Psyyke – Suomennos Hugo von Hofmannsthalin runosta
Psyyke, sieluni, katsoi kohti minua
Kalpea ja vavahteleva pakahdetusta itkemisestä
Ja sanoi keveästi: ”Herra, haluan kuolla”.
Olen kyllästynyt kuolemaan ja palelemaan.
Oi Psyyke, Psyyke, minun pieni sieluni
Pysy aloillasi, haluan valmistaa sinulle trinkin
Lämmennyt elämä pursuilee kaikkien kerroksien läpi
Lämpimällä hyvällä viinillä juotan sinut
Valuvalla, pursuilevalla elämisen mehulla
Kimalteleva, tummuva, ruoskiva ylivoimainen
Turvotus, turvotus, hymyilevä elämä
Humalassa järistyksen väreillä ja teloilla
Kun kaipaa sielua itkevien kappaleiden kohdalla,
Pallopelillä ja tanssivien raajojen armoilla,
Aurinkoisen olennon kauneimmalla kauneudella,
Salama ja myrskyt mustanvihreillä järvillä,
Puutarhoissa, joissa ruusut ja muratti ovat kasvaneet
Vaaleat naiset ja kirkkaat kuvat
Muiden maiden kanssa, purppura,
Hehkuvia pilviä ja ruusupeitteitä,
Kuumilla rubiineilla, vihreistä kultarenkaista,
Ja kaikki upeat tuoksuvat asiat
Ja Psyyke, sieluni, katsoi minua kohti
Ja sanoi murheellisena: ”kaikki nämä asiat
ovat kiedottuja, kypsiä ja kuolleita. Elämällä ei ole
loistetta ja ruusuntuoksua. Olen siitä surullinen, hyvä Herra.
Minä sanoin: vielä tunnen hyvin erään maailman,
Jos et pidä elävästä,
Ihanissa, koskaan kuullut sanoissa,
Repi teitä unelmaporteille,
Kultaisen hehkuva, makea haalea
Kuten tuoksuva tanssi nauravien naisten toimesta
Kuun imevän yön kudosten myötä
Kuinka kuumeiset kukkakupit järistyvät,
Vihreällä, houkuttelevalla, viileällä, kostealla,
Kuin virtaava vihreä merihehku
Humalassa, tumma, upea
Kuten tummat hehkuva viuluhaut,
Villi heiluttaen, vaeltelemassa ja vaeltelemassa,
Kuinka suuret öiset linnut pyörivät,
Nopea ja hoikka, kuuma ja häikäisevä,
Kuten metalliset joet, vilkkuvat aallot,
Monissa sellaisissa lumotuissa sanoissa
Heitän portteja unelmiin
Kultainen puutarha tuoksuvilla niityillä,
Uinti auringonlaskussa nauravien naisten kanssa,
Kiireinen violetti tumma,
Kalkittujen puiden ja tähden tuike
Kuiskaava, ruskea, unohdettu lampi,
Vaaleita kiertäviä joutsenia ja sumua,
Pimeässä gondolit oudoilla valoilla,
Tuoksuneet kukat ja vaaleat kasvot,
Tuulen koti, joka puhaltaa villinä yöllä
Valtaisilla varjoilla surullisissa järvissä,
Ja metallin maa, hiljaisessa hiillossa,
Lepää rautaharmaan taivaan alla
Heinäkuu 1892
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti