Ylevästä ja alhaisesta

Ylevä tai korkeasta tyylistä - peri Hypsous - tarkoittaa sellaista korkeampaa ihannetta, jossa vastakohtana pidetään alhaista, eli tavanomaista, banaalia ja ihmisen heikkouksiin tuijottavaa ajattelua. Ylevä ottaa huomioon etenkin yksilöllisen, spontaanin ja poikkeuksellisen. Alhainen pyrkii pitämään ihmistä maan tasolla, koska ihmiset haluavat joskus alentaa ihmisen, jossa on yleviä ominaisuuksia. Näin he saavat ihmisen näyttämään heiltä itseltään. Ylevää on pidetty etenkin estetiikan kategoriana, vaikka se voidaan tuoda kaikkeen eettiseen ja yhteiskuntaelämään liittyvään ajatteluun, vaikka voidaan sanoa, että ylevyys liittyy kaikenlaiseen itsenäiseen ja valintaan liittyvään päätöksentekoon. Ylevässä kuvailussa korostuu aina luottamus ihmiselämän korkeimpiin periaatteisiin, ja monesti sanotaankin, että korkeasti sivistyneiden tulisi aina pyrkiä ja nähdä ylevyys oman toimintansa periaatteina. Mikä sitten on alhaista, joka on ihmisten toimintaan liittyvä piirre, jossa toimitaan alhaisella ja ihmisten enemmistölle tyypillisillä tavoilla. Se on etenkin omien pyrkimysten asettamista toisten ihmisten pyrkimyksien yläpuolelle, koska ylevä tarkoittaa aina myös sitä, että sen alaisuudessa voidaan toimia myös altruistisesti eli ottamaan huomioon toisten ihmisten pyrkimykset, jotka voivat ylevyyden tasossaan olla omia pyrkimyksiä korkeammalla ja välineiltään poiketa alhaisempien ihmisten pyrkimyksistä. Yksi tapa erottaa alhainen ja ylevä, on katsoa sitä, miten historiaa tulkitaan ja miten otetaan huomioon koko universaali ihmisluonto siinä kun määritellään ihmisille arvoja ja toiminnan ohjeita erilaisen päättelyn ja ajattelun ja toiminnan välineiksi. Estetiikassa ylevällä tarkoitetaan etenkin korkeimman ihmisluonnon hyveiden ja ihanteiden arvostamista. Voidaan sanoa, että jos ihminen esimerkiksi on toisten ihmisten kanssa jatkuvasti kännissä, tai jos hän pyrkii jatkuvasti karkealla tavalla vuorovaikutukseen vastakkaisen sukupuolen kanssa, tai jos hän käyttää karkeaa kieltä ja karkeita välineitä omien pyrkimystensä ajamiseksi, ei hän ota huomioon ylevää, ja voidaan sanoa, että hän käyttää toiminnassaan alhaisia premissejä. Estetiikassa otetaan huomioon etenkin ylevän tuova vaikutus siihen, miten hän tekee taidettaan. On tapa olla ylevä taiteessa ja on myös sellaista taidetta, jota ei voida kuvata yleväksi, jossa esimerkeiksi voitaisiin helposti mainita esimerkiksi, vaikka Kalervo Palsa tai Charles Bukowski. Kuitenkin ylevää ei voida käyttää periaatteena siihen, että jokin karkeita piirteitä omaava ajattelu tai taide olisi auttamatta tuomittavaa ja taiteen kaanonin ulkopuolista. Sen on oltava etenkin sellainen kategoria, joka kuvaisi sitä millaisia päämääriä varten taidetta tehdään. Ihmisen alhaisen ja likaisen puolen paljastaminen taiteen keinoin ei välttämättä suoranaisesti ole ”alhaista”. Vain jos ihminen on itsekin alhainen, eli haluaa nolata ja alentaa ihmisiä, voidaan hänen pyrkimyksiään ja ihanteitaan kuvata alhaisiksi. Ylevä on periaate, joka tarkoittaa sitä, minkälaisia asioita ja arvoja arvostaa, ja minkä asian laittaa elämässään korkealle sijalle. Etiikassa ylevä tarkoittaa etenkin sitä, miten ihminen toimii toisten ihmisten parissa ja minkälaisten motiivien kautta ihminen tapaa arvioida toisia ihmisiä ja millaisten periaatteiden hän katsoo ohjaavan toisten ihmisten toimintaa, eli se tarkoittaa sitä, antaako ihminen toisille ihmisille korkeammat periaatteet toimintaansa kuin itselle. Eli ei voida sanoa, että ihminen voisi päättää sen, onko hän itse ylevä, vaan hänen tulee tajuta se, että tavanomaisin ihmisluonto on alhainen ja muut häpäisevä, ja vain käyttämällä korkeampia periaatteita itsensä ohjaamiseksi, hän voi irtaantua alhaisuudesta, - ihmisten tavallisesta toiminnasta – ja lähestyä korkeampia periaatteita ja ylevyyttä. Yhteiskuntafilosofiassa ylevä tarkoittaa sitä, ettei rahvaan instituutioiden tulisi puuttua sellaisiin yhteisöihin ja instituutioihin, jotka ovat ylevämpiä kuin massojen ja lauman runnova ja väkivaltainen voima. Ylevyys yhteiskunnan kontekstissa tarkoittaa siis etenkin sitä, että yhteiskunnassa on suhtauduttava liberaalisesti, suvaitsevaisesti ja arvostavasti toisen kaltaisten, eri taustoista tulevien ihmisten kulttuureita ja niiden näille ihmisille antamien periaatteiden mukaisesti.