perjantai 11. joulukuuta 2020

Vapaudesta ja ihmisyyden määrittämisestä

Vapaus tarkoittaa sellaista asian tilaa, jossa ihmisellä on mahdollisuus valita erinäisissä tilanteissa vaihtoehtojen väliltä. Tämä siis tarkoittaa sitä, että ihminen saa ohjata omaa kohtaloaan itse tekemiensä valintojen pohjalta. Tämä tarkoittaa sitä, että yksilöllä on valtuus kehittää omia arvojaan vapaan päättelyn välineiden avulla. Kuitenkin ihmisten tulee ottaa huomioon se, että yhteiskunnassa tulisi vapauden periaatteiden ylläpidon takia suuntautua objektiivisiin arvoihin, eli totuuden perusteiden mukaisiin arvoihin. Ihminen saa kyllä valita, mutta kaikki valinnan kohteena olevat asiat eivät ole arvossaan yhtä hyviä kuin toiset. Kuitenkin ihminen, joka on vapautunut pintapuolisista intohimoistaan, on kyvyllinen suuntautumaan objektiivisuuteen ja jättämään huomiotta subjektiiviset arvotunteet, jotka perustuvat vain kiihotettuihin tarpeisiin, jotka eivät ole arvolaadussaan yhtä pitkäkestoisia ja hyödyllisiä kuin objektiiviset arvot, jotka perustuvat ihmisen olemassaolon syvempään puoleen. Arthur Schopenhauerkin on kirjoittanut tästä, että ihmisen tulee henkisen todellisuutensa toteuttamisen takia luopua pintapuolisista ja itsekkäistä intohimoistaan sen takia, että hän voisi tavoitella arvoissaan ja totuudessaan objektiivisuutta ja yleisyyttä. Ihmisellä on siis täysi vapaus valita objektiivisten arvojen eli pragmaattisten arvojen tai arvorationalismin ja subjektiivisten mielipiteiden ja ruumiin villitysten väliltä, jossa jälkimmäisessä tapauksessa ihminen on ontokratian kommentaariaatin vaikutteellisuuden alainen ja manipuloitavissa oleva eläin, jossa roolissa hän ei voi tunnistaa objektiivisia ja yleisiä arvoja ja jossa hän toimii täysin manipulaation vietävissä ja itsekkäässä katsantokannassa. Ihmisen tulee siis vapautensa perusteella osata valita objektiiviset arvot, jotka eivät perustu minkäänlaiseen kilpailuun ja jossa ihminen voi laajentaa valintansa piiriä entistä laajennetulla vapaudella. Ihmisyys on siis etenkin järjen ja rationaalisuuden sisäinen asia, mutta ihmisellä on myös esimerkiksi ruumiinsa, jolla on tiettyjä tarpeita ja joka voi alkaa toimimaan omien pyyteittensä herättämänä. Objektiivisuus on pyyteetöntä, yleistä ja ristiriidatonta, ja nämä objektiiviset arvot ovat ristiriidattomuudessaan sitä, millä ihmisten keskuuteen voidaan yleistää arvoja, jotka eivät ole mitenkään ristiriidassa yhdenkään toisen ihmisen arvojen kanssa. Vapaus on ensimmäinen arvo ja arvojen ylläpidon olosuhde. Vapauden jälkeen voidaan sanoa, että yksi toinen perusteellinen ristiriidaton arvo on oikeus omaisuuden hallussapitoon ja sopimuksien tekemiseen. Kuitenkin kaikki oikeudet alkavat vapaudesta, sillä esimerkiksi sosialistien tasa-arvo ei ole ristiriidaton arvo, koska se johtaa äärimmäistettynä kommunismiin ja sosialismiin, jossa vapautta ei ole. Vapaudesta tulevat myös oikeudet yhdistysten, puolueiden, järjestöjen ja yritysten perustamiseen ja ylläpitämiseen. Vapaudesta siis alkavat kaikki toiminnan realisoimiseen ja hyödyntämiseen ja kehittämiseen liittyvät oikeudet. Ihmisyys tarkoittaa etenkin sitä, että ihminen pystyy toteuttamaan itseään ympäröivässä yhteiskunnassa vapauden periaatteen avustamana. Yksilö on myös yksi vapauden käsitteen puolista ja yksilönvapautta tulee laajentaa mahdollisimman pitkälle, sillä yksilölle on sallittava kaikki siihen pisteeseen asti, jossa yksilö ei tuota toiminnallaan ja vapaudellaan haittaa muille ihmisille. Arvojen objektiivisuus ja ristiriidattomuus tulee siis voida realisoida maksimointiavaruuden kautta, jolloin arvo saa yhden neljästä arvotuksen määreestä. Vapauden ja vastuun määrää yhteiskunnassa voidaan tarkastella tietynlaisen helppousindeksin kautta, joka kertoo siitä, miten toiset ihmiset suhtautuvat yhteiskunnassa toisten ihmisten vapauteen ja vastuuseen. Preferenssiautonomiaa käyttämällä saadaan määritettyä tasapainopiste, joka asettuu helppousindeksin sisälle. Tasapainopiste kertoo siitä, miten toimintaa tulisi kulloinkin ohjailla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti