Moraalista, asenteista, imitaatiosta ja moraalisesta irrealismista

Voidaan sanoa, että kaikilla ihmisillä moraalisen toiminnan ja harkinnan pohjana on moraaliaisti ja -tunto. Joillain ihmisillä ei ole samanlaista yhteyttä moraaliin kuten sen periaatteet selkeästi näkevällä ihmisellä, mutta kuitenkin kaikilla sama aisti on jossakin itseensä nähden määrittyvässä mitassa. Ihmisen tulee aistia moraalinen päätös käyttämällä tilanteissa moraaliaistia. Moraalista toimintaa ei tulisi motivoida palkinto vaan moraalisen harkinnan ja toiminnan tulisi aina olla pyyteetöntä eli ilman palkkiota motivoituvaa toimintaa. Asenteet ovat monesti kokonaisluonteensa takia määrittämässä ja luonnehtimassa sitä, miten ihminen toimii. Voi esimerkiksi olla niin, että vähemmän lujaluonteiset toimivat itsekkäästi ja omaa etua tavoittelevasti. Nämä ihmiset katsovat, että lauma tietää moraalinkin alueella asiat kaikkein parhaiten. Laumamoraalissa katsotaan, että normista poikkeava toiminta on aina epätoivottavaa ja jopa niin, että siitä tulisi myös rankaista. Kuitenkin suurimmat agitaattorit määrittävät tuossa tilanteessa sen, mikä on yleinen sääntö toiminnan luonteesta. Jokamiehen moraali tarkoittaa sitä tapaa, jolla muut ihmiset toimivat. Asenteet siis vaikuttavat välittämällä yleisiä ja tavanomaisimpia mielipiteitä asioiden tilasta. Yleiset mielipiteet formuloi ja käsitteellistää kommentaariaatti. Asenteet voivat siis yhteiskunnissa ja yhteisöissä vaikuttaa perinteisen etiikan mahdollisuuteen ja sen muodon hahmottamiseen. Imitaatio tarkoittaa toimintaa joka perustuu toistoon eikä itseharkintaan. Imitaatio ja sen mukaan toimiminen etiikan alueella ei siis edellytä muuta kuin muistia, jonka perusteella ihminen voi palauttaa muistiinsa sen toiminnan muodon, jolla tavalla toiset ihmiset toimivat samankaltaisissa tilanteissa. Tämä johtaa välinpitämättömyyteen ja huomioonottamattomuuteen. Kun ajatellaan sitä millaista moraalin tulisi parhaimmassa muodossaan olla, voidaan sanoa, että moraalisuus edellyttää rohkeutta ja kansalaisalttiutta. Paras moraali alkaisi moraalitunnosta ja omastatunnosta. Siinä mielessä jokainen voisi moraalinen ollessaan ylittää itsensä, eikä olla koko ajan näistä asioista päättäessään joukon tyhmyyden säätelemä orja.

Kuviteltu moraali on sellaista, jossa ihmisten kokonaisuus määrittää puheen laatua. Näiden mielestä sen avulla on koko ajan yhteys jonkinlaiseen korkeampaan ihmisten yläpuolella olevaan entiteettiin. Nämä ihmiset kuvittelevat että kaikkeen liittyy moraali, ja tuota moraalia määrittää ja hallitsee koko ajan korkeammalla tasolla oleva yleispätevä määrittelijä. Monet ajattelevat että jonkinlaiset tulevasta tapahtumasta kertovat enteet, joiden mukaan ylivarovaisena toimiessaan tällainen ihminen ajautuu ajattelemaan, että ellei moraali valvo kaikkea, kaikki romahtaa. Monesti moraalinen irrealismi liittyy siihen, kun päivitellään pieniä ja merkityksettömiä asioita. Siinä siis ei nähdä kokonaisuutta, vaan siinä näperrellään. Tällaiset ihmiset ovat ylipedanttisia. He katsovat, että joku tuijottaa heitä koko ajan heidän toimiessaan jollakin tavalla. On siis kyseenalaista voidaanko tällaisia ihmisiä pitää minkään perusteen kautta moraalisina, sillä he todellisuudessa vain sublimoivat omaa pakotettua yksinäisyyttään. Moraalista absolutismia määrittelee aina korkeamman rankaisijan pelko. He ajattelevat että kaikkea hallitsee moraali, jossa moraaliset säännöt johdetaan pikkukohdista yleiseen. Kun ajatellaan sitä, miten oikea moraali formuloidaan, niin voidaan sanoa, että silloin pitää ottaa huomioon etenkin olosuhteet, jonka myötä voidaan päätellä, että silloin moraali lähestyy ihmistä. Siinä pitää nähdä kokonaisuus osassa. Silloin ihminen voi parantaa itseään uudella toiminnalla, jossa päättely toiminnan askelista on erilainen kuin aikaisemmassa toiminnassa. Tämänkaltaisessa moraalissa perusteet ovat enemmän pragmaattisia kuin kaiken pakkaavassa totalistimoraalissa. Herää kysymys, voidaanko ja voiko ihminen pyrkiä puhtaaseen moraaliin. On vastattava siihen, että ei, koska moraali ei ole kaiken aikaa läsnä. Ihmisten on määriteltävä itsensä kokonaisuutena – tehtävä itsensä taideteoksena ja siitä seuraa hänelle sopiva moraaliaisti, jonka avulla hän voi olla oma itsensä toimiessaan eettisesti.