Suomalaiset eivät tunnetusti ymmärrä ironiaa, leikillisyyttä ja satiiria. Suomessa tietyt asiat otetaan aina vakavasti ja kaikki ymmärretään kirjallisesti. Olen elänyt perhepiirissä, jossa etenkään isäni äiti, jonka kautta perheeseen on tullut aspergerin syndrooma ei ymmärrä kerrassaan yhtään ironiaa tai sarkasmia, hän ottaa kaiken kirjaimellisesti ja ei havaitsekaan sitä, jos joku yrittää tehdä pilaa hänen sanomistaan asioista. Hän toki tulee maalaisesta mökkiläissuvusta, jossa on ollut aina paljon lapsia ja vanhemmat viljelleet pientä maatilkkua ja tehneet kaikenlaisia hanttihommia. Ironia ja itseironia ovat aina korkeamman kulttuuripiirin piirteistä kertovia ilmaisun tapoja. Onhan selvää, että ilmaisun ja merkityksen eroaminen tarkoittaa monesti sitä, miten kansalaiset ovat aina pyrkineet ottamaan kantaa vallanpitäjien asioihin ja esimerkiksi Britanniassa vallankäyttäjätkin ovat pitkän aikaa sitten alkaneet ironisoimaan omaa asemaansa. Ironian vastakohta on se, jos asiat otetaan aina vakavasti. Esimerkiksi puritaanit, lähetyssaarnaajat ja siirtolaiset ovat monesti sellaisia ihmistahoja, jotka suhtautuvat kaikkeen vakavasti. Heidän aatteissaan ei ole mitään sellaista, mitä kautta he voisivat tarkastella sanottua ja merkitystä erossa toisistaan. Myös silloin jos ihmiset ovat olleet köyhiä, jumalaa pelkääviä ja korkeammassa asemassa olevia ylikunnioittavia, niin silloin ironialle ei ole koskaan ollut tilaa. Ironia vaatii korkeamman asteista kulttuuria ja sitä, että ihmisillä on tilaa siihen, että he voivat välillä vähän hullutella ja laittaa asiat mullin mallin. Ne jotka tuijottavat sanan nimenomaista merkitystä, kuten vaikkapa kiihkouskovaiset, eivät tavallisesti voi nähdä asioissa useampia merkityksiä ja he aina korostavat asioiden literaalisuutta eli sitä, että kaikki tulkitaan nimenomaisesti ja kukaan ei heidän ajatuksissaan voi olla kertomatta asioita kirjaimenmukaisesti. Mutta mietitäänpä hieman enemmän ironiaa ja itseironiaa – ne kertovat monesti siitä, että ihminen havaitsee yleensäkin erilaisia merkityksiä, hänen ajatustoimintonsa ovat paremmassa jamassa kuin vakavalla ylistyslauluja asioille laulavalla, sillä hän näkee asioiden useaperspektiivisyyden, sillä onhan monessa asiassa niin, että ihmisillä on mielipiteitä ja ajatuksia monesti niin paljon kuin persesilmiä. Kehittymättömät pikkuporvarilliset ihmiset, kuten mummoni, sanoo että kyllähän meidän kaikkien pitää… Eli hän kuvittelee puhuvansa kaikkien muiden ihmisten puolesta. Jotkut asiat ovat tämänkaltaisille ihmisille omasta mielestään pyhiä, kuten vaikkapa elintavat, joita ei saa kyseenalaistaa, koska nämä ihmiset laskevat sen, jos joku läheinen ihminen toimii toisin, omaksi pahakseen, eli he katsovat oman hyvänsä ja oman itsetuntonsa liittyvän asioihin, joita ei saa missään nimessä kyseenalaistaa tai asettaa missään mielessä heikoksi tai huonoksi katsottavaan muotoon. Eli näihin ihmisiin liittyy etenkin yksitotisuus, mahtavuus, vahvalta näyttämisen halu ja ylistyslaulut tietyille asioille, joita he omasta mielestään pitävät pyhinä. Kehittyneemmät ihmiset harrastavat ironiaa, itseironiaa, satiiria ja yleensäkin he tavallisesti ovat avarakatseisempia ja hyväksyvämpiä myös silloin, kun joku toinen ihminen käyttää jotain ympäröivän kulttuurin mielestä epäkonventionaalista tapaa asioiden muotoiluun ja esittämiseen. Suomessa ironian ymmärtämättömyys liittyy varmasti suomalaisten kansanluonteeseen, maan sijaintiin ja ilmastoon, sekä siihen, että suomenkieli, suomalainen suomenkielinen kulttuuri ja itsenäinen Suomen valtio ei ole vielä edennyt iässään pitkälle. Suomalaiset ovat aina kunnioittaneet vallanpitäjiä tai esimerkiksi aiemmin eläneitä ihmisiä niin pitkälle, ettei esimerkiksi omista esivanhemmistaan puhuminen tietyllä tavalla ei ole monien mielestä hyväksyttävää. He liittävät siis oman itsetuntonsa tiettyihin asioihin, jotka eivät todellisuudessa liity heihin, he voivat esimerkiksi kokea että he saavat tiettyjen asioiden kyseenalaistamattomuuden korostamisella itselleen valtaa ja sen takia niistä sanotut huonot sanat ovat kiellettyjä. On sanottu esimerkiksi suomenruotsalaisista, että heillä on kyky ottaa vastaan leikillistä pilkantekoa suuttumatta siitä. Mutta monet suomenkieliset eivät hyväksy edes itsensä pyhinä kokemistaan asioista tehtyä leikillistä ja ironista pilkkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti