Johan Henrik von Schrowe osti 1850-luvun lopussa tai 1860-luvun alussa Joutsan Iso-Puttolan tilan, jonne hän muutti perheineen Hartolan Putkijärveltä. Puttola sijaitsi luonnonkauniilla paikalla salmen rannalla, jossa syntyi myös osa hänen lapsistaan. Etenkin Putkijärvellä syntynyt Uno oli poikkeuksellisen herkkä sielu, joka sai myöhemmälle runoilijan luonteelleen tärkeitä virikkeitä Joutsan ja Puttolan luonnosta. Puttola on ilmeisesti vieläkin olemassa, mutta suurempia tietoja siitä ei ole saatavilla ainakaan muualta kuin Joutsan historiikista, joka ei ole helposti saatavilla oleva kirja nykyään.. Johan Henrik von Schrowe oli syntynyt 15. päivä tammikuuta vuonna 1825 Hartolassa Putkijärvellä, joka oli kuulunut sukuun 1600-luvun lopulta alkaen. Putkijärven hän myi sukulaiselleen David Gerhard von Schrowelle. Johan Henrikista polveutui Schrowe-suvun vanhin ja pääasiallinen sukuhaara, eli siis päämieshaara, jonka jäsenet edustivat sukua ritarihuoneella ja säätyvaltiopäivillä.
Johan Henrik von Schrowen äiti tuli talollissuvusta, joka oli tuohon aikaan aatelismiehen morsiamen suhteen poikkeuksellista. Äidin oman suvun nimi oli Tillala, joka tuli Hartolassa sijaitsevasta Tillalan talosta. Äidin isä oli Putkijärven Vuoren tilan vuokraaja Adam Adamsson ja äiti Elisabeth Kristersdotter Putkijärven Pynnölästä. Johan Henrikin isä oli Carl Magnus von Schrowe, joka oli ensin kersantti Suomen jalkaväkirykmentissä ja palasi sen jälkeen tiluksilleen Putkijärvelle. Carl Magnuksen isä oli vääpeli ja Putkijärven tilan haltija Carl Ludvig von Schrowe, joka oli von Becker-sukuun avioituneen Johanna Fredrika von Schrowen isä.
Joutsassa Johan Henrikistä tuli pitäjän nimismies ja makasiininpitäjä. Hän oli käynyt Heinolassa alkeiskoulun. Hän sai 10. päivä kesäkuuta vuonna 1872 senaatilta erikoikeuden hakea virkoja: ”häradsskrifvare, magasinförvaltare och lasarettsysloman, vaikka ei ollut suorittanut säädettyjä opinnäytteitä. Hän sai pronssimitalin Itämaisen sodan aikana 1853-1855. Hän sai myös kuvernementinsihteerin (guvernementssekreterare) arvonimen 29. päivä huhtikuuta 1895. Hän myös edusti sukuaan säätyvaltiopäivillä vuodesta 1836 alkaen (näköjään 11-vuotiaasta alkaen).
Johan Henrik meni avioon puolisonsa Charlotta Sjöholmin kanssa Iitissä 20. päivä kesäkuuta 1848. Vaimo oli syntynyt 25. päivä tammikuuta 1832 Iitissä. Hänen vanhempansa olivat sahanhoitaja Gabriel Sjöholm ja Anna Lovisa Braf. Hän kävi Heinolassa Hedla Bökmanin luku- ja käsityökoulua. Johan Henrik ja Charlotta saivat kaiken kaikkiaan kaksitoista lasta. Lasten nimet olivat: Aina Charlotta, Karl Johan, Uno Otto Gabriel, Alma Johanna, Akseli Fredrik, August Henrik, Agnes Aleksandra (Sanny), Johan (Jussi) Gerhard, Karl (Kalle) Magnus, Toivo Aleksanteri, Jenny Maria ja Frans Oskar.
Aina Charlotta, joka meni avioon puuseppä Adolf Hellmanin kanssa, tuli tunnetuksi etenkin kudonta-alalla. Hän keksi nykyäänkin käytössä olevat kangaspuut ja niillä kutomisen tekniikan. Sanotaan, että hän sai kaiken sen koulutuksen, joka oli noihin aikoihin nuorelle naispuoliselle suomalaiselle tarjolla. Hän lähetti vuonna 1884 kotoaan Tyrväältä Tampereella järjestettyyn Talousseuran näyttelyyn kolme taidekudontatyötään ja sai niistä jokaisesta ensimmäisen palkinnon. Hän perusti vuonna 1885 maan ensimmäisen kutomakoulun. Hän levitti taitoaan kudonnassa lukuisille opettajille ja kutojille. Suurta huomiota herättivät hänen kutomansa työt Lappeenrannan näyttelyssä vuonna 1891, jolloin keisari Aleksanteri II osti erään hänen kutomansa maton. On sanottu, että hänen työnsä todistivat kehittynyttä makua ja väriaistia. Kun leskikeisarinna järjesti vuonna 1903 Pietarissa kotiteollisuusnäyttelyn, hän lähetti sinne töitään ja kutoi keksimillään kangaspuilla. Hän kuoli 14. päivä kesäkuuta 1935 Tampereella.
Seuraava sisarus Karl Johan kuoli pienenä lapsena. Seuraava oli Uno von Schrowe, joka tuli tunnetuksi runoilijana ja kuoli 1886 Görbersdorfissa Saksan silloisessa Sleesiasssa. Puttolanselän maisemat Joutsassa ovat varmasti inspiroineet hänen elähdyttävää runosanomaansa. Uno von Schrowen balladit ovat kaikki inspiroituneet Itä-Hämeen, Joutsan luonnosta. Hän kirjoitti myös koskettavan vaikka liioitellun runon vanhemman sisarensa epäonnistuneesta avioliitosta.
Neljäs oli Alma Johanna, joka syntyi ensimmäisenä lapsena Joutsassa, joka meni avioon Gustaf Bodströmin kanssa. Hän kävi Jyväskylän tyttökoulun ja seminaarin, minkä jälkeen hänestä tuli kansakoulunopettaja Hartolaan. Hän kuoli 11. päivä huhtikuuta 1904 Helsingissä. Miehensä oli Ruotsista ja osti vuonna 1874 Kalvolasta Ahlajärven kartanon.
Seuraava oli Akseli Fredrik von Schrowe. Hänestä tuli etenkin sotilas ja sotilasvirkamies sukunsa kunniakkaan ja pitkän esimerkin näyttämänä. Hän oli oppilaana Jyväskylän Mallikoulussa 1865.1867 ja sittemmin Jyväskylän alkeisopistossa (nykyinen Jyväskylän Lyseo). Sitten hän oli maanmittarioppilaana Mikkelissä 1873-1874. Hän astui vapaaehtoisena armeijan palvelukseen tarkka-ampujana Henkivartioväen 3:een suomalaiseen tarkka-ampujapataljoonaan (Suomen kaartiin) 2. komppaniaan Helsingissä 19. päivä lokakuuta 1874. Hän sai keisarin palkinnon hyvästä ampumisesta Krasnoe Selon leirillä 1875. Taisteli Turkin sodassa 1877-78. Lopulta yleni alivänrikiksi. Hän suoritti Suomen virkamieheltä vaaditut suomen- ja ruotsinkieliset tutkinnot Hämeenlinnan Normaalilyseossa 26.1.1882. Hänet ylennettiin luutnantiksi vuonna 1888. Hän sai pyynnöstään eron kapteenin arvolla 23. päivä tammikuuta 1903. Hän oli yksi Kemin suomalaisen yhteiskoulun perustajia ja toimi siellä venäjän kielen opettajana 1897-1915. Oli myös Kemin kaupunginvaltuuston jäsen. Toimi suurlakon aikana Kemin kaupungin ”Jyryn” puheenjohtajana, korkeimman oikeuden jäsenenä ja venäläisten santarmien aseistariisujana ja heidän arkistonsa takavarikoijana sekä Kansalliskaartin päällikkönä. Vapaussodan aikaan hän sai Kemin kaupungissa majailevat sotilaat luovuttamaan aseensa vastarinnatta, samoin ampumatarpeensa ja räjähdysaineensa, joilla sitten varustettiin Kemin suojeluskunta. Hän kuoli Kemissä 22. päivä syyskuuta 1926.
Myös seuraava sisarus August Henrik von Schrowe oli sotilas. Hän astui vapaaehtoisena palvelukseen tarkka-ampujana Henkivartioväen 3:een suomalaiseen tarkka-ampujapataljoonaan (Suomen kaartiin) Helsingissä 1877. Hän oli oppilas Helsingin junkkarikoulussa. Osallistui vanhempana aliupseerina Kaartin pataljoonan mukana Turkin sotaan 1877-78. Haavoittui sodassa, missä Florence Nightingale hoiti hänet terveeksi, ja sai eron vakinaisesta palveluksesta sairauden takia 1. päivä marraskuuta 1878. Hän lahjoitti hoitajalleen sairaalasta lähdön yhteydessä suomenkielisen Uuden Testaementin. Turkin sodassa toiminnastaan hän on saanut pronssimitalin ja Romanialaisen rautaristin. Hän kuoli 20. päivä maaliskuuta 1890.
Agnes Aleksandra, jota kutsuttiin Sannyksi, kävi Jyväskylässä tyttökoulun ja seminaarin. Sitten hän oli kansakoulunopettajana Leivonmäellä ja myöhemmin Asikkalassa. Hän kuoli vain 25-vuotiaana Hartolassa.
Johan Gerhard von Schrowe, jota kutsuttiin Jussiksi, syntyi Joutsassa. Hän tuli ylioppilaaksi Jyväskylän Lyseosta 1886. Opiskeli sittemmin lääketiedettä Helsingin yliopistossa ja kuului Hämäläiseen osakuntaan. Hän suoritti lääketieteenkandidaattitutkinnon 1893 ja lisensiaatin vuonna 1898. Toimi kolerasairashuone- ja tarkastuslääkärinä Lavansaaressa 1894, lääkintöhalllituksen käytettävänä tartuntatautien ehkäisemiseksi 1895. V. t. Kunnanlääkärinä Heinävedellä 1896; amanuenssina Helsingin sairashuoneiden kirurgisella osastolla 1896-97 ja oftalmologisella osastolla 1897; v.t. Aluelääkärinä Helsingissä.1897-98; kunnanlääkärinä Parikkalassa 1898-1909. Viimeinen virka hänellä oli piirilääkärinä Savonlinnassa 1922-25. Nuorukaisena hän teki opintomatkoja Göttingeniin 1891-92 ja Berliiniin 1912. Hän otti innokkaasti osaa yhteiskunnallisiin ja valtiollisiin asioihin ollen kulmakuntansa tinkimättömimpiä perustuslain puoltajia. Ritariston ja aatelin jäsenenä hän oli edustamassa sukuaan valtiopäivillä 1894, 1897, 1900 ja 1904-1906. Hänen vaimonsa oli Luise Nathalie Wernitz, joka tunnettiin kansanomaisesti kuten miehensäkin Liisana. Hän oli arkkipiispa Wladiolaw Wernitzin ja Alvine Oberleitnerin tytär. Mies kuoli 24. päivä syyskuuta 1925.
Karl Magnus (Kalle) von Schrowe syntyi 12. päivä helmikuuta 1866. Hän kävi koulua Jyväskylän alkeisopistossa ja tuli ylioppilaaksi 1887. Opiskeli Helsingin yliopistossa lakitiedettä ja kuului Hämäläiseen osakuntaan. Hän suoritti julkisen kameraalitutkinnon vuonna 1890. Oli Hartolan sijaistavana nimismiehenä isänsä virassaolon aikaan. Hän oli ylimääräinen lääninkanslisti Mikkelin lääninhallituksessa. Oli ylimääräinen kopisti Suomen senaatin talousosastolla. Seurannut käräjiä Hartolassa. Vuonna 1895 hänet määrättiin Heinäveden piirin nimismieheksi, asuinpaikkanaan Kerman kanava. Vuonna 1898 määrättiin omasta pyynnöstään Joutsan, Luhangan ja Leivonmäen piirin nimismieheksi, asuinpaikkana Joutsan Simula. Viimeinen virkansa hänellä oli Pietarsaaressa kihlakunnan kruununvoudiksi, mistä hänet siirrettiin Perkjärvelle kruununvoudiksi. Hän kuoli 22. syyskuuta 1906. Aviossa hän oli Alma Maria Granlundin kanssa, joka oli talonomistaja Adam Granlundin ja Maria Charlotta Bergströmin tytär. Eversti ja rykmentinkomentaja sodissa – Schrowe-suvun sukukirjan kirjoittaja Mauno von Schrowe oli Karl Magnus von Schrowen nuorin lapsi.
Toivo Aleksanteri von Schrowe syntyi 16. päivä marraskuuta 1868. Hän kävi ensin Jyväskylän lyseota, mutta meni pian leipurinoppiin Helsinkiin. Omisti leipomoliikkeen Tampereella 1895-1900. Hän oli isännöitsijä Äetsän tehtaalla 1900-1904. Oli paljon käytetty kunnallinen luottamusmies. Kuului vuodesta 1908 alkaen Hartolan säästöpankin hallitukseen, oli kunnan paloapuyhtiön esimiehenä toistakymmentä vuotta. Harrasti tilallaan innokkaasti etenkin karjataloutta. Oli osuusmeijerin perustajia ja toimi sen isännöitsijänä useita vuosia. Oli innokas suojeluskuntamies. Vapaussodan aikana teki puurtamalla töitä valkoisen armeijan eteen. Oli suojeluskunnan paikallisosaston esikunnan jäsen ja ajoittain sen paikallispäällikkö. Sotilasarvoltaan joukkueenjohtaja. Hänen on sanottu olleen rehti, avoin ja sydämellinen luonteeltaan. Hän kuoli 20. päivä kesäkuuta 1925. Hänen puolisonsa oli Anna Dagmar Kilkka, jonka vanhemmat olivat tehtaanisännöitsijä Alfred Kilkka ja Anna Matilda Packalen.
Jenny Maria von Schrowe syntyi 15. päivä joulukuuta 1870 Hartolan Kökkölässä, minne vanhempansa olivat muuttaneet. Hän kävi Jyväskylän tyttökoulua 1882-87 ja sen jälkeen opiskeli Tyrväällä vanhimman sisarensa Ainan johtamassa kutomakoulussa. Hän muutti puolisonsa kuoleman jälkeen Nurmekseen vuonna 1907. Hän oli Nurmeksen yhteiskoulun johtokunnan jäsen n. 15 vuotta. Nurmeksen kauppalanvaltuuston jäsen hän oli n. 8 vuotta. Nurmeksen teveydenhoitolautakunnan jäsen. Hän oli Lotta-Svärd järjestön Nurmeksen osaston jäsen 1918-27. Muutti Nurmeksesta Hämeenlinnaan vuonna 1927 ja sieltä Lieksaan 1932. Hän muutti Hämeenlinnaan takaisin poikansa luo ja hänen mukanaan Paimioon 1943. Hänen puolisonsa oli Otto August Skogster, joka oli mm. kunnanlääkäri Heinävedellä. Puolison vanhemmat olivat tilanomistaja August Maurits Skogster ja Loviisa Stenius.
Nuorin sisaruksista oli Frans Oskar von Schrowe, joka syntyi 16. päivä maaliskuuta 1873. Hän kävi Harjun maanviljelyskoulun. Hän hoiti Hartolan Kökkölää isänsä kanssa. Hän elämänsä päättyi varhain, hän kuoli Heinävedellä heinäkuussa 1897.
Puttola on Pappisten kylän vanhin talo, joka mainitaan ensimmäisenä vuoden 1720 taloluettelossa. Wähä-Puttola on ollut pienempi alustalaistila tai jopa torppa. Puttolassa tiedetään asutun jo ainakin 1470-luvulta alkaen.
Lopulta voimme yhtyä nyt jo sammumassa olevan itähämäläisen Schrowe-suvunkin kunniaksi yhteiseen maakunnalliseen ”rukoukseen”, jonka on sanoittanut Aino Voipio ja säveltänyt Yrjö Kilpinen:
Itä-Hämeen laulu
On sydämessä Suomenmaan
meill' armas kotiseutu tää.
Se syrjäinen on soppi vaan,
mi muilta ehkä unhoon jää.
Vaan meille koti kultainen
on seutu Itä-Hämehen.
Niin monet vaiheet kokenut
on kansa Itä-Hämeen maan,
on kuorman alla huokaillut
se käskyläisnä toisen vaan
ja siksi muiston sävelet
on täällä oudon hiljaiset.
Vaan kuule! Muistoin soittohon
nyt yhtyy sävel toivojen
se kuiskaa: ”Hetki lyönyt on,
sä heräät vapautehen!”
Se kertoo kevättarinaa:
jo nousee Itä-Hämeenmaa.
Olli von Becker
Yhteiskuntatieteiden maisteri, jonka esivanhemmat johtavat Schrowe-sukuun
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti