Joulu

Joulu meidän,

koulu teidän

Muistamme tätä päivää

Odotetun Messiaan ilmestymisen pyhänä

kalentereissa aina oleilevana pyhänä päivänä

On tässä todellinen vuoden alku

kuin aina uudestaan ja uudestaan käytävä leveä polku

Ja katso: valo alkaa aina lisääntyä

Kun päivät alkavat samaa vauhtia pyhiintyä

Joulu on määrätietoinen askelma raikkaaseen kevääseen

kuin kevät on keveä askelma pehmeään suveuteen

Avoin hetki,

suljettu hetki,

poimittu hetki

kuin kesken oleva riemastuttava retki

Joulu pysäyttää aina kaiken hetkeksi

kun jokainen käsittää toisen veljeksi

On joulun merkitys ehkä hiljentymisessä

vaikka jotkut käsittävät sen majailevan humalaisessa mesoamisessa

Parasta joulussa on rauhoittuminen

vaikka lapsien ja muiden mielestä pakettien haaliminen

Muistamme perhettä aina jouluisin

kun aukeaa tie uusiin ilmaviin keväisiin

monille joulu on sekulaaria pseudokristillisyyttä

kuin uuden krääsän uhrilahjalla annettavaa pyhitettävyyttä

Mainostavat mainosmiehet meille aina sitä

että sinun on aina saatava uudestaan ja uudestaan tätä

Se on niin, että et voi tulla toimeen ilman näitä

Siksi tässä ei tule nyt missään nimessä ainakaan käyttää päitä

On minän brändäys ylittänyt Suomessa soveliaisuuden rajansa

Ja on siinä samalla tehnyt joulupukista oman kuvansa.

Selkeämpää puhetta politiikkaan

Mielestäni tulevien presidentinvaalien ensimmäisiä vaaliväittelyjä katsottuani on niin, etteivät ehdokkaat osaa vastata oikein kysymyksiin. Heillä on puheessaan paljon jargonia ja sekavia menettelytapojen ja sääntöjen kuvauksia. Ei tavallinen äänestäjä tiedä mitään Eurooppaneuvostoista tai turvallisuus- ja yhteydenpitovaliokunnista.

Esimerkkinä kysymys siitä, auttaisiko Suomi, jos Viron ja Venäjän välillä syntyisi väkivaltainen kahakka. Ehdokas Huhtasaari sanoi, että Suomi pyrkii turvaamaan oman alueensa, ja esimerkiksi Matti Vanhanen alkoi monimutkaisesti selvittämään niitä yhteydenpitoinstituutioita, joiden kanssa asiaa pitäisi konsultoida. Ainakaan nämä kaksi eivät osanneet antaa suoraan kysymykseen suoraa vastausta. Kysymykseen olisi tullut vastata kyllä tai ei, eikä linnoittautua ammattipoliitikon karriääriensyklopediaan tai kääntää koko kysymys päinvastoin oman puoluelitaniansa keppihevoseksi.

Esimerkiksi nuoret ovat Suomessa vuodesta toiseen sitä mieltä, etteivät erilaisia puolueita edustavat poliitikot vaikuta mitenkään toisistaan poikkeavilta. Ja vaikka nuori mieli olisi vielä niin korruptoimaton, ettei se pystyisi huomaamaan sitä, miten eri puolueissa tulee puhua, on se kuitenkin niin avoin, että tuon tulisi olla syvämerkityksinen viesti kaikille Suomen poliittisille puolueille.

Presidentivaalitentissä vastaaminen on nykymuodossaan kuin sitä, jos jalkapallohyökkääjä sanoisi pelin lopputulostoivomusta kysyttäessä, että aion hakeutua sellaiseen paikkaan ja olla keskikenttäpelaajien tavoitettavana tehdä maalin ja olla toivomatta sitä, että vastustajien hyökkääjät tekisivät maaleja, samoin kuten puolustaja sanoisi, että yritän ottaa vastustajien hyökkääjät vahdintaani ja estän heidän maalintekoyrityksensä ja heittää keskityksiä kärkipelaajille.

Tässä vaalissa voiton tulisi saada se, joka vastaisi suoraan suorasti esitettyihin kysymyksiin ja pyrkisi hakemaan itselleen kannatusta myös oman puolueensa ulkopuolelta, joka poistaa haetun henkilön potentiaaliselta paikalta ainakin kaksi vasemmistolaistanttia ja Laura Huhtasaaren. Tässä maassa ei ole niin paljon vasemmistolaisia ja perussuomalaisia, että pelkästään heidän kannatuksellaan voisi tässä vaalissa tulla valituksi.

Kysymykseen Viron auttamisesta potentiaalisessa tilanteessa, olisi tullut vastata, että ei, tai kyllä, toki autamme heitä, ja siihen olisi voinut heittää vielä jonkinkin potentiaalisen perustelun. Vaalitentit ovat näyttäneet sen, että ehdokkaat ovat antautuneet presidentin toimivaltuuksien heikentämiseen ja kertovat jopa tenteissä monipolvisia selvityksiä siitä, millaisten asioiden kautta presidentin tulisi toimia, ja tämä on asia, joka ei ihmisiä miellytä. Vaikka sanonkin olleeni joskus presidentin toimivaltuuksien lisäämistä vastaan, niin on kuitenkin selvää, että suomalaiset tahtovat kunnioittaa presidenttiään ja hakea hänestä johtajuutta.

Jotta tuo johtajuus voidaan saavuttaa, on potentiaalisen viranhaltijan osoitettava se, että hän voi vastata suoraan suoriin kysymyksiin ja että hänellä on mielipiteitä ja kykyä perustella ne tarpeeksi vakuuttavasti.

Potentiaalinen äänestäjä ei hyödy millään tavalla poliittisen jargonin levittämisestä ja monimutkaisen ammattikohtaisen byrokratiakoneiston kuvaamisen litaniasta. Kansa haluaa etenkin suoria ja selkeitä vastauksia, ja sen takia on ihmeellistä, että ehdokkaat puhuvat vaalitenteissä kuin toisille poliitikoille.

Olli von Becker

YTM

Konservatiivisuudesta, oikeistolaisuudesta ja sosialismista

Nykyajan vallankumouksellisuus tarkoittaa vapaan yhteiskunnan ja talouden aatteen korostamista. Vallankumouksellisuudessa tulisi jatkaa Reaganin ja Thatcherin näyttämää esimerkkiä. Tärkeintä tässä vallankumouksellisuudessa on kuitenkin se, että silloin tulee tunnustaa olevansa oikeistolainen. Oikeistolaisuuden vastakohta on sosialismi, kollektiivi, lauman valta. Siinä kukaan ei saa olla parempi tai mitenkään toisista myönteisesti erottuva. Sosialismissa johtajat valitaan huutoäänestyksellä, ja heidät myös erotetaan tai teloitetaan sillä. Sosialismissa kaikki jaetaan ja ei anneta minkäänlaista pienintäkään huomiota ihmisten yksityispanokselle. Sosialismissa kaikki on joukon yhteistä ja siinäkään ei voi mitenkään erottautua toisista. Sosialismissa ajatellaan, että koulussa huomio ja resurssit tulee kuluttaa etenkin joukon huonoimmista huolehtimiseen. Konservatiivin vastakohta on vihervasemmistolainen liberaali kaikensuvaitsija. Siinä annetaan korkein arvo vieraille ilmiöille ja ihmisille. Nämä ihmiset eivät esimerkiksi tunnusta sen kaltaista kulttuuripolitiikkaan liittyvää käsitettä kuin kansanluonne, he toimivat täysin päinvastaisella tavalla sen suhteen, kun useimmilla se vaikuttaa päätöksiin ainakin tiedostamattomalla tasolla. Tätä suuntausta luonnehtii kukkahattutätimäinen kaiken hyväksyminen jossa on liitteet 1960-lukuun, jolloin alkoi kulttuurivasemmistolaisten leviäminen neuvostopropagandan perusteella nuortemme joukkoon. Nämä ihmiset käyvät läpi täysin yhtenevää nuoruuden kapinaa, jonka myötä nämä ihmiset eivät osaa kokea järkevää arvostavaa asennetta minkäänlaista vanhaa instituutiota kohtaan. Konservativismissa katsotaan säilyttämisen olevan tärkeää. Siinä tunnustetaan se, että mennessä on arvokasta. Tässä suuntauksessa on myös erilainen tapa suhtautua arvostavasti instituutioihin. Se tunnistaa sen, että kaikessa on jotain hyvää, eikä voida sanoa, että jokin mennyt instituutio olisi sellainen, että se voitaisiin suoralta kädeltä täysin unohtaa ja haudata. Siinä katsotaan, että instituutiot ovat parhaimmassa tapauksessa hyviä. Oikeistolaisuus tarkoittaa liberaalia sosiaalipolitiikkaa, vapautta yhteiskunnassa ja taloudessa. Kaikki tämä edellyttää yksilöiden vapauksia, joka pitää lainsäädännöllisillä toimenpiteillä vankasti taata. Oikeistolaisessa järjestelmässä siis annetaan mahdollisuuksia yksilöiden vapauksille. Siinä siis kunnioitetaan ihmiste n personaalista autonomiaa. Sosialismi on reaktionääristä ja historian jätettä, koska Neuvostoliitto on jo menneisyyttä. Olla nykypäivänä konservatiivinen oikeistolainen on olla vallankumouksellinen!

Uskonnon olemuksesta

Uskonto tarkoittaa rituaaleilla saavutettavaa pyhän kunnioitusta. Se tarkoittaa monesti myös perittyä käsitystä yliluonnollisesta. Peritty uskonnollisuus on parempi tapa omaksua uskonto, koska se iskostuu ihmisen elämän aikana aikaisempana perintönä tällaisen ihmisen aivoihin, jolloin voi myös tulla mahdollisuus uskonnollisen ironian omaksumiseen, kun taas uskontoon otetut tulevat monesti hyvin kiihkomieliseksi sen suhteen. Se on yhdenlainen rituaali- ja oppijärjestelmä ihmisten keskellä. Kristinusko voi juutalaisuuden ohessa parhaimmassa tapauksessa tukea koulutusta ja ihmisenä kehittymistä. Uskonnollisuus ilmenee ihmisten hurskautena. Tuo hurskaus on monesti hyvin hauska ja sivistynyt tapa suhtautua toisiin ihmisiin, vaikka toisinaan se kuitenkin voi tuoda ihmisten keskuuteen sen kaltaisen lähestymistavan, jolla toinen ihminen lukee toiselle ihmiselle neuvoja toista korkeammalta korokkeelta. Se ilmenee myös erilaisina uskontoihin liityvinä tapoina. Uskonnollisuus on myös jonkinlaisen korkeamman transsendentaalisen tason etsimistä ja korkeamman tietoisuuden tavoittamisen pyrkimystä. On tärkeää myös miettiä sitä, mitä väärää uskonnoissa ja uskonnollisuudessa voi joskus olla. Uskonnollisuus on väärin jos se vahingoittaa ihmistä ja haittaa hänen vapaata toimintakykyään jollain tavoin: jos uskonto vie ihmiseltä jotain hänen käytössä olevista vapauksistaan, on uskonnollisuudessa silloin jotain väärin. Mielestäni uskonnollisuus ja sellaiseen uskontoon luottaminen on väärin, joka pitää joitain uskonnon ulkopuolella olevia ihmisiä vääräuskoisina, joita ei tarvitsisi kohdella paremmin kuin eläimiä. Tämän takia tietyt muut uskontokunnat kuin luterilaisuus ovat sellaisia toimintatavaltaan, että ne voivat kohdella toisia uskontonsa ulkopuolella olevia väärin ja joskus oikeuttavat tällaisia ihmisiä kohtaan tapahtuvat vahingonteot. Uskonnollisuus on väärin jos se ei luota ihmisiin. Uskonnollisuus on väärin myös silloin, jos se on julma tai epäoikeudenmukainen joitain ihmisiä kohtaan, jotka joko ovat uskovaisia tai eivät ole. Uskonnollisuutta ja uskontoja voidaan arvioida sen perusteella mitä uskonto hyväksyy ns. luonnollisena. Tuo luonnollisuus monesti määrittelee ihmisten arviointeja toisistaan. Pitäisi tuoda esiin se tosiasia, että uskonto voi olla iloinen ja avarasti maailmaan suhtautuva järjestelmä! Sen toimintakykyisyyttä voidaan myös arvioida sen perusteella miten sopeutumiskykyinen se on suhteessa kansalaisyhteiskuntaan, eli kuinka vähän ristiriidassa sen näkemykset ovat yleisimpien yhteiskunnassa ilmenevien asennerakenteiden kanssa. Uskonnollisuuden toimintakykyä voidaan myös arvioida sen perusteella kuinka avoin uskonnon ihmiskuva on. Mielestäni kirkko on pyyteetön instituutio ja sen takia sen tulisi aina olla mahdollisimman suvaitsevainen suhteessa ihmisten keskellä vallitsevaan erilaisuuteen. Uskontoa tarvitaan etenkin rauhoittamaan ihmistä ja tasaamaan hänen maailmankatsomustaan ja ihmiskuvaansa. Uskontoa tarvitaan osoittamaan se että ihminen on kuolevainen ja samalla kuolematon sekä näyttämään se että ihmisissä on jotain hyvää. Kun ajatellaan sitä, miten kristinuskon vastaisia sosialistit ovat, niin voidaan helposti havaita se, että kirkko tukee yhteiskunnassa henkistä korkeutta ja henkisesti toisista erottautumista. Uskonto osoittaa myös sen, että ihmisellä on transsendenssi, eli kyky ylittää itsensä henkisellä tasolla. Uskonnot siis edustavat ihmiselle olennaista korkeinta metafyysistä tasoa, ja samalla kun uskonnon institutionaalinen taso tunnustushierarkiassa on korkein kaikista tasoista, voidaan havaita, että se on myös pyyteettömin taso tunnustushierarkiassa ja yhteiskunnassa, joka selittää sen, että uskonnon tulee aina olla suvaitsevainen ja inhimillinen. Uskonnollisuus tuottaa ihmiseen inhimillisyyttä ja vaatimattomuutta, jotka ovat ehkä kaikkein korkeimpia arvoja ihmisten keskuudessa. Kristinusko edustaa myös pysyvyyttä, kunnioitusta, nöyryyttä, pyyteettömyyttä ja altruismia. Uskonnon eli kristinuskon tehtävä on etenkin olla elämää ylläpitävä voima ja suuntaus, joka on läsnä ihmisyhteiskunnan elämässä ja jatkuvassa toiminnassa myös paralleelisesti. Kristinuskon tulee myös tukea yksittåistä yksilöä yhteiskunnan jäsenenä. Uskonnon tulee myös tukea sitä, että se itse voi muuttua, eli koko uskontokunta voi muuttua avarammaksi sen mukaisesti kuinka ihmiset löytävät uudenlaisia vapauden mahdollisuuksia yhteiskunnassa, ja kuinka tällaiset vapaudet tulevat kehityksen myötä välttämättömiksi yhteiskunnassa.

Sotilaskentän aidan takana

Sotilaskentän aidan takana seisoo rampa

Hän on tullut nähdäkseen entisen ihanteensa

sen joka häneltä kiellettiin

Lapsuudessa ja syntymässä erimuotoisuutena

koki hän ensimmäisen maailman tyrskeen

lyövän kohti kasvojaan suojaamattomia

niin sieltultaan kuin ruumiiltaan tuomittuna

Sotilaskentän aidan takana seisoo rampa

joka toivoi elämälleen suuria

ansaita upseerikunnioituksen veljiltään

puolustaakseen maata jota hän rakastaa

antaa vanhemmilleen oikeuden ylpeyteen

Sotilaskentän aidan takana seisoo rampa

joka ei huomannut virheitään ennen kuin sanottiin

joka toivoi kunniaa itselleen ja joukolleen

jonka minä kertoi hänelle ei, et pysty

Ihminen, vapaus, yksilöllisyys, itsenäisyys, minuus ja sosialismi

Vapaus tarkoittaa sitä, että jollakin ihmisellä on mahdollisuus sitoa ja laajenta vapauttaan eli riippumattomuutta ulkoisen taholta tulevasta painostuksesta mielensä mukaisesti. Vapaus on ominaisuus jonka mukaan ihminen voi ajatella riippumattomattomasti ilman toisten tahojen ohjausta ja kaitsentaa. Vapaus tarkoittaa riippumattomuutta siitä, että jokin ylempi taho säätelisi sitä, miten hän haluaa toimia ja lausua ajatuksiaan. Vapaus tarkoittaa kykyä valita ja olla valitsematta. Yksilöllisyys tarkoittaa sitä, että ihmisellä on mahdollisuus poiketa toisista. Yksilöllisyys tarkoittaa myös sitä, että ihminen voi vapaasti valita mieltymykset elämänsä viettämiselle. Itsenäisyys taas tarkoittaa sitä, että ihmisellä on kyky toimia ilman kaitsentaa. Itsenäisyys on mahdollisuutta erkaantua ja sitoutua. Ihminen voi siis valinnoillaan sitoutua eli luopua vapaudestaan ja toisaalta erkaantua, eli laajentaa johonkin tiettyyn situaatioon kuuluvaa vapauttaan. Ihminen valitsee preferenssinsä eli määrittää itselleen tietynlaisen preferenssiautonomian. Vapaus ei siis ole suoranaisesti jonkinlainen yksinkertainen ominaisuus joka voitaisiin antaa ihmisille, todellisuudessa vapautta tulee lähestyä preferenssiautonomian kautta, jolloin ihmiset itse voivat valinnoilla rakentaa vapauttaan. Preferenssiautonomia tarkoittaa sitä, miten ihmiset toimivat kun he päättävät laajentaa tai rajoittaa vapauttaan erilaisissa tilanteissa. Minuus tarkoittaa sitä ominaisuutta, jonka perusteella ihminen säätelee toimintaansa ja ajatuksiaan. Minuudessa piilee kyky omaperäisyyteen eli luovuuteen. Ihmisen luovuutta säätelevä tekijä on vapaus ja minuus, jotka määrittävät sitä, kuinka ihminen näkee ja kokee, ja kuinka hän voi tuottaa erilaisista impressioista tulleita sisäisiä kuvia ympäröivään todellisuuteen. Minuuden kautta ihminen voi todeta omat mahdollisuutensa ja rajoitteensa. Minuuteen liittyy myös kyky analysoida syitä ja seurauksia. Minuus on se alue, jolla ihmisen persoonallisuuden ympäristöä arvottava vaikutus todetaan. Sosialismi tarkoittaa poliittista näkemystä, jonka mukaan lauma on aina oikeassa kaikissa asioissa. Sosialistien mielestä kollektiivi tulee aina ennen yksilöä. Sosialismissa uskotaan valtion puolesta rajoitettuun taloudelliseen vapauteen ja sääntelyyn. Sosialismissa uskotaan yksilönvapauksien rajoittamiseen. Sosialismissa ei tunnisteta pyhyyttä eikä henkistä korkeutta. Kun ajatellaan sitä, kuuluvatko vapaus, yksilöllisyys, itsenäisyys ja minuus sosialismiin, voidaan havaita että ollaan selkeästi hakoteillä. Sosialismi ei tunnista minkään noiden asioiden tärkeyttä. Tällaiset arvot kuuluvat oikeistolaiseen yhteiskuntaan. Sosialismissa kaikesta valitaan karkeimpien periaatteiden ohjatessa toimintaa. Oikeistolaisessa yhteiskunnassa korostetaan itsenäisen toiminnan ja tekemisen tärkeyttä. Oikeistolaisessa yhteiskunnassa annetaan tilaa ihmisille ja heidän henkiselle vapaudelleen. Oikeistolaisessa yhteiskunnassa ihmisille annetaan mahdollisuus hyötyä itsenäisestä ajattelusta, pystyvyydestä ja oman minän mukaisesta toiminnasta ja sen tuomisesta toisten ihmisten keskuuteen. Oikeistolaisessa hyväksytään tasoerot erilaisissa yhteiskunnan toimintaa määrittävissä piirteissä ja yhteiskunnan sisällössä. Oikeistolaisessa politiikassa ei madella ulkopolitiikassa ja anneta huonommille yhteiskuntajärjestelmille myönteistä huomiota. Oikeistolaisessa politiikassa yksittäisten ihmisten preferenssiautonomia on ideaalisimmassa tasossaan. Ihmiset saavat oikeistolaisessa yhteiskunnassa olla vapaita, ja hyödyntää tai tuoda oma panoksensa vapaan markkinatalouteen.

Voltaire ja raakalaiset

Voltaire oli 1700-luvun suurin valistus- ja vapausajattelija. Hän vastusti rahvaan mystisismia, taikauskoisuutta, vanhoillisuutta ja sokeaa uskonnollisuutta. Voltaire kirjoitti mm. näin: ”Tiedän olevani sivistyneiden ihmisten parissa koska sotivat raakalaisen tavoin”. Tässä Voltaire halusi arvostella yksinkertaisten ja tavallisiin nautintoihin sitoutuneiden ihmisten tapaa asettua kriisitilanteessa toisiaan vasten aseiden ja julmien asenteiden kanssa. Tavallisimmat asiat joista ihmiset tulevat ja ovat tulleet riippuvaisiksi ohjailevat ihmisiä niin suuresti, että heidän on käytävä sotaa tällaisen nautinnon poisviejän kanssa.

Voltaire kirjoittaa: ”Ensimmäinen pappi oli ensimmäinen konna, joka kohtasi ensimmäisen hölmön.” Tässä Voltaire kritisoi uskontoa ja sen välittäjiä, pappeja. Voltairen asenne kristinuskoa kohtaan ei ollut täysin kielteinen, vaan hän halusi vastustaa etenkin uskonnon välittäjiä, eli pappeja, kardinaaleja ja paavia. Voltaire kirjoittaa: ”Ihminen tulee sotaan tullessaan maailmaan.” Tällä Voltaire halusi kritisoida äärimmäisyyksiin menevää ihmisten välistä kilpailua ja siten humaanisuutta. Voltaire kirjoittaa: ”Rahan ollessa kysymyksessä kaikki tunnustavat samaa uskontoa.” Tällä Voltaire halusi tuoda esiin sen svyvällisen tosiseikan että kirkotkin ja uskonnonsuunnat taipuvat silloin kun ihmiset kilpailevat rahasta ja käyttävät sitä. Voltaire kirjoitti myös: ”Joka kirjoittaa, käy sotaa.” Voltaire siis korosti etenkin sanan- ja mielipiteen vapauden oikeutusta. Sananvapaus ja ilmaisunvapaus on taattava kaikille ihmisille puolueettomasti, ne on taattava sen takia, koska vain silloin ihmiset voivat olla yleisesti vapaita. Mielipiteiden ilmaisemista ei saa rajoittaa tai säädellä vapaassa yhteiskunnassa. On voitava tuoda maailmaan arvokkaampia ajatustapoja kuin mitä ovat ne, joita massojen idiotismi ja sitä hyödyntävät poliitikot tuottavat maailmaan. Voltaire kirjoittaa: ”En hyväksy mielipiteitäsi mutta teen kaikkeni sen eteen että saat tuoda ne julki”. Tämä on selkein osoitus siitä, mitä Voltaire tarkoittaa suvaitsevaisuudella. Ihmisten on saatava ilmaista mielipiteitä julkisesti vaikka ne olisivatkin ristiriidassa toisten ihmisten erilaisten ajatusten kanssa. Voltairen vastakohtien eli raakalaisten teot osoittavat ettei tämä maailma ole paras mahdollinen, jota esimerkiksi filosofi Gottfried Wilhelm Leibniz oli väittänyt. Voidaan siis sanoa, että suurin osa ihmisyhteisöistä perustuu tyhmyyteen ja niitä kehitetään tyhmyyden ja yksinkertaisuuden näkökulmasta. Tavallisten ihmisten aatteet perustuvat ikiaikaiseen tyhmyyteen ja tekototuuksiin. Voltaire kirjoittaa: ”Jos jumalaa ei olisi, hänet täytyisi keksiä:” Tässä Voltaire tuo esiin sen totuuden, että ihmisillä on tapa ajatella ja toimia siten kuin uskonnollisuus yleensä esittäytyy ja siinä on vain erilaisia modifikaatioita. Ihmisillä on tapa kunnioittaa jotain tahoa siten, kuin siihen sisältyisi pyhyyden uskonnollinen elementti.

Voltaire edusti siis sivistystä ja yksilön näkökulmaa, Voltaire oli myös realisti ja ei ajatellut, että olisi olemassa mahdollisuus tuottaa parhainta maailmaa. Voltaire edusti vapautta, ihmisten oikeuksia, yksilönvapautta ja liberalismia. Kuten aikaisemmin mainittiin, Voltaire tiesi sen, että maailmassa on ristiriitaisuuksia ja sitä ajattelutapaa edustaa esimerkiksi hänen ehkä tunnetuin proosateoksensa Candide, jossa päähenkilö eli Candide edustaa esimerkiksi Leibnizilta tullutta naiivia optimismia.

Opetelkaa ruotsia, juntit

”Maailmankuvanne laajenee kummasti”. Näin julisti vuoden 2017 Finlandia-palkinnon voittaja Juha Hurme voittopuheessaan käytettyään puheessaan sekä suomea että ruotsia. Niemi-teoksessaan Suomen ruotsalaista historiaa käsitelleen Hurmen kommentilla oli siis myös viittaus itse palkintoteokseensa. Mielestäni on totta, että ruotsin kieltä osaamattomat ovat juntteja, ja ole tätä mieltä siitäkin huolimatta, vaikka äidinkieleni on Hurmeen tavalla suomi. Kielten opiskelu ja osaaminen avartaa maailmankatsomusta, ja ymmärtääkseen Suomen historiaa on ruotsia osattava.

Pitkä osa Suomen historiaa on myös Ruotsin valtakunnan historiaa. Toki on selvää, että , maalaiset ovat Suomessa aina olleet suomenkielisiä, minkä takia he eivät ole voineet edetä yhteiskunnassa pitkälle, koska pitkään aikaan Suomessa etenemismahdollisuuksia ei ollut ja kuulumista yhteiskunnallisesti aktiiviseen joukkoon ei ollut mahdollista toteuttaa ilman ruotsinkielen taitoa. Vaikkei kovin moni sitä yleensä tiedostakaan on moni suomalainen yritys ollut uussuomalaisten perustamia, jossa korostus on saksankielisissä maissa. Esimerkkeinä Stockmann, Fazer, Paulig, Sinebrychoff, Rosenlew. Siihen aikaan uussuomalaiset kuten Saksasta tulleet Hackmanit, joiden Viipurin pääkonttorissa saksa oli kielenä pitkälle nykypäivään asti, omaksuivat äidinkielekseen ruotsin, koska sillä katsottiin olevan enemmän prestiisiä kuin moukkamaisella suomella. Toisaalta saksalaisperäisistä kulttuurisuvuista esim. Krohnit omaksuivat ruotsin sijaan pääasiallisesti suomenkielen.

Toisin kun luullaan, että Lalli tappoi rahvaaseen alentuvasti suhtautuneen kirkonmiehen, olivat Ruotsista tulleet viikinkien jälkeläiset niitä, jotka saivat jonkin verran ryhtiä tähän kaukaiseen ja elinolosuhteiltaan ikävään maahan. Suomi on monessa suhteessa velkaa niille ryhdikkäille korkeata säätyä edustaneille miehille, jotka esimerkiksi sopeuttivat Suomen kristinuskoon.

Monet säätykierrossa ylöspäin pyrkivät muuttivat suomalaisia sukunimiään ruotsalaiseksi, esimerkkinä vaikka Kustaa Raninen, jonka kauppaneuvosaikanaan ihmiset tunsivat nimellä Gustaf Ranin, ja harvat tietävät että näyttelijä Matti Ranin oli siis tätä savolaista Ranin-sukua. Minun sukuni on suomenkieliseksi tultuaan ottanut käyttöön suomalaisen Virrantalo-nimen, vaikka tänä päivänä suvussa on sekä Virrantalo- että von Becker-nimisiä. Minusta se on hauska historiallisesta fennomaniasta kertova jäänne.

Minä olen ylpeä sukuni suomenruotsalaisesta taustasta, enkä halua olla perinteinen juro ja ulkoiseen ennakkoluuloisesti suhtautuva finne, joita löytyy tämän kansan joukosta. Alempiarvoinen (hän tekee sen itse) ihminen myös juoruaa korkea-arvoisemmista, jotka itse eivät alennu vahtaamaan toisten yksityistä elämää. Ruotsin kieli on osa minun sukuani ja vertani. En pystyisi lukemaan esivanhempieni kirjoittamia kirjeitä ellen osaisi sitä.

Moraalista, asenteista, imitaatiosta ja moraalisesta irrealismista

Voidaan sanoa, että kaikilla ihmisillä moraalisen toiminnan ja harkinnan pohjana on moraaliaisti ja -tunto. Joillain ihmisillä ei ole samanlaista yhteyttä moraaliin kuten sen periaatteet selkeästi näkevällä ihmisellä, mutta kuitenkin kaikilla sama aisti on jossakin itseensä nähden määrittyvässä mitassa. Ihmisen tulee aistia moraalinen päätös käyttämällä tilanteissa moraaliaistia. Moraalista toimintaa ei tulisi motivoida palkinto vaan moraalisen harkinnan ja toiminnan tulisi aina olla pyyteetöntä eli ilman palkkiota motivoituvaa toimintaa. Asenteet ovat monesti kokonaisluonteensa takia määrittämässä ja luonnehtimassa sitä, miten ihminen toimii. Voi esimerkiksi olla niin, että vähemmän lujaluonteiset toimivat itsekkäästi ja omaa etua tavoittelevasti. Nämä ihmiset katsovat, että lauma tietää moraalinkin alueella asiat kaikkein parhaiten. Laumamoraalissa katsotaan, että normista poikkeava toiminta on aina epätoivottavaa ja jopa niin, että siitä tulisi myös rankaista. Kuitenkin suurimmat agitaattorit määrittävät tuossa tilanteessa sen, mikä on yleinen sääntö toiminnan luonteesta. Jokamiehen moraali tarkoittaa sitä tapaa, jolla muut ihmiset toimivat. Asenteet siis vaikuttavat välittämällä yleisiä ja tavanomaisimpia mielipiteitä asioiden tilasta. Yleiset mielipiteet formuloi ja käsitteellistää kommentaariaatti. Asenteet voivat siis yhteiskunnissa ja yhteisöissä vaikuttaa perinteisen etiikan mahdollisuuteen ja sen muodon hahmottamiseen. Imitaatio tarkoittaa toimintaa joka perustuu toistoon eikä itseharkintaan. Imitaatio ja sen mukaan toimiminen etiikan alueella ei siis edellytä muuta kuin muistia, jonka perusteella ihminen voi palauttaa muistiinsa sen toiminnan muodon, jolla tavalla toiset ihmiset toimivat samankaltaisissa tilanteissa. Tämä johtaa välinpitämättömyyteen ja huomioonottamattomuuteen. Kun ajatellaan sitä millaista moraalin tulisi parhaimmassa muodossaan olla, voidaan sanoa, että moraalisuus edellyttää rohkeutta ja kansalaisalttiutta. Paras moraali alkaisi moraalitunnosta ja omastatunnosta. Siinä mielessä jokainen voisi moraalinen ollessaan ylittää itsensä, eikä olla koko ajan näistä asioista päättäessään joukon tyhmyyden säätelemä orja.

Kuviteltu moraali on sellaista, jossa ihmisten kokonaisuus määrittää puheen laatua. Näiden mielestä sen avulla on koko ajan yhteys jonkinlaiseen korkeampaan ihmisten yläpuolella olevaan entiteettiin. Nämä ihmiset kuvittelevat että kaikkeen liittyy moraali, ja tuota moraalia määrittää ja hallitsee koko ajan korkeammalla tasolla oleva yleispätevä määrittelijä. Monet ajattelevat että jonkinlaiset tulevasta tapahtumasta kertovat enteet, joiden mukaan ylivarovaisena toimiessaan tällainen ihminen ajautuu ajattelemaan, että ellei moraali valvo kaikkea, kaikki romahtaa. Monesti moraalinen irrealismi liittyy siihen, kun päivitellään pieniä ja merkityksettömiä asioita. Siinä siis ei nähdä kokonaisuutta, vaan siinä näperrellään. Tällaiset ihmiset ovat ylipedanttisia. He katsovat, että joku tuijottaa heitä koko ajan heidän toimiessaan jollakin tavalla. On siis kyseenalaista voidaanko tällaisia ihmisiä pitää minkään perusteen kautta moraalisina, sillä he todellisuudessa vain sublimoivat omaa pakotettua yksinäisyyttään. Moraalista absolutismia määrittelee aina korkeamman rankaisijan pelko. He ajattelevat että kaikkea hallitsee moraali, jossa moraaliset säännöt johdetaan pikkukohdista yleiseen. Kun ajatellaan sitä, miten oikea moraali formuloidaan, niin voidaan sanoa, että silloin pitää ottaa huomioon etenkin olosuhteet, jonka myötä voidaan päätellä, että silloin moraali lähestyy ihmistä. Siinä pitää nähdä kokonaisuus osassa. Silloin ihminen voi parantaa itseään uudella toiminnalla, jossa päättely toiminnan askelista on erilainen kuin aikaisemmassa toiminnassa. Tämänkaltaisessa moraalissa perusteet ovat enemmän pragmaattisia kuin kaiken pakkaavassa totalistimoraalissa. Herää kysymys, voidaanko ja voiko ihminen pyrkiä puhtaaseen moraaliin. On vastattava siihen, että ei, koska moraali ei ole kaiken aikaa läsnä. Ihmisten on määriteltävä itsensä kokonaisuutena – tehtävä itsensä taideteoksena ja siitä seuraa hänelle sopiva moraaliaisti, jonka avulla hän voi olla oma itsensä toimiessaan eettisesti.

Ihminen ja tietoisuus

Ihmisen tietoisuus tarkoittaa sitä instrumenttia, jolla ihminen saa haltuunsa kaiken hänen, hänelle tavoitettavana olevan tiedon. Itsetietoisuus sen sijaan tarkoittaa sitä, kuinka ihminen yhdistää mielessään olevat arvotunteet ulkoisesta muodostuviin impressioihin. Tietoisuus liittyy etenkin itsereflektioon,jolla ihminen tavoittaa ja käsittää omat ominaisuutensa, jotka ovat hänen tietojärjestelmänsä tavoitettavissa. Tajuavana oleminen on siis se, mitä tarkoitetaan tietoisuudessa olemisella ja tietoisuuden tavoittamisella. Ihmisessä on Freudin mielestä kolme psyykksistä tasoa, alimmaisena id, toisena normaali ego ja ylimpänä superego. On varmastikin niin, että ihmisen tietoisuutta voidaan erotella, mutta se ei kuitenkaan tee Freudin teoriaa validiksi. Ihminen on tietoinen silloin, kun hän voi muistaa tapahtumia, joissa on ollut mukana. Tämän takia tietoisuuden taso on esimerkiksi pienillä lapsilla, dementikoilla ja kehitysvammaisilla varsin matala. Mitä sitten on korkein mahdollinen tietoisuus. Se liittyy etenkin siihen, että ihminen voi havaita merkityksellisiä asioita ja järjestelmiä, joihin esimerkiksi ihmisten yhteistoiminta ja erilliset kulttuurit kuuluvat. Voidaan varmasti sanoa, että esimerkiksi riittävän hyvä kielitaito on tietoisuutta edistävä tekijä. Myöskin riittävän korkea älykkyys ja kyky erotella asioita kielellisesti ovat korkean tietoisuuden tason indikaattoreita. Mihin tietoisuus siis pyrkii ja voiko ihminen muilla ominaisuuksillaan kyseenalaistaa tietoisuuden välittämän tiedon. Varmasti on niin, että evoluutio on vaikuttanut suoranaisesti siihen, kun ajatellaan ihmisten tapojen muuttumista. Nykyään ei sallita enää munan tai perseen kaivamista, syljeskelyä lattialle, julkista piereskelyä tai esimerkiksi julkista masturbaatiota. Ihminen on kuitenkin evoluution ohessa kehittynyt myös ympäröivien kulttuurien kautta. Kulttuurin asettama tapakoodisto säätelee monella ihmisellä itsenäistä toimintaa. Kuitenkin mielestäni tietoisuuteen ja kulttuuriin kuuluu se, että niiden piirissä voidaan kyseenalaistaa ne havainnot jotka on tehty korkeamman tietoisuuden tason tavoittamisen vuoksi. Tietoisuuden kyseenalaistaminen siis tapahtuu siten, kun ihminen kyseenalaistaa itselleen tietoisuuden kautta tulleen aktiividatan, Tietoisuus antaa palautetta ihmiselle silloin, kun hänen aktiivitoimintansa on oikeassa suhteessa havaittuun dataan sekä sisäiseen tietoisuuteen. Ihminen voi esimerkiksi ajatella, että näen edessäni pöydän jonka päällä on uusin Le Monde-lehden numero. Kuitenkin ihmisen alitajunta voi näyttää ihmiselle, että hänen edessään on huonekalu, jonka päällä on ulkomaankielinen lehti, ja joskus tällainen havainto liittyy siihen mitä voidaan kutsua havainnon epätarkkuudeksi. Ihmisellä on siis tiedostamaton sielunosa, joka tekee eron siinä, kuinka ihminen havainnoi ympäristöään tietoisuuden kautta. Koska kaikki data ihmisessä ei voi olla tietoisuuden alassa, korostaa tiedostamaton sitä, kuinka vahvasti ihminen tiedostaa ympäristöään ja sisäistä elämäänsä. Voidaan katsoa, että ihmisen alitajunta voi joskus huomaamatta kyseenalaistaa tietoisuuden tuoman datan, vaikkakin tällainen muutos ja alitajunnan mukaan toimiminen kertoo ihmisen ominaisuuksien heikentymisestä. Tietoisuus suuntautuu ihmisen mielen kautta todellisuuteen ja ympäristöön, ja sitä vastoin tieto tulee tietoisuuden kautta suoraan ihmisen mieleen. Mielen kautta suuntautumista voidaan kutsua esimerkiksi ajatteluksi ja asioiden erittelyksi. Tietoisuuden ulkoisesta välittämä tieto kuuluu kokemuksen alaan. Ihmisen intentio suuntautua ympäristöön, tuottaa kokemuksen välittämän tiedon. Kuitenkin tietoisuuden on oltava valmiina siihen, että sen intentionaalisuus voi saada kohteen. Onko ihmisen mielellä eroja? Varmasti on ja tuo ero havaitaan esimerkiksi kognitiivisessa kyvykkyydessä. Taidemaailman tai tiedemaailman mullistaminen liittyy epäilemättä siihen, että tällaisen yksilön mieli ja tietoisuus on korkeammalla tasolla kuin muilla. Koska ajattelu on aina epäsosiaalista toimintaa, pystyvät erakkona elävät taiteilijat ja tieteilijät tuottamaan omaperäisiä ajatuksia. Tietoisuus ohjautuu ihmisen mielen kautta, ja se valitsee ympäröivästä itselleen parhaimmin sopivat kohteet, jotka liittyvät ihmisyksilön tarpeisiin. Kuitenkin alitajunta voi joskus estää tietoisuuden toimintaa, mutta ideaalisinta olisi se, jos ihmisen tietoisuus voisi kattaa myös alitajunnan erilaisista aiheista kuten seksuaalisuudesta ja perverssistä toiminnasta. Tietoisuuden intentionaalisuus tarkoittaa sitä, että tietoisuus todellistuu ihmiselle sitä kautta, kun hän suuntautuu ympäröivään ja tuottaa yksilölle impressioita ulkoisesta todellisuudesta. Arvotunteen käsite tarkoittaa sitä käsitettä joka perustuu ihmisen arvottamiseen. Tietoisuuden alaan kuuluvat pyyteettömät arvotunteet, jotka perustuvat siihen kuinka ihminen tahtoo edistää omaa ajattelutoimintaansa, päämääriään ja toisaalta pyyteelliset arvotunteet, jotka ovat etenkin suurimmalta osin alitajunnan kategoriaan kuuluvia. Tällaisia ovat esimerkiksi seksuaaliset tarpeet, kakkaaminen, syöminen ja pissaaminen. Korkeimmat arvotunteet kuuluvat niihin instituutioihin, jotka tarvitsevat vähiten tukea toisilta instituutioilta, ja tämän takia voidaan arvella, että korkein instituutiotaso liittyy uskontoon, tosin ei minkäänlaisen absolutismin kautta, vaan sen kautta, että kirkko edustaa henkisintä instituutiojärjestelmää. Ihmisen tietoisuus siis suuntautuu itsestään käsin ulkoiseen havaintoon. Toisaalta ihmisen tietoisuuden tuottama kokemus suuntautuu ihmisen ulkoisen harkinnan kautta suoraan tietoisuuteen, ja tämän voidaan katsoa olevan jonkinlainen loogisempirismiin kuuluva näkemys. Ihmisen kognitiivisen kyvykkyyden taso yhdistettynä intuition kautta löydettyyn ammattiin ovat määrittämässä sitä, kuinka laaja tietoisuuden taso on kyseisellä ihmisellä. Myös ei-tietoisten ajatuksien ja ei-tietoisen toiminnan estäminen kuuluu tietoisuuden korkeaan tasoon. Mielestäni ihminen voi kehittyä itsensä ohjaamisessa siinä kun hän korostaa elämässään henkisen kehittymisen aatetta. Myös arvolliset valinnat, jotka ovat vaihtoehtoisesti pyyteellisiä tai pyyteettömiä, määrittävät monesti sen, kuinka tietoinen ihminen on. Tietoisuuden kirkkain muoto liittyy siitä, kun ihminen ei enää pyri hyötymään toisista ihmisistä eikä ulkoisesta maailmasta.

Seurustelutieteen maisterit

Massiivinen keskiluokka on ottanut Suomessa ja ulkomailla tavoitteekseen aidata kaikki sosiaalisesti poikkeavat ihmiset samaan kategoriaan, jossa heitä kohdellaan kuin kehitysvammaisia tai keskenkasvuisia. Yhteiskuntaelämää ohjailema kommentaariaatti on ottanut tavoitteekseen luoda kaiken tieteen ja päättelyn viereen oma sivujohteensa – seurustelutieteen. Seurustelutieteessä kontrolloidaan ihmisten toimintaa ja säädellään heidän sosiaalisen alasta saamia kokemuksia tai käsityksiä. Tässä uudessa asioiden ja päättelyn järjestyksessä sosiaalisesti poikkeava ihminen on kuin juutalainen natsisaksassa. Seurustelutieteeseen kuuluu ihmisen vahtaaminen kaikessa vuorovaikutuksessa, ja viestinnästä sen erottaa sen rankaisuluonteen myötä. Sosiaalisessa yhteisöelämässä poikkeava ihminen ansaitsee näiden bodylangvitsin uuden aikakauden kiltti tyttö-messiaiden mielestä sellaisen arvon, jossa tällaista ihmistä ei edes vilkaista, saati sitten, että ruvettaisiin olemaan keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Tervaskannot, eli vanhastomme jäsenet eivät ole kokeneet herkän kasvunsa vaiheessa samanlaista pakottavaa sosiaalista koodia kuin mitä me nuoremmat olemme. Sosiaalisen vuorovaikutuksen säätelijät, asiantuntijat ja analysoijat ovat Suomessa naisia, koska hehän tunnetusti hallitsevat tämän korkean tieteenalan periaatteet paremmin kuin miehet. Ihmiset jotka eivät ota kantaa kulttuuriin ja polittiikkaan ovat antiikista tulleen periaaatteen mukaisesti idiootteja. Viestinnän ja matalakulttuurin ammattilaiset, seurustelutieteen osaajat, muodostavat yhteiskuntaelämää ohjailevan megainstituution eli kommentaariaatin, joka säätelee kaikenlaista instituutioissa ja ihmisessä yksityisesti tapahtuvaa ajatusten vaihtoa ja toimintaa. Etenkin kulttuurivasemmistolaiset ja tiedotusopin opiskelijat ovat niitä, joita yhteiskunnassa tulisi eniten varoa, sillä he kommunismin ja sosialismin tunnetun henkisen köyhyyden myötä, olisivat pelkistämässä kaikkea henkistä elämää sosiaalisuuteen, yhdenmukaisuuteen ja kollektiivisuuteen. Jos kommentaariaatti ilmaisisi, että koiranpaskojen kerääminen polkujen varrelta on epäilemättä loistokasta ja kunnioitettavaa toimintaa, ei lapioita ja ämpäreitä riittäisi kaikille halukkaille. Seurustelutieteen mukaan ihminen voidaan pelkistää siihen, miltä hän näyttää ja vaikuttaa muiden ihmisten puolesta. Tämä vaikutelmatodellisuus on se ala, jota tämä uudenlainen korkea tiede analysoi. Se ei pelkästään ole vain yksi tiede, vaan se on tullut todellisuudeksi kaikkien muiden tieteiden marginaalissa, eli se vaikuttaa kaikkiin muihin instituutioihin. Ihmiselle annettiin aiemmin enemmän tilaa ja ihmiset eivät arvioineet ihmisiä ensivaikutelman ja muiden köökkipsykologian korkeiden periaatteiden näyttämällä tavalla. Naiset ja etenkin henkisesti naista muistuttavat miehet määrittelevät nykyisin sosiaalisen vuorovaikutuksen aluetta, sillä aiemmin sille ei annettu tiede- eikä yhteiskuntaelämässä sijaa, sillä kaikki järkevät ihmiset tajusivat sen vähä-älyisyyden ja merkityksettömyyden. Niin kauan kuin ihmiset antavat muille mahdollisuuden vaikuttaa heihin välillisesti, eivät he voi kutsua itseään vapaiksi, ja tämän vapauden viejiä ovat etenkin kulttuurivasemmistolaiset yhteiskunnan ja viestinnän parissa toimivat sosiaaliseen pakottamiseen pyrkivät yhteiskuntalaivan nakertajat.

Olli von Becker

YTM

Yksi asia

Minulle kieli on väline, ei fantasian aihe onanoidessa

Runo

Kiinalaisessa ravintolassa

Kiinalaisessa ravintolassa!

Sehän on ihan kuin sammakko!

Tapas Bar?

Jose.

Would you like some bread?

Ret, ret?

Take two these!

On se.

Linnut sontii

Kahvia saa huokealla

Oletko minusta kiinnostunut kun olen aatelinen?

Ei ole kenkäkauppaa siellä!

Kanat häkkiin!

Tarvithan, näytethän,

höpöheinää Damissa

sukulaisia, Venäjän aatelisia Brysselissä

Currypuuroa

Aika outojah vehhkeitä

On saatu lainaan hyviä siemeniä!

Keinot vailla päämäärää

On vieny penskojen sängytkin

Kiima ja kateus

Kahvia ja seksiä!

Puolueiden naturalisoitumisesta

Kun politiikassa aletaan olemaan eturyhmien ajajia ja kannattajia, naturalisoituu silloin politiikan luonne, joka ei ole symmetrisessä suhteessa ihmisten arvojen ja asenteiden kanssa. Eturyhmissä ajatellaan etenkin oman legitimiteetin oikeuttaneen tahon, ihmisten ja ihmisten ryhmien etuja, siinä poliitikosta tulee kuin vahtikoira, jonka on tarkoitus merkkauttaa paikkoja missä on ollut ja räksyttää toisten eturyhmien suuntaan. Eturyhmän edustajalla parlamentissa ei ole todellista valtaa, koska hänen toimintansa pohjana ei ole omantunnon oikeutusta. Omantunto toimii siten, että sen mukaan toimiva ihminen reagoi tilanteissa omaantuntoonsa nähden oikealla tavalla, ja joskus jotkut puolueet ovat antaneet edustajilleen oikeuden tehdä valintoja myös tämän tärkeän sisäisen instrumentin avulla. Eturyhmän ajaja ei ole poliittisesti utelias, ja hän on määritellyt itselleen ne kankeat asiat ja kysymykset, jotka liittyvät hänen oman eturyhmänsä kiinnostuksen kohteisiin. Mielestäni politiikassa mutta etenkin valtakunnan politiikassa tulisi pyrkiä selkeän avoimen ja laajan maailmankatsomusjärjestelmän muodostamiseen, eikä vain kiistellä oman alueensa teiden pinnoittamisesta. Politiikan tulisi olla etenkin omista arvoista ohjautuva asia, eikä siinä voida ajaa suoranaisesti jonkin eturyhmän oikeuksia. Poliitikot eivät kuitenkaan tietysti voi keskittyä vain oman olemassaolonsa edistämiseen politiikan yhteydessä, mutta kuitenkin voidaan sanoa, että kannattajien ja äänestäjien tulisi tunnistaa ehdokkaansa hänen oman maailmankatsomusjärjestelmän osoittamalla tavalla. Poliitikkojen retoriikan taakse tulisi päästä kysymällä laaja-alaisesti kaikilta inhimillisen elämän osa-alueilta, ja onkin niin, että esimerkiksi Ranskassa poliitikkojen yleissivistykseen kiinnitetään huomiota. Ei voida valita ehdokasta vain sen perusteella miten hän on lukenut itselleen ulkoa kaikki tavanomaisimmat mielipiteet kyseisellä hetkellä eniten puheessa olevistaa aiheista. Myös joidenkin poliitikkojen tapa kutsua äänestäjiään ”tiimiksi” on asia joka on herättänyt mielessäni ärsyyntyneitä ajatuksia. Mielestäni kenenkään poliitikon äänestäminen ei ole niin selkeä asia, että joko poliitikko tai ”tiimin” edustaja voisi ajatella, että kannattaa olla tällaisia tiimejä, ja onkin niin, että nuorehkot naispoliitikot kuten Sanni Grahn-Laasonen ja Henna Virkkunen ovat niitä yksinkertaisia poliitikkoja, jotka käyttävät tällaista termiä, mikä viittaa siihen, ettei heillä ole uskallusta olla yksin siinä, kun määritellään tärkeimpiä yksilökohtaisella tasolla määriteltäviä kysymyksiä politiikan parissa. Politiikan naturalisoituminen tarkoittaa sitä kehitystä, jonka myötä poliitikot alkavat kuvittelemaan joidenkin olevan etenkin heidän tiiminsä jäseniä ja ihmiset alkavat ajatella, että poliitikot ovat joidenkin ryhmien etujen suoranaisia ajajia. Nämä tiimit tarkoittavat täysin päinvastaista asiaa, miten politiikka tulisi parhaimmillaan järjestää. Poliitikon tulisi olla varma siitä, että kenenkään hänelle antama ääni ei ole suoranaisesti ja varmasti hänen pussissaan, eikä sen tulisi olla. Politiikka koskee mielestäni etenkin etusijassa sellaisia kysymyksiä, joiden yksikkönä on yksittäinen ihmisyksilö. Sen takia poliitikoilla ei tulisi olla tiimejä, jotka vaikuttavat suoranaisessa suhteessa siihen, miten poliitikko pystyy muodostamaan oman poliittisen maailmankatsomuksensa ja miten hän pystyy sitä edistämään ja tuomaan esille. Naturalismi on ihmisen ominaisuuksien tuomista esiin ilman minkäänlaista luontoon nähden piilottelevaa tai kaunistelevaa asennetta. Politiikan naturalisoituminen tarkoittaa sitä, miten puolueista tulee eturyhmän palvelijoita ja miten äänestäjistä tulee eturyhmien jäseniä. Jokaisen poliittisen puolueen tulisi määritellä oman maailmankatsomuksensa rajoja, ja ehdokkaiden leimaantuminen puolueeseensa tulisi tapahtua sen kautta, kun he katsovat omaa maailmankatsomustaan. Kuitenkin kaikkeen poliitikan tekemiseen tulisi kuulua omantunnon kuunteleminen. Mielestäni esimerkiksi arkipäiväisellä sosiaalisella tasolla ei tulisi ottaa kantaa puolueeseen, ja tietynlaiset suuntautumiseen nähden määrittyvät ideologiset nautinnot ovat monesti määrittämässä sitä, millaisessa ihmisten piirissä kyseinen jonkin puolueen kannattaja liikkuu. Pitäisi pyrkiä siihen, ettei poliittinen suuntautuminen saisi määrittää sosiaalista piiriä. Nykypäivänä puolueen määrittää monesti tyhjää tyhjempi sanahelinä ja sisällöttömät arvokäsitteet. Tämä tiimiajatteleminen ilmaisee selkeimmin nykyaikaisen poliittisen eturyhmänepotismin piirteet. Sosialistit ajavat mahdollisimman työtöntä elämää, valtion velanottoa, suojatyöpaikkoja ja sosiaalituella elämistä. Keskusta vuotaa kumpaankin suuntaan ja Kokoomus on nykyään Jethro Rothstedtien ja kiinteistökauppakuningattarien puolue. Vihreät pyrkivät tukahduttamaan kaiken edistyksen ja tekemään ihmisestä ruoholla elävän kantturan. Ruotsalainen Kansanpuolue haluaa esittää kaiken suomenkielisten ja ruotsinkielisten välisenä kiistana. Pitäisi vähentää sitä holismia, joka joillakin ihmisillä vielä määrittää elämää. Arvot ovat parhaimmassa tapauksessa pyyteettömiä ja sen takia niitä ei tarvitse niin usein vertailla ihmisten välillä. Arvot tulisi määrittää omakohtaisen harkinnan ja maailmankatsomuksen järjestyksen kautta. Jos ihminen haluaa vain sitä, että jotkut käytännönmukaiset asiat ja niiden järjestäminen riittää siihen, että ihminen voi kuulua johonkin puolueeseen, ja jos äärimmäisessä mielessä ihminen katsoo vain joidenkin tiettyjen ihmisten olevan oikeutettuja omaksumaan jonkin puolueen edustaman arvopeitteen, on nykyaikainen demokratia ja puoluepolitiikka menettänyt oman pitävimmän merkityksensä.

Ammattimaisuudesta ja epäammattimaisuudesta

Pitkään kehitysvammaisten koulussa työskennellyt isoäitini kertoi anekdootin, jossa eräs asiakas oli tullut kahvihuoneeseen ja halunnut päästä isolle hädälle, ja henkilökunnan jäsenet olivat vaan sanoneet: ”Meillä on nyt lakisääteinen kahvitauko”, ja kahvien jälkeen: ”Taasko se teki housuun!” Tässäkin voidaan katsoa olevan jotain kertovaa ammattimaisuudesta.

Ammattimaisuus kertoo palvelun laadusta. Työnantajien tulisi siis kantaa huolta työntekijöidensä suhtautumsesta työhönsä. Epäammattimaisuuden voidaan katsoa olevan sitä, ettei työntekijä ymmärrä tekemisensä funktiota. Sen voidaan katsoa myös tarkoittavan sitä, ettei työntekijä ota huomioon asiakkaita ja ihmisiä yleensä, mutta etenkin niitä ihmisiä, joiden oma toiminta on vaikuttunut toisen työntekijän työskentelymotiivista. Epäammattimaisuus ilmenee siis välinpitämättömyytenä, huomioonottamattamuutena, ja loukkaavuuttena suhteessa työn arvoon ja työnantajaan.

Muuhun keskittyminen työelämässä tarkoittaa ainakin sitä, ettei työ motivoi tekijäänsä. Tämän takia ja monen muun syyn takia matalammilla palkka-asteilla työskentelevien henkilöiden työmotivaatiota tulisi pitää yllä tietynlaisilla motivaatioharjoituksilla. Kun mietitään sitä, milloin ihmisen ammattimaisuuden varmistamiseksi tulisi tehdä niin sanottu interventio, niin voidaan sanoa , että sen vaatima varmistaminen tulisi aloittaa jo peruskoulussa, Koulut on siis sopeutettava yhteiskuntaan ja siinä jatkuvasti tapahtuviin muutoksiin. Kuitenkin yliopistoissa voitaisiin säilyttää akateeminen vapaus. Ammatti on tiedettävä aiemmin kuin nykyään.

Ammattimaisuuden ehtona voidaan myös mielestäni katsoa olevan se, että ihmiset saavat valita vaihtoehtojen välillä, kuitenkin ammattimaisuuden iskostaminen yhteiskuntaan ei suoranaisesti onnistu ellei yhteiskunta voi ohjata ihmisiä sellaisiin työtehtäviin ja koulutukseen joka vastaa heidän kykyjensä tasoa ja motivaation sitkeyttä. Hyvin voitaisiin sanoa, että työntekijöiden on valittava sen välillä, juoruavatko he, arvostelevatko he asiakkaita ja istuvat kahvia hörppimässä, vai kunnioittavatko he työtehtäväänsä. Naisvaltaisten ja entisten kunnallisen palvelupuolen tehtävien tarpeellisuus tulisi selvittää ja sen jälkeen yksityistää vaikka kärcherillä. Keinoälyn ja automatisaation myötä työnantajat säästäisivät rahaa ja ihmisten ei tarvitisi ottaa vastaan paskaduuneja, myöskin työntekijöiden ammattimaisuus yksityisellä puolella olisi varmasti parempi.

Ammattimaisuutta tulisi siis olla etenkin silloin kun käsitellään ihmisen yksityistä ja intiimiä tasoa. Ammattimaisuutta tarvitaan etenkin siihen, kun ollaan tekemisissä toisten ihmisten ja mahdollisesti toisten palvelualojen jäsenien kanssa. Yhdysvaltalainen tutkimusryhmä analysoi hiljattain Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan sotilaat ja upseerit, ja miettivät kuka hahmoista olisi paras sotilas. Lopputulokseksi tuli Lammio, jonka karismaa Linnan työläisnäkökulmasta kuvaamat soltut eivät halua hyväksyä

Karkeudesta puheessa ja käytöksessä

”Käydään ensin katsomassa, mimmonen läävä se on.”

-Muuttomies Spede Pasasen elokuvassa

Karkeus on sellaisen toiminnon määre, jossa loukataan yksilöä tai ihmisten joukkoa. Siinä monesti mahdollisesti jopa ilman toiminnan laadun rekisteröintiä, ollaan toiminnassa ja puheessa loukkaavia toisia ihmisiä kohtaan. Uskon kuitenkin, että sosiaalisessa arkielämässä tapahtuva toiminta ei ole yksiselitteisesti samaa kuin mitä on mielipiteiden ilmaiseminen kulttuurista, politiikasta, yhteiskunnasta ja ihmisestä. Karkeus on etenkin sosiaalisen arkielämän osa-alueella sellainen asenne, jolla voidaan pyrkiä estämään sitä, että kaikki ihmiset saisivat ilmaista mielipiteitään tärkeillä asiakohtaisilla inhimillisen olemassaolon tiedo osa-alueella. Karkeassa toiminnassa ei siis oteta huomioon ihmistä, ja hänen olemassaoloaan kannattelevia ominaisuuksia. Karkeus on puuttumista ihmisen olemassaolon perustavimpiin piirteisiin, ja joskus tällaisessa toiminnassa voidaan huomaamatta asettaa koko yksilön olemassaolo kyseenalaiseksi. Siinä siis pelkistetään, haukutaan suorasti tai epäsuorasti ja arvostellaan puolueellisesti yksilön ominaisuuksia. Siinä myös vähätellään yksilöä, ja monesti arvion antaja toimii subjektiivisesti arvostellen sellaisia ominaisuuksia, jotka hän subjektiivisesti panee merkille. Se on samoin kiusaamisen muoto, jossa yksittäinen karkea arvostelija pyrkii näyttämään muille ihmisille, lauman jäsenille, epäsuorasti tai suorasti, että katsokaa, kun minä nyt nujerran tämän. Karkeuden syy voidaan löytää etenkin maalaisuudesta, joka on täysin kulttuurikansalaisuuden vastainen piirre, jossa ihmisen ominaisuudet huomataan niille kuuluvassa arvossa. Esimerkiksi isoäitini on sanonut, kun olen kysynyt joskus häneltä syytä siihen minkä takia hän käyttää käskymuotoa pyytäessään jotain, on hän sanonut, että se olisi liian laimea ilmaisu ts. hän ei mielestään saa tahtoaan lävitse, jos hän konditionaalilla mondeenimmin kysyisi ja tiedustelisi asiantilaa, kun hänen uteliaisuutensa ja toiminnan tarmonsa herää. Kohteliaisuus ja toisten huomioon ottaminen ei kuitenkaan ole minkäänlaista kumartelua, sillä yksilö saa siitä jo itselleen sellaisen hyvän olon tilan tiedettyään tehneensä oikein. Karkeus on siis tyypillistä etenkin kaupungin nousukkaiden ja maaseudun junttieinareiden keskuudessa. Karkeus on kuvaava määre sellaisista ihmisistä, jotka kuvittelevat että he voivat jatkuvasti olla antamassa arvioita toisista ihmisistä ja yksilöistä. Karkeuden vastakohta on ihmisen huomioonottaminen, joka tarkoittaa etenkin sitä, ettei yhtäkään yksilöä johdateta alentavaan tilanteeseen. Tällainen loukkavuus voi johtaa siihen, että yhtä matalalla tasolla olevat ihmiset alkavat toistaa tuota reaktiota ja arviota yhtäläisenä asenteena. Kun mietitään mitä on kohtelias asennoituminen ja puhe, voidaan sanoa, että yksi merkittävä siihen kuuluva asia on se, ettei oteta kantaa yksityisasioihin, esimerkiksi kaupan kassa voi joskus ihmistä alentavasti todeta, kun kortti ei hyväksy maksua, että ”eipä näytä olevan katetta kortilla”, samalla kun sivistysmaissa pyydettäisiin anteeksi ja vedottaisiin maksulaitteen epäkuntoisuuteen. Puheessa ja käytöksessä ilmenevän karkeuden vastakohdan piirteisiin kuuluu etenkin se, että yksilölle annetaan tilaa. Ihmisille annetaan tietty etäisyys, ja itse asiassa voitaisiin sanoa, että se alue, missä kohteliaisuus majailee, on etenkin se etäisyys mikä kaikille tulisi antaa. Ihmisille annettava oma tila merkitsee myös oman toiminnan formuloimisen mahdollisuutta, eli sitä, ettei yksilö itse ajaudu toimimaan karkeasti ja epäkunnioittavasti. Kohteliaisuus tai karkeuden vastakohta kaunopuheisuus suhteessa puheen laatuun, tarkoittaa etenkin sitä, ettei yksilöitä pyritä paljastamaan eikä nautita toisen yksilön huonoon tilanteeseen asettamisesta. Jos ei halua olla karkea, tulee silloin etenkin olla tekemättä arvioita toisten yksilöiden ominaisuuksista, ajattelusta ja toiminnasta. Karkeaa on tehdä koko ajan suoria uteliaita kysymyksiä ja kuvitella, että tuollainen kyseleminen on hyväksyttävää juuri itselle. Hienopuheisuus on etenkin sellaista yksilön kohdalla olevaa toimintaa, jossa yksilö antaa kaikille ihmisille arvon jo itsensä nauttiman inhimillisyyden tunnon takia.

Vastavirtaan viemärikäytävässä.

Mies käveli pitkin hiljaista keskisuuren kaupungin katua. Oli iltapäivä, ja mies oli saanut tietää asian eräästä naisesta, joka oli koskenut hänen aikaisempaa elämäänsä. Toisaalta hän ei olisi halunnut vaivata mieltään tällä ihmisellä, koska hän oli niin suuresti matalemmalla tasolla henkisesti kuin mitä hän itse oli. Mies ei katsonut eteensä ja niin hän astui avoimesta viemärikäytävästä alas, mutta koska hän oli harjoitellut parvekkeelta hyppäämistä, ei hän satuttanut itseään, vaan hän tippui siitä kuin kissa laskeutuen jalkojensa päälle. Mies vaelteli eteenpäin viemärikäytävässä, kunnes hän kuuli jonkun soittavan soittimella Cavalleria rusticanan alkusoittoa Maalaisritarillisuus. Hän tuli ovelle, joka oli suljettu, mutta siitä huolimatta hän päätti koputtaa ovelle, ja jalolta ja ylevältä vaikuttava pultsarin näköinen mies avasi oven silkkinen kylpytakki päällään.

-Kuka sinä olet? Mies kysyi.

-Minä olen Mikael von Alsass, rappeutunut aristokraatti, mutta kukas sinä olet?

-Minä olen Jean Floressas des Esseintes, myöskin rappeutunut aristokraatti. Enchante Monsieur Alsass, saan jatkuvasti Alsacesta viinilähetyksiä, koska työskentelin aiemmin sillä viinialueella

Samalla vieras tuli sisään huoneeseen, koska mies pyysi häntä sisään. Alsass ihmetteli sitä, kuinka maanalainen loukko muistutti kartanon vastaanottosalia. Esseintes pyysi miestä sisään ja he menivät kirjastoon, jossa näkyi kirjoituspöytä, hylättyjä ja rutisteltuja muistilappuja pitkin lattiaa. Huoneen seinät olivat peiteltyinä arvokkaan näköisillä kirjoilla ja huoneessa oli biedermaier-leposohva, ja istuinryhmä. Esseintes pyysi Alsassia istumaan ja aloitti keskustelun 1700-luvun ranskalaisesta kirjallisuudesta. Kun miehet olivat puhuneet noin puoli tuntia, tuli Alsassille mieleen kysyä Esseintesiltä syytä siitä, miksi hän asui viemäriputkessa olevassa asunnossa.

-Olen eronnut ihmisyhteiskunnasta useita kertoja, ja nyt pääsin oikeanlaiseen paikkaan. Kuitenkin voit havaita, että kun pian napsautan sormiani, et enää näe asuntoani täällä. Ja niin hän napsautti sormiaan, ja samalla Alsass havaitsi olevansa tavallisessa haisevassa, rottia vilisevässä viemärikäytävässä täysin yksin, Esseintesiä ei näkynyt enää missään. Mies nousi viemärikäytävästä ylös ja enää hän ei enää ajatellut ystäväänsä.

Kirjailijuuksia

Kirjoitan parhaillaan neljää kirjaa, joista kaksi on ollut viime aikoina suuremman huomioni kohteena. Toinen käsittelee filosofiaa ja filosofian opiskelua ja toinen Euroopan aatelisten historiaa. Syyt näiden kahden aiheen ylösnostamiselle johtuu toisaalta aatelisesta taustastani ja siitä että Ritarihuoneen amanuenssi sanoi minulle, ettei tällaisesta aiheesta ole tehty johdatusteosta suomen kielellä koskaan aiemmin, ja toisaalta filosofia-aihe liittyy siihen, että olen itse opiskellut filosofiaa ja koen velvollisuudekseni auttaa nuorempia filosofiasta kiinnostuneita tyyppejä filosofian opiskelussa. Suomen tietokirjailijat ry:n kautta toivon saavani ainakin filosofiaan liittyvän kirjani kustannettavaksi, koska eihän oppikirjaa voi vakavasti markkinoida omakustanteena. Nämä kaksi kirjaa ovat viimeistelyä vailla valmiita

Kahden muun kirjani aiheet liittyvät Ison-Britannian historiaan ja länsimaisen kirjallisuuden historiaan mutta keskittyen etenkin suomenruotsalaiseen ja saksalaiseen kirjallisuuteen. Nämä aiheet ovat tulleet mieleeni etenkin sen takia, koska koen itseni anglofiiliksi ja toisaalta sen takia, että olen ollut lapsuusiästä alkaen kiinnostunut kirjallisuuden historiasta ja olen jonkin verran opiskellut sitä yliopistossakin.

Toisaalta, olen toisinaan hyvin laiska, kun mielenterveys heittelee, mutta toisinaan voin joskus kirjoittaa päivässä kolmisenkymmentä liuskaa. Kirjoitan mielelläni yöllä, koska mielestäni silloin on päivää rauhallisempaa ja liiallisia hölmähdyksiä tulee silloin harvemmin. Olen kuitenkin viime aikoina yrittänyt kirjoittaa myös päivällä, vaikka sanotaankin että Minervan (antiikin aikainen viisauden jumalatar) pöllö levittää siipensä vasta pimeän laskeuduttua. Myös monet muut kirjailijat ovat sanoneet kirjoittavansa yöllä ja minä kyllä ymmärrän heitä.

Kirjoittaminen on monesti monelle self-helpiä ja niin se on ehdottomasti myös minulle. Vielä kun on suotu se ominaisuus, että pääsen flow-tilaan mielenkiintoisesta aiheesta kirjoittaessani, ei ole oikeastaan parempaa ja kehittävämpää toimintaa kuin kirjoittaminen. Toisaalta myös lukeminen on miellyttävää, koska siinä voi kokea tietämyksensä lisääntyvän jatkuvasti. Kuten toinen viskin- ja sikarinrakastaja Matti Wuori on sanonut, että kirjoittaminen ja lukeminen ovat niitä harrastavalle kuin ulos ja sisäänhengitystä, ja sen takia tulisi pyrkiä kehittymään kirjoittajana, koska ilman ”varaventtiiliä” ajatukset jäävät ihmisen mieleen merkityksettömiksi.

Kun kirjoittaa voi siinä tuntea elävänsä läpi kaikki asiat, jotka ovat käsittelyn alla. Parhaimmassa tapauksessa tulee suoranainen tunne siitä, että voi olla osa sitä kokonaisuutta ja sulautua sen aiheen mukaan, joka kirjoittaessa muodostuu.

Rappiosta

Dekadenssillä tarkoitetaan tavallisesti rappiota ja rappeutumista. Sillä monesti tarkoitetaan korkeasäätyisestä taustasta tulevaa ihmistä, jonka suvustaan perimät ominaisuudet ovat alkaneet muuttumaan huonompaan suuntaan. Esimerkiksi ohjaaja ja käsikirjoittaja Luchino Visconti kuvasi monesti elokuvissaan korkea-aatelisten henkilöhahmojensa rappeutumista ja maailmankuvan muuttumista. Evelyn Waugh taas kuvasi kirjoissaan englantilaisia aatelisia, joita hän kunnioitti tietyn säädystään johtuvan välimatkan päästä. Monesti rappeutuneet aateliset ovat sairaalloisia ja kärsivät erilaisista ahdistuneisuus-/mania/depressio-tiloista. Siinä mielessä vanhojen sukujen jäsenet muistuttavat luovia ihmisiä.

Ilahduin viime viikon Hesarin kuukausiliitteestä, jossa käsiteltiin marsalkka Mannerheimin tyttäriä, ”Stasieta” ja ”Sophya”. Marsalkan perhetaidot eivät olleet niin hyviä, että tyttärensä olisivat voineet sopeutua johonkin paikkaan. Stasien meno nunnaluostariin ja sieltä eroaminen on varmasti ollut vaikuttunut hänen dysfunktionaalisesta perheestään, vaikka kyllähän pappa lähetti tyttärilleen väliajoin rahaa. Molemmat tyttäret elivät naispuolisen kumppanin kanssa. Liitteessä oli loistava kuva venäläis-ranskalaisista aatelisista Etelä-Ranskan Chateau du Lacissa, erityisesti huomioni kiinnitti elegantisti pukeutunut harmaahapsinen vanhempi herra, joka näytti kaulushuivissaan aivan Gianni Versacelle.Puutarhapöytä oli täynnä röökiaskeja ja vermuttipulloja.Epäilemättä vallankumouksen jälkeen Eurooppaan lähteneet aateliset sopeuduttuaan Ranskaan toivat Pariisiin omaa väriään.

Rappion voi tunnistaa silloin, kun ihmisen maailmankatsomus muuttuu elämän- ja ihmisvastaiseksi. Minä en esimerkiksi ole koskaan nauttinut yhdynnästä, se tuntuu niin eläimelliseltä, enkä koe, että minun pitäisi muuttaa mielipidettäni. Jonkun mielestä tällainen käsitys voi olla ihmisvastainen, koska suurin osa ihmisten laumasta pyrkii juuri tähän toimintaan ja jotkut selittävät ihmisten toimintaa panseksuaalisesti sillä, että kaikki ihmiset pyrkivät ensisijaisesti yhdyntään. Monet kokevat elävänsä eniten sukupuolisessa yhdynnässä, minä taas koen menettäväni oman minäni.

Sukuni on toki alkanut rappeutumaan jo 1800-luvulla, esimerkiksi yksikään Reinhold von Beckerin neljästä lapsesta ei saanut lapsia eikä heistä ollut kuin yksi aviossa. Jean des Esseintes on JK Huysmansin romaanin päähenkilö, rappeutunut aristokraatti, joka vietettyään pitkään irstailevaa elämää Pariisissa, vetäytyy omaan idea-/taidemaailmaan. Kirja edustaa dekadenssia ja se on yksi suosikkikirjoistani. Sen saa nykyään myös Antti Nylenin suomennoksena.

Dekadenssi ja rappio ovat siis luonnonvastaisia ilmiöitä, vaikkakin mielestäni siihen liittyy myös jalous ja omaperäisyys. Toisaalta dekadentit ihmiset nauttivat elämästään, minkälaista elämänasennetta kohtaan tämä sekularisoitunut körttikansa suhtautuu äärimmäisen kieltävästi ja tuomitsevasti.

Avoimien sanojen politiikasta

On alkuun todettava, että lukitut sanat tavallisesti tarkoittavat sen kaltaista yhteiskuntaa, jossa ihmisiä pyritään säätelemään ja jossa heidän normaalit vapautensa ja oikeutensa kärsivät väärinkäytöksistä. Avoimien sanojen käsitteet merkitsevät tavallisesti sitä, että niiden intension ja merkityksen on voitava muuttua yhteiskunnassa samalla kun sen ihmiset vaihtuvat ja käsitykset muuttavat muotoaan. Sen jälkeen voidaan kysyä. Minkä takia sanojen tulisi olla yhteiskunnassa avoimia. Absoluuttiset käsitteet johtavat useimmiten ääriajatteluun, kuten kiihkouskovaisuuteen ja sosialismin eri muotoihin. Sanojen ja niiden pohjalla olevien käsitteiden on muututtava muutoksen ja inhimillisyyden takia. Absoluuttisten käsitteiden valitessa, eli silloin kun ihmisten ei tarvitse tehdä ajatustyötä, passivoituvat ihmiset ja alkavat ajattelemaan, ettei herrojen kanssa tarvitse keskustella tällaisista asioista. Kun ajatellaan sitä, mitä merkitystä politiikassa on sanoilla, voimme sanoa, että siinä pitää suorittaa jonkinlainen käsitteellinen synteesiin ja integraatioon pyrkivä toimenpide, joka tarkoittaa sanojen politiikkaa. Minkä takia tahdotaan siis toimia? Selitys siihen on se, että käsitteet niiden löytämisen jälkeen integroidaan ja formuloidaan, vaikkei tietysti olekaan niin, että kaikki käsitteiden alut tulisivat tuohon tilanteeseen asti yhteiskunnassa. Siirtyminen avoimien sanojen politiikkaan tapahtuu silloin, kun ihmisten autonomia ja vapaus ovat oikealla tavalla symmetrisessä suhteessa toisiin ihmisen pidikkeisiin. Käsitteistä ja sanoista tulee siis tulevaisuuden yhteiskunnassa entistä relatiivisempia, kun aikaisemmin on korostettu absoluuttista käsitystä, jonka mukaan käsitteet eivät voi muuttua sisällöltään ja vielä vähemmän muuttaa paikkaansa. On myös tarpeellista miettiä sitä, ketkä määrittelevät sanat ja keiden tulisi todellisimmin määritellä nuo sanat ja niiden käsiteliitteet. Varmaankin sanoja määritteleviä ihmisiä ovat etenkin toimittajat ja muut kielen kanssa työskentelevät ihmiset. Kuitenkin parhaimmassa tapauksessa sanoja olisivat määrittelemässä kaikista institutioonalisista yhteyksistä vapaat ja riippumattomat ihmiset. Voidaan myös kysyy sitä, voiko politiikassa työskentelevä ihminen olla määrittelemässä ja formuloimassa niitä käsitteitä, jotka tulevat hänen oman edustustehtävänsä yhteydessä esille. Voidaan katsoa ajattelutavan pätevyyden ja ajattelukyvyn takia filosofit ja filosofian opiskelijat voisivat hyvin olla terottamassa käsitteitä loogisesti parhaimpaan muotoon. Politiikan käsitteitä ja sanoja ei tulisi tuoda muuhun yhteiskuntaan, koska ne saavat silloin ylisuuren vaikutuksen yhteiskunnassa ja muutenkin päätöksentekijöiden ei tulisi olettaa, että ihmiset olisivat suoraan päätöksentekijöiden hurskaiden toivotusten alapuolella. Etenkin politiikan parissa voi ajatella, että sanojen merkitykset eivät saisi ylittää rajojaan, eli ne pitäisi subjektiivisesta ajatustoiminnosta tulleena pyrkiä formuloimaan järjelliselle tasolle, jossa ne muokkaantuvat adaptiivisen tulkinnan osoittamalla tavalla. Voidaan kuitenkin sanoa, että on varmaa, että ajattelu ja politiikan sanojen määrittely ei tapahdu eduskunnassa, ja hallituksenkin voisi miltei laskea tähän joukkoon. Avoimuus tarkoittaa kuuntelualttiutta suhteessa maailmaan ja toisiin ihmisiin. Avoimet sanat siis tarkoittavat sitä, että silloin eri yhteyksissä käytetyt maailmankatsomusjärjestelmät sisältävät sellaisia nominalistisia termejä, jotka ovat muutosherkkiä suhteessa ympäröivään todellisuuteen ja ihmisten toimintaan. Tässä kohdassa on muistettava se tosiasia, että politiikan sanojen tai avoimien sanojen politiikan tulee muodostua täydellisesti yhteiskunnan julkisen puolen käsitteiden kautta. Vaikka yhteiskunta ja valtio voivat tukea yksityistä yrittäjyyttä ja markkinataloutta, tulee julkisen puolen päätöksentekijöiden olla täysin ilman liitteitä yhteiskunnan yksityiseen puoleen, vaikka mielestäni molempia sekä yksityistä että julkista puolta voidaan pitää samanarvoisina, eli kumpikaan niistä ei ole toisen niskan päällä. On oltava tarkka siinä, kun pyritään saamaan käsitystä siitä, millaisia käsitteitä tarvitsemme, esimerkiksi kaikkien suomalaisten puolueiden hallinnoimmat viralliset arvot, eivät poikkea toisistaan niin suurella tavalla kuin luulisi, arvokäsitteiden nimistä voisi päätellä että niiden vastineet olisivat todellakin erilaisia ja omaperäisiä. Kuitenkin voidaan sanoa esimerkiksi, että vaikkapa demareiden tasa-arvon ihanne sisältyy siihen mitä Kokoomuksessa mainitaan sivistykseksi.

Muutamia periaatteita

1. Valtion ja kuntien omaisuus yksityistettävä (ensimmäisenä lukiot ja erityisterveydenhuoltopalvelut)
2. Suomen on liityttävä pikaisimmin NATO:on
3. Palautettava reservin koko 450-475000 mieheen
4. Tuotava vahva alkoholi ruokakauppoihin
5. Luovuttava kyltymättömässä kasvunhimossa koulussa ruokailevien ihmisten syöttämisestä (korostettava paastoa ja meditaatiota)
6. Säädeltävä sosiaalista vuorovaikutusta ihmisten keskuudessa (on rajoitettava ihmisistä juoruamista ja kommentointia jossa jokaisen kansalaisen panoksesta on hyötyä: on siis sanottava, että suu kiinni!)
7. Pyrittävä lujempaan Euroopan sisäiseen integraatioon (verotus voitaisiin siirtää portaittain Brysseliin)
8. Korostettava kauppaa ja yhteistyötä etenkin Ruotsin, Ison Britannian, Viron ja Saksan kanssa (Pyrittävä vähentämään Venäjän ja Yhdysvaltojen roolia)
9. Yhdistettävä kouluissa elämänkatsomustieto ja uskonto (ne käsittelevät molemmat maailmankatsomuksia)
10. Pyrittävä kansalaisuskontoon (perustuisi Comten positivismiin, jossa ihmiset katsoisivat, että heidän on suhtauduttava yhteiskunnan kehittymiseen yhtä suurella hartaudella kuin kirkossa, mutta ilman utopiakuvia, eli järjen avulla)
11. Perustettava ajatuspajoja parhaimman päättelyn löytämiseksi (voisivat toimia esimerkiksi työpaikoilla, ja esitelmöitsijät voisivat edustaa erilaisella tavalla erikoistuneita ihmisiä)
12. Pyrittävä arvojen kehittymiseen ja parantamiseen (Kiinnitettävä huomiota etenkin kaikenlaisen sosialismin ja kiihkouskovaisuuden leviämiseen)
13. Opetettava koulussa arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikkiä (pyrkimys tehokkaimpaan ja ihmiselle rehellisimpään ajattelutapaan)
14. Lisättävä filosofian opetusta yläasteille ja lukioihin (korostettava valinnan mahdollisuutta eri aineiden välillä erikoistumisen aloittamiseksi)
15. Otettava filosofia pakolliseksi sivuaineeksi yliopistoissa (Saatava riittävän hyvä arvosana opintojen edistämiseksi)
16. Perustettava kouluihin filosofiaa opettavia kerhoja (voisi toimia kouluajan ulkopuolella)
17. Rajoitettava ansiotulojen verotusta (Se on mennyt Suomessa liian pitkälle)
18. Rajoitettava kansanedustajien oikeuksia ja etuja (Niiden on luovutettava yksityiset liitteensä toimiajaksi ja mahdollisten kausien määrää tulisi rajoittaa)
19. Korostettava kriittistä ajattelua kaikkialla (Korostettava filosofian klassikoiden kuten Nietzschen lukemista jo kotona)
20. Annettava enemmän tukea taiteelle (Tässä korostettava etenkin sellaista taidetta, joka tavallisesti jää näyttelyiden ja tuen ulkopuolelle)
21. Ottaa käyttöön perustulo
22. Tutkittava mahdollisuutta tasa-veroon siirtymisestä
23. Terveyssiteet veronalaisiksi
24. Hyväksyttävä laki saman sukupuolen sisäisestä avioliitosta (Tämä kai on muille kuin Pertti Oinoselle selviö)
25. Tehtävä ero julkisen elämän ja yksityisen elämän ja päätöksenteon välillä (Yksityisellä puolella ei linkkejä julkiseen ja toisinpäin)
26. Kiusaamista ehkäistävä (rankaistava ja mieluiten luokan edessä, aasihattu, piiskaus yms)
27. Rikollisuutta ehkäistävä (Korostettava kaikkialla laillisuutta ja kunnollisuutta)
28. Poistettava perintövero
29. Annettava paikallisia yksityisoikeuksia tiettyjen palvelualojen edustajille
30. Opetettava etiikkaa jo ala-asteella
31. Piiskaus takaisin kouluihin (koulukiusaajia varten, mieluiten luokan edessä)
32. Ehkäistävä maahanmuuttoa Euroopan ulkopuolelta
33. Ehkäistävä ghettoutumista vaikka kärcherillä
34. Ehkäistävä valtion velkaantumista
35. Edistettävä keinoälyä ja automatisaatiota (Yksinkertaisimmat työtehtävät hoituvat niillä)
36. Kouluissa korostettava kielten oppimista (Esimerkiksi otettava tietty määrä valinnaisia kieliä jo ala-asteella)
37. Tuettava erikielisiä kouluja ja päiväkoteja
38. Ihmisten on erikoistuttava aiemmin (Koulujen on tuettava tätä kehitystä)
39. Uudenlainen, tasa-arvoinen demokratia (Korostettava päätöksentekijöiden eettisyyttä)
40. On tuettava erilaisuuden hyväksymistä
41. Yksilönvapauksia ja omantunnonvapautta korostettava jo koulussa
42. Tasoryhmät kouluihin
43. Sosiaalipolitiikassa korostettava ja rohkaistava mielenterveyspalveluita ja niitä tarjoavia yrittäjiä
44. Tuettava uusia yrittäjiä kuntatasolla (esimerkiksi mainonnassa ja infrastruktuurissa)
45. Estettävä suomalaisen yritys tai maaomaisuuden siirtyminen venäläisille
46. Poliisin auktoriteettia aseettomana korostettava Britannian malliin
47. Taloudessa ja elämässä pyrittävä omavaraisuuteen
48. Tuettava oikeistolaisesti ajattelevaa älymystöä.
49. Tuettava sähköautoja tuottavaa teollisuutta
50. Korostettava että sosialistinen palveluteollisuus ei ole inhimillinen
51. Korostettava luomua ja reilua kauppaa
    52. Lukemisharrastusta tuettava ja kannustettava kouluikäisten piirissä
    53. Ihmisten yksityisyyttä suojeltava lainsäädännöllisin toimenpitein
    

    54. Vältettävä valtion velkaantumista

    55. Verotettava kovemmin yksityisautoilua ja bentsiiniä  

    56. Historian opetus aloitettava ala-asteen ensimmäisellä luokalla

Paskanjauhamisesta ja ihmisten arvostelusta toisiaan kohtaan

Paskanjauhanta tarkoittaa keskustelua ja mielipiteiden ja havaintojen vaihtoa, jossa ei ole selkeää asiaperäisesti havaittavaa tarkoitusta. Sitä harrastetaan tavallisesti tilanteissa, joissa halutaan rentoutua tai arvioimaan ihmistä (miestä) siinä kun valitaan potentiaalista poikakaveria. Siinä monesti nautitaan toisten ihmisten epäonnistumisesta, joka todellisuudessa kertoo siitä, että nautinto seuraa siitä helpotuksesta, jonka ihminen kokee sen takia, koska hän itse ei ole ollut samanlaisessa nolossa tilanteessa. Vähän samalla tavalla kun julkisessa tilanteessa pierevälle ihmiselle nauretaan sen takia, koska ihmiset kokevat helpotusta siitä, etteivät he itse ole ajautuneet päästelemään suolikaasujaan samanlaisessa tilanteessa. Myös naiset, joiden taipumus sanoa, että miehen pitää saada hänet nauramaan kertoo vain siitä, että he etsivät klovnia tai ihmistä, joka tekee alkukantaisella sarkasmillaan (koska he eivät ymmärrä tavallisesti ironiaa, ja pitävät huumorin korkeinta ja eniten älyä ja munaa vaativaa muotoa, itseironiaa, heikkona itsetuntona) pilkkaa toisista ihmisistä, hakevat monesti huvitusta etenkin sellaisista miehistä joista he itse ovat olleet kiinnostuneita, mutta joka ei ole sopivalla hetkellä huomioinut naista. Kun ajatellaan sitä, mikä ihmisten välisessä tavallisessa vuorovaikutuksessa on turhaa, voidaan sen poistamisen jälkeen havaita se, ettei jäljelle jää paljoa. Keskustelut joissa arvostellaan ja retostellaan toisten ihmisten toimintaa huvin tai huumorin vuoksi ovat turhia keskusteluita ja ihmisten tulisi havaita, että he voivat käyttää aikaansa tärkeämpään ja olennaisempaan vuorovaikutukseen. Samalla ihminen antaa itsestään älykkäiden vähemmistölle tyhmän kuvan ja näyttää varmasti kaikista kehittyneemmistä ihmisistä yksinkertaiselta. Ihmisten piiriin tulisi levittää Pariisin haute societessa yleistä asennetta: C'est normal! Yksi laittaa suolaa kahviin ja sokeria makkaran päälle: C'est normal! Eli kaikki voisivat tehdä vapaasti niin kuin haluavat ilman sitä, että perässä kulkee kateellinen lauma laskemassa virheitä ja juoruamassa toisille. Ihmisille annetaan Suomea korkeammissa kulttuureissa paljon enemmän ”löysiä” ainakin henkisellä tasolla, ja varsinaisesta kylämentaliteetista kertoo se, että ihmiset ovat kiinnostuneita itselleen vieraista ihmisistä, esimerkiksi Damissa ihmiset eivät pidä ikkunoissaan verhoja (en tarkoita nyt ilotyttöjä), koska ihmisiä ei todella kiinnosta toisten ihmisten asiat eikä varsinkaan se, mitä he tekevät omassa kodissaan. Ihmisten arvostelu ja hänen tekemisten ja sanomisten jätkyttely liittyvät laajemmalla yhteiskunnallisella ja sosiaalisella tasolla vaikutteellisuuteen ja sen ohjailijaan kommentaariaattiin. Nämä ihmiset siis ovat sillä tasolla millä he ovat sen takia, koska he eivät voi itse ohjata omaa käytöstään ja kiinnittää huomiotaan ja täyttää elämänsä juoruamista ja ihmisten arvostelua korkeammilla asioilla. Kommentaariaatti antaa näille ihmisille sellaisen määräyksen, jonka mukaan ihmisen on koko ajan etenkin arvosteltava toisia ihmisiä. Monesti tämä johtuu arvostelijan omasta heikosta itsetunnosta, joka on johtunut siitä, että hän on mahdollisesti pitkän aikaa kokenut, että häntä itseään arvostellaan. Monet vastaavat arvosteluun sillä, että he alkavat arvostelemaan toisia ihmisiä, mikä on väärä tapa. Ei tule provosoitua jos provosoidaan. On sanottava että nykyaikainen matkapuhelinteollisuus ja sosiaalisten medioiden leviäminen tukevat tällaisten neitien harrastamaa arvostelua ja alemman tason tuomista sellaisille yhteisöelämän ja henkisen elämän tasoille, joissa aikaisemmin tällaista piipitystä ei olisi noteerattu minkäänlaisella tavalla. Myös julkisuuteen ja etenkin tv-julkisuuteen on levinnyt julma tapa, jossa halutaan nolata ihmisiä ja jatkaa heidän nolaamistaan enemmän ja enemmän seuraavissa tilanteissa. On siis tarpeen kysyä mihin sosiaalisessa elämässä tulisi pyrkiä? Varmaan olennaisin parannus suhteessa siihen olisi se, ettei siihen menisi niin paljon aikaa kuin nykyisessä todellisuudessa. Pitäisi pyrkiä suvaitsevaisuuteen ja inhimillisyyteen ja ehkäisemään sitä, että jotain pyrittäisiin alistamaan tai halveksumaan sosiaalisesti. Sosiaalinen media on nykypäivänä sellainen rahvaan kokoontuma, että voisi ajatella, olisiko tämä kansa säädyllisempi, jos mitään internettiä ei olisi koskaan keksitty. Mikä olisi siis ideaalisin tilanne siinä, kun mietitään ihmisten perinteisimpiä tapoja olla tekemisissä toistensa kanssa ja sosiaalista aikaa. Silloin pitäisi analysoida korkeintaan tekoja, mutta ei henkilöä, joka on teot tehnyt. Olen huomannut, että naisilla on monesti tapana panna merkille miehestä jokin ominaisuus joka vaikuttaa negatiiviselta, heikolta tai naurettavalta, ja he ovat kohdatessaan tuon miehen kärppänä vahtimassa sitä, sanooko tai tekeekö mies jotain sellaista, joka voisi liittyä noihin omaksuttuihin kuvitelmakäsityksiin. Olen huomannut tämän vaikka kuinka useita kertoja myös niin sanottujen akateemisten naisten keskuudessa. Miehellä ei ole pyrkimystä panna mieleen ihmisestä asioita, joka voisi kertoa hänen heikkoudestaan, mutta naiset kiinnittävät epärationaaliseen tapaansa huomiota asiaan, joka saa heidän mielessään oikean piirteen kuvan, vaikkei olisi läheskään kyse sellaisesta todellisesta asiasta. Asiallisessa vuorovaikutuksessa puheenaiheiden tulisi olla asiallisia ja asiaperäisiä. Siinä olisi siis pyrkimyksenä rajata ihminen pois sosiaalisen tai turhanpäiväisen juoruamisen ja puheen piiristä.

Heteronormatiivisuudesta ja käsitteiden paikasta ja liikkeestä

Heteronormatiivisuudella tarkoitamme miesten määrittelemää käsitystä oman sukupuolensa perustavimmista (arkhe) symboleista ja määrityksistä. Se asettaa vastakkainasetteluja ja dikotomioita. Se rajoittaa ajattelua ja toimintaa niin käsitysten määrittelijän kuin myös käsityksiin mukautuvassa henkilössä. Heteronormatiivisuus määritellään samaan aikaan olevan valon ja varjon kautta. Se siis on mustavalkoinen tapa suhtautua ihmisiin ja ihmisten toimintaan ja ajatteluun. Kun puhutaan käsitteistä, voidaa heteronormatiivisuuden kautta sanoa, ettei sen sisäiset käsitteet ainakaan kehity, muutu ja vaihda paikkaansa. Heteronormatiivisuus on periaatteellisesti sellainen tapa suhtautua ihmisiin ja todellisuuteen, jossa ei tapahdu muutosta sen myötä, kun ihmisten käsitykset muuttuvat yleisen henkisen tason muutoksen myötä. Heteronormatiivisuuden vaihtoehdoksi voidaan ehdottaa jatkuvasti muotoaan hakevaa normatiivisuutta tai paralleelista/intersubjektiivista normatiivisuutta, jossa yksityisestä johtaa tie yleiseen, mutta yleisestä ei johda tietä yksityiseen. Toisaalta voitaisiin myös käyttää esimerkiksi käsitettä soveltava normatiivisuus. Yhteiskunta on käymässä oleva seos, jonka piirissä olevat käsitteet voivat muuttua sisällöltään tai nimeltään tai laajentua tai kutistua omalta ekstensioltaan. Soveltava normatiivisuus ei siis kuulu selkeästi kenellekään, eikä sitä pidetä yllä sen takia, että ihmiset tai miehet saataisiin toimimaan samojen periaatteiden mukaisesti yhdenmukaisella tavalla. Käsitteiden paikka ihmisten sosiaalisessa elämässä on ihmisten yksityisissä elämissä, jossa ne käsitellään, ja osa niistä käsityksistä ja käsitteistä johtaa yleiseen käsitteiden piiriin adaptiivisen tulkinnan kautta. Käsitteiden jumiutuminen johtaa yleensä kehityksen vastustamiseen ja regressioon. Se kertoo siitä, kuinka jotkut ihmiset ovat kyvyttömiä uudistumaan, ja helposti tästä voisi tulla mieleen kuvaavina määreinä kapeakatseisuus ja maalaisuus. Myös vanhakantainen uskonnollisuus on monesti jumittamassa yhteiskunnan ja ihmisen kehittymistä. Nämä tahot katsovat, että jotkut asiat ovat niin pyhiä, ettei niistä voi edes puhua heidän mielestään vääränlaisessa yhteydessä. On selvää, että ihmisiä koskevien käsitteiden on muututtava ihmisistä käsin. Eli muutos tapahtuu etenkin yksityisen kontemplaation kautta ja siinä on mietittävä totaalisen uutta tapaa suhtautua ulkoiseen todellisuuteen ja omaan minään. Toisten ihmisten arvostelu ja omien käsityksien salaaaminen ei monestikaan edistä minkäänlaisten vapauteen pyrkivien ihmisten tavoitteita. Ihmisten on siis havainnoitava myös itseään ja noiden havainnoivien ihmisten mukaan tulisi yhteiskuntaa muuttaa ja käsitteitä uudistaa. Voidaan ajatella tällaista paradoksia, että kun ihmisten keskipituus on Suomessakin noussut, ei täällä sen takia enää väitetä, että ihmisten keskipituus on 165 cm. Tällainen havainto on täysin suorassa suhteessa ihmisen henkiseen puoleen ja siinä tapahtuvaan muutokseen. Etenkin kirkko ylläpitää sellaisia suvaitsemattomia käsityksiä tietyistä ihmisistä ja ihmisten ryhmistä, jota esimerkiksi Jeesus ei varmasti olisi eläessään hyväksynyt. Käsitteiden liike tapahtuu siis sen mukaan kun tulkitsijat ja havainnoitsijat vaihtuvat. Ihmisten on sen takia, että he voisivat kokea olevansa hyväksyttyjä ja täysin kokonaisia yhteisöjen jäseniä, muutettava ympäristöään määrittelevät käsitteet itsensä mukaisiksi. Eivät kaikki ymmärrä samalla tavalla esimerkiksi sitä, mitä eriarvoisuus tai epätasa-arvoisuus tarkoittavat. Eli koska ihmiset muuttuvat, ovat heidän käyttämien käsitteidensä myös muututtava etenkin siinä kohdassa, jos ne ovat taipuvaisia vaikuttamaan ihmisen yhteiskunnassa kokemaan vapauteen ja sen puutteeseen. Käsitteiden muuttumiseen vaikuttavat tekijät ovat etenkin vapaa markkinatalous ja kansalaisyhteiskunta. Käsitteiden muuttumista voitaisiin kuvata esimerkiksi termillä paralleelinen konstruktio, ja sitä kun havaitaan, että ihmiset ovat monessa suhteessa kovin samanlaisia, voidaan puhua eräänlaisesta kollektiivisesta vastaavuudesta, jota ei kuitenkaan tulisi tulkita kertovan siitä, että sen perusteella voitaisiin yleistäen tietää jotain siitä, millaisissa olosuhteissa ihmisen tulisi elämäänsä viettää. Yhteiskunta ei ole mikään pysyvä fossiili tai koralliriutta. Sen tulee voida muuttua sen myötä, miten ihmiset tahtovat yhteiskuntaa rakentaa. Kaikki perustavimmat sosiaaliset ja yhteisölliset käsitykset tulisi väliajoin käydä läpi ja muuttaa niistä se, mikä ei tunnu soveliaalta tämänhetkiseen käsitykseen asioiden tilasta. Tietyt kiinteät yhteisöt, joissa ihmisten vaihtuvuus ei ole yhtä suurta, voivat kuitenkin ylläpitää oikeutta siihen, ettei kaikkien ihmisten mielipiteiden tarvitse vaikuttaa joidenkin itsenäisten yhteisöjen periaatteisiin ja käsitteisiin.

Pyyteettömät ja pyyteelliset arvotunteet ja niiden yhteys vapauteen ja epävapauteen

Pyyteettömyys tarkoittaa sitä, ettei jonkinlaisen toiminnon tekijä tai ajatuksen esittäjä pyri toiminnallaan tai ajatuksellaan vaikeuttamaan toisten ihmisten elämää siten, että antaisi hänelle sellaisen ajatuksen, jossa hänen tulisi tavoitella vain omaa provinsiaalista hyvää ja sitä, ettei hänen tulisi ajatella kaikessa toiminnassa olevan tarpeellista ajatella itsekkäästi. Pyyteettömyys on siis etenkin altruistinen tapa ajatella, ja se korostaa etenkin henkisiä ja ihmisen sisäisiä ominaisuuksia. Kun ihminen on pyyteetön, hän katsoo voivansa toimia vapaasti siten, ettei hänen toimintansa vaikeuta toisten ihmisten pyrkimystä samanlaiseen toiset ihmiset huomioon ottavaan toimintaan. Pyyteettömys on epäitsekkyyttä ja se ei pakota ihmisiä sitoutumaan kaiken huomion vaativaan ihmiselämän olemassaolotaisteluun. Pyyteetön toiminta on sellaista toimintaa, johon ihminen voi aina palata, toisin kuin pyyteellinen, joka vaatii radikaalia ja aina yhdenmukaista taistelua omien provinsiaalisten tarpeiden tyydyttämisen eteen. Maailma ei huku altruismiin, mutta jos lähtee tavoittelemaan pyyteellisesti omaa etuaan, silloin maailma voi loppua siihen, jos kerrankin ei ajattele vain omaa itseään ja omaa hyväänsä. Arvotunteet ovat arvojen lähtökohta. Ne voidaan jakaa kahteen osaan, vaikkakin niissäkin on eri asteita, eli epäitsekkääseen eli pyyteettömään lajiin sekä itsekkääseen eli pyyteelliseen lajiin. Pyyteellinen toiminta vaatii ihmiseltä omien aistiensa ja tuntemisensa väärentämistä, sillä epäitsekkyys eli pyyteettömyys on ihmiselle luonnon omaisempi tapa toimia. Siinä siis pyritään etenkin omistamaan ja yksityisen hyvän edistämiseen. Pyyteellinen toimintaa vaatii jatkuvaa sitoutumista ja ruodussa pysymistä. Pyyteellisessä toiminnassa haetaan epätasa-arvoisesti jakautuvaa tyydytystä. Esimerkiksi ihmisen tavallinen suhtautuminen naisen ja miehen väliseen seksuaaliseen vuorovaikutukseen on monesti provinsiaalinen ja pikkuporvarimainen, jossa monesti sekä nainen että mies suhtautuvat tuohon relaatioon siten että he molemmat ovat siinä yhtä itsekkäitä ja haluavat vain purkaa omia kehittymättömiä ja pyyteellisiä halujaan ja himojaan. Pyyteellisyys monestikin liittyy aistillisuuteen ja ruumiillisuuteen, niihin perustavimpiin vietteihin, jotka ihmisen ruumis saa aikaan. Monesti myös kyltymättömyys ja ahneus johtuvat pyyteellisestä tavasta suhtautua maailmaan ja arvotunteisiin. Arvotunteet eivät ole tunteita siinä mielessä, miten tunteet tavallisesti käsitetään. Ne ovat affekteja, jotka saavat ihmisessä aikaan tiettyjä tuntemuksia, mutta ne eivät ole tunteita sen takia, koska ne eivät yleensä saa ihmistä toimimaan impulsiivisesti. Henkisen ja sisäisen ulottuvuuden takia pyyteettömät arvotunteet ovat jalompia kuin pyyteelliset arvotunteet, jotka ovat itsekkäämpiä ja impulsiivisempia arvotunteita kuin pyyteettömät arvotunteet. Ihmisen harkinta ja valinta on se piirre mikä edeltää pyyteettömiä arvotunteita. Kuitenkin ihmisen havainnointilaitteisto ja sielu tulee olla sellaisessa tilassa, että ne voivat tottua kokemaan pyyteettömiä arvotunteita, ne vaativat jaloa ja rehtiä luonnetta. Pyyteelliset arvotunteet ovat itsekkäitä ja niitä seuratessaan ihminen pyrkii vain yksityiseen hyvään. Ihmisen epävapaus on todellisuutta sen kaltaisessa tilanteessa, kun ihmiset pakotetaan itsekkyyteen toiminnassa ja tarpeiden laajentamiseen megalomaaniselle ja liioitellulle tasolle. Ihmisten vapaus taas on sitä, jos ihmisille annetaan mahdollisuus toimia altruistisesti ja epäitsekkäästi monissa tilanteissa, jotka vaativat itsenäistä altruistisuutta. Minkä takia pyyteellisten arvotunteiden mukaan toimiva ihminen siis tekee väärin? Hän lankeaa helpommin tavoitettaviin arvotunteisiin sen takia, koska hän saa enemmän välitöntä nautintoa itsekkäästi toimimisesta, sillä pyyteettömyys ja altruismi alkaa vasta sen jälkeen, kun ihminen havaitsee, että toisten mahdollisesti läheisten ihmisten onnellisuus ja hyvinvointi on ainakin yhtä tärkeää kuin yksittäisen ihmisen toiminta ja hyvinvointi on. Arvotunteet ovat arvojen, symboleiden ja merkitysten alkukohta. Arvotunteilla nähdään perustavimmat arvojen taustalla olevat symbolit ja arvot ovat merkittävässä roolissa siinä kun ihminen näkee asioiden merkitykset, ja yrittää olla olematta kommentaariaatin säätelemän merkitysvallan vaikutuspiirissä. Pyyteettömien arvotunteiden kautta toimiva ihminen siis ei ole vaikutteellinen toisin kuin ihmistä toiminnassa pakottavien pyytellisten arvotunteiden mukaan oleva ihminen on. Pyyteellinen ihminen näkee vain perustavimman ihmisten välisen darwinistisen taistelun merkitykset ja niistä tulevat vertailukohdalliset symbolit jotka saavat vertailukohdallisuutensa siitä, kun ihmiset alkavat kilpailemaan esimerkiksi yhteiskunnassa jaossa olevista kulutushyödykkeistä. Altruismi ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tällainen ihminen olisi sosialisti, pyyteellinen ihminen on vain sosialistin negaatio, jonka he itse asettavat. Pyyteetön ihminen ei ole minkään toisin toimivan ihmisen negaatio, vaan ihmiskunnan lopullinen päämäärä siinä millaiseksi ihminen voisi parhaimmillaan yhteiskunnassa kehittyä.

Kyse on ihmisten vapaudesta

Keskustelu nelosoluen tuomisesta ruokakauppoihin on herättänyt mielipiteitä, jotka ovat oleellisia tietylle osalle poliittisen ulottuvuuden ihmisistä. Sosialistit ovat päättäneet vastustaa itselleen luonteenomaisella tavalla tätä muutosta, joka ei symboloi pelkästään tulevaa suhtautumista alkoholinkäyttöön vaan myös sitä tapaa ja luonnetta, jonka politiikan teko tulevaisuudessa on saava. Politiikan tehtävä on tukea ihmisten muutosta, uudistumista ja vapautta, eli se ei saa asettua esimerkiksi vastustamaan yrittäjien ja vapaan markkinatalouden tuomia uudistuksia, vaan sen tulee koko ajan pyrkiä leventämään yksilönvapauksia ja vapautta yleisesti yhteiskunnallisella tasolla. Sosialistit vetoavat valtion kieltämisiin ja rajoittamisiin ja ovat vieläkin sosialisteille tyypillisellä tavalla kaavailemassa jonkinlaista suunnitelmayhteiskuntaa, jolla ei ole mitään tekemistä kansalaisten toimintavapauden ja yksilönvapauden kanssa. Liberaali demokratia on avoin ihmisten keskuudessa syntyville uudistuksille ja yksilönvapauden käsitteen kehittämiselle, eli siihen ei kuulu se, että voitaisiin pyrkiä jonkinlaisiin valmiisiin ihannekuvautopioihin, jossa kaikki ihmisten kansalaisyhteiskunnassa tapahtuva toiminta voitaisiin asettaa jonkinlaiseen valmiin yhteiskunnan malliin. Vapaa markkinatalous on sellainen ihanne ja tosiasia, jota yhteiskunnallisen tai valtiollisen säätelyn ei tulisi rajoittaa. Loppujen lopuksin henkinen pääomakin yhteiskunnassa syntyy vain vapaaan markkinatalouden tuomasta materiaalisesta pääomasta. Voidaan sanoa, että sosialistit haikailevat sellaiseen todellisuuteen, joka ei enää ole olemassa nykyaikaisessa maailmassa. Toisaalta heidän ylisuvaitseva suhtautumisensa, jopa suoranainen ekumeeninen suvaitsevaisuus suhteessa maahanmuuttoon ja muihin vähemmän tuottaviin ihmisiin on täysin yhtäläisessä suhteessa siihen mikä on heidän alkoholipolitiikkansa pohjana. Alkoholipolitiikassa he haluavat hyysätä ja rajoittaa kaikkia suomalaisen yhteiskunnan jäseniä, samalla kun maahanmuuttopolitiikassa he haluavat toteuttaa sosialistista projektiaan, jonka tarkoituksena on yleisen yhteiskunnassa ilmenevän vapauden rajoittaminen. Maahanmuuton edistäminen ja sen promotointi liittyy sosialistien yleisluontoiseen projektiin, jonka pyrkimyksenä on kaikenlaisen kansalaisille kuuluvan vapauden rajoittaminen ja pelkistäminen alhaisimpiin olemassaoleviin ihmiselämän edellytyksiin. Uskon että Suomen kaltaista asennoitumista näin selkeään ja helposti huomattavaan vapauden edellytykseen, joka alkoholin myynnin vapauttaminen on, ei löydy kovinkaan monesta muusta yhteiskunnasta. Vahvemman alkoholin tuominen ruokakauppoihin ei merkittävällä tavalla lisää alkoholin käyttöä, voimme katsoa esimerkkejä suurimmasta osasta muita Euroopan maita, joissa tämä yhteiskunnallisen vapauden edellyke on tajuttu jo aikaa sitten. Suomessa ollaan niin taantuneita aikaisempaan sosialistien suunnittelemaan valtion säätelemään yhteiskuntaan, että vain nyt havaittavissa oleva muutos oikeiston ja vihreiden ohjaamaan yhteiskuntaan voi pelastaa suomalaisen yhteiskunnan sosialistien suunnittelemasta epävapaudesta. Uudistus pitäisi nopeasti jatkaa koskemaan kaikkia alkoholijuomia.

Olli von Becker

YTM

Loistavaa!

Sain Elisa Viihteen jäsenyydellä katsottavakseni kaikki Jaakko ja maailmanvalloittajat-sarjan jaksot!

Runoilija Uno von Schrowe

Kenraalimajuri Johan Wilhelm von Beckern

Adolf von Becker (1831-1909)

Muutamia suvun kirjeitä (kirjoittajina Axel von Becker, Gustaf von Becker, Augusta de (von) Becker, Adolf von Becker, Reinhold Octavius von Becker, Vieno Salo, Martti Virrantalo PE Svinhufvud, ja Hilda Hartikainen)

1843

Högtärade morbror!

Nu kan morbror säga att kan suoni kattkes oförsvarligt nog af mig att icke på så längtid skrifvit till morbror men som jag lefvat i ditt alldagliga enahanda har jag just ingenting haft att förtälja ehuru ni löfs befinna ejs i den stora verlden lefva ni likvält som aftash i en ganska tyst del af den. Men hafva picknickarne här i Helsingfors tagit sin början den förstå i sista söndag var ej just talrik. Men besökt af stadens nobles huru det ej hör till den stora ton äro bevis ta den första picknicken men detta var tidligen efter överenskommelse för att gifva de efterföljende min mera lif. Emedan vista orsaken fordra att äfven jag på gamla dagar måtte bevista dem har jag kommat snart von liksätt att besöka. Kan hända vi åter guldskulden kunde besöka henne och kanske bevista julnöjen i St Michel emedan jag hört att största delen af Kangasniemi boer tänka jula i St. Michel men otroligt synes det för alls att komma hemma till denna julhelg emedan vi sista jultiden hafva uppvisningen af under officerare , så att vi första tid fira den Bylkas julen. På det förbindligaste får jag äran tacka morbror för den emot mig alltid bevista godhet, hvaraf jag åter nyligen erhållit ett bevis genom morbrors underskrifvat som borgersman till mitt lön ifrån sparbanquen, dit jag ej längesenas utbekom ock får jag underrätta att tredje borgerman dertill är kammarskrifvare vid senaten. Till Gregor Tigerstedt har jag skrifvit och sedan marknaden ty han har varit på sin landtegendomen. Morbror är god och häfvar morbror Nordvik jemte alla släktingar. Axel och Otto bedja här ja morbror ifrån Palanders kan jag äfven hälsa också ifrån deras granskap. Med högaknting har jag äran framhända min goda morbrors.

Ödmjukaste tjenare

Gustaf von Becker

1844

Högtårade goda morbror!

Med hände och lyckligen anlöner till Huskningsfaro den 19 jemt om aftonen får jag i största haft underrätta min goda morbror att jag återbekom mina pappa och öfriga sluten har. Antell på Vacktej de hadde af Matti Brunow som varit honom behjelpen att packa än blifvit instoppade hans kappsäck och på sådant fåt medföljt till Laukkos då jag som haftigast besökde Antell samt jag honom ligga mycket illa sjuk. Medföljande bref till morbror med första tvifvan framkalla till honom emedan han önskade på fort som möjligt erhålla underrättelse angående sin borgan i Sante Martisans skulle hvaram jag deruti skrifver vid genomrijan i Borgå hadde jag ej liv och besöka Martinauskan min få fart Angelique hemkomman från Petersburg skall jag genast skrifva till henne omt hvad morbror bad mig tala vid henne. Jag har få brött jag nödgats vaka flera måtter. Morbror är god ocj påståter mig. Morbror är god och framför med vordnadsfulla hänvisning till morbror Nordvik jemte andra bekante. Med högaktning har jag ära framhända min goda morbror.

Ödmjukaste tjenare, Gustaf von Becker

Rautalampi den 19. Februari 1849

Högtärade Morbror!

Med farbror Gideons budskap till mig får jag äran skrifva till morbror och ödmjukast anhålla att morbror skulle vara god och i hans delta stamres Sundeberg skickar penningar till morbror hvarom betala vid kolräkningen penninge avsändet hos bostället. Farbror Gideon skrifvas till mig sålunda. Emot det att den efter ligvel emottager Ylähovi hemman så snart gubbans gäld blir gulden i Banken och hvar om äfven köpa kontrastet tryggar jamtelige arfvingar. Vore min proposition att du ifrån Militeär Statens Enke och pupil posta tager ett lån å 1000 rubel hvarmed gubbens gäld betäcker i fattig och arbetshus kunden i banken tills borgermän får du Gubben förra borgermän Grigori Tigerstedt och mig och kanske gubben Erik äfven går in på saken. Farbror Gideon beder mig således upptaga ett lån på 1000 rubel hvarmed skall jag betala ett sådant lån som jag var skuldig. Må Ylähovi styrka med dock beder jag ödmjukast morbror vara god och räda mig om någonting häruti att göras, men något lån vill jag ej upptaga och inflytta mig i vidlyftiga banco affairer. Jag svarte emellertid Farbror Gideon att jag nu ej kan gå in på hvad har föreslagit. Skrifver till mina bröder och för veta hvad de mena sedan lofvade jag lemna Farbror Gideon vidare besked. Jag var sista veckan sett till Skattehållen till Lemo socken i angelägenheter derifrån hemtade jag af brukspatron Wasastierna 5000 rubel . Nu skall jag köpa Pitkälänniemi egendom i Leppävirta men häro morbror ej omtala denna till någon. Emedan det är en hemlighet. Gustaf och Otto komma att stanna qvar på sotku ännu ett år fråm nästa eller kan kända foi alltid i händelse den Bataillon blir såsom det tros reserf Bataillonen. Med fullkomlig högaktning kan jag äran föblifva min högtärade morbror!

Ödmjukaste tjenare

Axel Becker

Leppävirta den 19. Mars, 1849

Högtärade morbror!

Ännu icke har jag fått någon underrättelse hvarken om Ponceurs saken, ehuru jag skrifvit och frågat derom af vårt ombud i Wiborg Häradshöfding Ervast och det således icke hvar och när vi få svarar eller om bostadet hvarom jag äfven skrifvit till Rainer Sundeberg, men ej fått svar. Af Jeannette hade jag med siftar posten bref deri hon skrifvar att Torparens under bostället vägrat såväl att skärpa stock som att förfärdiga bräden till kyrkan. Jag trodde dem ej vara sådan raikas. Då jag tillfades dem om stockstäpningen, lofvade de bestämdt att icke försumma. Jag skall nu skrifva till Jeannette att hon åtminstone så godt hon kan skulle försökä förmå dem att göra sin skyldighet, ty någon annan utväg kan jag för denna gång ej vittagar ej heller låter det sig göra att resa härifrån då jag som bäst behöfs och räknar på mig. Jag anhäller den före ödmjukast att morbror, i händelse morbror vet någon utväg att forma torparens till ifrågavarande stockstäpning skulle vara god och besörja derom. Jeannette skrifver ingenting om processen med Brofeldt den saken har väl troligen såsom jag önskades, blifvit uppskjuten till påföljande ting. Sedan jag sjelf hade äran att skrifva till morbror har farbror Gideon ånyo skrifvit till mig samt anmodat mig ytterligare att taga 1000 rubels lån. Men med den skilnad att han ansvarar för medlens betalning äfvensom för väntan och lofvar gifva mig sådan säkerhet att jag ej kommer i någon händelse att stanna för skulden, hvaremot han förbrander sig villig att när som haft med ofs afsluta handel om Ylähovi, hvilken jackfinger enligt var önskan anttå tills Ponceurs målet blifvit af gjordet och naturligtvis ej heller kanske förr. Jag skickade derföre till honom en till militärens enke och pupill Pasfa a 1000 rubel. Silfverställd skuldadel fåvida jag nu bestämdt vet att lånet egentligen är hans och icke mitt. Efter tre veckor resar vi åter tills annan marknad, det vill säga till Porais ting. Här hr man berättet att morbror Gregori som varit näst till Petersburg, derstädes dödt i poleran mer ryktet är troligen packt emedan man numera ingenting hört derom. Något vidare har jag för denna gång ej att berätta. Med högaktning har jag äran framhända. Min högtärade morbrors

Ödmjukaste tjenare

Axel Becker

Kotka den 13. April 1849

Goda morbror

Hvad jag nu går att berätta torde något förseende till morbror min det är jå få verkdens gång goda morbror. Jag är nu förlåfnad med Mademoiselle Lampa i Helsingfors dotter till handlanden och rådmannen der sammastads, han är död för flere år tillbaka men modren lefver ännu, hon har väl lifna förmögenhet jag att ej hvarav mycket och hvad flickan är ej varker ejheller alldelig full, med ett orda allmogen lik men hygglig och med sin canaitair utan öfverflödiga stadssaloner alla tillgöra det hvad tycken morbror om allt den pojke som få åska gungade på morbror knä och som morbror få mycket hållt af , nu håller på att gjöra rafija af morbror dock är det ännu obeståmt när vi skall hafva bröllopp det beror ännu på omståndigheterna om det blifver i sommar eller efter två år och allt detta är ännu af emellan, derföre beder jag morbror icke heller berätta härom för andra. Till morbror Eric, har jag öfam skrifvit och morbror Gregori som varit med rådgifvare samt farbror Reinholds och honom får veta af det. För par väckar firade Augusta Wrede sitt bröllopp icke med Leutnant von Broms utan med posessionater Schatelovitsch. Bromser fick stora korgen ett till tre bröllopp med Schatelovitsch hon gjorde mycket klokt ty denne är en mycket duglig Karl i dessutom rik. Ingen af våra officerare voro på brölloppet emedan ingen var der på gratulation, och allt sedan då i formens utgifna historier har ingen af alls vorit der – Emedan Otto Ståhlhane önskar köpa Suurola hemman som nu skall enligt ryckte komma als säljas och jag lofvat skaffa honom underrättelse vad egendomar ungefär är vårt och till hvad pris det säljes beder jag morbror vaga af den godheten och fråga kommer Svinhufvud som är fröken Järnefelts förmyndare och hvilken han sagt kunna lemna svar derpå bestämt hvarah mycket det kostar och om det kommer att säljas eller icke – dessutom beder jag morbror tjeka hemmanet under varit öfver beder jag morbror vara godans påminna Scindekerg om befalls affärerna. Afgörande ty undrar annonsen torde snart Romma att publiceras – i morgon båltlåda refer jag tvika med Otto till Fredrikshamn för att aflägga eder i samma urarfva saken. Med vördnad och högaktning har jag äran framhända min goda morbror.

Ödmjukaste tjenare, Gustaf von Becker

Pieksämäki den 5. Mars 1851

Högtärade Morbror!

Enligt bilagde bref af krono fogden Sahlstein är Siikakoski qvara skottlagd för husbehofs mäld hvarföre jag nu icke skrifver någon inlaga der om till governeuren. Det var bra att vi icke löpte i ogjordt väder och anmälte hos governeuren nämnde qvarns otagliga tillvaro ty det skulle kommit att kosta expenser. Nu är ingenting vidare att göra ön att låta qvarnägarene eller mjölnaren plikta för dit de låtit moln för till, när det fås vittnen derpå, ehuru de ej lära mycket bry sig om den plikten, som för första gången utgör tre samt andra och följande gångerna 6 daler, ty om de vid hvart ting skulle pliktar 6 daler, så tärar deras inkomst ändå vara större om de låta mala för till, kanske kunde man hos Governeuren få vite utsatt emot berörde afskick sedan de först några gånger plikat vid härads rätten och derigenom skulle angeläggas att det i lagen bestämda ansvar icke är tillräckligt. Om morbror har något att säga mig om sagde qvarn så är det tillfälle att skrifva med boställs Landbon, som kommer hit efter par veckor för att betala Qvantons korn. Om min vördnadsfulla helsning till morbro Gustaf lider jag och framhärdas med högaktning min högtärade Morbror.

Ödmjukaste tjenare,

Axel Becker

Kotten den 15 Martii 1851

Högtärade Morbror!

Emedan mitt bröllopp nu måste blifva mycket förr äro dit egentligen var ämnat eller åtminstone par väckat förr af hvilken anledning jag befarar att de vanliga bjudnings billitter äro hinna framtill Kangasniemi så i tid att någon derifrän skulle hinna till bröllopp så har min blifvande svärmor en modat mig att bedja Morbröderne vara goda och komma till vårt bröllopp, hvilket blifver den 24de eller 30de dermes. Orsaken att jag ännu ej vet bestämt hvilken af de två dagarna det blifvat är det att vi ej kunnat bestämma något för permission hvarpå etsättandet af bröllopps dagen berodt och permission har åter berodt deraf att min bataillons chef öfversteliutenant von Post skall i tjenste affairer resat till St- Petersburg der han kommer att dröja åtminstone tre väckar under hvilken tid jag måste vara i hans stad och ställe han skulle resa dersa da gar men som det nu blef ändrat att han icke kommer att resa för an efter 15 dagar hvarföre mitt bröllopp ej kunde blfiva för än efter 6 eller 7 väckar kanske hela 2 månader då det just skulle blifva värsta minföret derför beslot jag nu att begagna dersa 12 dagars permission jag nu kan på för att fira mitt bröllopp men att resa genom Kangasniemi så som min mening var ifall ej dersa hinder kommat i vägen är mer icke tiden. Bra önskeligt vore det att få någon häst af morbröderne och morstrarmo till brölloppett men nu har jag föga hopp derom så kort jag komma till Helsingfors. Skall jag bestämt underrätta morbror om brölloppsdagen men om nu någon är god och skulle komma till den 24de och brölloppet ej skulle blifva för än den 30de, jå går nog de tre dagarna hölyn på ryska. Om nu morbröder eller morstrarmo komma och äro så goda att taga in hos min blifvande svärmor, så bor hon vid salutorget uti sitt eget stenhus eller nära till kejserliga slottet midt emot farbror Reinholds stenhus. Mycket har jag haft att få mitt qvarter i ordning men nu är det åtminstone så längt kommit att vi i början kunnat slå afs ut ehuru mycket smått måste blifva till jag återvänder i onsdag till Helsingfors. Af Axel har jag ännu ej haft bref sedan jag kom hit till Kotka. Morbror är god och håll jar morstrarmo, morbror Gustaf jemte alla andrade Med akt mig och vördnad har jag äran framhårda min goda morbror.

Ödmjukats tjenare

Gustaf von Becker

1852 3.7

Goda Morbror!

Utan någon synnerliga äfventyr och alyckor anlände hit Johanna dags afton klockan 10. sätta söndags den 24de Juni begynde jag kommar att forfare i fyra väckans tid, vidare kommer jag att undergå en mask samt begagna ljumma och Kalla bad. Tiden har gått så kort under denna väcka vi varit här att jag ej själf kom göra rida derföre så att jag ej förr kommit mig att skrifva åfund nu ska det i största haft ty jag måste på uppriktning till General Ramsay som i förgår återkom från St. Petersburg antalt af brumnsgårder gick blott till 152 af morbrorn bekanta finnas derbland troligen inga envisa an Captain Molander från Pieksämäki och Morbror Gregoris fru. Emedan post timmar snart skär, har jag endast tid att tacke Morbror för trevliga vistelse på Reinikkala samt bedja morbror framföra min hällsning till morbror Gustaf jemte morstrarna.

Ödmjukaste tjenare

Gustaf von Becker

Kotka 18:onde October 1852

Högtärade morbror!

Största haft emedan den fjiske safver får jag underrätta min goda morbror om min älskade Hildas nedkomst med en dotter sen 13de dennes klockan ½ till 4 morgonen hvilken vi erna gifvas dopet i slutet af denna väckar bedja morbror jemte min svärmor vara gode stå sadden på vår lilla pija, blifver morbrorfrånvarande som naturligt bedja dock att vid någon annan står för morbror och likvitt anteckna morbror som saddes ihopp att morbror icke afsäger als den äran och den lilla sitt faderliga beskydde. Förläsningar var mycket svår och plågsam som Putades med tillhjälpa af instrumenter brömvärdt för doctor Hollans skicklighet mane mindre än ¼ timma med alla beridelsen. För närvarande är Hilda litet bättre men ännu mycket dålig. Barnet har äfven begynt krasllar. Ramsay är nu åter här somt gäst, för att gjöra sin inspectors munstering idag. Af Otto hadde jag ny bref, hans fru har åfund den 10 September nedkommit med en son, hvilken i daget fått namnet Wetscheslaff, troligen har han väl sedan nogare skrifvit derom, han hadde på Ramsays munstering förskylt mig samt samt haft ondt i magen, men sade sig voro bättre. Med denna post skrifvar jag äfven till Axel men sent ej med försäkerhet om hans förnärvarande a Jorois. Pieksämäki eller Leppävirta Framförande Hildas hällsning till morbröderer: har jag äran framhända min gode morbror.

Ödmjukaste tjenare

Gustaf von Becker

Adolf von Beckerin kirje

Högädle Herr Professor!

Sedan jag hade äran emottaga herr professorns senaste kärkomma bref hafva nära nog två månader första till. Det synes mig nästan omöjligt men då jag räknär efter år förhållandet verkligen sådant till ursägt oför mitt oförsättiga dröjsmål att skrifva herr Professorn till får jag dock framhålla ett uppläger genom skyttening af mina effekter och mina passion. Enligt herr Professorns föreskull öfverkommade jag sådan med mina copier för att par veckor sedan till bokhandlar Reinvald som lofvade ombestyra lifs öfversändande till Finland. Afsändningar skedde något senare än öjstavla var, men jag hoppas dock att de anträffat i god tid. Min förmodan var äfven att Löfgren skulle sända något men dels hade han intet för tillfället färdigt dels ansåg han transpoint kostnader blifva för efter han önskäde äfven här utställa sin Katarina Månsdotter för att genom detta stora kapital arbete få sitt dopas den franska kritiken. Hans tafla torde nu vara färdig – jag säger torde ty Löfgren har icke vetat låta mig se sitt arbete, innan han fullständigt detsamma orsaken hvarföre kan icke lemnat mig tillträde till sin atelier och detta förfarande finner jag ganska välbetänkt – är att han alltför böjde att följa en annan målaren anmärkningar skulle verkställa förän dringer som hindande honom att någonsin fullända sin tafla. Min opaflighet har äfven hindrat mig att hörsamma Herr Professorns vanliga uppmaning att till de goda konstföreningen bestämde copierna (Porträtt af bildhuggar Land, måladt af Raphaels Madonna och mater dolorosa af Murillo) foga nägon tafla af egen pensel. Det enda jag tillåtet mig är att hemsände en liten efterbildning efter Riberas celebra. Hvad min hemresa till Finland beträffar så kär och af mig efterlang tid den än år, så anser jag mig dock för mig konstnärliga utvecking böra ännu stadna här ute. Jemte mina copier medföljer en efter Raphael målad af den här vi stonde finska målarinnan Mlle Granberg. Hennes önskan vore att försalja den till konstföreningen för att pris af femtio rubel silfver. För mindre anser hon sig icke kunna skilja sig ifrån sin tafla.

Med fullkomlig högaktning fram härdar Herr professorns ödmjuka tjenare

Adolf von Becker

Från början af 1866

Högädle herr Professor

Beskrifvningen öfver den vackra som Konstnärsgillet i Helsingfors firat den 5. februari har jag just nu löft i kära finska tidningar. Det erinrar mig bland annat om att jag underlåtet tacka herr Professorn och Konstföreningens direction för den smickrande rekommendation, den bifogat min ansökning om underståd och sålunda verksamt bedragit att jag nu är besittning af det jag ansökt. Jag har derför Herr Professorn emottaga försäkran om min uppriktiga erkänsla och framföra min kompliment till de öfriga af direktionens ledamöter. De varma ord Herr Professorn yttrat vid festen och Topelii sköna verser hafva väckt min hemlångtan och kommit mig att förkasta de råd jag så ofta emottagit, att aldrig tänka på att återvända och besätta mig i Finland. Jag ser att liksom vår nationella känsliga och drömmande karakter aldrig fullkomligt kan sätta den i franska soldatnaturen. Jå är ock den vår och allmänhet den nordiska konsten motsett mot den franska. Med fara derför att aldrig uppnå den så högstskattade Heberts vaporöja och uppfattning af noraaren Cortilius djufva och afreskonstade enkelhet Chaplins koketta, graciösa stil a la Lirotteiau eller med andra ord utan att kunna tillämpa på mina studier och taflor någon af de tre epitheter, gentil, jolie och beau. Som det moderna franska måleriet uteslutande joker afklädt det. Jå tror jag det jag gör bäst att min vända Paris ryggen och bringa min kofa till Rom – då våren eller sommarens återkom mer jag derefter till Finland öfverstygad derom att jag ehuru ingen mästare i måleriet, dock medför en rik skatt af erfarenhet och praktik, som skallgagna de framåtkrävande unga konstrarna och bereda mig i händelse jag öppnar en atelier för elever nog inkomst för att lefva i ett så billigt land som vårt. Slutande matt bref måtte jag framkålla ett ämne som väcker hos herr professorn troligen lika obehagliga känslor det väckt hos mig. Det är nemligen Löfgrens skulder. Då Löfgren lemnade Paris, efterlemnade han en mängd skulder deribland några i den kategori som en man med någon sjelfkänsla anser för hederskulder och kosta hvad det vill, genst söker quittera. Ibland dem är i synnerhet en form den fattigaste franska målare söker att framförandra gälda det är skuldsam till modeller. Det är för en sådan Löfgrens skuld till fin italienska model, hvarför jag hvarje vecka har obehagligheter af Hebert hvilken beder mig söka tvinga Löfgren att genast betala den. Som jag vet att det är förlorad möda att derom skrifva. Till Löfgren hvilken troligen liksom alltid icke dansar, på rosor och nog har kanaler hvari hans inkomster flytas, vänder jag mig till Herr Professorn i denna affär. Ettarmad och frisk ligger den italienska modellen om i Rom och väntar sedan 8 månaderdagligen på de 150 francs Löfgren är henne skyldig och hvilka han vid allt hvad heligt är lofvat tillsända henne genast efter sin hemkomst. Medlen kunna aflemnas till Monsieur Hebert Rue Navarin 11. Allt detta hade kunnat regleras om Löfgren tänkt litet på saken och när han sänder pengar till Paris för att betala sina skulder, ej beundrar Reinvald att första betala. Skräddaren vilken och deröfver förundrade jag till den grad att han gjorde mig en visit och berättade detta evenement tillfogande att han änfå sina pengar. Med fullkomlig högaktning har äran teckna dig Herr professorn

Ödmjukaste tjenare

Adolf von Becker

Helsingfors den 18 Nov. 1901

Herr Artisten A. Von Becker

I anledning af prof. E. N. Setäläs uppmaning ber jag härmed ehuru okänd vända mig till Eder i en sak. Man har redan länge bland finska filologen och fosterlands vänner härstädes saknat närmare kunskaper om aflidne professor Reinhold von Beckers lif och verksamhet i synnerhet hvad hans personlighet och dess utveckling beträffar och detta med desto större ursak, då denna varma fosterlandsväns betydelse som litteratör, filolog och forskare väckt mera uppmärksamhet och intresse. Man anser det för ett mycket ledsamt faktum, att denna storman ej vunnit det allmänna erkännande har i själfva varket för sent. Och till dessa kan man bl. Annat finna en orsak att alla drag af hans personlighet saknas. Undertecknad som af Professor Setälä fått till uppgift att skrifva en skildring öfver Reinhold von Beckers lif och värksamhet, syssel sätter sig med intresse med detta ämne. Ämnet är afsendt till en akademisk afhandling men hoppas jag dock att i en framtid skrifva något dylikt för allmänheten om behöfliga material fås. Jag har i universitetets och finska litteratursällskapets gömmor förgifves sökt komma åt den aflidnes bref eller några handskrifter som skulle tjena till karakteristik af Reinhold von Beckers personliga utveckling, tankelif och verksamhet på dera områden. Utan slika material förblifver skildringen kall och ofullståndig. Jag hoppas af eder som är son till den aflidne professor R. Von Becker få någon hänvisning till nämnda källor. Ett minste karakteriserande drag något ord som den aflidne uttalat kan vara af stor betydelse. Jag hoppas och flere andra med mig, kunna rådola några värdefulla minnen af Reinhold von Becker genom eder. Det är ej endast för mina egna ändamål jag saknar dessa utan med samma för den finska filologen och kulturhistoriens vore de af betydelser. Ber om ursäkt att jag hvår eder och vänta i en närmastem framtid svor på dessa frågor.

Högaktningsfullt

Hannes Wegelius

Finland Adr. Helsingfors Nylandsgatan 12

Villa Paradis 14 Decembre 1905, Vevey Suisse

Högtärade herr Professor!

För ett ögonblick sedan emottag jag såväl passet som vexeln på 2500 francs. Huru nu bara finna ord och uttryck svarande emot de verkeligen både djupa och sanna tacksamhet jag känner för alla Herr Professorns godhet mot mig. Förgäfves ville jag söka att likt en ”Reflecteur” återkasta den stråle af fröjd och sorglöshet som Herr Professorn genom sitt ingripande i mina affairer bringat i mitt lif. Enligt min erfarenhet är nemligen ansigtets återspegling af den glädje vi lyckats bereda andra, vår lästa belöning. Men för användandet af detta medel måste, mellan gifvaren odh emottagaren ej ligga tusentals mil. Sept och sluteligen återstår mig blotta det lilla ordet: Tack! Anna Blomqvist skickade mig för omkring en vecka sedan ”Referatet” från Svenska folkpartiets kvinliga ombud. Det fröjdade ju mitt gamla hjärta att se huru alla kvinnor denhemma söka att arbeta på fråmatskudande och huru värmer och enthusiasmen liksom öfverflödar men mer än någonsin kände jag härvidlag min ålder. Det fordras ungdomens kraft och mod för att hoppfullt gå framåt! Måtte kvinnorna använda sin rösträtt till att allt parti-hat all afund och osörmja må försvinna och förgräfves i den gemensamma hängifvenheten för Fosterlandet! Professorns beskrifning om sitt Tvärminne är mycket förlockande och skulle jag vara några tiotal yngre komme jag säkert nästa sommar för att se på allt hvad de vackra photographierna Professorn engång sände utlopa. Dock som sakerna nu stå blir jag väl beskedigt här mitt Villa. Med de upprikrigaste önskningar till en god och treflig jul samt ett gott nytt år förblifver jag Herr Professorns djupr försandna och hjertligt tacksamma.

Augusta von Becker

Reinhold Octavius von Beckerin kirjeitä

Kaavi Retuis 16.2. 1912

Tyttäreni Alma!

Ei saatu kirjettä edelliseen postiin lähetetyksi, lähetän nyt tässä laastaria. Ei ole vielä hankittu teille kaloja, vaan jos pyhän soudusta saadaan, niin lähetetään. Ainoa hevonen ei jouda ajettavaksi Saarivaaraan, kun on joka päivä veden ajo virrasta karjalle ja muitakin ajoja. Jos teidän sopisi kyyditä Olga Maarianvaaran kievariin, niin saapi hän siitä ottaa kyydin kotiin. Maksan minä sen kyydin. Mamma neuvoo polttamaan viinaa sokerin kanss tahi muuta väkijuomaa ja rokkotaudin aikana antaa sitä lapsille, jos he vielä ovat taudissa. Hilda tytär tuli illalla kotiin kirkonkylältä. Minä lähen tänään Tanskalaan tiedustelemaan Tanskaselta rahalainaa jos Tanskasella ei olisi käsissä rahaa antaa minulle lainaksi sopisi Aatun kiellotella Fransilta lainaa. Fransin joukko ei uskalla antaa minulle lainaa, kun olen velkainen. En tahdo laskea mammaa matkustamaan Saarivaaraan asti, kun nykyjään Fransin joukon luona käy lapsisauna vieraita, niin tarvitsee hän olla kotona. Isällisellä rakkaudella piirrän, R. O. Von Becker. Marginaali: Toivotan teidän joukolle terveyttä. Meillä ollaan nykyjään terveenä.

Marraskuun 10 päivänä 1912

Vävyni Aatu!

Täällä ollaan murheellisia kun kuullaan että teidän lapset ovat sairaina. Täytyy luottaa että se hyvä lääkäri jumala sallii heille edelleen armon aikaa ja antaa heidän elää. Mitä kuuluu nytkin, niin raha oli oikein, selitän. Viime kuussa oli Pekka Tukiainen maksanut Fransille vaimon perintöä lähes 1000 markkaa. Kun rahan olivat maksaneet Fransille Pelkolasta olivat Pelkolan joukko ja muutkin tinkineet Fransilta lainaa. Kun vaan kuulin että olivat maksaneet Fransille, varoitin minä Fransia ettei luvata syrjäisille suuria lainoja, huomauttaen Fransia siitä että jos Aatun velalliset ei hyvinkään toimita maksuja Aatulle, niin olisi hyvä pitää rahaa varastossa ja Aatun tarpeeksi. Huolimatta varoituksistani oli Frans antanut Pelkolan joukolle lainaa 250 markkaa. Postisäästöpankkiin talletti Frans 300 markkaa. Kodin ja velkain maksamiseksi käytti hän 100 markkaa, josta minä annoin Fransille velkakirjan. Mauno Tukiainen lienee jo saanut lainaksi melkoisen määrän. Saatuani kirjeen Aatulta kysyin Fransilta rahoja, joihin kysymyksiin Frans vastasi konkku puheilla, niinkuin ettei Aatu ole häneltä pyytänyt rahaa, ja että hän Frans väkisten oli saanut sopimaan minun asioihin 100 markkaa ja ettei hänellä enään ole rahoja lainasta. Frans joka talletti rahoja postisäästöpankkiin 2 viikon irtisanomisajalla, voikin ottaa rahat takas sanotusta pankista ja lainata niistä Aatulle. Pyydin sen tähden Aadun kirjoittamaan Fransille siitä rahasta. Näyttää siltä että että Frans on enemmän puolustanut syrjäisen kodin pystyssä pysyttämistä kun omaa kotiansa. Minä olen taas velassa pankkiloihin. Kuopiosta 900 markkaa ja sen tähden kykene tällä kertaa saamaan sieltä lisää lainaa. Aadun pitänee antaa lautamiehen ilmoittaa velallisilleen että ovat heti maksettavat ja periä kuvernööristä velkomisapua. Kyllä asianomaiset sitten hankkivat rahoja. Vaan jos Aatu ei tahdo tehdä sitä, niin on parasta että koettas ottaa lainaa kunnan Säästöpankista. Ehkä minäkin voisin saada lainaa Kaavin kunnan säästöpankista. Keijon päivänä synnytti meidän miniä keskentekoisen lapsen kuolleena kauppias Kalle Toivanen on joukkoineen parhaillaan käymäs ja niinpä töytyy lopettaa kirjoitus. Toivotan teille kaikille hyvää vointia ja piirrän ystävyydellä, appi. R. O. Von Becker

Pehr Evind Svinhufvudin kirjeitä äidilleen ja sisarelleen karkoitusajalta Siperiasta

2.3.1915

Älskade mamma och syster!

Brefvet för den 28 Januari kommas ändtligen tillhanda, på samma gång också korter för den 7 februari. Hjärtligt tack fö begge och forlöfet att skrifva en gång veckan. Ni skrifva också en gång i veckan till eder, till Åbo, Pulta och Kannonkoski. De flere bref hafva nog framkommit kära tidningen regelbundt. Fröjs äro öfver så ni får vara finska och att samma numeren hålla varme. Våren ju också nu med storasteg då vi redan äro i Mars. Här är nog dock i bland ännu kallt så till exempel i dag på morgonen -40 celsius. Vi hafva nämligen termometer som vi fått från Tomsk i slutet af Januari och derpå numera kunna hålla reda på temperaturen. Väderleken är här satt vexlande slår hastigt men blåst vexlandet nästan alla dagar till och med i dag trots kölden blåser det så pars att knutarna växlas. Men våra nun äro varma vi mata oss kär ganska bra. Fest zu ligger Ellen beqvärm i sängen och låter på de ankomma tidningarne. Brara hade vi på morgonen och nu på dager när solen tittar in kännes här hect vårlikt – men ute är det nog kallt. Anna Santereus rändning ”Ysra” framkom äfven i går och på vi för densamma förbindligast tacka. Lektyr hafva vi här åtminstone tills vidare. Ni behöfver derpå icke ännu sända mig något. Ellens handarbete saikin också till för en tid – och så kommer ju våren. Dagarna gå här mäskvärdigt hastigt, vi hafva ej hunnit träskyl en enda stund. Fagers kakao som sändte från Pibarg, har ännu ej afbörts möjligt påoch att rariteterna hamna ”parempiin suihin” på den långa vägen. Hittils hafva vi varit de enda främlingarna i byn men nyligen anlände hit än hel mängd andra. Vi hafva dock varit goda qvartes i fred på alla nykomlingar och hafva det fortfarande bra. Hafva även varit finska om ock Ellen haft litet känning af rheumatismen. Hälsa Eino, vi fröjda oss öfver att han upptagit sig, för mina studier då gör det nog bra. Eino har väl goda hjärnet. Mitt bref från senaste vecka. Jag har hört ingenting fråm honom.

P. E. Svinhufvud

Villa Paradis å Vevey 8. Juin. Suisse 1910

Gode, Högtärade Herr Professor!

För en timme sedan emottag jag checken (2500 francs) ioch det vänliga brefvet för hvilka jag härmedelst på det varmaste tacka. Jag blef ej litet förskräckt när jag läste huru alfversamt sjuk Professorn varit. Lyckligtvis var ju det onda öfver ståndet vid brefvets afgång men det gjorde mig dock uppmärksam på huru egoistiskt det är att för mina små personliga intressen taga Herr Professorns dyrbara helsa och krafter i anspråk. Nu, då jag ej mera tänker på att göra några förandningar utan vill låta allt gå sin jemna gång till min död, skicka måhånda Finlands Bank som skötte min aflidne broders affärer under samma vilkor omhåndertaga mina. Sålänger jag lever skall jag aldrig glömma huru oändeligen god Professorn varit emot mig och är det blott känslan af att ej med egennyttig oförskämdhet vilja betala det godhetsfulla anbadet efter Fannys död allt omhändertaga mina äffarer som liksom tvingar mig att om Professorn så önskar låta Finlands Bank framdeles öfvertaga besväret. Professorns reflexioner och känslor angående Tvärminnes framtid kan jag så underbart väl förstå ty i smått erfar jag ögonblickligen detsamma. I förgår stod nemligen i gazette de Lausanne ett referat beträffande Doumans och Holorins tal angående Finlands framtid. Det var mig till mods som in blickten slagit ned invid mig. Så altt säga utan all slägt hade jag tänkt på mitt hemland som min naturliga – men under dessa obeskrifligt sorgliga förhållanden vet man verkeligen ej huru till försäkra sig utförandet af sin yttersta vilja. Universitetet har haft mina sympathier från spädaste år och genom Fannys verksamhet blef Concordia-Förbundet mig kärt men hem vågar förlita sig på något bestående då frågan om ”vara och icke vara” är dagens lösen. Jag är djupt sorgen och känner det känsla tyngre den igenom att jag är så långt aflägsen från skådeplatsen med de uppriktigaste önskningar för helsa och nya krafter förblifver jag Herr Professorns djupt förbunda och tacksamma

Augusta von Becker

Villa Paradis 6 Janvier 1914, Vevey Suisse

Högtärade Herr Professor!

Enligt min vana skynder jag att med omgående underrättä att redan på 1500 francs jemte års redovisningen i dag hit ankommit. Jag finner ej mera ord att tacka för denna Professorns sig aldrig förnekande godhet och som, med tilltagande ålder och aftagande krafter bei mig mer och mer dyrbar. Ja! Ett varmt och innerligt tack! Nu åter för detta års möde och besvär. Här hafva vi detta år viktig vintes med kåd och snö – men det vill ej mera rått behaga mig. Också häfver jag mig inne när thermometern sjunker till 3 a 6 grader kallt , som dessa tider varit fallet. Min väning ehuru nåts och beqväm år ej vistad mot sådan köld och jag för lof att nöja mig trotts god eldning med omkring 14 grader Celsius i summen. Dock erfarenheter altt om några veckor solen återtaga rilt vålde, gör att jag relativement lått bär detta obehag. Med de uppviktigaste välgångsmäskningar för det påbörjade året förblir jag Professorns djupt tacksamma.

Aug. De Becker

Villa Paradis 18 Mars 1914, Vevey Suisse

Gode högtärade Herr Professor!

Omedelbart efter erhållandet af Chequen på 2000 francs – för hvilken jag ännu härmedelat på det varmaste hån tacka – afsände jag ett post-kort med underrättelse nu att den viktigt kommit mig tillhanda. Det var brister på de för fullmakten nödiga vittnenas underkrift som hindrade mig att som det ju annars är min vana genast besvara Professorns bref. Hvad nu handhafvandet af mina affärer beträffar, så har jag alltid varit, är och förblir, så långe lifvet varar mitsägligen tacksam för den godhet och trohet hvarmed Professorn under så många år ombesörjt desamma. Min enda oro och ängslan är, att i långden missbruka en sådan sällsynt vänlighet – ännu några veckor och jag inträder i mitt 78 år. Jag har ju ännu mina andliga förmögenheten i behåll, men efter mensklig beräkning, har jag väl ej mera lång tid att räkna på. Jag ville ej att Professorn till lön för sin sjelflösa godhet – ännu finge allt det besvär och de oundvikliga obehag som ett dödsfall kringas med sig. Detta vare nu sagt utan all sentimentalitet, ty en förnunftig menniska måste ju utan omsorja kunna tala om det som är oundvikligt. Denna långa förklaring har varit af nöden för att låta Professorn klart uppfatta min tankegång. Föreningsbanken ät ju lika säker som Finlandsbank (hvilken besörjde min aflidne broder Adolfs affärer) och efter den, för en jemförelsevis liten afsigt åtager sig besväret kom mig tanken på att jag gjorde orätt uti att missbruka en godhet som för stor och vem att någonsin förneka sig – alltför dåligt bar sin börda. Min bön, vore nu allt Professorn sjelf afgjorde huru handla i dett fall. Jag förklarar mig i förut nöjd med beslutet. Med tacksamhet och vänskap.

Aug. De Becker

Villa Paradis 9 Nov. 1914 Vevey Suisse

Högtärade herr Professor!

Jag hoppas att mitt brefkort af den 28 October dock sluteligen kommit Professorn tillhanda. Det innehöll blott förklaringen öfver hvarföre jag nu begagnar mig af andra vägar än för till insändandet af mina lifsattester och fullmakter. Sedan tre månader har jag intet hört från Finland. Om man vill att bref och kort skola uppnå sin bestämmelseort måste man vara försiktig ch fäordig. Också ville jag härmedelst blott bedja Professorn att godhetsfullt lyfta mina pensioner samt insätta desamma på min löpande räkning. För ögonblicket är det alltför vanskeligt ofördelaktigt och troligen omöjligt att sända chequer. Lyckligtvis kan jag med hushållning komma ut med det jag här har till April eller Mai månad och till dess skola vi hoppas att lyckligare förhållanden inträdt. Skall dett bref med sitt innehåll lyckas komma fram vore det mig kärt att genom ett enkelt postkort få underrättelse derom. Med de uppriktigaste tacksägelser i förut och de hjärtligaste helsningar förblir jag Professorns djupt tacksamma åldriga vän.

Aug. Von Becker

Villa Paradis a Vevey 29 Nov. 1914 Suisse

Högtärade herr Professor!

I går kväll emottog jag det så välkomna kortet af den 13de Nov. Afsände jag ett bref till Professorn (med lifsattester och fullmakten) inneslutet till vidare befordran i ett annat couvert addresserat till min gamla vän i Stockholm. Detta mitt bref kosade sig med ett af henne . Hon hade nemligen lärt i en Stockholmsk tidning att alla penninge-sändningar från Finland via Sverige vore förbjudna. Fruktan att jag möjligen kunde befinna mig i nöd föranledde henne att genast – utan att jag bedt derom – skicka mig en cheque på en större summa. Tillfölja af denna min väns förekommande godhet kan jag nu lefva lugnt utan tillskott från Finland, till nästa hört och till dess hoppas jag frid och normala förhållanden inträdt och allt jag, vid den tiden till allas belåtenhet kan reglera denna sak. De under tiden mig tillfallande medlen önskade jag insätta på min löpande räkning och då fördelaktigare vilkor inträdt bedja Professorn godhetsfullt hitsända den samma jag då är i behof af. Med uppriktiga ursäkter för det besvär jag åter förorsaker förblir jag Professorns djupt tacksamma och hjärtlig tillgifna åldriga vän.

Aug. De Becker

Villa Paradis Vevey Suisse 8. Jan 1915

Högtärade herr Professor och gode vän!

I detta ögonblick erhåll jag ett postkort af Anna Blomqvist, detsamma hade endast behöft knappa 8 dagar för att komma hit. Jag hoppas dessa rader lyckas finna samma direkta väg. Först och främst ett godt nytt-år! Önskar jag Professorn af hela mitt gamla tacksamma hjärta. Ja, tack för alla godhet och allt bistånd under det förgångna året! Ur Anna Blomqvist postkort iframgår att Professorn troligen ej låt de några rader jag (i December tror jag) skref angående mina affärer. Tillfölje deraf vill jag nu med ett per ord upplysa derom. Tillfölje af en för nuftig hushållning en god väns generosite kan jag lugnt lefva här utan penningetillskott från Finland ånda till Juni-Juli månader. Om (som man ja dock kan hoppas) till dess fred och ordnade förhållanden åter inträdt har jag hoppet att här i mitt hem få emottaga denna vän som få godhetsfullt bistäls mig och som utryckligen skrifvit mig att hon ej förut vill återhafva någonting få som förhållandena nu äro tror jag det sålunda bäst att afhålla sig från alla peninge transaktionen. Tillfölje af allt detta ville jag nu bedja Professorn att insätta allt hvad för min räkning inflyter på löpande räkning. Först och främst är jag nu ej i behof af penningar och för det andra vore förlusten på kursen verkeligen kolossal, som tyska löjtnanterna säga. Härifrån vore väl mycket att berätta – men - under närvarande förhållanden , är det bäst att ej vara talträngd. Jag har lidit 14 dagar af en elak grippe. Med korta, feber etc. Men är nu Gud vare lof ganska bra igen – ehuru jag ännu af försiktighet ej vägat mig ut. Vi hafva en jemförelsevis mild vintern inga köldgrader under dagen och temmeligen soligt men icke dessmindre finnas mycket influenza grippe etc. Med ännu de uppriktigaste tacksägelser för att mig bevisad godhet förblir jag Professorns djupt förbundna och hjärtligt tillgifna äldriga vän.

Augusta von Becker

Villa Paradis 10 Fevrier 1915, Vevey Suisse

Högtärade herr Professor!

Ett kort af Anna Blomqvist till en bekant här har påminnt nog om att postgången mellan Finland och Schweiz ej är normal. Jag skref professorn ett bref den 8 Januari innehållande det lilla jag hade att säga beträffande mina affärer. Annan Blomqvist kort till fruntimret här var daterat 21 Januari och vid den tiden hade hvarken ho, ej heller Professorn, ännu erhållit några underrättelser från mig. Jag hoppas likväl att såväl mitt kort till Anna som mitt bref till Professorn (båda af den 8 Januari) dock sednare ankommit till Helsingfors. I fall det nu likväl ej vore fallet, vill jag hör med några ord återupprepa hvad detta skrifvelser innehölls. Den cheque som min vän i Stockholm sändt mig, önskar hon ej hafva återbetald från Finland. Denna affär reglera vi sednare oss emellan. Ända till Juli månad är jag säkert ej i behof af peningar från Finland. Detta är lyckligt ty koursen r ej fördelaktigt för att ej tala om andra svårigheter. Man måste räkna att bref behöfva 3 a 4 veckor för närvarande mellan Finland och Schweiz. Jag erhöll ett härom dagen – öfver Torneå öppnadt af censuren men dock afsändt emedan det ej innehåll annat än aldeles personliga nyheter. Efter jag nu dock skrifver detta rader ville jag bedja Professorn i allt korthet låta mig veta huru mina affärer stå, ty i de gamla redovisningen befinner sig min löfvande räkning ännu i Wasa-Bank. Det är ingenting som brodskar men jag är nu engång ett gammalt vanedjur och brukar afsluta hvarje år med att innesluta alla dertill hörande affärer i ett couvert. Jag har dragit försorg om att den notarie jag här gifvit uppdrag att omhändertaga mitt lilla hem (i händelse af min död) genast skall derom underrätta såväl Professorn som min testament-executor i Helsingfors. Allt är enkelt och klart och jag hoppas intet obehag kommer att uppstå för några menniska. För ögonblicket är jag emellertid frisk och återställd från en elak ”Grippe” som höll mig sex veckor instängd. Med ännu ett hjärtligt tack för allt besvär jag under året 1914 förorsaket förblifves jag Professorns varmt tillgifna gamla vän.

Augusta von Becker

Villa Paradis 18 Mai 1915 Vevey Suisse

Högtarade herr Professor

Denna gång vill jag i betraktande af förhållandena, sända mina lifsattester och fullmakter tidigare än för, och likväl tänker jag att de troligen ej inträffa innen Professorn lemnat Helsingfors ifall skäriboarna denna sommar kunna njuta af sina villor. Det gjorde mig nemligen ondt om lyftandet af mina pensioner föranladde en resa till staden. Ehuru Schweiz är fullkomligen neutralt känna vi dock djupa återverkan af kriget rundt om man lefver i en sådan spänning att det fordras mer än mensklig kraft för att ej blifva nervös (något som jag annars ej har anlag för). Hvad mina affärer beträffa tänker jag att det år bäst att ej ännu sända någon cheque. Jag kan godt lefva till hösten utan tillskott från Finland och vi skola hoppas att till dess frid och so herrska öfverallt. För närvarande ville jag således blott bedja Professorn att godhetsfullt insätta mina pensioner på löpande räkning. Jag är frisk, men mina 78 år börja göra sig gällande: allt blir mig tyngde att utföra och jag måste bedja om öfverseende med dessa fattiga rader som mer än bristfälligt uttrycka min tacksamhet för alla Professorns mig bevisade godhet. Ett postkort att papperen riktigt kommit fram vore mig mycket kärt. Med vänskap och tillgifvenhet.

Aug. De Becker

Villa Paradis 12 Juni 1915 Vevey Suisse

Gode högtärade herr Professor!

I går på aftonen ankom kortet af den 30 Mai och i dag på morgonen det recommenderade brefvet af den 28 Mai innehållande chequen på 2000 francs. Jag är professorn oändeligen tacksam för att hafva afsändt densamma, ty det gamla ordspråket Snälheten bedroger visheten höll på allt besanna sig på mig. Jag ville nemligen i det längsta undvika att tillfredställa bankens höga fordringen och nu istället för att de skulle minskats hafva de ökats! Också tänkte jag just skrifva och bedja om samma summa, som Professorn med förutseende godhet redan afsändt. Ännu engång mitt hjärtliga tack derför! Denna summan förblir jag beskedligt i Vevey ty alla utgifter måsta undvikas. Detta är mig så mycket lättare, som jag detta år erhållit rätt till en liten terrasse utanför mina fönster och sålunda kan hafva mera luft än i den instängda våningen. Ofta har man ingenting att skrifva om och nu då så mycket af inherre vore att meddela – måste med tystnad förblygs allt som fyller själ och hjärta. Med ett innerligt tack för Professorns stora godhet förblir jag med vänskap och tillgifvenhet äldriga vännen.

Augusta de Becker

PS. Jag tror attt ett kort komma fortare fram än ett bref – derföre denna formas meddelande.

Vevey Villa Paradis 7 Oktober 1915

Högtärade herr Professor!

Det är längesedan jag skref och även då blott ett kort tillkännagifvande att Chequen lyckligt och väl ankommit. Tiderna uppfordra ej till korrespondens och i tidningarna tillrädes allmänheten att företrädevis blott sända kort emedan de blifva kortare experierade än bref. Det gamla ordspråket ”Hvad bitti göres det bitti hjälper” har föranledt dessa rader. Jag hade nemligen gerna till Jul åter haft en cheque på tvåtusen francs, förhållandena då äro alltför ogynsamma kan jag godt vänta ånda till slutet af Mai månad. I November skall jag försöka härifrån (öfver Stockholm) sända mina lifsattester jämte fullmakten. Slutelige ville jag ännu bedja Professorn hafva godheten att från Föreningsbanken anhålla om en redogörelse öfver mina den insatta medel. Ombytet af depositionen Wasa-Bank till kapitalräkning. Föreningsbanken har liksom lite blandat bort mig. Med ett hjärtligt tack för all mig bevisad godhet förblifver jag Professorns tillgifna oh tacksamma

Aug. De Becker

Villa Paradis Nov. 1915, Vevey Suisse

Högtärade Herr Professor!

Vår kommer jag nu åter med min sedvanliga bön om godhetsfull hjälpa i nöden. I dessa oberäkneliga tider vet man mindre än någonsin huru förhållandena gestalta sig och frucktan att möjligen en dag befinna mig utan de till lifvets nöftorst erfordeliga medlem föranlåter mig att bedja professorn vid tillfälle sända mig en cheque på (2000) tvåtusen francs. Att jag detta år kunnat hjälpa mig med mindre tillikat från Finland. Kommer fråmat deraf jag småningom hade lagt en liten summa å vida för förekommande sjukdom och dåd. En våren försigtigket är väl af nöden i ett främmande land den man rättmåtigt ej kan räkna på den minsta hjelp. Denna lilla fond har nuvarit min nåddnings planka men jag ville om möjligt ej tömma den till sista slanten. De nödiga fullmakterna jemte Brest-bevisan medfölja. Omöjligheten att skrifva hord man ville, tvingar mig att fatta mig kort. I hopp om att Professorn är frisk och varke förblifver jag med hjärtlig tacksamhet Professorns uppriktigt tillgifna åldriga vän.

Augusta von Becker

11 Decembre 1915 Villa Paradis

Högtärade herr Professor!

I dag blott några rader på ett hälskar för underrätta att chequen på 2000 francs riktig kommit mig tillhända. I anseende till summan kommit en kort fortare fram än ett bref. Detta som ursäkt ett ej hafva skäpet ett ordentligt bref. Jag är Professorn af hela hjärta tacksam för det godhetsfulla ombesörjandet af ruma affäire och för allt besvär jag åter fororsakat men – måste denna sendning nu räcka längre an vanligt, ty utom de 400 fr. Som chequen kostade i Finland, fick jag kär yttermera betala 200 francs derför. I Paris betalas nog 2000 francs, men i omvecklingen förlorar Franska banken 10:, således 200: fres på 2000:. Nåh! Jag är ej den andra som lider. Så ger ilta väl. Säge ordspråket och för ögonblicket är jag nu väl försedd. Efter fjorton dagars ovanlig köld för här, andrar till 10 grader under natten, hafva vi nu 10 : 12 grader värme. Med ännu de uppriktigaste tacksägelsen för mig försedd godhet förblifva jag Professorns djupt förbanda och varmt tillgifnelse vän.

Augusta von Becker

Villa Paradis 15. Jan. 1916,

Högtärade Her Professor!

Af det i dag erhållna brefvet daterat 31 December 1915 ser jag att mitt brefkort af den 11 December 1915 (Innehållande anmälan om att chequen på 2000 francs viktigt kommit mig tillhanda) ej anländs till Finland. Måhända har kortet likväl sednare funnit sin väg tils Professorn? Om ej så vill jag i största korthet här säga att utom de 400 francs som chequen i Helsingfors kostade jag yttermera här fick betala 200 francs för kurs-skilnaden på Paris. Om någonsin, så är det berättigat att citera franska kommer fråmat bref att jag småningom had lagt en liten summa å sida för förekommande sjukdom och död. En sådan försigtighet är väl af nöden i ett främmande land, der man rättmätigt ej kan räkna på den minsta hjelp. Denna lilla fond har nu varit min såddnings planka men jag ville, om möjligt ej tömma den till sista slanten. De nödiga fullmakterna jemte Brest-bevisan medfölje. Omöjligheten att skrifva hord man ville, tvingar mig att fatta mig kort. I hopp om att Professorn är frisk och tack förblifver jag med hjärtlig tacksamhet Professorns uppriktiga tillgifna åldriga vän.

Augusta von Becker

Villa Paradis 4. Sept. 1916, Vevey Suisse

Mer och mer öfvertygad om att bref förkommit tillåter jag mig att ännu en gång besvära Professorn med mina fattiga rader. Den 25 Mai sände jag härifrån öfver Sverige lifsattester och fullmakter till lyftandet af mina Pensioner brefver var recommenderad och hoppas ja sålunda att det ankommit – men som jag till början af Juli månad förgäfves väntade på ett litet post-kort att så vore fallet, skref jag ånyo dem 4de Juli ett bref till Professorn af ungefär samma innehåll som det förutgående.Dock äfven härpå har jag intet svar erhållit. Tiderna äro alfversamma och postgången mer eller mindre osäker. Som jag dock gerna ville veta huru mina affärer stå, tillåter jag mig att ännu en gång vända mig till Professorn för att få upplysning härom. Jag är lyckligtvis ej ögonblickligen i behof af pengar - kan tvårtom lugnt vänta (i hopp på bättre tider) till Mars eller April 1917 utan tillskot från Finland. - men – känslan att ej alls veta huru mina äffarer den bortan stå början ingifva mig en viss oro. Jag lefver sparsamt tillåter mig naturligtvis dock altt hvad till livets nödstorft hören som gamla Leithes sade – dock det vore som sagt lugnande att veta hvarpå jag sednare, när allt skall reglens, kan räkna. Jag är frisk och ehuru kommen till mit åttionde år, är jag likväl gud vare lofc – utan alla ålderdomskrämpor. - Lite ensam kännes det väl stundom ty äfven bland de få bekanta jag här så småningom erhållet har döden skörtat. Beklagligtvis kan jag ej skrifva om det som nu för tiden tager tid och tankar i anspråk. Jag vill hoppas det bästa för mitt fosterland och de kära vänner jag ännu der äger. Med uppriktiga ursäkter för det besvär jag förorsakas, förblir jag med tacksamhet och hjärtlig tillgifvenhet Professorns åldriga vän.

Aug. De Becker

Villa Paradis a Vevey 2 Mai 1916 Suisse

Högtärade Herr Professor!

Trotts krig och dennes följande elände i tusende formen går tiden sin orubliga gång: snart är åter Juni der och med den nödvändigheter att inskicka mina fullmakter och beviset att jag ännu tillhör denna verld. Min gamla vän i Stockholm, som allt sedan krigets början så troget besörjt dessa mina papper till Finland vält lyckligtvis allt fortfarande bevisa mig denna vän-tjenst. Sålunda innesluter jag hos de vanliga två Julimakterna jemte lifsattester och hoppas att de komma väl fram. Genom goda vänners förmedling har jag lyckats ställa mina affärer sålunda att jag troligen ånda till krigets slut kan undvara listsändandet af mina model från Finland. Engång måste det väl dock åter blifva fred och normala förhållanden inträda. Under denna vänte-tid ville jag nu bedja Professorn godhets-fullt så min kapital-räkning i Föreningsbanken insatta de medel under tiden tillfalla mig. Mitt väl llilla hem här i Vevey utgör en tillfyllest görande garanter för hvad jag nu lefver. Sedan fjorton dagar vandrar jag nu på mitt 80 år – hittills lyckligtvis utan annat ondt än en viss trötthet som ju är oundvikligt vid denna ålder. Efter en lång och kallt vinter hafva vi åter ändteligen sommar och jag njuter af min lilla terasse – i verkligheten ej större en en baleon men som tillåter mig att sitta ute och hafva frisk luft utan att lemna hemmet. ”Contentement passe richesse!” säger ordspråket. Härifrån vore väl mycket att tala om – dock – under nuvarande förhållanden måste det förblifva – oskriftort. I hoppa om att dessa mina fattiga rader må finna Professorn vid god helsa och om möjligt med utsigt att få tillbringa sin sommar på Tvärminne förblifven jag med uppriktig tacksamhet och vänskap Professorn tillgifna

Aug. De Becker

Villa Paradis a Vevey 12 September 1916

Högtärade herr Professor!

Med omgående skyndas jag tacka för det just erhållna brefvet med innesluten redovisning från Föreningsbanken. Beklagligtvis hade mitt tredje bref redan en vecka tidigare afgått till Finland. Den lugnaste menniska blir sluteligen nervös under inflytande af detta förfärliga werlds krig. Allt förekommer en upp och ned vändt och lättnaden att uttala sig är ej tillåter. Jag kan blott bedja om ursäkt för det besvär jag ånyo förorsakat af uppnade uttrycket af min djupa tacksamhet för Professorns enorma godhet emot mig gamla vän.

Aug. De Becker

Villa Paradis 12 Nov. 1916 Vevey Suisse

Högtärade herr Professor!

Sent omseder kommernu ändteligen den af Professorn önskade photographien af min aflidne broder Adolf. Jag hoppas at det ej är för sent för den tillernade publikationen af Universitetets lärare jemte deras portraiter. Denna copia är tagen af en större photographie som jag äger af Adolf och förekommer mig måhända derföre rätt medelmåttig. Ansigt uttrycket är vida mera lefvande och sympatiskt på den stora bilden, men likheten ät ja der i alla fall. Många ursäkta och hjärtliga tacksägelser för Föreningsbankens redovisning, såväl den som Professorn skickade, som den Föreningsbanken afsände hafva båda ankommit. Snart är åter tiden inne för lyftandet af mina pensioner. Jag skall ännu denna gång försöka sända de dertill nödiga papperen öfver Sverige, ty det går dock betydligt fortare och måhända ocksa säkrare. Härifrån vore allt mycket att tala om – men – det måste blifva oskrifvit tider har blifvit mycket dyrt här och mångt och mycket står ej ens allt få för pengar. Med ännu de hjärtligaste tacksägelser för alla Professorn godhet. Förblir jag Med vänskap och tillgifvenhet.

Augusta von Becker

Villa Paradis 24 Nov. 1916, Vevey Suisse

Högtärade Herr Professor!

För omkring fjorton dagar redan afsände jag ett bref innehållande den af Professorn önskade photographien af min aflidne broder Adolf. Jag hoppas den framkommit och ej för sent för sitt ändamål – slåhånda komma likväl mina här inneslutna lifsattester och fullmakten tidigare, ty det taga vägen öfver Stockholm. Denna gång ville jag nu bedja Professorn godhetsfullt sända mig en cheque på tvåtusen (2000) francs. Föreningsbanken var fordom i communication med den härvarande banken ”Credit du deman”, men om den nu föredragen annu schweizisk Bank är det naturligtvis lika bra. Denna sändning trädskar ej jag har tillräkligt för att lefva af ånda till Mars månad och i nödfall till och med något längre men i anseende till den långsamma fortgången nuförtiden önskade jag dock hafva summan tidigare än så här. I ett bref till Helena Westermarck bad jag henne om utförandet af en liten comission för mig. Jag nämner härom emedan ifall hon lyckats utföra mitt uppdrag hon komma att vända sig till Professorn för erhållandet af de dertill nödiga medlen. Trotts allt det myckna man hade att skrifva om förblifva brefen dock nödtvunget intet sägande. I hopp om att detta raden må finna Professorn vid god helsa förblir jag med tillgifvenhet Professorns djupt tacksamma åldriga vän.

Augusta de Becker

Villa Paradis 29 Nov. 1916, Vevey Suisse

Högtärade Herr Professor!

För knappt en vecka sedan jag sände jag härifrån öfver Sverige fullmakter och lifsattester till lyftandet af mina pensioner och likväl var jag oirig tvungen att åter till min stora ledsnad fall Professorn besvänlig. I dag morgonen erhöll jag nemligen plötsligen kallelse att infinna mig ”au Grosse Municipal” med alla mina legitiomations papper emedan det befanns att mitt pass förlupit. Jag hade trott mig ännu hafva ett år tillgod. Man var emellertid ganska artig och uppsköt till sednare att låta mig betala den pligt jag gjort mig skyldig till. I följd skynder jag nu ett med omgående bedja Professorn hafva godheten att så kort som möjligt besörja mig ett nytt pass på 5 år (i utbyte af det gamla som jag här bilägger). Det blir nu väl mitt sista i detta lif! Ombyte af väderlek har hingat mig läte hosta och snufva – dock lyckligtvis ingen riktig sjukdom också hoppas jag att om några dagar vara i mitt gamla igen. Med uttrycket af de varmaste tacksägelser i förut förbli jag Professorns hjärtligt tillgifna åldriga vän.

Augusta von Becker

Villa Paradis 23 December 1916 Vevey Suisse

Högtärade herr Professor!

I största hast några rader för att underrätta det chequen på tvåtusen francs i går afton anlände vist så snabbt har under dessa krigstider – ännu ingen sändning ankommit. Min varma uppriktiga tack för Professorns godhetsfulla ombesörjande deraf. Jag erhöll summan utan allt afkortning emedan chequen var tagen pås schweizisk Bank, och alla kostnader betalade i Finland. Det är dagen före julafton och till ock ned i mitt lilla och tysta hem är allting mer eller mindre upp och nedvändt derföre blott dessa få rader. En annan gång ett ordentliga bref. Med vänskap och tacksamhet.

Aug. De Becker

Villa Paradis 21 Janvier 1917

Högtärade herr Professor!

Med omgående skyndar jag allt på det hjärtligaste tacka för det just erhållna vänliga brefvet innehållande redovisningen öfver mina afärer under år 1916 (beklagligtvis) det gamla passet som ej kan förnyas. Utan egentligt sjukdom har jag dock sedan flere veckor – i anseende till den för här ovanligt kalla vintern nödgats hålla mig inne. Men i morgon ifall väderleken det tillåter skall jag dock försöka gå till Greffe Municipale för att reglera min situation som ”Vagabonde”. Det är nuförtiden en hel resa för mig att fara till Lausanne men om det ej kan undvikas så måste jag ju finna mig deruti. Adolfs photographie skall jag om möjligt samtidigt besörja. Som det är sondag i dag kan intet företagas. För att likväl ej för summa tid afsänder jag åtminstone detta kort med underrättelse om att allt riktigt kommit mig tillhanda. Jag tänker att Professorn strax efter afskickandet af redovisningen erhöll mitt bref med (sana josta ei saa selvää) om att chequen på 2000 francs med tacksamhet af mig emottagit. Härmed vore nu allt berört som angår afärerna. Ju tryck åsyter och erfarenheter måste förblifva oberörde tills engång åter frid och god vilja härskar bland menniskorna I tacksamhet med vänskap och tillgifvenhet.

Aug. De Becker

Villa Paradis 15. Mars 1917, Vevey Suisse

Min Gode Högtärade Herr Professor!

Under det lifliga intrycket af det just erhållna brefvet af den 22 Februari skyndar jag att genast bevara detsamma. Jag ser att beklagligtvis bref och kort förkommit. Adolfs photographie sände jag för andra gången – men på inrädan af erfarna personen utan hvarken bref eller något skrifvit blott recommenderat Måhände kan det dock sednare kommit Professorn tillhanda? Redovisningen från 1916 kan jag med tacksamhet erhållit och också härför skrifvit och tackat men som det ej framkommit sänder jag för ett nytt intyg derpå. Öfver ett kort som jag skickade tyckes också kommit på vilko-vägar. Deron lönar ej modan tala ännu ett hjärtligt tack för Professorns godhet att försälja min rätt till uga akties i Nord-Banken och i Wasa Bank. Att jag undvikes att om möjligt låta skicka mig en cheque under dessa tiden har sin orsak deruti att det är långt fördelaktigare att betala här en hög ränta för en lånad summa än att förlöra omkring hälften af det erhållna på kassa. När engång frid åter herrskas på jorden skall jag bedja om en större summa för att åter ställa akt på rätt. Passhistorien har gifvit mig ganska mycket bråk. Lyckligtvis har jag haft goda och inflytelserika vännen som själft mig tillrätta annons hade jag mäst fara till Prem som under närvarande förkallande varit mig omöjligt sedan början Januari hafva vi nemligen haft en sådan sträng vinter som jag aldrig påminnes mig hafva upplefvat den i Vevey. Utan att egentligen varit sjuk har jag dock nödsats hålla mig enne under tvenne månader och mera än 12 ä 14 gr. Celius kunde trotts eldning ej betål i summen. Nu hafva vi visserligen t 4 a 6gr ute men så att säga utan sol. Regn och fukt och till och med snö ånda till början Mars. Lyckligtvis hade jag kunnat förre mig med kol-förråd för vintern men ja bäst är att hålla sig till ordspraket ”A chaque jour suffit sa peine!” Ja förhållandena äro öfver hela verlden förandrade och lättnaden att meddela sitt hopp och sin fruktan är en betagen. För att ännu återkomma till passhistorien så har jag ej erhållit ett nytt endast en tillåtelse af ambassaden i Bern att få vistas i Vevey tills jag då kriget uppkör kan få ett nytt och regelmasigt ifalls från Finland men denna tillåtelse ett lefva i Vevey tillåter mig ej att t. En resa till Nizza ifall Adolf ännu vore vid lif – efter annans ändra vitelseort. PS. 16 Mars jag skref detta bref i går akte och i dag hämtade tidningen stora nyheter Jag tvekade att ögonblick att afsända detta mitt bref min som omkring tre a fyra veckor äro af nöden innan detsamma kan hinna tills Finland så vill jag dock afskicka ännu engång ett varmt och hjärtligt tack för allt Professorns stora godhet emot åldriga vännen.

Aug. De Becker

Villa Paradis 18. Mai 1917, Vevey Suisse

Högtärade Herr Professor!

Ännu en gång vill jag begagna mig af min gamla väns godhet och sända mina innesluta fullmakter och lifs-attester öfver Sverige. Communicationen medan Finland och Schweiz är nuförtiden verkeligen alltför långsam. Ett just erhållet post-kort af Helena Westermarck hade behöft en månad för att komma till Vevey och ett bref af mig till henne två månader! Jag undrar om Adolfs härifrån ångs afsända photographie dock åndteligen kommit Professorn tillhanda? Af tidningarna har jag blifvit underrättad om de stora tilldragelser som ändrat mycket i Finland – Ett intyg för tre månader sedan af tyska ambasadören i Bern har här neglerat min situation som ”Pass-lös” men blott för ett år fråmat och med uppfostran att så kort sig göra låter förre mig med ett ordentlig Pass på 5 år. Jag vike nu bedja Professorns godhetsfullt hålla detta i minne och då finska myndigheterna äro lagligen istånd att utfärda Pass för på utrikes ort befintliga landsmän – ombesörja detta viktiga document – Hvad för öfrigt mina affärer vidkommer önskar jag ännu tills vidare ej hafva medel hitsända. Jag kan ännu lefva med hvad jag här har till inemot Jul och vi skola hoppas att till dess förhållandena äro gynsammare för peninge-transaktioner. Härifrån vore väl allt mycket att tala om – men – alt tiga skadar aldrig säges ordspråket. I förra veckan inträdde jag i mitt 81 år. Dåjag undantagen en viss döfhet på ena örat som jag tror en följd af den ovanligt kalla och långs vintern kan jag ej beklaga mig öfver såkallede ålderdomskrämpor. Naturligtvis är sinnet medtryckt af detta olyckliga krig men det är känsla gemensam för gamla och unga. I hopp om att detta mina Pappern måtte lyckligt och väl komma fram, önskar jag Professorn en så god och lycklig sommar som förhållandena det tilllåta och förbli med vänskap och tillgifvenhet Professorns tacksamma

Augusta von Becker

Villa Paradis den 15 September 1917 Vevey Suisse

Högtärade herr Professor!

Sedan det vänliga brefvet af den 22 Februari (och som ankom den 15 Mars) har jag inga underrättelser haft. Jag besvarade detsamma den 16 Mars med omgående. I mitt svar omtalade jag de svårigheter mitt passlösa tillstånd förorsaket mig. Sednare sände jag ånyo en photographie af Adolf, hvilken jag recommenderade utan att bifoga något skriftligt sluteligen skickade jag öfver Stockholm den 18de Mai de sedvanliga fullmakterna och lifsattesterna jemte en förnyad anhållan om, att då de politiska förhållandena det tillåta hitsända mig ett nytt pass på 5 år. Ehuru det nu är föga troligt att jag kunde fira min 85 födelsedag, så är det dock bäst att begagna sig af den längsta tillåtelse passet kan förlåna. På allt detta här jag nu ej haft något svar. Måhända under dessa osäkra tider – hafva mina fattiga rader aldrig kommit fram. Från föreningsbanken deremot hade jag en kort redovisning daterad den 14 Juli 1917 och som afslutade mina den deponerade medel intill den 1sta Juli 1917. Det vore mig nu en stor glädje om Professorn godhetsfullt ville sända mig endast ett brefkort med underrättelse om 1o Adolfs för andra gången sända photographie ankommit och 2o om det väl vore möjligt att förskaffa mig ett ordentligt pass. Den i December 1916 genom goda vännens förmedling – af ryska ambassaden i Bern utfärdade tillåtelser af fri vistelse på ett år utlöper med Januari månad 1918. Med de uppriktigaste ursäkter för det besvär jag åter bereder Professorn förblir jag med vänskap och tillgifvenhet Professorns tacksamma:

Aug. De Becker

Villa Paradis 22. November 1917 Vevey Suisse

Högtärade herr Professor!

Trotts de tunga och underbara tider vi lefva uti, går dock tiden sin jemna gång framåt och vi hafva snart åter den 1sta December då papperen till lyftandet af mina pensioner böra vara i Helsingfors. Den 20 Januari erhöll jag sista brefvet af Professorn med underrättelse om möjligheten att för mig erhålla att nytt pass. Genom vänners förmedling lyckades jag emellertid af dåvarande ambassaden (ryska) i Bern erhålla en sorts tillåtelse denna tidrymd år nu snart till ändeligen. Om derföre de förandrade förhållandena i Finland det tillåta, ville jag nu ånyo bedja Professorn godhetsfullt ombesörja mig ett ordentligt pass (om möjligt som fordan på 5 år) Att de tre bref, ett kort samt en (för andra gången) afsänd recommenderad photographie af Adolf ej kommit Professorn tillhanda antager jag numera för afgjort. Tillfölje häraf har jag åter upprepat hvad de förlorade brefven meddelade sista bref var daterat den 15de September. I hopp om bättre lycka vill jag sända dessa rader (jemte inneslutna fullmakter och lifsattester) öfver Sverige. Lyckligtvis kan jag för närvarande undvara allt penninge-tillskott från Finland. Då detta blir nödvändigt skall jag nog i tid derom underrätta. Med de varmaste tacksägelser för Professorn godhetsfulla hjelp förblir jag med vänskap och tillgifvenhet.

Aug. De Becker

Villa Paradis 5 Fevrier 1918 Suisse

Min gode Högtärade Herr Professor

I detta ögonblick anländer regeln på de 1000 francs afsända den 3 Decembre! Och utan att inränta allt jag inkasserat summan, skyntar jag att genast derom underrätta. Ehuru jag ej var i behof deraf för närvarande, är jag dock oändeligen glad och lycklig att åtminstone summan ej gått förlorad. Jag finner ej alls för allt den tacksamhet jag känner för Professorn stora besvär och oändeligen godhetsfulla omsorg med mina affärer – Ja, tack af uppriktigaste, varmaste hjärta! Sedan omkring en vecka hafva våra tidningar här gifvit utförliga underrättelser om förhållandena i Finland. Hvad jag känner är obeskriftlig. - Men – vi äro också på god väg här i Schweiz att upplefva detsamma. Fruktan att detta mitt bref ej skulle ankomma föranlåter mig att ej omtala och närmare beröra förhållanden, som dock vore af intresser. Man har sålänge talat: religion – theologie – orthodatie etc. Etc. - men att yrka på att den förvandlades till moral – tils hederliga menniskor – så enkelt högt och klart hafva de som haft religions undervisningar om hand ännu ej kommit. Jag vet ej hvad som är större i mitt sinn : Min sorg öfver Presternias oförmåga att vårda samveter heliga gläd i menniskornas hjärtar eller mitt med lidande med deras dumhet (för att ej säga förakt när undervis är blandad med skrymter). Jag måste ännu bedja om ursäkt för denna min ”Philippiques” mot prästerna men deraf hjärtat är fullt löper numera (eller pennan) öfver. För att ännu kunna begagna mig af dagens (ens saa selvää) vill jag här sluta mitt bref. Med ännu de uppriktigaste tacksamhet förblir jag Professorns varmt tillgifna åldriga vän.

Augusta de Becker

P.S. Juckt återvänd från Banken vill jag tillägga alt jag inga vidare haft för chequen.

Villa Paradis 6de Februari 1918 Vevey Suisse

Gode högtärade herr Professor!

I min iver att så kort som möjligt underrätta att chequen ankommit glömde jag att bilägge det sedvanliga intygget öfver viktigheter af den erhållna redovisningen. Med många ursäkter för min glömska åtföljer här dett dokument. Jag hoppas dessa rader måtte komma Professorn tillhanda men nuförtiden törs man ej räkna på någonting. Så godt som dagligen stå telegrammen i tidningarna öfver tilldragelserna i Finland. Det är förfärligt. Gud skydde och bevare vårt arma land!

Med tacksamhet och tillgifvenhet

Aug. De Becker

Villa Paradis 4de Mai 1918 Vevey Suisse

Högtärade herr Professor!

Dessa rader äro blott en sorts ”Noaks dufva”, för att underrätta att jag lefver och är frisk, men oförmögen att insända hvarken lifsattester eller fullmakter tills lyftande af mina pensioner. Sedan månader har post-förbindelsen mellan Finland och Schweiz upphört och min gamla vän i Stockholm vågar ej heller mera åtaga sig att förmedla afsändendet af mina papper. Lyckligtvis behöfver jag ej pengar nu och kan vänta lugnt till 1919. De osäkra politiska förhållandena tvinga mig att vara så kort som möjligt. I hopp om att dock småningom bättre tider vandras, tecknar med vänskap och tillgifvenhet

Aug. De Becker

PS. En finsk tidning och ett oändeligen välkommet bref af Helena Westermarck hafva ankommit genom Tysk förmedling, men denna väg står ej öppen för mig.

Villa Paradis 25 Juni 1918 Vevey Suisse

Högtärade herr Professor!

Communicationen mellan Schweiz och Finland är nu ändteligen åter öppnad och jag begagna mig genast deraf för att bedja om förnyad godhet af Professorns mångåriga vänskapstjenet beträffande lyftendet af mina pensioner. Jag bilägger här de dertill nödiga papperen. Tack vare goda vänners bistånd kan jag ännu undvara penninge tillskott från Finland och önskade insätta de utfallande pensionerna på min löpande räkning i Föreningsbanken naturligt måste jag sednare söka godtgöra den godhet som nu bevisas mig, men jag väntar så länge jag det kan att låta hitsända em cheque i anseende till de numerande kurs-förhållandena som öfverallt blir här ju längre kriget dröjer, allt dyrare och svårare att lefva alla Lifsförnådenheter blifva en tillmåta (och mängt och mycket står ej alls allt fås). Anthraeite och red hafva uppnåt omöjliga priser – tusen kilos af den förstnämda varan kostar nu 332 francs! Och en famn red 240 francs! För att hafva min lilla våning varma under vintern vore jag i behof af 3000 kilos men först och främst kunde jag ej göra en sådan utgift och för det andra så erhållen hvarje enskild blott tredjedelen af likt behof. Jag har nu köpt en famn red och måste nöja mig med att elda blott tvenne num. Lyckilgtvis har jag dock fått vara frisk trotts alla inskränkningar. Correspondensen är visserligen frigifven men dessa tider har lärt också den mest meddelsamma natur allt fatta sig kort. I hopp om att dessa rader må komma Professorn tillhanda och med mina varmaste tacksägelser i förut, förblir jag med vänskap och hjärtlig tillgifvenhet.

Aug. De Becker

Villa Paradis 16 Augusti 1918, Vevey Suisse

Högtärade Herr Professor!

Då ändteligen correspondensen mellan Schweiz och Finland åter blef tillåten begagnade jag mig genast deraf och afsände den 25 Juni de sedvanliga papperen (fullmakten och lifsattester) till lyftandet af mina pensioner. För mera säkerhetskull recommenderade jag min sändning. Då emellertid den under Juli månad mig från Föreningsbanken vanligen tillsända redovisningen på min dervarande kapitalräkning uteblifvit och jag ej heller erhållit något tecken att Professorn fått mitt recommenderade bref så har en vis oro bemäktigat sig mitt sinne och ingifvit mig tanken att måhända de olyckliga tilldragelserna i Finland äfven haft inflytande på min economiska ställning. Jag vore derföre oändeligen talsam om Professorn godhetsfullt med ett har ord på ett post-kort ville lugna mig att allting i detta afseende är ungefär som förr. Tiden – ju längre kriget varar kännes mer och mer tung och tryckande. Härtill kommer ännu en svår epidemie (grippe) som sedan veckor hemsöker hela Schweiz. Det ät isynnerhet bland de unga som dödligheten är stor. De högt histfälliga noticer som då och då stä i härvarande tidningar ärö ej heller för att fylla mitt hjärta med hopp och glädje. - Aut detta gör att jag början känna tyngden af mina fyllda 81 år. Hittils vänte jag så att säga , ej hvad ålderdom ville säga men nu tyckes den vilja komma med makt. Icke som skulle jag vara sjuk dock allt sundt om har för mig antagit en annan prägel. Jag är ej för närvarande i behof af pengar. Jag skall nog i tid skrifva då detta blir nödigt. Sommaren detta år har här varit oändeligen varm och vacker. Jag hoppas Professorn ändteligen åter kunnat njuta af sitt kära Tvärminne. Med ännu de uppriktigaste tacksägelser för all mig bevisad godhet tecknar med hjärtlig tillgifvenhet och vänskap.

Aug. De Becker

Villa Paradis 16 October 1918 Vevey Suisse

Högtärade herr Professor!

Villa Paradis 3. november 1918, Vevey Suisse

Gode, högtärade Herr Professor!

Efter 7 sorger och gg bedrifvelser ankom i går Professorns efterlångtade kommenderade bref af den 23 October. Mitt varmaste hjärtligaste tack derför! I anseende till de förfarliga tider Finland genomlefvat och i min totala okunnighet om de af mig afsända brefven ankommit eller g-var det ja naturligt att en viss oro bemäktigade sig mitt i det hela taget lugna temperament. Professorns post-kort i Augusti likasom Brefvet i September (som går-dagens bref omnämnes) har jag aldrig erhållit dock allt är bra, som sluter bra – säger ett gammalt ordspråk och jag är sålunda lugn och lycklig öfver att min lilla förmogenhet ännu finns kvar. Då jag för omkring 30 år tillbaka lemnade Finland tog jag med mig som en sorts nödpenning en (sana josta en saa selvää) jemvågs obligation hvilken min aflidne broder Frans i tiden besörgt mig. Den var garanterad af England, Frankrike och Tyskland. Couponnerna betalades mig utan afdrag under denna långa tidrymd i de olika ländernas mynt för ögonblicket har ju obligationen förlorat allt vände men bankerna här hafva dock lugnat mig med hopp om allt_då engång Frid på jorden åter herrskas densamma återfunne gällande kraft. ”Qui vivra, verra!” Schweiz är fullt af fremlingar som förlorat allt hvad de ägt. Ingen generar sig mera att erkänna begränsade tillgångar. Af alla de umbäranden kriget medfört är för mig det makt kännbara ”de rationnement du compustible”. Ingen har nämligen rättighet till mer än en tredjedel af det han fördom förbrände. Följden häraf är att jag blott kan elda ett par. Också detta får man lära sig att tära – i hopp om bättre tider! Härifrån vore så mycket att tala om men under närvarande förhållanden är del bäst att hålla sig till det nödvändiga. Jag känner mig oförmogen att utrycka all den tacksamhet mitt hjärta känner för den godhet Professorn visat mig och nåt sinne betungas af känslan att missbruka en sådan oändlig godhet – genom inköpet af de nya aktierna förenklas tycker jag mina äffarer. I början December skall jag ännu insända mina (sana josta ei saa selvää) och lifsattester till Professorn. Huru jag sedan vidare skall förhålla mig till erhållandet af mina medel derom ville jag bedja Professorn att godhetsfullt undervika mig_ty_jag vet ej alls huru underhandla med en Bank. Mina 81 år göra sig gälland_ allt som fordom var lätt och naturligt är blefvet mig en tung börda. Trotts den svära Epideimie som utan månades hemsöker hela Schweiz har jag förvara frisk – den skördes mest unga lif mellan 20-40 år. Allt publikt lif har så att säga upphört skolorna äro stängda_alla sammankomsten förbjudna (theater etc) till och med den offentliga gudstjenster i kyrkorna ör inställd. Också härvidlag hoppas man på bättre tider. Med den upprepade försäkran om min tacksamhet förblir jag med djupa och samt tillgifvenhet Professorn åldriga vän.

Aug. De Becker

Villa Paradis 6 October 1918 Vevey Suisse

Högtärade herr Professor!

Trotts mitt uppriktiga önskan att ej falla besvärligt är dock oron öfver mina stackars affärer för stor för att jag kunde motstå frestelsen att ännu en gång försöka erhålla några lugnande rader i detta hänseende. Jag är nemligen fullkomligt okunnig om Professorn erhållit med recommenderade bref af den 25 Juni innehållande mina fullmakter och lifsattester. Den 16 Augusti afsände jag ännu ett postkort med för frågan om mitt recommenderade bref ankommit men förgäfves har jag tills dato väntat ett kvar på dessa missioner. Jag är ej nu i behof af pengar: en god vän har arrangerat så för mig att jag lugnt kan invänta nästa vår-sommar utan penninge tillskott från Finland. Skulle jag emellertid dess förennan kallas bort är mitt lilla hem en tillfyllest görande borgen för att ingen blefve lidande vid mitt frånfälle. Jag räknar på Professorns godhetsfulla öfverseende för dessa bristfälliga rader och hoppas på några upplysande ord så snart förhållandena det tillåta. Med vänskap och tillgifvenhet alltid Professorns tacksamma:

Aug. De Becker

Kirjeenvaihtoa liittyen Alexander von Beckerin nimittämiseen ulkoministeriön virkamieheksi Lontooseen:

Suomen Senaatin Ulkoasiain Toimituskunta Helsingissä 20 marraskuuta 1918

Herra Tohtori Holsti, Lontoo

Suomen senaatti on marraskuun 12 päivänä tapahtuneessa esittelyssä päättänyt että Lontooseen on toistaiseksi asetettava kauppa-asiamiehen toimi Suomen etujen valvomiseksi Englannissa, etupäässä elintarpeiden mutta muidenkin kauppatavarain raaka-aineiden ja teollisuustuotteiden hankkimista ja Suomeen lähettämistä varten. Samalla on senaatti nähnyt hyväksi määrätä Herra Alex v. Beckerin hoitamaan puheenaolevaa kauppa-asiamiehen tointa toistaiseksi ja määrännyt, että Senaatin elintarvetoimituskunnan varoista on kuluvan vuoden loppuun asti suoritettava tarpeellinen määrä kauppa-asiamiehen palkkaukseen ja muihin toimen aiheuttamiin menoihin yhteensä 2550 puntaa, sekä sen lisäksi todelliset matkakustannukset ja päiväraha kauppa-asiamiehelle ja apulaiselle matkoista. Tämän saa Ulkoasiaintoimituskunta täten kunnioittaen Teille ilmoittaa pyytäen Teitä tarvittaessa suosiollisesti olemaan Herra von Beckerille avullinen.

No. M/360/1918. December 18^th. 1918

Sir,

I beg leave to inform you, that the Finnish Government have appointed Mr. Alexander von Becker, a Finnish subject and since many years resident in Manchester, Commercial Agent to promote commercial relations between the United Kingdom and Finland. I should be much obliged to you if you could see your way informally to approve of this appointment.

I have the honour to be,

With the highest consideration,

Sir,

Your most obedient,

humble Servant

The Under-Secretary of

State for Foreign Affairs,

Foreign Office, S.W.1

No.208563/W/56

The Secretary of State for Foreign Affairs has the honour to acknowledge the receipt of Dr. Holstis letter No.M/380/18 of December 18^th regarding the appointment of Mr. A. Von Becker as Commercial Agent for Finnish Government and, in reply, begs leave to state that the matter is receiving attention.

Foreign Office,

December 21^st, 1918

Foreign Office

January 8^th. 1919

Sir,

I am directed by Earl Curzon of Kedleston to acknowledge the receipt of Dr. Holstis letter M/380/1918, of the 18^th ultimo, and in reply to inform you that due note has been taken of the appointment of Mr. Alexander von Becker, a Finnish subject, as Commercial Agent to promote commercial relations between the United Kingdom and Finland.

I am,

Sir

Your most obedient,

humble Servant

Dr. Borenius

Villa Paradis 28 November 1918 Vevey Suisse

Högtärade herr Professor!

Enligt mitt löfte skyndar jag att så fört som möjligt insända de till lyftandet af mina pensioner nödiga papperen. Jag hoppas de komma riktigt fram, ty i dessa oroliga tider vet man mindre än någonsin hvad morgondagen bär i sitt sköte. Werldskriget är ju nu slut men dyningarna efter stormen äro öfverallt kännbara. Härifrån vore oändeligen mycket att skrifva om, dock fruktan att möjligen mitt bref derigenom förfelade sitt mål, låter mig föredraga att blott hålla mig till mina enskilda små affärer. I går emottag jag ett postkort af Helena Westermarck och erfor sålunda att Professorn erhållit mitt bref af den 3 November. Allt tyckes mig ju nu vara på det klara Trotts den svåra epidemier La Grippe som allt fortfarande herrskar här har jag dock hittills fått vara frisk. Åldern gör sig likväl mer och mer kännbar. Min döfhet har också mycket bidragit att isolera mig. Utan plågor är jag ju dock lyckligare än många andra och förstår godt att de aftagande krafterna är naturens lag. Med ännu det varmaste erkännande för alla mig bevisad godhet och vänskap tecknar med sann och djup tacksamhet.

Aug. De Becker

Villa Paradis 14 Jan 1919 Vevey, Suisse

Högtärade herr Professor!

I går bringade mig posten det innehållsrika brefvet af den 30-31 December 1918. Notariatsafdelningens tryckta broskyr – som skulle öfversändes par korsband – behöfver ju långt längre tid – ifall den under detta osäkra och oroliga tider als kommer mig tillhanda. Min första – allt öfvervågande känsla vore nu att kunna uttala åtminstone en del af den oändliga tacksamhet som fyller mitt hjärta för all den så sällsynta godhet och vänskap som Professorn i snart fjorton år visat mig. Beklagligt vis kan jag ej finna de rätta utrycken derför. Detta sista år har åldera mäktigt inverkat på mig. Att skrifva ett bref har blifvit mig en reår och mödsam uppgift. De förfarliga beskrifningar man dagligen lärer i tidningarna öfver ”Bolsehivismens” framfart (jag hade sånär skrifvit framgångs har liksom förstenat min tänkande ande. Schweiz har småningom förvandlats till en tillflygsort för allt som andra nation ej vilja båga i sitt sköte - ”La Grippen” har ju visserligen ändtligen gifvit vika – skolorna äro sedan en vecka åter öppnade – men den vida farligare epidemien ”Le Bolehivisme” håller på att vinna insteg här. Hvarje land äger en ”bas fonds” af lastfulla fördersvade individes och dessa mörksensmakter hota nu öfversvämma också Schweiz. Njutningslystnad och lättja handad med hat och afund emottår ej de millionen som röfvade i Ryssland strös öfver Europa och isynnerhet öfver Schweiz förr att förföra och förderfva allt hvad civilisation och religion heter. Mer än engång hafva vi redan varit nära utbrottet af ”la guerre civile” och ingen vet hvad ännu framtiden bär i sitt sköte – eller jag ser att jag förirras mig på ett område som öfverstigen min synkrets. Jag bilägger här ännu för sista gången intyget öfver mina under år 1918 förvaltade affärer. Det är mig till mods som om jag kastat loss den sista linan som ännu fästade mig vid denna verld dock känslan af att jag uppfyllt mitt samvetes fordran att ej längre falla en så sjelflös natur som Professorns besvänlig detta är mig liksom en sorts tröst. Jag står ungefär som kou framför den målade grinden. Jag vet ej alls huru adressera mig till Banken – om till Direktionen? Eller till Notariatsafdelningen? Den utlofade broskyren kommer troligen att undervisa mig härvidtag. Föreningsbankens mig tillsända Förvaringsbevis (hvaraf Professorn i mitt namn undertecknat det andra exemplaret) bör jag ju nu sjelf här underteckna? Det är mig för tvärt och mödsamt att nu skrifva till Föreningsbanken och ville jag derföre bedja Professorn godhetsfullt i mitt namn fullgöra de formaliteter som härvidtag möjligen äro af nöden. Jag har tänkt inrätta mina affärer så att jag 1sta Juni och 1sta Decembre vid insändet af fullmakt och lifsattester då öfver anhölle om den summa jag för tillfället ansåga mig i behof af – allt beror ju mer eller mindre af kurs-förhållandena och hvilka politiska formen freden skapar. Med ännu de uppriktigaste tacksamhets betygelser förblir jag af hjärtat Professorns varmt tillgifna åldriga vän.

Augusta von Becker

Hilda Hartikaisen (os. von Becker) kirje Alma Fredrika Karjalaiselle (os. von Becker)

Melttusella 25.11.41

Hyvä sisko!

Rupesin tässä vähän kertomaan tämän puolen kuulumisia, kun Albertin vanhin poika Otto on kaatunut Vienan Karjalassa ja veljensä Lauri on ollut Helsingin sotilassairaalassa hyvin heikkona haavoittumisen takia, joka tapahtui hänelle jo toisen kerran. Albert meni toissa sunnuntaina katsomaan Lauria Helsinkiin ja viime sunnuntaina on kuultu että sotasairaalasta on ilmoitettu Kaaville että Lauri on kuollut, joten kärsimykset heidän kohdaltaan ovat sangen raskaat. Kun Albertti ei tiedä matkoilla ollessaan Oton kohtalosta vielä mitään niin kotiin tultua on hänelle toiset kauheat terveiset ja miten niistä terveellä järjellä selvinnee, kun nyt kotona ollessa Reino niminen poika tulee sotapalvelukseen jo joulukuussa niin kotiinei jää kuin yksi alaikäinen poika, kun Oton vaimokin on uhannut lähteä kotiinsa. Täällä pidettiin perukirjoitus äitimme jälkeen viime sunnuntaina. Kirjurina oli osuuskassanhoitaja Maunulainen ja rahat tuli arvioiduksi 2003:- johon sisältyy valtiolta tullut eläke 1543:- kun hautauskulut nousivat 2964:10 ja sairaskyyti Kuopion palokunnalle 540:- on vielä maksamatta niin laskettiin että minun osuus tähän summaan on 390:90. Albertin ja Olgan 195:45. jotka he lupasivat suorittaa. Olga ja Hanna saivat alusvaatteet, kengät ja mekot, täällä on vielä sänky, 2 pientä tyynyä, täkki, viltti, pesäpallo ja villatakki., jonka pidätin sinua varten. Tule käymään täällä, kuultavasti itsenäisyyspäivänä haudataan myöskin Albertin poikaraukkoja, koska silloin on taas sankarihautajaiset ja joita jatkuu. Jumala sen yksin tietää, milloin ne loppuvat.

Martti Virrantalon kirje Carl Ehrnroothille tod. Näk. 1990-luvulta

Maisteri Carl Ehrnrooth Helsinki

En tiedä käännynkö oikean henkilön puoleen asiassa, jonka ohessa selostan. Sain Ruotsista kaukaiselta sukulaiselta kirjeen, jossa hän pyytää lupaa saada ottaa sukunimekseen von Becker, joka hänen yhdeksännessä polvessa taaksepäin elänyt esi-isänsä on ollut. Hänen nykyinen sukunimensä Görnerup on kuulema peräisin äidin toisesta avioliitosta. Tämä nimenmuutto ei kuulema hänen mukaansa tuota Ruotsissa vaikeuksia. En tiedä. Aatelissuvun jäseneksihän ei pääse muuta kuin buologisen syntyperän mukaan. Lieneekö sitten nimen otto mutkattomampi asia. Tällaiseen haluaisin vahvistusta, että voisin informoida edelleen tälle herra Gert Görnerupille. Hän toimii Malmössä ostopäällikkönä koko Ruotsia kattavassa vesi- ja lämpöjohtoyhtiössä. Korvaan mahdolliset kulunne, jos kuluja tulee.

Kunnioittavasti

Martti Virrantalo (v. Becker)

P.S. Ruotsissahan tämä suku von Becker on sammunut jo vuonna 1831.

Vieno Salon (Johanna Aurora von Beckerin tytär) kirje Olli von Beckerille

12.1.09

Hei Olli!

Ehkä minä voin kirjoittaa noin sinulle, koska olen jo 80 vuotta kesällä täyttänyt. Olipa yllätys minulle, että joku Beckerin suvusta ottaa yhteyttä. Äidistäni Johanna Aurora von Beckeristä voin kertoa sen verran, että hänet pakotettiin naimisiin Juho Kurosen kanssa. Ukki, siis äidin isä oli sitä mieltä, että nuorin tytärkin oli saatava pois kotoa, siis avioon ja talo jäisi ainoalle pojalle. Äitini oli alaikäinen, tietenkin lupa tuli vanhemmilta. Nyt ihmettelemme näitä muslimeja, joita meillä täällä Espoossakin on paljon, harrastavat näitä pakkoavioliittoja, mutta näin on tehty Suomessakin. Asiassa oli se hyvää, että kaikki tyttäret saivat maata, mutta mies omistin niin naisen kuin maankin papin aamenen jälkeen. Kuronen oli seurustellut palvelijan kanssa, siihen aikaan oli isoissa taloissa palvelijoita, eikä jättänyt sitä, vaikka vanhemmat olivat lähettäneet palvelijan pois. Äitini synnytti kaksi tytärtä, joista toinen kuoli pienenä. Äitini otti eron tästä Kurosesta ja meni myöhemmin naimisiin isäni Tuomas Järveläisen kanssa. Se oli siihen aikaan ennenkuulumaton tapahtuma. Isälleni ei annettu edes pientä maapalaa, joten oli ostettava mökkiä varten. Isäni oli talonpoika mutta etenkin mummolleni ei kelvannut eronnut miniä. Voit uskoa, että vieläkin inhoan isäni vanhempia, mutta silloin oltiin tekopyhiä. Äidin suku teki pesäeron äitiini, paitsi Lempi, oliko hän sinun isotäti. Lempi kävi usein ja oli kuolemaansa asti minun rakas serkkuni. Minä olen tullut Helsinkiin 1948 kouluun, mieheni kuoli 1991, mutta asun talossa, jonka rakensimme, ensin asuimmen kahdeksan vuotta Helsingissä. Ei taida olla enää ketään, joka järjestäisi sukutapaamisia kun Lempi on pois.

Lämpimin terveisin,

Vieno Salo