maanantai 20. heinäkuuta 2020

Suomennos Hugo von Hofmannsthalin runosta


Psyyke – Suomennos Hugo von Hofmannsthalin runosta



Psyyke, sieluni, katsoi kohti minua

Kalpea ja vavahteleva pakahdetusta itkemisestä

Ja sanoi keveästi: ”Herra, haluan kuolla”.

Olen kyllästynyt kuolemaan ja palelemaan.



Oi Psyyke, Psyyke, minun pieni sieluni

Pysy aloillasi, haluan valmistaa sinulle trinkin

Lämmennyt elämä pursuilee kaikkien kerroksien läpi

Lämpimällä hyvällä viinillä juotan sinut

Valuvalla, pursuilevalla elämisen mehulla

Kimalteleva, tummuva, ruoskiva ylivoimainen

Turvotus, turvotus, hymyilevä elämä

Humalassa järistyksen väreillä ja teloilla

Kun kaipaa sielua itkevien kappaleiden kohdalla,

Pallopelillä ja tanssivien raajojen armoilla,

Aurinkoisen olennon kauneimmalla kauneudella,

Salama ja myrskyt mustanvihreillä järvillä,

Puutarhoissa, joissa ruusut ja muratti ovat kasvaneet

Vaaleat naiset ja kirkkaat kuvat

Muiden maiden kanssa, purppura,

Hehkuvia pilviä ja ruusupeitteitä,

Kuumilla rubiineilla, vihreistä kultarenkaista,

Ja kaikki upeat tuoksuvat asiat

Ja Psyyke, sieluni, katsoi minua kohti

Ja sanoi murheellisena: ”kaikki nämä asiat

ovat kiedottuja, kypsiä ja kuolleita. Elämällä ei ole

loistetta ja ruusuntuoksua. Olen siitä surullinen, hyvä Herra.

Minä sanoin: vielä tunnen hyvin erään maailman,

Jos et pidä elävästä,

Ihanissa, koskaan kuullut sanoissa,

Repi teitä unelmaporteille,

Kultaisen hehkuva, makea haalea

Kuten tuoksuva tanssi nauravien naisten toimesta

Kuun imevän yön kudosten myötä

Kuinka kuumeiset kukkakupit järistyvät,

Vihreällä, houkuttelevalla, viileällä, kostealla,

Kuin virtaava vihreä merihehku

Humalassa, tumma, upea

Kuten tummat hehkuva viuluhaut,

Villi heiluttaen, vaeltelemassa ja vaeltelemassa,

Kuinka suuret öiset linnut pyörivät,

Nopea ja hoikka, kuuma ja häikäisevä,

Kuten metalliset joet, vilkkuvat aallot,

Monissa sellaisissa lumotuissa sanoissa

Heitän portteja unelmiin

Kultainen puutarha tuoksuvilla niityillä,

Uinti auringonlaskussa nauravien naisten kanssa,

Kiireinen violetti tumma,

Kalkittujen puiden ja tähden tuike

Kuiskaava, ruskea, unohdettu lampi,

Vaaleita kiertäviä joutsenia ja sumua,

Pimeässä gondolit oudoilla valoilla,

Tuoksuneet kukat ja vaaleat kasvot,

Tuulen koti, joka puhaltaa villinä yöllä

Valtaisilla varjoilla surullisissa järvissä,

Ja metallin maa, hiljaisessa hiillossa,

Lepää rautaharmaan taivaan alla

Heinäkuu 1892

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti