Monet ihmiset nykypäivänä aliarvioivat yksin olon arvoa ihmiselämän täydentäjänä. Mitä nykyihmiset sitten tekevät? Heidän tulee olla joka ikisenä hetkenä yhteydessä toisiin joko internetin tai puhelimen välityksellä. Ja mitä sitten tavanomaisesti tapahtuu ihmisten pintapuolisessa mutuvuorovaikutuksessa? He vaihtavat siinä ajatuksia ja juoruja hyvin pinnallisella tasolla, eivät suurin osa ihmisistä puhu mistään kirjallisuudesta tai filosofiasta.
Jotkut ihmiset kokevat pinnallisen sosiaalisen vuorovaikutuksen pakollisena sosiaalisena obligaationa, vaikka siihenkin ei tavallisesti kysellä tai anneta syytä. Monet ihmiset vaihtavat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa mielteitä etenkin tunteista, eli miten on kokenut jonkin arjessa tapahtuneen asian. Luovuus vaatii herkkyyttä ja avoimuutta, mutta tavanomainen herkistyminen toisille ihmisille, mitä tapahtuu etenkin naissukupuolessa, ei ole sitä herkkyyttä mitä tarvitaan luovuudessa. Taiteilijan tulee voida unohtaa kaikki muut itseään määrittävät kategoriat, jos hän haluaa olla taiteilija.
Olen huomannut, että minä saan monesti ideoita kirjoittamiseen sitä myötä, jos minä puhuessani muotoilen suunnitelmaa jostain kirjoituksesta. Kuitenkin tämä ei ole tavanomaista pinnallista vuorovaikutusta, jossa vaihdetaan mielipiteitä ja juoruja toisista ihmisistä. Iltapäivälehdet perustuvat ihmisten uteliaisuudelle ja haluun kuulla asioita sellaisista ihmisistä, joita tällaiset ihmiset pitävät julkisuuden harhauttavan illusorisuuden takia itseään parempina, kauniimpina, suurempina. Ihmisillä on siis paljon uteliaisuutta, ja kaikkien muiden ihmisten katsotaan joutuvan altistumaan samanlaiselle sosiaaliturhanpäiväisyydelle.
On monesti niin etenkin nuorten ihmisten piirissä, että he haluavat kokea itsensä viiteryhmässä, jonka kautta voidaan ilmaista alentavia kommentteja toisista ihmisistä, tässä kateuteen perustuvassa kulttuurissa toisen ylevä ominaisuus alennetaan. Monesti etenkin nuoret ihmiset arvostavat sosiaalisuutta itseisarvona, ja yksinäisiä ihmisiä pidetään matalempiarvoisina reppanoina. Kuitenkin olen itsekin mieluummin yksinäinen kuin sosiaalinen. Kaikki se, mitä olen ajattelemisen ja kirjoittamisen saralla saanut aikaan, on syytä siitä, että olen viettänyt aikaa yksinäni ja arvostanut yksinäisyyttä.
On monesti sanottu, että henkinen kasvu mahdollistuu vain yksinololla. Koska suurin osa, etenkin nuorista ihmisistä kaikkoaa henkisen kasvun prospektin osalla, on se syy siihen, minkä takia nuoret ihmiset ovat monesti kehittymättömiä. Yksin ollessa voi pohtia, kirjoittaa rauhassa, soittaa instrumenttia, lukea, syödä mitä haluaa ja rapsutella kissaa. Monesti sosiaalisissa ympyröissä ollessaan joutuu mukautumaan sosiopaattien ja muiden laumanjohtajien monkey business-älyttömyyksiin. Sosiaaliset ihmiset eivät muutu, koska he nauttivat turhanpäiväisestä pälätyksestä. Mutta jo pelkästään sen takia, jos ei koe sosiaalista pälätystä omakseen, tulisi pyrkiä hakemaan vastavoimaa meditaatiosta ja yksin olemisesta, sillä yksin olon kautta ihminen voi olla paljon hyödyllisempi toisille sosiaalisessa elämässäkin.
Olli von Becker
YTM
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti