Aina Charlotta von Schrowe syntyi 2. päivä huhtikuuta vuonna 1849 Hartolassa Putkijärven kartanossa, joka oli kuulunut hänen suvulleen 1600-luvulta alkaen. Putkijärvi oli maineikas rälssitila, jolla oli suurimmillaan neljättäkymmentä torppaa ja tuhansia hehtaareita maata. Aina von Schrowen vanhemmat olivat nimismies ja kartanonherra Johan Henrik von Schrowe, johon myöhempi von Schrowe-suvun päämieshaara on perustunut. Äiti oli taiteellisesti lahjakas ja luova Charlotta Sjöholm. Aina von Schrowe oli pariskunnan kahdestatoista lapsesta vanhin.ja oli jo omillaan, kun nuorempi väki muutti Hartolasta Joutsan Puttolaan, isänsä myytyä Putkijärven kaukaiselle sukulaiselleen. Ainaa on kuvattu eri-ikäisenä pirteäksi, reippaaksi, vilkasluontoiseksi ja hyväntahtoiseksi.
Jostain syystä, joka ei ilmene lähteistä, vietti hän suurimman osan lapsuus- ja nuoruusvuosistaan Hartolan nimismies Brofeldtin perheessä. Hän sai siellä parhaimman mahdollisen koulutuksen, joka oli tuohon aikaan nuorille naisille tarjolla. Brofeldtien perheessä hän oli lempilapsen asemassa ja häntä hellittiin koko ajan tarkalla huomiolla. Rouva Brofeldt oli hyvin taitava käytännön ihninen, ja hänen kuusitoista vuotta vanhempi tyttärensä oli taitava käsitöiden harrastaja. Hän oli kolme vuotta Mikkelissä Antellin pensionaatissa sekä suoritti sen jälkeen Heinolan ruotsalaisen tyttökoulun kurssin. Antellin koulu oli tarkoitettu lähinnä kielten oppimista varten, mutta siellä opetettiin myös paljon muuta, kuten käsitöitä, musiikkia, maalausta, tanssia jne., joka katsottiin siihen aikaan kuuluvan sivistyneen naisen repertuaariin.
Brofeldtien koti vaikuttaa olleen Hartolan tärkeimpiä eliitin seurustelun ja seuraelämän keskuksia. Huomattavimpana tuon ajan paikkakunnan aatelisista pidetään Nanna Tandefeltiä, joka oli nuorempana ollut hovineitona Ruotsin hovissa ja joka yhä edelleen ympäröi kotoisen elämänsä nuoruusaikojensa siroudella ja loistolla. Tandefeltin kanssa Aina seurusteli paljon ja usein. Iäkäs hovineiti olisi mielellään ottanut Ainan omaksi seuraneidikseen, mutta Ainalla ei ollut siihen haluja, sillä hänen mielensä kalvoi pois Hartolasta oman sydämensä vietäväksi. Aina jäi 17-vuotiaana pois Brusin kruununpuustellista ja muutti Joursaan vanhempiensa tykö.
Joutsassa Ainaa kiinnosti myös oma sydämen valittu, - ylioppilas -joka oleskeli tuolloin Joutsassa. Tämä liitto rikkoutui kuitenkin parin vuoden päästä, ja Ainan nuorempi veli Uno sai siitä aiheen kirjoittamalleen balladille Morsian. Tämän jälkeen Aina koki tarvetta lähteä vihreämmälle veralle, ja kun hänen veljensä Uno valmistui ylioppilaaksi ja lähti Helsingin yliopistoon lukemaan, lähti Aina hänen mukaansa aikeena hankkia itselleen jonkinlaisen sopivan toimen.
Nopeasti Helsinkiin saapumisen jälkeen suosittelivat Ainan ystävät ja tuttavat häntä tyrvääläiselle kauppiaanleskelle rouva Branderille, joka oli saapunut Helsinkiin hakemaan apua huonolla kannalla oleville liiketoimilleen. Ainalla oli jonkin verran kokemusta liiketoiminnasta isänsä Joutsan liikkeestä, joten hän suostui tarjoukseen. Aina von Schrowe siis muutti Tyrvääseen vuonna 1873, mikä alue samalla koko Satakunnan kanssa on niin runsaasti saanut nauttia hänen varsinaisen työpäivänsä hedelmistä.
Vuonna 1875 solmi Aina on Schrowe avioliiton puuseppämestari Adolf Hellmanin kanssa ja joutui jo varhain emännyydessään suuren talouden hoitajaksi. Hellman omisti puuseppäverstaan Tyrväässä, ja koska kaikki työmiehet olivat talon ruoassa, oli emännällä paljon puuhaa varsinkin ruoan hankkimisessa, koska varsinaisia toripäiviäkään ei tuohon aikaan ollut. Tästä pulasta Aina v. S. Selviytyi perustamalla oman puodin, jonka ansiosta kaikki taloudentarvikkeet aivan kuin itsestään virtasivat Hellmanien kotiin maalaisten jatkuvasti tuodessa niitä kauppaan myytäväksi. Myöhemmin Aina perusti myös oman meijeriliikkeen.
Jo aikoja sitten kasvatuskodissa hän oppi kaikki kutomisen ja käsitöiden ammattitaidot, lankojen kehruusta ja värjäyksestä aina hienoimpien kudosten sommitteluun asti. Emännyytensä alkuvaiheessa Aina Hellmanilla ei ollut aikaa keskittyä käsitöihin. Kun hän oli muuttanut Tyrväälle, lähetti hän Tampereella siihen aikaan vuonna 1884 järjestettyyn Suomen Talousseuran yleiseen näyttelyyn kolme taidekudontatyötään. Hän sai jokaisesta ensimmäisen palkinnon. Kun Tyrvään emännät havaitsivat tämän kautta Ainan kutojan taidot, halusivat he hänet opettamaan omia tyttäriään ja miniöitä kutomisessa.
Hän perusti vuonna 1885 Tyrväälle ensimmäisen kudontakoulun Suomessa ja tämän jälkeen hän toimi kahdenkymmenen vuoden ajan Satakunnan Maanviljelysseuran kiertävän kutomakoulun johdossa, aloittaen samalla laajasti levinneen kutomaharrastuksen Satakunnassa. Kolmena vuotena peräkkäin koulu sai muuttaa suurempiin tiloihin, sillä oppilaita pärähti paikalle poikkeuksellisen suuri määrä. Kutomakoulu oli ensimmäinen laatuaan Suomen maaseudulla. Sitä ennen Suomessa annettiin kutomisopetusta vain Viipurissa ja Helsingissä.
Kutomakoulun johdossa hän kiersi kaksikymmentä vuotta Satakunnassa pitäjästä toiseen opettaen siinä kutomisen ihmeellisyyksiä maakunnan tytöille. Koulun virallinen oppiaika oli kolme kuukautta syys- ja neljä kuukautta kevätlukukaudella. Oppilaiden oli maksettava viisi markkaa vuosimaksua ja niiden lukumäärä vaihteli kahdestakymmenestä neljäänkymmeneenviiteen. Koulun päättäjäisten jälkeen järjestettiin näyttelyitä, joissa oppilaat saivat esitellä omia töitään.
Erottuaan kiertävän kutomakoulun johdosta, hän perusti jälleen kutomakoulun Tyrväälle ja toimi sen johdossa aina vuoteen 1913. Hän oli yksi maamme kutomatyön merkki-ihmisistä ja hän valmisti suuren määrän kutojia ja opettajia, jotka sittemmin levittivät kudontataitoa ympäri koko maatamme.
Hän otti osaa omilla töillään monilukuisiin näyttelyihin muun muassa Helsingissä, Vaasassa, Turussa ja Porissa, joissa hänen töiden katsottiin ilmaisevan hienoa väriaistia ja kehittynyttä makua. Hän suunnitteli omat kutomapuut, jotka saivat ensimmäisen palkinnon näyttelyssä Helsingissä. Suurta huomiota hänen työnsä saivat Lappeenrannan näyttelyssä vuonna 1891, missä yhteydessä keisari Aleksanteri III osti yhden hänen kutomansa maton. Tällä tavalla kudottuja mattoja nimitettiinkin sen jälkeen ”keisarimatoiksi”. Leskikeisarinnan Pietarissa vuonna 1903 järjestämään kotiteollisuusnäyttelyyn hänet oli kutsuttu kunniavieraana ja hän asetti omia töitään esille ja esiintyi siellä itsekin kutoen keksimillään kangaspuilla. Pietarin näyttelyyn hän meni kruunun korvaamasti. Joka paikassa minne hän toimitti hienoja töitään, sai hän jatkuvasti lukemattomia palkintoja ja kunniakirjoja. Hän on myös julkaissut kirjan Johdanto kankaan kudontaan I osa vuonna 1889 ja II osa vuonna 1896,
Aina oli aviossa Adolf Hellmanin kanssa, joka oli syntynyt 15. päivä syyskuuta vuonna 1829 ja kuoli helmikuussa 1904 Tyrväällä. Hän kävi Vaasassa alkeiskoulua. Oli sittemmin Vaasassa Bomanin puuseppätehtaan työnjohtajana ja puuseppämestarina ja perusti vuonna 1875 oman tehtaan Tyrväälle ja hoiti sitä kuolemaansa saakka.
Aina Hellman kuoli 14. päivä kesäkuuta 1935 Tampereella.
Morsian, kirjoittanut Uno von Schrowe
Hän kangasta helskytellen
Nyt kutovi uutteraan
Ja kultainen kihlasormus
Hänen kiiltävi sormessaan,
Ja niidet ne nousee, laskee
Ja sukkula suihkailee,
Jalat tanssivi polkusilla
Ja loimet ne lyhenee.
Vaan kalpeus poskipäillä
On kutoissa morsion,
Ja silmässä luonti, tuike
Niin outo ja kumma on.
Mut sukkula kiirein lentää
Ja neitonen myhäjää,
Ja kutrien kultalaineet
Ne harteilla läikkyää
”Jo herkeä lapsi parka!
Mi kankaalla kiire on?
Jo toisehen kuuloitettiin
Sun kultasi uskoton.”
Vaan sanoja näitä äidin
Ei kuulevan neito näy,
Sen sormissa vinhemmästi
Vaan sukkula suihkain käy.
Näin kutonut viikon, kaksi
Ja kolmekin kohta on.
”Jo herkeä tyttö raukka,
Käy lapseni lepohon!
Sun uskoton kulta petti.
Jo huomenna häät on sen
Ja alttarin luona pappi
Hänet vihkivi toisehen”.
Jo lankevi illan varjot
Ja himmeä ehtii yö.
Kaikk'' käyvät jo leposalle,
Vaan neitoa estää työ.
Hän loppuhun kankaan saapi,
Sen puista jo irroittaa:
Läp' yön puvun neuloo siitä,
Sen aamuhun valmiiks saa.
On aamu ja käy hääsaatto
Nyt kirkkohon verkalleen
Ja vieressä sulhon uljaan
Käy morsian kruunuineen
Ja uhkea Herran huone
Luo tuntehet hartahat:
He saattoa johdatellen
Luo alttarin astuvat.
Vaan alttarin luona nainen
On kalvea, verho sen,
On palttinakaapu, sormus
Sen sormessa kultainen.
Ja keltaiset kutrit liehuin
Luo sulhasen rientää hän:
”Ei uskoton ollut sentään,
Oi armahin ystävän!
Nää morsiusvaatteet vasta
Tän' aamuna valmiiksi sain -
Sun pettävän äiti luuli -
Mä luotin ja toivoin vain,
Sun valasi kalliit muistin -
Voi kuinka sä rikkoisit ne!
Ja tänne mä riensin - Kulta
Nyt käymmehän vihille!
Näin lausuen autuaasti
Miel'-puoli nyt myhäjää,
Käs' vartehen sulhon tarttuu,
Luo alttarin lähentää.
Taas morsiussaatto kohta
Käy kirkosta palaten -
Kaks keskessä mielipuolta
Ja morsian murheinen.
Olli von Becker
Yhteiskuntatieteiden maisteri, joka polveutuu von Schrowe-suvusta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti