Hitaasti yö yön perään
heräämme me tietoisuuteen
katso, pienistä kaukaisista kuunvaloista valaistuna
pahan ja vallattomuuden kenttä
muuttumattomasta kauneudesta
ja meidän omien käsiemme outo
leikki yli ikkunalasin, yli lehden
pöydän kolhujen myötä
selvennettynä, nousee hiljaisuudesta
vasaroiva vihellys
pidättämättömään
lauluun tulevaisuudesta
Pehmeät munankuoret täyttävät ruskeat tiet
Linnut unelmoivat sinisessä yössä
alangolla kukkivat omenapuut, rauhassa
on veden muutunta lumen ja ruohon välillä
Pian kurottuu kuu idässä, Tähtinen taivas
sen jälkeen sulje sydämesi, rakennat vieläkin
taloja kädessäsi olevasta saippuasta!
Älkää kävelkö ilman kenkiä ruohikolla, lapset
kaste on laennut
nyt liputetaan syntymäpäivää kuudella valolla
Tule päivä kehään, pojat ja tytöt
juhannussalko on nostettu likaisilla käsillä
Lehdet kuultelevat, äiti, pian on sota
ilma poreilee ja päivä menee
peitä ikkunat mustilla levyillä
kukaan ei kuule heidän kuiskaavan siellä
Katso jo kukkii omenapuu
kuulit hiilin rysähdyksen
mutta villiviini jäätyy talvella
Gösta meni pois, nyt nousee savu kivisestä rististä
Poikien puu on loppunut, leikkaa minut
Äiti on väsynyt, hiljainen
Miksi kaikki on nyt näin hiljaista
Ja sinä, voitko tavata katseeni
Vaellat yksin vuorelle
koira piilottaa nenänsä käteesi
Ajattele, vuosi menee, takka syttyy syksyllä
yksinäiset purjehtijat panevat maaten
piippu loistaa pimeydessä
sitten tulee sota, juo maitosi
talo narisee tuulessa
Auringonlasku, puut kasvavat hitaasti
niiden omassa muodossa. Taivaan lasi
löyhyää kuin vesi. Lyhty
reikkuu väsyneenä kultaisen lumen päällä
Joku on noussut. Joku ei ole koskaan nukkunut
kiusaavasti mölisevät lehmät navetassa
Kappaleen loppu
Valtavien välillä
talojen perillä
loistaa itseään laulun loppu
huutaa sokaistuneena
jatkuvat nousumot
ihmisistä jotka liikkuvat
kuin ruispelto
sade loistaa
myöhemmissä lätäköissä
kadut hiljenevät
lauantai lankeaa
juutalainen sulkeutuu
afääriin, laulun lopun
imeytyy vedessä ryöpytettyyn kiveen.
Kyläläiselle
Suurelle kyläläiselle
missä on hänen kotipaikkansa
jos ei sinun ympärilläsi, läpisuljettu
asioissa ja vartaloissa
sinä tunnet hänen hengityksensä
kun sielut leiskuvat
kun vuodenajat pysyvät kukassaan
hän on vain vierailulla
sanot sinä
kun aika punastuu
tappiota vasten
tai kun sinun tännetulosi palaa
hän on vieläkin vain vierailulla
hänen sydämensä on kaksi kertaa kaksitoista
ja ripaus yöstä
ja vain laitettu maailmanosa
puusi alapuolella
ja myös köyhyydessä
ketä ovat lähellä olevat
rukoilit ja ajoit takaa
ja kuka on lähellä oleva
sinä hedelmällisesti uudelleen löydät
kyläläisten
nouset sänkyyn
Näkymättömät huulet ovat koskettaneet sydäntäsi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti