Suomen kielen osaaminen heikentyy kaikilla kouluasteilla ja etenkin nuorten aikuisten piirissä. Tämä johtuu pääosin siitä, etteivät suomalaiset instituutiot ole pystyneet aiheuttamaan kunnioittavaa asennetta omaa kieltä kohtaan suomenkielisten ihmisten parissa. Esimerkiksi kouluissa suomen kieleen ei suunnata niin arvostavaa katsetta, että lapset ja nuoret katsoisivat sen säilyttämisen suomalaisten ihmisten tehtäväksi. On niin tyypillistä, että etenkin nuoret ihmiset viljelevät Suomessa englannin kieltä, mutta etenkin amerikan englantia muuten suomenkielisten lauseiden ja virkkeiden sisällä. Onko tosiaan niin, että amerikan englanti on niin tärkeä ja hienompi kieli kuin suomi, että suomen kielen ja sen ilmaisuvoiman tulisi kadota vain sen paremmuuden takia? Mielestäni näin ei ole. Jo ala-asteella lapset tulisi laittaa lukemaan suomalaista ja suomenkielistä kaunokirjallisuutta, kuten vaikkapa Volter Kilven romaania Alastalon salissa tai esimerkiksi Eeva-Liisa Mannerin tai Lauri Viidan lyriikkaa. Tulisi löytää kielestä sen käytöllinen ja periaatteellinen arvo – kieltä tulisi siis kosketella ja makustella lähemmin. Kielestä tulisi saada ote ja sen jälkeen leikitellä sen kanssa mahdollisimman vapaasti ja luovasti. Jos ajatellaan sitä, miten valtava ilmaisuvoima ja ilmaisurekisteri suomen kieleen kuuluu, niin ei tulisi ajatella, että esimerkiksi amerikan englanti olisi yhtään paremmalta kuulostavaa. Se on tietysti selvää, että nuoret ihmiset toistavat englannin kielen sanoja senkin takia, koska jotkut heistä altistuvat jopa suuremmin amerikan englannille kuin omalle äidinkielelleen, mikä on surullista ja väärin. Tulisi sen takia suosia televisiossakin suomenkielisiä ohjelmia ja elokuvia ja antaa niille enemmän rahoitusta. Lisäksi tulisi arvostaa enemmän esimerkiksi suomeksi kirjoitettuja lauluja ja suomeksi laulunsa kirjoittavia laulajia. Olen kuitenkin periaatteessa elokuvien ja sarjojen dubbausta vastaan, koska se on omiaan tuhoamaan muiden kielten ymmärrystä, joka on oman kielen ymmärtämisen ohessa elintärkeä asia ja kysymys. Tulisi senkin takia opetella kielten opetuksen yhteydessä kääntämistä, mikä kuului kielten opetuksen yhteydessä etenkin aiemmin asiaan. Kääntämisen yhteydessä kehittyy kielentaju sekä käännetyn että käännettävän kielen yhteydessä. Kuitenkin, että kielten osaaminen säilyisi, tulisi kaunokirjallisuus lukea alkukielellä kaikissa tilanteissa kuin vain se on mahdollista, ja muitakin kieliä kuin amerikan englantia tulisi oppia ja opiskella. Saksa, ranska ja ruotsi ovat tärkeämpiä kieliä suomalaiselle kuin amerikan englanti. Kieleen tulisi päästä sisälle ja koeteltava sitä, sillä vain sillä tavalla kieli kehittyy ja siihen saadaan uusia sanoja ja uutta sisältöä. Kielen käyttämisessä tulisi kokea koko ajan kielen mahdollisuudet ja koeteltava sen rajoja. On se mainittava, että suomen kieltä käytti ritariston säätyvaltiopäivillä 1890-luvulla ensimmäistä kertaa kolme eri aatelissukuista miestä, jotka olivat Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen, Pehr Evind Svinhufvud ja Johan Gerhard von Schrowe, ja kaksi jälkimmäistä ovat omia von Becker-sukuun liittyviä sukulaisiani. Lisäksi sukulaiseni Reinhold von Becker sai aikaan Kalevalan luomisen, opetti Runebergia, Snellmania, Lönnrotia ja Schildt-Kilpistä (joka oli Reinholdin sukulainen ja on koko von Becker-suvun kantaisien sukulaisia), kirjoitti ensimmäisen suomen kielen lauseopin, keksi uudissanoja, mm. sivistyksen ja maailmankaikkeuden, ja julkaisi ensimmäistä merkittävää suomenkielistä sanomalehteä.
Olli von Becker
Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden maisteri, jolla on laajat juuret koko suomen kielen kehittymisen historiassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti