Kirjailijuuksia

Kirjoitan parhaillaan neljää kirjaa, joista kaksi on ollut viime aikoina suuremman huomioni kohteena. Toinen käsittelee filosofiaa ja filosofian opiskelua ja toinen Euroopan aatelisten historiaa. Syyt näiden kahden aiheen ylösnostamiselle johtuu toisaalta aatelisesta taustastani ja siitä että Ritarihuoneen amanuenssi sanoi minulle, ettei tällaisesta aiheesta ole tehty johdatusteosta suomen kielellä koskaan aiemmin, ja toisaalta filosofia-aihe liittyy siihen, että olen itse opiskellut filosofiaa ja koen velvollisuudekseni auttaa nuorempia filosofiasta kiinnostuneita tyyppejä filosofian opiskelussa. Suomen tietokirjailijat ry:n kautta toivon saavani ainakin filosofiaan liittyvän kirjani kustannettavaksi, koska eihän oppikirjaa voi vakavasti markkinoida omakustanteena. Nämä kaksi kirjaa ovat viimeistelyä vailla valmiita

Kahden muun kirjani aiheet liittyvät Ison-Britannian historiaan ja länsimaisen kirjallisuuden historiaan mutta keskittyen etenkin suomenruotsalaiseen ja saksalaiseen kirjallisuuteen. Nämä aiheet ovat tulleet mieleeni etenkin sen takia, koska koen itseni anglofiiliksi ja toisaalta sen takia, että olen ollut lapsuusiästä alkaen kiinnostunut kirjallisuuden historiasta ja olen jonkin verran opiskellut sitä yliopistossakin.

Toisaalta, olen toisinaan hyvin laiska, kun mielenterveys heittelee, mutta toisinaan voin joskus kirjoittaa päivässä kolmisenkymmentä liuskaa. Kirjoitan mielelläni yöllä, koska mielestäni silloin on päivää rauhallisempaa ja liiallisia hölmähdyksiä tulee silloin harvemmin. Olen kuitenkin viime aikoina yrittänyt kirjoittaa myös päivällä, vaikka sanotaankin että Minervan (antiikin aikainen viisauden jumalatar) pöllö levittää siipensä vasta pimeän laskeuduttua. Myös monet muut kirjailijat ovat sanoneet kirjoittavansa yöllä ja minä kyllä ymmärrän heitä.

Kirjoittaminen on monesti monelle self-helpiä ja niin se on ehdottomasti myös minulle. Vielä kun on suotu se ominaisuus, että pääsen flow-tilaan mielenkiintoisesta aiheesta kirjoittaessani, ei ole oikeastaan parempaa ja kehittävämpää toimintaa kuin kirjoittaminen. Toisaalta myös lukeminen on miellyttävää, koska siinä voi kokea tietämyksensä lisääntyvän jatkuvasti. Kuten toinen viskin- ja sikarinrakastaja Matti Wuori on sanonut, että kirjoittaminen ja lukeminen ovat niitä harrastavalle kuin ulos ja sisäänhengitystä, ja sen takia tulisi pyrkiä kehittymään kirjoittajana, koska ilman ”varaventtiiliä” ajatukset jäävät ihmisen mieleen merkityksettömiksi.

Kun kirjoittaa voi siinä tuntea elävänsä läpi kaikki asiat, jotka ovat käsittelyn alla. Parhaimmassa tapauksessa tulee suoranainen tunne siitä, että voi olla osa sitä kokonaisuutta ja sulautua sen aiheen mukaan, joka kirjoittaessa muodostuu.