Ammattimaisuudesta ja epäammattimaisuudesta

Pitkään kehitysvammaisten koulussa työskennellyt isoäitini kertoi anekdootin, jossa eräs asiakas oli tullut kahvihuoneeseen ja halunnut päästä isolle hädälle, ja henkilökunnan jäsenet olivat vaan sanoneet: ”Meillä on nyt lakisääteinen kahvitauko”, ja kahvien jälkeen: ”Taasko se teki housuun!” Tässäkin voidaan katsoa olevan jotain kertovaa ammattimaisuudesta.

Ammattimaisuus kertoo palvelun laadusta. Työnantajien tulisi siis kantaa huolta työntekijöidensä suhtautumsesta työhönsä. Epäammattimaisuuden voidaan katsoa olevan sitä, ettei työntekijä ymmärrä tekemisensä funktiota. Sen voidaan katsoa myös tarkoittavan sitä, ettei työntekijä ota huomioon asiakkaita ja ihmisiä yleensä, mutta etenkin niitä ihmisiä, joiden oma toiminta on vaikuttunut toisen työntekijän työskentelymotiivista. Epäammattimaisuus ilmenee siis välinpitämättömyytenä, huomioonottamattamuutena, ja loukkaavuuttena suhteessa työn arvoon ja työnantajaan.

Muuhun keskittyminen työelämässä tarkoittaa ainakin sitä, ettei työ motivoi tekijäänsä. Tämän takia ja monen muun syyn takia matalammilla palkka-asteilla työskentelevien henkilöiden työmotivaatiota tulisi pitää yllä tietynlaisilla motivaatioharjoituksilla. Kun mietitään sitä, milloin ihmisen ammattimaisuuden varmistamiseksi tulisi tehdä niin sanottu interventio, niin voidaan sanoa , että sen vaatima varmistaminen tulisi aloittaa jo peruskoulussa, Koulut on siis sopeutettava yhteiskuntaan ja siinä jatkuvasti tapahtuviin muutoksiin. Kuitenkin yliopistoissa voitaisiin säilyttää akateeminen vapaus. Ammatti on tiedettävä aiemmin kuin nykyään.

Ammattimaisuuden ehtona voidaan myös mielestäni katsoa olevan se, että ihmiset saavat valita vaihtoehtojen välillä, kuitenkin ammattimaisuuden iskostaminen yhteiskuntaan ei suoranaisesti onnistu ellei yhteiskunta voi ohjata ihmisiä sellaisiin työtehtäviin ja koulutukseen joka vastaa heidän kykyjensä tasoa ja motivaation sitkeyttä. Hyvin voitaisiin sanoa, että työntekijöiden on valittava sen välillä, juoruavatko he, arvostelevatko he asiakkaita ja istuvat kahvia hörppimässä, vai kunnioittavatko he työtehtäväänsä. Naisvaltaisten ja entisten kunnallisen palvelupuolen tehtävien tarpeellisuus tulisi selvittää ja sen jälkeen yksityistää vaikka kärcherillä. Keinoälyn ja automatisaation myötä työnantajat säästäisivät rahaa ja ihmisten ei tarvitisi ottaa vastaan paskaduuneja, myöskin työntekijöiden ammattimaisuus yksityisellä puolella olisi varmasti parempi.

Ammattimaisuutta tulisi siis olla etenkin silloin kun käsitellään ihmisen yksityistä ja intiimiä tasoa. Ammattimaisuutta tarvitaan etenkin siihen, kun ollaan tekemisissä toisten ihmisten ja mahdollisesti toisten palvelualojen jäsenien kanssa. Yhdysvaltalainen tutkimusryhmä analysoi hiljattain Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan sotilaat ja upseerit, ja miettivät kuka hahmoista olisi paras sotilas. Lopputulokseksi tuli Lammio, jonka karismaa Linnan työläisnäkökulmasta kuvaamat soltut eivät halua hyväksyä