Yksilö on varsinaisesti tunnettu lähinnä länsimaissa. Tämä ilmenee länsimaissa siten, että jokainen ihminen käsitetään yksilöksi, jolla on tiettyjä oikeuksia ja vapauksia kaikenlaisen vallan edessä. Yksilö siis tarkoittaa toimivaa subjektia, jolla on määritellyt oikeudet ja vapaudet toiminnassaan yhteiskunnan sisällä. Muualla kuin länsimaissa monesti ajatellaan, että ihminen on etenkin oikeuksiltaan ja vapauksiltaan rajoitettu siten, että esimerkiksi ympäröivä yhteiskunta ja sen säännöt katsotaan yksilöä arvokkaammiksi. Siinä mielessä, jos ajatellaan esimerkiksi kuinka yleistä sotiminen ja ihmisoikeusrikkomukset ovat vaikkapa Afrikassa, niin voidaan havaita länsimaissa vallitsevan käsityksen yhteiskunnallisista toimijoista poikkeavan jonkin verran näistä muista. Yksilö siis tarkoittaa sitä, mikä on yhteiskunnallisen olemassaolon perustavin elementti, ja yhteiskunta perustaa yksilön oikeudet ja vapaudet oman perustuslakinsa sisällöksi, vaikka rikkomuksia perustuslakia kohtaan voidaan toisinaan havaita länsimaissakin. Varmaan filosofia on etenkin sellainen ala, jonka sisällä toiminnan perusyksikköä voidaan käsitellä. Kuitenkin yksilö ja hänen käsitys omasta yksilöydestään voi joskus erota monen erilaisen yksilön keskellä. Siinä mielessä, koska länsimainen yhteiskunta takaa yksilön vapaudet ja oikeudet, tulisi pohtia yksilöyden käsitettä siinä mielessä minkälaista hajontaa ja sisäistä differenttisyyttä tämän käsitteen yhteydessä voidaan havaita. Tietysti myös lakitiede perustuu siihen, mitä yksilöys voi olla, mutta mielestäni tätä käsitettä voidaan pohtia myös monen muun tieteenalan piirissä. Vaikka, jos ajatellaan esimerkiksi vaikka muotia, jonka voidaan katsoa matalalla tasolla liittyvän jonkinlaiseen yksilöyteen, voitaisiin yksilöyden käsitettä tutkia enemmän Morgensternin ja Neumannin esittelemän peliteorian sisällä. Voitaisiin siis perustavammalla tasolla ottaa selvää siitä, mikä ohjaa ihmisiä valintoihin ja miten nämä valinnat liittyvät nimenomaisesti yksilön käsitteeseen. Voitaisiin varmasti myös kehittää sellaista määrittäjää, joka kertoisi siitä, millä tasolla yksilöt toimivat yksilöllisesti ja miten he toistavat toisten ihmisten toimintaa jonkinlasen mallin kautta. Siinä mielessä yksilön toimintaa etenkin yksilöllisten periaatteiden kautta tulisi arvostaa ja päästä perille sen suhteen, millaisissa tilanteissa yksilöllinen toiminta voisi olla paljon arvokkaampaa ja kannatettavampaa kuin toisten matkiminen. Tällä voitaisiin myös ottaa selvää siitä, mitä todellinen autonomia toiminnassa ja ajattelussa vaatii ja missä tilanteissa se on kannatettavampaa. Monesti yksilöllinen harkinta ja toiminnan ja ajattelun ohjaaminen voi olla järkevämpää kuin ympäristön ajatteluun ja toimintaan myöntyminen, koska yhteisön sääntöjen mukaan toimivat eivät välttämättä näe oman yhteisönsä tai yhteiskuntansa sääntöjen ulkopuolelle mahdollisesti kehittyneempien yhteiskuntien sisälle. Siinä mielessä mielestäni on varmaan kaikkialla olevan korruption seuraustakin se, että Suomessa ihmiset toistuvasti äänestävät olevansa onnellisin kansa maailmassa, ja se jos mikä on seurausta siitä, että monet eivät vaan paremmasta tiedä, tai tietämys on niin heikko, että oma viheriö näyttää paljon paremmalta kuin muut. Olen verrannut peruspersujen näkökantaa, jonka mukaan suomalaiset ovat maailman onnellisin kansa, siihen miten amerikkalaiset pitävät maataan onnelana. Molemmissa tapauksissa tietämättömyys ja historian vajavuus määrittävät tällaisia tuloksia. Nimenomaan esimerkiksi Britanniassa ja Sveitsissä kansa on ollut aina vapaata ja ihmisillä oikeus yksilöllisyyteen, ja etenkin ensimmäisen esimerkin kohdalla ihmiset osaavat määrittää oman kantansa oikeanlaisen preferenssiautonomian kautta. Esimerkiksi sellainen käsitys, jonka mukaan Suomi ja suomalaiset ovat maailman onnellisin kansa, perustuu nimenomaan historian lyhyyteen ja siihen, kuinka pienen aikaa nämä ihmiset ovat saaneet nauttia omasta vapaudestaan ja oikeuksistaan. Nämä kuvitelmat liittyvät myös siihen, miten nöyrä tavallinen suomalainen pellavapää on vallankäyttäjien edessä, ja miten he kuvittelevat päättäjien olevan samanlaisia kuin miten tulkitsevat itsensä olevan. Siinä mielessä Suomessakin kaivattaisiin yksilöydentutkimusta ainakin yliopiston tasolle. Yksilöä ja yksilöllisyyttä tutkimalla saataisiin parempi käsitys siitä, miksi yksilöperäinen toiminta on joskus pelkästään kannatettavaa.
Olli von Becker
Yhteiskuntatieteiden maisteri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti