Vaikutteellisuus tarkoittaa taipumus toimia ulkoisten ja itseen vaikuttavien suuntautumispäämäärien mukaisella ja näyttämällä tavalla. Toisin sanoen, vaikutteellisella ihmisellä ei ole autonomiaa oman toimintansa ja ajattelunsa ohjaamiseksi. Ketkä sitten ovat sellaisia tahoja, jotka pyrkivät vaikuttamaan ihmisten toimintaan ja tekemään heistä vaikutteellisia. Näitä tahoja kuvaavaksi määreeksi voidaan valita kommentaariaatti, joka tarkoittaa kaikkeen tekemiseen, toimimiseen ja ajattelemiseen marginaalin luovaa ryhmittymä, jonka ideologisten päämäärien keskeisenä tavoitteena on ihmisten ohjaileminen omien tarkoitusperien edistämiseksi ja ohjaamiseksi. Kommentaariaatti siis pyrkii hakemaan valtaa ja tavoittelemaan omia päämääriään toisten ihmisten ohjailemisen kautta. Mitä kommentaariaatti siis haluaa. Se pyrkii vaikutteellistamaan eli tekemään ihmisten toiminnasta ja ajattelusta omien vaikutteidensa tuloksia ja sellaisia, jotka keskittyvät pyrkimään niihin päämääriin, jotka kommentaariaatti kokee itsensä kautta tärkeimmiksi. Kommentaariaatti pyrkii etenkin muuttamaan inhimillisen yhteisöelämän instituutioita oman toimintansa ja rakenteensa mukaiseksi. Se pyrkii luomaan ristiriitoja instituutioiden välille siten että niistä tulee toisiinsa nähden riippuvaisia eivätkä ne lopulta enää itse pysty autonomiseen ja riippumattomaan toimintaan. Kommentaariaatti siis pyrkii tekemään ihmisten yhteisöelämästä erimuotoista kuin millaista se on tavallisesti vapaassa ja autonomisessa yhteiskunnassa. Voidaan esimerkiksi ajatella, että tällainen instituutioiden rakentaminen muuttaa tunnustushierarkian järjestystä. Tunnustushierarkia tarkoittaa sitä järjestystä, johon instituutiot mukautuvat silloin, kun niiden arvo määrittyy niiden pyyteettömyyden takia, eli toisin sanoen arvokkaimmat instituutiot ovat niitä, jotka ovat kaikkein riippumattomimpia ja autonomisia. Kommentaariaatti ei anna arvoa pyyteettömyydelle, sillä sen idea yhteiskunnan, instituutioiden ja yksilöiden vaikutteellistamisesta perustuu ajatukselle siitä, että ihmiset toimivat egoistisesti ja vain oman palkkionsa kaikista tehdyistä asioista ottavasti. Kommentaariaatti siis perustuu pyyteellisyyteen ja se pyrkii sen takia tekemään kaikesta toiminnasta ja instituutioiden järjestämisestä pyyteellistä, eli se alkaa luomaan ristiriitoja instituutioiden välille ja kyseenalaistaa moraalisten instituutioiden moraalia, hyveellisyyttä ja pyyteettömyyttä. Toisaalta vaikka tällainen järjestys korostaa etenkin korkeakulttuuristen ja henkisten instituutioiden korvaamista matala-arvoisimmilla, on myös mahdollista tietynlainen teokratia, jossa esimerkiksi kirkolliset instituutiot voivat alkaa perustelemaan toimintaansa ylettömällä pyyteettömyydellä ja silloin esimerkiksi ravintoon, hyvinvointiin ja ehkäisyyn liittyvät arvot voivat olla sellaisia, ettei niille anneta tämänkaltaisessa järjestelmässä valtaa ja roolia. Kuitenkin aina on kyseessä jokin sellainen ristiriita, joka asetetaan joidenkin instituutioiden ruvetessa kilpailemaan toistensa kanssa vaikutusvallasta yhteiskunnassa. Instituutioiden vaikutteellistaminen tapahtuu aina yksilöiden kautta, jotka alkavat toteuttaa tietynlaisia käytänteitä ja toimia yhteiskunnan ja instituutioiden sisällä, jolloin niistä tulee epävapaita, eivätkä he voi valita preferenssiautonomian näyttämän vapauden ja vastuun vaihtoehtojen väliltä. Vaikutteellinen yhteiskunta pyrkii järjestämään instituutiot kahteen ryhmään: arvoinstituutioihin, jotka hallussapitävät yhteiskunnan manipuloimia ja ohjailemia arvoja; ja tuki-instituutioihin, joiden tehtävä on poliisimaisella tavalla ohjailla yhteiskunnassa olevia suuntautumisdirektiivejä. Vaikutteellisuus ja kommentaariaatti pyrkivät korvaamaan vapaiden ihmisten todellisuuden taustana olevan syväsymboleista koostuvan symboliverkoston ja korvaamaan ne omilla keinotekoisilla symbolit. Nämä symbolit ovat vertailukohdallisia symboleita, eli ne kertovat vain keinotekoisesta kulttuurin ja yhteiskunnan pinnasta, joka voidaan korvata aina uusilla symboleilla. Syväsymbolisuus ja symbolit kertovat syvimmästä yhteiskunnallisesta ja kulttuurisesta tiedosta, ja ne eivät ole vertailukohdallisia, koska niiden kertoma tieto on universaalista, objektiivista ja leimallista. Eli toisin sanoen vertailukohdallisten symbolien antama tieto on subjektiivista, pintapuolista ja reaktiivista. Ne eivät pysty objektiivisuuteen ja vain kommentaariaatin poliisijärjestelmä voi pitää näitä sisäisesti ristiriitaisia arvoja ja symboleita voimassa. Eli vertailukohdallisten symbolien ristiriitaisuus on se asia, minkä takia ne eivät voi olla objektiivisia ja tärkeitä. Maksimointiavaruudessa, jossa voidaan määrittää se, onko arvo ja sen taustalla oleva symboli erittäin hyvä, hyvä, huono tai erittäin huono, voidaan näyttää, että vertailukohdalliset symbolit ovat todellisuudessa relatiivisia ja suhteellisia, eikä niistä voida löytää pysyvää määrettä objektiivisuuden määrittelemiseksi. Ne voivat olla hyviä tai erittäin hyviä vain erittäin pienen ihmisistä koostuvan vertailujoukon piirissä. Eli syväsymbolit ovat ristiriidattomia kun taas vertailukohdalliset symbolit kohtaavat aina objektiivisuuden määrittelyn yhteydessä ristiriitaisia. Vaikutteellisuus siis poistaa ihmisiltä heidän kykynsä määrittää ja arvioida arvoja ja symboleita. Vertailukohdallisten symboleiden joukko on siis se pintapuolinen kuva, joka sisältyy aina jokaiseen kulttuuriin ja monet pintapuoliset ja vaikutteille alttiit ihmiset voivat sortua katsomaan koko yhteiskuntaa tämän pintapuolisen varjotodellisuuden tasolta.
Reaktiivisuus tarkoittaa arvojen määrittämistä vastauksen eli reagoimisen kautta. Kun ajatellaan sitä, miten arvojen tulisi tulla yhteiskuntaan, voidaan huomata, ettei reaktiivisuus ole oikea tapa siihen. Reaktiivisuudessa ajaudutaan käyttämään epäautenttista puhetapaa ja arvojen määrittämistä, kun kaikki ottavat tapaa yhteen arvojen realisoimisen aktiin, jonka on luonut joku virkamies tai yksittäinen poliitikko. Vaikka on kuitenkin selvää, että lakien luominen vaatii tällaista toimintaa, tulisi kuitenkin arvojen edistämistä ja omaleimaisen politiikan ylläpitoa varten löytää tapoja, jossa arvot ovat avoimia eivätkä reaktiivisia. On mielenkiintoista pohtia sitä, miten arvot syntyvät, onko esimerkiksi niin, että kaikki ihmiset eivät tule arvoihinsa samanlaista tietä, jolloin esimerkiksi ei voitaisi välttämättä sanoa, että jokin tietty tapan tavoittaa arvot olisi jossakin tilanteessa toista tilannetta parempi. Arvojen määrittäminen tapahtuu mielestäni seuraavanlaista tietä. Ihminen tunnistaa arvonsa, kun hän saa selville käsitteellistä riippumattomuutta toteuttavia asioita, jolloin hän voi nähdä sen, millaiset käsitteet ovat onttoja ja mitkä ovat sellaisia että niitä voitaisiin käyttää määrittämään jotain syvällistä periaatteista ja ihanteista. Eli ei voida sanoa, että etenkin suustaan hyvien nuorisopoliitikkojen latelemat listat tietyistä heidän mielestään arvoja sisältävistä sanoista, olisi kovinkaan hyvä tapa lähestyä tällaista arvojen tunnistamista. On siis suuntauduttava asioista konsepteihin eikä toista tietä. Reaktiivisuudessa siis reagoidaan toisten muotoilemiin asioihin ja monesti aletaan mukailemaan jotain tiettyä tahoa, joka ottaa osaa päätöksentekemiseen. Olisi siis pyrittävä siihen, että omia arvoja voitaisiin soveltaa erilaisiin kysymyksiin harjoittelemalla näitä asioita itsenäisesti. Reaktiivisuus on heikkoutta ja kyvyttömyyttä luoda omia arvoja kaikkien entisten arvojen uudelleenarvioimisessa. Monesti on taipumuksellista, että tietyt lakialoitteet menevät läpi sen takia, koska kysymykseen liittyviä arvollisia premissejä ei osata käsitellä eikä niiden merkitystä havaita. Mielestäni lakialoitteiden käsittelyä tulisi muuttaa siten, että niiden kohdalla tulisi harkita erilaisista arvoista tulevia vaihtoehtoisia aloitteita nykyistä enemmän. Mielestäni reaktiivisuutta tulisi vähentää arvoja ja niiden sovellutuksia tutkimalla, ja vastakkaisten poliitttisten puolueiden välistä kamppailua tulisi vähentää, ja antaa vallassa oleville puolueille/puolueelle enemmän valtaa lainsäädännössä. Sen takia Suomessa tulisi ottaa käyttöön kaksipuoluejärjestelmä, joka perustuu vahvaan hallitukseen ja oppositioon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti