Nikkilässä ja Sipoossa on ollut asutusta jo kivikaudella. Sipoosta on tehty tärkeitä arkeologisia löytöjä vastoin kuin Nikkilästä. Nimen Sipoolle on antanut ruotsalaisten ristiretkeläisten perustama Sibbesborgin linna. Sipooseen tuli ruotsalaisasutus todennäköisesti toisen ristiretken jälkeen 1200-luvulla. Samalla asutus levisi sisämaahan Sipoonjokea pitkin. On mainittava sekin, että Sipoonjoki oli vielä pitkään purjehduskelpoinen. Joen varrelle, esimerkiksi Nikkilään, perustettiin savitasangoille maatiloja. Sipoo mainitaan ensi kertaa painetuissa lähteissä vuonna 1374, kun taas Nikkilä mainitaan asiakirjoissa vuonna 1436. Sipoon vanha kirkko rakennettiin vuosina 1450-1454. Nikkilän nimi (Nickby) muodostuu nimestä Nikolaus ja ruotsinkielisestä kylää tarkoittavasta sanasta by. Vuonna 1543 Nikkilässä oli kymmenen talonpoikaistilaa ja vuonna 1700 seitsemän, joiden nimet olivat Bubbis, Joffs, Jussas, Klockars, Mix, Ollas ja Segers. Lisäksi oli kolme muuta nimetöntä tilaa, joista muodostettiin 1600-luvun alussa Nikkilän säteritila. Tämä säteritila joutui sittemmin Nassokin-suvun haltuun.
Nassokin oli ruotsalainen, suomalainen ja liivinmaalainen suku, jolla oli venäläistä alkuperää ja niin sanottu pajarisuku. Nassokin on yksi niistä harvoista pajarisuvuista, jotka siirtyivät Ruotsin palvelukseen 25-vuotisen sodan aikana. Nimien samanlaisuuden takia Nassokin-suku on joskus llitetty toiseen aateliseen ja venäläiseen Nasjtjokin-sukuun. Nassokin-suku tai venäläisessä muodossaan Nosakin on tunnettu vuodesta 1504 alkaen Votskaja Platinassa Novgorodin alueella. Tällä alueella, jota kutsuttiin myöhemmin Inkerinmaaksi, olivat suvun jäsenet tunnettuja taitavina kartanonherroina. Ketään näistä ei voi kuitenkaan liittää Ruotsin palvelukseen menneisiin Nosakineihin, koska heidän isännimeään ei tunneta. Suku tuli Suomeen saksalaisten hallitsemasta Baltiasta ja tarkemmin sanoen Virosta. Sukua on myös ollut Volossovan alueella lähellä Pietarin kaupunkia.
Suku on tullut Ruotsin palvelukseen vuoden 1584 ympärilllä, kun veljekset Afanasij ja Pjotr Leontjevitj Nosakin saivat muutamien muiden venäläisten aatelismiesten kanssa läänityksiä Dagöltä. He ovat myöhemmin saaneet isänsä Leontijin kanssa muita liivinmaalaisia tiloja Ruotsin valtiolta. Kummatkin Pjotr (Peter) ja Afanasijin poika Jakob palveli Ruotsin armeijassa ja sai tiloja Ruotsista. Suvun aatelisuus tunnustettiin jo aiemmin, mutta se introdusoitiin kuitenkin aatelissukuna Ritarihuoneelle vasta vuonna 1668 numerolla 740 tavallisena aatelismiehenä.
Aateluutta oli suvulle hankkimassa etenkin Henrik Nassokin. Kun Suomi oli liittynyt Venäjään vuonna 1809 kirjattiin Nassokinit vuonna 1818 Suomen Ritarihuoneelle vuonna 1818 numerolla 61.tittelittömänä aatelismiehenä. Viron Ritarihuoneella suvun nimenä oli alkuperäinen Nasackin ja numero 105. Liivinmaan Ritarihuoneelle suku kirjattiin vuonna 1857 numerolla 375. Suomessa suku kuoli mieslinjalla 28 päivä heinäkuuta vuonna 1943 ja lopullisesti 15 päivä lokakuuta 2004. Se voi mahdollisesti vielä elää Virossa ja Venäjällä.
Suvun ensimmäinen tunnettu jäsen oli Feodor Nasackin, joka oli venäläinen pajari. Hän oli aviossa Maria Putilovin kanssa. Tavallinen suomalainen tietää venäläiset pajarit etenkin oopperan Boris Godunovin kautta. Pajarit olivat venäläisiä ruhtinaita, jotka toimivat seuraavalla tasolla hallitsijan jälkeen. Pietari Suuri lakkautti pajarilaitoksen 1700-luvun alussa. Leontij Nasackin oli Feodorin poika, joka oli myös pajari. Hän oli vanhimman poikansa kanssa tsaari Ivan IV:n palveluksessa, kun tämä hyökkäsi Viroon vuosina 1558-1561. Hän jäi Viroon ja hankki itselleen merkittävän maa-alueen Haapsalun läheltä. Leontij Nasackinin vaimo oli Maria Hastfer. Leontij kuoli vuonna 1590 Haapsalussa. Leontij omisti Virossa Kestfehr-nimisen tilakokonaisuuden.
Peter Nasackin oli yksi Leontijin pojista ja oli myös pajari. Hän luopui suuresta maaomaisuudestaan Venäjällä. Hän omaksui luterilaisen uskon ja palveli Ruotsin kuningasta. Hän sai 28. päivä elokuuta 1606 suuret läänitykset Nikkilästä, Paippisin ja Nackskogin, jotka kaikki sijaitsivat Sipoossa. Lisäksi hän sai Gammelsgårdin ja Andersbölen Porvoosta, Skavabölen Helsingistä ja Mäntsälästä ja kaikki tämä hyväntahtoisesta ja uskollisesta palveluksesta nauttia ja toimia samojen ehtojen alla, jotka kaikki privilegioita saaneet aatelismiehet ovat jo tunnustaneet. Läänitykset Peter sai Kuningas Kaarle IX:ltä. Sai kaupunkiaseman läänityskunnissa vuonna 1613 Kuningas Kustaa II Aadolfilta. Peter Nasackin on haudattu Tallinnan, ja vaikka hän omisti Sipoossa mm. Nikkilän kartanon, ei hän juuri siellä koskaan asunut vaan vuokrasi kartanoa sukulaisilleen. Peter Nasackin kuolli vuonna 1636.
Nikkilän kartano (Nickby gård) Sipoossa on perustettu vuonna 1606 Nikkilän kartano oli aika lailla tarkkaan 300 vuotta Nassokinin suvun hallussa. Myös Nevasin kartano kuului alkuun Nassokin-suvulle, tarkalleen ottaen Afanasij Nassokinin omistuksessa. Nikkilän kartano muodostettiin 1600-luvun alussa majuri Peter Nasackinille Nikkilän kylän kolmesta erillisestä tilasta. Kokonaisuudessaan Nassokin-suku oli saanut valtavan tilaomaisuuden Sipoosta, joihin kuului yhdeksän tilaa Nikkilästä, kolme tilaa Paippisista, ja tiloja Mäntsälästä, Porvoosta ja Helsingistä. Nikkilän tiloista kolme muodosti varsinaisen kartanon ja kuusi muuta oli niin sanottuja rajapiiritiloja. Säterin päärakennus sijoitettiin kylän entisen yhteispellon paikalle.
Peter osallistui palvelukseen Narvan linnassa 10. lokakuuta 1611. Hän antoi Skavabölen kruunulle 23. päivä heinäkuuta vuonna 1613 sitä vastaan, että hän sai lisää läänityksiä Haapsalusta Virossa. Hänestä tuli majuri ja kuoli vuonna 1640. Hänen lapsensa kutsuivat häntä ”Nassokiniksi”. Hän oli aviossa tunnetusta suvusta tulleen Gertruda von Ungern-Sternbergin kanssa, jonka vanhemmat olivat Henrik von Ungern-Sternberg till Fistel ja Margareta von Zweifeln.
Fromhold Johan Nassokin oli Peter Nassokinin vanhin lapsi. Hänen kartanonsa ja tiluksensa sijaitsivat Nikkilässä Sipoossa. Hänestä tuli luutnantti eversti Arvid Forbusin rakuunarykmenttiin. Hän kuoli 16. päivä joulukuuta vuonna 1682 ja haudattu 25. päivä tammikuuta 1685 Sipoon kirkkoon, missä hänen vaakunansa on vielä tänäkin päivänä. Hän oli aviossa vuodesta 1658 alkaen Christina Svärdfeltin kanssa tämän toisessa aviolitossa. Vaimo oli kapteeni Gunnar Jonssonin, josta tuli aateloituna Svärdfelt, ja Helena Galle i Finlandin tytär. Hän sai vuonna 1684 vahvistuksen tiloistaan Nikkilässä Sipoossa, Fromholdin kuoltua Nikkilän säterivapaus peruutettiin, mutta annettiin leskelle elinaikaisrälssiksi. Christina-lesken aikana vuodesta 1695 alkaen kartano tunnettiin nimellä säteriratsutila Svärdfelt tai Svärdfeltsgård ja se sijaitsi nykyisen asutuskeskuksen vieressä.
Fromhold Johanin tytär oli Helena Nassokin, joka kuoli vuonna 1704 ja oli aviossa Tukholman maaherra Otto Magnus Wolffeltin kanssa, joka syntyi vuonna 1663 ja kuoli 1743. Hän oli ensin everstinä Suuren Pohjan sodan aikana johtamassa ruotsalaisia joukkoja kotiin Ruotsiin Saarenmaalta, minne ryssät olivat heidät ajaneet. Wolffelt-suku on alkuperältään saksalainen. Hänet on haudattu Wallentunan kirkkoon Uplannissa. Tästä liitosta alkaa yhteys mm. von Becker-sukuun.
Sukuun liittyy sellainen Ukrainassa elänyt vaikutusvaltainen tataariruhtinas Murza Daniil Zdan Baran, joka luovutti 1400-luvulla Krimin Moskovan suurruhtinaalle Vasili Vasiljevitsille ja liittyi sitä myötä Moskovan palvelukseen, jonka takia hänen jälkeläisensä ottivat sukunimen Baranov, josta tuli sittemmin maineikas ja tunnettu venäläinen aatelissuku.
Nassokin on aina ollut perinteisesti sotilas- ja upseerisuku. Myös suvun naiset ovat perinteisesti menneet naimisiin lähes poikkeuksetta toisten sukujen upseerimiesten kanssa.
Olli von Becker
Yhteiskuntatieteiden maisteri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti