Olen kohdannut kaikenlaista veemäistä kohtelua koko koulu-urani ajan aina ala-asteelta yliopistoon asti. Kaikissa paikoissa oma luonteeni on johtanut ihmiset arvostelemaan ja nälvimään minua. En ole kuitenkaan koskaan alistunut ja myöntänyt kiusaajien olevan oikeassa, ja se jos mikä on saanut nämä villiintymään niin kuin tavan mehiläinen villiintyy huitomisesta. Minua on haukuttu tyhmäksi, pieneksi, köyhäksi ja jopa kehitysvammaiseksi ja jälkeenjääneeksi. Kaiken tämän jälkeen olen kokenut olevani kuin Flaubertin ”Perheen idiootti”. Lisäksi minua on kiusattu ja arvosteltu sekä isäni että äitini suvuissa. Molemmissa ryhmän koheesio on niin tarkkaa, ettei poikkeavaa yksilöä hyväksytä, tai ainakin sitä kutsutaan tyhmäksi tai jälkeenjääneeksi. Mutta huvittaisipa tietää mitä nämä ihmiset ovat tehneet. Vai ovatko minua parempia, kun siemenet ovat tulleet "aatelisesta" peniksestä. Tämä epäsosiaalisuuden kautta arvosteleminen etenkin on kovin yksinkertaista ja naiset, tytöt ja feminiiniset miehet tapaavat niin ajatella. Kun me olemme sopineet olevamme niin fiksuja ja filmaattisia yhdessä, niin onhan ulkopuolinen silloin tyhmä/kehitysvammainen. Sama juttu on toistunut äitini suvussa, jossa yli kuusikymppiset sisarukset nukkuvat äitini kertoman mukaan sisaruspedissä. He ajattelevat kaikesta ryhmänä, ja kun minä poikkean ryhmästä, olen minä avoin kohde kaikenlaisille halventamisille. Lyseossakin joku keskinkertainen tytteli tuli tiukkaamaan peruskoulun keskiarvoani, niin, se on varmaan tämän tyttelin ainoa pätemisen aihe. Naisilta olen saanut monesti ihmisarvoa alentavaa kohtelua. Olen kokenut olevani epätoivottu. Epäsosiaalisuus ei kerro muiden kuin rikollisten keskuudessa tyhmyydestä. Esimerkiksi kun olin ilmoittautunut useampaan tenttiin samanaikaisesti ja sain puolenkymmentä kuorta, niin salissa, kun availin vähitellen kuoria, kuului naisihmisen naurun ääni. Hän varmaan ajatteli, että avaan kuoren toisensa jälkeen, koska en tiedä vastauksia. Koska minulla on aina ollut monta rautaa tulessa, on tapoihini kuulunut tenteissäkin avata kuoret heti, koska mieleni toimii paremmin ja muistan asioita paremmin kun saan tietoisuuteeni kysymyksiä eri aiheista. Filosofian opiskelijat nimittivät minua kuuroksi tai kehitysvammaiseksi, koska en vastannut näiden turhanpäiväisiin tervehdyksiin kampuksella. Kuulin ne, mutta ei olisi tullut mieleenkään vastata! Yksilöön tulee suhtautua etenkin yksilöyden eikä sattumanvaraisen lähiyhteisön jaettujen mielipiteiden kautta. Olen aina sanonut että reaktiivinen distanssi ja jaettu henkinen intimiteetti määrittävät arvossaan sen, kuinka hyvin ihmiset voivat suhtautua toisiin. Minulle on saneltu asioita ja noudatuksia, vaikka en vieläkään ole mukautunut näiden laumajohtajien ja heidän vasalliensa käskytyksiin. Reaktiivinen distanssi tarkoittaa reaktionopeutta ja sen mahdollisuutta. Kun reaktiivinen distanssi on tasapainossa helppousindeksin ja helppousarvon käsitteiden kuten myös preferenssiautonomian kanssa, voivat ihmiset olla reagoimatta kielteisiin asioihin. Kun reaktiivinen distanssi on korkealla arvossaan, ihmiset voivat toimia enemmän yksilöinä. Jaettu henkinen intimiteetti ja sen arvo tarkoittavat sitä kuinka paljon itsenäisyyttä ja riippuvaisuutta ihmisellä ja ihmisyhteisöillä on. Jos arvo on korkeampi, silloin ihmiset miettivät sitä, mitä naapurit hänestä ajattelevat. Arvostan yksityisyyttä ja anonymiteettiä julkisissa tiloissa liikkuessa. Kuitenkaan tähän eivät tavalliset ihmiset pysty, koska heidän täytyy olla koko ajan jauhamassa paskaa samanlaistensa keskuudessa. On vaarallista, jos ihmisten rykelmät saavat arvostella yksilöitä, ainakaan siinä tapauksessa, jos tämä ihminen ei esimerkiksi ole karannut mistään pakkopaita päällään. Ja sekin vielä, että jotkut ovat kuvitelleet ja ärsyttäneet minua siitä, että minulla ei muka olisi kavereita. Näiden käsityksistä huolimatta olen täysin onnellinen elämääni. Kaikki on mennyt hyvin.
Olli von Becker
Yhteiskuntatieteiden maisteri ja miltei kaksikymmentä vuotta kiusattu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti