Syvistä instituutioista

Tekisi mieleni kirjoittaa siitä, miten syvillä instituutioilla voitaisiin parantaa ihmisten keskeisen yhteisöelämän kipukohtia. Nämä instituutiot ovat syviä, koska ne syntyvät ja kestävät ihmisten jatkuvan tarpeenilmaisun yhteydessö, ihmisten tarpeet itse asiassa ovat syy siihen miksi näitä insituutioita on olemassa, samalla kun usein syyksi on katsottu riittävän historiallinen velvoite, kun instituutio on perustettu on sen toiminnan nähty olevan oiketettu myös jatketusti eteenpäin. Syvät instituutiot poikkeavat tavanomaisista kommentaariaatin hallitsemista instituutioista siten, että ne muodostuvat jatkuvasti uudelleen niissä työskentelevien ihmisten toiminnan välityksellä, instituutio ei ole aina jotain samaa mihin se on alustavasti tarkoitettu, vaan se ottaa huomioon ihmisten hyvän muuttumalla samalla kun ihmiset ja ihmisten ryhmät muuttuvat. Valtiollisten instituutioiden yhteydessä on tärkeää, että ne vastaisivat mahdollisimman hyvin sitä, mikä on populaatio sen hetkisessä yhteiskunnassa ja valtiossa, kaikilla indekseillä mitatut erot ovat tärkeitä tätä rakenneltaessa ja instituutioiden tulisi edustaa kansaa mahdollisimman laaja-alaisella tavalla. Esimerkiksi ikä, sukupuoli ja rotu ovat seikkoja, jotka erottavat ihmisiä toisistaan. Ottamalla kaikkiin instituutioihin mukaan ihmisiä, jotka kaikki edustavat yhteiskunnallista diversiteettiä, laajennetaan samalla sitä, mitä yhteiskunta voi parhaimmassa tapauksessaan olla. Ottamalla käyttöön kaikkien ihmisten potentiaaliset voimavarat voidaan yhteiskuntaa muuttaa enemmän itsensä näköiseksi. Mielestäni jokaisella ihmisellä tulisi olla oikeus voida ilmaista oman kokemusmaailmansa sisältöä muulle yhteisölle, joka tapahtuu jatkuvalla vuorovaikutuksella toisiin ihmisiin instituutioiden välityksellä. Nämä instituutiot ovat syväinstituutioita, koska niiden parissa toimivat ihmiset saavat kyseenä olevasta tunnustushierarkiaan asettuvasta instituutiosta elantonsa ja elämänsä sisällön. Instituutioiden käsitteestä tulisi muodostaa uudenlainen sillä tavalla, että kaikkiin instituutioihin oletetaan tietty yhteiskunnallisessa tunnustushierarkiassa ilmenevä elintason ja ihmisten onnellisuuden taso. Instituutioiden tulisi parhaimmillaan voida edustaa kaikkia tunnustushierarkian tasoja siten, ettei kommentaariaatti pystyisi tarttumaan niihin niin helposti ja manipuloimaan niitä. Kun kaikessa on mukana osa kokonaisuutta, tulee kokonaisuudesta voimakkaiden osien ohjailema kokonaisuus. Dutschke kirjoitti pitkästä marssista instituutioiden halki ja tämä näkemys on epäilemättä vaikuttanut myös omaani siinä määrin, kun pystyn muotoilemaan itselleni ideaalisimman instituutioiden säätelemän yhteiskunnallisen olotilan. Kansalaisuskonto, joka saisi pitää sisällään yhteiskunnallisen vapauden periaatteiden opettelua, liberaalien arvojen, yksityistalouden ja historian omaksumista, pitäisi perustaa, jotta voitaisiin opettaa ihmisiä ottamaan vastuuta instituutioiden sisällä ja jotta voitaisiin opettaa miten yhteiskunnalliset instituutiot pitäisi yhteiskunnassa järjestää. Kommentaariaatti erottelee selkeällä tavalla arvo- ja tuki-instituutiot samalla kun käsitys syvistä instituutioista ei tee tätä erottelua. Minun todellisuuskäsityksessäni arvotunteiden kokeminen ei johda siihen, että tämä kokemusmateriaali muodostaisi itselleen siitä suoraan seuraavia instituutioita, tämän todellisuuskäsityksen mukaan syvät instituutiot pikemminkin syntyvät siitä, kun arvotunteista ja niiden kokemisesta keskustellaan ja neuvotellaan yhteiskunnallisten instituutioiden yhteydessä, johon ne koettuina arvostusasenteina johtavat. Arvotunteita tulee voida vertailla, mutta toisin kuin vertailukohdallisista symboleista elävät kommentaariaatin jäsenet, niiden vertailu tehdään ennen kuin suhtaudutaan ja suuntaudutaan yhtenäisenä instituutiona muihin nähden koko yhteiskunnan vertailualueella. Syvät instituutiot ovat yhteistoiminnan tuloksia, jotka eroavat kommentaariaatin instituuioista siten, etteivät ne tarvitse ajattelematonta enemmistöä pönkittämään instituutioiden ilmaisemia arvonäkökantoja välittäjinä. Syvien instituutioiden kohdalla on kyse siitä, että ihmiset niiden yhteydessä toimiessaan tietävät sen, mihin he ovat siinä rupeamassa. Arvotunteen seuraus on aina asia, joka koskettaa instituutioiden muodostamaa yhteiskuntatodellisuutta. Minun todellisuuskäsitykseni yhteydessä ne johtavat oikein muodostettuina ja hiottuina syvien instituutioiden syntymiseen, samalla kun kommentaariaatin todellisuuden yhteydessä ne muodostavat ne instrumentit, jotka tahdottomasti manipuloituina johtavat puolustajainstituutioiden ja puolustettavien instituutioiden syntymiseen. Kuten todettua, arvotunteet elävät vielä syvissä instituutioissa kun kommentaariaatin instituutiot eivät elä. Se todellisuus joka johtaa kommentaariaatin vahvistumiseen muodostaa paljon vertailun areenoita, joilla kaikkea arvostellaan pienimpien perusteiden kautta, se ei ota huomioon sitä, että arvotunteet eivät itsessään ole vertailukelpoisia toistensa kanssa, ja että niiden tuloa yhteiskunnalliseen todellisuuteen pitää hioa ja muokata, koska muuten niistä ei saada vertailukelpoisia ja ne voivat päätyä kommentaariaatin ohjailemaan väkivaltaiseen ja vihamieliseen todellisuuteen.