Ihminen ja tietoisuus

Ihmisen tietoisuus tarkoittaa sitä instrumenttia, jolla ihminen saa haltuunsa kaiken hänen, hänelle tavoitettavana olevan tiedon. Itsetietoisuus sen sijaan tarkoittaa sitä, kuinka ihminen yhdistää mielessään olevat arvotunteet ulkoisesta muodostuviin impressioihin. Tietoisuus liittyy etenkin itsereflektioon,jolla ihminen tavoittaa ja käsittää omat ominaisuutensa, jotka ovat hänen tietojärjestelmänsä tavoitettavissa. Tajuavana oleminen on siis se, mitä tarkoitetaan tietoisuudessa olemisella ja tietoisuuden tavoittamisella. Ihmisessä on Freudin mielestä kolme psyykksistä tasoa, alimmaisena id, toisena normaali ego ja ylimpänä superego. On varmastikin niin, että ihmisen tietoisuutta voidaan erotella, mutta se ei kuitenkaan tee Freudin teoriaa validiksi. Ihminen on tietoinen silloin, kun hän voi muistaa tapahtumia, joissa on ollut mukana. Tämän takia tietoisuuden taso on esimerkiksi pienillä lapsilla, dementikoilla ja kehitysvammaisilla varsin matala. Mitä sitten on korkein mahdollinen tietoisuus. Se liittyy etenkin siihen, että ihminen voi havaita merkityksellisiä asioita ja järjestelmiä, joihin esimerkiksi ihmisten yhteistoiminta ja erilliset kulttuurit kuuluvat. Voidaan varmasti sanoa, että esimerkiksi riittävän hyvä kielitaito on tietoisuutta edistävä tekijä. Myöskin riittävän korkea älykkyys ja kyky erotella asioita kielellisesti ovat korkean tietoisuuden tason indikaattoreita. Mihin tietoisuus siis pyrkii ja voiko ihminen muilla ominaisuuksillaan kyseenalaistaa tietoisuuden välittämän tiedon. Varmasti on niin, että evoluutio on vaikuttanut suoranaisesti siihen, kun ajatellaan ihmisten tapojen muuttumista. Nykyään ei sallita enää munan tai perseen kaivamista, syljeskelyä lattialle, julkista piereskelyä tai esimerkiksi julkista masturbaatiota. Ihminen on kuitenkin evoluution ohessa kehittynyt myös ympäröivien kulttuurien kautta. Kulttuurin asettama tapakoodisto säätelee monella ihmisellä itsenäistä toimintaa. Kuitenkin mielestäni tietoisuuteen ja kulttuuriin kuuluu se, että niiden piirissä voidaan kyseenalaistaa ne havainnot jotka on tehty korkeamman tietoisuuden tason tavoittamisen vuoksi. Tietoisuuden kyseenalaistaminen siis tapahtuu siten, kun ihminen kyseenalaistaa itselleen tietoisuuden kautta tulleen aktiividatan, Tietoisuus antaa palautetta ihmiselle silloin, kun hänen aktiivitoimintansa on oikeassa suhteessa havaittuun dataan sekä sisäiseen tietoisuuteen. Ihminen voi esimerkiksi ajatella, että näen edessäni pöydän jonka päällä on uusin Le Monde-lehden numero. Kuitenkin ihmisen alitajunta voi näyttää ihmiselle, että hänen edessään on huonekalu, jonka päällä on ulkomaankielinen lehti, ja joskus tällainen havainto liittyy siihen mitä voidaan kutsua havainnon epätarkkuudeksi. Ihmisellä on siis tiedostamaton sielunosa, joka tekee eron siinä, kuinka ihminen havainnoi ympäristöään tietoisuuden kautta. Koska kaikki data ihmisessä ei voi olla tietoisuuden alassa, korostaa tiedostamaton sitä, kuinka vahvasti ihminen tiedostaa ympäristöään ja sisäistä elämäänsä. Voidaan katsoa, että ihmisen alitajunta voi joskus huomaamatta kyseenalaistaa tietoisuuden tuoman datan, vaikkakin tällainen muutos ja alitajunnan mukaan toimiminen kertoo ihmisen ominaisuuksien heikentymisestä. Tietoisuus suuntautuu ihmisen mielen kautta todellisuuteen ja ympäristöön, ja sitä vastoin tieto tulee tietoisuuden kautta suoraan ihmisen mieleen. Mielen kautta suuntautumista voidaan kutsua esimerkiksi ajatteluksi ja asioiden erittelyksi. Tietoisuuden ulkoisesta välittämä tieto kuuluu kokemuksen alaan. Ihmisen intentio suuntautua ympäristöön, tuottaa kokemuksen välittämän tiedon. Kuitenkin tietoisuuden on oltava valmiina siihen, että sen intentionaalisuus voi saada kohteen. Onko ihmisen mielellä eroja? Varmasti on ja tuo ero havaitaan esimerkiksi kognitiivisessa kyvykkyydessä. Taidemaailman tai tiedemaailman mullistaminen liittyy epäilemättä siihen, että tällaisen yksilön mieli ja tietoisuus on korkeammalla tasolla kuin muilla. Koska ajattelu on aina epäsosiaalista toimintaa, pystyvät erakkona elävät taiteilijat ja tieteilijät tuottamaan omaperäisiä ajatuksia. Tietoisuus ohjautuu ihmisen mielen kautta, ja se valitsee ympäröivästä itselleen parhaimmin sopivat kohteet, jotka liittyvät ihmisyksilön tarpeisiin. Kuitenkin alitajunta voi joskus estää tietoisuuden toimintaa, mutta ideaalisinta olisi se, jos ihmisen tietoisuus voisi kattaa myös alitajunnan erilaisista aiheista kuten seksuaalisuudesta ja perverssistä toiminnasta. Tietoisuuden intentionaalisuus tarkoittaa sitä, että tietoisuus todellistuu ihmiselle sitä kautta, kun hän suuntautuu ympäröivään ja tuottaa yksilölle impressioita ulkoisesta todellisuudesta. Arvotunteen käsite tarkoittaa sitä käsitettä joka perustuu ihmisen arvottamiseen. Tietoisuuden alaan kuuluvat pyyteettömät arvotunteet, jotka perustuvat siihen kuinka ihminen tahtoo edistää omaa ajattelutoimintaansa, päämääriään ja toisaalta pyyteelliset arvotunteet, jotka ovat etenkin suurimmalta osin alitajunnan kategoriaan kuuluvia. Tällaisia ovat esimerkiksi seksuaaliset tarpeet, kakkaaminen, syöminen ja pissaaminen. Korkeimmat arvotunteet kuuluvat niihin instituutioihin, jotka tarvitsevat vähiten tukea toisilta instituutioilta, ja tämän takia voidaan arvella, että korkein instituutiotaso liittyy uskontoon, tosin ei minkäänlaisen absolutismin kautta, vaan sen kautta, että kirkko edustaa henkisintä instituutiojärjestelmää. Ihmisen tietoisuus siis suuntautuu itsestään käsin ulkoiseen havaintoon. Toisaalta ihmisen tietoisuuden tuottama kokemus suuntautuu ihmisen ulkoisen harkinnan kautta suoraan tietoisuuteen, ja tämän voidaan katsoa olevan jonkinlainen loogisempirismiin kuuluva näkemys. Ihmisen kognitiivisen kyvykkyyden taso yhdistettynä intuition kautta löydettyyn ammattiin ovat määrittämässä sitä, kuinka laaja tietoisuuden taso on kyseisellä ihmisellä. Myös ei-tietoisten ajatuksien ja ei-tietoisen toiminnan estäminen kuuluu tietoisuuden korkeaan tasoon. Mielestäni ihminen voi kehittyä itsensä ohjaamisessa siinä kun hän korostaa elämässään henkisen kehittymisen aatetta. Myös arvolliset valinnat, jotka ovat vaihtoehtoisesti pyyteellisiä tai pyyteettömiä, määrittävät monesti sen, kuinka tietoinen ihminen on. Tietoisuuden kirkkain muoto liittyy siitä, kun ihminen ei enää pyri hyötymään toisista ihmisistä eikä ulkoisesta maailmasta.