Olen aina kammonnut nuorten teinien tai keskenkasvuisten aikuisten ryhmiä, koska heidän henkisen tason mataluutensa takia he monesti villiintyvät toisten samanlaistensa kanssa esimerkiksi tekemään jotain sellaista, jota he eivät yksin uskaltaisi tehdä. Ihmisiä tulisikin monesti arvioida sen perusteella minkälaiseksi he tulevat silloin, jos heidän ympärillään on lauma samalla henkisellä tasolla olevia. Tämä on niin selvä korrelaatio, että sitä on turha yrittää kieltää. Muistelen esimerkiksi kouluaikaa, jolloin kovina itseään pitävät pojat menivät noin vaan jonon ohi ruokalassa, ja muut heidän kaltaisensa menivät virnistellen perässä. Myös ruokapöydässä joku kiusaaja saattoi karjahtaa matalemmalla heidän mielestään hierarkia-asteella olleelle ”Tämä on varattu!” Tuollainen laumassa villiintyminen kertoo matalasta luonteenlaadusta ja se monesti vertaantuu aivan täysin kaikenlaiseen rikollisjengitoimintaan. Pitäisi jo varhaisessa vaiheessa koulussa alkaa huomata se, että lapsia tulisi ohjata olemaan villiintymättä samalla ja matalemmalla henkisellä tasolla olevien ihmisten kanssa olemisesta. Minä olen aina etsinyt itseäni sivistyneempien ja korkeammalla henkisellä tasolla olevien ihmisten seuraan. Schopenhauer kirjoitti tästä, että omahyväisyys saa ihmisen etsimään matalalla henkisellä tasolla olevien ihmisten seuraa, koska silloin hän voi kokea itsensä hyväksi ja arvostetuksi. Jengikäyttäytymiseen ohjautuvat lapset ja nuoret tulisi ottaa huostaan, koska huonojen geenien lisäksi tuo yleensä kertoo siitä, että tällaisen nuoren kotona jo hyväksytään ainakin sanomattomasti tuollainen käyttäytyminen. Nuoret hakevat vahvistusta sosiaaliselta piiriltä, ja sen vallassa he voivat alkaa käyttäytymään rajoja ylittävästi. He siis kerskailevat toisille sillä, miten kovia poikia he itsensä mukaan kuvittelevat olevansa. Etenkin tällainen näyttäminen on näiden relaatioiden yleisin piirre. Luonteellista tälle käytökselle että toisten on apinoitava tällaista käyttäytymistä, että voivat osoittaa kuuluvansa joukkoon. Tähän käyttäytymiseen kuuluu luonteellisesti johtajan vitseille ja teoille nauraminen - välinaurajana oleminen. Kun muut sanoisivat tällaiselle nuorelle, että he eivät koe häntä yhtään muita paremmaksi, jäisi tämä ihminen yksin totuuden kanssa. Mutta koska matalamielistä roskasakkia on aina jossain, ei tällaisen laumanjohtajan tarvitse kokea itseään uhatuksi tai yksinäiseksi. Ei voida sanoa, että naisissa tai miehissä olisi vähemmän tällaista laumassa villiintymisen taipumusta, se vain ilmenee eri tavalla. Kuitenkin molemmat pyrkivät näyttämään jonkin toisen ihmisen tai joidenkin toisten ihmisten nähden paremmalta. Miesten parissa tuo toiminta on etenkin johtajan perässä juoksemista mutta naisten piirissä se on sosialiseerausta, johon aivan tavallisesti voi liittyä jollakin tavalla poikkeavan ihmisen halveerausta ja pilkkaamista. Naiset kokevat tuolloin olevansa ryhmänä tällaista ihmistä parempia, ja miesten piirissä se on yhden laumanjohtajan ylistystä ja hänen hyvyytensä korostamista. Tällainen arvostelu ja jengikäyttäytyminen tulisi vetää kuin ohdake maasta, jotta yhteiskunnassa voitaisiin arvostaa kaikenlaisia ihmisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti