Otsikossa oleva tapa arvioida asioita ja ihmisiä kertoo varsinaisesta debiilipikkuporvarin luonteesta. Monesti pikkuporvareilla on säännöt sen suhteen, mitä ei saa tehdä ja mitä saa tehdä. Tämän perusteella he arvottavat kaikkia ihmisiä, vaikka sitten aristokraatteja. Diskreettisyys ja ironia vähentävät tuomituksi tulon kaltaista arvostelua. Kun emme ota suoraa kantaa ja tuomitse, mahdollistaa se suvaitsevaisuuden ja asioiden ja ihmisten syvällisemmän arvioinnin. Monesti naisilla, ainakin silloin kun he hakevat kumppania aktiivisesti, on taipumusta arvostella kohtuuttomasti miehiä. Evoluutio on varmasti aina määrännyt tämän ilmiön. On sanottava, että nämä talvisin Pariisissa värikkäissä ulstereissaan baskeri päässä kulkevat prinsessat, joiden nenänvarsi ja katse on tiukasti ylöspäin, ettei kukaan muu kuin kuviteltu lomamatka-Romeo sanoisi vahingossa edes sanaakaan tälle prinsessalle, on naurettava ja mieluiten katoava ilmiö.. Ja tämä fenomeeni toistuu. Sitä myöten naiset tulevat koppavammiksi ja kuvittelevat olevansa jonkinlaisia kulttuuriin harrastajia, vaikka monesti on niin että naiset trivialisoivat ja sekundaaristavat kaikki tärkeät asiat. On tietysti selvää, että Suomessakaan ei välttämättä olisi edes Oopperataloa, elleivät etenkin keski-ikäiset ja sitä vanhemmat naiset harrastaisi näitä aktiviteetteja. Minua tuijotetaan kaikkialla ja uhkaillaan vaikka millä, samalla kun nämä muita kuin Romeota välttelevät prinsessat saavat kulkea anonyyminä ympäri maailmaa ja kuvitella olevansa jonkinlaista jetsettiä tai yläluokkaa. Olen nähnyt muutaman kerran näiden naikkosten tympeät ilmeet, kun olen vaikka mennyt vain kysymään täydessä kapakassa onko ainoa vapaana oleva penkki varattu. Pintapuolisuus, suvaitsemattomuus ja pikkuporvarillisuus ovat jaottelun alueita. Esimerkiksi kun minä ärsytän leikkimielisesti erästä sukulaista, olen minä siitä johtuen kehitysvammainen, koska ”kukaan muu ei tee noin”. Olen riippuvainen äidistäni, koska minulla ei ole minkäänlaista keskustelu- tai muuta sidettä isäni kanssa, eikä ole ollut enää vuosiin. Entinen tuttuni pikkuporvarillinen kirjailija (omasta ja äitinsä mielestä) on esimerkki siitä, miten kärpäsestä tehdään härkänen omien mielikuvien kautta. Arvostelu, joka tehdään omien mielikuvien ja ennakkoluulojen kautta on etenkin sellaista arvostelua, jota ei voida ottaa vakavasti, mutta siinähän kyse on nimenomaisesti pienyhteisön sisäisten ennakkoluulojen ja mielikuvien jakamisesta ja niillä hekumoinnista ja nauramisesta. Ihmiset nauttivat kun voivat irvailla sellaisille, jotka eivät halua eivätkä ole koskaan halunneet heidän täysin sattumanvaraisesti muotoutuneisiin klikkeihinsä pätemään. Ihmiset kokoontuvat porukoihin kuten lampaat, koska he eivät halua ottaa sellaista riskiä, minä he yksilönä olemisen käsittävät. Mielestäni voitaisiin luoda jonkinlainen sääntö siihen, miten pitäisi kriittisesti käsitellä ensimmäisiä mieleen tulevia käsityksiä. Tässä voitaisiin hyödyntää arvojen asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikkiä, jota tulisi opettaa kouluissa jokaisella luokka-asteella. Samassa tulisi tuoda kouluun maailmankatsomuksellista opetusta, jossa ihmisille opetettaisiin kunnioitusta sellaisia arvoja kohtaan, jotka ovat länsimaissa todella merkityksellisiä. Olisi etiikan opetuksen kautta saatava aikaan tilanne, jossa kiusaaminen ja laumanjohtajuus nitistettäisiin lopullisesti. Olen myös joissakin aikaisemmissa kirjoituksissa suunnitellut sitä, miten luokassa oppilaiden ja opettajien tulisi vaihtaa paikkojaan, joten voitaisiin saada enemmän näkökulmaa esimerkiksi autoritäärisen opetuksen ja opettajuuden poistamiseksi. Yliopistossa tulisi korostaa akateemista vapautta, kriittistä ajattelua ja yksilöllistä mietiskelyä. Naiset puhuvat monesti paskaa, ja sen takia yliopistot ovat muuttuneet keskustelukerhoiksi, josta valmistuu seurustelutieteiden kandidaatteja, maistereita ja tohtoreitakin. Leuat lonksuttaa, vaan eipä löydy omaperäisten ajatusten lähdettä. Mielestäni naisten ei tulisi lukea filosofiaa, koska he aina pysyttäytyvät marginaalissa ja vain kommentoivat ja tulkitsevat. Olen kuitenkin jokseenkin samaa mieltä siitä, miten Simone de Beauvoir on jo aikoja sitten kuvannut, että naiseksi ei synnytä vaan naiseksi tullaan. Samaten minä karkaan määritelmiä ja identiteetissä on monia osia ja puolia.
Olli von Becker
Yhteiskuntatieteiden maisteri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti