Ranskalainen aatelinen de la Motte-suku tuli Suomeen Samson de la Motte Sr:n mukana 1500-luvun lopussa. Suku oli aateloitu jo Ranskassa, todennäköisesti jo keskiajalla ennen 1300-lukua, joten se kuului niin sanotun Ancient Regimen aatelisiin sukuihin. Suku introdusoitiin Ruotsin Ritarihuoneelle vuonna 1642 numerolla 280. Kun Suomi yhdistyi Venäjään vuonna 1809 suku kirjattiin 28.1.1818 Suomen aatelismatrikkeliin numerolla 23. Oletettavasti nämä de la Mottet olivat protestanttisia hugenotteja ja joutuivat sen takia pakenemaan katolisten alullepanemia vainoja monien muiden tavalla.
Samson de la Motte syntyi Ranskassa. Hän oli ensin aviossa Anna Michelsdotter Rappin kanssa ja sittemmin toiseen kertaan Brita Munck af Fulkilan kanssa. Britan ja Samsonin jälkeläiset ovat von Becker-suvun esivanhempia. Samson de la Motte sai vuonna 1600 läänityksenä Sääksmäen Lahisten kartanon, joka oli kuulunut aiemmin Hogenskild Bjelkelle, joka oli menettänyt kartanon valtiolle. Brita asui vuonna 1642 Lempilän säterikartanossa Halikossa. Lempilä oli vanhaa rälssiä ja säterivapauden se oli saanut vuonna 1611. Hänen vanhempansa olivat Turun linnan käskynhaltija Michel Påvelsson, joka aateloitiin nimellä Munck af Fulkila ja numerolla 130. Britan äiti oli Margareta Tomasdotter Starck, joka suku oli aateloitu numerolla 222.
Hän otti osaa Wolmarin linnoituksen puolustukseen majurina vuonna 1601 Puolan sodan aikana. De la Motte joutui panttivangiksi ja linnoitus menetettiin. De la Motte kuitenkin selviytyi siitä ja hänet ylennettiin ratsumestariksi 7. päivä syyskuuta 1603. Hänelle annettin tehtävä kuljettaa koko jalkaväki Hämeestä Narvaan vuonna 1606. Hän sai säterioikeuden Sääksmäen Lahisten ja Luopioisten Kantolan kartanoihin 22. päivä maaliskuuta vuonna 1613. (Lahisten kartano oli keskiaikainen asumakartano ja rälssisäteri. Se menetettiin kruunulle vuonna 1599 ja lahjoitettiin vuonna 1600. Säterioikeus peruutettin vuonna 1683. Kantolan kartano oli vanhaa rälssiä 1500-luvulta alkaen. Sen rälssiioikeus peruutettiin vuonna 1599 ja lahjoitettiin Samson de la Mottelle. Se rakennettiin säteriksi 1636 ja peuutettiin vuonna 1694. Kantolan kartanon runko-osaa väitetään 1630-luvulla rakennetuksi.)Muun aatelin joukossa Samson allekirjoitti Maapäivien päätökset 2. päivä helmikuuta vuonna 1616 Helsingissä. Seuraavaksi hän yleni kenraalimajuriksi ja on elänyt vielä 6. päivä maaliskuuta 1620. Hän on oletettavasti kuollut jonkin aikaa sen jälkeen.
Lahisen omistajalla oli kolme lampuotia Oittilan ja Pajulahden kylissä vuonna 1630 (7 kappaletta), mutta 1650-luvulta alkaen jälleen (3) kappaletta. Nämä kolme de la Motten rälssitilat vastaavat myöhempiä Pajulahden Tiaisen, Oittilan eli Vilppulan ja Oittilan Tihtarin taloja.
Suku sammui Suomessa mieslinjalla vuonna 1886, kun everstiluutnantti Knut Erik de la Motte kuoli. Lahisten kartanon omistusokeuden suku menetti jo vuonna 1720, minkä jälkeen sen omistukseen kuului kuitenkin muita taloja ja kartanoita.
Von Beckereiden linjaan kuuluu Samson de la Motten nuorin poika Carl de la Motte, joka omisti isänsä jälkeen Lahisten tilan. Hän on merkittynä kornetiksi Turun läänin ratsuväkirykmentissä vuonna 1637. Hän yleni luutnantiksi kaksi vuotta myöhemmin 1639. Hän oli ratsumestari Viipurin läänin ratsuväkirykmentissä vuonna 1643 ja majurina 1647. Hän kuoli 1653 ja on haudatttu Sääksmäen kirkkoon viides päivä helmikuuta 1654. Ritarihuonelautakunta antoi hänelle 18. päivä heinäkuuta 1634 oikeuden todistaa sukunsa vanha aateluus asiaankuuluvalla asiakirjalla. Hän oli aviossa Gertrud von Engelhardtin kanssa, joka on haudattu Sääksmäen kirkkoon vuonna 1659. Vaimon vanhemmat olivat Casper von Engelhardt till Urtau ja Barbara von Fulden, joista molemmat kuuluivat baltiansaksalaisiin aatelissukuihin.
Carl de la Motten ja Gertrud von Engelhardtin nuorin lapsi oli Catharina de la Motte, joka syntyi noin vuonna 1640 Sääksmäellä Lahisten kartanossa.. Hän oli ensin aviossa Evert Johan Allongren i Finlandin kanssa. Ensimmäisen miehen suku oli Ritarihuoneella suku numero 115. Toiseen kertaan hän meni avioon rykmentin varusmestari Christian Magnus von der Pahlenin kanssa. Von Beckereiden linja liittyy tähän von der Pahleniin. Hän kuoli noin vuonna 1695 Heinolan Paason kartanossa, jonka von der Pahlen-suku vielä tuolloin omisti. Paaso siirtyi vuonna 1706 von Essen-suvulle. On kuitenkin sanottava, että Catharina hallitsi vielä kuollessaan myös Lahisten kartanoa.
De la Motte sukua on asunut Ranskan lisäksi Suomessa ja Ruotsissa ja sen alkuperä oli Ranskassa. Aateloitu se oli ennen 1300-lukua. Perustajia sillä oli useita. Arvonimiä suvun hallussa on ollut varakreivi, paroni, kreivi, markiisi ja herttua. Siihen kuuluvia arvokkaita sukuja ovat de la Mothe-Houdancourt, le Clerc de la Motte ja de la Motte Fouque. Ranskassa on ollut monia aatelisia de la Motte-sukuja, joista monella on korkea status (noblesse ancienne). Niillä oli tunnustettu asema mm. Normandiassa, Britannyssa, Picardyssa, Ile-de-Francessa ja Nivernaissa ja suku oli tunnettu 1300-luvulta alkaen armeijassa, papistossa ja hovipalveluksessa.
Tunnettuja de la Motte-sukuisia henkilöitä ovat olleet
Philippe de la Mothe-Houdancourt (1605-1657), joka oli Cardonan herttua, Ranskan marsalkka, Catalonian varakuningasja kenraali Espanjaa vastaan käydyissä sodissa.
Charles de la Mothe-Houdancourt (1643-1728), joka oli Markiisi, kenraaliluutnantti, kenraali, kuvernööri, ja Espanjan yliherra, edellisen poika.
Henri-Charles de la Motte, joka oli Kuninkaallisen tykistön ja pioneeriosaston eversti, Saint-Louisin legioonan ritari, de la Motten herra (de la Motte-Guistelin haara)
Charles de la Motte-Guistel, ritari, Villen lordi, Villers-la.Fossen lordi, Cuissyn lordi, Kuninkaallisen armeijan neuvonantaja (1644) ratsuväen kapteeni (1652). Aviossa Madeleine de Crecyn kanssa; heidän poikansa kuoli taistelussa Maastrichtin lähellä 1673
Hector de la Motte. Upseeri Kuninkaan henkivartiokaartissa, arvonimi pääesikunnan marsalkka Ile-de-Francessa
Toussaint-Guillaume Picquet de la Motte (1720-1791). Kreivi ja amiraali Ranskan laivastossa, erittäin tunnustettu Louis XV:n ja Louis XVI:n aikana.
Daniel de la Mothe, luostarin johtaja, Menden piispa, Kuninkaallinen saarnaaja ja neuvonantaja kuningatar Henrietta Marialle.
Henri de la Mothe, Auchin Arkkipiispa, Rennesin piispa, Kuninkaallinen saarnaaja Itävallan kuningattarelle Annelle, Pyhän hengen järjestyksen ritari
Francois-Auguste le Clerc de la Motte. Pyhän Louisin järjestyksen kapteeni ja ritari Nivernain sukuhaarasta.
Varhaisempia keskiaikaisia jäseniä:
Thibaut de la Motte. Ritari, merkittynä Orleansin järjestykseen.
Jean de la Motte, merkittynä Aumalen kreivin järjestykseen vuonna 1421
Nicolas de la Motte, merkittynä armeijan rulliin vuodesta 1420
C ja T de la Motte, Mont Saint Michelin aatelisia puolustajia 100-vuotisessa sodassa Englannin joukkoja vastaan vuonna 1423
Arvonimellisiä de la Motte-sukuisia aatelisia
Roger de la Motte, Neufchatelin varakreivi, 1400-luvulla merkittynä oikeudellisiin asiakirjoihin Normandian varojenhaltijan kanssa tittelillä Sainte-Genevieven Herrana
Rene de la Motte, Saint-Severinin paroni, la Motte-Fouquen herra, aktiivinen Normandiassa ja Brittanyssa.
Claude de la Motte (kuollut 1595) hovimies Kuningatar Catharine de Medicin hovissa. Kapteeni ja kuvernööri Monceaux'n linnassa Briessä.
De la Motte-nimen etymologia
Nimi Motte tulee vanhasta ranskan kielestä ja tarkoittaa röykkiötä tai maan palaa ja nimi viittaa Motten ja Baileyn linnoihin, jotka olivat keskiaikaisia linnoituksia, jotka rakennettiin keinotekoisten mäkien päälle.
Suvusta voi hakea tietoa internetistä termeillä ”familie de la Motte” ja ”noblesse de France”
Lisäksi ainakin Samson de la Motte mainitaan teoksessa ”Une amitié millénaire: les relations entre la France et la Suède à”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti