Vastavirtaan viemärikäytävässä.

Mies käveli pitkin hiljaista keskisuuren kaupungin katua. Oli iltapäivä, ja mies oli saanut tietää asian eräästä naisesta, joka oli koskenut hänen aikaisempaa elämäänsä. Toisaalta hän ei olisi halunnut vaivata mieltään tällä ihmisellä, koska hän oli niin suuresti matalemmalla tasolla henkisesti kuin mitä hän itse oli. Mies ei katsonut eteensä ja niin hän astui avoimesta viemärikäytävästä alas, mutta koska hän oli harjoitellut parvekkeelta hyppäämistä, ei hän satuttanut itseään, vaan hän tippui siitä kuin kissa laskeutuen jalkojensa päälle. Mies vaelteli eteenpäin viemärikäytävässä, kunnes hän kuuli jonkun soittavan soittimella Cavalleria rusticanan alkusoittoa Maalaisritarillisuus. Hän tuli ovelle, joka oli suljettu, mutta siitä huolimatta hän päätti koputtaa ovelle, ja jalolta ja ylevältä vaikuttava pultsarin näköinen mies avasi oven silkkinen kylpytakki päällään.

-Kuka sinä olet? Mies kysyi.

-Minä olen Mikael von Alsass, rappeutunut aristokraatti, mutta kukas sinä olet?

-Minä olen Jean Floressas des Esseintes, myöskin rappeutunut aristokraatti. Enchante Monsieur Alsass, saan jatkuvasti Alsacesta viinilähetyksiä, koska työskentelin aiemmin sillä viinialueella

Samalla vieras tuli sisään huoneeseen, koska mies pyysi häntä sisään. Alsass ihmetteli sitä, kuinka maanalainen loukko muistutti kartanon vastaanottosalia. Esseintes pyysi miestä sisään ja he menivät kirjastoon, jossa näkyi kirjoituspöytä, hylättyjä ja rutisteltuja muistilappuja pitkin lattiaa. Huoneen seinät olivat peiteltyinä arvokkaan näköisillä kirjoilla ja huoneessa oli biedermaier-leposohva, ja istuinryhmä. Esseintes pyysi Alsassia istumaan ja aloitti keskustelun 1700-luvun ranskalaisesta kirjallisuudesta. Kun miehet olivat puhuneet noin puoli tuntia, tuli Alsassille mieleen kysyä Esseintesiltä syytä siitä, miksi hän asui viemäriputkessa olevassa asunnossa.

-Olen eronnut ihmisyhteiskunnasta useita kertoja, ja nyt pääsin oikeanlaiseen paikkaan. Kuitenkin voit havaita, että kun pian napsautan sormiani, et enää näe asuntoani täällä. Ja niin hän napsautti sormiaan, ja samalla Alsass havaitsi olevansa tavallisessa haisevassa, rottia vilisevässä viemärikäytävässä täysin yksin, Esseintesiä ei näkynyt enää missään. Mies nousi viemärikäytävästä ylös ja enää hän ei enää ajatellut ystäväänsä.