Suomen kielen ja suomen ruotsin, kahden perustuslailla suojatun kielen asema on heikentynyt viime vuosikymmeninä entisestään maahanmuuttajien ja englannin kielen yleistymisen takia. Nuoret eivät enää osaa omia äidinkieliään, ja puheen sekaan on sotkettava mahdollisimman paljon englannin kielisiä sanoja. Onko tässä mitään järkeä? Kuvitteeko joku jolppipoika tai -tyttö, että heidän puheensa kuulostaisi yhtään muodikkaammalta ja hienommalta, jos he rajoittavat puheessaan oman kielensä käyttöä Amerikan Yhdysvaltojen takia. Minä olen luopunut jo aikoja sitten amerikkalaisten sarjojen ja elokuvien katsomisesta, jos ehdottoman huipun klassikkoja ei lasketa. Täytyy sanoa, että jos suomen ja suomenruotsin on hävittävä, niin se johtuu tämän maan kulttuurista. Olen huomannut parilla matkalla, että jenkit pitävät minusta – mutta kuinka ollakkaan: tunne ei ole keskinäinen. Täytyy olla surkeinta suomalaista mökkiläispaariaa, jos ihmiset Suomessa katsovat Amerikan Yhdysvaltojen kulttuurissa jotain hienoa tai arvostettavaa. Se kertoo etenkin molempien näiden kulttuurien nuoruudesta ja kulttuuristen instituutioiden hauraudesta. Onhan sanottava, että esimerkiksi John F. Kennedyn lentoasemalla pankkiautomaateissa on jo kaksi valinnaista kieltä: englanti ja espanja, sielläkään ei siis katsota oman kielen olevan enää tärkeää. Miksi joku oman kielen ilmaisu tulisi kääntää puheessa tai jopa kirjoituksessa amerikan englanniksi? On selvää, että johonkin aikaan esimerkiksi Euroopassa koettiin ranskan kieli lingua francaksi, jota oli komeaa toistella välillä, vaikka ei olisi tiennyt kielestä kuin muutaman sanan. On kuitenkin sanottava, että ranskan kieli on aina ollut hienostuneempi ja kehittyneempi kieli kuin Amerikassa puhuttu englannin murre. Nuoret ihmiset ovat alttiina muodille ja sille miltä he vaikuttavat toisten ihmisten mielestä. Ei kuitenkaan ole viehättävää, jos nämä tosiasiassa varmaankin vain englantia ja heikkoa suomea puhuvat jolpit kuvittelevat, että englannin kieli sen Amerikan murteen muodossa olisi jotenkin kehittyneempi kieli edes suomen kieleen verrattuna. Kieli kätkee sisäänsä kulttuurin, ja jos nämä ”Frendejä” ja muita leveitä pepsodenttihymyjä televisiosta katsovat nuorkulttuurilaiset kuvittelevat, ettei Amerikkaa parempaa kulttuuria ole, katson näiden opettajien, vanhempien ja sukulaisten epäonnistuneen aika massiivisella tavalla. Amerikassakin tutkijat ja professorit tavallisesti osaavat useita manner-Euroopan kieliä, eikä heidän kielelliskulttuurinen kompetenssi rajoitu pelkästään yokeleiden puheesta mallinsa saaneeseen englannin kielen Amerikan murteeseen. On osattava eurooppalaisia kieliä, saksaa, ranskaa ja Englannin englantia. Ne pitää hallita, koska muuten suomalaisen nuoren ihmisen tietämys ja tietoisuus Euroopan kansoista jää liian kaukaiseksi. Ruotsia suomalaisen ihmisen on osattava, koska se liittyy kulttuurimme historiaan, eikä sen takia, että sitä pitäisi Tukholman risteilyllä puhua. Ruotsinkielisten Suomessa on opiskeltava suomen kieltä, koska se on valtakieli eikä Suomessa tule enää toimeen kaikkialla pelkällä ruotsin kielellä. Vaikka on mielestäni hyvää kielitaiden kehittymisen, että Suomen televisiossa on tekstitykset ulkomaalaisten ohjelmien kohdalla, niin voi uskoa Saksan ja Ranskan televisioissa tehtävästä dubbauksesta, että ainakin se ylläpitää kyseisen kulttuurin sisäistä elinvoimaa. Toinen aihe on etenkin Helsinkiin keskittyvä muotipuhe, jonka nuoret omaksuvat näyttääkseen oikealta. Mummoni kertoi talonsa mummon kertoneen, että lapsenlapsen lapsensa oli vajaan viikon Tampereella ja sanoi sieltä tultuaan aina ”moro”. Mielestäni helsinkiläisten puheessa on ärsyttävää etenkin ”sika”-partikkelin käyttäminen. Eräässä suomalaisessa matkailuohjelmassa ainakin 40 täyttänyt nainen sanoi sikapartikkelin kolme kertaa kahden virkkeen aikana. Kieli ei voi perustua muoti-ilmiöihin kuten ei myöskään minkäänlainen ajattelu. Muoti-ilmiöissä on todellakin tärkeää näyttää joltain tietyltä. Eli tärkeää ei ole enää se, mitä on, vaan se miltä näyttää. Näistä ihmisistä voisi puhua nimenomaan oman filosofiani kohteena, ainakin siinä mielessä, etten koe näitä ihmisiä kovin kehittyneinä. Joltain näyttämiseen pyrkiminen on etenkin valtaa hamuavaa toimintaa. On siis toistettava kaikkien toisten ihmisten mielipiteitä, puheita, muotia ja ehkä: ”ajattelua”. Filosofin on pyrittävä siihen, että hän voi olla uskollinen itselleen ja omalle autenttiselle olemassaololleen, eikä siinä voida miettiä jatkuvasti mitä muut ihmiset jostain ajattelevat. Niin tekevät vain akat ja feminiiniset miehet.
Olli von Becker
Yhteiskuntatieteiden maisteri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti