Horn-suku on monessa mielessä Suomen historian vaikutusvaltaisin ja merkittävin aatelissuku – vanha ja mahtava suku. Ainoa suku, joka on yltänyt samalle tasolle Hornien kanssa on Fleming-suku. Ragnar Rosenin ja Eric Anthoni ovat saapuneet päätelmään, jonka mukaan suvun alkuperä on Saksassa. Horn-suku on uuden ajan alussa jakaantunut useampaan sukuhaaraan, minkä lisäksi on olemassa muita samannimisiä sukuja, jotka eivät liity aateliseen Horn-sukuun.
Horn-suvun varhaisin kantaisä on vuosina 1381-1415 lähteissä esiintyvä Olaf Mattson. Hän kuului niihin Varsinais-Suomen rälssimiehistä, jotka yhdesssä vuonna 1386 sinetöivät myöhemmin tunnetun laamanninvaalikirjeen. Hän siis kuului maakunnan merkittävimpiin miehin. Hänen sinettinsä, jossa on nimenmukaisesti sarvi-tunnus on säilynyt vuodelta 1381 päivätyssä kirjeessä. Olaf Matsson omisti kartanon Paimion Sattialassa, mutta asui Halikossa, hänen asuinpaikkansa on saattanut olla Joensuun kartano, vaikka se mainitaan ensimmäistä kertaa Hornien omaisuudessa vasta vuonna 1506. Siellä asui jo vuodesta 1352 Petrus Af Aminne, joka mainitaan joissain yhteydessä Olafin appena.
Uuden ajan Hornien kantaisä oli Olof Matssonin viides poika, asemies Henrik Olofsson (merkitty 1407-1448). Hän sai vuonna 1407 kuninkaana toimineelta Eerik Pommerilaiselta verovapauden tiloihinsa. Merkittävä tekijä hänen maineelleen on hänen vaimonsa Cecilia, jonka vanhemmat olivat Turun linnanpäällikkö Klaus Lydekesson Djäkn. Arvovallan lisäksi Olofisson sai avioliittonsa kautta useita tiloja, joista yksi oli Kankaisten kartano Maskussa. Kartanon peri ensin hänen jälkeensä tytär Alissa, jolla se oli vielä ainakin 1488. Hornien suuri suku polveutuu Henrikin jälkeläisestä valtaneuvos ja laamanni Klaus Henrikssonista.
Suvun ensimmäisiä merkittäviä miehiä olivat Klaus Henriksson ja hänen poikansa Krister Klausson, joista jälkimmäinen perusti Joensuun kartanon sukuhaaran. Lukuisat ylimyssuvut Ruotsista ovat liitteessä Horneihin avioliiton kautta. Klaus Henriksson oli aviossa vanhan Frille-suvun naisen kanssa, ja tämän kautta Hornit perivät Frille-suvun aseman ja omaisuuden, Krister Klausson oli taas aviossa Erik Flemingin vaimon sisaren kanssa, hänen nimensä oli Ingeborg Siggentyttären kanssa, joka kuului vanhaan ja aateliseen Sparre.sukuun.
Kankaisten kartanon ja Haapaniemen linnan omistaneesta Henrik Klaussonista tuli Erik Flemingin kuoltua Suomen korkeimman tason johtomies. Henrik avioituis Stålarm-sukuun kuuluneen naisen kanssa. Vaimo oli äitinsä puolelta kuuluisaa Kurki-sukua. Vaimon sisar taas oli aviossa Jägerhorn-sukuun kuuluneen miehen kannssa. Henrikin sisar Margareta meni avioon Vehmaan Kosken herran Jöns Andersson Garpin kanssa. Tähän avioliittoon päättyi Garpien keskiaikainen suku miehen puolelta.
Henrik Olofsson Horn oli Halikon Joensuun kartanon herra. Hän sai rälssikirjeen itselleen ja jälkeläisilleen 7. päivä joulukuuta 1407 kuningas Erik kolmanneltatoista. Hän meni avioon ennen vuoden 1435 alkua N.N. Klasdotterin kanssa, jonka vanhemmat olivat Turun vouti Klas Lydekesson Djekn ja Kristiina Jönsdotter. Tämän avioliiton kautta Horn-suku sai omakseen Maskun Kankaisten kartanon. Ja tästä syntyi Joensuun oheen Kankaisten sukuhaara Horn-suvun omistuksessa.
Klaus Henriksson oli syntynyt 1440 ja hän peri isältään Halikon Joensuun kartanon. Muut omistukset olivat Kankainen ja Haapaniemen linna. Hänet mainitaan asemieheksi vuonna1470. Sittemmin hän oli kihlakunnantuomari Halikon kihlakunnassa 1472 ja vielä 12. päivä marraskuuta 1486; lautamies maaoikeudessa Turussa vuonna 1476 ja laamanninkäräjillä samana vuonna; oli Etelä-Suomen laamanni 1487-1520 ja valtaneuvos 1488-1520. Kuului niiden neuvottelijoiden joukkoon, jotka valmistelivat puolustautumista Venäjää vastaan 1490-luvulla ja tanskalaisia vastaan 1507; ritari ainakin 1490; valtiopäivillä ja herrainkokouksissa 1499, 1505, 1511 ja 1512; määrättiin Viipurin linnanpäälliköksi vuonna 1511; Kuningas Kristian II kutsui hänet Tukholmaan piispa Arvid Kurjen ja muun korkeimman suomalaisen virkamieskunnan kanssa 1520. Kuoli pian sen jälkeen, kuitenkin ennen vuotta 1524. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli vuodesta 1472 alkaen Kristiina Kristierndotterin kanssa, jonka vanhemmat olivat laamanni Kristiern Frille ja Kristiina, vanhemmat todennäköisesti Jacob Pederinpoika ja äiti luultavasti Lindelöfejä. Kun kesällä 1495 alkoi odotettu sota venäläisiä vastaan, johti Klas itse sotatoimia Kymijoen alueella.
Krister Klausson on yksi Horneista, joka on sannut erityistä huomiota. Hän oli Halikon Joensuun herra; asemies; hänet mainitaan ensi kertaa 1504 Venäjälle rauhaa uudistamaan lähtevän lähetystön toisena johtajana. Hän oli vuonna 1509 Örebrossa Ruotsissa linnanpäällikkönä; Raaseporissa hän oli linnanpäällikkönä 16. päivä lokakuuta 1513 alkaen vuoteen 1515; Turun linnan komentajana 1515-1520; hän antoi 26. päivä maaliskuuta 1517 Naantalin luostarille Karinkorvan tilan sisarentyttärensä Margaretan proventaksi. Krister Klausson kuoli 1520. Hän oli kreivillisen Horn af Åminnen-suvun kantaisä.
Kristerin veli oli Henrik Klausson Horn, joka oli syntynyt vuosien 1512-1513 välisenä aikana mahdollisesti Halikon Joensuussa, mutta eli lapsuutensa pääosin Kiskon Haapaniemen linnassa. Hänen äitinsä oli vuonna 1520 saanut sen asumakartanokseen leskeksi jäätyään, Hän oli Haapaniemen linnanherra 1540-luvulle saakka, kunne siirtyi Maskun Kankaisiin. Kustaa Vaasan hoviin hän kuului vuonna 1534. ”Kreivisodan” aikaan hän oli Skoonessa toimivan armeijan ja sen päälliköiden sekä kuninkaan välisenä sanansaattajana. Hän sai marraskuussa palkkioksi tästä neljänneksen Salosta ja Inkerin Halikosta. Vuonna 1540 hän sai läänitykseksi kokonaisen Tenholan pitäjän, jolloin menetti Inkerin ja Salon talot. Vuonna 1539 hän oli Maskun kihlakunnan tuomari ja nimitettiin kamarineuvokseksi kameraaliseen keskushallitukseen; syksyllä 1539 hän oli Tukholman linnan käskynhaltijana, josta hän palasi Suomeen vuonna 1544. Hän toimi aluksi sotaväen katselmusmiehenä ja palkanmaksajana sekä jalkaväen päällikkönä. Vuonna 1549 hän oli Etelä-Suomen laamanni, ritari Liivinmaalla ja sai tästä läänitykseksi Muurlan pitäjän ja Mynämäen Metsäkorven entistä paremmilla ehdoilla, sekä myöhemmin Maskun kihlakunnan tuomarinviran (1563-68. 1573-79, 1584-89, 1592-95). ja Pohjois-Suomen laamanninviran;
Viron käskynhaltijana hän oli 1564-1568. Hoiti jalkaväen ylipäällikön tointa. Vuonna 1565 Henrik ja Andets Sabelfana voittivat Tallinnassa heitä ahdistamaan tulleen saksalaisen palkkasoturijoukon. 3. päivä joulukuuta 1566 Henrikin kunniaksi järjestetyssä triumfijuhlassa Tukholassa hän sai läänityksekseen oman kotipitäjänsä Maskun. 1566 hänestä tuli valtaneuvos; sotaneuvos 1571; myöhemmin samana vuonna ylin sotaneuuvos. 1572-1580 Suomen ylin käskynhaltija; 1573 Suomen sotaväen ylipäällikkö, 1576 ylipäällikkö ja maaherra Virossa. Hyökkäsi viides päivä helmikuuta 1579 aina Novgorodiin asti. Piiritti 14.-28. päivä syyskuuta 1579 Narvaa huonolla menestyksellä, niiden 6000 suomalaisen ja ruotsalaisen kanssa, jotka oli jo kesällä tuonut Viroon, ja menetti tämän johdosta ylipäällikkyyden. 1582 hän oli Käkisalmen linnan päällikkö ja Itä-Suomen, Savonlinnan ja Käkisalmen läänien ylin käskynhaltija; samaan aikaan Pohjanmaan laamanni; 1584 tai 1585 Suomen ylin käskynhaltija, Savoa ja Karjalaa lukuunottamatta. Samana vuonna hänen hallinnastaan erotettiin Raaseporin, Porvoon ja Hämeen läänit.
Sai eliniäkseen ja kihlakunnantuomarin virat ja samoin Mynämäen Metsäkorven läänityksen, johon kuului 20 talonpoikaa. 14. päivä heinäkuuta vuonna 1594 hän sai Sigismundilta Tukholmasta vahvistuksen eliniäkseen Maskun tuomarivirkaan ja Ylimäen neljänneksen läänitykseen. Hän kuoli 21. päivä kesäkuuta vuonna 1595 klo 8 aamulla asumakartanossaan Maskun Kankaisissa. Hän rakensi itselleen 1580-luvulla uudeksi kartanokseen Maskun Taipaleen, Kankaisten siirtyessä hänen vanhimmalle pojalleen. Panttilainatiloja hänellä oli vuoden 1590 tienoilla 37 taloa Pohjois-Suomessa, 6 Etelä-Suomessa ja 1 Viipurin läänissä. Hänen puolisonsa vuodesta 1544 eteenpäin oli Elin Arvidintytär Stålarm, jonka vanhemmat olivaat käskynhaltija Arvid Eriksson Stålarm ja Kristiina Knutsdotter Kurki.
Klausson oli kolmekymmentävuotiaana perustamassa Helsingin kaupunkia. Hänen henkiselle kehitykselleen tärkein aika oli se, kun hän palveli vuosikymmenen ajan Kustaa Vaasan hovissa ja keskushallinnossa. Juhana-Herttuan ollessa matkoillaan, hoiti Klausson kaikkia tärkeimpiä tehtäviä ja hän oli todellisen Suomen käskynhaltijan asemassa. Hän sotapäällikkönä turvasi etenkin Suomen itärajaa ja hänet mainitaan soturina useimmissa yhteyksissä. Suomessa ja osittain Virossa Henrik Klaussonin aika sivusi kaikkia ajalleen olennaisia toimintoja ja hallintorakenteita, jotka koskettivat myös rahvasta ja paikallisia yhteisöjä. Niihin liittyi oikeudenkäyttöä, sotatoimia, kaupunkien kuten Helsingin perustamista, hallinnon järjestämistä, virkamiesten valvontaa, maakirjojen käyttöönottoa, verollepanoa, ja erämaiden asuttamista.
Klaus Henrikssonin tytär oli Margareta Klausdotter, joka oli aviossa kihlakunnantuomari Jöns Andersson Garp, joka oli kotoisin Vehmaan Koskelta. Klausdotter oli asiakirjojen mukaan elossa vielä 1510. Tästä linjasta polveutuu mm. suomalainen von Becker-suku, vaikka näiden välillä on useita sukulinjoja.
Hornit ovat olleet Suomen maineikkaimpia ja vaikutusvaltaisimpia miehiä ja palvelleet lukuisia kuninkaita ja hallintomiehiä. Tiettyjen esimerkkien kautta he ovat myös itse olleet Suomen käskynhaltijoita. Lisäksi heillä on ollut laaja kartano- ja tilaomaisuus, mikä on lisääntynyt sen myötä, kun he ovat osanneet tehdä kannattavia ja oikeanlaisia naimakauppoja. Hornit olivat mahtava suurmiessuku. Monet vaikutusvaltaiset suvut, kuten oma sukuni von Becker, polveutuu nykypäivänä Horn-suvusta.
Olli von Becker
Yhteiskuntatieteiden maisteri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti