Selkeämpää puhetta politiikkaan

Mielestäni tulevien presidentinvaalien ensimmäisiä vaaliväittelyjä katsottuani on niin, etteivät ehdokkaat osaa vastata oikein kysymyksiin. Heillä on puheessaan paljon jargonia ja sekavia menettelytapojen ja sääntöjen kuvauksia. Ei tavallinen äänestäjä tiedä mitään Eurooppaneuvostoista tai turvallisuus- ja yhteydenpitovaliokunnista.

Esimerkkinä kysymys siitä, auttaisiko Suomi, jos Viron ja Venäjän välillä syntyisi väkivaltainen kahakka. Ehdokas Huhtasaari sanoi, että Suomi pyrkii turvaamaan oman alueensa, ja esimerkiksi Matti Vanhanen alkoi monimutkaisesti selvittämään niitä yhteydenpitoinstituutioita, joiden kanssa asiaa pitäisi konsultoida. Ainakaan nämä kaksi eivät osanneet antaa suoraan kysymykseen suoraa vastausta. Kysymykseen olisi tullut vastata kyllä tai ei, eikä linnoittautua ammattipoliitikon karriääriensyklopediaan tai kääntää koko kysymys päinvastoin oman puoluelitaniansa keppihevoseksi.

Esimerkiksi nuoret ovat Suomessa vuodesta toiseen sitä mieltä, etteivät erilaisia puolueita edustavat poliitikot vaikuta mitenkään toisistaan poikkeavilta. Ja vaikka nuori mieli olisi vielä niin korruptoimaton, ettei se pystyisi huomaamaan sitä, miten eri puolueissa tulee puhua, on se kuitenkin niin avoin, että tuon tulisi olla syvämerkityksinen viesti kaikille Suomen poliittisille puolueille.

Presidentivaalitentissä vastaaminen on nykymuodossaan kuin sitä, jos jalkapallohyökkääjä sanoisi pelin lopputulostoivomusta kysyttäessä, että aion hakeutua sellaiseen paikkaan ja olla keskikenttäpelaajien tavoitettavana tehdä maalin ja olla toivomatta sitä, että vastustajien hyökkääjät tekisivät maaleja, samoin kuten puolustaja sanoisi, että yritän ottaa vastustajien hyökkääjät vahdintaani ja estän heidän maalintekoyrityksensä ja heittää keskityksiä kärkipelaajille.

Tässä vaalissa voiton tulisi saada se, joka vastaisi suoraan suorasti esitettyihin kysymyksiin ja pyrkisi hakemaan itselleen kannatusta myös oman puolueensa ulkopuolelta, joka poistaa haetun henkilön potentiaaliselta paikalta ainakin kaksi vasemmistolaistanttia ja Laura Huhtasaaren. Tässä maassa ei ole niin paljon vasemmistolaisia ja perussuomalaisia, että pelkästään heidän kannatuksellaan voisi tässä vaalissa tulla valituksi.

Kysymykseen Viron auttamisesta potentiaalisessa tilanteessa, olisi tullut vastata, että ei, tai kyllä, toki autamme heitä, ja siihen olisi voinut heittää vielä jonkinkin potentiaalisen perustelun. Vaalitentit ovat näyttäneet sen, että ehdokkaat ovat antautuneet presidentin toimivaltuuksien heikentämiseen ja kertovat jopa tenteissä monipolvisia selvityksiä siitä, millaisten asioiden kautta presidentin tulisi toimia, ja tämä on asia, joka ei ihmisiä miellytä. Vaikka sanonkin olleeni joskus presidentin toimivaltuuksien lisäämistä vastaan, niin on kuitenkin selvää, että suomalaiset tahtovat kunnioittaa presidenttiään ja hakea hänestä johtajuutta.

Jotta tuo johtajuus voidaan saavuttaa, on potentiaalisen viranhaltijan osoitettava se, että hän voi vastata suoraan suoriin kysymyksiin ja että hänellä on mielipiteitä ja kykyä perustella ne tarpeeksi vakuuttavasti.

Potentiaalinen äänestäjä ei hyödy millään tavalla poliittisen jargonin levittämisestä ja monimutkaisen ammattikohtaisen byrokratiakoneiston kuvaamisen litaniasta. Kansa haluaa etenkin suoria ja selkeitä vastauksia, ja sen takia on ihmeellistä, että ehdokkaat puhuvat vaalitenteissä kuin toisille poliitikoille.

Olli von Becker

YTM