Avoimien sanojen politiikasta

On alkuun todettava, että lukitut sanat tavallisesti tarkoittavat sen kaltaista yhteiskuntaa, jossa ihmisiä pyritään säätelemään ja jossa heidän normaalit vapautensa ja oikeutensa kärsivät väärinkäytöksistä. Avoimien sanojen käsitteet merkitsevät tavallisesti sitä, että niiden intension ja merkityksen on voitava muuttua yhteiskunnassa samalla kun sen ihmiset vaihtuvat ja käsitykset muuttavat muotoaan. Sen jälkeen voidaan kysyä. Minkä takia sanojen tulisi olla yhteiskunnassa avoimia. Absoluuttiset käsitteet johtavat useimmiten ääriajatteluun, kuten kiihkouskovaisuuteen ja sosialismin eri muotoihin. Sanojen ja niiden pohjalla olevien käsitteiden on muututtava muutoksen ja inhimillisyyden takia. Absoluuttisten käsitteiden valitessa, eli silloin kun ihmisten ei tarvitse tehdä ajatustyötä, passivoituvat ihmiset ja alkavat ajattelemaan, ettei herrojen kanssa tarvitse keskustella tällaisista asioista. Kun ajatellaan sitä, mitä merkitystä politiikassa on sanoilla, voimme sanoa, että siinä pitää suorittaa jonkinlainen käsitteellinen synteesiin ja integraatioon pyrkivä toimenpide, joka tarkoittaa sanojen politiikkaa. Minkä takia tahdotaan siis toimia? Selitys siihen on se, että käsitteet niiden löytämisen jälkeen integroidaan ja formuloidaan, vaikkei tietysti olekaan niin, että kaikki käsitteiden alut tulisivat tuohon tilanteeseen asti yhteiskunnassa. Siirtyminen avoimien sanojen politiikkaan tapahtuu silloin, kun ihmisten autonomia ja vapaus ovat oikealla tavalla symmetrisessä suhteessa toisiin ihmisen pidikkeisiin. Käsitteistä ja sanoista tulee siis tulevaisuuden yhteiskunnassa entistä relatiivisempia, kun aikaisemmin on korostettu absoluuttista käsitystä, jonka mukaan käsitteet eivät voi muuttua sisällöltään ja vielä vähemmän muuttaa paikkaansa. On myös tarpeellista miettiä sitä, ketkä määrittelevät sanat ja keiden tulisi todellisimmin määritellä nuo sanat ja niiden käsiteliitteet. Varmaankin sanoja määritteleviä ihmisiä ovat etenkin toimittajat ja muut kielen kanssa työskentelevät ihmiset. Kuitenkin parhaimmassa tapauksessa sanoja olisivat määrittelemässä kaikista institutioonalisista yhteyksistä vapaat ja riippumattomat ihmiset. Voidaan myös kysyy sitä, voiko politiikassa työskentelevä ihminen olla määrittelemässä ja formuloimassa niitä käsitteitä, jotka tulevat hänen oman edustustehtävänsä yhteydessä esille. Voidaan katsoa ajattelutavan pätevyyden ja ajattelukyvyn takia filosofit ja filosofian opiskelijat voisivat hyvin olla terottamassa käsitteitä loogisesti parhaimpaan muotoon. Politiikan käsitteitä ja sanoja ei tulisi tuoda muuhun yhteiskuntaan, koska ne saavat silloin ylisuuren vaikutuksen yhteiskunnassa ja muutenkin päätöksentekijöiden ei tulisi olettaa, että ihmiset olisivat suoraan päätöksentekijöiden hurskaiden toivotusten alapuolella. Etenkin politiikan parissa voi ajatella, että sanojen merkitykset eivät saisi ylittää rajojaan, eli ne pitäisi subjektiivisesta ajatustoiminnosta tulleena pyrkiä formuloimaan järjelliselle tasolle, jossa ne muokkaantuvat adaptiivisen tulkinnan osoittamalla tavalla. Voidaan kuitenkin sanoa, että on varmaa, että ajattelu ja politiikan sanojen määrittely ei tapahdu eduskunnassa, ja hallituksenkin voisi miltei laskea tähän joukkoon. Avoimuus tarkoittaa kuuntelualttiutta suhteessa maailmaan ja toisiin ihmisiin. Avoimet sanat siis tarkoittavat sitä, että silloin eri yhteyksissä käytetyt maailmankatsomusjärjestelmät sisältävät sellaisia nominalistisia termejä, jotka ovat muutosherkkiä suhteessa ympäröivään todellisuuteen ja ihmisten toimintaan. Tässä kohdassa on muistettava se tosiasia, että politiikan sanojen tai avoimien sanojen politiikan tulee muodostua täydellisesti yhteiskunnan julkisen puolen käsitteiden kautta. Vaikka yhteiskunta ja valtio voivat tukea yksityistä yrittäjyyttä ja markkinataloutta, tulee julkisen puolen päätöksentekijöiden olla täysin ilman liitteitä yhteiskunnan yksityiseen puoleen, vaikka mielestäni molempia sekä yksityistä että julkista puolta voidaan pitää samanarvoisina, eli kumpikaan niistä ei ole toisen niskan päällä. On oltava tarkka siinä, kun pyritään saamaan käsitystä siitä, millaisia käsitteitä tarvitsemme, esimerkiksi kaikkien suomalaisten puolueiden hallinnoimmat viralliset arvot, eivät poikkea toisistaan niin suurella tavalla kuin luulisi, arvokäsitteiden nimistä voisi päätellä että niiden vastineet olisivat todellakin erilaisia ja omaperäisiä. Kuitenkin voidaan sanoa esimerkiksi, että vaikkapa demareiden tasa-arvon ihanne sisältyy siihen mitä Kokoomuksessa mainitaan sivistykseksi.