede ja ontofysiikka ovat siis kuvailevia määreitä ympäröivästä yhteiskunnassa. Ontokratia on se mitä tulee vastustaa sen takia, koska ontokratian vallitessa vain tietyt enemmän kuin toiset demokratiaa mukanaan kantavat ihmiset saavat muotoiltua manipuloivia arvoja, arvostuksia ja käsitteitä, joiden takia kaikille ihmisille ei anneta mahdollisuutta ajattelemaan ja arvojen määrittelemisiin. Olemisen valta tarkoittaa sitä, että tietyt ihmiset syrjäytetään arvoistaan, koska valtaa pitävät määrittelevät itseään negaation, relatiivisuuden ja reaktiivisuuden kautta. Annetaan siis mahdollisuus käyttää vain tietynlaisia käsitteitä, ja ei anneta mahdollisuutta olla ilman kommentointia, aivan kuten kommentaariaatti, merkitysvalta ja vaikutteellisuus kykenevät politiikan kautta muuttamaan kokonaisuudessaan vaikka nimitysten, arvojen ja asenteiden merkityksen muuntelemisella. Suurimman valta-aseman merkityksessään saanut arvojen johdin muodostaa itsestään instituution, joista ensimmäinen on arvoinstituutio ja toinen tuki-instituutio. Eli kun käsitteitä ja arvoja valitaan, tapahtuu se täysin pyyteettömästi eli minkäänlainen tahto ei voi siinä olla olemassa ja sen on toimittava puhtaan arvostelukyvyn kautta. Merkitysvallassa, vaikutteellisuudessa ja kommentaariaatissa on kyse etenkin arvoista ja miten niitä tunnustetaan. Kommentaariaatti piirtää johonkin arvoon marginaaliin oman kantansa merkityksestä, tämä siis tapahtuu merkitysvallan kautta ja tämä edellyttää sen, että arvotunteet on saatu vaikutteellisuuden alle siinä vaiheessa, kun arvotunteista ei ole vielä kehittynyt arvoja. On varmasti niin, että ihmiset haluavat puolustaa ainakin perusteellisemmin tuntemiaan arvoja, mutta jos ympäristö ei tarjoa mahdollisuutta arvotunteista arvoihin muuttamiselle, on silloin mahdollista, että olemisen vapautta vievä olemisen valta kommentaariaatti apunaan muuttaa oman merkityksensä niiden ihmisten omaksumiin arvoihin, jotka eivät ole vielä todellistuneet. Arvojen autonomian vieminen aiheuttaa sen, ettei ihminen ole linjassa muihin ihmisiin, itseensä ja ympäristöön nähden. He kuitenkin harvoin havaitsevat tätä itse. Voidaan sanoa, että esimerkiksi miehissä korostuu miesten keskinäinen hierarkia, jossa näiden apinaisuuksien tasolla korostetaan jotakin yksilöä, jos heidän pelko/kunnioitus- on riittävän korkealla tasolla. Oli esimerkiksi joidenkin jääkendon pelaajien keskuudessa ajateltu, että ”mörkö” on sitä ja sitä, ”lentokone ei lähtenyt vaikka ”mörkö” kävi näin vaatimassa. Tässä on siis tosiasia se, että pelko ja kunnioitus kulkevat primitiivisillä ihmisillä käsi kädessä. Pippelin pituuden määritteleminen tjs. Kertoo näille ihmisille keillä on valtaa ja mahdollisuus tehdä niin kuin haluaa. Minä poikkean muista miehistä siten, että minä olen onnellisempi, jos minua joskus katsellut nainen menettää kiinnostuksensa ja muuttuu kylmäksi, silloin koen olevani todellisemmalla tavalla vapaa. Olen eristänyt itseni niin perusteellisesti muista ihmisistä, että pitäisin varsin epätodennäköisenä sitä, jos alkaisin styylaamaan jonkun naisen kanssa. Yhteyksiä ei ole, joten luonnollista vuorovaikutuksen pohjaakaan ei ole. Olen iloinen siitä, etten enää herätä naisten huomiota pelkästään ulkonäöllä. Minusta ei koskaan olisi ollut sellaiseksi klubeilla käyväksi mallinukeksi, johon jotkut ihmiset olivat minua tunkemassa. Sen lisäksi niissä on sellainen melu ja kaikki tuolit varattuja – että niin epämiellyttävää. Olen aina harrastanut kapakoissa käymistä päiväaikaan, milloin siellä voi lukea tai kirjoittaa. Baariporukoihin en ole koskaan mennyt, koska olen huomannut Tampereellakin sen, millaista porukkaa niillä voi monesti oleskella. Yksi baarimikko sanoi lähialueen kapakassa, että loppukuusta siellä on hiljaista kuin huopatossutehtaalla, koska asiakkatt ovat juoneet oman palkkansa/eläkkeensä/rahansa jo viimeistään kuun puoleenväliin mennessä. Olen täysin sinut oman seksuaalisuuteni kanssa, ei ole naista, mutta eipä toisaalta ole esimerkiksi halua ruveta nussimaankaan. Olen aina arvostanut brittiläisten itseironista asennetta ja elokuvan nimeä: ”No sex please, we're British”. Vaikka on sielläkin tehty tuohon poikkeus huomioiden sen miten maan väkiluku on puskenut itsepäisesti vain eteenpäin. Kirjallisuttta tulisi opettaa nykyistä enemmän kouluissa. Esimerkiksi romaanitaiteen kautta voitaisiin edistää lasten kykyä hallita laajoja kokonaisuuksia ja käsitellä kerronnan narratiiveja. Itse täytyy sanoa, että luen paljon enemmän tietokirjallisuutta ja lyriikkaa kuin varsinaista kaunokirjallisuutta. Kuitenkin luovuutta ja mielikuvitusta romaanien lukeminen varmasti lapsissa ja nuorissa nostaisi. Minä tein yläkoulussa esitelmän Eino Leinosta. Kolme luokan älykästä oppilasta itseni lisäksi tekivät esitelmänsä Veikko Huovisesta, Väinö Linnasta ja Aapelista (oliko se Simo Puupponen). Yhteiskunnassa vallitsee siis valikoiva demokratia, joka antaa pintapuolisten identiteettien mukaan lasketuille ryhmille epätasaisesti vapautta ja mahdollisuutta määritellä elämää omin käsittein ja arvostuksin. Tämähän on siis tasa-arvon vastaista, sillä jotkut ryhmät ja yksilöt saavat olemisen valtaa sosiaalisella dominanssilla, mielipiteiden levittämisellä ja kaikella muulla vastaavalla epä-älyllisyydellä. Tässä on tarkasti esillä identiteettipolitiikan käsite, koska sekin Senin kertoman mukaan pelkistää ihmiset yhteen ja mahdollisesti pintapuoliseen identiteettiin, joka hallitsee kaikkia muita identiteettejä. On sitä paitsi rahvaanomaista toitottaa oma seksuaalista identiteettiään kokoontumisisa ja paraateissa. Seksuaalisuus on yksityisasia, eikä niillä jotka jollain tavalla poikkeavat muista näissä asioissa ole yhtään sen vähempää oikeuksia ja sananvaltaa kuin kenellä muullakaan. Omassa suvussani oli 1800-luvulla vähintään kaksi homoseksuaalia, eivätkä he kulkeneet tai halunneet kulkea minkäänlaisissa kulkueissa heiluttelemassa lippuja ja banderolleja. Olen miettinyt ottaa yhteyttä Greta Thunbergiin, jonka kanssa voisi keskittyä suunnittelemaan jonkinlaista yhteiskunnallisesti progressiivista hanketta tai hankkeita. Olen lähdössä lähiaikoina käymään etenkin Skotlannin nummilla ja sielä on tarkoitus nähdä sukulaisille kuuluneita kartanoita ja linnoja. Monet naiset ovat tavallisesti epätasa-arvoisia toisiinsa nähden, näytteleviä ja teeskenteleväisiä. Itse koen, että olen aina ollut tasa-arvoinen muita ihmisiä kohtaan. Esimerkiksi kun eräs Virrantalo oli käymässä kotonani, ja kun pelasimme championship manageria, otti hän aina managerinimekseen ylpeydestä hytkyvänä ”von Becker”. Minä en ajattellut, että siinä olisi mitään itseäni parempaa eikä tosin huonompaakaan. Se oli kyllä aika hauska juttu, kun en näistäkään mitään tuohon aikaan ymmärtänyt. Minulla ei siis ole koskaan ollut heteronormatiivisuuteen kuuluvaa varjellun miehisyyden pidikettä, joka kyllä sekin voi olla haitta itseilmaisulle ja luovuudelle. Naiset ovat monesti avoimempia puhumaan, kun taas miesten järjestelmä pakottaa jokaisen olemaan jollain ennalta määritellyllä tavalla. Yksi mieleen jäänyt tapahtuma oli, kun olin ensimmäistä kertaa Pariisin metrossa 18-vuotiaana keväällä 2007, edessäni oli kaksi hyväpeppuista seireeniä ja olin kieltämättä tungoksen takia aika lähellä näitä lyylejä. Kaksi noin kaksikymmentä vuotiasta paikallista kaveria istui lähellä, ja kun he huomasivat minun kuumottavan huomioni, osoitti toinen kaveri takapuolia ja selkeästi aistin heidän kärsiväisestä ja banaalisesta reaktiostaan, että olin nähnyt Pariisin metrossa vähemmän hyvätakapuolisia naisia kuin nämä pojat. Kissat ovat jänniä ja miellyttäviä, koska ne ovat niin itsenäisiä, etteivät he todellakaan tunnista minkäänlaisia sosiaalisia hierarkioita, ja on toisaalta kirjoitettava, etteivät kissat sellaisia koskaan muodostakaan. Koirat ja apinalajit ovat hierarkioiden mukaan olemistaan järjestäviä. Minun pitäisi saada valmiiksi näitä käsikirjoituksia, mutta etenkin näytelmiä, libretto ja pari elokuvakäsikirjoitusta. Tämä väitöskirjahaku uuvuttaa, ainoa asia mitä hakemuksessa ei kysytä on varmaan pippelin pituu. Pariisin metrosta on sanottava sellainen kasku, että kun Antonin Artaudia pidettiin mysteerisenä hahmona, jota ei oikeastaan kukaan tuntenut töidensä ulkopuolella, oli Luis Bunuel nähnyt ja hän arvioi sen niin kalliiksi tilanteeksi, että kirjasi sen ylös omaelämänkertaansa, Artaudin Pariisin metrossa 1930-luvulla. Artaud oli puhunut itsekseen ja heiluttanut käsiään, minkä takia Bunuel kertoi olleen parhaimmaksi hänen jättämisen omiin oloihinsa. Identiteettien moneus on tosiasia, vaikka esimerkiksi monet nuoret naiset voivat tulkita oman naiseutensa siten, että kaikki etenkin miehiltä tuleva huomio palautuu siihen. Tämä on aika yleistä. Mies on avoin älylliselle keskustelulle oli osapuoli nainen tai mies, mutta nainen ajattelee miehen kiinnostuksen olevan hameen alla, varsin yleisesti ja kyselemättömästi. Isä Mitro oli monta vuotta sitten ongelmissa, kun useat naiset kertoivat EU-parlamentisssa Mitron kosketelleen heitä. Mummoni puolusti Mitroa ja sanoi, ettei Mitro ollut heitä varmaan hameen alta kosketellut! Tästä tulee mieleeni ukkini lausahdus, kun jossain haisi epämääräiseltä, että ”tuoksahtaa alushameen napilta”. Teen parhaillaan selvitystä sukumme linkeistä eri Euroopan maihin. Etenkin Britannia on nyt siinä esillä selkeästi. Enemmän kuin englantilaisia, meillä on esivanhemmissa paljon enemmän skotteja, ja minun onkin jo pitkän aikaa tehnyt mieli palata ylämaan nummille. Minun pitäisi sen lisäksi, että Reinhold menee painoon, kirjoittaa Uno von Schrowen ja Adolf von Beckerin elämänkertoja. Lisäksi on ollut mielessä kauan esillä olleen Adolf von Beckerin taidekilpailun perustaminen johonkin suomalaiseen kuvataidelukioon, kuten Savonlinnaan, Lapinlahdelle ja Helsingin Kallioo. Lisäksi Yhdysvalloissa tehtävä valokuvanäyttely on ollut mielessä ja se pitäisi saada pystyyn mahdollisimman pian. Minulle tulee lähiaikoina muutama matka, joilla toivon selvittäväni muutamia epäselviä asioita. Ennen aikaan ei todellakaan tarvinnut suunnitella jo hakuvaiheessa väitöskirjaa siihen asti, että pippelin pituus olisi ollut seuraava kysymys, jos he olisivat vain halunneet vieläkin laajentaa hakemuspapereita. Olemisen oikeus määrittää nitä rajoja, mihin asti olemisen valta pystyy ylettämään omaa manipulaatiotaan. Olemisen oikeus on sama kaikille kuten olemisen vapaus sellaisile, jotka ovat valmiita ottamaan sen vastaan kaikkine vastuineen. Olemisen valta tuo jatkuvan kritiikin pommituksen, että se lannistaa suurimman osan ihmisistä, kun olemisen vapaus antaa mahdollisuuden esimerkiksi omille havainnoille todellisuudesta ja yhteiskunnasta. Tämän tutkimuksen pääasiallisin tehtävä on siis kertoa miten vapaus ja valta suhtautuvat toisiinsa ja miten se vaikuttaa olemiseen, koska olemisen, vapauden ja vallan välistä yhteyttä ei ole aikaisemmin kunnollsiella tavalla käsitelty ja rekisteröity. Ajattelun periaatteilla tarkoitan ettenkin sitä, miten filosofialla voitaisiin ohjailla perustavimpia instituutioita, joilla voidaan edistää vapaan ajattelun etenemistä. Ajattelu tapahtuu monessa mielessä myös instituutioiden yhteydessä. Soveltava filosofia ja etiikka voivat edistää näiden instituutioiden löytämistä. Instituutio on vapaa, jos siinä toimivat, omia arvojaan edustavat ihmiset ovat vapaita.

Filosofi (samasta aiheesta tulossa myös näytelmä)

Tiesin jo silloin,

etten tiedä mitään

en ole mitään

en tiedä mitään

ja se on minun etuni

kun tietää hiiren

olevan täysin samanarvoinen

on hyvä aloittaa filosofia

uutta on luotava

käsitteitä kehitettävä

ja oltava

kuin muuri kaikille muille

sinun on oltava yksin

jos todella haluat

ajattelijaksi – filosofiksi

mutta ajattelu

on filosofiutta tärkeämpää

en ole norsunluutornissa

kuten kaikki muut

ei tule olla kaiken keskus

koska kuka tahansa

voisi olla filosofi

mutta ajattelijaksi

ei kaikista ole

ajatus on etenkin

mielen sulkeminen vaikutteilta

olen filosofina nähty

mutta kuitenkin olen ajattelija

en halua olla filosofi

en halua tulla merkityksi

mihinkään yhteisön konformisuuteen

ajattelun on oltava itsessään

itsensä puolesta ja muita vastaan

riittää kun loogisuus riittää

ja loppuu kun taju

menetetään merkitsemisellä muihin

ajattelija on vapaa

ja siksi maailmassa ei ole tarpeeksi.

Terästehtaan (Azovstal) miehille

Häviö ei ole häviö sittenkään

jos ei hävitä suurin millekään

Ettekä te hävinneet vaikka hävisitte

ryssiä paljon laulukuoroon lähetitte

mitä nyt näemmekään edessämme

sen minkä kohtalonviiva näyttää käsissämme

miehet, nuoret, raajattomat – vaivaiset

monen mielessä ehkä mietteet taivaiset

mutta se joka kaikesta tästä säästyi

tiesi että jokin suuri tästä samalla kääntyi

Toverionni vahvistuu paikoissa ikävissä

ei kysytä enää vaikka kuin mikä missä

kannoitte ylpeästi hyvän takia itsenne

eivät unohda teitä omat ja muiden lapsenne

kotona teitä odottavat tyttöystävät ja vaimot

ei hävitä heitä teiltä vain pahan ryssän vainot

Azovin voitto teitä nostaa kaikesta huolimatta

ei kukaan voi nyt enää olla sitä uskomatta

Azov on komea nimi ja se tullaan muistamaan

Ja vielä ryssän paha ukko pois palliltaan suistamaan

Te taistelitte läpi kaupungin ryssä selässänne

vaikka ei se kuitenkaan pysynyt perässänne

lähetitte monta vanjaa aikaistettuun hautaan

lopulta jouduitte vain tukeutumaan rautaan

Terästehtaan seinät olivat viimeinen linnake

ei oleillut siellä edes Mamajevin kurgaanin harjanne

Te taistelitte kauan, urheasti ja jaksoitte

uskoa hyvän voittavaan voimaan tahdoitte

Hyvät ihmiset ja muut kuin ryssät

muistavat taistelussanne myös muuta kuin pyssyt

Ukrainan voitto on kaiken huolen saava

ja vielä teille avautuu Azovinmeren laaja

vaikka ei kautta voittajan eikä pelastajan

teidän muistonne kantaa läpi ajan!

Ironiasta, itseironiasta ja satiirista elämäntapana

Kun kirjoittaa otsikon mukaisista aiheista, pitäisi valita, tulisiko kirjoituksenkin olla pelkästään ironiaa, itseironiaa ja satiiria. Koska suurin osa ihmisistä ei näitä asioita ymmärrä teen poikkeuksen tässä ja pyrin suoraan ilmaisuun. Onhan ironian ja itseironian kohdalla asia niin, ettei ironia ja itseironia eikä itse asiassa satiirikaan ole sellaista, että niitä kerrottaisiin samalla tavalla esiintymislavalta tavallisen kansan ymmärtämien rahvaanomaisten ja yksilöitä pilkkaavien slapstick-vitsien tavalla. On niin, että liian tärkätyt ihmiset kuten esimerkiksi poliitikot herättävät ilmaisutavallaan tarpeen ironiaan, itseironiaan ja satiiriin. Olen kirjoittanut tästä aiemminkin, että monesti sardonisen ironinen kommentti lamaa keskustelun, koska sen kautta ihmiset havaitsevat oman yksinkertaisuutensa ja pölhön vakavuuden. Eli tästä voidaan hyvin nähdä sen, että ironialla ja satiirilla arvostellaan esimerkiksi poliitikkoja, ainakin siinä tapauksessa jos he ovat tavanomaisen poliitikon tyyppiä. On selvää, että ironia ja itseironia yhdistetään Suomessa suomenruotsalaisiin ja kansainvälisesti englantilaisiin. Onkin varmaan niin, että ihmistä, joka on hyvin ironinen, ei ymmärretä kovinkaan paljon jossain raamattupiirissä tai Peräpohjolan keskustalaisten vuosikokouksessa. Monesti ironinen asenne syntyy siitä, jos ollaan jollain tavalla saavutettu oman ryhmän jonkinlainen degeneroitunut alamäki (mutta vain enemmistö tulkitsee sen näin), jossa yhteydessä ironia toimii vanhemman kulttuurin oikeudella, koska samanaikaisesti tiedostetaan, että omassa piirissä on vielä valtaa ja hyviä ominaisuuksia. Samalla tavalla kuin miten tavallinen yksikielinen suomalainen suhtautuu suomenruotsalaisiin, niin samanaikaisesti muut Euroopan kansat näkevät englantilaiset itseriittoisina, ylpeinä ja autonomiaan pyrkivinä. Mielestäni on täysin selvää, että niin suomenruotsalaisissa kuten englantilaisssa on laitaryhmiinsä nähden paljon parempia ominaisuuksia, jos tarkasteltaisiin vaikka suomenkielisten suomalaisten koko ryhmää omassa kapeassa henkisessä horisontissaan, kapeassa maailmankatsomuksessaan ja pikkuporvarillisuudessa. Ironia liittyy monesti myös siihen, että sillä voidaan puolustautua kapeakatseisia ja suvaitsemattomia ihmisiä vastaan, ja tällaista asennetta voidaan tunnistaa etenkin englantilaisissa ja ainakin korkeamman tulotason ruotsinkielisissä suomalaisissa. On mainittava sekin, että ruotsinkielisten suomalaisten ja englantilaisten keskuudessa ironiaa ymmärretään omaan lähiryhmään kuuluvien ihmisten piirissä, samalla kun ironinen kommentti, vaikka siinä ei olisi minkäänlaista omanvoitonpyydettä tai pätemisen halua, voidaan tulkita Impivaaralaisten piirissä itsekeskeydeksi ja ilkeydeksi. Mustavalkoinen suhtautuminen ja kilpaurheilun korostaminen monesti johtaa siihen, että ollaan suoria kuin ekumeenisessa piispantarkastuksessa. Nimenomaan hirmuhallitsijat ja kirkolliset piirit eivät ymmärrä ironiaa, tai ainakin heillä se on tahatonta, sellaista, jonka jotkut tulkitsevat ironisena, vaikka tarkoitusta ei siinä olisikaan. Satiiri on taitavaa asennoitumista ja sanankäyttöä vaativa huumorin laji, joka samalla tavalla niin kuin ironia tai itseironia ei ole tavallisten suomalaisten piirissä ymmärrettävä huumorin laji. Monesti se miksi suomalaiset eivät ymmärrä ja arvosta ironiaa, johtuu siitä, että kansakunnan suomenkielinen historia on niin nuori, ihmiset ovat kuin Saarijärven Paavoja ja matelevat sellaisten ihmisten edessä, joilla he kuvittelevat olevansa itseensä nähden enemmän valtaa. Eli tavanomaiset ihmiset ensin itse nostavat jonkun jalustalle ja sen jälkeen uskovat siihen, että jalustalle nostettu on itse nostanut itsensä jalustalle. Voidaan siis sanoa, että demokratian ja sananvapauden kunnioittamisen ja arvostamisen mielessä englantilaiset ovat suomenruotsalaisten ihmisten ohella kehittyneempiä etenkin tietynkaltaisten puheen sävyjen erottamisessa. Eikä välttämättä siihen tarvita edes ruotsinkielisyyttä, jo se jos on älykäs etenkin kielellisesti sekä se, jos on älykäs ja tulee historian omaavasta kulttuurisuvusta, on silloin ironia, itseironian ja satiirin ymmärtäminen helpompaa. Nimenomaan älykkyys on se piirre, joka määrittää monesti sen, pystyykö yksilö ymmärtämään ironiaa, käyttämään sitä ja arvostamaan sitä. Toisin kuin sarkasmi, mitä kaikenlaiset hempukat ymmärtävät ja arvostavat etenkin miehessä sitä, on ironian kohdalla kysymys asioihin, ilmiöihin ja reaktioihin suuntautumisesta, eikä yksilöön kohdistuvasta vinoilusta, mitä sarkasmi tyhjentävästi sanottuna on, ja miksi kaikenlaiset hempukat ylistävät ja korostavat sitä, Ironia kertoo totuuksista, samalla kun sarkasmi on yksilöön kohdistuvaa vinoilua ja nenäkästä suhtautumista. Ironia vaatii siis kulttuurin ja kielen tuntemusta, se voi myös joskus johtaa kyyniseen asenteeseen, vaikka on sanottava, että etenkin englantilaiset kokevat sen merkittävästi kulttuurinsa osaksi. Eli ironian ei tarvitse aina tarkoittaa kyynisyyttä, vaan se voi myös opettaa ihmisille jotain. Tärkein asia ironiassa on se, ettei sitä harrastava ihminen ota todellisuutta liian vakavasti: ”it may never happen” ja ”it could be worse”. Myös todellisuutta perustavasti ymmärtävä herrasmies sanoo, kun Eiffeltorni sortuu, että sitä sopi odottaa – tässä poliittisessa tilanteessa. Voidaan siis sanoa, että naisten liioittelu, pintapuolinen emotionaalisuus ja yleinen herkkänahkaisuus ei tavallisesti ylläpidä ironista asennetta. Kaikki on heidän mielestään niin TOTTA. Sanoisin myös, että yksityisyyden taju ja rajan pitäminen toisin ihmisiin kunnioituksen takia viljelee joskus ironista asennetta. Englantilaisten lisäksi alankomaalaisista sanotaan, että kaupungeissa ei pidetä verhoja ikkunoissa (enkä tarkoita huoria), koska ketään ei kiinnosta yksityisyydentajun kunnioittamisen takia toisten ihmisten asiat.

Olli von Becker

Yhteiskuntatieteiden maisteri

Beckereiden ja Molanderien välisestä yhteydestä

 10. tammikuuta vuonna 1754 Pappilan tilalla Mäntsälässä syntynyt Per Adolf Molander oli ammatiltaan upseeri ja arvoltaan kapteeni. Hän kuului Anjalan liittokirjan allekirjoittajiin. Per Adolfin äiti oli os. Boisman ja tuosta Boismanien linjasta löytyy muutaman polven päässä Reinhold Tönnisson Boisman, joka oli syntynyt 1570 Revalissa ja kuoli tammikuussa 1655 Viipurissa. Boisman oli mm. Viipurin kaupungin pormestari. Tässä mielessä on havaittavaa, että Reinhold Tönnisson Boisman löytyy myös mummoni Sallin esivanhemmista. Per Adolfin ja vaimonsa Boismanin poika oli mm. Per Henrik Molander, joka oli syntynyt 31. joulukuuta 1793 Kuulialassa Pälkäneellä ja kuoli kolmas päivä 1862 Mikkelissä.  Per Henrikin von Becker-sukuinen rouva oli Eva Margareta von Becker, joka oli syntynyt 18. heinäkuuta vuonna 1805 Viipurissa. Eva Margaretan vanhemmat olivat kapteeni ja kartanoiden omistaja Abraham Gideon von Becker ja Margaretha Catharina Järnefelt. Eva Margareta  Molander kuoli 8. huhtikuuta 1895 Helsingissä. Per Henrikin ja Eva Margaretan poika oli Johan Gideon Molander, joka oli syntynyt 20. päivä maaliskuuta vuonna 1836 Ristiinassa ja kuoli 18. päivä syyskuuta vuonna 1888 Mikkelissä. Johan Gideon meni avioon Rosa von Beckerin kanssa, joka oli syntynyt 21. toukokuuta vuonna 1847 Luhangassa, jonka vanhemmat olivat Otto Reinhold von Becker ja Johanna Fredrika von Schrowe ja kuoli 16. elokuuta 1923 Mikkelissä. Johan Gideon Molanderin ja Rosa Molanderin poika oli Karl Johan Molander, joka oli syntynyt 17. helmikuuta 1883 Mikkelissä ja kuoli 11. päivä syyskuuta 1960. Karl Johan Molanderin vaimo oli Eira Emilia Sevón, joka oli syntynyt 4. toukokuuta vuonna 1888 Oulussa. Eira Emilian äiti oli Elin Leocadie Sevón, joka oli omaa sukua von Becker. Isä oli Oskar August Sevón. Esimerkiksi sukukokouksessa olleella Leo Molanderilla on siis von Becker-sukuinen (vaikka tässä kohtaa von Becker-sukuisen äidin kautta) äiti, von Becker-sukuinen isän äiti ja von Becker-sukuinen isänisän äiti. Tarkistin asian isäni sukukokouksessa kuvaamalta filmiltä, ja siinä Leo Molander kertoo olevansa kaksinkertaisesti von Becker. Tosi asiassa hän oli kolmenkertaisesti von Becker, kun äitinsä von Becker-sukuisen naisen tyttärenä lasketaan yhteen. Eva Margareta oli poikansa vaimon Rosan isän ensimmäinen serkku ja Rosa poikansa vaimon Eira Emilian äidin pikkuserkku. Esimerkiksi Heikki Koskenkylä ja Pentti Säre ovat/olivat Rosan ja Johan Gideon Molanderin tyttären nuoremman Rosan (avioliiton kautta Linsen) perillisiä ja näin ollen Abraham Gideonista ja Axel von Beckeristä alkuneiden sukuhaarojen jälkeläisiä ja "kaksinkertaisesti von Beckereitä". Kuitenkin näistä kolmesta erillisestä sukuhaarasta: Axelista, Abraham Gideonista ja Andersista samanaikaisesti alkaneen Molandereihin siirtyneen sukuhaaran jälkeläisiä on edelleen olemassa. 

On mainittava kuriositeettina, että Eva Margaretan ja Per Henrikin poika oli myös Evert Teodor Molander, jonka tytär Olga meni avioon Eino Leinon isoveljen Oskarin kanssa. 

Väitöskirjan aiheen suunnittelua

Väitöskirjani käsittelee etenkin käytännöllistä filosofiaa ja sen määrittelyä miten filosofia tulee parhaimmassa tapauksessa määritellä. Käytännöllistä filosofiaa se on sen takia, koska se käsittelee filosofian todellisen luonteen lisäksi sitä, miten valta ja oleminen ymmärretään, missä muodossa se pitäisi ymmärtää ja mitä näiden selvitysten jälkeen on tehtävä. Olen aina ihaillut, vaikka en minkään sortin vasemmistolainen ole, Marxin yksinkertaista määritelmää Teeseissään Feuerbachille, jossa hän sanoo filosofian vain tulkinneen todellisuutta, vaikka tosiasiassa tehtävänä on sen muuttaminen. Myös olen sitä mieltä, että Maon kirjoittama käsitys filosofiasta ja tieteestä, jonka mukaan kaikkia teorioita on koeteltava käytännössä on oikeanlainen tapa suhtautua filosofian teorioihin. Filosofian on siis ulotuttava ulkoiseen käytännölliseen elämään. Tämä onnistuu vain käytännöllisen filosofian avulla, koska teoreettinen filosofia on vielä käytännöllistä filosofiaakin laajemmin kieltäytynyt menemästä niiden ihmisten pariin, jotka ovat kantaneet vuosituhannet näitä samoja teorioita mukanaan. Ihmisten on siis osallistuttava filosofian määrittelemiseen. Osallistuva filosofia käsittelee sitä, miten ihmisten on yhteistoiminnassa valistuttava ryhmänä ja siihen ei voida laskea vain norsunluutorneissaan lymyileviä professoreita. Myös koko koulutusjärjestelmän on muututtava sen suuntaan, että opinnoissa korostettaisiin pelkästään soveltamista eikä elementaarista ulkolukua ja opettajien miellyttämistä. Yksi pointti tässä proggiksessa on sekin, että tavallisesti naiset kuuliaisuutensa ja vastuuksien täyttämisen halunsa takia eivät pysty muodostamaan minkäänlaista filosofiaa, jonka pitäisi olla aina vallankumouksellista, vaikka ei kuitenkaan marxilaisessa mielessä. Kommentaariaatti on välikappale olemisen vallan ja ihmisten välillä. Kommentaariaatti koostuu nykypäivänäkin suuressa määrin kulttuurimarxilaisista, jotka saavat tätä kautta aiheutettua epäsopua ja kiristämisen tunnetta suhteessa ihmisiin, jotka eivät toimi olemisen vallan ja kommentaariaatin välillä. Olemisen valta eli ontokratia tarkoittaa niitä arvoja ja niiden arvojen näkyvimpiä ilmestyksiä yhteiskunnassa, jotka saavat myös eniten huomiota itseensä sen kautta, että monet heistä sanovat vaikka suoraan rakastavansa tai pitävänsä vallasta. Olemisen valta on siis sitä, miten ihmiset tulkitsevat toisiaan, ja kuka saa eniten omakohtaista hyötyä tällaisen tulkitsemisen sisällä. On siis selvää, että tätä kehitystä on tunkenut ihmisten pariin tarkoituksella rakennettu informaatioteknologia, jonka kautta ihmiset kokevat saavansa enemmän suoranaista valtaa, joka myös mahdollistaa sen, että jonkun ei tarvitse kirjoittaa filosofisia esseitä, vaan hän voi laittaa sosiaaliseen mediaan kuvan omasta takamuksestaan. Ontofysiikka on se väline, jolla tarkastellaan olemisen järjestymistä ja toimintaa. Ontotiede taas tarkoittaa sitä, miten ontofysiikkaa voidaan tulkita, ja samalla se tarkoittaa myös sitä, että sitä kautta voidaan arvioida yhteiskunnan jäseniä ja ketkä heistä ovat vallan pitäjiä, ketkä manipuloituja, ketkä riippumattomia ja ketkä ovat vapaita. Tässä mielessä kannattaa muistaa vaikutteellisuuden käsite, joka tarkoittaa nimenomaisesti sitä, ketkä ovat alttiita ottamaan vastaan vaikutteita. Vaikute on siis asia tai käsitys joistain asioista, jonka harhaan johdettu ja manipuloitu yhteiskunnan jäsen ottaa vastaan kyselemättä tai valittamatta. Vaikutteellisuus tarkoittaa etenkin vääränlaisten arvojen omaksumista, jotka olemisen valta sanelee kommentaariaatin kautta. Tässä korostuu se, miten nykyaikainen suomalainenkin demokratia on mahdollisesti käymässä suurin askelein siihen miten esimerkiksi nuorten naisten seksuaalitalous ymmärretään. Tussunhoitomainoksia tulee televisiosta paljon, ja on varmaa, että kulttuurivaltioissa tuollaista mainostamista ei harjoiteta ainakaan yhtä laajassa muodossa. Nykyaikainen politiikka Suomessa on etenkin naisten ja vasemmistolaisten johtamaa identiteettipolitiikkaa, jossa katsotaan vain ihmisten pintapuolisia ominaisuuksia. Toisaalta, eihän Kokoomukseenkaan pääse kansanedustajaehdokkaaksi edes minun kaltainen kaveri. Jotain niin tärkeää ja kaiken muun unohtavaa siinä taustalla näyttää olevan. Olemisen vapaus tarkoittaa sitä, miten oleminen voitaisiin määritellä ilman vaikutteita, kommentaariaattia ja ontokratiaa. Siinä mielessä Suomessa vallitsee jonkinlainen tiedostettu tai tiedostamaton tätimoonika-kulttuuri, jossa lahjakkaimmat ja luovimmat ihmiset lannistetaan ja pakotetaan käymään läpi perusteellsia älyttömyyksiä, jotka luova yksilö voisi itsenäisyydessään itse oppia. Soveltava filosofia on siinä mielessä aina teorian hyödyntämistä ja tarkentamista todellisuudessa. Perusoppi-asiat, joita koulukirjat ovat täynnä eivät merkitse kenellekään muulle mitään kuin vain tätimoonikoille ja kympin tytöille, joista ei useimmissa tapauksista tule minkäänlaista merkittävyyttä minkään asian parissa. Soveltavuus tarkoittaa todellakin teorian hyödyntämistä, ja tätä ennen teoria on pitänyt voida oikeuttaa käytännöllä. Nykyaikainen koulu- ja yliopistojärjestelmä Suomessa ei todellakaan ole voinut vielä päästä siihen vapauden tilaan, että elementaarisuuksien tunkeminen opiskelijoiden päihin olisi voinut vähentyä määrässään. Kirjoitan väitöskirjan työnimen Ajattelun periaatteet, mukaisesti sitä, miten ajattelu voidaan perustaa käytännnön elämään ja millä tavalla käsitettynä filosofiasta voisi olla etua paljon laajemmalla fokuksella kuin miten tehdään tänä päivänä. On selvää, että Suomen kouluissa ja yliopistoissa opetetaan liian vähän filosofiaa. Ja sitten kun sitä opetetaan, nostellaan ylös nimiä, kirjoja, teorioita ja sitä, miten kaikki nämä ovat jotain perustavalla tavalla suurempaa kuin mihin voisi meidän päivänämme yltää. Mielestäni filosofian opiskelijoita ei tulisi lannistaa omaksumaan satavuotiaiksi eläneiden taatojen ajatuksia ja teorioita, koska se on lopulta vain tulkintaa, kommentointia ja debatointia, jotka kaikki tulisi savustaa ulos suomalaisesta yhteiskunnasta. On kuitenkin selvää, että esimerkiksi Saksassa ja Ranskassa jokaisella lukion läpäisevällä yksilöllä on jonkinlainen käsitys filosofian luonteesta. Myös taidehistoriaa ja kirjallisuushistoriaa opetetaan enemmän suuremmissa kulttuurimaissa. Tässä mielessä yhtenä ajattelun periaatteena voidaan tarkoittaa sitä, miten koulu- ja yliopistojärjestelmää voitaisiin nykyisessä Suomessakin uudistaa ja rekalibroida. Kouluun olisi otettava aineeksi myös arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikki. Se käsittelee etenkin sitä, miten oppilaat voitaisiin saada altiiksi oppimaan koulussa jotain sellaista, joka merkitsisi heille itselleenkin jotain. Eli samalla kun opiskelijoille saataisiin itsenäisiä päämääriä elämässään, voisivat he itse edetä vaikka tieteellisen ajattelun parissa Olemisen vapaus tarkoittaa etenkin kansalaisyhteiskunnan piirissä olevaa vapautta, jonka olemisen valta pyrkii ihmisiltä ja heidän instituutioiltaan saamaan. Olisi siis kiinnitettävä huomio yhteiskunnan ja instituutioiden olemiseen, koska niitten kautta voidaan se, mitä yhteiskunnassa tulisi tehdä, että saataisiin mahdollistettua käytännölliset olot oppimista varten. On selvää, että koululaisten ja etenkin lukiolaisten parissa olisi saatava myös osansa työharjoittelusta, jonka avulla he voisivat jopa tienata jonkinlaisia rahoja itsensä elättämiseen. Työnantajat tulisi lainsäädännnön avulla sitoa ottamaan nuoria oppilaita oman työyhteisönsä virtojen oimaksumiseen. Ajattelun periaatteet siis tarkoittavat etenkin soveltamista, eivätkä mitään tuhansia vuosia vanhoja käsityksiä, joilla ei ole liitettä meidän päiväämme. Kuitenkin on historian puolesta sanottava se, että sen opetusta ja oppimista tulisi korostaa suomalaisissakin kouluissa mahdollisimman pitkälle, ja kun sen kautta voidaan huomata erilaisten kulttuurien ikä ja edistyksen aste, voitaisin samalla oppilaat johtaa omaksumaan vieraita kieliä ja ymmärtämään vanhempia kulttuureista. Vaikka olen toistanut tätä monesti, niin on eräs tuttavani maininnut kommentin, jonka mukaan ei tulisi olla tulevaisuuden Suomessa mikään erikoistapaus, jos joku osaa esimerkiksi seitsemää tai kahdeksaa kieltä. Osallistuva filosofia on etenkin filosofian soveltamista, koska sen avulla organisoidaan ihmisiä toimimaan omien periaatteidensa näyttämällä tavalla. Kuitenkin yksi ihminen ei tavallise4sti pysty osallistumaan, ja on mainittava nykyaikaisessa teknologiassa olevan sen hyödyn, että myös jonkinlainen eriytyneiden solujen mukainen toimintakin on mahdollistunut. Tässä yhteydessä kun havaitaan se, miten teknologia ja sen merkitys on jakaantunut, voitaisiin ajatella sitä, mikä on oikea tapa käyttää teknologiaa, koska monesti sen käyttäminen johtaa ideologisen nautinnon hakemiseen, joka on todellisuudessa päämäärien ja tavoitteiden korvaamista esimerkiksi juoruamisella, toisten haukkumisella ja toisten ihannoimisella, joka enenevämmässä määrässä perustuu etenkin naisten kohdalla ulkonäköön. On naurettavaa ajatella, että nykypäivänä monet miehet harrastavat jonkinlaista onlyfans-kulttuuria, jossa on mahdollista nähdä naisia alusvaatteisillaan maksua vastaan. Nykyaikainen instagram-kulttuuri on tosi asiassa palvelemassa sitä, miten etenkin naiset haluavat huomiota ulkonäöllään, toisin sanoen seksiä tai sen toiseen suuntaamaa halua kohtaan. Samaan voidaan laskea ne miehet, ja toisaalta myös naiset, jotka maksavat siitä, että saadaan käytettyjä alukalsareita, ja toisaalta nämä naiset, jotka harrastavat tällaista. Historian tuntemus ja sen laajuuden tunnistaminen on tärkeä asia. Siinä mielessä olen itsekin aina korostanut sukujani, mutta etenkin von Beckereitä, joiden kautta esivanhempia löytyy monelta suunnalta. Kuitenkin olen havainnut Suomessa riittämättömien ihmisten välinpitämättömyyttä sitä kohtaan, jos voidaan vaikka esimerkiksi sanoa omia esivanhempia yli tuhannen vuoden päästä. Historia on tärkeää etenkin Britanniassa, ja siellä ihmiset tietävät kymmeniä eri kuninkaita ja saati omaa taustaansa. Suomalainen kulttuuri on kliinistä, hajutonta ja mautonta kulttuuria, jossa eniten valtaa on diplomi-insinööreillä ja ekonomeilla. Jonkinlainen perustava periaatteiden tuntemus on jäänyt Suomessa vähänlaiselle huomiolle. Voidaan sanoa, että yksi ajattelun periaate on historian arvostaminen, joka tarkoittaa etenkin itseen liittyvien asioiden tunnustamista pidemmällä aikavälillä kuin esimerkiksi suomalaisten naisten lasikattoväitteillä. Suomalainen kulttuuri on juuri monessa mielessä historiaton, koska jotkut tunnistavat Suomessa vain valtiollisen itsenäisyyden ajan, ja toiset jotka näkevät vain sen ajan, kun naiset ovat olleet Suomessa tarpeeksi paljon demokraattisempia kuin muuhut verrannolliset ihmisten ryhmät. On myös tehtävä ero ajattelun ja pelkän koordinoinnin välillä. Ajattelu on etenkin kulttuurille ominaista ja avointa päättelyä, joka tunnistaa sekä uuden ja sen mikä on uudistamisen arvoista. Eli tästä huolimatta kulttuuri ei voi jumittua vain siihen, mikä on aiemmin ollut, vaan jatkuvasti tulisi miettiä sen muuttamista, jonka on tarpeen muuttua. Ajattelussa otetaan siis huomioon etenkin ajattelun periaatteet, joiden muotoilemista olen tässä alustavassa muodossa määrittelemässä. Eli voidaan nitoa yhteen jo tässä, että ajattelun periaatteille antavat pohjan etenkin reformoitu koulu ja yliopisto, historian arvostaminen ja kulttuurin tunteminen sillä tavalla, joka on sille hyötyä antavaa. Esimerkiksi kirjastoissa ja arkistoissa tarjotaan siinä mielessä hyvin perustavaa tietoa tänäkin päivänä. Tässä mielessä voidaan kirjoitetun perusteella havaita, että myös kielten on oltava ajattelun periaatteiden joukossa. On selvää, etteivät vain suomen kieli ja englanninkieli ole ainoita välineitä, joilla voidaan käsittää syvempiä periaatteita, ja siinä mielessä esimerkiksi kielten historian ja kansallisten alueiden kielten historian on kuuluttava opetusjärjestelmään mieluiten viimeistään lukiossa. On selvää, että Suomessa ei selviä kovinkaan vakavasti otettavaan käsitykseen kulttuurimme histotiasta, jos ei osaa ainakin ruotsin kieltä. Ontofysiikan kautta siis havaitaan se, miten suuresti olemisen valta tai ontokratia hyväksikäyttää etenkin välillisesti yhteiskunnan jäseniä ja miten kehittynyt olemisen vapaus on tällaisessa yhteiskunnassa. Yksi tärkeä muutos, joka tulisi saada ihmisten keskuuteen on vahventuva luontotunne ja eläimien tuntemuksen lisääntyminen. Tulisi lisätä tutkimusmäärärahoja eläinten tutkimiseen, johon ei olla mielestäni vielä riittävästi panostettu. Myös samalla tulisi miettiä uudestaan sitä, miten eläimiä käytetään hyötymuodossa. Jos kaikki ihmiset päättäisivät jättää liharuuan vain esimerkiksi kolmena tai neljänä päivää viikossa, olisi se massiivinen mullistus, ja samalla lihan syöminen voisi vähitellen hävitä samalla tavalla kuin miten on tapahtunut tupakan ostamiselle ja polttamiselle. Siinä mielessä koulutuksen, historian ja kulttuurin oheen tulisi asettaa uudenlainen käsitys eläimistä ja niiden hyötykäytöstä, jossa korostettaisiin suomalaisen antroposentrismin, joka on seurausta periuskovaisten ihmisten käsityksestä, jonka mukaan kaikki mikä maailmassa on, on olemassa vain ihmisten oman hyötymisen kannalta, haitallisuutta. Antroposentrismi tarkoittaa sitä, että ihminen käsitetään keskimmäisenä ja olennaisimpana pisteenä maailmassa ja maailmankaikkeudessa. On varmaan niin, että Yhdysvalloissakin on uskonnollisen väestönosan takia luullaan esimerkiksi, ettei maapallolla ole käynyt olentoja muualta avaruudesta. Opettaminen kouluissa perustuu siis nykypäivänäkin liian paljon perusteiden pänttäämiseen, joka ei vaadi kuin muistia ja vaatimatonta ja vastaansanomatonta asennetta näiden asioiden muistiin ottamiselle. Filosofian sen sijaan että se olisi vain tieteiden palvelustyttö tulisi sitä ohjata siihen suuntaan, että se voisi olla väliaskel teorioiden ja käytännöllisen elämän välillä. Varmasti matematiikka ja esimerkiksi teoreettinen fysiikka ovat aiheita, joissa perusteiden pänttääminenkin on välittämätöntä, vaikka on tapauksia vaikkapa Feynmanilta tai Nashilta, jotka alkoivat jo varhaisessa iässä etsiä suurempia ongelmia. On siis sanottava koordinoinnin olevan etenkin peliteorian mukaisen ohjailun negaatioon perustuvaa, relaatioon perustuvaa ja reaktiivisuuteen perustuvaa toimintaa. Aiemmin ajateltiin, etteivät naiset ole ilkeitä, kun he hoitivat vain omat asiansa, nyt on tullut selväksi, että feministien ohjaama naiskäsitys tekee naiset kaksinaamaisemmaksi ja naama punaisena omien reaktiivisten, negaatiopainotteisten ja suhteellisten periaatteiden puolesta vinkuvaksi välineeksi ja käyttäjäksi. On mainittava vuoden luontokuvaksi aikoinaan ehdolla ollut kuva Sanna Marinista ja Riikka Purrasta, joka kieltämättä hymyilytti itseänikin jonkin verran. Itse en ole koskaan pitänyt siitä, jos joku naikkonen haluaa omien pikkumaisten periaatteidensa perusteella kilpailla kanssani. Naisille sopii valtavasti sellaiset opinalat yliopistoissamme, joissa ei tapahdu suuria edistysaskeleita ja jotka perustuvat ahkeraan puurtamiseen, johon suurin osa heistä kykyjensä perusteella kykenee. Voitaisiin vaikka ajatella kemian olevan tuollainen tieteenala. Kuitenkin on mainittava lukiossa parhaan matematiikan opettajan olleen nainen ja parhaan kielten opettajan olleen mies. Naisista on siis tullut häikäilemättömiä, koska he voivat helposti omaksua sen ajatuksen, jonka mukaan miehistä valtaa tulee aina myötäillä. Kun paikalle tulee mies, joka näyttää miten asia on, vaikenevat naiset tavallisesti. Yhteiskunta on varmaankin Suomessakin rakennettu etenkin miehiselle vallalle ja sen takia suurin osa naisista eivät edes etsi sellaista osallistumista, joka sopisi heille etenkin naisina, vaikka tästä arviosta tulee jättää pois empatiaetiikasta ja synnyttämisen tekniikasta tai oikeanlaisesta imettämisestä lopputöitä kirjoittavat naiset. Olemisen vapaus tarkoittaa siis sitä, että tietynkaltaisesta olemisesta ei palkita normaaleilla vähäpätöisillä ajattelun ja toiminnan tavoilla. Siinä siis ihmiset voisivat saada enemmän hyötyä muillakin asioilla kuin esimerkiksi asemalla tai rahalla. Monessa mielessä tulot ovat yhteiskunnassa etenkin hyödyn ja puskuriefektin tasolla. Kuitenkin olen samaa mieltä Aristoteleen kanssa siitä että ajattelu tai teoreettinen mietiskely on olemisen ja ajan viettämisen tapojen joukossa ylivoimainen. Monet ovat korostaneet tieteissä ja taiteissa etenemisen olleen etenkin suuren työn kuin kaikkinaisen ylivoimaisen älykkyyden tulosta. Olemisen valta siis pitää hallussaan niitä viitekehyksiä, joita ihmiset tarvitsevat kuin sadeviitta kaikenlaista ajatteluun pyrkivää ohjausta vastaan. Auktoriteettiusko on epäilemättä syvästi monissa yhteiskuntamme jäsenissä, koska alkukantainen yhteisö tai instituutio Suomessa perustuu täsmälleen siihen, mihin esimerkiksi Durkheim ja Mauss näyttivät matalakantaisten ihmisten pyrkivän. Tulisi siis löytää täysin uudenlainen ihminen ja instituutiot hänen ympärilleen, tämä vaatisi siis totaalisen uutta ja pohjalle ulottuvaa ajattelua. Maussin ja Durkheimin kirjan nimi on Primitive classification ja tuolla kuvauksella on syvät juuret vielä nykypäivänkin kehittymättömien ihmisten keskuudessa. Tämä koskee esimerkiksi nuorten ja lasten opetusta, jossa esimerkiksi liikunnan oppituntien ryhmään valituksi tulleiden järjestys määrittää suuresti sen, ketkä saavat koulussa purjehtia rinta pullistuneena toisten, mahdollisesti liikunnassa huonompien oppilaiden edessä. Sama urheilun perusteella erotteleminen tapahtui esimerkiksi siinä, kun sellaiset oppilaat, jotka eivät saaneet vedettyä tangolla leukaa, asetettiin eri ryhmään erolleen tähän mullistavaan lahjakkuuden osoitukseen onnistuneiden oppilaiden ryhmästä. Yhteiskunnassa tulisi siis eri tavalla lahjakkaita ihmisiä pyrkiä löytämään vahvuutensa etenkin soveltamisen avulla, eikä heitä tulisi piilottaa muiden ihmisten silmistä laitoksiin. Se asia, jonka olen venäläisessä kulttuurissa hyvänä, on se, että nuoremmat ihmiset huolehtivat vanhemmista sukulaisistaan oman perheensä osana. Esimerkiksi äitini on kertonut ukkini äidin olleen aina kotona Virrantalossa ja valmistaneen lapsille ruokaa kun nämä tulivat koulusta. Myös äitini serkuille ”mummo” on jäänyt mieleen hyvin myönteisessä mielessä. Taideaineiden koulutus oppilaitoksissa on myös tärkeä asia, koska siinä jos missä luovuus tulee parhaiten esille. Voitaisiin suunnitella taideaineiden opetuksen ohella jonkinlaista yleistä luovuuden piirteiden opettamista. Olen sitä mieltä, että parhaimmassa tapauksessa kotiolot parantavat yksilön oppimisen ja koulussa olemisen halua, mutte siinä määrin kuin ongelmia on, tulisi kaikki tehdä vuoropuhelussa vanhempien tai muun suvun ja opettajien välillä. Kotoa poisottamista tulisi suosia etenkin sellaisten lasten kohdalla, jotka ovat alttiita rikolliseen toimintaan ja ajatteluun. Lisäksi kehitysvammaisten toimintakykyä tulisi voida tutkia riittävän perusteellisella tasolla ja ottaa heitä jonkinlaiseen ”normaliteetin” mukaiseen kylpyyn. Ja tarkoitan lainausmerkeillä, koska tuollainen termi on monessa mielessä hyvin haitallinen. On esimerkiksi sanottu isäni serkusta, Eskosta, joka kuoli noin 70-vuotiaana hoitokodissa, vaikka sai kuitenkin elää niin pitkään kuin itse halusi kotonaan, että häneltä oli hellästi kielletty osallistuminen Kahvimyllyn tietokilpailuihin, koska työntekijät olivat sanoneet ”Ovaskaisen voittavan aina kilpailut”. Kehitysvammaisille oppilaille voisi olla varmasti hyötyä siitä, että he saisivat kokea kuuluvansa suuremmalla tavalla joukkoon. Olen aina katunut sitä, miten me veljeni kanssa joskus siihen aikaan, kun emme mitään mistään ymmärretty, saatettiin pitää Eskoa vain vammaisena. Mummoni on aina sanonut, että miten iloinen, vitsikäs ja puhelias Esko oli, kun mummonikin keskusteli hänen kanssaan lähes päivittäin ja lähetti myös aina kaikki syntymäpäivä- ja joulutervehdykset hänelle. Esko sai elää yleiseen kuntoonsa nähden hyvän ja onnellisen elämän. Kuten jo kirjoitin, hän päätti itse yli 60-vuotiaana muuttaa palvelukotiin, varmaankin sen takia, koska halusi päästää äitinsä tämän ikään nähden suurelta rasitukselta.

Hyvässä Seurassa

Olla oikeassa seurassa on monesti asia, joka määrittelee yksilön elämän järjestyksen, halusipa sitä tai ei. Hyvä seura on sellaista, joka myös Matti Wuoren mukaan järjestyy kirjoittamisen tapahtuessa uloshengityksenä ja lukemisen tapahtuessa sisäänhengityksenä, määrittyy se kaikesta ja määrittää sitä kaikessa. Lukeminen ja kirjoittaminen ovat mielestäni suurilta osin riippuvaista luovuudesta. Ja luovuuden vastakohtana on se, jos ihminen pyrkii johonkin tahdosta riippuvaiseen päämäärään. Jo Kafka ja Schopenhauer kirjoittivat siitä, ettei yksilön tule pyrkiä tahdonmukaisiin päämääriin älyä käyttämällä. Nietzschekin omaksui näitä ajatuksia. Luovuuden uhka on myös liiallinen itsekritiikki. Luovuus on sitä, että haluaa nähdä oman jälkensä jossain ilmaisun tuloksessa. Luovuus on harvinen asia.

Kun muistelen millaista porukkaa esimerkiksi ala- ja yläkoulussa oli, huomaan ettei älykkyys todellakaan ole ollut minkäänlainen aseman takaaja. Monesti varsinaiset kiusaajat ja heidän vasallinsa määrittyvät muista asioista kuin älystä. Fyysinen voima ja pärjääminen urheilussa ja liikunnassa olivat tässä primitiivisessä suosiokulttuurissa tärkeimpiä asioita.

Seurassa on tärkeää huomata myös siihen liittyvät huonot tekijät. Ei tulisi seurata laumaa silloin kun se on epä-älyllisyydessään ohjaamassa koko kollektiivia epä-älyllisyyteen ja harhaan. On osattava sanoa joillekin ilmentymille ei. Oikein mahdollinen seura on sellaista, jossa kaikki relaation suhteen pystyvät antamaan toisilleen myönteisiä asioita seurassa olemisesta.

Onko Seura-lehti siis edustamassa sellaisia asioita, jotka voisivat nostaa halua olla tekemisissä oikeanlaisen seuran kanssa. Seura tarkoittaa perustavimmillaan sitä, ettei joku ole yksin. Kuitenkin on sanottava, että monissa tapauksissa älykkäimmät ovat seurassa hiljaa ennen kuin nostavat omat korttinsa. Yksin oleminen on monissa tapauksissa hedelmällisintä aikaa kehittää omaa ajatteluaan ja luovaa työtä. Yksin oleminen on tärkeää etenkin henkisen kehittymisen kannalta. Seuran kannalta ihminen on valmis siihen vasta kun hän on edennyt minuutensa kautta omia päämääriään ja ajatuksiaan myötäillen.

On niin, että kaksi suhtautumistapaa todellisuuteen ovat ajattelu ja koordinointi. Ajattelu on pyyteetön ja sosiaalisesta dominanssista ja tahdosta riippumaton asioiden käsitystapa, joka pitää käsitteellistä ajattelua tärkeämpänä, ja sen pyrkimys on olla itsellisinä asioiden ja totuuden käsittämistä.

Koordinoinnissa taas on kyse oman provinsiaalisen mielensä kautta suuntautuvaa pseudoajattelua, jossa tärkeintä on etenkin sosiaalinen dominanssi ja toispuoleiset keinot vallan saamiseksi yhteiskunnassa, jossa tärkeintä on ahneus ja omien provinsiaalisten pyrkimysten kautta realisoituva käsitys siitä, että tällä tavalla täytyy tehdä etenkin kilpailussa ja epäsuorasti toisiin kohdistuvien reagointien kautta. Reaktiivisuus, negaatio ja relatiivisuus ovat aina koordinointiin kuuluvia lähestymistapoja. Ajattelu ei suhtaudu toisiin, ei ota jotain näkemystä vastaan asettamisen kautta ja ei koko ajan muuta käsityksiään vain olemisen vallan ja ideologisen nautinnon kohtaan suuntautumisesta.

Mitenpä olisi, jos muuttaisit käsityksiäsi Seuran takia? On kuitenkin kirjoitettava, että mitä pidemmälle viety ja läpikotaisella prosessoinnilla toteutettu maailmankatsomus on aina kehittyneempi kuin sellainen koordinointi, joka pyrkii sosiaaliseen dominanssiin ja pintapuolisimpaan itsekkääseen hyötyyn ja edun tavoitteluun.

Naisseurassa oleminen liittyy tavallisesti siihen, että siinä ollessa ihminen keskittyy etenkin vaikutuksen tekemiseen ja tekemisissä oleiluun vastakkaisen sukupuolen kanssa. Se saa tavallisesti vakuutusta omasta minästään oman sukupuolen edustajista.

Jos seura on etenkin veljeyttä ja mahdollisuuksien mukaan veljellistä rakkautta, johon eivät tietenkään rajoittuneiden ihmisten ennakkoluuloisesta koordinoinneista huolimatta kuulu minkäänlainen seksuaalisuus, on se korkeinta ystävyyttä.. Seuran suhteen olennaisin vuorovaikutuksen muoto on veljeys, koska se on puhtainta ja suorinta tapaa suhtautua toisiin ihmisiin.

Seura voi myös olla sitä, jonka voi saada esimerkiksi lemmikeistä. Kissa on aina miellyttävä elinkumppani, ja sen tapojen seurailussa voi havaita omituisuuksia, koska kissat ovat niin vapaita ne myös tuottavat toiminnallaan iloa omistajilleen. Koirissa miellyttäviä on etenkin Englannin bulldogit, jotka ovat hellyttäviä köntyksiä.

Minun perheeseeni tulee Seura-lehti. Siinä mielessä voidaan ajatella, että lehti antaa ihmisilleen seuraa vaikka ihminen olisi joskus yksin. Esimerkiksi kirjoitus kauppa-autoa ajavasta Matti Sallisesta tai kirjoitus Laukon kartanon nykyisistä omistajista Lagerstam-suvusta, ovat etenkin lämminhenkisiä tarinoita pienen ihmisen pärjäämisestä ja hyvinvoinnista nykyisessä suomaalaisessa yhteiskunnasta, jossa esimerkiksi hinnat ja inflaatio ovat nousseet sietämättömälle tasolle.

Olli von Becker

Yhteiskuntatieteen maisteri