Tauben sukua on pidetty von Beckereiden lisäksi Luhangan pitäjän toisena aatelissukuna.Taube-suvun nimi oli ennen aateloimista Tuve. Taube-suku on peräisin Saksasta, missä sillä on edelleen ylhäisaatelisia haaroja. On oletettu, että suvun kotipaikka saattaa olla Paderborn Westfalenissa. Suku aateloitiin Ruotsin Ritarihuoneella 11. päivä elokuuta vuonna 1668 ja introdusoitiin saman kuun 13. päivä aatelisena sukuna no 734. Aateloitu mies oli rakuunarykmentin komentaja eversti Evert Taube, joka tuli Maydel-Lodenkatin haarasta. Ruotsissa elää vielä Taube-suvun vapaaherrallinen haara Taube af Odenkat Se on virolainen aatelinen 1300-luvun lopulta.
Sukuun kuuluu myös haara Issen-Odenkotz, joka immatrikuloitiin vuonna 1746 Taube-suvun nimelle ja numerolle ja introddusoitiin Suomen Ritarihuoneeseen 5. päivä helmikuuta 1818 aatelissukuna numero 60. Suvun nimi lausutaan taube ja päämieshaarasssa tå:b. Lisäksi sukuun kuuluu Ruotsissa kaksi kreivillisen arvon saanutta sukuhaaraa. Taube-suku kuuluu niin sanottuun Uradeliin, koska se on oletettavasti aateloitu ensimmäistä kertaa jo keskiajalla. Sukutarina kertoo, että ensimmäinen tunnettu suvun edustaja olisi ollut ritari von Duve, joka olisi kuulunut Liivinmaan ritarijärjestykseen. Tunnetuin Taube tällä hetkellä on varmaan Nobelin kemianpalkinnon saaja Henry Taube, joka kuitenkin kuului saksalaiseen sukuun.
Liivinmaalle ajauduttuaan suku levisi Preussiin, Saksiin, Tanskaan, Wûrttembergiin ja Ruotsiin ja kaikkialla he saivat itselleen ja sukunsa osalle huomiota ja arvonantoa. Suku on saanut Rooman palveluksessa niin valtakunnan kreivin ja valtakunnan ruhtinaan arvot.
Suku omisti Luhangassa Vanhoisten kartanon, joka kuului isompaan Klemetttilän rustholliin. Yksi Luhangassa kuolleista Taube-suvun miehistä on Adam Ludvig Taube. Hän syntyi 27. päivä kesäkuuta 1739. Oli vapaaehtoisena Hämeenlinnan rykmentissä 1750. Kenttäkirjuri hän oli paroni Björnbergin värväämässä rykmentissä vuonna 1757. Varusmestari hän oli taas Hämeenlinnan rykmentissä 1760. Furiiriksi hän yleni vuonna 1763. Sen jälkeen hänet korotettiin vänrikiksi ja luutnantin arvoisena hän erosi palveluksesta vuonna 1791. Hän kuoli 12. päivä toukokuuta vuonna 1818 kartanossaan Vanhoisessa Luhangassa ja haudattu todennäköisesti Reethin vanhalle hautausmaalle Luhankaan.
Hänen poikansa Anders Johan, joka oli sotilasarvoltaan kersantti, kuoli vanhana poikana Luhangassa vuonna 1840. Toinen poika Otto Henrik, jonka lopullinen sotilasarvo oli luutnantti.kuoli Luhangassa 30. päivä elokuuta vuonna 1831. Nuorin tytär Maria Fredrika, joka oli syntymäsokea, eli yli 90-vuotiaaksi ja kuoli 12. päivä syyskuuta 1880 Vanhoisten kartanossa sisarussarjansa viimeisenä elossa olleena jäsenenä. Yksi pojista Adam Wilhelm, joka oli sotilasarvoltaan vänrikki, palveli kenraali Adlercreutzia, Suomen kansallissankaria, ja meni avioon torpparin tyttären kanssa. Adam Wilhelm kuoli 3. päivä syyskuuta vuonna 1843. Yksi Adam Ludvigin tyttäristä oli Eva Lovisa Taube, joka oli syntynyt 1774 ja hän oli aviossa Luhangan kappalaisen Carl Niklas Langbergin kanssa.
Yksi Adam Wilhelm Tauben pojista oli Carl Johan Taube, joka syntyi 8. päivä maaliskuuta vuonna 1831. Hän syntyi ennen isänsä ja torpan tyttären avioitumista, mitä varten vanhempien piti hakea asiaan lupa. Hän eli tilanhaltijana Luhangassa ja kuoli Vanhoisten kartanossa ensimmäinen päivä maaliskuuta 1879. Hän oli aviossa kapteenintytär Amanda Gustafva Weberin kanssa. Carl Johanin sisko oli Hedvig Fredrika, joka oli syntynyt 7. päivä marraskuuta vuonna 1817 ja hänkin ennen vanhempiensa avioliittoa. Hän oli aviossa renki Thomas Mattsonin kanssa. Hän kuoli 6. päivä huhtikuuta 1857 Luhangassa.
Amandan ja Carl Johanin yksi jälkeläinen oli Gustaf Adolf Taube, joka syntyi 9. helmikuuta 1864 Luhangassa. Hän valmistui ylioppilaaksi Jyväskylän Lyseosta vuonna 1881 ja opiskeli Helsingissä teologiaa ja valmistui papiksi 1886.Taube sai viran Vehkalahdelta, missä hän toimi kappalaisena vuodesta 1893 ja kirkkoherrana vuodesta 1910. Siellä hän sai myös rovastin arvon. Taube piti punakapinan aikaan puhetilaisuuksia kirkossa Adolf Mannisen ja Uno Renvallin kanssa. Punaiset ottivat heidät vangiksi maaliskuussa 1918, mutta vapauttivat heidät. Kuitenkin heitä tultiin hakemaan uudestaan huhtikuussa ja heidät vietiin Kouvolaan, missä heidät ammuttiin ns. Kouvolan veripellolla. Tauben poika Jorma on myöhemmin kertonut isänsä vaiheista, ja hän on kertonut, että isänsä oli pitänyt ennen ampumistaan punikeille puheen aivan Sokrateksen apologian tavalla. Gustaf Adolf Taubea jäi lasten lisäksi kaipaamaan puoliso Amy Alice os. Lilius. Yksi Luhangan Taubeista oli Carl Wilhelm, joka oli ammatiltaan kirjanpitäjä ja syntyi vuonna 1862 Luhangassa.
Sellainenkin Taube on asunut Luhagassa kuin Peter Tauben poika Henrik Gustaf, joka oli syntynyt 4. päivä maaliskuuta 1775. Hän yleni ensin kersantiksi Hämeenlinnan rykmentissä ja sen jälkeen vänrikiksi minkä jälkeen hän otti eron tehtävästään. Hän oli aviossa kahteen kertaan ja toinen vaimo oli Maria Albertina Svanström, ja yksi heidän pojistaan oli nimeltään Erik Johan Taube, joka syntyi 4. päivä tammikuuta vuonna 1818 ja kuoli Luhangassa naimattomana vuonna 1845. Hän oli ammatiltaan maanviljelijä.
Suku on nyt jakaantunut kolmeen pääasialliseen sukuhaaraan, joita nimitetään niiden perustajien ja kantaisien nimillä: Otto Ernst Tauben haara, Wolter Ludvig Tauben haara ja Jacob Rudolf Tauben haara, Ensimmäinen mainittu on suvun Suomen haara ja sille kuului mm. Prestkullan fideikomissikartano. Yksi tunnettu sukuhaaran jäsen oli Otto Taube. Adolf Taube (1913) ja Björn Taube (1939) ovat kirjoittaneet sukunsa erilliset historiikit.
Taube-suvun esiintymistä Liivinmaalla 1200-luvulla, jota monet ovat pitäneet faktana, ei ole voitu millään tavalla todistaa. Vasta seuraavilla vuosisadoilla ilmestyy eteen yksittäisiä suvun jäseniä Virossa. Engelke Tuve oli todistamassa 24. päivä elokuuta vuonna 1373 todistajana maanomistuskiistassa, jossa osallisina olivat Hinke Weddwesin, Lippoldin ja Henneke von Aytzin yhtäältä ja toisaalta Henneke ja Otto Loden välillä. Gerhard Tuvelle kuulunut sinetti, suvun vanhin tiedetty, on Ruotsin Valtionarkistossa säilytettävässä kirjeessä, jossa on päiväys 15. päivä marraskuuta 1383. Se käsittelee tuomiokapitulin ja vasallien välistä kiistaa Saarenmaan hiippakunnassa.
Hinke Tuve ja hänen puolisonsa Luitgard von Mecks huomioidaan 24. päivä kesäkuuta vuonna 1399, jolloin he todennäköisesti olivat kuolleet. Ensimmäiset luotettavat tiedot Tauben suvusta ja suvun tiluksista ovat kotoisin Edisen kartanosta Johvista Itä-Virumaalla. Siinä yhteydessä mainitaan Johan Tuve, joka kuoli vuoden 1428 jälkeen. Hänet vihittiin Magdalena-nimisen naisen kanssa ennen vuotta 1405, ja heiltä on tiedossa poika Otto, josta on maininta vasallina vuodelta 1405. Otto Taubella oli kaksi poikaa Berend ja Jacob, joiden yhteys myöhempiin Taube-sukuihin on kuitenkin kyseenalainen.
Vanhoinen on ollut satoja vuosia yksi Luhangan suurimmista tiloista, ja monen Tauben kohtalo liittyi tämän tilan ympärille. Nykyisin Vanhoisten tilaa hallitsee Weijon pariskunta.
Von Becker-sukuun Tauben suku voidaan yhdistää kahden historiallisen kuriositeetin kautta. Isoisäni isoisän isä suunnitteli 1800-luvun alussa avioliittoa Taube-sukuisen naisen kanssa, joka kuitenkin kuoli nuorena Luhangassa. Toinen yhteys liittyy suvun Länsi-Göötanmaan haaraan ja Johan ja Carl von Beckeriin, jotka saivat haltuunsa vanhan Tranebergin kartanon, jonka pitkäaikaisia omistajia Taubet olivat olleet. Lähialueelta eräästä kirkosta löytyy Taube-suvun vaakuna.
Olli von Becker
Yhteiskuntatieteiden maisteri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti