Karkeudesta puheessa ja käytöksessä

”Käydään ensin katsomassa, mimmonen läävä se on.”

-Muuttomies Spede Pasasen elokuvassa

Karkeus on sellaisen toiminnon määre, jossa loukataan yksilöä tai ihmisten joukkoa. Siinä monesti mahdollisesti jopa ilman toiminnan laadun rekisteröintiä, ollaan toiminnassa ja puheessa loukkaavia toisia ihmisiä kohtaan. Uskon kuitenkin, että sosiaalisessa arkielämässä tapahtuva toiminta ei ole yksiselitteisesti samaa kuin mitä on mielipiteiden ilmaiseminen kulttuurista, politiikasta, yhteiskunnasta ja ihmisestä. Karkeus on etenkin sosiaalisen arkielämän osa-alueella sellainen asenne, jolla voidaan pyrkiä estämään sitä, että kaikki ihmiset saisivat ilmaista mielipiteitään tärkeillä asiakohtaisilla inhimillisen olemassaolon tiedo osa-alueella. Karkeassa toiminnassa ei siis oteta huomioon ihmistä, ja hänen olemassaoloaan kannattelevia ominaisuuksia. Karkeus on puuttumista ihmisen olemassaolon perustavimpiin piirteisiin, ja joskus tällaisessa toiminnassa voidaan huomaamatta asettaa koko yksilön olemassaolo kyseenalaiseksi. Siinä siis pelkistetään, haukutaan suorasti tai epäsuorasti ja arvostellaan puolueellisesti yksilön ominaisuuksia. Siinä myös vähätellään yksilöä, ja monesti arvion antaja toimii subjektiivisesti arvostellen sellaisia ominaisuuksia, jotka hän subjektiivisesti panee merkille. Se on samoin kiusaamisen muoto, jossa yksittäinen karkea arvostelija pyrkii näyttämään muille ihmisille, lauman jäsenille, epäsuorasti tai suorasti, että katsokaa, kun minä nyt nujerran tämän. Karkeuden syy voidaan löytää etenkin maalaisuudesta, joka on täysin kulttuurikansalaisuuden vastainen piirre, jossa ihmisen ominaisuudet huomataan niille kuuluvassa arvossa. Esimerkiksi isoäitini on sanonut, kun olen kysynyt joskus häneltä syytä siihen minkä takia hän käyttää käskymuotoa pyytäessään jotain, on hän sanonut, että se olisi liian laimea ilmaisu ts. hän ei mielestään saa tahtoaan lävitse, jos hän konditionaalilla mondeenimmin kysyisi ja tiedustelisi asiantilaa, kun hänen uteliaisuutensa ja toiminnan tarmonsa herää. Kohteliaisuus ja toisten huomioon ottaminen ei kuitenkaan ole minkäänlaista kumartelua, sillä yksilö saa siitä jo itselleen sellaisen hyvän olon tilan tiedettyään tehneensä oikein. Karkeus on siis tyypillistä etenkin kaupungin nousukkaiden ja maaseudun junttieinareiden keskuudessa. Karkeus on kuvaava määre sellaisista ihmisistä, jotka kuvittelevat että he voivat jatkuvasti olla antamassa arvioita toisista ihmisistä ja yksilöistä. Karkeuden vastakohta on ihmisen huomioonottaminen, joka tarkoittaa etenkin sitä, ettei yhtäkään yksilöä johdateta alentavaan tilanteeseen. Tällainen loukkavuus voi johtaa siihen, että yhtä matalalla tasolla olevat ihmiset alkavat toistaa tuota reaktiota ja arviota yhtäläisenä asenteena. Kun mietitään mitä on kohtelias asennoituminen ja puhe, voidaan sanoa, että yksi merkittävä siihen kuuluva asia on se, ettei oteta kantaa yksityisasioihin, esimerkiksi kaupan kassa voi joskus ihmistä alentavasti todeta, kun kortti ei hyväksy maksua, että ”eipä näytä olevan katetta kortilla”, samalla kun sivistysmaissa pyydettäisiin anteeksi ja vedottaisiin maksulaitteen epäkuntoisuuteen. Puheessa ja käytöksessä ilmenevän karkeuden vastakohdan piirteisiin kuuluu etenkin se, että yksilölle annetaan tilaa. Ihmisille annetaan tietty etäisyys, ja itse asiassa voitaisiin sanoa, että se alue, missä kohteliaisuus majailee, on etenkin se etäisyys mikä kaikille tulisi antaa. Ihmisille annettava oma tila merkitsee myös oman toiminnan formuloimisen mahdollisuutta, eli sitä, ettei yksilö itse ajaudu toimimaan karkeasti ja epäkunnioittavasti. Kohteliaisuus tai karkeuden vastakohta kaunopuheisuus suhteessa puheen laatuun, tarkoittaa etenkin sitä, ettei yksilöitä pyritä paljastamaan eikä nautita toisen yksilön huonoon tilanteeseen asettamisesta. Jos ei halua olla karkea, tulee silloin etenkin olla tekemättä arvioita toisten yksilöiden ominaisuuksista, ajattelusta ja toiminnasta. Karkeaa on tehdä koko ajan suoria uteliaita kysymyksiä ja kuvitella, että tuollainen kyseleminen on hyväksyttävää juuri itselle. Hienopuheisuus on etenkin sellaista yksilön kohdalla olevaa toimintaa, jossa yksilö antaa kaikille ihmisille arvon jo itsensä nauttiman inhimillisyyden tunnon takia.