Opetelkaa ruotsia, juntit

”Maailmankuvanne laajenee kummasti”. Näin julisti vuoden 2017 Finlandia-palkinnon voittaja Juha Hurme voittopuheessaan käytettyään puheessaan sekä suomea että ruotsia. Niemi-teoksessaan Suomen ruotsalaista historiaa käsitelleen Hurmen kommentilla oli siis myös viittaus itse palkintoteokseensa. Mielestäni on totta, että ruotsin kieltä osaamattomat ovat juntteja, ja ole tätä mieltä siitäkin huolimatta, vaikka äidinkieleni on Hurmeen tavalla suomi. Kielten opiskelu ja osaaminen avartaa maailmankatsomusta, ja ymmärtääkseen Suomen historiaa on ruotsia osattava.

Pitkä osa Suomen historiaa on myös Ruotsin valtakunnan historiaa. Toki on selvää, että , maalaiset ovat Suomessa aina olleet suomenkielisiä, minkä takia he eivät ole voineet edetä yhteiskunnassa pitkälle, koska pitkään aikaan Suomessa etenemismahdollisuuksia ei ollut ja kuulumista yhteiskunnallisesti aktiiviseen joukkoon ei ollut mahdollista toteuttaa ilman ruotsinkielen taitoa. Vaikkei kovin moni sitä yleensä tiedostakaan on moni suomalainen yritys ollut uussuomalaisten perustamia, jossa korostus on saksankielisissä maissa. Esimerkkeinä Stockmann, Fazer, Paulig, Sinebrychoff, Rosenlew. Siihen aikaan uussuomalaiset kuten Saksasta tulleet Hackmanit, joiden Viipurin pääkonttorissa saksa oli kielenä pitkälle nykypäivään asti, omaksuivat äidinkielekseen ruotsin, koska sillä katsottiin olevan enemmän prestiisiä kuin moukkamaisella suomella. Toisaalta saksalaisperäisistä kulttuurisuvuista esim. Krohnit omaksuivat ruotsin sijaan pääasiallisesti suomenkielen.

Toisin kun luullaan, että Lalli tappoi rahvaaseen alentuvasti suhtautuneen kirkonmiehen, olivat Ruotsista tulleet viikinkien jälkeläiset niitä, jotka saivat jonkin verran ryhtiä tähän kaukaiseen ja elinolosuhteiltaan ikävään maahan. Suomi on monessa suhteessa velkaa niille ryhdikkäille korkeata säätyä edustaneille miehille, jotka esimerkiksi sopeuttivat Suomen kristinuskoon.

Monet säätykierrossa ylöspäin pyrkivät muuttivat suomalaisia sukunimiään ruotsalaiseksi, esimerkkinä vaikka Kustaa Raninen, jonka kauppaneuvosaikanaan ihmiset tunsivat nimellä Gustaf Ranin, ja harvat tietävät että näyttelijä Matti Ranin oli siis tätä savolaista Ranin-sukua. Minun sukuni on suomenkieliseksi tultuaan ottanut käyttöön suomalaisen Virrantalo-nimen, vaikka tänä päivänä suvussa on sekä Virrantalo- että von Becker-nimisiä. Minusta se on hauska historiallisesta fennomaniasta kertova jäänne.

Minä olen ylpeä sukuni suomenruotsalaisesta taustasta, enkä halua olla perinteinen juro ja ulkoiseen ennakkoluuloisesti suhtautuva finne, joita löytyy tämän kansan joukosta. Alempiarvoinen (hän tekee sen itse) ihminen myös juoruaa korkea-arvoisemmista, jotka itse eivät alennu vahtaamaan toisten yksityistä elämää. Ruotsin kieli on osa minun sukuani ja vertani. En pystyisi lukemaan esivanhempieni kirjoittamia kirjeitä ellen osaisi sitä.