Salarakas-käsitteen lanseerasivat 2000-luvun alussa tietyt julkisuudenkipeät jokseenkin tunnettujen miesten heilat, jolla he tarkoittivat perinteistä kuvaa siitä, kuinka aikaisempina vuosisatoina kartanonherrat saattoivat käydä vierailemassa piikojensa ja muiden alustalaistensa luona. Eli tällainen asetelma, eli se, että kuuluisat miehet seurustelevat salaa matalemmasta sosioekonomisesta taustasta tulevien naisten kanssa on jo ikivanha. Ainoastaan poikkeuksena tästä vielä 1800-luvulla ei ollut matala-arvoisia propagandatuutteja, jotka antavat tällaisten insiderihmisten tietoja julkisuuteen kaikkien luettavaksi ja päiviteltäväksi.
Pakkorakkaus on nykyaikaisen yhteiskunnan pakottama ilmiö, jossa tietynikäisten ihmisten katsotaan olevan velvoitettuja pariutumaan ja soutamaan parisuhteen rauhalliseen poukamaan jonkun ihmisen kanssa, jonka katsotaan olevan samanlainen ja samalla markkina-arvotasolla. Kuitenkin voin omasta kokemuksestani sanoa, että kun ei ole tällaista tutkaa oman kiinnostavuutensa tasosta, voi olla aikamoinen sattumus se, jos toinen pitää itsestä yhtä paljon kuin itse pitää toisesta. Jotkut naiset ovat äärimmäisen kiinnostuneita omasta tasostaan, ja kaikki muut saavat usein tylyn kohtelun. Minä olen kuitenkin aina sanonut, että ellei löydy omantasoista seuraa, voi hyvin olla ilman. Monet merkittävät ajattelijat ovat todenneet, että hyvä itsetyydytys on paljon parempi kuin keskinkertainen seksuaalirelaatio vastakkaisen sukupuolen edustajaan.
Eli kun nykyaikainen yhteiskunta korostaa etenkin naisten arvoja, on se ohjannut miehet siihen tilanteeseen, että heidän pitää hukata aikaansa, vaikka minkälaisten norsulyylien leikkikaluina. On sanottava, että maailmassa on paljon tärkeämpiä asioita kuin olla huonon tai keskinkertaisen, itsetunnoltaan heikon naisihmisen kaverina. Nykyaikana tavanomaiset ihmiset, jotka rupeavat pariutumaan viimeistään lukiossa, suhtautuvat kyräilevästi ja epäluuloisena ihmisiin, jotka kieltäytyvät tuosta tavasta ajatella kaikissa tilanteissa parisuhteellisesti. He korottavat omaa ja toistensa vääristynyttä seksuaalista itsetuntoa tuomalla esiin kuvitelmia, että jotkut toiset ihmiset olisivat kiinnostuneita omasta kumppanistaan. Tällainen itsetunto nousee seksuaalisesta relaatiosta, joka tuottaa tällaisten tavanomaisten ihmisten kulleille ja pilluille niin suurta nautintoa, joka ylittää esimerkiksi cerebraalisen – henkisen nautinnon. Loppujen lopuksi seksuaalinen nautinto tuottaa ihmisille liiallisen vääristynyttä itsetuntoa, jonka jälkeen edes ystävällinen sana ei ole mahdollista sellaisille, jotka eivät sovi omiin seksuaalisiin mieltymyksiin.
Pakkorakkaus on todellinen laki, etenkin sellaisille ulkonäöltään keskinkertaisille yksilöille, jotka katsovat, että heitäkin on joidenkin pakko rakastaa. Mutta miksi olisi näin? Itse en ainakaan ole koskaan halunnut kannettavakseni sellaista heikkoitsetuntoista lyyliä, joka olisi jatkuvasti itkeskelemässä ja kyselemässä ihmisiltä omaa arvoaan. Mieluummin minä matkustelen, opiskelen, ajattelen, kirjoitan, käännän ja katson elokuvia, sarjoja ja dokumentteja. Yksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti